Vuoden aloitus

Me olemme aloittaneet vuoden 2018 kerrostalossa asumalla. Luultavasti tämä on asumismuoto, joka säilyy pidempäänkin. Link on vanha konkari asumaan tällaisessa talossa ja sen ainoaksi ongelmaksi ovat tulleet liian pitkät tassukarvat. Se arastelee vähän kulkemista käytävässä, koska tassut liukuvat. Yllättäen sakset ovat vain vielä hukassa. Muuten bortsu on ollut kuin kotonaan, se ei turhia stressaile sisätiloissa.

Ulkona puolestaan reaktiivisen koiran heikkoudet tulevat esiin. Link näkee kaiken, mutta se alkaa pikku hiljaa siedättymään ihmis-, koira- ja autopaljoudelle, sekä reaktiot eivät enää ole suuria. Olen myös ollut tarkka sen kierrosten kanssa. Jos kierrokset nousevat pilviin, laitan koiran rauhoittumaan ja keskittymään muuhun asiaan, josta voin palkata sen. Olen valinnut kriteeriksi istumisen ja palkkaillut koiraa niin kauan, kun takamus pysyy maassa. Se on saanut rauhassa katsoa kiihdyttäviä asioita, mutta ei kuitenkaan jäädä tuijottamaan niitä. Selkeästi haastavimmat asiat on haukkuvat koirat, etenkin tilanteissa, joissa kävelytie on ahdas keräytyneestä lumesta. Työstetään.

Treenit bordercollien kanssa hihnakäyttäytymisen lisäksi ovat olleet lähinnä paikkiksessa. Virikkeellinen kerrostalolähiö tarjoaakin mainion treeniympäristön projektillemme. Päätin, että opetan paikkiksen kokonaan uusiksi tällä tavalla, eikä kokeeseen mennä enää kokeilemaan miten se nyt tällä kertaa sattuisi toimimaan. Linkki tarjoaa hyvin automaationa pään laittamista maahan, sekä luopuu jo hyvin isommastakin häiriöstä. Tähän mennessä n. 5sek auto/ihmis/koirahäiriössä, sekä tiheämmällä palkkauksella pystyy myös toistoihin ilman kropan nousemista.

Minulla on myös tapana suoda kummallekin koiralle spesiaaliaikaa noin kolmesti viikossa. Linkin tämän viikon treenit ovat painottuneet lähinnä eteenmenoon, sekä jääviin. Jäävissä ehdottomasti istuminen on heikoin, sillä tyyppi jää edelleen satunnaisesti vietereilleen. Myös maahanmenoissa se on alkanut huijaamaan ja jää kyynärät hieman ilmassa olemaan. Olen tehnyt jääviä ihan kuuntelutreeninä, sekä myöskin panostaen yhteen käskyyn kerralla. Tässä on vielä työsarkaa, mutta nopeista istumisista olen päässyt palkkaamaan paljon. Eteenmenoa olen aina sanonut, etten opeta pallolla, mutta kappas, kun se pallo treeniin eksyi. Ainakaan vielä en havaitse ongelmaa. Link on juossut pallon perään, juossut kuolleelle palkalle, sekä muutaman toiston niin, että palkka on minulla. Tähän tarvisin apparin viemään palloja kentän päätyyn.

1v 2kk

Luxin hain kotiin lauantaina 6.1. Likan juoksuhoito oli mennyt hyvin. Olin hieman kauhuissani millainen tyyppi sieltä tulee takaisin. Lux on kuitenkin kerännyt koiralaumassa huomattavan paljon itsevarmuutta, sekä se on edelleen tasapainoinen ja mainio tyyppi. Se epävarmuuteen taipuvainen koira, jonka jätin juoksuisena kasvattajalle puhkesi kukkaan juoksujen jälkeen.  Itsevarmasti koira asteli niin ennalta näkemättömän kerrostalon (se ei siis ole käynyt missään kerrostalossa) käytävät, asettui hissiin (näissäkään ei ole käyty) ja käyttäytyi seuraavan päivän lenkillä niin kuin mikään ei olisi pikkukylästä muuttunut. Lux ohittaa nätisti, kulkee kauniisti ja on muutenkin hirmu mukava lenkkikaveri.

Luxin kerrostaloon sopeutuminen ei siis vaatinyt mitään sirkustemppuja. Koko laumalla kulkiessa käytäväkohtaamiset on vielä vähän jänniä, mutta enimmäkseen se johtuu siitä, että molemmat tahtovat moikata kaikkia. On meille sattunut vastaan jo irtokoira rapussakin. Onneksi tyyppi tajusi oman parhaansa nähdessään kolme kertaa isommat koirat.

Luxin kanssa on palattu myöskin pikku hiljaa treenirintamalle. Kun vein neiti koiran kasvattajalle, käytiin hallilla treenaamassa ja sain paljon enemmän työkaluja tämänkaltaisen koiran rakentamiseen. Koiran jäädessä kasvilaan sain selkeytettyä ajatuksiani tyypin treenaamisesta ja niistä kriteereistä. Ennen kaikkea pois kaikesta kiireestä, mitä on mukamas ollut.

Lux hahmottaa perusasennon selkeästi, sekä hakeutuu siihen kiihkeästi. En halua seuraavaa eteenpäin puskevaa koiraa, vaan aloitamme Luxin kanssa seuruun taaksepäin. Raskasrakenteisempi saksanpaimenkoira on huomattavasti hitaampi kuin siro ja nopealiikkeinen bordercollie, joten saan rauhoittaa huomattavasti ohjaamistani ja liikkumistani. Luxin kanssa olemmekin ottaneet ihan säännöllisesti perusasennon pyörittelyä, sekä askeleita, useampiakin taakse päin. Vielä se menee todella paljon imuttamalla, mutta olen myös irroittanut sitä kädestä ja palkannut hiljaisista suorituksista. Eteenpäin ei juurikaan olla menty ollenkaan.

Jäävissä siirsin koiran oikeaan käteen kiinni, sekä peruutukseen. Lux treenaa jokaista vaihtoa tasapuolisesti, tai ainakin pyrin siihen. Sillä on ohjelmassa niin istu, seiso kuin maahan vaihdot, joista tällä hetkellä seisominen on kaikista haastavin. Koira menee ihan ihme mutkalle, kun se ei oikein tiedä istuisiko, makaisiko, seisoisiko vai jatkaisiko matkaansa kasuaalisti. Kuitenkin asennon vaihdot onnistuvat kaukoissa ihan hyvin.

Lux on myös hömpsytellyt oikean puolen perusasentoa, sekä siellä puolella seuraamista. Vaikka se ei vielä ole kovinkaan kaavoihin kangistunut tokokoira, meinaa oikean puolen tekeminen olla silti vaikeaa. Olen yrittänyt muistaa tehdä myös niitä juttuja säännöllisesti.

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna hyppäämme junaan ja ajelemme pentutapaamiseen Luxin kasvattajan hoivaan. Saa nähdä millaisia oppeja viikonloppu tuo tullessaan.

Vuoden 2018 tavoitteet

Olen paininut "Mitä asetan tavoitteeksi vuonna 2018" -kysymyksen kanssa, enkä ole edelleenkään yhtään varma siitä, mitä haluan. Olisi siistiä listata taas paljon tuloksiin painottuvia tavoitteita, mutta luulen, että vuosi 2018 tulee varmasti olemaan hyvin heikko tuloksiltaan. Kisahalukkuutta syö kaksi keskeneräistä koiraa, sekä SPKL:n uusi lisenssisysteemi, joka ei ainakaan minua henkilökohtaisesti kannusta kisaamaan. Toisaalta haluaisin pitää vähän kevyemmän vuoden.

LINK:
★ Paikkamakuu kondikseen (pää maassa makuu)
★ Hihnakäytös/ohitukset
★ BH:n seuruukaavio (enemmän hihnatreenejä)
★ Canicross
★ Agilityä
★ Silmä/polvitarkki

LUX:
★ Tokon alokkaan liikkeet kuntoon
★ Ruutua, noutoa, sekä eteenlähetystä
★ BH:n seuruukaavio
★ Rally-Tokoa
★ Canicross
★ Jälkeä
★ Harrastus-H:n metsästys
★ Viralliset luustokuvat (ehkä, saattaa venyä 2019)
★ Silmä/polvitarkki

MINÄ:
★ Suunnitelmallisia treenejä
★ Uusia treenipaikkoja/kavereita
★ Ryhmäpaikka jossain lajissa (mielellään kummallekin koiralle)
★ Armollisuutta, järkevyyttä ja omaa hyvinvointia

Ei mitään maatakaatavia tavoitteita. Tahdon vuodesta rennon, mutta tahdon tehdä enemmän kuin viimevuonna. Olen vuoden alusta seurannut meidän liikkumisia koirien kanssa, osallistuin #tassutellen1000 -haasteeseen, mutta luultavasti kilometrejä kertyy enemmänkin vuoteen. Tahdon myös antaa kummallekin koiralle omaa aikaa kanssani, meinaten niin yhteisiä treenejä kuin lenkkejäkin. Yritän pitää mahdollisimman tasapuolisesti koiria mukana, ettei se tule menemään niin, että Lux pääsee aina mukaan, koska on helpompi. Samalla tavalla Linkillekin tekee hyvää kulkea sille haastavissa olosuhteissa mukana.

Syksy ♥

Syyskuu on jälleen ollut kuolettavan hiljainen kimppatreenien osalta, joten blogiakaan ei ole hirveän usein tullut availtua. Treenit eivät kuitenkaan ole sammuneet kotona, vaan pentu on etenkin oppinut hirveästi uusia asioita. Allekirjoittanut puolestaan on opetellut uutta arjen hallintaa ja opetellut jopa tykkäämään aamuista, jotka sisältävät yleensä tunnin aamulenkin.

Luxin kanssa on naksuteltu luopumista ruuasta. Se on ahne, eikä aina ajattele täysillä, jos ruokaa on esillä. Nopeasti se kuitenkin hoksasi vaihtaa ruuan tuijottamisen kontaktiin. Tarkoituksenani olisi jalostaa tätä luopumista leluihin (ja laajentaa myös esimerkiksi lentäviin lehtiin, jotka on pennun mielestä parasta ikinä just nyt). Lux ei ole hirveästi treenannut perusasentoa ilman käsiapua, mutta sillä on pieni ajatus siitä, mitä siltä haetaan. Ajattelin ensin hakea kontaktin perusasennossa namiluopumisen kautta ja sen jälkeen kokeilla, josko saksalainen tarjoaisi omaehtoisesti perusasentoa. Siirrytään siis astetta luovempiin vaihtoehtoihin välillä.

Seuruu näyttää kivalta imuttaessa, sekä sen paikka on oikea. Vielä en ole lelua tuonut tähän, mutta ideana olisi opettaa Luxille kainalopalkkaa, sekä saada imutus pois. Osittain myös sen luopumisen kautta. Tyhjentelin taas puhelinta, jos tästä saataisiin videota.

Lux on myös jumpannut kaukoja. Sisällä se vain tarvisi pitävämmän alustain kuin meidän muovimatto, koska koira leviää kuin jokisen eväät konsanaan. Luxin ongelma on ollut malttamattomuus ja olen pidentänyt käskyvälejä ja palkannut sitä asennon pitämisestä. Ahkerasti ollaan otettu seisomista mukaan käskyihin. Maasta se nousee hienosti ja ilmavasti pompun kautta. Toivoisin, että Lux pystyisi pitämään tämän idean kaukoissa. Koska jos se pitää - niin kaukot ovat äärettömän mageat jossain vaiheessa.

Paikkamakuun opettamiseen olen punonut suunnitelmaa, joka olisi tarkoitus laittaa käytäntöön ennen kuin ulkona on liian kylmä makuuttaa koiraa. Samaten ajattelin soveltaa tätä paikkistreeniä Linkille.

Linkin suhteen tarkoituksena olisi päästä videoimaan palkaton seuruu, sillä motivaatiotreenejä on tehty paljon. Haluaisin nähdä missä kohtaa oikeasti mennään. Samalla tahtoisin kokeilla tehdä sen kanssa alokkaan palkattomana lävitse ja mielellään tämäkin videolle. Täytyy vain yrittää löytää mieheltä hieman aikaa, että saisin hänet kuvaamaan. Paikallaan oleva kamera on hieman haastava.

Joka tapauksessa näillä mennään eteenpäin ja nautitaan syksystä. Tuntuu, kuin syksy olisi viileämpi ja kauniimpi näin hieman ylempänä.

Lux 9,5kk, n. 55cm/16,5kg

Hullu mikä hullu

Torstai tuntuu vakiintuneen treenipäiväksi, vaikka koitetaan erikseen sopia milloin mennään. Ajattelin olla sekopäinen ja ottaa mukaan koko lauman mukaanlukien lapsen ja molemmat koirat. Suuruuden hullua ehkä, mutta on niin kiva päästä tekemään sitä omaa juttua, ettei haitannut.

Luxin setti alkoi ohitusharjoituksilla ja pennun mielenkiinto tuntui olevan enemmän maan haistelussa ja muutenkin se oli enemmän tai vähemmän laama-moodilla. Veikkailisin runsaan haistelun ja osittaisen korvattomuuden viittaavan todella vahvasti juoksuihin. Ruualla se teki ihan nättejä perusasentoja, joita pyöriteltiin. Lux kävi myös tutustumassa houkutuksiin, kun kentälle lastattiin kasa leluja ja ruokaa.

Lux opettele myös rauhoittumaan käy siihen -käskyllä, joka meillä on käytössä Linkilläkin. Luu asettautui nätisti viereen rapsuteltavaksi tai nyhti heinikkoa irti. Täysin rento se ei ollut, mutta malttoi maata paikallaan kohtuu rauhassa, ellen itse sotkenut nameja sen kuonon lähelle.

Linkki puolestaan... Se tuli autosta häntä tötteröllä ja hirveän touhukkaana. Focus ei kuitenkaan ollut häiriössä - vaan pieni musta oli ihan tohkeissaan siitä, että hän pääsi vihdoin treenaamaan. Käytiin Linkin kanssa seuruuttamassa houkutukset läpi, sekä esiteltiin meidän työskentelyä muillekin. Koko koira esitti niin ilmavaa ja näyttävää seuruuta ettei tosikaan. Kaiken lisäksi se pääsi esittämään myös "kehä ravia" toisen koiran häiriönä. Lienee sanomattakin selvää, että viimeksi viimevuoden puolella kehässä ollut tarmoa puhkuva koira ei esittänyt parhaimpia liikkeitää, saati seisomista. Linkin vahvuudet oli todellakin tänään seuruussa sekä yllättävää kyllä, siinä rauhoittumisessa.

Kokonaisuutena olin hirveän tyytyväinen molempien koirien setteihin, sillä ne joutuivat myös hengailemaan "turhaan" kentän laidalla, koska en uskaltanut jättää kumpaakin tyyppiä autoon. Mahdottomuus ei ole tälläkään porukalla lähteä tekemään asioita, vaikka voimia se kyllä vei aivan järkyttävästi.

"Näyttelytreenejä" ja merkin kiertoa

Käytiin torstaina toisen kerran kimppatreeneissä Luxin kanssa. Ehkäilin vielä kovin ennen lähtöä, kun koirat olivat olleet aika hyvällä aktivoinnilla päivällä. Päädyin kuitenkin pakkaamaan kojootin ja treenikamat autoon ja hurautin paikalle.

Ensimmäisessä erässä otettiin ringissä pujottelua/paikallaan pysymistä. Lux suoritti paikallaoloja muiden ohittaessa niin perusasennossa istuen, maaten kuin kaukoja tehden. Se ei kertaakaan yrittänyt lähteä moikkaamaan ketään. Omalla pujotteluvuorolla sitä hieman epäilytti viereinen collie ja toisella puolella oleva terieri. Muuten se ohitti nätisti ja teki myös maahanmenoja osana ohittelua. Tehtiin myös ihan kohtaamistreeniä, jossa koirat kohtasivat hallinnassa samalla puolella. Tämäkään ei teettänyt Luxille hirveämpiä vaikeuksia. Yhteensä meitä oli kuusi koirakkoa, joten kohtaamisia ja ohitteluja tuli reippaasti. Tässä välissä Lux pääsi sitten lepäämään.

Toisessa setissä se pääsi häiriökoiraksi ravaamaan collien perään, jolla on tapana vilkuilla takana tulevaa koiraa. Lux ei ole koskaan ravannut kehässä kenenkään kanssa, mutta se meni törkeän hienosti ravia hihna tuntumalla. Vähän se pääsi kiihtymään ja haukahti kerran, mutta muuten ravattiin nätisti kaksi kierrosta. Huvikseni ja esimerkiksi muille seisotinkin Luxin niinkuin saksanpaimenkoiria seisotetaan.

Muuten likka sai hengailla minun kanssani kehässä, kun toimitin kuvaajan virkaa ja kuvailtiin terieriä. Se oli pennulle loistava rauhoittumisharjoitus ja enimmäkseen Lux makoilikin vieressä nätisti tai nyhti apiloita nurmikosta. Sillä ei ollut kiire mihinkään ja tällainen hengailukin tekee nuorelle koiralle äärettömän hyvää.

Lopuksi pyysin vielä treenikaveria ottamaan muutaman kuvan Luxin seuruusta saadakseni hieman käsitystä siitä, millaiselta se näyttää. Puhelin on toistaiseksi niin täynnä kuvia ja kaikkea muuta roinaa ettei sinne videoita mahdu. Lux seurasi hyvin imutettuna, vaikka oli selkeästi väsynyt. Se tekee töitä tosissaan ja tuntuu tosi hyvältä käteen.

Palautteeksi saatiin, että perusasennot ovat hieman vinoja seuruun lopussa, mutta ok alussa. Alussa koira on, mutta se tekee hyvin töitä. Enemmän viettiä hommaan kuulemma pitäisi saada, mutta teknisesti hyvä koira. Olen jättänyt viettitreenaamisen suosiolla hieman syrjempään, koska pentu on vasta pentu ja tahdon, että sen pääkoppa kestää rankemman treenin. Haluan myös, että tekniikka on hyvässä kondiksessa ennen kuin koiraa lähtee nostattamaan enemmän.

---

Link ja Lux ovat molemmat työskennelleet pihalla merkin kierron parissa, koska en ole saanut itsestäni aikaiseksi rakentaa ruutua.

Linkin ongelmia ovat olleet muunmuassa merkin tunnistaminen (tähän mennessä se on kiertänyt puita, tolppia, isoja kiviä, autoja ja muita kiinteitä ja selkeitä kohteita), joten koira kaahasi ensimmäisenä merkistä ohi. Toinen ongelma Linkillä on ollut, että sen liike pysähtyy, kun merkiltä pitäisi palata tai se tekee valtavan kaarroksen. Lähdin korjaamaan ongelmaa ensin lyhyellä välillä palkaten sen ruualla, kun bortsu ymmärsi ottaa aivonsa kehiin ja silmät. Tiukempaa käännöstä hain toisessa treenissä pallon kanssa. Palkka ei voi olla minulla kädessä, mutta kiertomerkin vieressä se sai aikaan nopean ja tiukan käännöksen. Jopa niin tiukan, että merkki kaatui kerran. Linkki tietää mitä sen pitää tehdä, mutta se ei aina malta ottaa aivojaan mukaan työskentelyyn. Pallon vetovoimalla saatiin muutamia tosi hyviä toistoja pidemmältäkin matkalta niin, että pallo siirrettiin paljon lähemmäs koiran lähtöpistettä.


Lux puolestaan teki ensimmäisiä kertoja merkkejä. Se on aika naminarkomaani ja harvemmin käyttää päätään, jos ruokaa annetaan nenän eteen. Päädyin Luxin kanssa näyttämään kädellä kiertoa minimoiden koiran epäonnistumisen. Irrotin myös sen kuonon kädestäni, jotta aivot ei menisi ruoka-moodiin. Lux teki myös todella näppäriä ja hyviä toistoja onnistuen. Voi olla, että palaan Luxin kanssa tähän vielä naksuttimella, mutta aika sen näyttää. 

Back in business

Olen tehnyt kovasti töitä, että löytäisin itselleni treeniseuraa. Nyt tämän asian osalta näyttäisi vihreää valoa, kun n. 14km päässä pyörii omatoiminen "näyttelytreenirinki". Oltiinkin siellä visitoimassa ensimmäistä kertaa. Päivän osoittautuessa hirveän lämpimäksi, jätin mielelläni bortsun kotiin ja lähdettiin vain likkojen retkelle.

Menossa oli mukana erilaisia koiria eri roturyhmistä, vaikka saksalaisedustus oli vahvin. Niitä oli peräti kolme paikalla. Oli pientä, isoa, vanhaa ja nuorta. Aina on jännittävää tulla uuteen porukkaan ja vähän fiilistellä millaisia koirakkoja ja ihmisiä oli liikenteessä. Näin ensimmäisellä kertaa tehtiin vähän kaikkea - koirat lähinnä yksitellen "kehässä". Ei karsittu pihalle näitä pk-puolen ihmisiä, vaan heille oli henkilöryhmää ja sitä mitä itse kukin toivoi.

Luxin vuorolla oli makkararinki. Ei-koiraihminen kuvaa tuota pentua nopeasti araksi, vaikka se oikeasti on vain jonkin verran pidättyväinen, eikä sitä liioimmin kiinnosta ihmiset. Haaveilen edelleen salaa hieman hakukoiran urasta, niin Lux sai tehdä makkararinkiä - eli käydä syömässä vain kaikkien luona. Se ei vierastanut, ei aristanut, eikä väistänyt ketään. Rauhallisesti se kulki rapsuteltavana ja söi ruuat, muttei härveltänyt sen enempää. Olin ihan häkeltynyt siitä, miten rauhallisesti se otti tilanteen.

Poistuin seuraavan koiran tieltä hieman kauemmas tekemään omia juttuja. Luxille isompi häiriö oli pidempi nurmikenttä kuin ihmiset ja koirat, joita se ei juurikaan ole nähnyt. Seuruuttelin pentua vaihtelevalla vauhdilla, käännöksillä ja askelsiirtymillä imuttaessa ja irrottelin kättä välillä. Sen kanssa pitäisi kohta siirtyä jo pidempää matkaa seuruuttamaan ilman imutusta, koska koiralla on tosi hyvin selvillä mitä siltä haetaan.

Lux teki myös i-m vaihtoja, sekä i-s vaihtoja. Seisomisessa se meinaa vielä liikkua hieman eteenpäin pakostakin, mutta olen palkkaillut sitä pompahtavista ja suoraan jaloilleen jäävistä seisomisista. Lyhkäisen paikkamakuun pentu teki myös itse ja ainoa puuttuminen oli nurmikon haisteluun. Pätevä likka.

Olin ihan fiiliksissä. Lux odotti myös autossa nätisti. Tällä hetkellä meillä on käytössä porrasperä auto, niin takapenkillä hengailu tulee koirille tutuksi. Lux ei kuitenkaan ollut moksiskaan odotteluista ja se ei myöskään huutanut autossa, vaikka muutama muu koira möykkäsikin viereisissä autoissa. Likka myös nukkui automatkat, vaikka se ei hirveästi ole päässyt autoilun makuun. Lux on luultavimmin ollut meillä autossa mukana alta 10 kertaa, mutta se matkustaa kuin kokenut konkari. On jotenkin outoa, kun taustapeilistä ei näy päätä ja korvaparia. Linkki nimittäin ei nuku ikinä autossa, vaikka matkattaisiin kuinka pitkää matkaa tahansa. Koska saattaahan vastaan tulla vaikka auto!!

Fiilikset ensimmäisestä treenistä olivat varsin hyvät. Porukka tuntui mukavalta ja toivottavasti jatkossakin pääsemme mukaan hakemaan häiriköityä treenejä ja ehkä hieman vinkkejäkin, mikäli niitä tuolta tulisi.

Lux 8kk & Link 4,5

8kk ikäinen Lux on sirpakka pentu. Tirriäinen opetettiin juuri ja juuri kuvaa varten seisomaan, eikä avustajaa ollut sen enempää kuin Linki pitämässä pennun huomiota hieman itsessään. Lux on lenkkeillyt nyt aika paljon myös yksin opetellakseen kohtaamaan asiat myös ilman toisen koiran tukea - tai näin ajattelin. Luxin reaktiot eivät kuitenkaan ole uusiin asioihin sen suuremmat, oli mukana Link tai ei. Se ottaa kaiken mitä mainioimmin vastaan. Luxilla on tällä hetkellä paras hihnakäytös minun koiristani. Pumpulipallosta on kasvanut varsin kivan oloinen nuori neitokainen, joka ei anna maailman hätkäyttää itseään. Tämä koira tuntuu niin käteen sopivalta ja kivalta. Vaikka hieman sikaa lähdettiin säkissä katsomaan, ei Lux ole tuottanut pettymystä. Se on upea. Kaikessa vaatimattomuudessaan.

4,5 vuotias Link on myös makea ilmestys. Linkin kanssa ollaan hömpsötelty tokoa bortsun priva-aikana. Se on ollut ihan liekeissä, kun ollaan treenattu askelsiirtymiä ja peruutusta seuruussa patukan avulla. Ollaan ylläpidetty jääviä liikkeitä, mutta istuminen vaatisi huomattavasti enemmän treeniä. Olen taistellut sen kanssa, ilmoittaisinko mustaa kokeeseen vai en. Paikkista ei olla vieläkään päästy treenaamaan ollenkaan. Link on nauttinut rapsuista, uintiretkistä, metsälenkeistä... Koiranelämästä. Samalla olen miettinyt sen pallien kohtaloa ja jalostusarvoa. Etenkin nyt - kun talossa on narttu. 

Erityisen ylpeä olen kaksikon kanssa lenkkeilystä, sillä lenkkimme näyttävät pääsääntöisesti tältä. Koirat kulkevat nätisti rinta rinnan rempomatta. Poislukien päivät, jolloin bortsulla on vaikeaa ja se vatkaa edes takaisin sotkien molempien hihnat jalkoihin ja päivät, jolloin seefferillä on liian kiire syödä kaikki kukat, jotka kasvavat penkereellä.

Lux (melkein) 5kk

Pennun elämä on välillä arvoituksekasta. Lux kehitti ensimmäisen mahatautinsa yllättäen Linkin tokokokoepäivänä. Voitte kuvitella miten iloinen yllätys oli tulla lopputiimin kanssa kotiin, kun paska haisi. Siistinä tyttönä Lux oli sihdannut asiansa häkin kaltereiden välistä pihalle. Siivotessani sotkua, päätti pentu vielä oksentaa mökkiinsä, kun sen sinne tuuppasin siivouksen tieltä pois. (eikä voinut oksentaa 10sek sitten pihalla, huoh.) Tuli kirottua kaikki karvakasat maailman ääriin, vaikka nyt naurattaa. Onneksi oli kohtuu lämmin päivä ja meidän takapihan aita juuri valmistunut niin pahoinvoivan pennun pystyi lykkäämään sinne keräilemään oloaan. Pari kertaa se vielä oksensi, kerran jopa vedet, mutta sitten alkoi vesi pysyä sisällä. En keksi muuta, kuin mahapöpön tai sitten pentu oli syönyt jotain epäsopivaa aamulenkillä. Tiedä häntä, pääasia, että tirpana on kunnossa ja keräilee menetettyjä grammoja takaisin.

Lux on kohtapuoleen viisikuinen ja se pysyy arjessa hyvin mukana. Kunnioittaa talon sääntöjä ja on muutenkin varsin sopuisa eläjä. Linkki on alkanut näyttää pihalla pennulle kaapin paikkaa ja niiden leikit on menneet minusta rumaan niskassa roikkumisväsäämiseen. Liikkeessä ne eivät ole niin paljoa toistensa kimpussa, mutta paikallaan ne jylläävät menemään yhtenä koirapyörremyrskynä.

Lullen tottistelut ovat olleen hyvin minimaaliasia, mutta pikku hiljaa alan paneutua siihen enemmän. Pentu alkaa olemaan otollisessa iässä - sekä koossa. Huonon selän kanssa on vaikea tuollaista alle polven korkuista tirpanaa koittaa imutella ja opettaa sille perusasentoja. Pentu ei toistaiseksi osaa kuin istua, mutta se ei onneksi haittaa. Se on mukava seurapiirikoira ottaen vieraat rauhallisesti vastaan ja nukkuen loppuajan. Vaunujen kanssa komppanja kulkee yllättävän nätisti ja ollaan ohitettu niin koiria kuin pyöräilijöitä.

Se, mitä olen huomannuit, niin saksalainen tasapainoittaa bordercollieta. Linkki on haastava koira siinä, että se näkee kaiken ja ennen sitä pitää keretä reagoimaan tai pakka leviää. Luxin kanssa Link on rauhallisempi ja sen reaktiot ei ole niin ylimitoitettua. Lux taas on ottanut vastaan kaiken tulevan rennosti. Yksin se on hieman epävarma, mutta Linkin kanssa saksalainen voi kohdata vaikka millaisen mörön.

Luxin kanssa on suunnitelmissa lähteä kaupunkiin shokeeraamaan pentu, Linkki kun kaupungin vilinässä on tottunut olemaan. Ja sen kanssa saisi tehdä enemmän ilman isoveljen tukea. Samalla aloitellaan hieman tottistreenejä, jatketaan naksuttelua ja katsotaan millaista jälkeä saadaan aikaiseksi pennun kanssa.

Jälkikelejä, kun saadaan hieman odotella, kun meillä on kahtena yönä satanut lunta ja maa on yhtä mutalillua.

~ 13,8kg

Lux 4kk

Lux on ollut meillä nyt kuukauden päivät. Se sujahti laumaan hyvin ja otti tilan itselleen varmoin ottein. Pentu ei hirveämmin arastellut iso koiraa ja Linkki puolestaan otti hyvin sopuisasti vastaan pennun. Tosin pennun kasvaessa on bortsukin opetellut antamaan kunnolla palautetta pennun törttöilystä. Ensimmäiset hetket menevät aina arjen opettelussa ja olen enimmäkseen ihminen, joka tykkää antaa pennun olla pentu ja kasvaa hieman puskassa jonkin aikaa. Muodostaa suhdetta koiraan.

Luxin elämä täällä on siis koostunut arkiasioiden opettelusta. Olen kiinnittänyt huomiota pennun äänen käyttöön. Pidän hiljaisista koirista, enkä siedä ollenkaan turhaa louskuttamista. Luxille tehtiin suoraan selväksi, että haukkuminen ei ole ok missään tilanteessa kotona. Leikkiessä saa pitää vähän meteliä, mutta mitäänturhanpäiväistä louskutusta en siedä. Toinen on piippaaminen, joka on ärsyttävää. Piippaamisella pentu ei ole voittanut mitään; se ei pääse ulos ennen kuin pilli on kiinni tai jos pikku piippaus yltyy karmeaksi, on osoite häkissä rauhoittumassa. Huomiota ei saa piippaamalla ja jos ulkona menee yli, niin laumasta eristäminen on toiminut hyvin.

Lux on opetellut toista elämässä vaadittavaa taitoa, eli luoksetuloa. Se pysyy luontaisesti kohtalaisen lähellä, mutta olen onnistunut arvottamaan itseni Linkkiä tärkeämmäksi. Pentu sinkoaa mieluummin minun luokseni Linkin jahtaamisen sijaan, jos sitä pyydän. Olen palkannut pentua niin kehuilla, rapsutuksilla, ruualla kuin leikillä. Vaikka koirat ulkoilevat paljon keskenään, pääsevät molemmat myös privalenkille/juoksulle kerran päivässä mahdollisuuksien mukaan. Lux ei kuitenkaan irtoa kauas yksinkään ja on vielä paremmin kuulolla yksin. On jotenkin rentouttavaa, kun Lux ei ole niin reaktiivinen, eikä sitä tarvitse olla kolmea askelta edellä, jos tahtoo koiran vielä hallintaan ennen tilannetta.

Arkikäytöksestä toinen on ollut ruokailutilanteiden rauhoittaminen. En pidä myöskään keittiössä hääräilevistä koirista (saati perässä juoksevista). Luxilla on mieletön ruokahalu ja pieni saksalainen vähintään kuolee nälkään, jos ruokaa ei tule hetijustnyt. Se vauhkoili siis ruoka-aikaa. Aloitin projektin ihan vain sillä, että Lux opettelee istumaan rauhassa paikallaan ruokakipon laskeutuessa maahan. Nopeasti se ymmärsi homman jujun. Halusin kuitenkin arvottaa Linkin syömisen etusijalle, joten tarvi keksiä ratkaisuja, miten pystyn päästämään Linkin kipolle ennen Luxia. Aloin ajaa pennun pois keittiöstä (sekä olohuoneen ovelta) hepuloimasta ja kuikuilemasta. Näin pystyin molemmat kipot laittamaan paikalleen ilman että kompastelin koiraan. Tähän mennessä minun ei tarvitse kovin montaa kertaa palauttaa pentua takaisin olkkariin odottamaan.  Hepuloimisen kanssa työskennellään sen jälkeen, kun pentu ei ymmärrä, miksi Linkki pääsee ensin syömään KUN HÄNELLÄ ON HUUTAVA NÄLKÄ JA HÄN KUOLEE IHAN HETI JUST NYT, JOS RUOKAA EI TIPU. Joten homma on edelleen projektiasteella - huomattavasti parempaan suuntaan.

Olen myös alkanut ehdollistaa Luxia naksuttimella. En tiedä vielä kuinka paljon naksutinta tulen ja jaksan käyttää sen kanssa, mutta haluan koiran olevan ehdollistunut sille. Linkin kanssa se on ollut hauska apu temppuja opetellessa. Lux on tehnyt myös pientä seuruu pätkää imuttaen ja lähinnä opetellut toimimaan erilaisissa häiriöissä; Linkin seuratessa toisella puolella, lapsien leikkiessä sivummalla, "keskellä vilkasta toria" (= kolme ihmistä ja neljä autoa, satunnainen liikenne) ja toistaiseksi saksalainen on ollut helppo huijata samaan kuplaan kanssani. Koska onhan ruoka nyt superpaljon kiinnostavampaa kuin ympäröivä maailma.

Lux kävi myös vahvisterokotuksilla. Painoa pikkulikalle oli kertynyt 11,8kg - hyvässä kunnossa oleva sutjakka pentu. Lux otti ihan rauhassa eläinlääkärin tutkistelun ja meinasi vähän pusutellakin. Rokotetta se ei huomannut yllättäen, koska ruokaa. Jälkeen päin vähän rapsutteli rokotekohtaa, kun ilmeisesti kirveli. Automatkat menivät hyvin ja pentu lähinä torkkui jaloissa.

Huppista keikkaa

Olen niin onneton muistini kanssa. Eilen tipahti kisakirje sähköpostiin. Niin mikä oli? Minne oli? Ainiin. Ilmoitin bortsun tokokokeeseen, silloin kun ei ollut pennusta tietoa ja hallitreenit meni hyvin. En muistanut koko kokeita, vaikka mies silloin tällöin kyseli, että koskas me mennäänkään Pieksämäelle. Aina sanoin, että pitää tarkistaa, mutta unohdin sen ennen kuin pääsin koneelle asti.

No, kokeeseen mennään. Se nyt on oletusarvoista. Bortsulla on kuitenkin pohja kunnossa ja vähän olen virkistellyt sen muistia tekemällä kaukoja ruokakipolle ja vähän jääviä ulkona. Sellaista hömpöttelyä, välillä pentu niskassa roikkuen ja välillä ihan spesiaalisti kahdestaan. Koitin meille treeniseuraakin hieman huudella, mutta sellaista ei nyt tähän väliin saatu harmillisesti. Linkille olisi tehnyt hyvää treenata liikkuroitua - ja miksei siellä hallissakin.

Kävin tänään kuitenkin ihan "kentällä" asti tekemässä alokkaan palkattuna ja katselin vähän missä kunnossa liikeet ovat. Ja ihan aluksi voin sanoa unohtaneeni kaukot tästä setistä. Muuten bortsu suoritti kaiken mallikkaasti autohäiriöstä huolimatta. Seuruusa sillä on kivasti draivia ja paikka on alkanut pysymään hieman taempana. Se ei juurikaan irronnut sivulle eikä eteen. Luoksari oli Linkiksi nopea ja nätti. Jäävät se erotteli hyvin - kun tein molemmat. Kapulaa piti nätisti mälväämättä, sekä pysyi hienosti paikallaan, kun otin kapulan suusta. Eli perusLinkki ongelmat oli poissa. Toivottavasti ne myös pysyvät poissa. Tein myös 1,5min makuun bortsulla, ja siinäkin se oli rauhallinen ja näppärä. Pidempään en viitsinyt makuuttaa, koska maa on kylmä ja luminen.

Alokkaan setin lisäksi hion Linkin seuruun peruutuksia hetken aikaa ja sitten hassuteltiin pallon kanssa. Kotopihalla otin Luxin mukaan kuvioihin ja remmoin bortsulle palloa - jonka päälle pikku saksalainen ei ymmärrä mitään.

Luxin kanssa hieman leikittiin ja härvättiin pihalla isomman koiran häiriöstä huolimatta. Lux on opiskellut arkea - yksinoloa, rauhoittumista, kiellettyjä asioita ja niin päin pois. Se ei osaa vielä juurikaan mitään muuta kuin istua, mutta ei sen tarvikaan. Se kulkee vapaana ja pysyy lähellä, se kulkee yllättävän hallitusti hihnassa isomman koiran kanssa, sekä yksin.

Hankin myös treenivihon, ja ajatukset bortsun harrastusjuttujen kanssa alkavat selvitä. Pentuhan kisaa ensimmäisen kerran ehkä keväällä 2018, mutta senkin kanssa aletaan loppukesästä varmasti tekemään paljon enemmän, kunhan sintti kasvaa. Nyt sen treenaaminen olisi huonoselkäiselle hirveän työlästä. Eiköhän siitäkin vielä pätevä tule.

Valon lapsi

passikuva

Kovasti aina suunnittelee, miten tekee jotkut asiat pennun kanssa ja mitä ei missään nimessä tee. Naurattaa, että vaikka hirveästi on ollut suunnitelmia, niin ne kaikki ovat ainakin toistaiseksi jääneet. Linkkihän oli helppo pentu ja Lux tuntuu jatkavan samaa rataa. Olen ollut aina sitä mieltä, että koiran täytyy saada olla pentu. Linkki ei osannut juuri mitään ennen vuoden ikää - paitsi juosta hakumetsässä.

Lux on tasapainoinen pentu. Sen maailma ei järky vähästä, joten sen kanssa työskentely tulee varmasti olemaan helppoa. Tosin se on huomattavasti tempperamenttisempi kuin Linkki. Lux on ahne, mutta ei juurikaan syty kunnolla leluille. Kyllä se itsekseen touhaa vähän, mutta hyvin huonosti. Pikkaisen ollaan opeteltu leikkimään narupallolla. Lux myös palkkautuu äärettömän hyvin laumalla, joten olen pyrkinyt tätä vahvistamaankin eniten. Linkki ei juuri arvosta laumalla palkkausta - en koskaan osannut opettaa sitä sille. Haluan myös karsia virheitäni aikaisempien koirien kanssa. Mun koirillahan on ollut pääsääntöisesti samat ongelmat; maltti ja seuruun edistäminen. Ne ovat mun näköisiä suorittajia.

Viime päivinä Lux on opiskellut lapsiperheen arjessa tärkeitä taitoja, kuten sitä ettei vauvan matolle mennä, lapsen sormia tai varpaita ei nakerrella ja on vauvan lelut, sekä koirien lelut. Yleensä vielä kummallakin koiralla omansa, koska Link ei oikein tykkää luovuttaa lelujaan. Saksalainen on opetellut kulkemaan vaunujen vieressä, olemaan hyppimättä syliin, jos lapsi on sylissä. Lisäksi treenikohteisiin on kuulunut satunnainen hihnassa kulkeminen, sillä aina en voi päästää koiria juoksemaan vapaana pihalle vaan täytyy tehdä siirtymä hihnassa. Yllättävän hyvin kaksikko kulkee - Linkki on pitkäraajaisempi ja nopeampi ja Lux tykkäisi nuuskutella ja istahtaa välillä pohtimaan maailman menoa.

Pentu on myös treenannut vapaana oloa oikein urakalla. Minulle on tärkeää, että koirat voivat liikkua vapaana ja niihin täytyy silloin olla luottoa. Tasan kerran pentu on testannut tarviiko tulla. Ne ovat opetelleet omat nimensä, jotka oikeuttavat asioihin; milloin namipalaan, ulospääsyyn, sisälle menoon tai johonkin muuhun käskyyn liitettynä. Lux on myös opetellut rauhoittumaan, niin häkkiin kuin vapaanakin. Se on oppinut mitä "nukkuminen" tarkoittaa. Pentu on tuumaileva, mutta se saattaa unohtua nuuskuttamaan ympäri kämppää ja lietsoa itseään isompaan levottomuuteen.

Linkki on ollut täysin pennun vietävissä. Se on turvautunut ihmisiin ja olenkin puuttunut, jos Luz meinaa liikaa kiusata isoveljeä. Nyt kuitenkin Link on kahdesti kertonut pennulle nätisti milloin se naamalla ja päällä pomppiminen riittää. Ehkä senkin teräshermot alkavat pettää pennun kanssa. Muuten Linkki leikittää kohtalaisen nätisti pentua, mitä nyt omalla typerällä tavallaan käy vähän mölähtämässä pennun naamalla. Se on Linkin tapa haastaa leikkiin, eikä saksanpaimen oikein vielä ymmärrä sitä.

Mä olen kotona suhteellisen natsi joidenkin asioiden kanssa. Ensimmäinen pennun opeteltava asia oli, että ruokakuppi ei kolahda maahan ennen kuin rauhoitutaan ja sitä odotetaan nätisti. Tätähän edelsi päivä suoraa huuta siitä, miksei se saakelin safka tipahda naaman eteen. Lux on kuitenkin nopea oppimaan, niin näin viikon jälkeen pentu tapittaa silmiin, mutta vapautus käskyn merkitys on vielä hieman hämärä. Se on kuitenkin hiljaa ja rauhassa, sekä syö paljon rauhallisemmin.

Äänenkäyttö onkin yksi, minkä kanssa olen kovasti kiinnittänyt huomiota. Lux örisee, purisee, vinkuu, mölähtelee, ukisee... Sen ääniskaala on ihan käsittämätön ja välillä pitää miettiä kummasta ääni oikein lähtee; lapsesta vai koirasta. Lux osaa myös haukkua uskottavammin kuin bordercollie koskaan. Minä kuitenkin arvostan hiljaisia koiria. Link ei juuri inahdakaan kotosalla, joten pentukaan ei ole saanut mitään etuoikeuksia äänenkäytöllä ja se onkin vähentynyt hyvin. Nykyään se haastaa myös hiljaa bortsua leikkiin.

Meillä on myös käynyt vieraita ja kotiuduttuaan Lux on näyttänyt olevansa yhden perheen koira. Se kyllä moikkaa vieraat oman harkintansa mukaan, mutta vetäytyy yleensä sitten omiin oloihinsa toisin kuin bortsu, joka ui liiveihin, syliin ja lähtee vaikka mukaan jos pyydetään. Mielenkiinnolla odotan, mihin tuo Luxin luonne kehittyy.

Pikku prinsessa

Ei ole salaisuus, että olen jo pari vuotta tarkkaillut pentueita, kasvattajia ja koiria. On ollut vaihtoehtoja bordercolliesta dopperiin ja sieltä jopa sekarotuisiin.Olen etsinyt meidän laumaan sopivaa tyyppiä ja vihdoin se löytyi.

Oma koiranhankintani on hyvin fiilispohjaista ollut aina. Etsin persoonia - rodusta viis. Pidempään seuranneet tietävät, että Link oli "vahinko". Tai pikemminkin kohtalo. Siksi nimittäisin tätäkin sattumaa. Hyvin harvoin otan yhteyttä valmiisiin pentuihin. Tykkään katsella ja tarkkailla ja tutustua koiriin etukäteen. Minulla on lista nartuista, joita seuraan mahdollisten pentujen toivossa ja sama on muutaman uroksenkin kanssa. Kun näin ilmoituksen näistä pennuista - tuli fiilis. Kasvattajasta tuli vielä parempi fiilis. Ja kun pentuja meni katsomaan, oli fiilsi jo katossa.

Meidän mukaamme lähti harmaa narttupentu sijoitussopimuksella. Viralliselta nimeltään talouden prinsessa on Calla, mutta meillä hienoisen nimiväännön jälkeen ristittiin tyttö nimellä Lux. Pentuna Lux on tasapainoinen ja helppo. Siltä kyllä löytyy mielipiteet, sekä temperamenttiä. Imee nopeasti vaikutteita vanhemmasta koirasta ja oppii itsekin hirmu nopeasti.

Link on ottanut Luxin vastaan nöyrästi. Toistaiseksi en ole pitänyt leluja lattialla vahtimatta koiria. Ja ruokailu hoidetaan sivistyneesti pentu häkissä ja bortsu vapaana. Näin kumpikaan ei mene sörkkimään toisiaan ja ruokarauha säilyy.

Ainakin toistaisekis kahden koiran, sekä yhden vauvan arki on ollut helppoa ja miellyttävää. Pentu sujahti arkeen helposti ja mukautuu hyvin. Tykkään, tosi paljon.