Maanantaina kuitenkin sain raahattua väsyneen itseni ja intopinkeän treenikoiran kentälle. Treenattiin nyt nurmikentällä, koulun vieressä. Häiriönä koripalloilevia lapsosia. Ajatuksena oli ottaa paikkamaku heti alkuun, mutta jouduttiinkin odottelemaan hirvittävän kauan viimeistä koirakkoa. Heittelin Linkille frisbeetä ja jotain muuta pientä tehtiin siinä. Sitten paikkamakuuseen. Alussa oli sählinkiä, kun yksi koira ei suostunut asettumaan riviin ja lähinnä vain huusi ja huusi. Tyyppi pois rivistä, jotta asiat saatiin etenemään. Linkki alkoi hieman rauhattomasti piippailla tässä tilanteessa. Otin kunnolla etäisyyttä rivistä ja käskin koiran rauhoittumaan kauemmas, ennen kuin tilanteen mennessä ohi, tulin takaisin riviin.
Linkki oli keskikoira kahden belgin välissä. Alkuun meille tehtiin luoksepäästävyys kertaa kaksi. Molemmilla kerroilla paimen nousi tervehtimään tuomaria, mutta ei teilannut tätä totaalisesti hyppäämällä syliin rakastamaan. Menee läpi minun kriteereistäni. Ei tarvitse olla täydellinen, mutta pitää hillitä itseään edes vähän.
Paikkamakuu, 2min. En oikein tiedä mitä sanoa. Makasi joo, ja hiljaa, mutta se kaikki oheissälä. Levoton makuu - ei siksi, että koira olisi paineessa, vaan siksi, että sillä oli kai tylsää ja se oli vähän epävarma mitä haetaan. Se tarjosi päätä maahan hetkeksi, mutta koska tästä ei tullut palkkaa, alkoi painon vaihtelu puolelta toiselle ja kehtasi se vähän koittaa ryömiä eteenpäin laskiessaan päätä maahan. Sika, mikä sika. Kuitenkin pysyi maassa, eikä kuvitellut sinällään edes nousevansa, vaikka idea tuntui olevan enemmän ja vähemmän hukassa koko koiralta. Epävarmoi sivulle nousua ja ennen lupaa oli puoli-istuva. Käskin takaisin maahan ja sieltä sivulle - tarkemmin kun miettii, niin olisi pitänyt vapauttaa makuusta.
-> Tähän on otettu korjaussarjana kuluneen viikon aikana n. 15sek-2min paikkamakuita vapauttaen maasta ja hyvästä ja rauhallisesta makuusta. Säheltää vieläkin toki sitä, mitä pitää tehdä, mutta nyt on pysynyt painon vaihtelu puolelta toiselle pois, mutta pää on mennyt ylös/alas liikettä.
Tehtiin myös hyppyä - tai lähinnä sitä, että sinne ei karata, kun sanon "valmis". En tiedä, onko valmis sana liian lähellä sanaa vapaa tai jes, jotka ovat kumpikin meillä vapaustuskäskyjä (jes enemmän palkkaukseen liittyvä). Into ja focus hypylle olivat hyvät, ei tarvinnut arpoa meneekö yli ja pysähtyykö. Vähän meinaa stepata etutassuilla, kun palaan vierelle, mutta huomattavasti parempi.
Muuta ei sitten siinä treenissä tehtykään, kun oma väsymystaso alkoi olla hyvin korkealla. Ei tule mitään, jos koko kroppa ei ole mukana toimessa. Tiedän Linkin osaavan kaikki ALO:n liikkeet, siitä ei ole kysymys. On kysymys siitä, hallitsenko minä pääni ja koirani. Toivon jännityksen laskevan seuruun intoa hieman, jolloin koira olisi enemmän oikealla paikalla. Nyt sillä on kiire edetä, eikä pysy tahdissani. Kunhan muistan käskyttää oikein, kuuluvasti ja olla itse rauhallinen ja määrätietoinen, loistaa koira rinnallani. Minun pitää pitää tämä vene pystyssä, sillä Linkki ansaitsee ja tarvitsee tukeni.
Mieleni on ollut rauhallinen. Olen hirveä jännittäjä, mutta en ole ehtinyt tai onnistunut muodostamaan mitään hirveää painetta kokeista. Ovathan ne ensimmäiset, mutta mitä sitten jos ei saada tulosta? Ne ovat ensimmäiset virallisen, niin minulle kuin koiralle. Kaikki ei varmastikaan tule menemään putkeen. Olemme molemmat untuvikkoja asian kanssa ja oikeasti meidän ei edes pitänyt päästä kokeeseen, vaan ilmoitin Linkin lähinnä "läpällä, koska siellä on kuitenkin täyttä". Ja kappas, varapaikoilta päästiin mukaan.
Me ollaan hyviä, me ollaan tiimi. Kun me uskotaan itseemme, vaan taivas on rajana.
