Maaliskuu

Tottisviikonlopun jälkeen on syttynyt täysin uusi into treenaamiseen. On mukava oppia ja oivaltaa uusia asioita, sekä todeta ettei se oma koira olekaan mahdoton. Oppimisen ilo on mahtavaa. Sekä se tekemisen meininki, jonka saa, kun vihdoin ymmärtää hieman enemmän.

Hirveän paljoa ei olla menty eteenpäin liikkeissä, mutta olen itse opetellut palkkaamaan ja lukemaan koiraani, sekä jaksottamaan treenejä muistaen kehut ja vapautuskäskyt. Luxin kanssa ollaan tehty todella paljon perusasentoa, sekä siinä aktivoitumista. Sen lisäksi ollaan pyöritti paikallaan ja haettu takapäänkäyttöä, kun se on meinannut vähän unohtua. Vaikeita päivinä ollaan tehty suoraa pätkää seuruuttaen ilman perusasentoja. Itselleni on tärkeä tunnistaa se, milloin koira on toiminta-alueella ja vastaanottavainen käskyihin ja milloin sillä menee kaikki ohi. En myöskään voi vaatia siltä mitään, jos se ei kuuntele minua.

Olemme keränneet alle hiljaisia treenejä, vahvistaneet laumapalkkaa, sekä ruokaa. Olen havahtunut siihen, että Luxin kanssa treenaaminen on kivaa. Onnistuin muodostamaan koko treenistä itselleni konfliktin ja pelon sitä ääntä kohtaan. Oli helpotus tajuta, että minä tuotan sen äänen, koska rakennan välillemme koko ajan konfliktia.

Totinen tottisvääntö on myös vaihdettu useammin temppujen opetteluun. Lux alkaa hallita jo kurre -asennon, joka on yksi Linkin lemppareista. Kestoa liikkeeseen lisätään pikku hiljaa, kun lihakset kehittyvät. Yllättävän vähän aikaa siltä meni oppia moinen temppu. Lisäksi Lux on opetellut kuolemaan ja kumartamaan. Se nauttii todella paljon tästä ei-vakavamielisestä puuhailusta ja samalla saa laittaa itsekin aivoja vähän pois päältä ja pitää vaan kivaa.

Link puolestaan on hakenut perusasennon paikkaa samalla treenillä kuin Lux. Bordercolliella on edelleen järjetön kiire edetä hirveää tahtia eteenpäin. Hieman sen seuruun paikka on rauhoittunut, eikä se keuli niin paljoa. Lisäksi Linkin kanssa ollaan tehty kaukoista seisomaan nousua tehostettuna, sekä Link on opetellut pyörimään itsensä ympäri molempiin suuntiin kaukokäskynä. Selkeästi se tarvitsee lisää treeniä peruuttamiseen, koska peruutustreenit on unohtuneet jonnekin harmaalle alueelle, eikä tyyppi muista enää mitä peruutuskäsky tarkoittaa.

Olen myös laittanut tokokoiraani epämukavuusalueelle ja seuruuttanut sitä oikealla puolella. Lisäksi Link on hoitanut lapsen viihdyttämistä kierimällä maassa ja näyttämällä akselin ympäri pyörimisiä molempiin suuntiin. Kurre-asento on ollut myös ylläpitävässä treenissä.

Olemme myös vierailleet jäällä useammin kerran, sekä saaneet seuraksi Paimenlauman Cicaroa ja Caramelia. Link kävi myös kokeilemassa vetohiihtoa osoittautuen myös lahjakkaaksi suksien vetäjäksi.

Käyttöohjeita metsästämässä

2.-4.2 vietettiin Kouvolassa Luxin kasvattajan hellässä huomassa. Tykkään olla harvoissa paikoissa, mutta tuolla nautin oikeasti olla. Nukun hyvin, ja rauhassa. Koko reissu aloitettiin sillä, että kävelin ensin Luxin kanssa 4km juna-asemalle, koska bussit lakkoilivat. Henkilökohtaisesti olin kauhuissani, sillä viimeisestä junareissusta koiran kanssa on kulunut tuhottoman paljon aikaa. Linkin kanssa olisinkin tiennyt mitä odottaa, mutta Lux on siitä hauska, että sen reagointia en osannut veikata. Onneksi kyseessä on kuitenkin tasapainoinen tyyppi, joka veti levyksi lattialle jo asemahallissa. Juna oli tupaten täynnä jos jonkinnäköistä kulkijaa, enkä saanut meille edes ison koiran paikkaa. Sinällään ihan kiva, Mikkeliin asti siinä paikalla oli kaksi setteriä. Lux käyttäytyi hyvin junamatkan, ja asemallakin repesi vain liitoksistaan kasvattajan nähdässään.

Perjantaina käytiin pienellä porukalla tekemässä tottista ja olin itse hyvin jäässä. Niin matkasta kuin sään kylmyydestäkin. Luxin kanssa pureuduttiin lähinnä koko viikonloppu ongelmaan ääntely ja meidän kahden välinen konflikti, jonka olin onnistunut luomaan. En hirveästi ole tuota koiraa treenaamalla treenannut, kun en ole saanut sen äänenkäyttöä hallintaan mitenkään.

Lauantaina saapui paikalle Luxin veli ja sisko, joilla oli suhteellisen saman kaltaisia ongelmia, sekä samanlaista luonnetta. Saatiin monta hyvää treenipätkää alle, todella äänettömiä suorituksia. Lopun kaiken saaliskin alkoi sieltä heräilemään ja tuottamaan koiralle ääntä. Ja lopuksi en ollut itsekään enään tekemisessä kunnolla mukana, kun miltei 10h päivä alkoi tuntumaan lähinnä ydinjäätymiseltä.

Luxin veli omistajineen jäi seuraamme yökylään. Hirveän hiljaista oli talossa, vaikka sieltä löytyi kaksi vierasta junnukoiraa, sekä Piian oma lauma. Sunnuntai aloitettiin hitaasti ja mentiin hallille kymmeneksi. Luxin treenit keskitettiin lähinnä äänen hallintaan, sekä minun omaan mielentilaani. Lopuksi tehtiin kiva treeni, jossa pidettiin koira koko ajan toiminta alueella ilman ylilyöntejä. Oli mukavaa.

Takaisin saatiin kyyti äidiltäni ja Lux joutui matkustamaan ekaa kertaa ikinä auton takarontissa ilman häkkiä tai koiraverkkoa. Mutta hyvin se pysyi paikallaan.  Viikonlopun aikana tuli myös tutuksi koirakärry. Sopeutuvainen tyyppi. Harmillisesti kuvia ei reissussa päässyt kertymään, sillä halli oli niin pimeä, että minun kalustollani siellä ei saa mitään aikaiseksi.

Vuoden aloitus

Me olemme aloittaneet vuoden 2018 kerrostalossa asumalla. Luultavasti tämä on asumismuoto, joka säilyy pidempäänkin. Link on vanha konkari asumaan tällaisessa talossa ja sen ainoaksi ongelmaksi ovat tulleet liian pitkät tassukarvat. Se arastelee vähän kulkemista käytävässä, koska tassut liukuvat. Yllättäen sakset ovat vain vielä hukassa. Muuten bortsu on ollut kuin kotonaan, se ei turhia stressaile sisätiloissa.

Ulkona puolestaan reaktiivisen koiran heikkoudet tulevat esiin. Link näkee kaiken, mutta se alkaa pikku hiljaa siedättymään ihmis-, koira- ja autopaljoudelle, sekä reaktiot eivät enää ole suuria. Olen myös ollut tarkka sen kierrosten kanssa. Jos kierrokset nousevat pilviin, laitan koiran rauhoittumaan ja keskittymään muuhun asiaan, josta voin palkata sen. Olen valinnut kriteeriksi istumisen ja palkkaillut koiraa niin kauan, kun takamus pysyy maassa. Se on saanut rauhassa katsoa kiihdyttäviä asioita, mutta ei kuitenkaan jäädä tuijottamaan niitä. Selkeästi haastavimmat asiat on haukkuvat koirat, etenkin tilanteissa, joissa kävelytie on ahdas keräytyneestä lumesta. Työstetään.

Treenit bordercollien kanssa hihnakäyttäytymisen lisäksi ovat olleet lähinnä paikkiksessa. Virikkeellinen kerrostalolähiö tarjoaakin mainion treeniympäristön projektillemme. Päätin, että opetan paikkiksen kokonaan uusiksi tällä tavalla, eikä kokeeseen mennä enää kokeilemaan miten se nyt tällä kertaa sattuisi toimimaan. Linkki tarjoaa hyvin automaationa pään laittamista maahan, sekä luopuu jo hyvin isommastakin häiriöstä. Tähän mennessä n. 5sek auto/ihmis/koirahäiriössä, sekä tiheämmällä palkkauksella pystyy myös toistoihin ilman kropan nousemista.

Minulla on myös tapana suoda kummallekin koiralle spesiaaliaikaa noin kolmesti viikossa. Linkin tämän viikon treenit ovat painottuneet lähinnä eteenmenoon, sekä jääviin. Jäävissä ehdottomasti istuminen on heikoin, sillä tyyppi jää edelleen satunnaisesti vietereilleen. Myös maahanmenoissa se on alkanut huijaamaan ja jää kyynärät hieman ilmassa olemaan. Olen tehnyt jääviä ihan kuuntelutreeninä, sekä myöskin panostaen yhteen käskyyn kerralla. Tässä on vielä työsarkaa, mutta nopeista istumisista olen päässyt palkkaamaan paljon. Eteenmenoa olen aina sanonut, etten opeta pallolla, mutta kappas, kun se pallo treeniin eksyi. Ainakaan vielä en havaitse ongelmaa. Link on juossut pallon perään, juossut kuolleelle palkalle, sekä muutaman toiston niin, että palkka on minulla. Tähän tarvisin apparin viemään palloja kentän päätyyn.

1v 2kk

Luxin hain kotiin lauantaina 6.1. Likan juoksuhoito oli mennyt hyvin. Olin hieman kauhuissani millainen tyyppi sieltä tulee takaisin. Lux on kuitenkin kerännyt koiralaumassa huomattavan paljon itsevarmuutta, sekä se on edelleen tasapainoinen ja mainio tyyppi. Se epävarmuuteen taipuvainen koira, jonka jätin juoksuisena kasvattajalle puhkesi kukkaan juoksujen jälkeen.  Itsevarmasti koira asteli niin ennalta näkemättömän kerrostalon (se ei siis ole käynyt missään kerrostalossa) käytävät, asettui hissiin (näissäkään ei ole käyty) ja käyttäytyi seuraavan päivän lenkillä niin kuin mikään ei olisi pikkukylästä muuttunut. Lux ohittaa nätisti, kulkee kauniisti ja on muutenkin hirmu mukava lenkkikaveri.

Luxin kerrostaloon sopeutuminen ei siis vaatinyt mitään sirkustemppuja. Koko laumalla kulkiessa käytäväkohtaamiset on vielä vähän jänniä, mutta enimmäkseen se johtuu siitä, että molemmat tahtovat moikata kaikkia. On meille sattunut vastaan jo irtokoira rapussakin. Onneksi tyyppi tajusi oman parhaansa nähdessään kolme kertaa isommat koirat.

Luxin kanssa on palattu myöskin pikku hiljaa treenirintamalle. Kun vein neiti koiran kasvattajalle, käytiin hallilla treenaamassa ja sain paljon enemmän työkaluja tämänkaltaisen koiran rakentamiseen. Koiran jäädessä kasvilaan sain selkeytettyä ajatuksiani tyypin treenaamisesta ja niistä kriteereistä. Ennen kaikkea pois kaikesta kiireestä, mitä on mukamas ollut.

Lux hahmottaa perusasennon selkeästi, sekä hakeutuu siihen kiihkeästi. En halua seuraavaa eteenpäin puskevaa koiraa, vaan aloitamme Luxin kanssa seuruun taaksepäin. Raskasrakenteisempi saksanpaimenkoira on huomattavasti hitaampi kuin siro ja nopealiikkeinen bordercollie, joten saan rauhoittaa huomattavasti ohjaamistani ja liikkumistani. Luxin kanssa olemmekin ottaneet ihan säännöllisesti perusasennon pyörittelyä, sekä askeleita, useampiakin taakse päin. Vielä se menee todella paljon imuttamalla, mutta olen myös irroittanut sitä kädestä ja palkannut hiljaisista suorituksista. Eteenpäin ei juurikaan olla menty ollenkaan.

Jäävissä siirsin koiran oikeaan käteen kiinni, sekä peruutukseen. Lux treenaa jokaista vaihtoa tasapuolisesti, tai ainakin pyrin siihen. Sillä on ohjelmassa niin istu, seiso kuin maahan vaihdot, joista tällä hetkellä seisominen on kaikista haastavin. Koira menee ihan ihme mutkalle, kun se ei oikein tiedä istuisiko, makaisiko, seisoisiko vai jatkaisiko matkaansa kasuaalisti. Kuitenkin asennon vaihdot onnistuvat kaukoissa ihan hyvin.

Lux on myös hömpsytellyt oikean puolen perusasentoa, sekä siellä puolella seuraamista. Vaikka se ei vielä ole kovinkaan kaavoihin kangistunut tokokoira, meinaa oikean puolen tekeminen olla silti vaikeaa. Olen yrittänyt muistaa tehdä myös niitä juttuja säännöllisesti.

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna hyppäämme junaan ja ajelemme pentutapaamiseen Luxin kasvattajan hoivaan. Saa nähdä millaisia oppeja viikonloppu tuo tullessaan.

Syksy ♥

Syyskuu on jälleen ollut kuolettavan hiljainen kimppatreenien osalta, joten blogiakaan ei ole hirveän usein tullut availtua. Treenit eivät kuitenkaan ole sammuneet kotona, vaan pentu on etenkin oppinut hirveästi uusia asioita. Allekirjoittanut puolestaan on opetellut uutta arjen hallintaa ja opetellut jopa tykkäämään aamuista, jotka sisältävät yleensä tunnin aamulenkin.

Luxin kanssa on naksuteltu luopumista ruuasta. Se on ahne, eikä aina ajattele täysillä, jos ruokaa on esillä. Nopeasti se kuitenkin hoksasi vaihtaa ruuan tuijottamisen kontaktiin. Tarkoituksenani olisi jalostaa tätä luopumista leluihin (ja laajentaa myös esimerkiksi lentäviin lehtiin, jotka on pennun mielestä parasta ikinä just nyt). Lux ei ole hirveästi treenannut perusasentoa ilman käsiapua, mutta sillä on pieni ajatus siitä, mitä siltä haetaan. Ajattelin ensin hakea kontaktin perusasennossa namiluopumisen kautta ja sen jälkeen kokeilla, josko saksalainen tarjoaisi omaehtoisesti perusasentoa. Siirrytään siis astetta luovempiin vaihtoehtoihin välillä.

Seuruu näyttää kivalta imuttaessa, sekä sen paikka on oikea. Vielä en ole lelua tuonut tähän, mutta ideana olisi opettaa Luxille kainalopalkkaa, sekä saada imutus pois. Osittain myös sen luopumisen kautta. Tyhjentelin taas puhelinta, jos tästä saataisiin videota.

Lux on myös jumpannut kaukoja. Sisällä se vain tarvisi pitävämmän alustain kuin meidän muovimatto, koska koira leviää kuin jokisen eväät konsanaan. Luxin ongelma on ollut malttamattomuus ja olen pidentänyt käskyvälejä ja palkannut sitä asennon pitämisestä. Ahkerasti ollaan otettu seisomista mukaan käskyihin. Maasta se nousee hienosti ja ilmavasti pompun kautta. Toivoisin, että Lux pystyisi pitämään tämän idean kaukoissa. Koska jos se pitää - niin kaukot ovat äärettömän mageat jossain vaiheessa.

Paikkamakuun opettamiseen olen punonut suunnitelmaa, joka olisi tarkoitus laittaa käytäntöön ennen kuin ulkona on liian kylmä makuuttaa koiraa. Samaten ajattelin soveltaa tätä paikkistreeniä Linkille.

Linkin suhteen tarkoituksena olisi päästä videoimaan palkaton seuruu, sillä motivaatiotreenejä on tehty paljon. Haluaisin nähdä missä kohtaa oikeasti mennään. Samalla tahtoisin kokeilla tehdä sen kanssa alokkaan palkattomana lävitse ja mielellään tämäkin videolle. Täytyy vain yrittää löytää mieheltä hieman aikaa, että saisin hänet kuvaamaan. Paikallaan oleva kamera on hieman haastava.

Joka tapauksessa näillä mennään eteenpäin ja nautitaan syksystä. Tuntuu, kuin syksy olisi viileämpi ja kauniimpi näin hieman ylempänä.

Lux 9,5kk, n. 55cm/16,5kg

Lux 8kk & Link 4,5

8kk ikäinen Lux on sirpakka pentu. Tirriäinen opetettiin juuri ja juuri kuvaa varten seisomaan, eikä avustajaa ollut sen enempää kuin Linki pitämässä pennun huomiota hieman itsessään. Lux on lenkkeillyt nyt aika paljon myös yksin opetellakseen kohtaamaan asiat myös ilman toisen koiran tukea - tai näin ajattelin. Luxin reaktiot eivät kuitenkaan ole uusiin asioihin sen suuremmat, oli mukana Link tai ei. Se ottaa kaiken mitä mainioimmin vastaan. Luxilla on tällä hetkellä paras hihnakäytös minun koiristani. Pumpulipallosta on kasvanut varsin kivan oloinen nuori neitokainen, joka ei anna maailman hätkäyttää itseään. Tämä koira tuntuu niin käteen sopivalta ja kivalta. Vaikka hieman sikaa lähdettiin säkissä katsomaan, ei Lux ole tuottanut pettymystä. Se on upea. Kaikessa vaatimattomuudessaan.

4,5 vuotias Link on myös makea ilmestys. Linkin kanssa ollaan hömpsötelty tokoa bortsun priva-aikana. Se on ollut ihan liekeissä, kun ollaan treenattu askelsiirtymiä ja peruutusta seuruussa patukan avulla. Ollaan ylläpidetty jääviä liikkeitä, mutta istuminen vaatisi huomattavasti enemmän treeniä. Olen taistellut sen kanssa, ilmoittaisinko mustaa kokeeseen vai en. Paikkista ei olla vieläkään päästy treenaamaan ollenkaan. Link on nauttinut rapsuista, uintiretkistä, metsälenkeistä... Koiranelämästä. Samalla olen miettinyt sen pallien kohtaloa ja jalostusarvoa. Etenkin nyt - kun talossa on narttu. 

Erityisen ylpeä olen kaksikon kanssa lenkkeilystä, sillä lenkkimme näyttävät pääsääntöisesti tältä. Koirat kulkevat nätisti rinta rinnan rempomatta. Poislukien päivät, jolloin bortsulla on vaikeaa ja se vatkaa edes takaisin sotkien molempien hihnat jalkoihin ja päivät, jolloin seefferillä on liian kiire syödä kaikki kukat, jotka kasvavat penkereellä.

Hei hei, heinäkuu

Olen ties kuinka monta kertaa aloittanut kirjoittamaan otsikolla "Lux 7kk", "Onnistuneet treenit", "Näin opetan asian x", mutta lopun kaiken ei tekstinkäsittelyohjelmaan ole tullut paria riviä enempää ja ajatuskin on katkennut. Inspiraatio on tiessään ja Luxin pentuvuodesta tulee tallennettua hirveän vähän informaatiota verrattuna Linkin pentuaikaan.

Mitä Linkille kuuluu?
Link on jatkanut harjoituksiaan frisbeen ilmaisun parissa ja muutaman kerran päässyt etsimään fribeetä heinikosta, unohtaen vain ilmaisun. Tarvisi palata pari askelta taaksepäin ja hakea matalampaa viettiä touhuun.
Link on tehnyt myös kivoja alokkaan treenejä, lähinnä seuruussa työskentelyä ja olemme löytäneet bordercollien totiseen asenteeseen iloisesti heiluvaa häntää. Myös merkin (tai tässä tapauksessa puun) kiertoon on alettu panostaa. Vielä pitäisi ruutukamat kaivaa pölyyntymästä niin kerkeäisi sitä treenata ennen lumien tuloa.
Muuten bortsu on hengaillut, kulkenut lenkillä, uinut paljon ja kiusannut Luxia.

Mitä Luxille kuuluu?
Lux on opetellut paljon uusia asioita. Se osaa nykyään mennä maahan pelkällä ääniavulla, sekä seisomista ollaan otettu käsiavulla. Pentu on innokas tarjoamaan myös näitä toimintoja aktiivisesti ja mielellään kaikkea kerralla, niin kuuntelutreenikin on tullut tarpeeseen.
Eteentuloa ollaan harjoiteltu ahkerasti. Tämä on minulle kokonaan vieras alue, joten epämukavuusalueella mennään. En tiedä tuleeko projektista mitään, mutta ainakin Luxin eteentulo näyttää paremmalta kuin Linkin koskaan.
Perusasentoa ollaan treenailtu myös ja Lux alkaa tarjoamaan tätäkin aktiivisemmin etuviiston sijaan. Sillä on yllättävät hyvä paikka ja se lähtee hyvin myös mukaan siitä.

Lux ajoi myös ensimmäisen jälkensä (n. 70m) ja minä tunaroin jäljelle liikaa ruokaa. Olen ollut laiska tallomaan jälkeä, koska se tuntuu jo ajatuksena niin työläältä. Ajattelin, että jos tälle kesälle saadaan hieman pohjia nenätyöhön, niin ensikesänä voitaisiin jatkaa asian työstämistä. Luxilla on hyvä nenä, mutta selkeästi asia oli uutta ja jälki olisi saanut olla huomattavasti pidempi, sillä draivi jälkeen alkoi löytyä vasta 50m jälkeen.  Keppien ilmaisu ollaan myös otettu kuvioihin erillisenä asiana. Saa nähdä mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään.

Meillä kävi myös vieraita, kun Luxin veli, upea Toore kävi kylässä. Pentujen kanssa suunnattiin n. 5km metsälenkille ja sisarusten leikit ja olemukset olivat samanlaiset. Ne eivät reuhanneet koko lenkkiä, vaan jolkottelivat myös haistelemassa ja hieman painivat välillä. Ne sulautuivat niin hyvin yhteen, että ihan hämmästytti. Toore on komea miehenalku ja Lux näytti pojan rinnalla niin pienelle tytölle kuin olla ja voi. Hyvällä tuurilla saadaan Toore vielä huomenna kylään.

Tavoitteet 2017

Ollaan taas ehkä hieman myöhässä näiden tavoitteiden kanssa, mutta niitä on kuitenkin pohdiskeltu. Viime vuosi oli niin köyhä, että hävettää. Tänä vuonna on taas uusi pyörä mukana, joten opettelua on niin puolin ja toisin. Toivon kuitenkin löytäväni koiraharrastukselle aikaa, sillä se on minun henkireikäni. Ainakin tähän asti on näyttänyt ihan hyvältä.

LINK:
★ TK1
Yksi alokkaan koe on jo ykkösenä, joten kahden seuraavan pitäisi olla läpihuutojuttu, kunhan saadaan pari treeniä alle. Myöskin pidän mahdollisena avoimessa strattaamista, mikäli saadaan liikkeet kuntoon. Alokkaan ohella siis avon liikkeet haltuun.

★ BH
Jos tänä vuonna? Parina aikaisempana olen aikonut - mutten koskaan ole mennyt. Meidän PK ura näyttää heikolta, mutta toivossa on hyvä elää, että edes BH saataisiin käytyä. Eihän se vaatisi vain kuin sen kokeeseen ilmoittamisen, joten sopivaa koetta pitää alkaa katselemaan.

★ Silmäpeilaus & polvitarkastus
Linkin terveystulokset menee vanhaksi 09/17, joten uusintatarkkeja pitää suunnitella syksymmälle.

★ Runsas naksuttelu
Haluaisin lisätä meidän naksuttelun määrää ihan viikottaiseen - ellei jopa päivittäiseen ohjelmaan. Se aktivoi hyvin koiraa, kun vauvan kanssa voi samalla hengailla lattialla ja touhuilla koiran kanssa.

★ Ruokinta balanssiin
Nyt paino seilaa sinne tänne, joten tahtoisin löytää sen kultaisen keskitien meidän ruokinnassa. Myös painon pysyminen balanssissa, kun kesää kohden aktivoidutaan. Se voi tuottaa ongelmia jo paljon kuluttavalle koiralle.

★ Yksi päiväreissuvaellus
Tykkään liikkua luonnossa ja varmasti kävelen tänä kesänä läpi noita luontopolkuja, mitä meidän kylällä on. Mutta samaan syssyyn kaipaan myös ehkä hieman pidemmälle suuntautuvaa päiväreissua. Yönyli vaellus saa odottaa vielä muutamia vuosia, jotta päästään kaikki lähtemään.

★ Terveenä pysyminen, koirakontaktit, treenit
Toivon, että tänä vuonna näemme aktiivisemmin muita koirakoita. Niin treenien kuin lenkkeilynkin merkeissä. Mikään ei piristä päivää enempää, kuin toisen, samanhenkisen ihmisen seura. Toivottavasti löydetään myös uusia kavereita ja harrastusporukoita. Tietysti myös eläinlääkärireissujen välttäminen on ihan oiva tavoite.

OMAT:
★ Palautuminen ja kuntoutuminen, terveellisemmät elämäntavat
Raskaus laittaa kropan koville, joten kuntoon on päästävä takaisin. Vielä kummoista en voi tehdä, koska kroppa ei ole kunnolla palautunut, mutta pikku hiljaa aloitan treenit. Vuoden lopussa toivottavasti on löytynyt säännöllinen ruokavalio, lenkkeily ja lihaskuntotreeni.

★ Organisointi, oman jaksamisen tiedostaminen
Jatketaan itsetutkiskelua myös tänä vuonna, koska comboon on lisätty uusia palasia, joiden kanssa elää. Haluan tiedostaa oman jaksamiseni, ja olla varma, että pysyn kunnossa. Myös kalenteri, asioiden organisoiminen ja työskentelytapojen tehostaminen kaikilla osa-alueilla on varmasti tarpeen tänävuonna.

★ Blogin pitäminen hengissä
Viimeaikoina se on ollut kamppailua, mutta yritys on hyvä listata kaikki isoimmat tapahtumat ja mielellään myös kirjata ylös treenejä, joita tehdään. Oman muistin virkistämiseksi ja muistojen ylläpitämiseksi. Ehkä myös hieman lukijoiden iloksi.

Kuvista kiitos Jenny Piittinen

Uusi vuosi, uudet kujeet

kuvasta kiitos Leena!

Käytiin tekemässä ensimmäiset tokonnäköiset treenit tälle vuodelle. Mitään hirveän hyvää kenttäratkaisua meillä ei ole tällä hetkellä, mutta semmoinen välttävä. Toko on onneksi siitä helppo treenattava, ettei se vaati hirveästi. Suunnitelmissa on karsia treenireppua sen verran, että se ei paina jumalattomia määriä, jolloin se on helppo ottaa mukaan vaunulenkille. Pikkutyyppi on siitä helppo, että viihtyy vaunuissa hyvin nukkumassa - ainakin useimmiten.

Koen edelleen suurimmaksi ongelmaksi seuruun ja sen edistämisen. Varsinkin nyt, kun treenitaukoa on vähän enemmän joulun aikaan. Kainalopalkalla ja taaksepäin suuntautuvalla palkkauksella innokasta seuruuta on helpompi siirtää oikealle paikalle. Minusta Linkin perusasento on hyvä, mutta sillä on koko ajan ollut liian kiire eteenpäin ja virheellisesti olen myös useimmiten palkannut sen sinne eteenpäin. Sillä on kuite
nkin asenne kunnossa. Palkkailin myös etäpalkalla pariinkin otteeseen nähdäkseni miten se tekee sillä tavoin. Häiritsin myös perusasentoa itse nytkähtelemällä ja venkuilemalla milloin mihinkin suuntaan yläkropalla. Palkkailin hyvästä kontaktista.

Lisäksi tehtiin luopumista lentävästä lelusta. Linkillä on ollut ongelmana singota ilman lupaa lentävien juttujen perään ja sitä käytöstä on vahvistettu virheellisesti muiden toimesta heittelemällä sille palloa vailla kriteeriä. Linkki jää myös helposti jumiin leluun, joten olen koittanut karsia tätä käytöstä paljon. Maassa se useimmiten pysyy, mutta istuminen kierroksilla ja siinä pysyminen on ollut infernaalisen haastavaa. Itse on helpompi treenata oikeilla kriteereillä ja menee muilta palloleikit ja muutkin nyt pannaan. Vähemmän Linkki kuitenkin nyt jäi jumiin leluun kuin mitä se on jäänyt.

Sisällä ollaan treenailtu käsikosketusta tarjoamisella. Linkki tosin tykkää tarjota pää maassa makuuta, jota olen viimeksi naksutellut sille. Tai vaihtoehtoisesti se haluaa nuolaista kättä laittaessaan nenän käteen. Ei tunnu hirveän mukavalta. Nenäkosketus onkin sujunut varsin hyvin.

Joka toinen treenikerta on työskennelty targetin parissa. Tällä kertaa tassutargetin. Olen vaatinut Linkiltä molemmat etutassut kirjan päälle ja samalla ottanut työskentelylle etäisyyttä. En halua, että koira on koko ajan minussa kiinni. Mitään suurempaa pointtia tällekään harjoitukselle ei vielä ole, eikä ajatusta jalostettu sen pidemmälle. Voi olla, että tästä kehitän jotain. Ehkä opetan Linkin pyörimään kirjan päällä, tai keräämään itsensä siihen kaikkien jalkojen kanssa - mutta nyt kyse on vain aktivoinnista.

Ei-niin-kaukaisena ajtuksena on ollu BH-koe. Sitä varten ollaan treenailtu viime vuonna hihnakävelyä ja loppuvuodesta panostettu myös ohituksiin taas, kun liikumme siihen aikaan, että koiria tulee vastaan. Myöskin vaunujen kanssa hyvin liikkuva koira on ollut tärkeä lisä. Linkki on myös opiskellut kaupan edessä odottamista pakon edestä hiljaisina iltoina. Se jää nätisti odottamaan koiraparkkiin, eikä näytä liikahtaneenkaan, kun palaan kaupasta. Tosi usein sitä on jäänyt silmäilemään joku kaveri, jolta on tullut info ettei koira nouse koskaan seisomaan, vaan lähinnä katselee kiinnostuneena ympäristöään. Ihan positiivista. Joku hallittu koirakohtaaminen pitäisi vielä järjestää, mutta uskoisin senkin menevän ihan hyvin.

Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksit pelätä

Viimeinen vuosi on ollut pohdiskelujen vuosi. Olen varmasti ollut hiljaisempi somessa kuin ikinä. Se on helppo vetää töiden syyksi tai muun kiireen. Olen päivitellyt koirasta satunnaisia kuvia, Oman profiilikuvani facebookkiin viimeksi helmikuussa. Samalla olen pohtinut millaisia kuvia haluan julkaista, mitä tuoda itsestäni kaikkien löydettäväksi. Sen takia myös blogi on kokenut hiljaiseloa, vaikka koen koiratreeneistä postaamisen aika neutraaliksi asiaksi.

Asia, josta olen vaiennut somessa saa vihdoin tulla oikeasti päivänvaloon. Linkin käytös muuttui alkukeväästä. Se ei enää hyppinyt samalla tavalla minua päin ja käyttäytyi muutenkin vähemmän linkkimäisesti. Se muunmuassa murahti kerran minua lähestyneelle humalaiselle - joka ei mitenkään päin sopinut Peter Panin normaaliin luonteeseen. Myös mustavalkoinen tuntui olevan entistä läheisyydenkaipuisempi ja nukkui enemmän vieressä ja vaelteli perässäni ellei mies ollut kotona. Silloin vahtivuoro jätettiin ihmistoverille hyvin mielin.

Olin raskaana. Raskausaika oli helppoa, ikään kuin en olisikaan ollut raskaana. Maha alkoi haitata tekemistä vasta viikon 36 jälkeen (tai silloin sen alkoi erottaa muuksikin kuin kesäpöhöksi) ja raskausajan oireita minulla ei ollut. Liikuin kesällä varmaan enemmän mitä aikaisemmin, tein töitä hirveästi ja päivittäinen askelsaldoni oli monesti yli 20 000 paremmalla puolella. Jaksoin tehdä ja touhuta paljon ihan loppuun asti. Etenkin viimeisillä viikoilla, kun olin vielä kaiken lisäksi lomalla. Huijasin itselleni lenkkiseuraa ja varoittelin, että varmaan en kovinkaan pitkää jaksa tehdä, mutta mitä vielä, me taivallettiin kahden tunnin metsälenkki muutama päivä ennen laskettua.

Sairaalssa vietimme neljä päivää, jolloin Linkki oli miehen veljen hellässä huomassa laittamassa sääntöjä uusiksi. Uuden tulokkaan koira sai haistella heti synnäriltä kotiuduttua- Olin paljon miettinyt koiran suhtautumista lapseen. Linkki satunnaisesti kiihtyy huutavista ja juoksevista lapsista, mutta on sanomattakin selvää ettei parin päivän ikäinen rääpiskä hirveästi melua.Alkuun vauvan hoitotoimenpiteet kiinnostivat kovin, ja hoitotason vieressä oli mustavalkoinen orava-asennossa istuva varjo. Myöskään minä ja vauva emme saaneet liikkua mihinkään ilman varjoa perässä. Mustasukkainen Link ei ole ollut, eikä suojeleva. Se antaa muiden ihmisten koska vauvaan ja osallistuu mielellään vauvan elämään muutenkin kuin lenkkeillessä. Huolessa voi jättää tenavan sitteriin ja pyörähtä itse keittiössä tai jotain muuta. Koira kyllä ilmoittaa, jos vauvalla on hätä.

Link makoilee mielellään vauvan vieressä, eikä ähinät tai pienet karvoihin tarttuvat kädet haittaa ollenkaan. Yleensä koira nukkuu siellä, missä vauva nukkuu ja on yllättävän varovainen pienen ihmisen kanssa. Mielenkiinnolla seuraan kaksikon suhteen kehittymistä ja sitä, miten koira tottuu kohta jo liikkuvaan lapseen.

Neuvolassa käydessämme jätämme jälkeemme aivan jäätävän määrän mustia karvoja. Niitä ei kotona ollessa huomaakkaan, vaan ne piirtyvät vasta kunnolla esiin vaaleilla taustoilla. Vielä kertaakaan emme ole kuulleet negatiivista kommenttia tästä combosta, mikä on todella positiivista.

Minun lapsuudessa koirat olivat läsnä. Ja haluan omankin lapseni lapsuudessa roolia näyttelevän koiran. Onhan tuo poika monissa treeneissä ollut mukana ja käynyt ensimmäisen tokokokeenkin mahassa suorittamassa. Koira voi opettaa lapselle niin paljon erilaisia asioita ja minun lapsuudessani se kultainennoutaja oli tyyppi, jolle kuiskuteltiin salaisuudet ja samottiin lähimetsää läpi.

Mitä me ollaan tehty viimeaikoina?

...laitettu kotia joulukuntoon. Minäkin, joka en joulusta välitä, olen laitellut kynttilöitä sinne tänne ja jopa jouluvalot koristaa olohuonetta. Pientä siivousurakkaakin on tehty ja ulkolyhtykin palanut miltein joka päivä.

...tarvottu metsiä lävitse. Vietetty tosi paljon aikaa hihnatta ja korostettu lähellä pysymistä, kun koiran nenä meinaa viedä vähän liikaa mennessään. Tänäänkin jäniksen jälkien jäljittäminen olisi ollut hieman kiintoisampaa kuin korvien auki pitäminen. Vaikkakaan en kovin suurta ongelmaa ole nähnyt enää, kun koira kuitenkin entisen sinkoilun sijaan pysyy näköetäisyydellä ja herää hajumaailmoistaankin kovemmalla käskyllä. Ainahan olisi kivempi, jos se olisi myös omatoimisesti hereillä ja pitäisi laumastaan huolta. Sen takia olenkin välillä hylännyt sen laumasta kääntymällä täysin eri suuntaan, minne Linkki tietää tutun reitin menevän. Hyvin se on aina palannut ja ollut hetken tarkkaavaisempi menemisistäni.

...treenattu asennetreenejä. Kaipaan bortsun seuruuseen enemmän potkua ja ollaankin työstetty lyhyitä treenejä lelupalkalla. Vahvistettu oikeaa paikkaa kainalopalkalla, niin käännöksiin kuin siirtymisiin ja peruutuksiin. Kohtuu vauhdikasta treeniä, jonka pääpaino on ollut tosiaan karsia edistämistä, löytää oikeaa paikkaa, sekä lisätä tarkkuutta korkeammassa vireessä. Pikku hiljaa pitää alkaa jättää lelua kainalosta ja siirtää sitä muihin kohteisiin ja lisätä häiriötä treeniin ja katsoa miten näyttävyys pysyy tekemisessä.

...noudettu palloa. Olen itse ollut kranttu heittelemään mitään lentäviä objektiiveja silmää käyttävän koiran päänmenoksi. Olen kuitenkin yhdistänyt tähän perus pallon heittoon enemmän malttitreeniä ajatellen noutoa. Palautuksia en ole vahvistanut, mutta pallon lentäessä pitää pysyä paikoillaan, ellei toisin ole sanottu. Muuten ei saa hakeakaan, vaan minä haen lelun ja lähdetään pois. Haastetta on tuonut lumi, johon narupallo uppoaa hyvin. Koira pääsee käyttämään nenäänsä eri tavalla etsiessään palloa, josta on joutunut luopumaan jo kerran mahdollisen katsekontaktin vuoksi. Linkiltä onkin alkanut hienosti löytyä malttia, vaikka se kiihtyykin kuormittamisesta.

...ollaan myös vahvistettu objektiivien kiertämistä. Linkillä oli tapana hakeutua kiertämiskäskyllä merkkaamaan objektiivia, kuten merkkiä. Oli kierrettävä kohde sitten mikä tahansa. Haluan sen kiertävän nopeasti ja tekevän tiukan käännöksen, joten lelupalkka on otettu myös tähänkin, kun kannustamalla bortsu ei ole osoittanut toivottua tulosta. Treenikerta sillä meni ymmärtää, että lelu lentääkin taaksepäin kierron jälkeen - jolloin koira luonnollisesti irtoaa myös nopeammin merkkaamasta. Olen viivyttänyt pallon heittoa aina pidemmälle ja pidemmälle. Ollaan myös vaihdeltu kierrettäviä objektejä puista, tolpista, autoista, renkaista aina taloihin saakka. Haluan saada focuksen ja tekemisen oikean näköiseksi ennen kuin siirryn tarpeeksi ison kartion kiertoon koiran kanssa.

...opeteltu auttamaan arjen askareissa. Link kerää tyhjiä pulloja tai tölkkejä ympäristöstä. Se nostelee pudonneita asioita, kuten vaatekappaleita, ruokailuvälineitä ja pudonneita ruokatarvikkeita. Uusimpana ollaan otettu treeniin asioiden tuominen pöydältä. Sitä on tietenkin hieman hankaloittanut se, ettei koiralla ole lupaa mennä nenineen matalan sohvapöydänkään tasolle. Kuitenkin treeni ei ole tuottanut ei-hyväksyttävää käytöstä ja Linkki tunnistaakin nimeltä kaukosäätimen, lankakerän, sekä tupakka-askin. Se on nauttinut pikkupuuhailusta sisällä ja huomattavasti myös rauhoittunut lelujensa tarjoamisen kanssa, kun saa olla muulla tavoin hyödyksi.

...on kulkenut henkilökohtaisena varjonani. Näin lomaillessa tulee vähemmän tehtyä mitään, joten arki korostuu meillä. Koiran kanssa toki touhutaan ja sen ottaminen pikkujuttuihin mukaan on helppoa. Link tulee mukaani viemään pyykkejä pyykkitupaan, roskia roskakatokseen, hakemaan postia laatikosta ja välillä se pääsee erikoisvieraana kauppakäynnille mukaan autoon istumaan. Ei ole oikein muuten tullut liikuttua autolla ja tunnetusti mustavalkoinen rakastaa autossa istumista.

...toimitettu seurakoiran virkaa. Link on päästänyt taloon hyvin sisään kaikki vierailija ja opetellut ottamaan ihmisiä rauhallisesti vastaan. Vieläkin se häikäilemättä ui liiveihin sopivan rapsuttajan astuessa kuvaan, mutta malttaa myös hyvin rauhottua makoilemaan omiin oloihinsa ellei vieras itse lietso sitä riehaantumaan.

...tehty hieman diy-projekteja, joista koitan saada jonkin näköistä postausta aikaan niiden valmistuttua lopulliseen formaattiinsa. Nyt projektin aiheina ovat olleet kuppiteline kahdelle kupille (ruoka- ja vesikuppi, luonnollisesti), sekä hienohelmalle oma peti - vihdoin ja viimein. Vaikkakin koira viettääkin suurimman osan ajastaan sohvalla makoillen.

...pohdittu ruokintakuvioita vaihtelun vuoksi. Tuntuu, ettei niiden pohtiminen lopu koskaan. Ruokinta on nyt reilu puolivuotta ollut kohtuu samalla kaavalla, mutta tuntuu, että toivotut tulokset puuttuvat edelleen. Toki siinä oli välissä taas kausi, jolloin koira ei oikeastaan saanut lihaa ollenkaan evakossa asumisen takia, jota ollaankin tässä nyt paikkailtu. Sellaista soutaamista ja huopaamista tuntuu olevan tuon safkan kanssa. Lähinnä sen määrä ja laatu.

...yritetty kuvata kivoja talvikuvia. Mutta jostakin syystä järkkärin runko ei inahdakaan enää. En tiedä mikä sille on tullut. Pitäisi hieman tutkia asiaa ja koittaa ladata akku vielä kerran. Muuten onkin edessä uuden rungon hankkiminen. Ei kenelläkään olisi suositella tai myydä vanhaa runkoa meille? Tai järkevän hintaisia uusia runkoja, joihin menisi canonin objektiivit suoraan.

(Ensi)lumi

Sataa lunta. Se tarkoittaa joka talvi samaa asiaa. Meidän harrastusrintamalla hiljenee lopullisesti. Tämä vuosi ei muutenkaan ole ollut mitenkään hyvä harrastusvuosi treenillisesti, mutta tuntuu silti, että olemme saavuttaneet enemmän. Kaksi muuttoa, yllättävän raskas alkuvuosi töissä, sekä sen jälkeen yötyöt ovat sotkeneet normaalia rytmiä. Emme ole päässeet tekemään niin paljon kuin olisin halunnut, mutta minusta tuntuu silti, että tämä vuosi on kasvattanut meitä enemmän yhteen kuin kaksi aikaisempaa.

Täällä Kuopion suunnalla meillä ei ole treenipaikkaa. Emme koskaan ole viihtyneet oikein halleissa ja kylmä hiipii jäseniin. Hetkeen ei ole viitsinyt tehdä edes paikkamakuu treeniä, kun lämpötila on vaihdellut miinusasteisista luvuista hieman plussalle. Olemme kuitenkin lenkkeilleet, tehneet pientä lenkkitokoa, totutelleet uuteen ympäristöön ja elämän sääntöihin. Laumaan lisäyksenä tullut kissa on ottanut oman osansa projektista. Meillä käy enemmän vieraita, jotka bortsu on opetellut ottamaan vastaan.

Täällä välimatkat on pidempiä. Koirallisia ystäviä ei ole lähimailla niin paljoa, enkä ole edes vielä kerennyt kartoittamaankaan kaikkea. Saati tutustumaan ihmisiin, koska ensimmäiseksi monen vuoden työ- ja stressiputken jälkeen olen ottanut aikaa itselleni enemmän kuin koskaan. Se on kannattanut, sillä energiavarannot alkaa palautumaan ja ajatukset luistamaan paremmin. Elämä on kivaa.

Harrastusrintamalla hiljenee, mutten silti ole lakannut arpomasta, että kahlaisimmeko kasaan TK1:n vai siirtyisimmekö suoraan avoimeen. Olen kuitenkin alkanut pikku hiljaa kallistumaan sinne TK1:n puolelle. Kaipaamme niitä onnistumisiä koirakkona. Samalla pohdin, jos kroppani kestää, paluuta agilityn pariin. Vuoden alkuun olen suunnitellut itselleni fyssarikäyntejä, jotka kartottaisivat selän tilannetta ja antaisivat minulle keinoja hallita ja vähentää sen kipuilua. Nyt se on kestänyt yllättävän hyvin matkassa. Suunnitelmat on aina suunnitelmia, ja monta asiaa voi mennä vikaan. Tulevaisuutta ei voi kirjoittaa valmiiksi - sen tämäkin vuosi on opettanut.

Meillä on kuitenkin kaikki hyvin.

Kuorma liikkuu

Elämme vaihtelun vuoksi elämää kahden kodin välillä. Se ei varmastikaan ole koiralle yhtään sen helpompi yhtälö kuin minullekaan. Meidän päivämme Turengissa lähenevät kovaa vauhtia loppuaan. Omat työkuviot ja elämänmuutos suuntaan, joka ei ollut suunnitelmissa, ajavat tekemään ratkaisuja. Haluan jotain tuorretta, jotain uutta. Olen suunnitellut lähtöä eteläisestä Suomesta jo pidempään. Ensin lähdön piti suuntautua pääkaupunkiseudulle, mutta tarkemmin mietittynä siellä on kiva käydä - ei asua.

Nyt tavaroidemme ja uuden kodin suunnaksi on valikoitunut Kuopio, tarkemmin Karttula, Pohjois-Savo. Etelään jää monta ihmistä, etenkin koiratuttuja, joita jään kaipaamaan. Kilometrejä ei kuitenkaan ole mitenkään järkyttävän paljon välissä. Autolla tai julkisilla nekin on taitettavissa.

Metsäkunnasta toiseen metsäkuntaan. Savossa meitä odottaa tilava rivitalokaksio pienellä pihalla ja omalla saunalla. Samassa rivitalokommuunissa asuu tuttuja muutamiakin kappaleita. Kuopion harrastuskoirapiireihin en sen enempää ole tutustunut, lähinnä itsekseni naureskellut, että pitää varmaan tuon sekarotuisen ajokoiran seuraksi hankkia se aito ja oikea metsäkoira. Muita ei kylänraitilla oikein tule vastaan.

ps. meitä voi seurata instagramissa @bctakeachanceonme

Sä tsiigaat voittajaa~

Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. 

Kaikki likoon vaan vaik se suututtais kaikkia. 

Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta! 

Kyyneleitä, verta, hikee. 

Loppuun asti vetämistä, vannomista Herran nimeen. 

Voitontahdon näät silmistä. 

Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä.

Cheekin Jippikayjei on biisi, josta vitsailin tekeväni meidän ensimmäisen ALO1 -tuloksen videon. Se oli alunperin Ocan biisi - sen piti olla meidän ensimmäisen tokokokeen täydellisen tuloksen biisi. Kun Ocan kanssa kisaura jäi näyttelyiden saralle, pieni mustavalkoinen rimpakinttu astui isoihin saappaisiin. Päivä toisensa jälkeen tavoite tuntui mahdottomalta, mutta hitaasti valettiin itsevarmuutta. Kaksi möllikoetta, kaksi virallista. En nostanut kolmanteen viralliseen odotuksia kovin ylös.

Olin hiljaa, en kertonut oikein kenellekään, että koe on varattu. Enimmäkseen tein mentaalitreeniä, mielikuvaharjoittelua. Koiran kanssa suhde kehittyy koko ajan. Meillä on mielestäni ollut hyvä suhde Linkin kanssa, mutta aina, kun sanon näin kävelemme parikuukautta eteenpäin uusissa haasteissa ja selätämme ne. Olemme aina uudella levelillä, vaikka luulin hetken kaiken olevan jo saavutettu. Siinä sivussa, missä minä kasvan ihmisenä, on Linkki kasvanut koirana. Olin luottavainen. Koira on teknisesti hyvä, se kestää palkattomuutta, sen pää pysyy menossa, jos minunkin pääni. Olen listannut ongelmakohdaksemme itseni.

Sunnuntaina, 28.8 suuntasimme Ylöjärvelle Harri Laisin silmien alle. Koe oli ajoitettu muuttokiireeseen, puolittain valvotun yön alle. Siinä kuitenkin oli kaikki onnistumisen aspektit kasassa, kun ensimmäistä kertaa sain mukaan rakkaan ihmisen. Sen kaikista parhaimman tsempparin, jota voi olla. Koepaikalle lähdettiin pienessä kiireessä - kaupassa oli liikaa jonoa ja tuntui, että moottoritie oli täynnä perä edellä vastaan tulevia autoja. Oltiin kuitenkin ajoissa paikalla, vaikka hetken pelästyin alokkaan alkaneen, kun kokoomassa oli hirveästi ihmisiä. Se olikin avo. Onneksi. Olimme silti viimeisiä alokkaassa, vaikka kohtuu hyvin ajoissa.

Meidät sijoitettiin numerolle 13, alokkaassa oli yhteensä yhdeksän koiraa ja olimme vuorossa neljänsinä. Emme siis liian aikaisin tai myöhään. Hetken laskin, että pääsisimme laitaan paikkamakuussa. Kuitenkin makuutettiin 5 ja 4 -koiran ryhmässä, jolloin Linkki jäi kahden uroksen väliin. Luoksepäästävyydessä paimen ei oikein pysynyt pöksyissään, vaan antoi tuomarille kunnollisen halauksen.

Paikkamakuu 10 - Tuli hyvin mukana makuuseen. Oli kuitenkin hieman levoton rivissä ennen liikkeen alkua. Tasasin omaa mieltäni ja komensin koiran tyynesti ruotuun. Se rauhoittui hihnan irrottua. Nätisti omalla käskyllä maahan, sekä jäi hyvin makaamaan. Link makasi koko minuutin rauhallisessa, tarkkaavaisesssa asennossa. Kerran käytti päätä alhaalla ja nappasi ruohotupsua. Ei kuitenkaan ollut levoton tai epävarma, ja oli täysin hiljaa. Koiran luo palatessa se pysyi maassa, vaikka häntä heiluikin. Terhakasti omalla käskyllä sivulle.

Olin tässä vaihessa ylittänyt kaikki koetavoitteeni. Paikkiksesta kymppi. Paikkiksesta, jonka olen onnistunut rikkomaan monesti. Paikkiksesta, jota ei ole treenattu. Siis. Me. Kymppi. Paikkis. Kädet tärisivät ja taisi kyynelkin vierähtää poskelle. Minun hieno pieni paimeneni. Voin kertoa, että jos olisi pitänyt paikkisten jälkeen mennä kehään niin jalkani eivät olisi varmaan kantaneet. Jouduin nytkin tärisemään hetken ja tasaamaan itseäni toisen hetken. Olin niin onnellinen. Onneksi oli seuralainen, joka kasasi kanssani itseni.

Yksilökehään mennessä olin saanut suurimmat vapinani pois, sekä mieleni haltuun. Vein Linkin kehän laidalle hihnassa, ja irrotin sen ennen kehää. Paimen oli hetken aikaa lähdössä tekemään hommia keskenään, mutta nopeasti se palautui työmoodiin minun kanssani, kun muistutin ettei yksin ole kiva tehdä hommia.

Seuruu 9 - PerusLinkki seuruu. Se on parempi, mutta vieläkin tyyppi poikittaa pikkuisen innostuessaan. Pysyi kuitenkin nätisti temponvaihtelut ja muistin tehdä käännökset rauhallisesti ja koiran huomioiden.
Maahanmeno seuruun yhteydessä 9 - Liikkuri vaihtui. En ollut enää ollenkaan varma, oliko kyseessä seisominen vai maahanmeno. Onneksi valokuvamuisti edellisistä suorituksista kertoi maahanmenon, ja arvoinkin sen oikein. Koira tipahti nätisti ja muutenkin nappi suoritus ellei rumaa seuruuta oteta lukuun.
Luoksetulo 9 - Jäi nätisti, eikä vajonnut maahan, mitä on ilmaantunut satunnaisesti. Näppärä ja nopea luoksari Linkiksi.
Noutoesineen pitäminen 8 - Koira kääntyi vähän eteeni liikkurin annettua kapulan. Piti kuitenkin hyvin ja mälväämättä koko ajan. Luovutti nätisti ja pysyi paikoillaan liikkurin käskyyn asti.

Tähän väliin Linkki närkästyi hieman siitä, että hänen kapulansa vietiin pois ja haahuili hetken ennen kuin sain koiran takaisin ruotuun.

Kauko-ohjaus 9 - Ajatukset oli hetken aikaa muualla, mutta jäi hyvin. Ei venkslannut asentoja, eikä ennakoinut. Ihan superhyvät.
Estehyppy 10 - Siis vau. Emme ole treenanneet, ei ollut mitään hajuakaan siitä millä käskyllä koira tulee yli - jos tulee. Edes siinä vai

heessa, kun kävelin esteen toiselle puolelle. Päädyin kuitenkin luoksarin käskyyn ja toivoin, että este osuisi matkalle. Mitä vielä. Linkki teki tyylikkään, puhtaan ja näyttävän hypyn ja olin pakahtua onnesta.

Kokonaisvaikutus 8 - en tiedä miksi kasi, Laisilla ei ollut kommentteja suoritukseen. Palkkasin koiran todella rauhallisesti liikkeiden välissä, lähinnä sanallisesti. Pari kertaa kosketuksella.

Yhteispisteet 182/200, ALO1, KP ja sijoitus 2/9.

Palkintohamppari

En uskaltanut riemuita. En katsonut pisteitä kehässä. Mutta kaikki tuntui hyvältä, kaikki tuntui onnistuneelta. Kaikki oli hyvin. Seuralaiseni nauroi, että olin hypyssä näyttänyt siltä, ettei minulla ole pienintäkään ideaa siitä, mitä tein. Kaaduinkin kehästä poistuessani, kun palkkasin koiraa nauhan ulkopuolella. Hups. Ei edes sattunut (mitä nyt polvi ja käsi verillä). Euforinen fiilis. Minulla ei ollut silloin sanoja, eikä minulla oikeastaan ole vieläkään sanoja. Mutta me tehtiin se. Ja miten makealta se maistui.

Miten makeaa oli olla toisena, hyvillä pisteillä ja omasta mielestä onnistuneella suorituksella. Harmi, ettei siitä ole videota. Monenkaan korviin ei mitätön ALO1 tulos kuulosta miltään, mutta henkilökohtaisesti minulle se on yhden tavoitteen saavuttaminen. Ensimmäinen oikea harrastustulos. Ja se polku, mitä ollaan kuljettu tuota tulosta kohden. Olemme tehneet sen yksin - suurimmaksi osaksi. Se kertoo, kuinka vahvoja me olemme yhdessä.

Lähiretkeilyä

Lauantai, kaikessa tohinassaan, sai luvan olla retkipäivä. Meillä puuhastellaan koevalmistautumisen lisäksi muuttoa, joten asiat ovat hyvällä tavalla vähän sekaisin. Kuitenkin huomisen kokeen kolkutellessa ovelle, oli aika ryhtyä purkamaan viikon aikana tullutta energiaa.

Miltei koko sen ajan, mitä olemme Janakkalassa kerenneet asumaan, on meidän ollut tarkoitus mennä tutustumaan paikallisiin luontopolkuihin. Milloin aika ei ole riittänyt, milloin sää on ollut huono ja milloin on vain laiskottanut ihan liikaa. Paljon on puhuttu ja nyt vihdoin sain aikaiseksi viikolla vertailla Suurisuon ja Laurinmäen reittejä. Suoympäristö on varmasti kaunis, mutta jätettiin se tällä kertaa väliin. Jos joku päivä kerettäisiin pyörähtämään sielläkin ennen virallista muuttoa.

Laurinmäki vaikutti mielenkiintoiselta Torpparimuseoineen ja idylisine maalaismaisemineen. Harmiksemme kilometrejä ei ollut kuitenkaan ilmoitettu, ja ajattelimme niiden löytyvän jotakuinkin paikan päältä. Mukaan pakattiin vain reippaasti vettä, sekä pari herkkupalaa koirallekin. Ihmisolennot jäivät tällä kertaa ilman eväitä. Laurinmäellähän on kahvila (joskaan ei tänään auki), sekä lähtöpisteessä myös ulkovessa!

Meidän tarkoituksemme oli ensin kiertää laajempi kokonaisuus, jonka matkalle olisi osunut Räikälän entistä kievaria, uhrilehtoa ja lähde, mutta toisin kävi ja suuruuden hullut suunnitelmat tulivat Määkynmäelle kiipeämiseen. Reitti ei ollut liian rankka, eikä liian pitkä. Taitoimme noin viiden kilometrin matkan pariin tuntiin taukoineen. Penkkejä reitillä oli hyvin ja maiseman vaihtelu mukavaa. Lehtoalueita, havumetsää, korkeuteen kipuavaa mäkeä, josta oli näkymät pelloille ja järville, sekä löydettiin makkaranpaistoon soveltuva kotakin. Harmi, ettei niitä makkaroita vain sattunut mukaan.

Mitä bortsuun tuli, se oli innoissaan metsäretkestä. Suurimman osan ajasta se kulki jonon jatkona ilman hihnaa, mutta sai ottaa riehuhepuleita välillä hyvällä paikalla. Gasellin elkein tuo mustavalkoinen rallasi metsässä, kun ei ole pitkään aikaan päässyt rehaamaan kunnolla. Joka tapauksessa mukana oli hyväkäytöksinen koira, joka malttoi pysähdyksillä levätä ja joi epänormaalin hyvin. Kumpa olisi aikaa enemmän tehdä tämmöisiä reissuja.

Haaveissa olisi parin kolmen vuoden sisään lähteä jonkin pidemmällekin päivän tai pari vaellukselle, mutta taidetaan tyytyä näihin alle puolen päivän vaelluksiin vielä tovi.

 

Gotta catch 'em all!

mikä pokemon? minoon yks vesipokemon.

Kaikkihan sen tietää, mikä on ollut koiraihmisten ja muidenkin huulilla jo monta päivää. Pokemon GO sitä, Pokemon GO tätä. Sosiaalinen media, paperilehdet ja telvision uutiset ovat täyttäneet 90-luvun taskumonstereista innostuneiden ihmisten hämmästelyistä, faktauutisista ja luoja ties mistä muusta. On arvosteltu, on hypetetty. Mekin olemme päässeet mukaan buumiin, vaikka AR-ominaisuudella ei ole puhelinta siunattu, niin pitkä akunkesto takaa pitkät lenkit koiralle ja uudenlaisia seikkailuja, kun juostaan pitkin maita ja mantuja 151 pokemonin perässä. Ollaan hengattu pokestopeilla nauttimassa muiden huomiosta ja liikuttu yhä enemmän ihmisten aikoihin ulkona.

Se, että tällainen "höpöhöpö"-softa saa ihmisen liikkumaan ja samalla tulee napattua se karvakaverikin mukaan, niin koira on myöskin saanut sosiaalistusta ja päässyt treenaamaan häiriössä erilaisia juttuja aina seuruusta paikkamakuuseen saakka. Bortsun ilme nykyään, jos kolme lenkkiä on tullut täyteen, on lähinnä syvä huokaus ja laahustaminen ovelle. Meidän lenkit ovat venyneet kymmeniin kilometreihin saakka - vähän itseäkin naurattaa tällainen hype. Ollaan myös tehty kivoja, uusia lenkkipaikkoja, sekä ihan oikea koirarantakin! Täältä. Pikku lintukodosta. Paitsi, että toisella kertaa, kun koiraa tahdoin uittaa ja otin ihan sitä varten kamerankin mukaan, oli joku sunnuntaisankari pykännyt telttansa keskelle rantaa. Pettymys oli kovin suuri, mutta onneksi löytyi toinenkin kohta, mistä uskalsi päästää koiran uimaan.

Työtkin lähenevät loppuaan. Yövuoro vaihtuu iltavuoroon, tehdas hiljenee. Kohta omakin nimi näkyy päättävien kausityöntekijöiden listalla. Arvoituksen sana on vain siinä, mihin tämä elämä meidät seuraavaksi kiikuttaa. Pysytäänkö lintukodossa, vai lähdetäänkö vihdoin sinne haaveilemaani Keski-Suomeen? Ujosti on tsiikailtu koekalenteriakin, mutta... Jaa'a. En tiedä, kaikki on niin epävarmaa, kun en omista autoa. Onneksi koira voi olla onnellinen ilman titteleitä, mutta omistajaa tavoitteista jääminen ahdistaa.

Yhdessä käymme eteenpäin

Olen etsinyt muutaman päivän sanoja sille, miten juhlistaisin meidän kolmevuotista yhteistaivalta. Link on koira, jota minulle ei koskaan pitänyt tulla. Se on bordercollie - rotu, joka ei ole tehty minulle. Mutta Link on täydellinen koira minulle.

3v

2v

1v

muutamia kuukausia

Olet mitä syöt, treenaat miten treenaat

Linkki on nyt ollut raakaruualla kuukauden päivät ja muutokset ovat silminnähtävät. Sen turkki kiiltää eri tavalla ja koira on saanut lihaa luidensa päälle huomattavasti. Painoa on tullut lisää kilon verran entiseen. Ruuan maistuvuus on myös ollut parempi, vaikka Linkki ei mikään nirso olekaan. Olen rytmittänyt aamuun raakaruuan ja illaksi sitten nappula-annoksen. Raa'an yhteydessä koira saa kuitenkin vitamiininsa. Tämä enemmän siksi, että tiedän tasan Linkin olevan rauhassa, kun se nukkuu aamupäivän ajan. Iltaruuan jälkeen kuitenkin koira voi leikkiä yksinjäädessään - vaikkakin pääsääntöisesti se tuntuu nukkuvan.

Raakana meillä tällähetkellä menee kennelrehun kalkkuna, sekä pentunauta. Molemmat on pakattu käteviin 500g annospusseihin, joista saa kuitenkin kaksi ateriaa koiralle. Olen pohtinut ensitilaukseen laittavani kalaakin tilaukseen vaihtelun vuoksi. Linkin vatsa ei vetänyt ollenkaan sekaisin suoraan siirtymisestä. Se on aina ollut hirmuinen teräsvatsa ja maha on harvoin sekaisin. Nappulan ja raa'an syöttäminen samaan aikaan aiheutti meillä hajuhaittoja koiran piereskellessä huolella hiljaisia hiipijöitä. Eroteltuani molemmat eri ruokintakertoihin ovat hajutkin vähentyneet huomattavasti.

Yleisesti ottaen koko koira näyttää parempivointisemmalta, energisemmältä ja hyvä kuntoisalta ruokinnan vaihdoksessa. Nappulan kulutus on laskenut huomattavasti ja tuntuu, ettei se hupene mihinkään ämpäristä. Vettäkin se on alkanut juomaan paremmin, vaikka lisäänkin molempiin aterioihin nestettä.

Ruokajutuista treenijuttuihin. Ollaan pari kertaa käyty nytkin treenailemassa läheisellä nurmikentällä. Harmillisesti vain yksin, kun ei seuraakaan tunnu irtoavan. Eniten tarvittaisiin liikkuroitua treeniä, että joskus päästäisiin sinne alokkaaseen hakemaan niitä ykkösiäkin - vaikka pitäähän varmaan kisakirjaa koristaa ensin yhden kolmosenkin voimin, gonna catch them all.

Ensimmäinen treeni tehtiin sillä, että koitin saada koiraa mokaamaan. Pitkää seuruuta palkattomana, suoraa ja vasemmalle käännöstä. Oli vaikeaa saada koira edistämään tai poikittamaan, mutta havaitsin hartiani asennossa selkeän muutoksen, joka saa Linkin kiertymään hieman eteeni. Se kuitenkin tekee tarkkaa työtä - etenkin hitaammassa vauhdissa. Seuruun jälkeen palkkasin sen riehumalla, ennen kuin pyysin sen takaisin luokseni tekemään hommia. Otettiin peräkkäin settinä liikkeestä maahan - luoksetulo - liikkeesta seisomaan. Ilman näkyvää palkkaa Linkki tuli näppärästi sivulle ja löysi takamuksenkin maahan nopeasti. Palkkasin sen suullisilla kehuilla ja hillityillä rapsutuksilla, koira vain meinasi irrota villapöksyistään kokonaan. Annoin treenin jäädä siihen, koska virheitä en saanut esiin hakemallakaan. Suoritusvarmuutta sille on tullut huimasti lisää.

Toinen treeni parin päivän päästä oli motivoiva pallotreeni. Olin hieman epäileväinen siitä, onko pallotreeni sittenkään se, mitä haluan käyttää. Bortsu juoksi jo vapaana suoraan kentälle seisomaan häntä heiluen. Tainnut jo yhdistää kentän kivaksi paikaiksi. Täytyy myöhemmin alkaa ottaa se hallintaan ennen kenttää - pari kertaa sinne saa vielä juosta. Pallo oli alusta asti mukana treenissä ja palkkalin koiraa kainalosta hyvästä ja täpäkästä perusasennosta, joka on oikeassa kohdassa. Yllätyksenä sama tuli erimittaisista seuruista. Alkuseuruu meinasi mennä hösellykseksi (koska pallo! pallo! pallo!), mutta palkan tippuessa hyvin tehdystä seuruusta alkoi se rauhoittua ja keskittyä. Niin pysyi juoksuosuudet ja hitaat käynnit mukana. Tehtiin myös seuruuta kaukopalkalla - palkkaa kohden ja palkasta pois päin, eikä siinäkään mitään eroa.

Kutsuin koiraa myös istumasta, sekä makuuasennosta seuruuseen suoralla matkalla. Ensin kainalopalkalla ja sen jälkeen takapalkalla. Napakasti Linkki löysi oikean paikan seuruussa, vaikka se vauhdilla juoksikin minut kiinni ja vähintään yhtä lujaa palkalle. Näin tulevaisuutena ruutua ajatellen, jos missään vaiheessa kisataan niin korkealla.

Ilmoittaako, vai eikö ilmoita

Tokokokeen ilmo alkaisi huomenna. Viimekertainen, epäonnistunut hallikoe kummittelee mielessä. Vaikka koe oli fiasko, en jaksa ottaa mitään hirveitä paineita siitä. En ole itse edes nähnyt koko suoritusta videolta, vaikka valonpilkahduksia siellä on. Teoriassa koira osaa kaikki liikkeet, mitä nyt hyppy on vielä epävarma. Sitä olisi mukava päästä treenaamaan, mutta eihän sellaista mahdollisuutta toistaiseksi ole luotu. Lisäksi olen hieman epävarma meidän seuruun jamasta tällä hetkellä.

Koetta ajatellen treenimäärä ja treenitilanteet ovat jääneet ehkä liian vähäisiksi, niin taidan jättää ilmoittautumisen vielä hautumaan. Kahdessa viikossa ei kuitenkaan ihmeitä tehdä ja omalla kohdalla tunnetustu kokeeseen ilmoittautumisen jälkeen treenaaminen jää. Hups.

Käytiin tänään Linkin kanssa keskustassa pöyrimässä. Tai lähinnä niin keskustassa, kuin tämän pikkukylän kahden kaupan ja kiskan keskittymää voi sanoa. Ihmisiä oli kohtuu paljon liikkeellä meidän odotellessa S-marketin edessä, kun toinen osapuoli kävi kaupassa. Aloitin treenin rauhoittumisharjoituksilla. Linkki makoili rauhallisena maassa saaden välillä palkkaa - lähinnä kontaktista minuun. Sen jälkeen tein pientä perusasentotreeniä hakien edelleen oikeaa paikkaa naksun avulla koiralle. Selkeästi se on siirtynyt jo taaksepäin ja löytää helpommin kohdalle, mutta parin askeleen jälkeen edistää sen verran, että on väärässä paikassa. Ollaan korjattu tätä lähinnä peruuttelemalla ja pienellä imutuksella. 2min paikkamakuukin otettiin, tosin hihnassa, kun en halunnut päästää irti. Palkkasin Linkkiä kontaktista ja pään ylhäällä pitämisestä, jotta saataisiin turha päänvispaaminen pois. Hieman se katseli ympärilleen, mutta muuten mielentila oli Linkiksi hyvin rauhallinen.

Loppuajasta odotellessamme voin vain ihmetellä ihmisten sokeutta. Koiran päältä meinattiin muutamaan kertaan ihan huoletta kävellä. Eräs nainen astui melkein hännän päälle, toinen etutassujen. Yksi lapsi juoksi koiran selän yli (onneksi kerkesin ärähtää Linkille paikka, ennen tapahtumaa) ja takaisin tullessa miltei sama tilanne toistui. Bortsu onneksi hoiti homman kotiin ja otti tapahtumat iisisti. Ehdottomasti vaikein tilanne oli, kun mukava herra tuli juttelemaan meille ja kovasti olisi tahtonut antaa namin koiralle. Kielsin ja kerroin, että treenataan ihmisten ilmoilla olemista. Hän taas kertoi, että itselläänkin on koiria ja tunnisti Linkin jopa puhdasrotuiseksi bordercollieksi. On kuulemma kyseisen herran lempirotu ja kovasti suunnitellut seuraavaksi koiraksi tällaista. Tämä ihminen kyllä piristi päivää ja miehen poistuessa kulman taakse pääsi Linkiltä pari turhautunutta piippausta. Muuten se malttoi hyvin keskustelutuokion ja muun ajan ottaa rennosti.

Ei se niin menetetty tapaus ole kaupunkikoiraksikaan, hienosti tyypillä kestää hermot menoa ja vilskettä.

Edustusgalleria

Ylhäällä 3v 3kk kuva, sekä 1v 3kk kuva. Ehkä se koira on hieman muuttunut.

Raakaruoka on maistunut hyvin, eikä toistaiseksi ole mahaakaan sekoittanut. Kuumuus verottaa meidän toimia - lähinnä sillä, etten itse pysty tekemään mitään. 

Rentoilua ja ruokintajuttuja

Elomme Turengissa uusilla hoodeilla on ollut rauhaisaa. Olemme tutustuneet uusiin maastoihin rauhallisilla kävelyillä ja ottaneet aikaa sopeutua uuteen ympäristöön. Lähellä on mukava nurmikenttä, jossa on hyvä tehdä tokotreenejä, järvelle on parin kilometrin kävelymatka. Kaupat on lähellä ja elo vilkkaassa pikku kylässä on varsin auvoisaa.

Käytiin Hämeenlinnassa treenaamassa pätkä tokoa. Muistaakseni miltei kuukauden takainen treenimme oli lähinnä perusasennon naksuttelua hieman taemmas, kun huomaamattani Linkki on valunut hirveän eteenpäin perusasennossa. Ainahan sillä on ollut kiire edetä ja tämä näkyy välillä siinä, että koira edistää melkein oman mittansa verran. Hakemalla uutta paikkaa seuruuseen on se parantunutkin jonkun verran. Aina pidempää pätkää tehdessä kuitenkin koiran keskittyminen herpaantuu, joten vielä on paljon tekemistä etenkin häiriön osalta. Onneksi sitä täällä riittää. Kuten myös paikkamakuutreenejä ollaan tehty satunnaisesti vilkkaiden alueiden lähellä.

Idänpään treeneissä päästiin myös pitkästä aikaa ottamaan hyppyä. Se ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Ensimmäisellä kertaa Linkki kiersi hypyn ja toisella se juoksi liiallisella vauhdilla ja huonolla ponnistuksella kolauttaen estettä polvellaan. Saatiin kaksi puhdasta suoritusta, jonka jälkeen koira alkoi onnahtamaan kevyesti takajalkaansa. Ravuutin sitä vähän ja päätin jättää treenin siihen. Enempää kipukäytöstä koira ei kuitenkaan ilmentänyt, eikä aristanut venyttäessäkään jalkaa. Päivän levolla se meni ohi.

Linkki on saanut kulkea mukanani grillijuhlissa hämmentämässä porukkaa ihmeellisellä kyvyllään sopeutua joukkoon kuin joukkoon. Se leikittää niitä, ketkä tahtovat leikkiä ja näyttää koirattomien ihmisten mielestä hauskoja temppuja. Tyyppi osaa kuitenkin ottaa rennon letkesti, eikä mennyt hämilleen, vaikka meidänkin asuntoon tuppautui neljä ylimääräistä henkilöä. Kohteliaasti se kiersi kaikki läpi hakien rapsutuksia ja asettui sitten aloilleen.

Minä olen manaillut sitä, että miten osaan asua tällaisessa paikassa, jossa vettä ei ole lähellä. Uskoni osoittautui kuitenkin vääräksi, kun muutaman kilometrin päästä löysimme järven. Lähellä on kohtuu hyvä veneenlaskupaikka, josta tuollainen saukkokin pääsee kätevästi uimaan. Mukavannäköistä pururataakin metsästä löytyi, vaikka sen enempää emme lähteneetkään tutustumaan, jotta allekirjoittanut ehti töihin.

Suurin muutos Linkin elämään on tullut ruokinnan muodossa. Uuden pakastimen ja ihanan ystävän myötä pääsemme vihdoin siirtymään 50/50 ruokintaan. Katsotaan, mitä se tekee koiran kunnolle. Tai lähinnä sille, että tuo eläin pysyisi paremmassa lihassa. Selkeästi Turenkiin muuton jälkeen se on ottanut enemmän lihaa kylkiinsä. En tiedä sitten, onko tämä jotenkin rauhallisempaa aluetta vai mitä, koska minusta tuntuu, että asumme enemmän kaupungissa. Jokatapauksessa pakkasessa on nyt 5kg kalkkunaa ja 5kg pentunautaa, nappulana rinnalla kulkee edelleen Acanan Sport&Agility, joka on muuten sopinut koiralle hyvin. Tuntuu vain, että ruuan määrä on hirmuinen. Onneksi koiraa seuraamalla tulee näkemään parhaiten sopiiko ruokinta sille.

Ainakaan koira ei näytä märkänä läheskään niin karulta kuin vielä vuosi sitten. Vaikka vieläkin se on tuollainen omanlainen hömelö.♥