Hullu mikä hullu

Torstai tuntuu vakiintuneen treenipäiväksi, vaikka koitetaan erikseen sopia milloin mennään. Ajattelin olla sekopäinen ja ottaa mukaan koko lauman mukaanlukien lapsen ja molemmat koirat. Suuruuden hullua ehkä, mutta on niin kiva päästä tekemään sitä omaa juttua, ettei haitannut.

Luxin setti alkoi ohitusharjoituksilla ja pennun mielenkiinto tuntui olevan enemmän maan haistelussa ja muutenkin se oli enemmän tai vähemmän laama-moodilla. Veikkailisin runsaan haistelun ja osittaisen korvattomuuden viittaavan todella vahvasti juoksuihin. Ruualla se teki ihan nättejä perusasentoja, joita pyöriteltiin. Lux kävi myös tutustumassa houkutuksiin, kun kentälle lastattiin kasa leluja ja ruokaa.

Lux opettele myös rauhoittumaan käy siihen -käskyllä, joka meillä on käytössä Linkilläkin. Luu asettautui nätisti viereen rapsuteltavaksi tai nyhti heinikkoa irti. Täysin rento se ei ollut, mutta malttoi maata paikallaan kohtuu rauhassa, ellen itse sotkenut nameja sen kuonon lähelle.

Linkki puolestaan... Se tuli autosta häntä tötteröllä ja hirveän touhukkaana. Focus ei kuitenkaan ollut häiriössä - vaan pieni musta oli ihan tohkeissaan siitä, että hän pääsi vihdoin treenaamaan. Käytiin Linkin kanssa seuruuttamassa houkutukset läpi, sekä esiteltiin meidän työskentelyä muillekin. Koko koira esitti niin ilmavaa ja näyttävää seuruuta ettei tosikaan. Kaiken lisäksi se pääsi esittämään myös "kehä ravia" toisen koiran häiriönä. Lienee sanomattakin selvää, että viimeksi viimevuoden puolella kehässä ollut tarmoa puhkuva koira ei esittänyt parhaimpia liikkeitää, saati seisomista. Linkin vahvuudet oli todellakin tänään seuruussa sekä yllättävää kyllä, siinä rauhoittumisessa.

Kokonaisuutena olin hirveän tyytyväinen molempien koirien setteihin, sillä ne joutuivat myös hengailemaan "turhaan" kentän laidalla, koska en uskaltanut jättää kumpaakin tyyppiä autoon. Mahdottomuus ei ole tälläkään porukalla lähteä tekemään asioita, vaikka voimia se kyllä vei aivan järkyttävästi.

Kun bordercollie luulee olevansa liian fiksu; pohdinnassa palkkaus, seuruu ja paljon muuta

Bortsupojan ongelma numero yksi on se, että se kuvittelee olevansa liian fiksu. Linkin opittua jonkun asian, se tarjoaa sitä. Yksi ongelma on se, että alokas alkaa olemaan bortsulle liian helppoa ja tuttua kauraa, niin se alkaa keksimään omia variaatioita liikkeistä. Tai ennakoimaan käskyjä.

Linkin kanssa kokeen jälkeiset treenit ovat painottuneet aika paljon maassa makoiluun ja käskyjen ennakoimattomuuteen. Voisin lyödä pääni pantiksi, että ensi kokeessa en saa sitä koiraa ylös sieltä tantereesta tätä menoa. Linkki on tehnyt paikkamakuuta häiriössä; Lux, ihmisipana (kiljahteleva ja ääntään kokeileva) ja tietokoneen kautta toistetut tokovideot. Ihan vain, etten ole vieläkään keksinyt miten treenaisin häiriköityä paikkista yksin ulkona, joten sisätreenit kunniaan. Tosin ulkona treeni on keskittynyt Linkin ollessa paikkamakuussa, niin olen touhunnut Luxin kanssa.

Tämän lisäksi Linkki on parannellut jälleen perusasennon paikkaa naksutellen ja tehnyt sivussa maahanmenoja. Isompana projektina olen ottanut kaukojen treenaamisen. Linkilläkin on focus eteenpäin; maasta seisomaan noustessa se imeytyy lähemmäs ohjaajaa -> missä palkka on. Tiedän, että seisomaan nousut tulee vasta voittajassa, mutta jos treenaisin pelkästään istu - maahan kaukoja, noheva bordercollie suorittaisi niitä itsenäisesti kokeillen mikä tällä kertaa kelpaa. Seisominen on kuitenkin alkanut sujua pidemmältäkin matkalta. Välillä saa aina palata vähän taakse päin ja muistuttaa miten pitikään mennä. Seuraava projekti on seiso - istu -vaihto, joka tulee olemaan hieman haastavampi.

Seuruun kanssa olen itse opetellut kävelemään. Palasin ajassa taakse päin ja lueskelin Ocan blogia. Pohdiskelin sen ongelmaa; se ei kääntynyt vasemmalle, sekä poikitti. Vanhempana ja fiksumpana tiedän ongelman olevan siinä, että koira edisti enkä antanut sille tilaa kääntyä. Olin myös liikkeissäni rivakka, ja huidoin vaan menemään miettimättä koiraa iloisena siitä, että se edes jotenkin seurasi. Linkin kanssa olen tajunnut tehdä töitä oikean paikan löytymisen kanssa, vaikka sekin on alun alkaen opetettu liian eteen. Linkki on kuitenkin tempperamentiltaan erilainen; anteeksiantavampi, aktiivisempi tekemään töitä. Sitä ei haittaa pienet mokat ja se kestää paljon enemmän painetta minulta. Ei kuitenkaan ole kiva paineistaa koiraa (vaikka se ei paineistu), ja antaa tilaa sille kääntyä. Opettelin siis kävelemään taas ja antamaan koiralle apuja kääntymiseen lyhyemmällä askeleella ennen käännöstä tai pysähdystä. Lyhyen askeleen jälkeen seuraavan askeleessa jalkaterä kääntyy käännöksen suuntaan. Etenkin oikealle päin käännöksiä tämä pieni vihje paransi huomattavasti, koska koira lukee kehonkieltä. Myöskään pysähdyksistä ei tule niin äkkinäisiä, kun pystyy herättämään koiraa hieman siihen valmiiksi. Jopa meidän työskentely näytti siistiltä ja hallitulta.

Lisäksi Linkin kanssa on hyvä kiinnittää huomiota palkan suuntaan ja etenkin siihen, mistä ja miten sen palkkaa. Bortsu kestää hyvin toistoja, se pitää viretilaa yllä viritesanalla (tehdäänkö töitä). Olen iloinen, että pentuna olen rakentanut sille moisen, enkä seisottanut turhaa kentällä töllöttämässä muiden tekemistä. Auton kanssa viritesana on ollut helppo rakentaa, mutta se onnistuu myös häkin tai ihan vain puuhun/muuhun paikkaan sidotun koiran kanssa. Luxille pitää rakentaa sama ominaisuus. Tahdon palkata Linkin lähelle kehoa, sillä se alkaa usein hölmöilemään ja kyttäämään palkkaa. Teen sen kanssa edelleen paljon kainalopalkkaseuruuta, jossa palkka tipahtaa koiran nokan eteen ja mieluummin vielä aavistuksen taakse päin seuruun paikasta. Linkillä on mieletön kiire ja focus eteen, kun minä tahtoisen sen olevan eteen ja ylös. Tätä on työstetty aika pitkään, mutta musta tuntuu, että se hajoaa täysin heti, jos erehdyn palkkaamaan koiran heittämällä pallon. Linkki saa suurimman osan palkasta myös sanallisilla kehuilla ja pyrin arvottamaan kehun/rapsutukset pallon edelle.

Linkin kanssa tehdään myös paljon luopumisharjoituksia. Se jää bortsumaisella tavalla jumiin asioihin; etenkin leluihin. Kapula on toinen paha, mihin koira jää jumiin ja se hankaloittaa myös meidän alokasluokan hömpöttelyä. Linkki kovin tahtoisi lähteä kapulan perään eikä ymmärrä miksi liikkuri vie sen pois tai miksei se saisi hakea kaikkia kapuloita pöydiltä. Töitä on siis tehtävänä paljon, vaikka koira onkin muka kisavalmis. Saati sitten ajatuksena, kuinka pitkä matka tokovalioksi on. Arvelisin, että omat kykyni riittävät vielä avoimeen, mutta sen jälkeen tulevat asiat menevät äärettömän vaikeaksi. Mulla ei ole mitään hajua miten opettaa koiralle tunnaria tai EVL:n hyppynoutomerkki hässäkkää.

Luxin tulo on myös tasapainottanut bordercollieta. Linkiltä on jäänyt hyvin paljon ylimääräistä hösäämistä pois. Se ei ole menettänyt luonnettaan, mutta se on paljon tyynempi ja jotenkin levollisempi. Siinä, missä Lux on hakeutunut tulostaan lähtien Linkin lähelle nukkumaan, on Linkkikin alkanut hakeutua pennun viereen. Se uskaltaa myös rajummin komentaa pentua, mutta ei kuitenkaan turhista asioista. Ne kykenevät jopa leikkimään samoille leluilla, vaikka ilman valvontaa en ole jättänytkään leluja lattioille.  Linkin motivaatio työntekoon on myös kasvanut sen joutuessa näkemään enemmän vaivaa huomioni eteen. Bortsu saaa silti oman privalenkin päivällä ja treenituokiot, sekä omaa pari etuoikeutettua juttua maata sohvalla tai kammeta illalla sängyn jalkopäähän nukkumaan.

Jos miinuspuolia pitää etsiä, niin Linkki kuluttaa jälleen aivan törkeästi. Se on laihtunut jälleen kamalan näköiseksi. Nostin Linkin ruoka-annosta, kun pentu tuli taloon ja olen yrittänyt naksutella sille joka päivä (lisää ruokaa). Mutta silti. Juttelin aiheesta Luxin kasvattajan kanssa. Häneltä idea, että antaisin samaa ruokaa myös Linkille. Lux siis syö tanskalaista SØCLA -merkkistä ruokaa, joka on suunniteltu rekikoirille. Ideatasolla nousi myös kokeilla Linkille korkeaenergista ARKTISta samalta tuottajalta. Lisäksi pitäisi tilata taas lihaa, kun sillä tuntuu tarttuvan paremmin, eikä ruokamäärät nouse niin suuriksi. Ruokaongelma on myös se, että jos bortsun ruokamäärää lisää suhteettomasti, alkaa sitä tulla enemmän ja enemmän läpi, jolloin ruoka ei imeydy kunnolla.

Hallitreeniä kerran vuodessa

Listasin tavoitteisiin yleispätevän kohdan, että haluan olla aktiivisempi koiraurheilun saralla. Otin siis itseäni niskasta kiinni ja päädyin laittamaan Paimenlauman Leenalle viestiä, josko hänestä liikenisi treeniseuraa. Ja sitähän onneksi löytyis, samoin treenipaikka.

Perjantaina pakkasimme koko konkkaronkan autoon. Mies tahtoi mennä pojan kanssa kauppakeskukseen, joten me saatiin Linkin kanssa ihan laatuaikaa kahdestaan. Bordercollie oli innoissaan, vaikka taustalla olikin kohtuu rankka pilkkireissu edellisellä päivällä. Leenan tytöt olivat kivoja, mutta malttoi Linkki ihan kivasti lämppälenkinkin kulkea pääsääntöisesti eteen hieman leijuen maan pinnan yläpuolella

Meidän tausta on vahvasti toko - mutta pääsääntöisesti tahdoin nähdä miten Linkki käyttäytyy hallissa. Leena ehdotti, että voitaisiin tehdä Linkille hieman hyppytekniikkaa. Bortsu pääsi ensimmäisenä esteille ja muikeasti se työskenteli targetin kanssa. Pariin otteeseen meinasi noutaa targetinkin. Hulvaton eläin pitkine koipineen, mutta ihan hyvin se kasasi itseään hypyille. Putkenkin Linkki muisti mainiosti. Itseäni yllätti, kuinka hyvin tokokoira luopui kontaktistaan ja focus siirtyi esteisiin ja targettiin, sekä miten huolellinen se oli hypyissään - vaikka rimat hyvin matalalla olivatkin.

Pienen breikin jälkeen Linkki sai mennä tekemään tokoa, kun Leena toi meille aksahäiriötä. Bortsu teki seuraamista kainalopalkalla, sekä ilman näkyvää palkkaa näppärästi. Palkkalin sitä vaihtelevasti perusasennosta, sekä hyväsä liikkeestä. Tein myös juoksun seinään päin, minkä muistin olevan viime hallikokeessa ahdistava yhtälö koiralle. Nyt se ei kuitenkaan aiheuttanut mitään suurempaa ongelmaa. Tämän lisäksi Linkki teki pari paikkamakuuta takapalkalla ja toisella kertaa sain irrotettua sieltä piippaamisen, joka tulee, kun koira on liian korkeassa vireessä. Se ei meinaa malttaa laskea itseään tarpeeksi matalaan vireeseen makuussa, vaikka muuten tekikin hyvät makuut ilman pään laskemisia. Tähän ongelmaan pitää jatkossa edelleen kiinnittää huomiota, vaikka nyt se on yleisilmeeltään parempi. Tiedän myös, että ollessani enemmän koiran tukena vaikeassa tilanteessa se tekee paremman makuun. Lisäksi leikittiin ja hömpättiin vähän.

Nenä meinasi viedä hallissa hieman. Pohja tuntui olevan sellainen, että se imee hajuja hyvin itseensä, mutta niin kauan, kun itse muistin pitää koiran mukana se toimi hyvin. En näkisi tällaisellä yhden aksaavan koiran häiriöllä hallia ongelmaksi. Eniten tahdoin nähdä koiran työskentelyä ja sitä miten pystyisin hallitsemaan sitä. Treenitaukoa meillä kuitenkin on takana, eikä Link ole tehnyt hallissa mitään. Mutta se tuntuu kypsyneen pääkopaltaan kyllä - vaikka halli tekikin siihen pienen levottomuuden (tai minun jännitykseni), niin se kuitenkin kykeni toimimaan myös palkatta. Ja vaikka nenä meinasikin viedä, niin se oli myös helppo irrottaa hajumaailmastaan.

Link melkein 4v

Oli piristävää, sekä mukavaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan, sillä viimeiset treenit ovat ennen koettamme. Silloin niitä olikin huimasti kahdet putkeen ja kokeen jälkeen emme ole käyneet kenenkään kanssa treenamassa. Sen näki myös treenirepusta, josta löytyi niin viime kokeen palkinnot, kisakirjat kuin tuloslaputkin. Ruutunauhankin kaivoin ikean kassin pohjalta. Mutta ehkä tämä tästä. Pikku hiljaa hieman aktiivisemmaksi.

Uusi vuosi, uudet kujeet

kuvasta kiitos Leena!

Käytiin tekemässä ensimmäiset tokonnäköiset treenit tälle vuodelle. Mitään hirveän hyvää kenttäratkaisua meillä ei ole tällä hetkellä, mutta semmoinen välttävä. Toko on onneksi siitä helppo treenattava, ettei se vaati hirveästi. Suunnitelmissa on karsia treenireppua sen verran, että se ei paina jumalattomia määriä, jolloin se on helppo ottaa mukaan vaunulenkille. Pikkutyyppi on siitä helppo, että viihtyy vaunuissa hyvin nukkumassa - ainakin useimmiten.

Koen edelleen suurimmaksi ongelmaksi seuruun ja sen edistämisen. Varsinkin nyt, kun treenitaukoa on vähän enemmän joulun aikaan. Kainalopalkalla ja taaksepäin suuntautuvalla palkkauksella innokasta seuruuta on helpompi siirtää oikealle paikalle. Minusta Linkin perusasento on hyvä, mutta sillä on koko ajan ollut liian kiire eteenpäin ja virheellisesti olen myös useimmiten palkannut sen sinne eteenpäin. Sillä on kuite
nkin asenne kunnossa. Palkkailin myös etäpalkalla pariinkin otteeseen nähdäkseni miten se tekee sillä tavoin. Häiritsin myös perusasentoa itse nytkähtelemällä ja venkuilemalla milloin mihinkin suuntaan yläkropalla. Palkkailin hyvästä kontaktista.

Lisäksi tehtiin luopumista lentävästä lelusta. Linkillä on ollut ongelmana singota ilman lupaa lentävien juttujen perään ja sitä käytöstä on vahvistettu virheellisesti muiden toimesta heittelemällä sille palloa vailla kriteeriä. Linkki jää myös helposti jumiin leluun, joten olen koittanut karsia tätä käytöstä paljon. Maassa se useimmiten pysyy, mutta istuminen kierroksilla ja siinä pysyminen on ollut infernaalisen haastavaa. Itse on helpompi treenata oikeilla kriteereillä ja menee muilta palloleikit ja muutkin nyt pannaan. Vähemmän Linkki kuitenkin nyt jäi jumiin leluun kuin mitä se on jäänyt.

Sisällä ollaan treenailtu käsikosketusta tarjoamisella. Linkki tosin tykkää tarjota pää maassa makuuta, jota olen viimeksi naksutellut sille. Tai vaihtoehtoisesti se haluaa nuolaista kättä laittaessaan nenän käteen. Ei tunnu hirveän mukavalta. Nenäkosketus onkin sujunut varsin hyvin.

Joka toinen treenikerta on työskennelty targetin parissa. Tällä kertaa tassutargetin. Olen vaatinut Linkiltä molemmat etutassut kirjan päälle ja samalla ottanut työskentelylle etäisyyttä. En halua, että koira on koko ajan minussa kiinni. Mitään suurempaa pointtia tällekään harjoitukselle ei vielä ole, eikä ajatusta jalostettu sen pidemmälle. Voi olla, että tästä kehitän jotain. Ehkä opetan Linkin pyörimään kirjan päällä, tai keräämään itsensä siihen kaikkien jalkojen kanssa - mutta nyt kyse on vain aktivoinnista.

Ei-niin-kaukaisena ajtuksena on ollu BH-koe. Sitä varten ollaan treenailtu viime vuonna hihnakävelyä ja loppuvuodesta panostettu myös ohituksiin taas, kun liikumme siihen aikaan, että koiria tulee vastaan. Myöskin vaunujen kanssa hyvin liikkuva koira on ollut tärkeä lisä. Linkki on myös opiskellut kaupan edessä odottamista pakon edestä hiljaisina iltoina. Se jää nätisti odottamaan koiraparkkiin, eikä näytä liikahtaneenkaan, kun palaan kaupasta. Tosi usein sitä on jäänyt silmäilemään joku kaveri, jolta on tullut info ettei koira nouse koskaan seisomaan, vaan lähinnä katselee kiinnostuneena ympäristöään. Ihan positiivista. Joku hallittu koirakohtaaminen pitäisi vielä järjestää, mutta uskoisin senkin menevän ihan hyvin.

Tuplasti liikkuroitua ja häiriötä

Puhuin aamulla treeneistä, tyyppi ei ymmärtänyt miksei mennä heti.

Viimeksi totesin, että ongelmamme ovat häiriössä - tai ei niinkään häiriössä, vaan liikkuroidussa treenissä. Kerkesin punomaan juoniani jo tulevaisuuden varalle, joten energiapuuskissani sovin jopa kahdet treenit tälle viikolle. Samaan paikkaan, mutta (osittain) eri ihmisten seuraan.

Keskiviikkona treenattiin aluksi yleistä hallintaa - lähinnä autosta pois tuloa ja motivaation kasvattamista. Haahuilun estoa ja korvien auki olemista, vaikka kenttä on uusi ja siellä oli muita koiria. En ole koskaan mieltänyt hallintaa meidän suurimmaksi ongelmaksi, mutta tiedostan koirani olevan niin itsenäinen, että se kyllä menee yksin ellen seuraa perässä. Haluan kuitenkin olla se, joka päättää suunnan ja vauhdin. Bortsu focusoi hyvin keskittymisensä minuun ja päästiinkin nopeasti liikkumaan ja tekemään alkuun lyhyt seuruu pätkä. Tämän jälkeen poistuttiin pienelle lenkille, jossa saatiin muun muassa pari kivaa koiraohitusta, vaikka koiralla ei ollut kaulassa reeniremeleitä.  Täällä harvemmin tulee koiria vastaan, jotka etenevät, vaan ne ovat enemmänkin maamiinoja.

Treeniseuramme saavuttua ei hirveän kauaan nokka tuhissut. Kerroin suunnitelmani siitä, että haluan siedättää itseäni liikkurin äänelle ja sille, että osaan kuunnella ohjeita. Halusin koiralle jäävän hyvän fiiliksen ja seuruutinkin Linkkiä kainalopalkalla kaksi seuruusettiä, joista molemmista palkkasin ennen viimeistä perusasentoa. Viimeisen setin tein ilman kainalopalkkaa, edeten kahdella pysähdyksellä viimeiseen perusasentoon, josta palkkasin koiran. Se ei seilannut, ei tiputellut kontaktia, koska olin itse rentoutuneempi ja varmemmalla mielellä kuin aiemmin. Se ei haaveillut muiden koirien perään, vaan keskittyi hyvin tekemiseen. Siihen oli hyvä lopettaa.

Kävimme viedä hyödyntämässä Hämeenlinnan maastoja, ja kierrettiin tuttu Linnan lenkki. Linkillä meinasi olla vähän vielä vauhti päällä ja hyvänä siedätyksenä jäätiin istumaan kolmen pokestopin keskittymään. Tekee hyvää hieman maalaistuneelle koiralle nähdä paljon ihmisiä, etenkin sinne tänne sinkoilevia lapsia, pyöriä, autoja ja ties mitä muuta. Oudosti lähelle jääviä ihmisiä, jotka tuijottelevat puhelinta. Meinasi bortsu epäonnekseen jäädä yhden kävelijän allekin, mutta pääsääntöisesti makoili rauhallisesti niin kauan kuin istuimmekin aloillamme.

Perjantaiksi olin sopinut niin tokotreenit kuin sain kutsun vierailemaan rally-tokotreeneihin. Blogia pidempään seuranneet tietävät, että suurin ongelmani koiran kanssa toimimisessa on hihna. En vain hallitse niin montaa liikkuvaa asiaa samassa paketissa. Hihna on aina ehdottomasti liikaa yhtälössä. Rallyn harrastaminen on siis jäänyt suunnitteluksi.

Paikanpäällä kuitenkin totesimme, että tämän päivän rallyradan voi ottaa helposti minulle treeninä kuunteluun, vaikka koira ei kaikkia kylttejä osaisikaan suorittaa. Perehdyttiin rataan porukalla kahteenkin kertaan. Hirveän vaikeaa on muistaa noinkin lyhyt rata kokonaan ja muutenkin rally on vähän oudon tuntuista jäykälle tokoharrastajalle - ei kuitenkaan mahdotonta. Voin kertoa, etten muista vieläkään koko rataa ja meinasin tuskastua johonkin 270asteen käännöksiin joita radalta löytyi. Käsittääkseni rata oli jotakin alokkaan tasoa. Se sisälsi tosiaan temponvaihtelua, monen monta käännöstä, koira edessä -, sekä koira paikalla -liikkeitä. Treenikaveri onneksi huuteli mitä kylttien kohdalla piti tehdä.

Kävin tekemässä alkuun Linkille kauempana lyhyen kuuntelu ja hallintatreenin varmistaakseni, että se on tässä maailmassa, vaikka paikka on veiras ja on paljon koiria. Tyyppi kuitenkin todisti olevansa hyvin kuulolla. Päädyin viemään sen hihnassa radan alkuun ja bortsun asenne oli vähän "minä teen yksin", kun niin kova kiire sillä on päästä tolppien luokse. ihmiset se kuitenkin ignoorasi hyvin. Alussa päätin, että otan hihnan kokonaan irti etten sotke itseäni. Toinen kyltti alun jälkeen oli sellainen, että koira piti ottaa eteen. Linkkihän ei osaa tulla eteen, joten hieman sompailuksi se meni ja koirakin oli kujalla siitä mitä tapahtuu. Kun sain kasattua omat ajatukseni oli loppurata kohtuu helpon oloinen, vaikka jätimmekin välistä saksalaisen täyskäännöksen ja koira edessä peruuttaen - soveltaen sen kuitenkin siihen, että koira on sivulla ja peruutimme. Kaikki käännökset se teki kohtuu tiiviisti ja hyvällä draivilla, eikä kontaktikaan tippuillut. Ihan hauskan oloista tuo rally kuitenkin on, näin ensivaikutelmaltaankin. En tiedä, jos jossain vaiheessa pääsen eroon asenneongelmastani hihnaa kohtaa voisin kuvitella kisaavani siinä.

Tokopuolelta tehtiin liikkuroitu seuruu suoraan autosta tyylillä. Linkkiä ei haitannut vierellä kävelevä liikkuri, mutta se aukesi hieman ja jouduin pyytämään korjaamista. Muuten se teki näppärän, kohtuu pitkän alokkaan seuruun. Oma mielentilani oli rauhallinen ja määrätietoinen ja se näkyi koirassa rauhallisempana suorituksena. Seuraavana pureuduttiin ongelmaan kaukot, joissa bortsu arvailee liikkeitä ja ennakoi aika rajustikin. Kolmannella kerralle se kuitenkin suoritti oikeaoppiset kaukot, kun malttoi kuunnella.

Halusin myös näyttää treenikaverille kapulanpito-ongelmaamme, tai ongelma ei liity pitoon, vaan irrotukseen. Linkki yleensä väistää sivulle päästäessään kapulasta irti - eli odottaa palkkaa ja on välillä jalat missäkin solmussa ja viimekokeessahan se piti irrotuskäskyä vapautumisena. Kumma kyllä, nyt ongelmaa ei saatu kunnolla esiin, vaan tyyppi teki kaksi näppärää pitoliikettä liikkuroituna. Se teki myös yhden noudon, jossa jalkojen asennon vaihtelu tuli esiin, mutta takamus pysyi edelleen maassa.

Kokonaisvaltaisesti todella hyvä treeni, josta jäi myös hyvä fiilis. Koira kyllä osaa niin kauan, kun minä hallitsen pääkoppani. Ehkä tästä tulee vielä oikeasti jotain. Nyt ei kuitenkaan päästä treenailemaan, kun iltavuoroviikot alkavat ja tappavat kaiken sosiaalisen elämän.

Treenin jälkeen päädyttiin taas Linnan puistoon hetkeksi chillailemaan ennen sadetta ja bordercollie oli huomattavasti rauhallisempi kokonaisuus kuin viimekerralla. Se nousi yhden ainoan kerran maasta ja silloinkin kaksi pyöräilijää ajoi melkein koiran kuonon päältä. Vieressä paukuteltiin myös mehupurkkeja, joista toiselle koira viitsi nostaa päätään, mutta jätti loput noteeraamatta. Tekee törkeän hyvää koiralle käydä välillä kaupungissa pyörimässä ja ihmettelemässä ihmisvilinää.

Käytiin testaamassa Prisman koirahäkit, en kyllä jättäisi tuonne pitkäksi aikaa koiraa (enkä mielellään ilman vahtia), mutta Link tuntui viihtyvän hyvin.

Uudella kentällä

Rasti seinään! Me käytiin viidennen kerran tänä vuonna treenaamassa jonkun kanssa. Hyvin huomaa, että oman väsymyksen ja asioiden käsittelyn jälkeen on hirveän mieltä ylentävää käydä oikeasti kentällä toisen ihmisen kanssa. Olen ollut pidempään mieltä, että jos saisin valita koira piireistä vain sen kisaamisen ja koiran kanssa olemisen ilman muita koiraihmisiä, niin olisin tyytyväinen. Ei tarvitsisi kuunnella arvostelua tai mitään muutakaan negatiivista, mitä koiramaailma tuntuu olevan hirveän täynnä. En tiedä onko se vasta viimeisen muutaman vuoden ilmiö, vai jo pidempikestoinen, joka on noussut enemmän esiin vain nyt. En kuitenkaan pidä siitä, enkä ole halunnut hakeutua paikkakunnan koirayhteisöihin sen enempää kuin on ollut tarvettakaan. Koko vuosi ollaan enemmän ja  vähemmän treenattu keskenämme.

Eilen selailin tokokokeita ajatuksella siitä ensimmäisestä ALO1 -tuloksesta. Se kuitenkin vaatisi enemmän häiriötreeniä kuin ollaan tehty. Etenkin liikkuroitua treeniä, koska minä ahdistelen ja jäykistelen liikkuria. Joudun focusoimaan ajatukseni lähinnä vasemman ja oikean ajatteluun, sekä liikkurin kuunteluun. Itsevarmuuteni karisee huomattavasti pois toisen liikkuroidessa, etenkään, jos en tiedä miten seuruukaavio menee. Linkki ei ole koira, joka peilaa minun tunteitani niin paljoa, mitä Oca teki. Siitä kuitenkin tulee tasapainottomampi seuraaja, jos itse menen epävarmaksi. Se kupla, mihin pääsemme kahdestaan tehdessä ei ole sama kuin se, johon pitää ottaa liikkurikin mukaan.

Katja onneksi suostui lähtemään kanssamme kentälle. Linkki teki ensimmäisessä setissä alokkaan liikkeitä. Liikkuroimatonta seuruuta, pitkääkin pätkää juoksuosuudella varustettuna. Se näytti ja tuntui hyvältä. Tyyppi on alkanut pitämään ihan kunnolla paikkansa, eikä tiputellut kontaktia. Fiilis oli hyvä. Seuruun jälkeen otettiin maahan - ja seisojäävät, joissa ei niissäkään mitään ongelmaa. Halusin nostattaa hieman koiraa, joten seuraavaksi otin luoksarin. Istuminen perusasentoon oli linkkimäiseen tapaan aavistuksen hidas. Palkkasin sosiaalisella palkalla luoksarista ja siirryin kaukoihin. Ensimmäinen nousu ok, samoin maahan meno, mutta seuraavan nousun ennakoi. Käskin uudestaan maahan, mutta ennakoi taas. Kävin aloittamassa liikkeen kokonaan uudelleen vähän eri paikalta ja tällä kerta koiran korvatkin olivat mukana. Palkka leluriehulla ja siitä suoraan kapulan pitoon. Rauhallinen pito, eikä koira karannut sivulta kapulan pois oton jälkeen.

Koko setistä jäi hyvä fiilis ja tyyppi toimi kuin puolikas ajatus. Linkki pääsi nesteytyksen jälkeen lepäilemään häkkiin. Teknisesti se osaa hyvin, vire pysyy hyvin ylhäällä. kestää varmasti pitkän palkattomankin pätkän, sekä palkkautuu hyvin rapsutuksista. Pysyy myös hyvin mukana, kunhan muistan itse käskyttää sen mukaan ja huolehtia, että se pysyy mukana.

Toisen setin alkuun Linkki teki liikkuroitua seuruuta. Selkeästi huomasi, että minä jännitin liikkuroimista. Seuruu oli huomattavasti huonompi kuin keskenään tehdessä ja focus meni itselläni muuhun kuin koiran seuraamiseen. Samalla se itsevarmuus ja reippaus katosi, jolloin koira lähti edistämään ja seilaamaan vähän. Pysyi kuitenkin hyvin mukana, tiputti kontaktin paristi, mutta ei kokonaisuutena ollut kovinkaan rumaa. Itse rentoutuessani palasi Linkkikin oikealle paikalle ja teki paremmin. Eli lisää vaan liikkuroitua tekemistä.

Muisteltiin tyypin kanssa ruutua. Sillä oli kuitenkin enemmän mielessä kapuloiden hakeminen, joten jouduin lähettämään ensimmäisen kerran sen läheltä ruutuun. Hyvin Linkki kuitenkin muisti ruudun, vaikka sitä on varmastikin tehty viimeksi kolme kuukautta sitten? Vai enemmänkin. Kolme kivaa ruutuun menoa - siihen oli hyvä jättää. Link teki myös minuutin paikkamakuun Katjan treenatessa Lumoa vieressä. Hieman se katseli Lumon suuntaan, mutta ei reagoinut käskyihin.

Lopulta käytettiin treenikolmikko metsälenkillä ja onnistuttiin hukkaamaan itsemme hetkeksi metsään. Ei mennyt taas niin kuin strömsöössä, mutta ainakin treenit olivat hyvät. Asiat ovat paljon paremmalla mallilla, kuin mitä itse ajattelin.

Olet mitä syöt, treenaat miten treenaat

Linkki on nyt ollut raakaruualla kuukauden päivät ja muutokset ovat silminnähtävät. Sen turkki kiiltää eri tavalla ja koira on saanut lihaa luidensa päälle huomattavasti. Painoa on tullut lisää kilon verran entiseen. Ruuan maistuvuus on myös ollut parempi, vaikka Linkki ei mikään nirso olekaan. Olen rytmittänyt aamuun raakaruuan ja illaksi sitten nappula-annoksen. Raa'an yhteydessä koira saa kuitenkin vitamiininsa. Tämä enemmän siksi, että tiedän tasan Linkin olevan rauhassa, kun se nukkuu aamupäivän ajan. Iltaruuan jälkeen kuitenkin koira voi leikkiä yksinjäädessään - vaikkakin pääsääntöisesti se tuntuu nukkuvan.

Raakana meillä tällähetkellä menee kennelrehun kalkkuna, sekä pentunauta. Molemmat on pakattu käteviin 500g annospusseihin, joista saa kuitenkin kaksi ateriaa koiralle. Olen pohtinut ensitilaukseen laittavani kalaakin tilaukseen vaihtelun vuoksi. Linkin vatsa ei vetänyt ollenkaan sekaisin suoraan siirtymisestä. Se on aina ollut hirmuinen teräsvatsa ja maha on harvoin sekaisin. Nappulan ja raa'an syöttäminen samaan aikaan aiheutti meillä hajuhaittoja koiran piereskellessä huolella hiljaisia hiipijöitä. Eroteltuani molemmat eri ruokintakertoihin ovat hajutkin vähentyneet huomattavasti.

Yleisesti ottaen koko koira näyttää parempivointisemmalta, energisemmältä ja hyvä kuntoisalta ruokinnan vaihdoksessa. Nappulan kulutus on laskenut huomattavasti ja tuntuu, ettei se hupene mihinkään ämpäristä. Vettäkin se on alkanut juomaan paremmin, vaikka lisäänkin molempiin aterioihin nestettä.

Ruokajutuista treenijuttuihin. Ollaan pari kertaa käyty nytkin treenailemassa läheisellä nurmikentällä. Harmillisesti vain yksin, kun ei seuraakaan tunnu irtoavan. Eniten tarvittaisiin liikkuroitua treeniä, että joskus päästäisiin sinne alokkaaseen hakemaan niitä ykkösiäkin - vaikka pitäähän varmaan kisakirjaa koristaa ensin yhden kolmosenkin voimin, gonna catch them all.

Ensimmäinen treeni tehtiin sillä, että koitin saada koiraa mokaamaan. Pitkää seuruuta palkattomana, suoraa ja vasemmalle käännöstä. Oli vaikeaa saada koira edistämään tai poikittamaan, mutta havaitsin hartiani asennossa selkeän muutoksen, joka saa Linkin kiertymään hieman eteeni. Se kuitenkin tekee tarkkaa työtä - etenkin hitaammassa vauhdissa. Seuruun jälkeen palkkasin sen riehumalla, ennen kuin pyysin sen takaisin luokseni tekemään hommia. Otettiin peräkkäin settinä liikkeestä maahan - luoksetulo - liikkeesta seisomaan. Ilman näkyvää palkkaa Linkki tuli näppärästi sivulle ja löysi takamuksenkin maahan nopeasti. Palkkasin sen suullisilla kehuilla ja hillityillä rapsutuksilla, koira vain meinasi irrota villapöksyistään kokonaan. Annoin treenin jäädä siihen, koska virheitä en saanut esiin hakemallakaan. Suoritusvarmuutta sille on tullut huimasti lisää.

Toinen treeni parin päivän päästä oli motivoiva pallotreeni. Olin hieman epäileväinen siitä, onko pallotreeni sittenkään se, mitä haluan käyttää. Bortsu juoksi jo vapaana suoraan kentälle seisomaan häntä heiluen. Tainnut jo yhdistää kentän kivaksi paikaiksi. Täytyy myöhemmin alkaa ottaa se hallintaan ennen kenttää - pari kertaa sinne saa vielä juosta. Pallo oli alusta asti mukana treenissä ja palkkalin koiraa kainalosta hyvästä ja täpäkästä perusasennosta, joka on oikeassa kohdassa. Yllätyksenä sama tuli erimittaisista seuruista. Alkuseuruu meinasi mennä hösellykseksi (koska pallo! pallo! pallo!), mutta palkan tippuessa hyvin tehdystä seuruusta alkoi se rauhoittua ja keskittyä. Niin pysyi juoksuosuudet ja hitaat käynnit mukana. Tehtiin myös seuruuta kaukopalkalla - palkkaa kohden ja palkasta pois päin, eikä siinäkään mitään eroa.

Kutsuin koiraa myös istumasta, sekä makuuasennosta seuruuseen suoralla matkalla. Ensin kainalopalkalla ja sen jälkeen takapalkalla. Napakasti Linkki löysi oikean paikan seuruussa, vaikka se vauhdilla juoksikin minut kiinni ja vähintään yhtä lujaa palkalle. Näin tulevaisuutena ruutua ajatellen, jos missään vaiheessa kisataan niin korkealla.

Hullu koiranainen

Välillä sitä miettii, mitä kaikkea onkaan valmis tekemään. Perjantaiaamusta kaksi yövuorossa ollutta naista päätti, että on hyvä aika lähteä kuuden koiran kanssa kimppalenkille. Ideassa ei sinällään ollut mitään vikaa, itse olin kerennyt edeltävänä päivänä nukkua muutaman hassun tunnin. Linkki kuitenkin kaipaa koiraseuraa, ja itsellekin samanhenkinen lenkkiseura oli tervetullutta. Hyvin bortsu sujahti taas viiden muun laumaan mukaan, vaikka mukana olikin uusi pentu hämmästyttämässä. Aussie, islanninlammaskoira, silkkivinttikoira, venäjäntoy, perhoskoira ja bordercollie. Kolme narttua, kaksi leikattua urosta ja yksi leikkaamaton.

Metsän hyttyset olivat varsin äkeällä päällä, rannassa niitä oli hieman vähemmän. Paimenosasto pääsi uimaan, Linkkiä ei hirveämmin siinä vaiheessa enää seura kiinnostanut vaan se mulasi omiaan huomattavasti pidemmällä rannasta kuin muut. Oli positiivista huomata, että paimenpojalle meinasi tulla hieman hätä, kun muu lauma lähti poistumaan rannasta. Se koira, joka ei ennen lotkauttanut korvaansakaan, kun muut lähtivät, koska uiminen on niin kivaa. Saimme me vielä pienen äksidentinkin aikaan, kun Linkki vahingossa töytäisi onnettoman nelikuisen silkkivinttikoira Kujeen mutaojaan. Herkkähipiäisestä vintistä lähti pienehkö ulahdus ennen kuin tyyppi vajosi kokonaan uppeluksiin ja loukkaantuneen näköinen prinsessa könysi hieman haisevana pois ojasta. Eikä muuten katsonut koko lenkin aikana koko bortsuun päinkään enää.

Onneton vinttilapsi

Kuitenkin kaikesta huolimatta onnistunut lenkki! Seuranamme siis Prinsessat ja Astronautit suoraan "naapurista".

Seuraavan hulluuden päätin tehdä, kun pääsin perjantai-lauantaiyönä töistä. Pakkasin treenikamat mukaan ja lähdin koiran kanssa läheiselle nurmikentälle ttekemään tokotreeni aamuauringon nousuun. Ei ollut liian kuuma, kun mittarikin näytti asteita vain 12. Palkkaleluna frisbee.

Linkki teki törkeän makean 80askeleen suoran seuruun. Ihmeellisyys jutussa on se, ettei bortsu edistänyt askeltakaan. Sen focus oli hyvin ylöspäin, paikka ei seilannut sivuttais- eikä pitkittäissuunnassa yhtään. Kaiken lisäksi kontakti ei tipahtanut kertaakaan ja mielentila oli sopiva. Seuruu sisälsi myös juoksuosuuden. Pitäisin tätä erävoittona seuruusta. Olemme viimeaikoina tehneet lähinnä pelkkää perusasentotreeniä, maksimissaan kahden askeleen seuruuta, myös sivuttaissuunnassa. Selkeästi kuuri on tehnyt tehtävänsä, sillä koko seuruusettien aikana sain kaksi rumaa edistämistä ja yhden irtoamisen sivuttaissuunnassa.

Tehtiin myös paikkista häirittynä. Linkille pahinta on lentävät esineet, joten leikin itsekseni palloilla ja heittelin frisbeetä. Kun kävin pyytämässä koiran perusasentoon, se otti vapaudekseen karata leluja kohden, mutta palasi kuitenkin ärähdyksestä takaisin sivulle. Laitoin uudestaan maahan ja jatkoin leikkimistä hetken aikaa. Uudella yrityksellä nousi nätisti sivulle ja vapautin sen taskusta lentävälle lelulle.

Lopuksi leikittiin, ja käveltiin vapaana kotiin. Kyllä tämä kylä on kaunis ja hiljainen aamuyöllä. Nähtiin yksi taksi koko aikana. Muutenkin hirveän elotonta, hiljaista ja mukavaa. Kaikesta huolimatta viihdyn täällä hyvin.

Match show Kangasalalla

Olen aina sanonut, että extempore ideat ovat parhaita. Lauantaina tuli Jennin kanssa puhetta "yhyy Linkin toko on rikki"-vuodatukseni välissä, että hän on menossa lähiseudulle mätsäriin. Eihän me olla nähty pitkään aikaan, joten idea alokoi kehkeytymään. Olin hieman nihkeänä, että pitäisikö sitä nyt oikeasti raahata bortsu ihan mätsärikehään asti, kun ei se kuitenkaan osaa esiintyä ja on vähän mitäänsanomattoman näköinenkin. Tokoharrastaja taas huusi mielessäni, että siitähän saa hyvän häiriötreenin!

Aamu neljältä (koska unirytmini ovat sekaisin) etsin muuttolaatikoista näyttelyhihnaa, rokotustodistuksia ja mietin mitä oikein tarvinkaan mukaan. Autokin oli vielä täynnä muuttokamaa, joiden purkaminen odotti aamua. Pari tuntia unta tukkaan, ja purku hommiin. Linkki sai juoksennella mukana, vaikka junnu olikin enemmän fiiliksellä "auto, auto, auto!!". Kamat kasaan ja aamupalalle ABc:lle. Taktisesti kameran unohtumisen tajusin vasta puolessa välissä matkaa.

Kangasallalla mätsäripaikalla oltiin ensimmäisten joukossa. Matkan aikana satoi niin lunta, räntää, rakeita ja vettä, sekä paistoi aurinkokin kauniisti. Samaa  tapahtui odotellessa. Kävin ilmoittamassa Linkin kehään, ennen kuin nappasin sen tekemään pientä treeniä pihalle. Palkkasin koiraa aktiivisuudesta minua kohtaan, koska viimeaikaisena ongelmana ovat esiintyneet keskittymisen herpaantuminen ja nenän vieminen. Linkki oli hyvin mukana treenissä, ja teki pientä perusasentojumppaa muutaman askeleen seuruulla. Kaukoihin sillä oli liikaa virettä, koska astahti aina maa-seiso kaukossa pari askelta eteenpäin. Parin onnistuneen toiston jälkeen bortsu sai hengailla makuullaan ja opetella taas rauhoittumaan ihmis- ja koiravilinässä.

Meidän vuoromme kehässä toi esiin vallattoman Linkin, joka ei muka koskaan ole esiintynyt. Ravi oli tänään hyvin paljon hukassa, koska olisi niin paljon siistimpää vaan lentää. Seisomisessa Linkki on omiaan, mutta tuomariakin olisi pitänyt rakastaa. Mihinkä iloinen koira karvoistaan pääsisi? Sininen nauha saatiin kommentilla "Pidän siitä, että koira ravaa. Ymmärrän kyllä pienen bordercollien menohalut ja rakkauden." Ihan meidän näköinen kommentti.

Kehän jälkeen kävin tekemässä Linkille pidempää seuruuta syrjemmässä ja löydettiin sieltä niitä epäkohtia - katkailevaa kontaktia, edistämistä, poikittamista. Kaikkeen pääsi puuttumaan ja palkkailemaan hyvällä fiiliksellä. Seuruuhommien jälkeen paikkamakuutin junnua yksinään häiriön keskellä, ja tässäkin löytyi ne epäkohdat joita kaipasin. Levoton makuu, jossa koiran pää heilui puolelta toiselle, nenä kävi vähän ja painoa vaihdeltiin kankulta toiselle. Levottomuudesta huolimatta Link ei kuitenkaan meinannut nousta. Siellä se pysyi kuin tatti, eikä vinkunutkaan.

Ennen kokoomakehää pääsi bortsu hetkeksi autoon lepäilemään ja minä palkitsin itseni mokkapalalla. Kokoomakehässä koiria oli likimain parikymmentä. Meidän tuurilla "musta aussie" pääsi ensimmäisenä ravaamaan joukon johdossa. Ravi löytyi paremmin, ja seisominenkin oli hyvin hanskassa. Ihmetyksekseni meidät pyydettiin keskelle neljän parhaan joukkoon ja päästiin juoksemaan kierros. Bortsu osoitettiin neljänneksi, siis vau. Ei voi ylpeämpi olla koirasta, joka käyttäytyi omalla hurmaavalla tavallaan. Taidettiin meidän bileille naureskellakin sivusta, mutta oma tarkoitukseni on mätsärikehissä käydä pitämässä vaan hauskaa.

Link on koira, jonka kanssa on kiva lähteä minne vaan. Tämäkin reissu oli äärettömän onnistunut mahtavan paimenpojan kanssa.

Paluu elävien kirjoihin

En tiedä, miksi blogin kirjoittamiselle ei nykyään tunnu löytyvän miltei ollenkaan aikaa. Viimeaikoina olen pohtinut aika rankasti sitä, mihin suuntaan tahdon viedä blogia. Minusta tuskin koskaan tulee mitään kantaa ottavaa bloggaajaa, en tule tekemään tuote-esittelyitä tai muutakaan. Tähän mennessä blogi on ollut lähinnä päiväkirjamainen, johon olen listannut treenit ja joitain tapahtumia. Muistoja, joita on jälkeen päin hauska lukea.

Käytiin tokokokeessa 23.1, ja postaus on odotellut tuolla loppuunkirjoittamistaan. En ole löytänyt motivaatiota siihen, saati saanut käsiini vielä videota. Link oli hyvin vallaton ja levoton uudessa halliympäristössä. Se ei kerennyt tottua kunnolla halliin ja koira tunnetusti näkee kaiken. Meillä kuitenkin oli kivaa kehässä ja ne kohdat, missä koira oli mukana tekemisessä - se teki hyvin. Loppu menikin taas ihan pitkin seiniä. Lähinnä oltiin molemmat hyvin ulkona siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Oma jännitys pysyi kurissa, fiilis oli hyvä molemmilla kehässä ja ainakin tietää mitä pitäisi treenata lisää.

Tuomarina Ralf Björklund
Paikkamakuu 5,5 - Oli vähän levoton, piippaili pikkuisen ja kävi vinoon makaamaan.
Seuruu 0 - Keskyttyminen herpaantui alun jälkeen ihan kokonaan. Nenä vei nuorta miestä hallissa, näytti osittain hyvää ja iloista seuruuta, mutta hukkui matkasta. En itse osannut vaatia sitä kunnolla mukaan enää.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Seuruussa irtosi ja muistaakseni edisti aika reippaasti, mutta teki näppärän maahanmenon. Ei ennakoinut nousukäskyä.
Luoksetulo 9 - Omaan silmään täydellinen luoksari, istui nopeasti perusasentoon.
Noutoesineen pitäminen 0 - Piti hyvin, mutta irtikäskyllä kävi antamassa tuomarille pusun.
Kauko-ohjaus 8,5 - En muista, mikä tässä tiputti pisteitä. Olisiko häiriintynyt suoraan taakse tulevasta liikkurista.
Estehyppy 0 - Teki vanhan alokkaan hypyn näppärästi - kääntyi siis selin minuun ja hämmentyi sitten täysin koko hommasta. Itsekin jäädyin pahasti.

Kokonaisvaikutus 0 - Ei tästä sitten sen enempää. Tuomarin kommenttina lisää hallintaa, koska koira väläytteli iloista tekemistä kuitenkin joukossa.

Yhteispisteet 82, ALO0

---

Tokokokeen jälkeen ollaan nyt helmikuussa ja maaliskuussa käyty treenaamassa kahtena sunnuntaina peräkkäin.

Ensimmäisen sunnuntain setissä tehtiin ruutua ja henkilöryhmäseuruuta lisäksi yhdellä häiriökoiralla. Ruudun junnu muisti yllättävän hyvin ja löysi tiensä näppärästi sinne. Henkilöryhmässä sen keskittyminen ei herpaantunut kertakaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Toisessa setissä tehtiin nouto -  ensimmäinen meni ok, mutta toisessa koira koitti varastaa kapulalle, josta kainalokyyti autoon. Halusin päästä antamaan sille jonkun konkreettisen palautteen varastamisesta. Toisella kertaa bortsu kuitenkin hallitsi hermonsa ja teki kaksi nättiä noutoa. Sen jälkeen yksi luoksari ja sitten pätkä seuruuta.

Lopuksi bortsu pääsi hengailemaan vielä hetkeksi ihmisten pariin ja rakastamaan kaikki lähellä olevat ruttuun. Ihme sosiaalinen perhonen tuo eläinkin silloin kun ei tehdä töitä.

---

Toisissa treeneissä Linkille suurimman haasteen toi kauempana pulkkaileva lapsiperhe, joten bortsu sai ensin purkaa energiaa juoksemalla frisbeen perässä parin perusasennon jälkeen. Treeneihin lähtö jäi myöhäiselle ja heti heräämisen jälkeen meikäläinenkään ei ole mitenkään parhaimmillaan.

Toisen setin kanssa jatkettiin keskittymisharjoitteita pulkkamäen läheisyydessä. Tehtiin ensin nappulapalkalla ja kun koiran focus kesti enemmän tekemistä siirryttiin tekemään pallon kanssa. Palkkailin Linkkiä pitkästä aikaa leikkimisestä itseni kanssa, jolloin se pysyy hanskassa paremmin. Muutenkin olen liian paljon palkannut sitä heittämällä palkan poispäin itsestäni ja vielä eteenpäin, josta varmaan suurin osa edistämisestä johtuu. Nyt siirsin palkan vasempaan käteen, johon vapautan koiran.

Muuten jätettiin treenit siihen, kun oma ajatus ei kulkenut. Hetken Linkki sai hengailla hihnassa kentän laidalla ennen kuin lähdettiin pois.

---

Olen koittanut laittaa enemmän ajatusta taas tokon treenaaamiseen ja siihen mitä tarvitaan, jotta oltaisiin kesällä taas koekunnossa, kun ulkokisat alkavat. Halliin en enää tuota ilmoita, ellei nyt päästäisi treenaamaan halliin enemmän. Tosi paljon vain tarvittaisiin sellaista treeniä, mitä en yksin pysty tekemään.

Muuten ollaan käyty kerran juoksemassa ja todettu teiden olevan vielä liian liukkaita. Sitäkin enemmän käyty kävelemässä Aulangolla ja Vanajan rannassa, sekä suunnattu kulkua myös enemmän keskustaan päin. Lähinnä menty hakemaan niitä ohitustilanteita, vaikka nyt uuden unirytmin myötä ollaan aika paljon liikkeellä niihin aikoihin milloin ei muita liiku niin paljoa. Meidän elämä on taas mennyt uuden rytmin opetteluun ja kaiken rennon puuhasteluun. On aika pikkuhiljaa aktivoitua takaisin treenielämän pariin.

Valmistava treeni

Omaksi opäonnekseni mahduttiinkin 23.1 olevaan kokeeseen, joten potkaistaan vuosi oikein vauhdikkaasti käyntiin. Linkki ei ole tehtnyt lenkkipolkutokoa enempää viimeaikoina, joten otettiin suunnaksi parkkihalli kera treeniseuran.

Jos jotain huomioita pitäisi tehdä, niin tyypin asenne on mennyt parempaan suuntaan. Se on röyhkeämpi, energisempi ja aktiivisempi. Liekkö sillä tauolla oikeasti tapahtunut jotain asioita. Linkki kyllä hallitsee kaikki alokkaaseen vaadittavat liikkeet, lukuunottamatta hyppyä - koska sitä ei olla treenattu.

Seuruussa sen ylitsepursuava into meinasi tulla yli ja koira keuli (siis ihan oikeasti keuli!!) seuruussa ja edisti lievästi, mutta se tekemisen asenne hohkasi oikein kunnolla mustasta. Luoksetulon käskyn olin onnistunut unohtamaan (löysin oikean käskyn kuitenkin) ja kapulaakin se piti. Korkeammassa vireessä ollessaan tyyppi meinasi hieman omia kapulaansa. Kaukoissa malttamattomuus näkyi aika hyvin ja teki vaihdon kerran ennen kuin pyysin.

Paikkamakuun olen antanut tarkoituksella hautua aika pitkään ja ollaan lähinnä tehty levollisia paikkamakuita kotona ja satunnaisesti ulkona - hieman lyhempiä näinä pakkaskeleinä. Linkin pää edelleen pyörii ja se kaipaisi lisää zen tilaa makuuseen. Selkeästi ongelma ei ole enää itse makuu, vaan se koko tilanne miten päädytään makuuseen. Rivissä odottaminen, maahan vajaminen ja siellä pysyminen. Luulen, että osittain kyse on minun jännityksestäni.

Lähdetään kuitenkin kokeeseen pitämään hauskaa ja vetämään hupinumero, tyytyväisenä siihen että saadaan edes tulos. Ainakin voin sanoa tehneeni jotain tänä vuonna! :D

Lumikaaos!

Lauhentuneet säät ovat saaneet meikäläiset aktivoitumaan huomattavasti. Sunnuntaina, kun mittari näytti vain -17 astetta päätin lennosta iltalenkillä katsoa miltä meidän tokoliikkeet näyttävät nykyisimmillään, kun treenaaminen on ollut lähinnä lenkkipolun varrella -matskua. Linkki suoritti kaikki kolme jäävää, joista vain istuminen vaatii enemmän vahvistusta. Lähinnä siinä, että koira istuu loppuun asti, kun nyt jää jousille. Kertaakaan se ei arponut asentoa, vaan suoritti kaikki varmasti. Seuruun focus on parantunut huimasti niissä lyhyissä lenkkitokoissa, ja nyt bortsu pysyi hyvin rinnalla juoksuosuudellakin. Edistämistä on edelleen havaittavissa, mutta se on niin riippuvaista koiran mielentilasta. Luoksarissa edelleen istuminen on hidas, mutta istuu lopulta itsekin loppuun asti. Yllättävän hyvin se muisti kaikki liikkeet ja virittelysanat ja oli aivan upeassa työmoodissa.

Vaikka maanantain työpäivä oli rankka, puhkuin silti virtaa. Oona suostui lähtemään mittelineitien kanssa lenkille ja kierrettiinkin maita ja mantuja miltei kahden tunnin ajan. Bortsun varpaisiin kertyi ikävästi lenkin loppupuolella häiritseviä lumipaakkuja, kun muutaman kerran jouduttiin seisoskelemaan enemmän paikallaan. Alkupuhkuilujen jälkeen Linkkikin kulki kohtuu siivosti, vaikka muisti meinasikin olla hieman lyhyt sen suhteen, miten remmissä kuljetaan.

Tänään lumikaaos saavutti Hämeenlinnankin. Lunta on tullut miltei 30cm, mutta pakkasta ei ole juuri nimeksikään. Täydellinen lenkkisää siis. Puolentoista tunnin lenkki kierrettiin kahdestaan paimenpojan kanssa ja tyyppi sai juosta kohtuu paljon vapaana. Humppailtiin hieman umpihankitokoa. 

Jos jotain pitää tähän vielä sanoa, niin koirasta alkaa huomaamaan, että olen saanut elämääni enemmän tasapainoon. Huomaan myös sen, että Linkki peilaa enemmän tunteitani, mitä olen ajatellut. Nyt, kun oma energia riittää tekemään asioita, niin koirankin energiat ovat ihan eri tasolla kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Silloin pelkkä sängystä nouseminen oli hankalaa. Kuitenkin tämä talvinen ympäristö tuntuu piristävän, vaikka se saa kropasta erilaisia kiputiloja esiin. Pääosin olen kuitenkin nauttinut olostani nämä pari päivää. Toivottavasti säät suosivat vielä pitkään ja lumikin pysyy maassa. Ehkä kerkeäisin ottamaan niitä lumikuviakin vihdoin oikealla kameralla, eikä ainaisia puhelinräpsyjä. Pitäisi varmaan vaan ensin päästä valoisan aikaan töistä. 

Muutoksia

Hiljaisuutemme on saanut aika laajan huomion ja on piristävää huomata, että blogia ja etenkin meitä kaivataan. Vihdoin sain itseni revittyä päivittämään pikkuisen tilannettamme ja miettimään oikeasti blogin jatkoa. En ole syksyihminen, en pidä kylmästä ja kosteasta säästä, sillä se saa niveleni särkemään. Muutenkin elämäni on ollut myllerrystä viime aikoina ja jäädäänkin Linkin kanssa kaksin asuttamaan tätä asuntoa. Lisäksi työvuoroni muuttuvat taas - jatkuvat muutokset eivät anna unirytmille sijaa asettua mihinkään suuntaan, jolloin väsymys painaa enemmän kuin uskoisi.

Linkki on saanut kuitenkin nauttia kohtuullisen aktiivisesta elämästä, vaikka me emme blogin puolella ole olleetkaan mitenkään aktiivisia. Yhden viikonlopun Linkki vietti Katjan vieraana opiskelemassa laumaelämää isohkossa laumassa. Hyvin huomasi, että Linkki on elänyt ainoana koirana, sillä se reagoi jokaiselle koiralle tarkoitettuihin käskyihin. Katjan lauman lisäksi Linkki pääsi moikkaamaan kääpiösnautsereita Xenaa ja Flamea, sekä vierailemaan Lahdessa.

Laumaelämää on opiskeltu myös kotona, kun Netta-mitteli saapui ilahduttamaan meitä päivähoitoon. Koirat tunsivat entuudestaan kyllä, mutta minua hieman jännitti miten paimenpoika suhtautuu toiseen koiraan, joka tulee hänen reviirilleen. Ei bordercollieta tarvinnut kieltää kuin kerta rehaamasta sisällä ja mittelineito sai dunailla rauhassa haistelunsa loppuun. Lopunkaiken kaksikko nukkuikin sohvalla vieretysten, vaikka Linkkiä hieman ahdisti pienen koiran leveily ja Nettaa Linkin hännän heilutus.

Sosiaalipaimentakin junnu on saanut leikkiä, sillä mekin ollaan käyty vierailemassa ihan kavereilla saakka. Oonan kotiin Linkki rakastui, sillä siellä oli lelulaatikko! Kotonahan sellaista ei ole. Linkki raahasi vuoron perään Oonalle jokaisen lelun, mitä laatikosta löytyi, jos Oona vaikka olisi halunnut leikkiä. Fiksuna se kuitenkin myös esitteli kerralla kolmea lelua ja vei lopulta aina yhden pois laatikkoon. Myös meillä on ravannut erinäisistä syistä hyvin paljonkin vieraita, kaksi jopa jäivät yöksi saakka. Täytyy ihailla sitä, miten paimenpoika ottaa huomioon koirapelkoiset ihmiset ja nätisti ui tällaisenkin henkilön liiveihin. Kaikki Linkin tavanneet ihmisethän tietävät kuinka paljon se pursuaa ylitse rakkautta, mutta on siinä se kohteliaskin puoli.

Käytiin me kerran ihan ajatuksella treenaamassakin. Kahdestaan lähdettiin kentälle eräänä iltapäivänä, kun energia ei yksinkertaisesti ole riittänyt kimppatreeneihin. Olin laatinut selkeän suunnitelman siitä, mitä haluan treeniltä. Kotona Linkki on tehny lähinnä kaukovaihtoja ruokapalkalla. Nyt oli aika kuitenkin fiksata perusasentoa ja samalla sitä eteen valunutta seuruuta takaisin kuosiin. Viime treenissä palkkaussuunnan muutos ei saanut oikein mitään muutosta aikaan, mutta nyt päätin lähestyä asiaa naksuttelemalla oikeaa paikkaa ja varsin nopeasti koira alkoi löytyä oikealle paikalle.

Linkin tuntuu olevan helpompi tehdä hitaassa käynnissä tarkkaa duunia, mutta kun kävelytahti muuttuu ripeämmäksi niin paimenpoika alkaa kiirehtiä liiaksi puhumattakaan juoksuosuudesta. Kuitenkin tällä naksuttelulla sain koiraa siirtymään oikeaan kohtaan paljon nopeammin ja palkkailin sitä heti, kun paikka oli hyvä. Leikittiin me vähän kahden lelun leikkiäkin pitkästä aikaa ja yritin ottaa uusia posekuvia, mutta eihän niistä mitään tullut.

Myös onnistuin missaamaan typerillä työvuoroilla kaiken valoisan ajan lumen kanssa, niin uusia kuviakaan ei tullut otettua. Rehellisesti en edes tällä hetkellä tiedä missä kamerani on. Mutta lumesta on nautittu se hetki mitä sai ja nyt vain liukastellaan noilla tappavilla teillä.

Kesäunilta heräilyä

Treenaamattomuus selätettiin ensimmäistä kertaa tiistaina, kun valjastin itseni ja koiran juoksuvermeisiin. Olen itse on/off -juoksija ja aina lenkille on hirmuisen hankala lähteä, kun en haluaisin roudata koiralle pantaa mukaan ja juoksuvaljaatkin ovat vähän nihkeät. Satoja tekosyitä välttää asiaa, joka on oikeasti pirun hauskaa. Läheisellä purtsilla kokeilin vähän miltä veto maistui ja maistuihan se. Linkki oli ihan liekeissä ja omakin juoksu kulki hyvin. Jatkettiin matkaa siis Vanajan rannan lenkille, jossa alustana olisi hiekkatie. Oma selkä ei kestä juoksua asfaltilla, joten ei ollut vaihtoehtoja.

Selätettyämme bortsun halun mennä uimaan Vanajaan (koska aina ennenkin on päässyt), pääsimme asian ytimeen. Valitsin hieman metsäisemmän reitin, jossa ei pitäisi tulla ihmisiä niin paljoa vastaan, sekä pystyisimme välttämään suurimmat pöräilijätkin. En tiedä miten koira reagoi niihin ollessaan "töissä". Juostiin n. 1,5km hyvällä draivilla kohtuu vauhdikaastikin. Link ei harhaillut ja pysyi haluamassani reunassa. Jotain mystistä oli myös oman kunnon kohdalla tapahtunut, sillä olen tainnut viimein oppia hengittämään juostessani. Puhuminen ja käskyjen huutelu onnistui hyvin. Kääntöpaikalla päästiin vetämään porrastreeni, jonka jälkeen juostiin samanmoinen lenkki takaisin päin. Linkin vetohalu ei loppunut, vaikka vauhti rauhoittuikin hieman alun menoa kohtaan. Syksyn ensimmäinen juoksu oli siis pelkkä plussakokemus! Tarkoituksena olisi alkaa mittaamaan enemmän aikaa/vauhtia/matkaa, kunhan saan oikean puhelimeni korjattua.

Torstaina korkattiin taas syksyn tokotreenit porukalla. Kesällä käyntimme on ollut satunnaista, lähinnä vain väsymyksestä johtuen. Nyt kuitenkin uudella tarmolla vanhojen asioiden kimppuun. Link opiskeli metallin kanssa sivulle siirtymistä ja pääsi hakemaankin sen muutamaan kertaan. Palkkailin kunnon otteesta kapulaan, koska koiralla on tapana kontaktia ottaessaan löystyttää leukojaan saaden kapulan pyörimään suussaan.

Vanhasta myös jatkettiin - projektina seuruun edistys pois. Vähän haistelin missä mennään tällä hetkellä, kun seuruuta ei olla tehty aikaihin ja mietin, voisiko oikean paikan naksuttelu poistaa edistämistä ja tehostaa lisäkisi palkkaussuuntaa. Linkillä on taas hirveä kiire eteenpäin. Huomasin sen antaessani seuruukäskyn koira oli jo kovaa tahtia menossa, vaikka perusasento onkin ihan ok paikalla. Pitänee siirtää huomio etenkin lähtöihin ja muuttaa koiran mielentilaa siinä.

Ruutuun Linkki sai juosta pidemmältä matkalta jälleen. Targettia kohden, jolla palkka oli. Pidemmältä matkalta itse epäonnistuin kiljaisemaan kannustuksen juuri ennen ruutua, joka sai bortusn hämmentymään ja palaamaan luokseni. Suorana seurauksena  se irtosi seuraavalla kertaa huonommin. (Note to myself: pidä se pääsi kiinni.) Ruudun lisäksi Linkki kokeili uutta alokkaan hyppyä vanhalla esteellä. Ongelmaa ei ollut vaikka jätin koiran kauas hypystä ja olin itsekin kaukana. Se lukitsi hypyn, tuli nätisti yli ja siinä kaikki.

Piilottelin Linkille myös nurmikkoon tunnarikapulaa. Pakko se on jostain alottaa ja mietin, että oman kapulan piilottelu eri paikkoihin voisi olla se hyvä keino ja opettaa koiralle käsky "oma", jolloin sillä on jo nenä auki, kun etsii omaa kapulaansa. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole hajuakaan siitä, miten tunnaria kannattaisi lähteä opettamaan. Olen koittanut lueskella asiasta, mutta toistaiseksi olen lähinnä yhtä isoa kysymysmerkkiä.

Link muisteli myös vanhaa selkäänhyppy-temppua, mutta bortsulla meinasi olla vauhtia liikaa ja tasapainokin hukassa, ettei kovin kauaa siellä selän päällä pysynyt. Pitääkin ottaa uudelleen treeniin moinen harjoite.

 Kahdesta alemmasta kuvasta kiitos Jassu!

Heinäkuun ensimmäiset

Säätä uhmaten - tällä kertaa lämpöaaltoa - lähdettiin treenaamaan porukalla. Oli iso ponnistus päästä sängystä ylös ja treenaamaan, kun viimeisen viikon olo on ollut heikko ja nytkin suuret lämpötilat koettelevat. Koitettiin varustautua hyvin, riittävällä vedellä ja kevyellä varustuksella suunnitelmissa tehdä kevyt treeni.

Lähdettiin kaupunginpuistoon ja pääsipä bortsu matkalla pulahtamaan Vanajassakin vatsaansa myöten. Seurassa siis entistä virkeämpi paimenkoira. Keskityttiin fiksaamaan seuruun paikkaa. Korjaussarjana lelupalkka haettuna takaa. Linkki on lenkillä opetellut hakemaan keskiselän kohdalta palkkaa, joten juttu ei ollut vieras. Seuruu suoristui huimasti jo muutamalla toistolla ja kestoakin siihen sai lisättyä. Palkkasin koiraa myös "heittämällä" palloa taaksepäin, joka sai siihen vielä enemmän virtaa.

Tehtiin hyppyä ja makusteltiin vielä nykyistä avohyppyä. Tulin tulokseen, että täytyy opettaa hyppyä uudestaan niin, että koira ajautuisi esteestä kauemmas, sillä nyt se jää hieman liian lähelle norkoilemaan, jolloin takaisin hyppy on täysin mahdoton onnistua.

kuvaajana toimi Bea, vanha kuva

Treenin loppuun tehtiin vielä kaksi noin minuutin paikkista kahdella koiralla, jossa häiriö oli kyllä kohtuullinen. Linkki oli taas jostain syystä hirveän levoton ja vaihteli lonkalta puolta, sekä laski ja nosti päätään. Mietin, että voisiko tämä käytös yhdistyä siihen, että liikkuruin treenin, jolloin koirani on epävarma siitä, mitä ohjaaja nyt höpisee. Toisaalta pohdinta tuntuu niin yksinkertaiselta, että se voisi olla mahdollinen, koska rauhallisempi tuo on ollut jonkun muun liikkuroidessa. Toki, unohdin myös arkipannan koiralle kaulaan, joka saattoi hämätä sitä. Tiedä häntä.

Täytyy jatkaa yksinään 10sek - 3min paikkiksia eri paikoissa ja katsoa, että koira pysyy rauhallisena. Koska eihän se makaamaan opi kuin tekemällä. Yksinään se on ollut rauhallinen, enkä ole koskaan ajatellut sen nousevan paikkiksesta tai lähtevän sieltä mihinkään. On vain äärettömän rumaa tuollainen vekslaaminen paikasta toiseen.

Treenin jälkeen Liikkis pääsi loikkaamaan laiturilta järveen ja kyllä junnu nauttikin. Vaikka korvat meinasivat olla hieman koristeea. On yksi asia, mitä tuo koira rakastaa yli kaiken ja se on kyllä uiminen.

Viimeviikonlopun (to-su) Linkki vietti vapaata minusta, kun tyyppi lähti hoitoon entiselle puolisolleni. Miehet nauttivat toistensa seurasta ja Linkki oli kuulemma hurmannut taas monia ihmisiä ja lisää hoitajaehdokkaita on jostain syystä ilmestynyt pilvin pimein. Luulisin siis koiran käyttäytyneen hyvin. On aina ilo kuulla kehuja omasta koirasta.

Meillä tuli myös Linkin kanssa 2v yhteiseloa täyteen kesäkuun 28 päivä. Eihän minusta koskaan pitänyt tulla bordercollien omistajaa. Enkä miellä itseäni vieläkään bortsuihmiseksi, olen enemmänkin Link-ihminen. Tekemisemme etenkin viimeisen vuoden aikana on mennyt huimasti eteenpäin ja nyt vihdoin voidaan alkaa treenaamaan tuleviakin luokkia, kun tilasin ruututamineet, ohjatun noudon kapuloita, sekä tunnarit kotiin. Iik! Pitää keksiä joku juttu tuohon tunnarin treenimiseen, sillä minulla ei ole mitään hajua miten liikettä lähtisi opettamaan.

Maanantaina meidän lauma hajoaa, kun nykyinen puoliso astuu armeijan vihreisiin. Saa nähdä, mitä bortsupojan kanssa keksitään kahdestaan.

BC-treenit

Keskiviikkona treffaat ihanaa narttukaksikkoa; Hoinaa&Chhainaa, sekä heidän omistajaansa Beaa. Muutaman kerran on pitänyt jo nähdä, mutta suunnitelmat ovat aina enemmän tai vähemmän kaatuneet. Nyt laitettiin tilaukseen kaunista päivää ja aamun sateiden jälkeen saatiinkin oivallinen treenisää. Kerrankin onnisti!

Linkki joutui kentän laitaan kiinni, kun rakentelin ruudun. Bea treenasi Hoinan ensin, ja nuoriherra sai kerätä lämpöä piuhassa, kun narttu kehtasi mennä hänen ruutuunsa ja noutaa (miltei hänen) kapuloitaan. Miettikää nyt mikä vääryys! Käsissäni minulla oli siis hyvin virtaa täynnä oleva junnu, joka hinkui tekemään. Ei hirveästi tarvinnut etsiskellä sitä tekemisen intoa tyypin loikkiessa tasajalkaa sivullani. Oli minulla joku suunnitelmakin, mutta onnistuin unohtamaan sen täydellisesti. Pitäisi oikeasti kirjoittaa ylös, ottaa kynä ja paperia treeniin mukaan ja tehdä vain ne asiat mitä oli suunniteltu - ei mitään muuta.

Otettiin homma seuruulla haltuun ja lähetin Linkin tyhjään ruutuun. Haki hyvin, ehkä vähän liian vasemmalle. Palkkasin ruutuun. Toistin eri matkalta tämän kolmesti ja kerran jouduin käskyttämään tyypin korjaamaan sijaintiaan. Hyvin kuitenkin löysi ruutuun ja pysyi siellä. Koitin seuruutella Linkkiä pois edistämisestä pikkuisen. Hitaassa vauhdissa se tekee paljon parempaa työtä, tarkempaa. Kävelyn nopeutuessa normaaliin käyntiin, bortsun focus menee enemmän eteenpäin ja se kiiruhtaa. Juoksussa koko pakka hajoaa. Pitäisi keksiä tähän pian joku korjaussarja. Linkki pääsi tauolle.

Seuraavassa setisä junnu sai tehdä seuruuta, yhden liikkeestä maahan jäävän, joka arpoikin seisomaan jääväksi. Mistä tämä yhtäkkinen epävarmuus? Pelotaa huisisti, kun pitäisi alkaa jo treenaamaan istumaan jäävääkin, että miten lie tuo mustavalkoinen niitä sitten sekottelee. Kerkesin valitella Bealle myös nouto-ongelmasta. Sain lainata heidän kapulaansa ja yhtäkkiä minulla olikin taas taitavasti noutava bortsu, joka ei leiki ja mählää kapulalla, ei varasta kapulalle, eikä väistä kun otan sivulta kapulan. Linkki meinasi irroittaa tosin liian aikaisin, mutta piti kuitenkin hyvin, kun erikseen käski pitämään. Kokonainen nouto tehtiin kahdesti. Jätin kapulan maahan ja seuruutin tyypin hetken matkan päähän. Ajatuksenani oli ottaa luoksari - sika kuitenkin varasti luoksarin ennen käskyä. Palautin aika ilmeettömästi Linkin takaisin paikalle ja jätin sitten narupallonkin, niin että junnun piti juosta niistä väleistä. Hirveän tahmeasti se tuli, mutta ei kuitenkaan tainnut edes ajatella ottavansa kapulaa. Linkki pääsi vielä tervehtimään Beaa vapaasti ja kovasti olisi ollut toisen namitaskussa.

Lopuksi bortsut pääsivät juoksemaan hetkeksi kentälle, mutta mustavalkoinen ei hurmannut kumpaakaan neitokaista energisyydellään.

Ja mitä henkilökohtaisella tasolla sain, niin oli ihan törkeän upeaa päästä näkemään enemmän rotua, ja juttelemaan upean ihmisen kanssa. Tällaisiä treenejä olen ehdottomasti kaivannut!

Noutokuvasta kiitos Bea!

Koska välitän

Meidän treenit oli kohtuullisen mielenkiintoiset tällä kertaa. Harvemmin meitä on kentältä ajettu ulos, mutta nyt oli epäkohtelias naisihminen ilmoittamassa kuinka kenttä on varattu heille. Toki pahoittelimme ja keräsimme itsemme kasaan siirtyäksemme seuraavaan paikkaan. Jäi vähän huono maku suuhun koko hommasta, mutta onneksi mahduttiin kaikki samaan autoon. Vaihdettiin siis kiltisti kenttää ja uudelleen ruudut ja esteet kasaan.

Tämän päivän treenissä oli ehdottomasti parasta se, että pääsin kokeilemaan kahta Linkkiin verrannollisesti erilaista koiraa. Pääsi leikkimään ja kokeilemaan erilaisia persoonia. On aina hirveän mielenkiintoista kokeilla muiden koiria ja katsoa osaako vielä lukea niitä. Kyllä omakin puhti meinasi loppu kahden erilaisen koiran kanssa treenatessa. Mukavia tyyppejä molemmat.

Linkin settiin kuului kuitenkin tänään hyppy. Ei mennyt ensimmäisellä käskyllä yli (oranssi puoli), mutta seuraavalla teki ihan hyvän toiston. Pysäyttelin sitä hypyn taakse ja hyppyytin myös toisesta suunnasta (tumma puoli) palkaten ylimenosta pallolla saadakseni koiraa hieman pidemmälle. Pysäyttelin sitä myös satunnaisesti hypyn taakse. Toistoja ei ollut kovinkaan paljon. Pitäisi enemmän tehdä sitä häirittynä seisomista, koska koira lähtee herkästi liikkumaan stop-käskyn jälkeen.

Tehtiin setti ruutu-treeniä targetilla 6x, matkaa n. 5-15m ja ilman targettia kahdesti n. 5m matkalta. Pysäytin koiran stop-käskyllä ja palkkasin sen ruuuun. Sen jälkeen sai juosta vielä targetille.

Linkki sai levätä hetken, jonka jälkeen tehtiin liikkuroitu seuruu. Mokasin itse ensin kääntymällä oikea-käskyllä vasemmalle. Kunnon black out. No, liikkuroitu seuruu ei mennyt niin hyvin kuin olin ajatellut. Linkki edisti ja hukkasi itsensä vähäksi aikaa oikealle, sekä vasemmalle käännöksessä ja täykkärissä alkoi edistää. Toisaalta, seuruuta on hinkattu hirveästi, mutta ehdottomasti liikkuroitua treeniä pitäisi tehdä enemmän, jotta oppii itse kuuntelemaan käskytystä ja reagoimaan siihen. Uusi tai harvaan tehty asia jännittää aina.

Uutisena omasta elämästä sen verran, että sain kirjoitettua työsopparin, joka tietää koiramaiseen elämään vapaita viikonloppuja. Ehkä mahdollisesti autoa, sekä ainakin elintason nousua. Linkille lähti myös tilaukseen paketti Petenkoiratarvikkeelta. Junnu on myös ansioitunut opiskelukoira ja ollaankin vietetty yhdessä hetkiä ulkona koiran ollessa vapaana varhtimassa selustaani ja minun laskiessa lukiomatikkaa. Hyvää seuraa tuo mustavalkoinen.

Sain myös tänään kiittää onneani sosiaalisesta koirasta, sillä avatessani kerrostalon alaovea koiraa tuli silittelemään aikuinen nuori mies. Valistin hieman järkyttyneenä häntä siitä, kuinka ei ikinä, koskaan, milloinkaan saa silittää vierasta koiraa ilman lupaa. Kerroin myös, kuinka mies saa kiittää onneaan, että koirani on kiltti. Hän ei ollut tajunnut yhtään moista vaaraa ja pyysi myös anteeksi. Ilmeisesti vielä löyty ihmisiä, jotka eivät osaa varoa koiraa tai tiedä miten niiden kanssa käyttäydytään, koska tämäkin henkilö lähestyi provosoivasti ylhäältä päin koiraa. Onneksi Linkki ei reagoi minun säikähdykseeni ja on muutenkin ystävällinen tyyppi.

Erävoitto!

Tämä päivä toi mukanaan jälleen uuden työpäivän, sekä uuden rytmin. Nyt muutaman päivän työt ajoittuvat päivän ja illan sijasta aamuun, joten jouduin kääntämään koko unirytmini ympäri. Hehe, olipas mukava herätä aikaisin aamulla ja tehdä aamutoimet rauhassa. Rakastan hitaita aamuja ja nyt sain nauttia sellaisesta. Kevyen työpäivän jälkeen (vaikkakin kävelin kotiin), päätin lähteä treenaamaan virtapallona pyörivää bortsua. En tiedä oliko sen hupulit enemmän sitä, että tulimme kerrankin molemmat samaan aikaan kotiin vai oliko sillä vain virtaa.

Urheiltiin siis treenipaikalle tyylikkäästi puolisen tuntia alkamisajankohdasta myöhässä. Ei ilmeisesti kuitenkaan oltu menetetty kovinkaan paljoa treeneistä. Kerrankin joku muu laittoi ruudun pystyyn ja sain keskittyä hetken hengähtämään. Meinasi olla virta lopussa. Päätin tyhjentää ruudun ympäristöön koko treenireppuni häiriöksi, joten sieltä löytyi kaikesta narupalloista alkaen, kapuloiden kautta vesipulloon ja sieltä hanskoihin. Vähän haastetta elämään. Linkin focushan meinasi olla pallossa ja se kerkesi kerran karkaamaankin tennispallon luo.  Ärähdys ja koira takaisin haltuun, sekä pallo kauemmas.

Itse ruutuun se kyllä löysi hyvin. Ainakin targetille, kunhan malttoi kuunnella. Kielsin sitä kerran menemästä frisbeelle, joka sotki bortsun pasmat. Se ei kuunnellut ja tarjosi merkin kiertoa (vasen takalaita, logiikka?). Se ei myöskään tahtonut löytää enää targetille, kun ajatukset oli jossain niin muualla. Sain treenattua sille kuitenkin henkilöryhmää. Ensin se teki kainalopalkalla hyvää ja pitkää pujottelua, ja sen jälkeen ilman kainalopalkkaa hieman lyhempää. Kerran kontakti tipahti, mutta ei haitannut ollenkaan ihmisten puhe. Henkilöryhmä on siis mennyt huimasti eteenpäin ja tuollaisen kaikkea rakastavan pienen bordercollien on hyvin, hyvin, hyvin vaikea tehdä töitä ihanien ihmisten keskellä. Kerran vielä ruutu targetilla, ja nyt se löytyi jo hyvin.

Linkki pääsi tauolle, ja tauon jälkeen se sai yksikerrallaan hakea minulle häiriö tavarat pois. Ensin tuli pallot, sitten frisbee, hanskat, pullo, kapulat ja vasta viimeisenä juomakuppi. Bortsu pääsi jälleen ottamaan lepiä muiden koirakoiden tehdessä ja sen jälkeen tehtiin hyppyä. Linkki meinasi sikailla ja karata hypylle ensin. Sen jälkeen treenikaveri toimi hyvänä häiriönä ja istui kuvaamassa hypyn sivussa. Linkillehän istuvat ihmiset ovat jotain niin ihanaa ja se on kahdesti hypyltä meinannut singota istuvien ihmisten syliin. Nyt se kuitenkin hyppäsi hyvin. Minun mielestäni se hyppää liian lähelle hyppyä, sekä myös steppaa pysähtymiskäskyn jälkeen. Pitää ehdottomasti irrottaa hyppytreenistä pelkkä seisomiskäsky ja tehdä sitä enemmän niin, että liikun itse. Tuoda sen jälkeen hyppy takaisin mukaan. Muutenhan se on ihan hirmu pätevä. Pieni pätkä seuruuta. Suoraa, täyskäännös, käännös oikealle ja käännös vasemmalle - palkka. Sitten bortsu takaisin lepäämään.

Viimeisenä otettiin paikkamakuu. Ensimmäinen setti oli minuutin mittainen ja Linkki sai makoilla pää maassa rivin laidalla, kun naksuttelin sille sitä. Koira ei vaikuttanut ahdistuneelta, joten päätin ottaa sen rivin keskelle makaamaan. Se jäi hyvin, ei ennakoinut käskyä (liikkuroin samalla) ja jätin sen makaamaan vain "paikka" -käskyllä. En vaatinut siltä pään maahan laittoa. Koiran focus pysyi hyvin minussa. Muutaman kerran vilkaisi vierustoveria. Se kuitenkin makasi hiljaa ja rauhassa. Palkkasin 1,5min aikana kolmesti isommasta häiriöstä (yksi koira vietiin rivistä, toinen nousi istumaan/seisomaan välillä). Loppujen lopuksi pyysin sen vielä sivulle ja pidettiin superbileet. Erävoitto!

Kumpa tällaisia onnistumisia saataisiin enemmän, sillä nyt rivissä oli äänetön ja rauhallinen koira, joka ei ahdistunut tai kuikuillut muita. Tuli ihan superhyvä fiilis siitä, että sai tuollaisen (mitättömän) asian onnistumaan. Vaikka se tuntuu pieneltä, on se suuri askel meille. Nyt, kun vain pääsisi tekemään vielä enemmän paikkamakuuta ryhmässä ja hakemaan sitä oikeaa fiilistä siihen. Täytyy olla vain tarkkana koiran mielentilan kanssa, mitä siltä voi vaatia missäkin tilanteessa. Selvästi pää maassa makoilu rauhoittaa sitä, mutta sen jälkeen se pystyi myös hyvään makuuseen pää ilmassa. Ehkä tähänkin löydetään se kultainen keskitie jostain.

Kuvista kiitos Jassu!

Ruutuun mars!

Me ollaan muutamia päiviä nautiskeltu ylhäisestä yksinäisyydestä ja istuskeltu aamupäivästä etupihalla, grillin vieressä, kun sinne vielä paistaa aurinko. Linkki on saanut hengailla vapaana, lähinnä se on makoillut ja istunut katsellen maailman menoa. Bordercollie on nauttinut saamastaan privaattiajasta ulkona täysin siemauksin. Tänäänkin katseltiin, kun naapurin setä vaihtoi autoon renkaita. Pitää vain alkaa olemaan tarkkana, kun meidänkin rauhalliselta kotiseudulta löytyi lihapullia, joiden sisällä oli nauloja. Surullista, että tätä tapahtuu aivan meidän takapihalla. En vain ymmärrä. Onneksi vielä lähialueen koirat eivät ole menehtyneet ja puskaradio on pyörinyt kovin, jotta kaikki olisivat tarkkoja.

Lähdettiin kuitenkin tiistaina Idänpäähän treenaamaan pitkästä aikaa. Kulkeminen on ollut niin hankalaa, mutta vihdoin, kun pääsi kimppatreeneihin. Onneksi on kivoja ihmisiä, jotka huolii meidänkin tiimin kyytiinsä. Linkin matka meinasi mennä pipariksi, kun toinen koira lietsoi levottomuutta, kun lähestyttiin kenttään.

Kentällä koira seurasi hyvässä hallinnassa kolmen koiran läpi ja sain sen kiinnitettyä tolppaankin mainiosti. Linkki meinasi purkaa turhautumistaan ruohotupsuihin, mutta parilla käskyllä kuitenkin asettui aloilleen odottamaan. Kasailin ruudun ja jätin targetin sinne. Seuraavaksi koira kevyellä leikityksellä mukaan ja matkaa n. 10m ruudusta. Hyvin se löysi ruutuun. Vaihtelin matkaa ja otin pari kertaa välissä targetin pois ja pysäytin koiran ruutuun seisomaan ja palkkasin sen sinne. Tekeminen näyti varmalta ja Linkillä oli hirmu kivaa. Toivottavasti sen ruutu tulee näyttämäänkin siltä, miltä se näyttää nyt treenivaiheessa. Koira hallinnassa takaisin tolppaan.

Tauon jälkeen Linkki teki pari pätkää seuruuta siten, että itse kiemurtelin kävellessäni. Bortsu piti hyvin paikkansa, eikä edistänyt. Takapääkin tuntui tekävän kunnolla töitä, eikä vain puoliteholla. Kontakti pysyi myös hyvin. Palkkasin vielä pikkaisen enemmän taaksepäin. Tein myös tähän väliin kaksi tyhjää ruutua eri suunnista ja Linkki löysi ruutuun varmasti. Se pysähtyi hyvin.

Plätsiä aamulta.

Olin hieman tyhmä ja unohdin naksuttimen kotiin. Linkki kuitenkin teki sanallisesta vihjeestä ja palkkasanasta päämaassa makuita toisten koirien läheisyydessä kiinnittäen ollenkaan huomiota niihin. Tämän jälkeen otettiin vielä kolme noutoa, joista ensimmäisellä kerralla varasti kapulalle. Toisella kertaa pysyi hyvin, ja kolmannella vaadin vielä sivulle istumisen jälkeen pätkän seuruuta kapula suussa. Ote meinasi olla löysä, mutta tehdessään jotain muuta ei koira enää keskittynyt kapulan mälväämiseen. Pointsit Linkille tästä.

Junnu sai myös toimia assistenttina, kun purettiin ruutu ja hienosti pieni työmyyrä kantoi ruutunauhan treenirepulle saakka. Se ei myöskään häirinnyt muita koiria ja malttoi aloillaan, kun soin huomiota toiselle koiralle. Linkki chillaili vielä hihnassa, kun keskusteltiin muiden kanssa. Vältän yleensä koiran pitämistä hihnassa itseni läheisyydessä. Tänään sen piippaaminen oli kuitenkin hallittavissa, eikä omakaan hermo palanut kiinni ääntelevään koiraan. Linkkihän on muuten tosi hiljainen, mutta se vuotaa jonkin verran, ellei sille ole määrättyä tekemistä tai se on liian innoissaan.

Hihi, pätevä paimenpoika. Ja niin komea, näyttää ihan koiralta!

2v 2kk