Hei hei, heinäkuu

Olen ties kuinka monta kertaa aloittanut kirjoittamaan otsikolla "Lux 7kk", "Onnistuneet treenit", "Näin opetan asian x", mutta lopun kaiken ei tekstinkäsittelyohjelmaan ole tullut paria riviä enempää ja ajatuskin on katkennut. Inspiraatio on tiessään ja Luxin pentuvuodesta tulee tallennettua hirveän vähän informaatiota verrattuna Linkin pentuaikaan.

Mitä Linkille kuuluu?
Link on jatkanut harjoituksiaan frisbeen ilmaisun parissa ja muutaman kerran päässyt etsimään fribeetä heinikosta, unohtaen vain ilmaisun. Tarvisi palata pari askelta taaksepäin ja hakea matalampaa viettiä touhuun.
Link on tehnyt myös kivoja alokkaan treenejä, lähinnä seuruussa työskentelyä ja olemme löytäneet bordercollien totiseen asenteeseen iloisesti heiluvaa häntää. Myös merkin (tai tässä tapauksessa puun) kiertoon on alettu panostaa. Vielä pitäisi ruutukamat kaivaa pölyyntymästä niin kerkeäisi sitä treenata ennen lumien tuloa.
Muuten bortsu on hengaillut, kulkenut lenkillä, uinut paljon ja kiusannut Luxia.

Mitä Luxille kuuluu?
Lux on opetellut paljon uusia asioita. Se osaa nykyään mennä maahan pelkällä ääniavulla, sekä seisomista ollaan otettu käsiavulla. Pentu on innokas tarjoamaan myös näitä toimintoja aktiivisesti ja mielellään kaikkea kerralla, niin kuuntelutreenikin on tullut tarpeeseen.
Eteentuloa ollaan harjoiteltu ahkerasti. Tämä on minulle kokonaan vieras alue, joten epämukavuusalueella mennään. En tiedä tuleeko projektista mitään, mutta ainakin Luxin eteentulo näyttää paremmalta kuin Linkin koskaan.
Perusasentoa ollaan treenailtu myös ja Lux alkaa tarjoamaan tätäkin aktiivisemmin etuviiston sijaan. Sillä on yllättävät hyvä paikka ja se lähtee hyvin myös mukaan siitä.

Lux ajoi myös ensimmäisen jälkensä (n. 70m) ja minä tunaroin jäljelle liikaa ruokaa. Olen ollut laiska tallomaan jälkeä, koska se tuntuu jo ajatuksena niin työläältä. Ajattelin, että jos tälle kesälle saadaan hieman pohjia nenätyöhön, niin ensikesänä voitaisiin jatkaa asian työstämistä. Luxilla on hyvä nenä, mutta selkeästi asia oli uutta ja jälki olisi saanut olla huomattavasti pidempi, sillä draivi jälkeen alkoi löytyä vasta 50m jälkeen.  Keppien ilmaisu ollaan myös otettu kuvioihin erillisenä asiana. Saa nähdä mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään.

Meillä kävi myös vieraita, kun Luxin veli, upea Toore kävi kylässä. Pentujen kanssa suunnattiin n. 5km metsälenkille ja sisarusten leikit ja olemukset olivat samanlaiset. Ne eivät reuhanneet koko lenkkiä, vaan jolkottelivat myös haistelemassa ja hieman painivat välillä. Ne sulautuivat niin hyvin yhteen, että ihan hämmästytti. Toore on komea miehenalku ja Lux näytti pojan rinnalla niin pienelle tytölle kuin olla ja voi. Hyvällä tuurilla saadaan Toore vielä huomenna kylään.

Muutoksia

Hiljaisuutemme on saanut aika laajan huomion ja on piristävää huomata, että blogia ja etenkin meitä kaivataan. Vihdoin sain itseni revittyä päivittämään pikkuisen tilannettamme ja miettimään oikeasti blogin jatkoa. En ole syksyihminen, en pidä kylmästä ja kosteasta säästä, sillä se saa niveleni särkemään. Muutenkin elämäni on ollut myllerrystä viime aikoina ja jäädäänkin Linkin kanssa kaksin asuttamaan tätä asuntoa. Lisäksi työvuoroni muuttuvat taas - jatkuvat muutokset eivät anna unirytmille sijaa asettua mihinkään suuntaan, jolloin väsymys painaa enemmän kuin uskoisi.

Linkki on saanut kuitenkin nauttia kohtuullisen aktiivisesta elämästä, vaikka me emme blogin puolella ole olleetkaan mitenkään aktiivisia. Yhden viikonlopun Linkki vietti Katjan vieraana opiskelemassa laumaelämää isohkossa laumassa. Hyvin huomasi, että Linkki on elänyt ainoana koirana, sillä se reagoi jokaiselle koiralle tarkoitettuihin käskyihin. Katjan lauman lisäksi Linkki pääsi moikkaamaan kääpiösnautsereita Xenaa ja Flamea, sekä vierailemaan Lahdessa.

Laumaelämää on opiskeltu myös kotona, kun Netta-mitteli saapui ilahduttamaan meitä päivähoitoon. Koirat tunsivat entuudestaan kyllä, mutta minua hieman jännitti miten paimenpoika suhtautuu toiseen koiraan, joka tulee hänen reviirilleen. Ei bordercollieta tarvinnut kieltää kuin kerta rehaamasta sisällä ja mittelineito sai dunailla rauhassa haistelunsa loppuun. Lopunkaiken kaksikko nukkuikin sohvalla vieretysten, vaikka Linkkiä hieman ahdisti pienen koiran leveily ja Nettaa Linkin hännän heilutus.

Sosiaalipaimentakin junnu on saanut leikkiä, sillä mekin ollaan käyty vierailemassa ihan kavereilla saakka. Oonan kotiin Linkki rakastui, sillä siellä oli lelulaatikko! Kotonahan sellaista ei ole. Linkki raahasi vuoron perään Oonalle jokaisen lelun, mitä laatikosta löytyi, jos Oona vaikka olisi halunnut leikkiä. Fiksuna se kuitenkin myös esitteli kerralla kolmea lelua ja vei lopulta aina yhden pois laatikkoon. Myös meillä on ravannut erinäisistä syistä hyvin paljonkin vieraita, kaksi jopa jäivät yöksi saakka. Täytyy ihailla sitä, miten paimenpoika ottaa huomioon koirapelkoiset ihmiset ja nätisti ui tällaisenkin henkilön liiveihin. Kaikki Linkin tavanneet ihmisethän tietävät kuinka paljon se pursuaa ylitse rakkautta, mutta on siinä se kohteliaskin puoli.

Käytiin me kerran ihan ajatuksella treenaamassakin. Kahdestaan lähdettiin kentälle eräänä iltapäivänä, kun energia ei yksinkertaisesti ole riittänyt kimppatreeneihin. Olin laatinut selkeän suunnitelman siitä, mitä haluan treeniltä. Kotona Linkki on tehny lähinnä kaukovaihtoja ruokapalkalla. Nyt oli aika kuitenkin fiksata perusasentoa ja samalla sitä eteen valunutta seuruuta takaisin kuosiin. Viime treenissä palkkaussuunnan muutos ei saanut oikein mitään muutosta aikaan, mutta nyt päätin lähestyä asiaa naksuttelemalla oikeaa paikkaa ja varsin nopeasti koira alkoi löytyä oikealle paikalle.

Linkin tuntuu olevan helpompi tehdä hitaassa käynnissä tarkkaa duunia, mutta kun kävelytahti muuttuu ripeämmäksi niin paimenpoika alkaa kiirehtiä liiaksi puhumattakaan juoksuosuudesta. Kuitenkin tällä naksuttelulla sain koiraa siirtymään oikeaan kohtaan paljon nopeammin ja palkkailin sitä heti, kun paikka oli hyvä. Leikittiin me vähän kahden lelun leikkiäkin pitkästä aikaa ja yritin ottaa uusia posekuvia, mutta eihän niistä mitään tullut.

Myös onnistuin missaamaan typerillä työvuoroilla kaiken valoisan ajan lumen kanssa, niin uusia kuviakaan ei tullut otettua. Rehellisesti en edes tällä hetkellä tiedä missä kamerani on. Mutta lumesta on nautittu se hetki mitä sai ja nyt vain liukastellaan noilla tappavilla teillä.

Minun ystäväni on kuin villasukka

Tämän alkuvuoden aikana olemme oikein kunnolla kunnostautuneet kimppalenkkeilyn saralla. Olemma käyneet nyt jo kolmesti isomman lauman kanssa lenkillä, ja kerran jopa pyörähdettiin koirapuistossa!

Koirapuistokeissi hoidettiin Tiinan ja Karman kanssa vielä tammikuun puolella. Oli kiva käydä haistelemassa vähän tuulia sielläkin. Isolla puolella oli koiria, mutta pienten puoli oli tyhjä, joten päädyttiin menemään sinne kahdestaan. Linkillä ja Karmalla oli ihan hauskat leikit kahdestaan, kun karsin Linkiltä aidan vierellä kyttäämisen pois. Se olisi kovin tahtonut tehdä tuttavuutta toisella puolella olevien kanssa. En vain ollut samaa mieltä bortsun kanssa. Käveltiin myös saattamassa toverit lähemmäs kotiin, joten kerrattiinkin taas miten hihnassa kävellään kun on seuraa.

Kira, Link, Demi, Jehu

Helmikuussa olemme visitoineet kahdesti idän metsissä. Toisella kertaa mukana oli belgianpaimenkoira Demi, am. akita Jehu ja seropi Kira. Kira oli minulle ja Linkille uusi tuttavuus. Demin kanssa Linkki touhusi hetken, ennen kuin ne löysivät yhteisen sävelen Kiran kanssa. Pennun hampaat vaan naksuivat Linkin leikittäessä pentua. Loppu lenkistä kuitenkin Demi retuutti Linkkiä ympäri ojia tyytyväisenä. Tulipa myös kokeiltua, miten Linkki ja Demi kulkee hihnassa, jos jotain tarvetta on ottaa moista hoitoon.

Tänään oltiin taas ryhmällä Linkki, ja belgit Demi ja Roihu. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Toista urosta Linkki olisi kovin tahtonut alistaa aika ajoin, mutta hyvin paimenet väsyttivät toisiaan tässä välillä. Muutaman kerran esiintyi typerää korvattomuutta bortsun osalta, joten sai kulkea jonkn aikaa hihnassakin yhtä hienosti. Saatiin myös pari hyvää koiraohitusta ja äärettömän mukava hiihtäjäkokemuskin. Yhtään en osaa kuinka pitkää lenkkiä käveltiin, mutta pari tuntia siihen saatiin aikaa hukkumaan. Muutamat kuvatkin tuli otettua, mutta tähän hätään en kyllä jaksanut niitä käsitellä. Väsyttää jotenkin törkeän paljon.

On kyllä ollut kiva käydä isommalla porukalla lenkillä. Yksi vihainen hiihtäjä ollaan saatu niskaan, mutta muuten ollaan mahduttu kaikki samalle tielle. On myös kiva huomata, kuinka Linkki toimii eri kokoonpanoissa. Se kuinka vaivatonta sen kanssa on loppujen lopuksi lähteä lenkille ja miten kivasti se kuitenkin toimii, vaikka ympärillä on muita. Tokihan se koittaa hakea hyväksyntää muilta, kun komennan sitä luokseni. Lopun kaiken se on kuitenkin hyvin vaivoton tyyppi.

Olen koittanut myös löytää meille uusia lenkkikavereita niin hihna- kuin vapaana olo lenkeillekin. Uusi koiraseura on aina mukavaa, koska uusia ajatuksia, uusia tyyppejä ja mistä sitä tietää, jos sieltä poikisi jotain kaveruuttakin ehkä. Kuitenkin Linkki nauttii seurasta kuin seurasta, joten on mukavaa sille tarjota sellaista. Rupatellessa myös tulee liikuttua enemmän kuin yksinään.

Roihu, Linkki, Demi

 Tämän kuvan lisäsin facebookkiin kuvatekstillä:

"Kolme dorkaa tämän päivän lenkiltä. Nyt voidaan pelata peliä: Kuka ei kuulu joukkoon? Vastauksia on monia!"

ps. Huomenna Linkki saa krapulan. Mennään läpivalaisemaan vihdoin paimen kokonaan, joten virallisia tuloksia jännittäessä. Itse en varmaan nuku koko yönä.

Itää valloittamassa

kuka ei kuulu joukkoon..?

Eilen tehtiin jotain sellaista pitkästä aikaa, mitä ei hetkeen olla tehty. Käytiin nimittäin kimppalenkillä isomman lauman kanssa. Olen valitellut ja pyöritellyt päätäni siitä, että Linkillä ei ole kavereita, eikä se ikinä pääse purkamaan energiaansa kunnolla muiden koirien kanssa. Onneksi kuitenkin tähän tarjoutui mahdollisuus, kun ei viitsitty porukalla treenata kylmässä ulkona, niin päästiin sitten lenkille porukalla.

Siirryttiin autolla kohteeseen ja jouduttiin hetken matkaa kävellä koirat hihnassa. Linkillä meinasi kiehua monta ärsykettä yli, etenkin kun toinen koira huusi vieressä. Kuitenkin, kun sille selkeästi kertoi, ettei piippaaminen ollut okei - rauhottui menokin. Hihnassa se kulki nätisti härkkimättä muita - oikeastaan ei jätkä kiinnittänyt huomiota muuhun koiraseuraan ollenkaan.

Metsään päästessä neljästä kolme pääsi vapaaksi ja ensimmäisenä bortsu kertoi kummallekin nartulle, että se meinasi olla kingi tällä lenkillä. Hihnassa olevaa koiraa ei noteerattu. Ensin Linkki ja Demi telmivät keskenään, mutta meinasivat alkaa kimppakiusaamaan nuorempaa Sädettä. Kieltäessä junnu jätti Demin ja Säteen hyvin rauhaan.

Linkki pysyi hyvin laumassa mukana, eikä harhaillut mihinkään pitkälle. Selkeästi useamman koiran laumassa oli sille tarpeeksi tekemistä, että huomio ei päässyt harhailemaan mihinkään kauas. Seuraan saatiin myös kaksi hiihtäjää, joista kumpikaan ei varoittanut tulostaan. Onneksi porukassa olevat koirat haltsasivat luoksetulon, ja hiihtäjät tulivat takaapäin - jolloin ei kerennyt reagoimaan ärsykkeeseenkään.

Loppu lenkistä Linkki alkoi jo väsähtämään, joten ei enää viitsinyt leikkiä muiden kanssa. Touhotteli omia menojaan edessä. Kokonaisuudessaan lenkki oli hirveän kiva ja piristävä vaihtelu. Oli huikeaa käydä pitkästä aikaa isomman lauman kanssa lenkillä ja nähdä taas miten kivasti oma toimii isommassa laumassa. Kyllä se sitten kotona nukkuikin. Sikeästi.

Loskasadeleiri

Vihdoinkin jotain jännää meidän elämään. Kesästä lähtien on ollut tiedossa leiri, jonka järjestää muutama ihminen tovereilleen. Loskasadeleiri -nimellä liikkuva leiri ei ollut niin loskainen ja sääkin pysyi semihyvänä. Pikkuisen sateli, mutta sunnuntaina saatin jo aurinkoa. Lähdettiin ajelemaan perjantaina kello 12:00 pintaan heti, kun oltiin saatu auto pakattua. Suuntasimme kohti Riihimäkeä hakemaan Tiinaa ja Karmaa mukaan. Tämän lisäksi tiputettiin Ile Helsinkiin ennen kuin päästiin ajamaan kohti Kuralan kartanoa. Pidettiin muutama tauko, mutta pääsääntöisesti eläimet ja ihmiset matkustivat miellyttävästi ja hiljaisesti erikoisista viritelmistä huolimatta.

Päästiin paikan päälle niin Maija ja Essi ohjeistivat meidät sinne minne meidän pitikin mennä:  mökeille. Purettiin auto ja koirat saivat höökailla keskenään. Satu Colhuineen liittyi joukkoomme iloiseen. Majoituimme combolla minä&Linkki, Tiina&Karma sekä Satu&Colhu samaan mökkeröiseen. Paljon oli tavaraa olla koiranaisilla pelkästään viikonlopuksi. Mökki oli kuitenkin kohtuullisen iso, mutta kolme ison koiran häkkiä, kun mahdutettiin sinne niin hyvin meni.

Kuvasta kiitos Essi!

Linkki pääsi vetämään agia Maijan ohjaamana ennen kuin muut olivat saapuneet paikalle. Meillä on ollut Maijan kanssa pientä diiliä vireillä, että jos hän alkaisin treenaamaan ja kisaamaan Linkin kanssa. Itse mielelläni kyllä toteuttaisin itse koiran kanssa tätä, mutta oma selkäni ei kestä agia ollenkaan. Kaksikon yhteistyö kuitenkin pelasi hyvin yhteen ja hetkittäin Linkki näytti ihan oikealta agikoiralta!

Kun kaikki olivat valuneet paikalle, oli meillä leirietkokisa. Ensimmäisenä haasteena oli lelun hakeminen. Linkki suoriutui tästä nopeasti ja vaivattomasti. Hieman oli hankalaa päättää mikä lelu sieltä lähtisi oikein mukaan. Seuraavana oli tokomainen rata, jossa oli kaukokäskyt, pujottelua, käännös, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Suoritustapa oli vapaa. Linkki oli hirmu kiinni kohdassa, jossa lelut oli ja rata ei meiltä mennyt ihan putkeen. Paimenen ajatukset harhailivat ja minäkään en ollut parhaassa terässä. Se kuitenkin suoritti kaikki tehtävät. Viimeinen haaste oli lihapullansyöntikisa, jossa Linkki taas oli omiaan. Nomnom!

Lauantaiaamuna oli hyvä aamupala ja aamusta alkoi myös Esa Lehdistön agilitykoulutus. Linkin kanssa me oltiin viimeisessä ryhmässä ja tämä koulutus ei tuonut meille sinällään mitään uutta. Tai minulle toi. Esa opetti meille rataa, jota muut olivat jo vetäneet aikaisemmin. Opetti myös, miten vasta-alkajana kannattaa lähteä opettelemaan radan lukemista. Opeteltiin estehakuisuutta, sekä Linkki toimi esimerkkikoirana kahdelle pennulle. Kovasti tykkäsin kyllä Esan koulutustyylistä ja muutenkin mukavan oloinen kouluttaja.

Lauantaina oli myös koiratanssia, jossa istuskelin kameran takana kuunteluoppilaana. Meitä opastamassa oli Anna, joka veti hyvän ja mielenkiintoisen koulutuksen. Oli hauska nähdä muut hulluttelemassa musiikin tahtiin, mutta samalla jäi mietityttämään, onko koiratanssi sittenkään se meidän laji. Osaan kyllä itse heittäytyä, mutta se, että osaisin luoda koreografiaa.... Huh huh, no onneksi tätäkin on aikaa miettiä vaikka kuinka paljon.

Sunnuntaina puolestaan meillä oli vihdoista viimein se kauan odotettu tokokoulutus, jonka veti Heikki Mäkinen. Kullekin koiralle oli tarjolla puolituntia treeniaikaa, joka käytiin läpi 15min seteissä. Olin valmis kaatamaan Heikille kaikki ongelmat. Ekaan settiin valitsin meille vaikean hihnaseuruun tai seuruun ylipäätään. Heikki kiinnitti huomion, että koiralla on hirveä kiire johonkin ja kyseli mitä minä haluan seuraamiselta. Kouluttajan mielestä meidän seuraaminen kaipaisi enemmän rauhaa. Sitä, että koira ottaa kontaktin, kun nyt se oli höntyilemässä eteenpäin, kun sanoin seuruukäskyn, vaikka en itse liikkunut mihinkään. Hyvin avaavasti Heikki sanoi, että ihmisiin on jostain syystä rakennettu ajatus, että tästä 50m eteenpäin ja heti. Joo, itse kävelen hirveän reippaasti ja tuntuu kuin olisi kiire. Kun jouduin oikeasti keskittymänä ja korjaamaan koiran höntyilyä, pysyin itsekin rauhallisempana, eikä ensimmäinen ajatus ollut: "Nyt seurataan lujaa!"

Samassa setissä käsittelimme luoksaria, jossa kerroin koiran tulevan pienellä banaanikaarteella ja jäävän sitten viereeni seisomaan. Kun koutsi pyysi näyttämään, Linkki teki hyvin luoksarin ja tuli suoraan sivulle. Heikki olisi jäänyt kaipaamaan siihen nopeampaa sivulletuloa, jota alettiin treenaamaan lyhyellä, sekä olemattomalla matkalla. Linkki teki hirveän hyvin ja tsemppasi, vaikka itse jouduin ihmettelemään ohjeita muutamaankin kertaan. 

Päästiin koiran kanssa breikille ja ajatukset oli hieman mitä hittoa tässä just äsken tapahtui. Hetkeen ei ole ollut sellaista zen-tilaa tokoillessa kuin äsken oli. Paremmalla mielellä lähdettiin sitten tekemään seuraavaa settiä kahden koirakin jälkeen. Linkki sai levähtää puolisen tuntia ennen kuin alettiin tekemään. Irrotin myös lyhyen hihnan pätkän sen pannasta.

Käsittelyn alle otettiin hyppy. Viimeisillä kerroilla Linkki on aina ennen mennyt haistelemaan hyppyä ensimmäisellä käskyllä ja vasta toisella painellut siitä yli. Selitin tämän koutsille ja sain luvan näyttää. No, koirahan hyppäsi ensimmäisellä ja jäin luukku auki tuijottamaan sitä. Ei sen noin pitänyt mennä? Ennen kuin kerkesin tekemään mitään, oli Linkki tullut esteen ohi ja takaisin viereeni. Heikki pyysi ottamaan uudestaan ja tällä kertaa sanoin pysäytyskäskyn, mutta koira tuli läpi siitä huolimatta. Laitettiin alusta ja sinne nakkia. Nakin syömisen jälkeen käskin koiran pysähtyä, mutta edelleen tuli läpi. Heikki totesi, että Linkkiä ahdistaa selän taakse jäävät ihmiset ja kun vaihdettiin hypynsuuntaa, teki bortsu nättejä ylityksiä ja jäi paikoilleenkin. Namialustalla lähdetään hakemaan pituutta ja rakentamaan hyppyä uudelleen.

Sitten vielä noutoa. Kerroin, kuinka Linkki varastaa kapulalle, ja kuinka se väistää kun otan kapulan. Ja kuinka se on kiinni kapulassa. Otettiin nouto ja koira ei tehnyt mitään, vaan se teki hienon noudot. Pari kertaa heittäen kapulaa, mutta hyvällä vauhdilla palauttaen. Pyhpah. Heitin, pyöritin koiraa ympäri, että saatiin ajatusta touhuun, käskin sen maahan heittoliikkeen aikana ja Linkki oli hyvin kuulolla. Viimeisillä kerroilla Heikki vei kapulan kauas ja lähetin Linkin hakemaan. Fiksu bordercollie haki kapulan ja meni riemukkaasti palauttamaan sitä kouluttajalle: "HEI! Sä unohit tän!!!"-tyylisesti. Itsellä ei enää pokka pitänyt tässä kohtaa vaan aloin nauramaan. Toi Linkki kyllä kapulan loppujen lopuksi minulle, kun ei kouluttaja siihen reagoinut. Ja taas sama toistui seuraavalla kertaa.

Kouluttajan mielestä meidän tekemisemme kaipaisi rauhallisuutta ja selkeämpää otetta, sekä kaavojen rikkomista. Linkki on fiksu koira, joka aavistelee liikaa ja luulee tietävänsä mitä on tulossa, joten sille pitäisi tehdä vaihtelevaa treeniä paljon ja rikkoa kaavoja. Olen kyllä ihan samaa mieltä, kun kangistun treenaamaan samoja juttuja samalla tavalla ja teen ongelmia.

Sunnuntaina meillä piti olla vielä hakuilua, mutta vähäisen osallistujamäärän takia jätettiin hakuilut väliin ja Linkki ja Karma saivat juosta keskenään pellolla pitkän tovin. Oli varsin positiivista, että Karma ei enää pelännyt Linkkiä, vaan ne molemmat kirmailivat tyytyväisenä ja iloisena siellä täällä leikkien somasti.

Matka takaisin oli rauhallinen koirien puolesta. Molemmat nukkuivat koko matkan ja olivat muutenkin hyvin uupuneita. Niin myös minäkin ja kotiin päästyä sänky kutsui melkein heti. Reissussa oli kuitenkin hauskaa, oli mahtavia ihmisiä ja oli kiva päästä hullujen koiranaisten sekaan koko viikonlopuksi.

Minne vie, mieli tää

Mitä lie edessä, kun päivät ovat valuneet nyt sinne oikeasti synkkään. Hieman arveluttaa, millaisia tuulia ensi vuosi tuo tullessaan, mutta
toivottavasti hyviä. Olisi sääli, jos ensivuosi olisi huono. Tänäkin vuonna ollaan saatu jo huisisti aikaa. Ylitetty itsemme möllitokojen kanssa, sekä kursittu melkein alokas kasaan. Virallisia ei taideta ihan vielä uskaltaa tämän vuoden puolelle korkata.Unohtamatta tietenkään uskomattoman hyviä hetkiä muiden koirakoiden kanssa. Ne ovat ehkä niitä tärkeimpiä ja riemukkaimpia.

Tokossa ollaan paneuduttu jäävään seisomiseen, paikkamakuuseen, sekä luoksetuloon. Huimasti enemmän pitäisi tehdä ja ketjuttaa ja ottaa
palkattomuutta, mutta valoisa aika tuntuu hupenevan taas käsistä kovaa vauhtia. En edes ymmärrä, miksi kelloja pitikään siirtää. Nyt valoisa aika rajoittuu siihen aikaan kun valtaväestö on töissä tai koulussa. Onko se nyt kivaa? Onneksi pääsen kohta taas ilta/yövuorocomboon niin voi riittää sitä päivän valoa minullekin. Ei yhtään huonompi alavalinta, vaikka sitten taas puolestani olen viikonloput kiinni töissä. Äh, miten koiraharrastaja saa toimimaan rahatyön ja harrastuksen combon?

Linkki on tosiaan tokoillut aktiivisen epäaktiivisesti. Seisomaan jäävä alkaa olla omaan makuun hyvä ja napakka sekä hyvä. Luoksarin seisomisongelma on selätetty. Paikkamakuuta teen silti liian vähän ottaen huomioon sen kuinka levottomasti paimen makaa. Joku voitto sekin, että sentään teen sitä. Siihen vain pitäisi paneutua paljon enemmän, koska Linkin makuu ei todellakaan tällä hetkellä ole mitenkään varma.

Käytiin Linkin kanssa sunnuntaina lenkillä meidän pkcollie kaverin kanssa. Linkki ja Messi tulevat hyvin toimeen, vaikka Messi ei ymmärrä ihan kokonaan riehakkaan junnun elekieltä. Pääsääntöisesti ne leikkivät vähän, mutta aikalailla molemmat urokset huitelevat omia teitään. Linkki myös kunnostautui luoksetulossa lenkin aikana ja viipyilemättä se tuli joka kerta luokse. Alkaa taas luotto olemaan paimeneen kohdallaan, kun nenä ei lähde viemään. Oli mukava lenkkeillä, kun ei tarvinnut kokoajan olla huutelemassa bortsun perään. Kipeänä oleva kurkkukin kiitti.

Ollaan pikkuhiljaa otettu myös motivaatiotreeniä canicrossin saralla, vaikka kunnon remelit puuttuu vielä. Pitäisi ehdottomasti hankkia. Linkillä on vedossa hyvin focus eteenpäin ja se vetää hyvällä tuntumalla. Vähän saa vauhtia vielä toppuutella, että huonokuntoinen omistaja pysyy perässä, mutta eiköhän tämä tästä.

1v 8kk

Kimppalenkkejä

Öissä töissä, jatkuvasti. Plussapuolia tässä on se, että päivälle jää rutkasti vapaa-aikaa, mutta "yöunet" jäävät usein superlyhyeksi. Kimppatreenejäkään ei viikolle osunut, kun ajat olivat vääriä meille. Yllättävän hyvin itse olen kuitenkin jaksanut touhuta ja tehdä, vaikka onkin tullut käännettyä se normaali rytmi päälaelleen.

Ollaan sen sijaan sosialisoiduttu ja käyty pariin kertaan kimppalenkillä. Maanantaina mentiin kolmistaan pk. collie Messin ja alaskanmalamuutti Taran, ja heidän omistajien kanssa tutustumaan Aulangon tarjontaan lenkkimaastoineen. Saatiin semmoinen mukava, puolentoista kilometrin lenkki ja Linkkikin käyttäytyi mukavasti. Ensin sitä kiinnosti hieman liikaa Tara, joka ei nuorena osannut arvosta Linkin riehakasta lähestymistä. Pian kuitenkin paimenlapsi otti paikkansa kärjestä ja välillä sai roikkua fleksin päässä, kun on meinannut kimppalenkeillä korvat hieman unohtua. Loppu lenkistä Linkki ulkoilikin mallikkaasti vapaana, ihan kuin aina olisi ollut.

Tara on ihan mielettömän kaunis otus!

Lauantaina, ennen toitäni treffattiin oikein aatelisia, kun Tiina ja Karma saapuivat luoksemme hämyiseen Hämeenlinnaan. Todella hämyinen se olikin, kun ilta saapui ennen kuin mitään oikein ehdimme tekemään. Kiersimme koirien kanssa pienen lenkin ja opastin hetken kaksikkoa harrastusten maailmaan. Linkkiä hieman ahdisti Karman äänekkyys ja Karma ei taas arvostanut Linkin leikkiinkutsuja. Jostain syystä paimenpojasta ei oikein kukaan tykkää. Linkki vain kaipaisi arvoistaan riehakasta seuraa, joka ei pienestä säikähtä.

 Okei, jos rehellisiä ollaan, niin kyllä minäkin tuota pelkäisin....

Potkaistaan syyskuu käyntiin!

Meinasin kirjoittaa valituksen siitä, kuinka mikään ei inspaa, eikä me päästä ikinä tästä suosta yli, mutta hemmetti. Me ollaan taistelijoita! Meillä on asennetta, kunhan sen vaan repii esille. Intoa, sekä hyvää fiilistä puhkuen otettiin kamat kantoon ja suunnattiin lauantaiaamuna ennen kymmentä kentälle.

Lähdettiin hakemaan hyvää fiilistä, onnistuneita suorituksia. Matkalla vahvistelin luoksetuloa irtiollessa, kun pojalla on meinannut korvat niin sanotusti katoilla jo yksin telmiessään. Hajut meinasivat viedä mennessään, mutta kunnon tsempillä löytyi mies luokse nopeastikin.

Kentällä aloitettiin purkamalla varusteet koiran ollessa "käy siihen"-käskyn alla chillaamassa rennosti. Linkki pysyi hienosti, eikä ollut mitään ongelmaa. Vaihdettiin reenireleet: panta ja hihnan pätkä. Sitten leikittiin hetken kahden lelun leikkiä. Leikin jälkeen tehtiin seuruuta kainalopalkalla. Lyhyitä pätkiä hyvällä fiiliksellä. Linkki yritti tosissaan ja jaksoi tehdä, tehdä ja tehdä.

Tehtiin lyhyiden seuruupätkien jälkeen ketjutettuna liikkeestä maahan ja L-kirjaimen muotoinen seuruukuvio palkaten niin, että palkkasin koiran maahan ja siitä lähdettiin seuruuttamaan kainalopalkan kanssa. Hyvällä fiiliksellä oltiin liikkeellä, kuten pitikin.

Lopuksi Linkki teki töitä kapulan noston kanssa ja tehtiin pari vauhtinoutoa, jotta koira tuli laukalla luo. Linkkihän tekee noudon teknisesti tosi hyvin oikein ja tykkää hirmuisesti liikkeestä. Palo on kova aina kapulalle, mutta se palauttaa ravilla, jota onkin lähdetty työstämään kovasti pois.

Kapulahömppäilyjen jälkeen Linkki sai hakea frisbeetä, sekä höntsäillä temppuja ja lyötiin vähän haastetta peliin muutaman lapsen mennessä ohi. Huvitettiin heitä kurre-tempulla, sekä kierimisellä! Oli kiva ilahduttaa pikkuihmisiä.

Vaikka ollaankin oltu puolitoista viikkoa hiljaisuudessa, niin ei me ihan mitään olla tekemättä oltu. Tavattiin viimeviikolla Messi-niminen pk-collie, jota lähdettiin morjestamaan metsälenkin puitteissa. Pojilla oli hirmu kivaa ja Linkki näyttikin parhaat puolet itsestään karaten mm. uimaan ilman lupaa. Hienosti mätsäsivät kaksi nuori urosta yhteen.

Tänään käytiinkin likimäin seitsemisen kilometrin lenkki hukaten itsemmän hieman noihin Hämeenlinnan metsiin, mutta löydettiin lopulta ehjänä takaisin. Linkki otti riemunirti metsäretkestä ja juoksi varmaan parinkymmenen kilometrin edestä, sekä kävi uimassa kerran. Jopa luvallisesti. Nyt on väsynyt pieni paimen kerällä vieressä.

Onnistumisia

Tänään (eilen) oli huikea päivä koiraurheilun saralla, kun Maija ja Kida nousivat kolmosiin, Rebecca ja Cecil aivan huikealla kahden kisan kokemuksella haalivat viimeiset LUVA:t kakkosiin ja vielä Jenny ja Ilo kävivät luustokuvissa hyvin tuloksin. Myös tuttavapiiristä Katjan Lumo ja Isla kävivät luonnetestissä koiran näköisin tuloksin. Olen niin onnellinen tuttavien ja ystävien saavutuksista, että miltei tihkun onnesta! Harmi, etten yksiinkään kekkereihin päässyt bilettämään.

Mitä me ollaan tehty? No! Mehän käytiin treenaamassa. Eikä missä tahansa, vaan ihan Hämeenlinnan torilla illan viilentyessä. Tässä tuppukylässäkin on elämää vielä siihen aikaan, etenkin baarien läheisyydessä. Ihmisiä siis oli jonkin verran liikkeellä. Katja oli saapunut viihdyttämään meitä Tuikun kanssa. Linkki rakastaa Tuituita ja Tui rakastaa Linkkiä. Höpsöjä lapsosia.

Ihan extempore olivat nuo treenit kuitenkin, kun ainakin minulla oli tarkoituksena mennä vaan chillailemaan koiran kanssa ja nauttimaan elämästä. Mutta ei, mitä vielä. Tuntui hyvältä, joten treenattiin. Tehtiin seuruuta, jossa naksuttelin hyvästä tekemisestä ja käännöksistä. Tehtiin myös onnistunut maahan jäävä, sekä luoksari. Linkki myös kierteli neljän penkin ympäri ja toimi mainiosti. Se hengaili vapaana lähellä ja oli muutenkin pätevä seurakoira.

Mutta Linkille sattui vahinko. Linkki unohti, miten mennään maahan sivulla. Hups. Koira katsoi minua hämmentyneenä, kun käskytin sen maahan. Onneksi unohdus oli vain hetkittäinen ja pian nuorukainen järjesteli palikat päässään ja tekikin muutaman nätin maahanmenon sivulla. Linkki on myös alkanut luistamaan liikkeestä seissiä, ja kokeilee vähän mitä saa tehdä ja mistä tulee palautetta.

Muuten Linkki suoritti uraansa hyvin seurapiiripaimenena, kun käytiin rääppijäisissä ja hengailtiin pihallakin pitkään. Mahtipaimen, mahti seura ja mahti päivä!

Riemua ja väärän rotuisia!

Heinäkuun lopun kuumat helteet ovat rajoittaneet pahasti koneen ääressä istumista. Olen keskittynyt lähinnä kuolemaan sängyssä ja säälimään koira parkaa helteillä. Ollaan suihkuteltu, käyty uimassa ja sijoitettu lenkit, sekä treenit mieluiten iltaan tai yöhön. Rakas koneparkakin vetelee viimeisiään, ylikuumenee ja kiukuttee - saa nähdä koska posahtaa.

"WTF, nainen huutaa taas!"

Perjantaina 25.7 saatiin rotukaveri seuraksi. Heidi saapui Riemun kanssa meidän pieneen pitäjään vierailulle. Tarkoituksena oli ensin treenailla, mutta kolmen jälkeen oli vielä pikkuisen liian kuuma. Bortsut saivat juosta nurmikentällä ja hyvin niillä natsasi yhteen. Kuitenkin molemmat makoilivat kuumuutta hirveästi. Tehtiin treeninä Linkin kanssa nouto, sekä pari seuruu pätkää ja taisi olla liikkeestä maahankin siinä hötäkässä mukana. Meno oli kuitenkin vähän laamaa, joten päätettiin lähteä uimaan.

Riemu ja Linkki ovat niin erilaisia persoonia, mutta hyvin pysyivät rannassa. Linkki ei huidellut omille teilleen järveen, eikä hukkunut. Riemu sen sijaan lutrasi rannassa. Vaihdettiin vielä uimapaikkaa kivilaiturille, josta Riemu humpsahtikin tottuneesti järveen ja junnu meni tietenkin perässä. Hyvin ne rallittivat laiturilta veteen ja rannasta laiturille. Hirmu kivaa oli!

Sunnuntaina 27.7 lähdettiin puolestaan Katjan ja Lumon kanssa katsomaan vääränrotuisia. Tai minulle väärän rotuisia kavereita. Tosin en tiedä siltikään, ovatko ne niin vääränrotuisia? Hmm, ken tietää. Aussie Openiin meillä kuitenkin oli suunta. Siellä oli huisisti tuttuja; Maija kera Naurun, Essi Narin kanssa, Oona ilman koiraa, Jenny ja Ilo, Jenna ja Hyrrä, sekä blogipiiristä stalkkaukseni kohteeksi joutunut Milli ja Priya. Myös uusia ihmisiä huimasti, sekä Wirneen J-naperoita omistajineen. Suloisia nuoria aussiepentuja sikisi meidän leirissämme ihan hirveästi.

Kokonaisuutena reissu oli ihan törkeän mahtava. Oli hieno päästä seuraamaan aussieiden skaboja, ja sain ensimmäistä kertaa tänä kesänä kunnon rusketusrajat! En kuitenkaan palanut, kovin pahasti. Löysin myös Lumon kanssa yhteisen sävelen. Lumohan vihaa Linkkiä, mutta voi kuinka pienen aussien naama levisi riemuun, kun se tajusi ettei minulla ole ällöttävää poikaa mukana. Lulle olikin varsinainen tumma ja tulinen rakastaja, joka viihtyi sylissä.

kaunis Nau <3

Naurun kehän jälkeen, karkeloiden ilmeisesti lähentyessä loppuaan, laitoimme leirin kasaan ja päätimme vielä lähteä ruokailemaan läheiselle ABC:lle porukalla. Oli mahtavaa nauraa ja juoruta ihanien naisten kanssa. Kunnollinen vapaa päivä arjesta, oi kyllä!

ps. Me lähdemme visitoimaan Vantaalle 8.8-10.8, sekä Maijan mokoma taisi ilmoittaa miut ja Linkin NakkiAloon, APUA!!

Videoitua tokoa!

Suomen kesä on lyhyt ja vähä luminen taisi joku vitsiniekka murjaista. Meillä juhannus sujui rauhallisesti ja sitä edeltävällä viikolla kävin heittämässä työkeikan aika siisteillä yksityispippaloilla. Tulevana viikonloppuna on myös työkeikka tiedossa - harmi vain ettei mitään pysyvää ikinä. Kaipaisin jotain säännöllisyyttä tähän elämään, mutta kyllähän nämä keikkahommatkin tuovat vähän rahaa.

Mitä koiramaisuuteen tulee, olemme pitäneet treenit lyhyinä, sekä ulkoilleet paljon. Laskeskelin että viimeviikolla taisimme kävellä melkein 50km viikon aikana. Tuntuu ihan hirveältä määrältä. Paljon ollaan siis touhuttu keskenämme. Linkki on oppinut myös tanssimaan ja kierimään! Jee! Ensimmäinen koira koskaan, joka osaa kieriä! Olen hieman onnesta soikea ja tuntuu ettei tuon koiran tarvisi enää mitään muuta osatakaan, kun se osaa kieriä!

Kuitenkin tiistaina otettiin härkää sarvista ja lähdettiin treffaamaan pientä malamuuttitytyä. Linkki toimi esimerkillisenä isoveljenä ja suhtautui nuoreen pentuun mitä mainioimmin. Tara-tyttö oli varsinainen draamakuningatar ja huusi ensin pelkästä vilkaisusta. Linkki meinasi ensin olla liian innokas, mutta loppujen lopuksi junnu kävi maahan makaamaan ja hoidettiin asialliset haistelut nätisti. Tara on vielä sen verran pieni, ettei leikkimään päässeet kunnolla. Linkki on kuitenkin nuori ja innokas, vaikka nätisti käyttäytyikin. Nopeasti Tarakin kasvaa ja sitten kaksikko pääsee riehumaan. Käytiin myös pienellä lenkillä tutustumassa uusiin maisemiin ja junnu sai olla miltei koko matkan vapaana huidellen menemään, koska korvat ja käytös olivat hyviä. Pennun se jätti hyvin rauhaan. Innolla kuitenkin odotellaan, että Tarasta kasvaa hieman isompi tyttö niin pääsee painimaankin.

Tänä aamuna puolestaan tein jotain ennen kuulumatonta! Raahasin videotoiminnolla varustetun kameran ulos! Kuvitelkaahan, minä kuvasin meidän treenit päästäkseni kartalle siitä, miltä tekeminen oikein näyttää. Ja kyllähän se näyttää. Tykkään Linkin tekemisestä, mutta toivoisin siihen hieman enemmän röyhkeyttä ja räiskyvyyttä. Toki nyt ollaan tehty todella paljon pelkkää tekniikatreeniä, niin meno on ehkä hieman hiljaista ja draivitonta. Ollaan tehty tosi paljon seuruuta, että sen voisi perjaatteessa jättää hautumaan ja alkaa treenata vauhtiliikkeitä, kuten luoksetuloa ja noutoa. Tein myös täydestä matkasta Linkille avon kaukot, ja jumankekka kuinka komeasti se suoritti kaikki. Pari luoksaria lelupalkalla ja löydettiin siihenkin sitä oikeaa vauhtia. Myös kapulan hakua - jossa intoa laskee se, että joudun käskyttämään koiraa aika rankastikin pysymään paikoillaan. Mutta hakee kapulan ja palauttaa hyvin; ravilla vain. Eli lisää intoa!

Pidemmittä puheitta, enjoy! Jos video ei näy niin linkki.

We fight together!

Linkki on super. Silloin, kun ohjaaja tajuaa ja osaa alkaa vaatia siltä asioita. Tänäaamuna käytettiin viilentynyt ilma hyväksi ja lähdettiin vääntämään tokoa ihan olan takaa. Puolet aamuruuasta taskuun ja naksutin messiin. Kauas ei lähdetty - semihäiriöön meidän parkkipaikalle. Otollinen treenipaikka koiralle, joka on pikkaisen autojen kyttäämisen perään. Lyhentelin myös treenihihnan ja totesin, että pitää ostaa uusi ketjupanta. Seefferin vanha kun on vähän liian iso. Tosin, joku lyhyt grippi olisi ihan unelma, limen vihreänä.

Linkin kanssa tehtailtiin seuruuta, sekä peruasentoja. Hirveästi ei nyt pyöritelty, vaan keskityin naksuttelemaan hyvästä kontaktissa seuruussa pidemmällä matkalla ja haastavissa kohdissa myös perusasennon kontaktista. Tehtiin tätä hihnassa ja vapaana. Haastaviin hetkiin luettakoon parkkipaikalla liikkuvat ihmiset ja autot. Nostatin sitä myös vähän äänellä (mitä tultiin tekemään, tehdäänkö vähän töitä, tehäänkö) ja sain supertoimintaa koiran osalta. Yksi, mihin olen kiinnittänyt huomiota, on kontaktin tippuminen liikkeelle lähdössä, joten tätä tehtiin myös ja palkkailtiin hyvistä. Lähinnä tekniikka treeniä. Otettiin myös askeleen siirtymiä ja mahtavasti paimen teki työtään. Sillä selkeästi raksutti, kun huomautin sille siitä, kun lyhyellä matkalla kontakti tai seuruu rakoili. Hoksasi, ettei tehtävää enää helpotettukaan, vaan piti oikeasti tehdä duunia. Ja jumankauta, minähän vaadin. Vaadin, että koira tekee töitä, kun se osaa. Löydettiin tosi bueno yhteinen sävel, ja seuruu oli tosi nättiä jopa niin, että käsi oli alhaalla. Tästä on suunta ylöspäin.

Myönnän silti syyllistyneeni vähän hömpöttelemään jäävien erottelua. Maahanmenosta on tullut törkeän hidas, joten pitää alkaa palkkaamaan vaan nopeista. Mutta seisominen näyttää täpäkältä! Kohta voisi uskaltaa liittää moisen seuruuseen ja ihmetellä miten semmoinen sitten toimii vai toimiiko ollenkaan. Luoksetulossa meillä on vauhtiongelma. Tai ei, tiedän miten se ratkaistaan, mutta yksi luoksetulo kertoi sen, että koira tulee ravilla - eikä sitä oikeastaan kiinnosta. Voi toki johtua siitä, että koira oli hirmu matalassa vireessä.

Uusi nappulakin alkaa puremaan Linkkii pikkuisen, koira alkaa näyttää paremmalta. Päätin kokeilla yhtä nappulamerkkia tuohon lihan kylkeen, niin pääsee pikkuisen helpommalla etenkin, jos tulee kesällä lähdettyä pidemmälle tai ei ole mahdollisuutta koiran hoitajalla pakastimeen niin on ainakin nappula, joka sopii.

Sunnuntaina käytiin pulikoimassa belgineiti Dianan kanssa ja kastuin minäkin huolella. Linkki nautti uimisesta ja joutui olemaan liinassa, kun ei sitä kiinnostanut Diana ollenkaan, kun vettä! Kuivalla maalla kaksikko sai hetken riehua kuivatellakseen. On kyllä kiva, että koira on tuommoinen vesipeto. Saa hyvää liikuntaa, kun viihtyy vedessä. Oli tosi mukava nähdä koirakavereitakin pitkästä aikaa!

Feel My Rhythm

Katsokaa, kuinka aikuiselta se näyttää.

Huh huh, tiedättekös, neljät treenit viime viikolla. Ihan itseäkin hirvittää se määrä, mitä ollaan tehty. Mutta toisaalta, ollaan edetty isohkoin harppauksin ja saavutettu sitä fiilistä, mitä ollaan menty kentälle hakemaanja tekemään. Saatu ehkä myös hieman itseluottamusta. 

Torstain treenit menivät hieman mielenkiintoisissa mielentiloissa, kun itse heräsin vartti ennen kuin treenit alkoivat. Mieli teki jäädä kotiin, mutta pää sanoi, että nyt löydetään ainakin sitä rentoutta tekemiseen, jos ei muuta. Onneksi treenireppu on ollut valmiina siihen, että se vain nostetaan olalle ja lähtetään treenaamaan. Koira on aina valmis. 

Seurana meillä oli taas Netta-mitteli ja Anssi ja Zira-borderterrierit. Kaiken lisäksi Pauliina oli kuvaamassa. Meidän tekeminen painottui leikkiin, muutamiin perusasentoihin, sekä lyhyeen paikkamakuuseen muiden tehdessä rallytokoa. Taisinpa poikaa hieman seuruuttaakin, mutten paria toistoa enempää. Sen lisäksi tehtiin pari luoksaria ja häirittiin hieman paimenen tunteita Pauliinan toimesta. Patoaa, patoaa ja leviää. Tähän tarvitaan treeniä. Linkillä oli kuitenkin oli hyvä motivaatio päällä ja mainiosti se antoi itsestään irti. 

Sitten sunnuntaina me päästiin pitkästä aikaa treenaamaan Jennin ja Ziran kanssa! Oli mahtavaa nähdä mummobelgiä ohjaajineen. Mentiin sitten tekemään duunia läheiselle kentälle ja totesin, että kokeillaan miten meidän hallinta toimii. Pitää hakea itselle varmuutta ja oikeaa fiilistä tekemiseen, kun itselläni on pientä luottamuspulaa koiraan, vaikka se toimiikin hyvin. Eipähän tule luotua hihnaseuruusta mörköä. 

Kokonaisuudessa treeni meni hyvin. Kahdesti vai peräti kolmesti paimen livisti käskyn alta mäkeen, mutta palasi kuitenkin hyvin ruotuun. Alkuun tehtiin pari seuruu pätkää ja sitten treenattiin paikkamakuuta ehkä hieman liian tiiviillä välillä, mutta koira ei ollut moksiskaan. Minä tein alokkaan makua ja Jenni puolestaan avoimen. Linkki pysyi rauhallisesti maassa, eikä häiriintynyt toisesta koirasta. Kävin välissä palkkaamassa pariin kertaan, mutta Jennin palaaminen piilosta oli pikku paimenelle liikaa ja se nousi istumaan. Hienosti se kuitenkin teki. 

Sen jälkeen Zira jäi paikkamakuuseen ja me otettiin luoksari belgimummon nenän edestä. Linkkiä kuitenkin hämäsi Jennin piiloon meneminen, eikä se hiffannut tulla suoraan luokse, vaan suhahti moikkaamaan Jenniä, jonka jälkeen tuli vasta minun luo. Toinen luoksari otettiin melkein heti perään, niin että Jenni ja Zira olivat juoksulinjan vieressä. Hetken paimenen ilmeestä näki, että se meinasi hairahtua Jennin luo, mutta tuli kuitenkin suoraan oikein. Loppuaikana laitettiin vähän nenää töihin ja tehtiin lyhyet avon kaukot n. 1,5m matkalta. Hyvät vaihdot oli, eikä ennakoinut käskyjä. Tsippailtiin myös hieman jäävien stoppia.

Lopuksi paimenet pääsivät juoksemaan keskenään ja mummobelgikin riemastui hieman leikkimään pennun kanssa. Mainio kaksikko!

Sunnuntaina, 14.4.2014

Perjantaina, 5.6.2013

Helmikuun viimeinen viikko

Voihan räkä. Kirjoittelin pitkät pätkät siitä, kuinka kivaa meillä oli helmikuun viimeisellä viikolla, kun minulla oli lomaa ja koiramaisissa ajatuksissa meni monta hetkeä. Kovasti koitin kokoilla myös ALOn liikkeiden kokoomaan ja miettiä mitä täytyisikään vielä tehdä. Mitään ongelmakohtaa en saanut kaivettua esille, vaikka kuinka koitin myllyttää ympäri koko settiä. Toisin sanoen, voisin vain todeta, että lisätreenillä ollaan helpostikin kisoissa, kunhan töitä jaksetaan tehdä.

Viime viikolla me treffailtiin kahta pentua samaan aikaan ja vedettiin pienet treenit samalla. Kaksi pentua saivat oman pentukuumeeni räjähtämään ihan uusiin sfääreihin, mutta onneksi järki on mukana. Suloinen kermanvärinen mittelipentu Netta ja merle bordercolliepentu Nana osallistuivat lähinnä katselemaan isomman pojan treenejä. Linkki patosi tunteita hyvin ja treenaili nopeita maahan menoja ja istumisia lelupalkalla. Aamuruuatta jäänyt koira söi myös omistajansa sormet, kun töitä piti tehdä. Linkin keskittyminen pysyi hienosti asiassa, vaikka pikkuneidit olisivatkin olleet varsin kiinnostavia. Muutenkin treenit oli vähän höpöhöpö, kun tavoistani poiketen jäinkin juttelemaan pentujen omistajien kanssa pidemmäksikin aikaa.

Menneenä viikkona ollaan treenattu Linkin kanssa tokoa pienesti erilaisissa häiriöissä. Poitsu on myös harjoitellut erilaisten objektien kiertämistä. Tämän lisäksi ollaan käyty pitkillä lenkeillä Vanajan rantaa pitkin, sekä tutustuttiin myös pyörän vierellä juoksemiseen. Paljon on uutta ja aina Linkki jaksaa hämmästyttää sen tyynellä suhtautumisella uuteen asiaan. Hieno poika, ei siitä pääse ympäri.

Tänään äitini kävi kylässä. Äiti, jolla on tapana lässyttää koiralla kuin koiralle ja saada ne halkeamaan innosta pienellä hymyllä. Linkki kuitenkin yllätti, vaikka käskin sen istumaan ja se kovasti koitti lukea vapautusta äitini kasvoilta, ei se kuitenkaan lähtenyt mihinkään viereltäni. Ehkä meidän luoksepäästävyys ei olekaan niin tuhoon tuomittu juttu, kun olen kuvitellut.

Yksi, mihin voisin taas palata on se hyppy. En tajua, miten unohdan aina, ihan aina hypyn alokkaan liikkeistä. Edellinenkin koira maisteli hyppyä pari kertaa ja Linkki on tainnyt kerran tehdä lyhyen treenin hypyn kanssa. Jessus, eiköhän me vielä ehditä.

Tovereita, sekä treeniä

Tämän viikon aktiiviset tekemiset ovat oikeastaan aika tavalla rajoittuneet tiistain koirapuistoiluun Diana ja Demi belgien, Jehu amerikanakitan sekä Säde saksanpaimenen kanssa. Koirapuiston alkupäässä oli jäätävän kokoinen vesilammikko ja kotiintuomisena oli kilo kaupalla hiekkaa. Linkin käytös ei oikein miellyttänyt minua, kun joukolla lähtivät hieman myllyttämään nuorinta Sädettä. Loppujen lopuksi sai viisikkokin kohtuullisen hyvät leikit, vaikka ensin näyttikin hieman huonolta. Kotona olikin sitten mukavan väsynyt koira, joka oli jokseenkin märkä.

Keskiviikko taas startattiin pitkästä aikaa ensimmäisillä kimppatreeneillä. Mukana olivat tällä kertaa Jesse-seropi ja Säde-saksanpaimen. Kävelymatka kentälle oltiin ensin häntäpäässä muistelemassa, miten hihnassa käyttäydytään, vaikka muita koiria on edellä. Linkki meinasi hieman kiehua ylitse kärsimättömyytensä kanssa, mutta asettui loppujen lopuksi. Palkinnoksi kiilattiinkin jonon eteen, kun muut kulkivat minun makuuni liian hitaasti.

Kentälle päästyämme heitin toisen pannan ja hihnan junnulle ja aloin virittelemään. On hieno nähdä, että vaikka "Tehdään töitä"- mantralle on tehnyt pohjat autossa, saa se koiran syttymään auton ulkopuolellakin ja asettautumaan tiettyyn moodiin. Häiriön takia aloitimme normaalin setin leikillä. Linkki pysyi hyvin patukassa kiinni, ei ollut mitään ongelmaa leikkiä minun kanssani, vaikka oli hälyisä tie. Päädyin naksuttelemaan Linkille perusasentoa, sekä parin askeleen seuruuta, jota emme ole tehneet vielä tällaisessä häiriössä. Keskittyminen pysyi hyvin yllä, ja sen jälkeen tehtailtiin hetki maahanmenoja ja otettiin pieni paikkamakuupätkä. Lisäksi myös muutama luoksetulo, vaikka itselleni on hieman auki tahdonko koiran tulevan suoraan sivulle (minkä se tekee nyt automaattisesti) vai haluanko sen tulevan eteeni. Näitä ehtii kuitenkin vielä muokkaamaan ja tekemään ties mitä.

Koko treenin ajan paimen oli kuitenkin hirmu pätevä, eikä ylimääräinen häiriö ollut sille yhtään mitään. Pätevä paimennin.

Alkuviikon touhuiluja

Pienillä tavoitteilla tulevaisuuteen? Hmm, toimii ainakin toistaiseksi loistavaksi. Asetin itselleni viikkotavoitteeksi uhrata koiran kanssa tokoon, ihan oikeaan tokoiluun 10-20min per päivä. Jospas jotain saataisiin joskus huolella valmiiksikin asti. Tässä kuitenkin tämän päivän tekemisistä pientä listaa. Samalla koirakin saa vaihtelun vuoksi tienata ruokaansa muutenkin kuin vain lenkeillä.

Maanantai:
- Linkki tehtaili perusasentoja, sekä yhden ja kahden askeleen seuruuta. Pyörittiin myös paikallaan vastapäivään ja takapään käytössä olisi hieman parannettavaa. Kuitenkin tämmöinen pyöriminen on kohtuullisen uusi asia Linkille.
- Lisäksi vahvisteltiin istu-maa kaukoja vielä kohtuullisen vahvalla käsiavulla. Palkkailin lähinnä maassa pysymisestä. Istumaan nousuun kaipaisin hieman enemmän täpäkkyyttä ja vauhtia.

Tiistai:
- Aamusella tehtailtiin naksuttimen kanssa nopeita maahan menoja eri tilanteista. Linkillä oli koko ajan hyvä tempo yllä ja pää pysyi hyvin kasassa. Milloin koira kulki vapaasti sivulla ja käskin maahan, milloin tuli kohti ja käskin maahan. Mahdollisimman pienillä avuilla ja lähen avuttomasti onnistuttiin tämän päivän haasteista.
- Leikittiin hetki vanhoilla patukoilla ja nostettiin vähän virettä ylöspäin. Leikkiminen oli Linkin osalta aktiivista ja itse sain olla paljon passiivisempi. Kävi hyvin leluun kiinni ja tuli tarjoamaan sitä minulle.
- Tehtailtiin perusasentoja hyvässä vireessä ja ilman apuja. Linkki hakee aktiivisesti perusasentoon ja korjaa tarvittaessa huonon. Jatkettiin myös askeleen seuruun vahvistamista. Jätkällä on tähän mennessä hiton mainio kontakti.
- Illemmalla vielä naksuttelin kourallisen nappuloita hyvistä perusasennoista oman käden paikkaa vaihdellen.

Keskiviikko:
- Pidettiin hieman vapaampi päivä ja lähdettiin Linkin ja Dianan voimin puistoon riehumaan kohtuullisen aikaisin. Junnujen leikit mätsäsivät hyvin yhteen, eikä niiden tarvinnut kahinoida yhtään. Matkan koirapuistoon Linkki sai hyvästä hihnakäytöksestä palkkaa ja paransikin loppua myöten huimasti, vaikka jouduttiin autotien vierellä kävelemäänkin. Oiva poika.

Useammin kuin kerran olen alkuviikon aikana saanut hämmästellä sitä, miten näppärästi koira on alkanut tarjoamaan asioita ja taas saanut potkia itseäni päähän, että sisäistäisin omistavani bortsun. Bordercollien, ei saksanpaimenkoiraa. Linkki pelaa niin eri säännöillä kuin Oca, että on vaikea tottua siihen, että jotkut asiat voi tehdä helpostikin tämän bortsunperhanan kanssa, kun taas toisista asioista saa vääntää ihan huolella kättä. On se vain pätevä pentu, aivan liian pätevä, eikä enää niin pentukaan. Minne se aika vierii?

Jäistä meininkiä

Me päästiin lähtemään pitkästä aikaa lenkille isolla porukalla. Mukana oli kaksi kaunista belgineitiä, amerikanakita poju ja yksi junnu seefferikin vielä. Ikäjakauma koirilla oli kohtuu yhtenäinen, amerikanakita vanhimpana 1v 3kk ja kaikki muut alta vuoden ikäiaiä. Hyvin pelasi koirilla jutut yhteen.

Erityisen ylpeä olen Linkin käytökseen isommassa koiraporukassa. Se pysyi hyvin ulkona belgineitien kahakoista, eikä joukon nuorimmaistakaan härkkinyt. Hieman meinasivat hormoonit hyrrätä liikaa, liekkö Dianalla juoksut tulossa, kun Demi ei taas yhtään kiinnostanut jätkää. Jopa kävely jäälle onnistui yllättävän hyvin. Olin odottanut enemmän sitä, että saan pidellä koiraa kaikilla voimilla kiinni, mutta hyvinhän tuo hihnassakin kulki isommalla porukalla.

Oli mukava olla oikeasti isolla ja kivalla porukalla tuolla jäällä. Tuli siinä kilometrejäkin neljä sportrackerin mukaan. Ei ehkä hirveästi, mutta ainakin koirilla oli hirmu mukavaa juosta ympäriinsä.

Naiset, mitä hittoa?!?!

Naiset, pls!

Link, Jehu, Demi, Säde ja Diana