lauantai 20. kesäkuuta 2015

BC-treenit

Keskiviikkona treffaat ihanaa narttukaksikkoa; Hoinaa&Chhainaa, sekä heidän omistajaansa Beaa. Muutaman kerran on pitänyt jo nähdä, mutta suunnitelmat ovat aina enemmän tai vähemmän kaatuneet. Nyt laitettiin tilaukseen kaunista päivää ja aamun sateiden jälkeen saatiinkin oivallinen treenisää. Kerrankin onnisti!


Linkki joutui kentän laitaan kiinni, kun rakentelin ruudun. Bea treenasi Hoinan ensin, ja nuoriherra sai kerätä lämpöä piuhassa, kun narttu kehtasi mennä hänen ruutuunsa ja noutaa (miltei hänen) kapuloitaan. Miettikää nyt mikä vääryys! Käsissäni minulla oli siis hyvin virtaa täynnä oleva junnu, joka hinkui tekemään. Ei hirveästi tarvinnut etsiskellä sitä tekemisen intoa tyypin loikkiessa tasajalkaa sivullani. Oli minulla joku suunnitelmakin, mutta onnistuin unohtamaan sen täydellisesti. Pitäisi oikeasti kirjoittaa ylös, ottaa kynä ja paperia treeniin mukaan ja tehdä vain ne asiat mitä oli suunniteltu - ei mitään muuta.

Otettiin homma seuruulla haltuun ja lähetin Linkin tyhjään ruutuun. Haki hyvin, ehkä vähän liian vasemmalle. Palkkasin ruutuun. Toistin eri matkalta tämän kolmesti ja kerran jouduin käskyttämään tyypin korjaamaan sijaintiaan. Hyvin kuitenkin löysi ruutuun ja pysyi siellä. Koitin seuruutella Linkkiä pois edistämisestä pikkuisen. Hitaassa vauhdissa se tekee paljon parempaa työtä, tarkempaa. Kävelyn nopeutuessa normaaliin käyntiin, bortsun focus menee enemmän eteenpäin ja se kiiruhtaa. Juoksussa koko pakka hajoaa. Pitäisi keksiä tähän pian joku korjaussarja. Linkki pääsi tauolle.


Seuraavassa setisä junnu sai tehdä seuruuta, yhden liikkeestä maahan jäävän, joka arpoikin seisomaan jääväksi. Mistä tämä yhtäkkinen epävarmuus? Pelotaa huisisti, kun pitäisi alkaa jo treenaamaan istumaan jäävääkin, että miten lie tuo mustavalkoinen niitä sitten sekottelee. Kerkesin valitella Bealle myös nouto-ongelmasta. Sain lainata heidän kapulaansa ja yhtäkkiä minulla olikin taas taitavasti noutava bortsu, joka ei leiki ja mählää kapulalla, ei varasta kapulalle, eikä väistä kun otan sivulta kapulan. Linkki meinasi irroittaa tosin liian aikaisin, mutta piti kuitenkin hyvin, kun erikseen käski pitämään. Kokonainen nouto tehtiin kahdesti. Jätin kapulan maahan ja seuruutin tyypin hetken matkan päähän. Ajatuksenani oli ottaa luoksari - sika kuitenkin varasti luoksarin ennen käskyä. Palautin aika ilmeettömästi Linkin takaisin paikalle ja jätin sitten narupallonkin, niin että junnun piti juosta niistä väleistä. Hirveän tahmeasti se tuli, mutta ei kuitenkaan tainnut edes ajatella ottavansa kapulaa. Linkki pääsi vielä tervehtimään Beaa vapaasti ja kovasti olisi ollut toisen namitaskussa.

Lopuksi bortsut pääsivät juoksemaan hetkeksi kentälle, mutta mustavalkoinen ei hurmannut kumpaakaan neitokaista energisyydellään.


Ja mitä henkilökohtaisella tasolla sain, niin oli ihan törkeän upeaa päästä näkemään enemmän rotua, ja juttelemaan upean ihmisen kanssa. Tällaisiä treenejä olen ehdottomasti kaivannut!

Noutokuvasta kiitos Bea!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kohti TVA:ta

Me selvittiin sunnuntain koettelemuksesta henkisinä voittajina. Väläyteltiin sitä, mitä ollaan. Tiimi, kaksi osaa, yksi mieli. Eihän se nappiin mennyt täydellisesti, voiko ensimmäinen koe koskaan mennä? Ennen koetta olevat viimeiset päivät menivät pää kolmantena jalkana juostessa paikasta toiseen, joten jännittä ei ehtinyt. Sunnuntaiaamuna olin jo niin väsynyt, että lämmin sänky ja kullan kainalo houkuttelivat melkein enemmän kuin kylmän kosteaan säähän lähteminen. Mutta pakkohan se oli!

Oltiin kisapaikalla 1,5h etuajassa. Jäin odottelemaan Jennyä & Iloa, kun ihana ihminen oli luvannut tuoda meille häkin. Linkki oli levoton hihnan päässä. Se piippaili, vaikkakin suostui makoilemaan nätisti aloillaan. Se aisti varmasti hermostuksen minusta, vaikka koitin käyttäytyä kuinka rennosti tahansa. Olin jo luopunut toivosta, että Jenny tulee, kun tutun näköinen kuski autoineen tuli ja päästiin ilmoittautumaan. Oli helpotus saada koira pois käsistä ja jotain juttuseuraa ennen koetta. Oltiin numerolla kahdeksan - ensimmäinen ryhmä paikkiksessa ja suorituksessa toinen vuoro. Sopivan alussa, ettei kerkeä muodostaa paniikkia, vaikka jännittikin paikkamakuu.

Kehätarkissa Linkki oli ihan pähkinöinä siihen, että joku koskee häneen ja jee! Kaikki on niin ihanaa ja kaunista. Pääsee vielä vihdoin tekemään töitä. Koiran kontakti ja hallinta oli kokonaan hukassa ja hetken teki mieli lyödä hanskat tiskiin. "Se on vain jännitys"-mantran hokeminen onneksi auttoi ja sain itseni parempaan mielentilaan, jolloin pystyin tukemaan koiraakin paremmin.

Tuomarina Kaisa Lähdesmäki
Luoksepäästävyys 5 - Linkki nousi tervehtimään tuomari, ui hyvin linkkimäisesti liiveihin. Ei kuitenkaan hypännyt, mutta ei myöskään malttanut aloillaan. Tuomari toivoi hillitympää kokonaisuuta.
Paikkamakuu 8 - Meinasin menettää varmaan tajuni kävellessäni koiran lutoa pois. Silmissä vippasi aika huolella. Linkki meni hyvin omalla käskyllä maahan, sekä jäi rauhallisen oloisena. Se makoili kai ihan hyvin, kun koitin itse lähinnä keskittyä hengitykseeni, jotta en tekisi mitään typerää. Oikealla puolella rivistä lähti koira, joka sai ainakin Linkin levottomammaksi. Taisi piipata pari kertaa, kun tuomari käveli rivin läpi. Vaihteli pikkaisen painoa puolelta toiselle, muuten ok. Paljon rauhallisempi esitys kuin aikaisemmat.

Paikkiksen jälkeen koira hetkeksi häkkiin ja sieltä sitten freesinä hetkesi leikkimään pallolla - lyhyt seuruu kainalopalkalla ja sitten palkka odottamaan. Kehään mennessä Linkki ei ollut kuullutkaan hallinnasta. Paimenpojan ajatukset viilsivät siellä täällä.

Hihnaseuruu 7 - Olin positiivisesti yllättänyt siitä, kuinka hyvin Linkki kuitenkin seurasi hihnassa. Se on ollut meille mörkö aina, enkä ole edes jaksanut tsempata kunnolla siihen. Mutta se kuitenkin pysyi hyvin mukana, vaikka en tiedä mitä ensimmäisessä käännöksessä tapahtui. Perusasennot olivat ainakin vinoja. (Tässä kohtaa oma muisti pätkäisee, joten loput on lähinnä videolta katsottua.)

Vapaanaseuruu 7 - Paimen oli parammassa työmoodissa, vaikka esittikin hirmu rumaa ja edistävää seuruuta etenkin juoksussa. Hyvin se kuitenkin palasi sivulle, vaikka oli kova hinku lähteä haahuilemaan johonkin muualle. Onneksi seuruupätkä oli lyhyt.

Liikkeestä maahan 9 - Vahva liike, luotto oli kova. Linkki oli ihan täysillä messissä ja tekeminen näytti - sekä tuntui äärettömän hyvältä.

Luoksari 9 - Jättäessäni hoin mielessä "Muista jalka, muista jalka" - sillä lähden aina vasemmalla liikkeelle, jos koira jää paikoilleen. Olin ihan varma, että Linkki vajoaa paikka-käskystä maahan, mitä se on muutamia kertoja tehnyt. Mitä vielä. Siistimpää ja vauhdikkaampaa luoksari saa bortsulta hakea. Katsoin että se painelee ohi ja varmaan purisin silmänikin kiinni, mutta hyvin se oli vierellä. Ihan super!

Liikkeestä seis 9 - Luoksarin huuman jälkeen seisomaanjäävä tuli hyvään kohtaan rauhoittamaan tekemistä. Linkki oli hyvin mukana, keskittyi ja kuunteli ja jäi. Kaunis suoritus, eikä se edes niiannut!

Hyppy 8 - Ei karannut hypylle ja muistin nyökätä kai. Meni ensimmäisellä yli vieraasta esteestä (jes!) ja pysähtyi hyvin. Haisteli kuitenkin estettä. Ei ennakoinut käskyä. Tuomari olisi toivonut nopeampaa pysäyttämistä.

Kokonaisvaikutelma 9 - "Hyvää ja iloista yhteystyötä! Hieman malttia vielä mukaan, niin hyvä tulee!" Ja siltä se tuntuikin, kehässä oli hyvä flow ja hymyilytti hieman, vaikka jännittikin. Taisin muutaman kyyneleenkin tirauttaa, ennen kuin Jenny kerkesi tulla kehumaan.



Tuloksia jäätiin jännäämään, olin miltei varma siitä, että pakkohan sieltä on se ykkönen tulla. No ei, ähäkutti, 159p ALO2. Oikeasti? Ei. Fiilis hieman latistui, vaikka olen koittanut tolkuttaa itselleni, että ensimmäinen koe. Meidän molempien ensimmäinen koe, mutta en voi valehdella hyvällä omalla tunnolla ettei se hatuttaisi yhtään. Koska yksi piste. Kyllä se hatuttaa. Mutta uutta matoa koukkuun. Tuolta kuitenkin näkee meidän parhaimmat liikkeet hyvillä numeroilla! Se valaa uskoa ja toivoa ja piristää mieltä.

ps. Ollaanhan me hyviä, koska me ollaan tiimi. Ja minäkin osasin olla koiran arvoinen ohjaaja.
pps. Hirmu iso kiitos Jennylle seurasta ja kaikesta muusta! Ja onnea Ilon upeasta suorituksesta!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Treenaus, ai niin mikä?

Olen kuullut urbaanilegendan siitä, kuinka koiran ilmoittaminen tokokokeeseen lisää treenin määrää vähäisestä aina jokapäiväiseen. Mutta pääsääntöisesti kuitenkin edes jonkin verran. Sain tietää meidän koepaikastamme kesäkuun alussa. Tämän jälkeen olemme treenanneet kerran kunnolla oikeasti treenaten, sekä kerran käyty mätsärissä. Muun ajan olen lähinnä käyttänyt mielikuvaharjoittelun ja jännittämisen sekaiseen pyörimiseen ilman koiraa. Toki elämä heitti kiireisen viikonkin, kun viimeisestä 28 päivästä 24 päivää olen ollut töissä ja väsymys alkoi iskeä tähänkin puurtajaan.

Maanantaina kuitenkin sain raahattua väsyneen itseni ja intopinkeän treenikoiran kentälle. Treenattiin nyt nurmikentällä, koulun vieressä. Häiriönä koripalloilevia lapsosia. Ajatuksena oli ottaa paikkamaku heti alkuun, mutta jouduttiinkin odottelemaan hirvittävän kauan viimeistä koirakkoa. Heittelin Linkille frisbeetä ja jotain muuta pientä tehtiin siinä. Sitten paikkamakuuseen. Alussa oli sählinkiä, kun yksi koira ei suostunut asettumaan riviin ja lähinnä vain huusi ja huusi. Tyyppi pois rivistä, jotta asiat saatiin etenemään. Linkki alkoi hieman rauhattomasti piippailla tässä tilanteessa. Otin kunnolla etäisyyttä rivistä ja käskin koiran rauhoittumaan kauemmas, ennen kuin tilanteen mennessä ohi, tulin takaisin riviin.

Linkki oli keskikoira kahden belgin välissä. Alkuun meille tehtiin luoksepäästävyys kertaa kaksi. Molemmilla kerroilla paimen nousi tervehtimään tuomaria, mutta ei teilannut tätä totaalisesti hyppäämällä syliin rakastamaan. Menee läpi minun kriteereistäni. Ei tarvitse olla täydellinen, mutta pitää hillitä itseään edes vähän.


Paikkamakuu
, 2min. En oikein tiedä mitä sanoa. Makasi joo, ja hiljaa, mutta se kaikki oheissälä. Levoton makuu - ei siksi, että koira olisi paineessa, vaan siksi, että sillä oli kai tylsää ja se oli vähän epävarma mitä haetaan. Se tarjosi päätä maahan hetkeksi, mutta koska tästä ei tullut palkkaa, alkoi painon vaihtelu puolelta toiselle ja kehtasi se vähän koittaa ryömiä eteenpäin laskiessaan päätä maahan. Sika, mikä sika. Kuitenkin pysyi maassa, eikä kuvitellut sinällään edes nousevansa, vaikka idea tuntui olevan enemmän ja vähemmän hukassa koko koiralta. Epävarmoi sivulle nousua ja ennen lupaa oli puoli-istuva. Käskin takaisin maahan ja sieltä sivulle - tarkemmin kun miettii, niin olisi pitänyt vapauttaa makuusta.

-> Tähän on otettu korjaussarjana kuluneen viikon aikana n. 15sek-2min paikkamakuita vapauttaen maasta ja hyvästä ja rauhallisesta makuusta. Säheltää vieläkin toki sitä, mitä pitää tehdä, mutta nyt on pysynyt painon vaihtelu puolelta toiselle pois, mutta pää on mennyt ylös/alas liikettä. 

Tehtiin myös hyppyä - tai lähinnä sitä, että sinne ei karata, kun sanon "valmis". En tiedä, onko valmis sana liian lähellä sanaa vapaa tai jes, jotka ovat kumpikin meillä vapaustuskäskyjä (jes enemmän palkkaukseen liittyvä). Into ja focus hypylle olivat hyvät, ei tarvinnut arpoa meneekö yli ja pysähtyykö. Vähän meinaa stepata etutassuilla, kun palaan vierelle, mutta huomattavasti parempi.

Muuta ei sitten siinä treenissä tehtykään, kun oma väsymystaso alkoi olla hyvin korkealla. Ei tule mitään, jos koko kroppa ei ole mukana toimessa. Tiedän Linkin osaavan kaikki ALO:n liikkeet, siitä ei ole kysymys. On kysymys siitä, hallitsenko minä pääni ja koirani. Toivon jännityksen laskevan seuruun intoa hieman, jolloin koira olisi enemmän oikealla paikalla. Nyt sillä on kiire edetä, eikä pysy tahdissani. Kunhan muistan käskyttää oikein, kuuluvasti ja olla itse rauhallinen ja määrätietoinen, loistaa koira rinnallani. Minun pitää pitää tämä vene pystyssä, sillä Linkki ansaitsee ja tarvitsee tukeni.


Mieleni on ollut rauhallinen. Olen hirveä jännittäjä, mutta en ole ehtinyt tai onnistunut muodostamaan mitään hirveää painetta kokeista. Ovathan ne ensimmäiset, mutta mitä sitten jos ei saada tulosta? Ne ovat ensimmäiset virallisen, niin minulle kuin koiralle. Kaikki ei varmastikaan tule menemään putkeen. Olemme molemmat untuvikkoja asian kanssa ja oikeasti meidän ei edes pitänyt päästä kokeeseen, vaan ilmoitin Linkin lähinnä "läpällä, koska siellä on kuitenkin täyttä". Ja kappas, varapaikoilta päästiin mukaan.

Me ollaan hyviä, me ollaan tiimi. Kun me uskotaan itseemme, vaan taivas on rajana.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Tokoeläin muuttuu showkoiraksi

Meillä on tapana tehdä välillä extemporeretkiä - vähemmän enää nyt, kun ei ole autoa käytössä. Toivottavasi tämäkin tilanne tulee vielä muuttumaan tässä hetken ajan sisään. Viimeisin extempore ideamme koski mätsäreitä, kun tiedustelin olisiko treenikaveri menossa seuraavana päivänä mätsäriin. No, olihan hän ja mekin sopivasti mahduttiin mukaan (sillä ehdolla, että ajan autoa ja tämähän passasi). Mätsäreissä ollaan käyty viimeksi reilusti yli vuosi sitten, Linkki taisi olla ehkä 7kk silloin ja nyt jätkä on jo 2v 4kk. Niin se aika vain vierähtää.


Kehätreeniä me ei olla tehty aikoihin, mitä nyt viime treeneissä Linkki juoksi vieraan esittäjän kanssa, mutta muuten näyttelyhommat ovat jääneet mitäänsanomattomiksi. Testailin koiraa paikan päällä onnettoman pienessä kehässä ja meidän näyttelyhihnan helmet napsahti irti. Kas kummaa. Hihna ei ole ollut miltei ollenkaan käytössä ja noin vain hajosi, surullista. Mukana ei tietysti ollut varahihnaa, vaikka aamulla mietinkin sellaisen ottamista mukaan. Ei siinä sitten, ohut ketjupanta ja grippihihna siihen.

Saatiin odotella tovi, jos toinenkin kehän alkua. Linkki kuitenkin malttoi hienosti chillailla neljän muun koiran porukassa. Vähän se meinasi levottomuuttaan piipitellä. Kehään mennessä meidän parina oli tiibetinmastiffi. Linkki oli peräparissa, mutta tyylikkäästi junnu juoksi. Päädyin seisottamaan koiran vapaasti, vaikka se ei osaakaan itseään asetella mitenkään kovin hienosti. Tuomarin tullessa arvostelemaan, pyysin häneltä hillityä käytöstä koiraa kohtaan, koska juniori on hieman riehakas, enkä tahtoisi villitä sitä enempää lässyttävien ihmisten kimppuun. Tuomari kuitenkin tuntui tästä hieman loukkaantuvan, mutta otti hillitymmät otteet, jolloin koirakaan ei revennyt täysin liitoksistaan. Ensimmäisellä kierroksella kolmiota juostessa vaihtoi Linkki laukalla kahdella sivulla, mutta uusittaessa esitti se kauniin ja lennokkaan ravinsa tuomarille. Saatiin punainen nauha. Ja kehut siitä, kuinka hyvin pelataan yhteen. Lämmitti todella paljon mieltä.

Nauhakehässä ei ihmeempiä, kaksi bortsua - joista toinen oli näyttelybortsu muhkeassa karvassa. Meidät käteltiin ensimmäisenä ulos, sen jälkeen toinen bortsu. Sinisissä tuomari oli palkinnut kuitenkin yhden kevyen näylinjaisen nartun. Ei se mitään. Me saatiin mitä haettiin.

Kaverin koiran päätyessä BIS-kehään, otettiin vapaana tokoilut kehän lähettyvillä ihmisvilinässä. Linkki toimi ja teki ihan törkeän hienosti ja hyvällä innolla. Sitä ei häirinnyt ohi kulkevat ihmiset tai koirat. Junnu teki äärihienoa seuruupätkää, sekä molemmat jäävät (tosin lyhyellä matkalla). Tämä treeninpoikanen paransi huomattavasti luottoa mustavalkean tekemiseen. Sitähän me mätsärin ohella haettiin. Kaikki muut joukkion koirat pääsikin palkintosijoille. Pienistä SIN2, isoista SIN1&2 ja yksi palkittiin mätsärin ihanimmaksi isoksi.

Pitkästä aikaa mätsärikehäily olikin hirveän hauskaa. Ei sillä, taka-ajatuksena on lähteä metsästämään sitä harrastus H:ta ehkä syksymmällä, joten esiintymiseen pitää hakea hieman varmuutta vielä. Paljon isompiakin koitoksia on tässä lähellä tulossa vielä.