Tuplasti liikkuroitua ja häiriötä

Puhuin aamulla treeneistä, tyyppi ei ymmärtänyt miksei mennä heti.

Viimeksi totesin, että ongelmamme ovat häiriössä - tai ei niinkään häiriössä, vaan liikkuroidussa treenissä. Kerkesin punomaan juoniani jo tulevaisuuden varalle, joten energiapuuskissani sovin jopa kahdet treenit tälle viikolle. Samaan paikkaan, mutta (osittain) eri ihmisten seuraan.

Keskiviikkona treenattiin aluksi yleistä hallintaa - lähinnä autosta pois tuloa ja motivaation kasvattamista. Haahuilun estoa ja korvien auki olemista, vaikka kenttä on uusi ja siellä oli muita koiria. En ole koskaan mieltänyt hallintaa meidän suurimmaksi ongelmaksi, mutta tiedostan koirani olevan niin itsenäinen, että se kyllä menee yksin ellen seuraa perässä. Haluan kuitenkin olla se, joka päättää suunnan ja vauhdin. Bortsu focusoi hyvin keskittymisensä minuun ja päästiinkin nopeasti liikkumaan ja tekemään alkuun lyhyt seuruu pätkä. Tämän jälkeen poistuttiin pienelle lenkille, jossa saatiin muun muassa pari kivaa koiraohitusta, vaikka koiralla ei ollut kaulassa reeniremeleitä.  Täällä harvemmin tulee koiria vastaan, jotka etenevät, vaan ne ovat enemmänkin maamiinoja.

Treeniseuramme saavuttua ei hirveän kauaan nokka tuhissut. Kerroin suunnitelmani siitä, että haluan siedättää itseäni liikkurin äänelle ja sille, että osaan kuunnella ohjeita. Halusin koiralle jäävän hyvän fiiliksen ja seuruutinkin Linkkiä kainalopalkalla kaksi seuruusettiä, joista molemmista palkkasin ennen viimeistä perusasentoa. Viimeisen setin tein ilman kainalopalkkaa, edeten kahdella pysähdyksellä viimeiseen perusasentoon, josta palkkasin koiran. Se ei seilannut, ei tiputellut kontaktia, koska olin itse rentoutuneempi ja varmemmalla mielellä kuin aiemmin. Se ei haaveillut muiden koirien perään, vaan keskittyi hyvin tekemiseen. Siihen oli hyvä lopettaa.

Kävimme viedä hyödyntämässä Hämeenlinnan maastoja, ja kierrettiin tuttu Linnan lenkki. Linkillä meinasi olla vähän vielä vauhti päällä ja hyvänä siedätyksenä jäätiin istumaan kolmen pokestopin keskittymään. Tekee hyvää hieman maalaistuneelle koiralle nähdä paljon ihmisiä, etenkin sinne tänne sinkoilevia lapsia, pyöriä, autoja ja ties mitä muuta. Oudosti lähelle jääviä ihmisiä, jotka tuijottelevat puhelinta. Meinasi bortsu epäonnekseen jäädä yhden kävelijän allekin, mutta pääsääntöisesti makoili rauhallisesti niin kauan kuin istuimmekin aloillamme.

Perjantaiksi olin sopinut niin tokotreenit kuin sain kutsun vierailemaan rally-tokotreeneihin. Blogia pidempään seuranneet tietävät, että suurin ongelmani koiran kanssa toimimisessa on hihna. En vain hallitse niin montaa liikkuvaa asiaa samassa paketissa. Hihna on aina ehdottomasti liikaa yhtälössä. Rallyn harrastaminen on siis jäänyt suunnitteluksi.

Paikanpäällä kuitenkin totesimme, että tämän päivän rallyradan voi ottaa helposti minulle treeninä kuunteluun, vaikka koira ei kaikkia kylttejä osaisikaan suorittaa. Perehdyttiin rataan porukalla kahteenkin kertaan. Hirveän vaikeaa on muistaa noinkin lyhyt rata kokonaan ja muutenkin rally on vähän oudon tuntuista jäykälle tokoharrastajalle - ei kuitenkaan mahdotonta. Voin kertoa, etten muista vieläkään koko rataa ja meinasin tuskastua johonkin 270asteen käännöksiin joita radalta löytyi. Käsittääkseni rata oli jotakin alokkaan tasoa. Se sisälsi tosiaan temponvaihtelua, monen monta käännöstä, koira edessä -, sekä koira paikalla -liikkeitä. Treenikaveri onneksi huuteli mitä kylttien kohdalla piti tehdä.

Kävin tekemässä alkuun Linkille kauempana lyhyen kuuntelu ja hallintatreenin varmistaakseni, että se on tässä maailmassa, vaikka paikka on veiras ja on paljon koiria. Tyyppi kuitenkin todisti olevansa hyvin kuulolla. Päädyin viemään sen hihnassa radan alkuun ja bortsun asenne oli vähän "minä teen yksin", kun niin kova kiire sillä on päästä tolppien luokse. ihmiset se kuitenkin ignoorasi hyvin. Alussa päätin, että otan hihnan kokonaan irti etten sotke itseäni. Toinen kyltti alun jälkeen oli sellainen, että koira piti ottaa eteen. Linkkihän ei osaa tulla eteen, joten hieman sompailuksi se meni ja koirakin oli kujalla siitä mitä tapahtuu. Kun sain kasattua omat ajatukseni oli loppurata kohtuu helpon oloinen, vaikka jätimmekin välistä saksalaisen täyskäännöksen ja koira edessä peruuttaen - soveltaen sen kuitenkin siihen, että koira on sivulla ja peruutimme. Kaikki käännökset se teki kohtuu tiiviisti ja hyvällä draivilla, eikä kontaktikaan tippuillut. Ihan hauskan oloista tuo rally kuitenkin on, näin ensivaikutelmaltaankin. En tiedä, jos jossain vaiheessa pääsen eroon asenneongelmastani hihnaa kohtaa voisin kuvitella kisaavani siinä.

Tokopuolelta tehtiin liikkuroitu seuruu suoraan autosta tyylillä. Linkkiä ei haitannut vierellä kävelevä liikkuri, mutta se aukesi hieman ja jouduin pyytämään korjaamista. Muuten se teki näppärän, kohtuu pitkän alokkaan seuruun. Oma mielentilani oli rauhallinen ja määrätietoinen ja se näkyi koirassa rauhallisempana suorituksena. Seuraavana pureuduttiin ongelmaan kaukot, joissa bortsu arvailee liikkeitä ja ennakoi aika rajustikin. Kolmannella kerralle se kuitenkin suoritti oikeaoppiset kaukot, kun malttoi kuunnella.

Halusin myös näyttää treenikaverille kapulanpito-ongelmaamme, tai ongelma ei liity pitoon, vaan irrotukseen. Linkki yleensä väistää sivulle päästäessään kapulasta irti - eli odottaa palkkaa ja on välillä jalat missäkin solmussa ja viimekokeessahan se piti irrotuskäskyä vapautumisena. Kumma kyllä, nyt ongelmaa ei saatu kunnolla esiin, vaan tyyppi teki kaksi näppärää pitoliikettä liikkuroituna. Se teki myös yhden noudon, jossa jalkojen asennon vaihtelu tuli esiin, mutta takamus pysyi edelleen maassa.

Kokonaisvaltaisesti todella hyvä treeni, josta jäi myös hyvä fiilis. Koira kyllä osaa niin kauan, kun minä hallitsen pääkoppani. Ehkä tästä tulee vielä oikeasti jotain. Nyt ei kuitenkaan päästä treenailemaan, kun iltavuoroviikot alkavat ja tappavat kaiken sosiaalisen elämän.

Treenin jälkeen päädyttiin taas Linnan puistoon hetkeksi chillailemaan ennen sadetta ja bordercollie oli huomattavasti rauhallisempi kokonaisuus kuin viimekerralla. Se nousi yhden ainoan kerran maasta ja silloinkin kaksi pyöräilijää ajoi melkein koiran kuonon päältä. Vieressä paukuteltiin myös mehupurkkeja, joista toiselle koira viitsi nostaa päätään, mutta jätti loput noteeraamatta. Tekee törkeän hyvää koiralle käydä välillä kaupungissa pyörimässä ja ihmettelemässä ihmisvilinää.

Käytiin testaamassa Prisman koirahäkit, en kyllä jättäisi tuonne pitkäksi aikaa koiraa (enkä mielellään ilman vahtia), mutta Link tuntui viihtyvän hyvin.

Rentoilua ja ruokintajuttuja

Elomme Turengissa uusilla hoodeilla on ollut rauhaisaa. Olemme tutustuneet uusiin maastoihin rauhallisilla kävelyillä ja ottaneet aikaa sopeutua uuteen ympäristöön. Lähellä on mukava nurmikenttä, jossa on hyvä tehdä tokotreenejä, järvelle on parin kilometrin kävelymatka. Kaupat on lähellä ja elo vilkkaassa pikku kylässä on varsin auvoisaa.

Käytiin Hämeenlinnassa treenaamassa pätkä tokoa. Muistaakseni miltei kuukauden takainen treenimme oli lähinnä perusasennon naksuttelua hieman taemmas, kun huomaamattani Linkki on valunut hirveän eteenpäin perusasennossa. Ainahan sillä on ollut kiire edetä ja tämä näkyy välillä siinä, että koira edistää melkein oman mittansa verran. Hakemalla uutta paikkaa seuruuseen on se parantunutkin jonkun verran. Aina pidempää pätkää tehdessä kuitenkin koiran keskittyminen herpaantuu, joten vielä on paljon tekemistä etenkin häiriön osalta. Onneksi sitä täällä riittää. Kuten myös paikkamakuutreenejä ollaan tehty satunnaisesti vilkkaiden alueiden lähellä.

Idänpään treeneissä päästiin myös pitkästä aikaa ottamaan hyppyä. Se ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Ensimmäisellä kertaa Linkki kiersi hypyn ja toisella se juoksi liiallisella vauhdilla ja huonolla ponnistuksella kolauttaen estettä polvellaan. Saatiin kaksi puhdasta suoritusta, jonka jälkeen koira alkoi onnahtamaan kevyesti takajalkaansa. Ravuutin sitä vähän ja päätin jättää treenin siihen. Enempää kipukäytöstä koira ei kuitenkaan ilmentänyt, eikä aristanut venyttäessäkään jalkaa. Päivän levolla se meni ohi.

Linkki on saanut kulkea mukanani grillijuhlissa hämmentämässä porukkaa ihmeellisellä kyvyllään sopeutua joukkoon kuin joukkoon. Se leikittää niitä, ketkä tahtovat leikkiä ja näyttää koirattomien ihmisten mielestä hauskoja temppuja. Tyyppi osaa kuitenkin ottaa rennon letkesti, eikä mennyt hämilleen, vaikka meidänkin asuntoon tuppautui neljä ylimääräistä henkilöä. Kohteliaasti se kiersi kaikki läpi hakien rapsutuksia ja asettui sitten aloilleen.

Minä olen manaillut sitä, että miten osaan asua tällaisessa paikassa, jossa vettä ei ole lähellä. Uskoni osoittautui kuitenkin vääräksi, kun muutaman kilometrin päästä löysimme järven. Lähellä on kohtuu hyvä veneenlaskupaikka, josta tuollainen saukkokin pääsee kätevästi uimaan. Mukavannäköistä pururataakin metsästä löytyi, vaikka sen enempää emme lähteneetkään tutustumaan, jotta allekirjoittanut ehti töihin.

Suurin muutos Linkin elämään on tullut ruokinnan muodossa. Uuden pakastimen ja ihanan ystävän myötä pääsemme vihdoin siirtymään 50/50 ruokintaan. Katsotaan, mitä se tekee koiran kunnolle. Tai lähinnä sille, että tuo eläin pysyisi paremmassa lihassa. Selkeästi Turenkiin muuton jälkeen se on ottanut enemmän lihaa kylkiinsä. En tiedä sitten, onko tämä jotenkin rauhallisempaa aluetta vai mitä, koska minusta tuntuu, että asumme enemmän kaupungissa. Jokatapauksessa pakkasessa on nyt 5kg kalkkunaa ja 5kg pentunautaa, nappulana rinnalla kulkee edelleen Acanan Sport&Agility, joka on muuten sopinut koiralle hyvin. Tuntuu vain, että ruuan määrä on hirmuinen. Onneksi koiraa seuraamalla tulee näkemään parhaiten sopiiko ruokinta sille.

Ainakaan koira ei näytä märkänä läheskään niin karulta kuin vielä vuosi sitten. Vaikka vieläkin se on tuollainen omanlainen hömelö.♥

Viikonloppupuuhia

Olen puhunut paljon siitä, miten tärkeää on, että koiralla on hyvä pääkoppa. Link on koira, joka ei turhia stressaile. Se taas todisti olevansa mitä helpoin ja mukavin matkaseura, sekä sosiaalikoira. Lauantaina hyödynnettiin kaunista ilmaa ja käytiin kaupoilla koiran kanssa ostamassa kaikkea turhanpäiväistä uuteen asuntoon. Seuraava siirtymä olikin uuteen asuntoon. Tyhjä, iso asunto aiheutti kumastusta nuoressa koirassa ja se intoili hetken aikaa juosten olohuone - keittiö - makuuhuone - eteinen rinkiä ja haistellen tarkkaan edellisen vuokralaisen jälkiä. Lattiamateriaalikin oli uutta koiralle - rappuset ei niinkään. Linkki tarkasti myös maisemat, sillä tuossa asunnossa on ikkunat matalammalla mitä meillä. Kuonokin ylettyi hyvin keittiön tasolle. Nopeasti se kuitenkin rauhoittui makoilemaan lattialle - kuin olisi aina ollut mukana. Hieman turhautuneena koira väisteli moppia ja mulkoili minua, kun häiritsin sen unia oranssilla hirvityksellä.

Pariin kertaan Linkki jäi hetkeksi yksin, kun kävin hakemassa autosta lisää tavaroita yläkertaan. Ensimmäisellä kerralla kuului pari vaisua piippausta ja koira avasi välioven. Toisellakin kertaa väliovi oli auki, mutta vastassa rennon oloinen koira. Varmasti Linkki rauhoittuu isompaankin asuntoon helposti, kunhan kaikki tavarat ovat paikoillaan. Uudessa kämpässä on myös mahdollista rajata enemmän tilaa, eikä äänetkään kuuluneet mielestäni niin hyvin läpi kuin tässä asunnossa.

Saatiin tarpeeksi siivoilusta ja mieli halasi liikkumaan hieman, niin päädyttiin ystäväni hallille auttamaan seinänrakennuksessa. Halli on Linkille tuttu paikka, kun siellä muutamaan kertaan on pyörähdetty ja viimeksi, kun musta oli hoidossa, pääsi se ilahduttamaan kaverini asiakkaita. Nyt asiakkaita ei kuitenkaan ollut, niin koira sai liikkua vapaasti hallissa. Se kuitenkin rauhoittoi nopeasti nukkumaan seinäprojektimme lähelle, eikä värähtänyt poran ääntä tai muutakaan satunnaista kolinaa.

Koska päivä olisi ollut ihan liian yksinkertainen näillä aktiviteeteilla haikaili mieleni kahvia Katjan lauman luona. Mokoma kuitenkin patisteli minut metsälenkille toisen ystävänsä kanssa. Lopunkaiken meillä oli seitsemän koiran lauma jakaumalla kolme narttua, kolme leikattua urosta ja Link. Hyvin sujahti bortsu taas laumaan aiheuttamatta sen suurempaa hämminkiä. Loppulenkin se kuitenkin käskytettiin kulkemaan minun perässäni, kun junnu alkoi olemaan hieman liian väsynyt leikkeihin. Kahvin ajaksi se pääsi lepäilemään autoon.

Kotona tyyppi oli varsin väsynyttä koiraa, eikä suostunut seuraavaan kahdeksaan tuntiin liikauttamaan eväänsäkään ruokailun jälkeen. Mutta on se rakas. Niin hyväpäinen ja toimiva tyyppi. <3

Kun Hämeenlinna on liian pieni meille

Treenaamattomuus paistaa edelleen läsnäolollaan, mutta senkin edestä ollaan matkustettu ympäri Suomea, tai lähinnä Keski- ja Etelä-Suomea. Linkki on osoittanut jälleen olevansa oikein muikea matkakaveri.

Muutamia viikkoja sitten lähdettiin käymään Raisiossa, toveri tuli hakemaan meidät vieraalla autolla. Bortsuhan ei hetkeen ole päässyt autoilemaan, mutta siivosti se tönötti koko matkan rellun takapenkillä kuikuilemassa pimeitä maisemia. Linkki tuntui ottavan reissun paljon rennommin kuin minä, joka ressasin siitä, osaako koira käyttäytyä. Maiseman ja talon vaihdokseen rennostu suhtautuva matkakumppani kuitenkin lohdutti mieltä. Kauaa emme Raisiossa viihtyneet, kun jo seuraavana päivänä otimme suuremman harppauksen kohti Turkua ja junalla Jyväskylään.

Junailu koiran kanssa on aina oma kokemuksensa ja valitsinkin junan, jossa ei ollut vaihtoja. Olen itse vielä aavistuksen huono vaihtelemaan junia, sillä stressaan hirveästi myöhästyväni. Raskaan kassin ja koiran kanssa vaihdot ei houkuttele. Matkaseuraa piti suloinen nuori labbistyttö omistajineen alkupuoliskon ja sen jälkeen vaunuun saapuikin pari pikku koiraa. Linkki matkusti kohtuu siivosti, mitä se nyt olisi halunnut katsella maisemia ja vietti välillä aikaa sylissä, mutta kertaakaan ei tarvinnut pikku mustaa hävetä sen tempauksista. Kiipesi koira syliinkin ja varasti konnarilta muutamat rapsut hyväntuulisuudellaan. Jyväskylään emme jääneet, vaan siirryimme siitä suoraan Hankasalmelle autokyydillä.


Hankasalmella Linkkiä odotti jämtlanninpystykorvaneito ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ei tarvinnut huolehtia koirien toimeen tulemisesta, vaan pienen komentamisen jälkeen ne saivat aikaiseksi hyvät painit ja loppu ajasta malttoivat rauhoittuakin nukkumaan samaan tilaan. Linkki pääsi myös ensimmäistä kertaa ikinä kokemaan juoksunarun ihanuuden ja edelleen se olisi parhaimmillaan oikeasti omakotitalon pihassa, missä saisi chillata rauhassa katselemassa ympäristöään ja ehkä hieman myös vahtimassa. Kohteliaasti se myös hurmasi talon väen olleen oma pusutteleva itsensä, eikä sanonut poikkipuolista sanaa vierasta ihmisistä. Tapansa mukaan se kuitenkin koitti testata hieman rajojaan.

Hyvä ystäväni on ollut täällä piristämässä Linkin päiviä ja tyypit ovatkin käyneet urakalla ulkoilemassa ja miittaamassa muun muassa Netta -mitteliä omistajineen. Pikku musta on päässyt autoilemaan oikein urakalla ja ainakin eilen, kun ajelimme Hankasalmelta takaisin Hämeenlinnaan osasi junnu rauhoittua jo nukkumaankin autossa. Linkillä on siis tapana istua ja katsella ikkunasta ohi ajavia autoja, sekä maisemia. Myöskään hihnaa se ei tarvinnut koko reissun aikana, vaan kulki erittäin kuuliaisesti huoltoasemien pihassa, sekä teki pientä pätkää tokoa autohäiriössä.


En tiedä, miten voisin tarpeeksi korostaa sitä, kuinka tärkeää on se, että koira pelittää arjessa. Tämä on arkea ja se miten sopeutuvainen tuo pikku musta on erinäisiin vaihteleviin tilanteisiin. Sen pääkoppa kestää rutiinien muutokset, uudet vieraat kotona, se on kohtelias uusia tuttuja kohtaan ja sen voi uskoa hieman vieraampiinkin käsiin. On se vain rakkaus.

Marraskuun viimeinen viikonloppu

Meidän marraskuun viimeinen viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä. Lauantaina mentiin tutustumaan hyvän ystäväni yhden miehen korjaamoon ja oleilemaan seuralaisena hänen korjatessaan autoa. On positiivista, kuinka hyvä hermoinen ja rauhallinen koira minulle on suotu. En vieläkään pidä tasapainoista koiraa itsestään selvyytenä, joten Link onnistuu yllättämään minut joka kerta. Se kierteli hallissa vapaasti ja nuuskutteli paikkoja, jonka jälkeen tyyppi kävi tyynesti nukkumaan lähettyville. Siis oikeasti? Se vain rauhoittui siihen, vaikka tallissa oli vieraita ääniä. Kolisi, kilisi ja paukkui. Kompura huusi satunnaisesti, mutta pikku musta vain torkkui. Ihan kuin se aina olisi ollut korjaamokoirana.

Sunnuntaiaamuna aurinko paistoi niin kauniisti, että minunkin oli noustava ylös. Kaivoin sen pölyttyneen kameran esiin ja vaihdoin ulkovaatteet päälle. Aamupalan jälkeen lähdettiin rämpimään kahdeksi tunniksi Aulangon metsiin. Linkki nautti siitä, että se sai temmeltää sammalpeitteistä metsää ympäriinsä. Korvat pysyivät hyvin mukana ja löydettiimpä mukava paikkakin, mihin aurinko soi valoaan tarpeeksi, että sai pari kivaa kuvaakin käytettäväksi. Ilma tosiaan oli suotuisa, ei satanut vaikka vähän säätiedotus sellaista uhkaili. Yllättävän paljon oli myös porukkaa liikenteessä, mutta kaippa sunnuntaisin aina.

Aina ei tarvitse tehdä mitään hirveän merkittävää, että voi olla pienistä asioista onnellinen. Nyt olen onnellinen siitä, kuinka tasapainoinen ja hyvä hermoinen koira minulla on. Tyyppi, jonka kanssa kaiken tekeminen on hauskaa. Ystävä, joka on mainio terapiakoira ja auttaa pysymään arjessa kiinni. Aina ei tarvitse jaksaa tehdä hirveästi, niin silti karvasyöpä liimaantuu tyytyväisesti huokaisten kylkeen kiinni ja on onnellinen.

Muutoksia

Hiljaisuutemme on saanut aika laajan huomion ja on piristävää huomata, että blogia ja etenkin meitä kaivataan. Vihdoin sain itseni revittyä päivittämään pikkuisen tilannettamme ja miettimään oikeasti blogin jatkoa. En ole syksyihminen, en pidä kylmästä ja kosteasta säästä, sillä se saa niveleni särkemään. Muutenkin elämäni on ollut myllerrystä viime aikoina ja jäädäänkin Linkin kanssa kaksin asuttamaan tätä asuntoa. Lisäksi työvuoroni muuttuvat taas - jatkuvat muutokset eivät anna unirytmille sijaa asettua mihinkään suuntaan, jolloin väsymys painaa enemmän kuin uskoisi.

Linkki on saanut kuitenkin nauttia kohtuullisen aktiivisesta elämästä, vaikka me emme blogin puolella ole olleetkaan mitenkään aktiivisia. Yhden viikonlopun Linkki vietti Katjan vieraana opiskelemassa laumaelämää isohkossa laumassa. Hyvin huomasi, että Linkki on elänyt ainoana koirana, sillä se reagoi jokaiselle koiralle tarkoitettuihin käskyihin. Katjan lauman lisäksi Linkki pääsi moikkaamaan kääpiösnautsereita Xenaa ja Flamea, sekä vierailemaan Lahdessa.

Laumaelämää on opiskeltu myös kotona, kun Netta-mitteli saapui ilahduttamaan meitä päivähoitoon. Koirat tunsivat entuudestaan kyllä, mutta minua hieman jännitti miten paimenpoika suhtautuu toiseen koiraan, joka tulee hänen reviirilleen. Ei bordercollieta tarvinnut kieltää kuin kerta rehaamasta sisällä ja mittelineito sai dunailla rauhassa haistelunsa loppuun. Lopunkaiken kaksikko nukkuikin sohvalla vieretysten, vaikka Linkkiä hieman ahdisti pienen koiran leveily ja Nettaa Linkin hännän heilutus.

Sosiaalipaimentakin junnu on saanut leikkiä, sillä mekin ollaan käyty vierailemassa ihan kavereilla saakka. Oonan kotiin Linkki rakastui, sillä siellä oli lelulaatikko! Kotonahan sellaista ei ole. Linkki raahasi vuoron perään Oonalle jokaisen lelun, mitä laatikosta löytyi, jos Oona vaikka olisi halunnut leikkiä. Fiksuna se kuitenkin myös esitteli kerralla kolmea lelua ja vei lopulta aina yhden pois laatikkoon. Myös meillä on ravannut erinäisistä syistä hyvin paljonkin vieraita, kaksi jopa jäivät yöksi saakka. Täytyy ihailla sitä, miten paimenpoika ottaa huomioon koirapelkoiset ihmiset ja nätisti ui tällaisenkin henkilön liiveihin. Kaikki Linkin tavanneet ihmisethän tietävät kuinka paljon se pursuaa ylitse rakkautta, mutta on siinä se kohteliaskin puoli.

Käytiin me kerran ihan ajatuksella treenaamassakin. Kahdestaan lähdettiin kentälle eräänä iltapäivänä, kun energia ei yksinkertaisesti ole riittänyt kimppatreeneihin. Olin laatinut selkeän suunnitelman siitä, mitä haluan treeniltä. Kotona Linkki on tehny lähinnä kaukovaihtoja ruokapalkalla. Nyt oli aika kuitenkin fiksata perusasentoa ja samalla sitä eteen valunutta seuruuta takaisin kuosiin. Viime treenissä palkkaussuunnan muutos ei saanut oikein mitään muutosta aikaan, mutta nyt päätin lähestyä asiaa naksuttelemalla oikeaa paikkaa ja varsin nopeasti koira alkoi löytyä oikealle paikalle.

Linkin tuntuu olevan helpompi tehdä hitaassa käynnissä tarkkaa duunia, mutta kun kävelytahti muuttuu ripeämmäksi niin paimenpoika alkaa kiirehtiä liiaksi puhumattakaan juoksuosuudesta. Kuitenkin tällä naksuttelulla sain koiraa siirtymään oikeaan kohtaan paljon nopeammin ja palkkailin sitä heti, kun paikka oli hyvä. Leikittiin me vähän kahden lelun leikkiäkin pitkästä aikaa ja yritin ottaa uusia posekuvia, mutta eihän niistä mitään tullut.

Myös onnistuin missaamaan typerillä työvuoroilla kaiken valoisan ajan lumen kanssa, niin uusia kuviakaan ei tullut otettua. Rehellisesti en edes tällä hetkellä tiedä missä kamerani on. Mutta lumesta on nautittu se hetki mitä sai ja nyt vain liukastellaan noilla tappavilla teillä.

Puisto- ja torikoiro

Postaukset tulevat vähän eri tahdissa, kuin tapahtumat, mutta viimeviikon keskiviikkona lähdettiin Linkin kanssa istumaan iltaa Linnapuistoon töiden jälkeen kaverin kanssa. Matkalla bortsu sai pööpöillä vapaasti suurimman osan ajasta. Tapeltiin tosin ensin, että onko uimaan asiaa ja koiran sai miltei raahata veden lähettyviltä pois. Keskimatkalla, kun päästin sen juomaan järvestä, meinasin itsekin olla nenälläni Vanajassa, kun mustavalkoinen päätti, että eikun hän menee uimaan. No, onnekseni junnu ei ole vielä tarpeeksi vahva, joten minun ei tarvinnut heittää talviturkkiani vielä mäkeen.

Puistoon päästyämme levittäydyttiin saarekkeelle istumaan ja nauttimaan musiikista, sekä lämmöstä. Linkki sai makoilla pitkällä hihnalla ja katsella menoa ja meininkiä. Piippaamaan se yltyi vain, jos toinen koira meni ohi ja pääsi juomaan järvestä. Muuten kohtuu rauhallinen keissi. Kerran Linkkiä lähestyi pieni poika, jota kielsin kuitenkin ennenkuin pääsi kosketusetäisyydelle. Olen itse hirveän tarkka siitä, kuinka pieniä lapsia päästän koirani lähelle, joka ei niihin ole tottunut. Linkki ei tahallaan tekisi pahaa kärpäsellekään, mutta huitoessaan ympäri saattaa satuttaa pienempää, mahdollisesti koiriin tottumatonta lasta. Tunti, jos toinenkin vierähti istuskellessa ja kohtamme hiljennettyä tarpeeksi päästin koiran rallaamaan vapaana ja turhaa energiaa se oli kerennytkin kerryttää. Harvemmin näkee Linkkiä juoksemassa kaistapäänä rinkiä, mutta tänään se teki niin. Alettiin pakkaamaan kimpsuja ja kampsuja kasaan, kun itse lähdin siirtymään koiran kanssa torille päin.

Odottelin Katjan pääsevän töistä, jotta voitaisiin juoda kahvit. Torilla oli pikkulapsi, joka olisi kovin tahtonut lähestyä koiraansa. Ulkomaalaisia olivat kuitenkin, sekä suomea puhumattomia, niin mahdollisuutta en voinut tarjota heille. Pikku tyttö sitten pomppi ja hählätti koiran edessä hirveän tomerana. Tehtiin pätkä tokoa ja temppuilua torilla, mutta Linkki alkoi olla väsynyt. Katja myöskin osui paikalle seisomaan ja tekemään luoksepäästävyyden. Hirveän hienosti Linkki pysyi nahoissaan, vaikka sen superihminen tulikin viereen olemaan. Lopunkaiken bortsu kuitenkin pääsi Katjan riesoiksi minun hakiessa kahveja meille. On onni, kun uskaltaa jättää koiran ihmisen luo, jonka tietää hallitsevan sen. Linkki koitti kovin rakastaa kaikki ihmiset puhki, koska jokainen lähestyjä oli potenttiaalinen rapsujen antaja. Parit lääppäisyt junnu saikin.

Kahvien jälkeen päätettiin lähteä puistopitsalle ja siirryttiin pienempään kirkkopuistoon. Kävin hakemassa meille pitsan Katjan odotellessa koiran kanssa pihalla. Ruokarauha saatiin laittamalla koira puuhun kiinni, jossa jo aika väsynyt paimen lähinnä vain makoili ja katseli elämää. Pätevä kaupunkikoira. Katja onneksemme heitti meidät kotiin, niin ei jouduttu vaeltamaan kovin pitkää matkaa kotiin.

Kiitos Katjalle seurasta!

Töitä, koulua, tokoa, sekä vieraita

Oi ja voi, väsymys. Se on hiipinyt salakavalasti ja on tuntunut, että huhtikuussa on ollut niin hirveästi tekemistä bloggailun ohessa. Keskiviikosta asti mun on pitänyt jaksaa kirjoittaa blogiin asioita treeneistä, joita ollaan tehty kuitenkin huimat kaksi kipalettakin. Jotenkin aika on vaan enemmän valunut lukio-opiskeluun, koska päätin kääntää vähän uutta lehteä elämässä. Aloitin nettilukion, jotta saisin lukion päättötodistuksen, sekä pääsisin yo-kirjoituksiin. Tavoitteena oppia jotain uutta ja löytää uusia asioita elämään. Nyt olen työskennellyt hirmu ahkerasti sen parissa. Kävin myös korkkaamassa uuden työpaikan, johon toivottavasti tulee enemmän vuoroja. Liityn pikaruokatyöntekijöihin, eli Hesburgerin kassalle muiden koiraihmisten sekaan. Hirmu moni kaveri ainakin uurtaa koirien kanssa uraa pikaruokaloissa.

Kuitenkin koiramaisiin kuulumisiin. Keskiviikon aprillitreenit yksin kaupunginpuistossa. Meillä teemana on ollut nyt perusasennot eri kohdista, koska haen nopeampaa istumista luoksetuloon. Vaihdoin meidän luoksarikäskyksi "si" -käskyn, joka tarkoittaa "tule sivulle". Tämä on edistänyt huimasti, ja koira tulee jo lyhyeltä matkalta hyvin ja tiiviisti sivulle. Linkin suurin ongelmahan on se, että se nostaa juostessa itseään sen verran korkealle, ettei enää malta istua.

Merkin kiertoa ollaan harjoiteltu myös ahkerasti. Pidemmältä matkalta se vaatii myös enemmän vahvistelua kuin lyhyemmältä. Linkki kiertää "kierrä" -käskyllä merkin vastapäivään ja palaa siitä sivulle. Itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että koira leikkaa tavallaan linjan. Olen miettinyt, että opettaisin Linkin kiertämään samaan syssyyn selkäni takaa sivulle.


Kuvailin seuruuta myös videolle eri tavoilla palkata koiraa, mutta en ole vielä jaksanut käsitellä videota. Treenissä tuntui, että joko koira painoi liikaa tai vaihtoehtoisesti poikitti liiaksi. Olen miettinyt, että onko se vahingossa oppinut paikan liian eteen, vaikka olen mielestäni palkannut sitä vain oikealla kohdalla olemisesta. Pitänee palata pari askelta taaksepäin ja ihmetellä enemmän videon kanssa.

Linkki dunaili myös noutoa tässä treenissä. Sen ongelmana on ollut singota kapulan perään heitettäessä, joten palkkailin koiraa siitä, että se pysyi sivulla. Kapulalle kokonaan varastamista ei ollut, vaan pieni nytkähdys vain. Koira toi nätisti kapulan päästessään hakemaan sen ja loppuun asti. Pitoa pitää tehdä enemmän, koska nyt luovutuksessa se unohtaa pitää kapulasta kunnolla kiinni, jolloin kapula valuu takahampaille ja koira jäystää helpommin sitä. Myös noudossa pitää kiinnittää huomio siihen, että se malttaa istua loppuun asti. Luovutus on ollut taas pitkän aikaa ok. Se ei väistä sivulle tai tee mitään muutakaan tyhmää.

Torstain kimppatreeneissä Linkki keskityi tekemään kivaa seuruuta, josta se sai palkan kauko/kainalopalkkana. Palkka on enimmäkseen sijoitettu kainalon takaosaan. Se karsi edistämistä hyvin pois ja saatiin pari näppärää täykkäriäkin tehtyä.

Suurin haaste Linkillä oli pää maassa makaaminen, vaikka ympärillä tapahtui. Naksuttelin sille omaehtoista pään maahan laittoa. Se teki hyvää sarjaa lyhyillä kestoilla, vaikka vieressä kulki koiria ja Katja huuteli jotain omillekin koirilleen. Lisämausteena paikalla oli kaksi narttua, joilla oli juoksut. Merkkasin liian aikaisin nousseet kerrat "oho", sanalla ja pyysin koiraa tekemään uudestaan. Linkki teki kaksi n. 20 toiston sarjaa, joista ensimmäinen oli niin, että se oli yksin kentällä muiden kävellessä ympärillä ja toinen oli niin, että toinen koira teki tokoa (mm. kapulan hakua) ja bortsun piti malttaa pitää päätä maassa. Hyvin se pysyi, yllättävän hyvin ja häntäkin heilui iloisesti. Mielentila vaikutti siis hyvältä.

Linkki teki myös lisää sivulle siirtymiä tässä kohtaa viimeisinä puhteina ja pääsi vielä hassuttelemaan kentälle. Pujottelemaan jalkoja, peruuttelemaan, hyppäämään jalan yli ja tekemään kaikkea muutakin superrrrkivaa. Ei aina tarvi olla niin vakavissaan ja bortsulla oli ihan huikeaa. Lopuksi se vielä palkittiin sillä, että pääsi antamaan kivaa koirakontaktia toyterierille, joka ei oikein puhu koiraa. Linkki on siitä kiva, että se provosoidu toisen ärinämurinasta ja vaikka pikkukaveri kävi riveleihin kiinni, ei junnu vastannut ollenkaan. Se mieluummin väistää, kun lähtee rähisemään. Jotain poikien juttuja niillä oli, kun kävivät samat puut merkkaamassa ja höpöilivät omiaan.

Tämänkin päivän jälkeen minulla makaa sohvalla tyytyväinen sosiaalibortsu. Kävi vieraita kahdessa erässä, onneksi koirarakkaita, niin Linkkikin sai rakkautta osakseen. Nätisti se peuhasi molempien vieraiden kanssa ja sain kuulla kuinka koira on rauhoittunut ja parantanut käytöstään. Jopa kaikki neljä käpälää pysyivät maassa, vaikka uusien tyyppien kanssa olisi ollut kiva painia. Jätti myös vieraat hyvin omaan arvoonsa pyynnöstä. Ihan huikea se on. Kiva kutsua vieraita, kun ei tarvi stressata siitä, että koira on ihan kakkiainen.

Onnistumisia

Tänään (eilen) oli huikea päivä koiraurheilun saralla, kun Maija ja Kida nousivat kolmosiin, Rebecca ja Cecil aivan huikealla kahden kisan kokemuksella haalivat viimeiset LUVA:t kakkosiin ja vielä Jenny ja Ilo kävivät luustokuvissa hyvin tuloksin. Myös tuttavapiiristä Katjan Lumo ja Isla kävivät luonnetestissä koiran näköisin tuloksin. Olen niin onnellinen tuttavien ja ystävien saavutuksista, että miltei tihkun onnesta! Harmi, etten yksiinkään kekkereihin päässyt bilettämään.

Mitä me ollaan tehty? No! Mehän käytiin treenaamassa. Eikä missä tahansa, vaan ihan Hämeenlinnan torilla illan viilentyessä. Tässä tuppukylässäkin on elämää vielä siihen aikaan, etenkin baarien läheisyydessä. Ihmisiä siis oli jonkin verran liikkeellä. Katja oli saapunut viihdyttämään meitä Tuikun kanssa. Linkki rakastaa Tuituita ja Tui rakastaa Linkkiä. Höpsöjä lapsosia.

Ihan extempore olivat nuo treenit kuitenkin, kun ainakin minulla oli tarkoituksena mennä vaan chillailemaan koiran kanssa ja nauttimaan elämästä. Mutta ei, mitä vielä. Tuntui hyvältä, joten treenattiin. Tehtiin seuruuta, jossa naksuttelin hyvästä tekemisestä ja käännöksistä. Tehtiin myös onnistunut maahan jäävä, sekä luoksari. Linkki myös kierteli neljän penkin ympäri ja toimi mainiosti. Se hengaili vapaana lähellä ja oli muutenkin pätevä seurakoira.

Mutta Linkille sattui vahinko. Linkki unohti, miten mennään maahan sivulla. Hups. Koira katsoi minua hämmentyneenä, kun käskytin sen maahan. Onneksi unohdus oli vain hetkittäinen ja pian nuorukainen järjesteli palikat päässään ja tekikin muutaman nätin maahanmenon sivulla. Linkki on myös alkanut luistamaan liikkeestä seissiä, ja kokeilee vähän mitä saa tehdä ja mistä tulee palautetta.

Muuten Linkki suoritti uraansa hyvin seurapiiripaimenena, kun käytiin rääppijäisissä ja hengailtiin pihallakin pitkään. Mahtipaimen, mahti seura ja mahti päivä!

SuperLinks ja McDonalds

Linkki on super. Yksinkertaisesti. Päivä toisensa jälkeen havahdun siihen, kuinka mahtavan koiran olen saanut. Junnulla on ikää reilu vuosi, ja se on paljon tasapainoisempi, fiksumpi ja kivempi kaveri kaikkeen. Linkin kanssa on kiva tehdä kaikkea uutta, sekä kaikkea vanhaa. Ylipäätään Linkin kanssa on kiva touhuta ja kiva olla touhuamatta, kun tietää ettei se pimahda muutaman päivän levosta.

Tänään käytiin tekemässä tokoa häiriössä. Siis koirahäiriössä. Linkki dunaili pääsääntöisesti vapaana, eikä se meinannut mihinkään livistääkään. Alunalkaen paikalla oli meidän lisäksi neljä koirakkoa, loppua kohden kuusi koirakkoa. Ekassa setissä tehtailtiin ensin kierroksia ylös, siitä pari näppärää seuruuta, paikkamakuuta, temppuilua ja perusasennon askelia hieman omassa rauhassamme. Myös setti avon kaukoja otettiin. Palkkailin kontaktista minuun ja ympäristön ignooraamisesta. Linkki teki hyvällä draivilla. Mentiin pitämään juomataukoa ja rauhoituttiin hieman kentän laidalle vaihtaen kaikki treenireleet pois. Tauko oli hyvin selvä junnulle ja se lepäili palkoilla mukavasti paikallaan.

Seuraavassa setissä vietiin seuruu kunnolliseen häiriöön, käytettiin koko kenttää hyväksi ja pujoteltiin koirakkoja. Mentiin lähelle ihoakin ja jäbä teki mainiosti kovemmin ja kovemmin hommia pitäen kontaktia. Linkki teki pari liikkeestä stoppia peruuttaen pysähtymällä kuin seinään ja sitten se sai hassutella kierimällä, pyörimällä ja tanssimalla. Koiralla oli kiva vire myös toiseen settiin ja se jaksoi tehdä. Oltiin näiden kahden setin jälkeen valmiita kotiin.

Linkki sai rehata hetken Katjan Tuikkeen kanssa ja ne löysivätkin kivan yhteisen sävelen. Tuikkeen Linkki on nähnyt jossain joulu-helmikuussa ensimmäisen kerran ja niillä oli hirmu kivaa silloin. Yhteinen sävel löytyi leikkiin nytkin. Junnulle teki kyllä hyvää päästä hieman leikkimään, kun ei pitkään aikaan ole saanut ottaa kontaktia muihin koiriin mitenkään ihmeellisemmin. Kivaa sillä oli.

Seurapiiripaimen sai väläytellä kykyään sulautua elämään, kun päädyttiin mäkkäriin kahville. Ulkoterassilla istuessa paimen nousi oikeaoppisesti istumaan tuolille ja katselemaan ympäristöä. Olin ihan varma, että se rakastaa jokaisen ihmisen halki, mutta hyvin paimen piti takamuksensa penkissä. Kyllä se katseli ohi ajavia autoja, ihmisiä, koiria. Mutta oli ihan hirmu nätisti. Kertaakaan ei tarvinnut ottaa kiinni tai pelätä, että koira sinkoaisi johonkin. Linkki oli hyvin rakkauspaimen.

Autossakin se odotti nätisti, kun käytiin sisällä syömässä. On se superr. Kotona koira kömpikin tyytyväisesti sohvalle ja huokaisi. Linkillä oli kivan erilainen ja raskas päivä takanaan, mutta oli paimen superr. Se teki kaiken mitä pyydettiin ja vähän enemmänkin.

Kesäkujeita

Huh huh, kaikkea on tullut ja mennyt. Ollaan käyty tekemässä pari kivaa parkkapaikka treeniä, joista toisessa koira oli kokonaan vapaana. Pitäisi kerätä luottamusta siihen, ettei Linkki lähde, kun tehdään töitä. Varmistelen ihan liikaa. Koira tietää mitä tarkoittaa, että treenataan. Linkki teki hienoa seuruuta ja täpäköitä pysähtymisiä. Maahan menot olivat hitaita ja valuvia, pöh. Tähän ilmeisesti tarvitaan tehotreeniä.

Perjantain kunniaksi piti ottaa pieni kuvausreissu, mutta painaessani oven kiinni kädelläni tajusin avaimien olevan sisällä. Ulkona turkasen kuuma, koiralla vain hihna ja panta, sekä itselläni puhelin ja kamera. Sain kiittää onneani, että päätin ottaa puhelimen tälle reissulle mukaan. Soittelin vara-avaimen haltijalla vetäen vesiperän; tampereella töissä. Ei kun soittamaan miehelle, joka varmaan nauroi takalistonsa irti. Ainakin päätellen viimepäivien kevyestä kenttävittuilusta.

Päätettiin sitten lähteä kävelemään keskustaan miehen työpaikalle, paimen sai käydä kolmesti vilvoittelemassa ja juomassa Vanajassa, ennen kuin päästiin kaupunkiin. Linkki leikki hienosti citykoiraa, vaikka olikin hirmuisen kuuma ja paahtava keli. Saatiin miehen työpaikalla kunnon nesteytys ja rahaa bussiin. Kadulle kuitenkin jouduttiin hengailemaan hetkeksi, ja katseltiin rauhassa ihmisten menoa.

Bussimatka minua jännitti, sillä Linkki ei ole koskaan ollut kanssani bussissa. Jotenkin se on vain jäänyt, kun oli oma auto ja sen jälkeen ollaan liikuttu kavereiden kyydillä tai kävellen. Bussiin poika meni kuin vanha tekijä. Kävi jalkojen väliin istumaan pätevänä ja seuraili tapahtumia. Bussi vielä kiersi pidempää kautta kotiin, muttei meillä ollut mitään ongelmaa. Linkki on sellainen koira, että sen kanssa on kiva tehdä uusia asioita ja se valaa myös minuun itsevarmuutta. Pitäisi osata luottaa koiraan enemmän.

Tänään illalla käytiin vielä uimassa. Junnu sai lotrata vedessä hyvän tovin ja perheen toinenkin miespuolinen vahvistus ui. Itseltäni jäi väliin, kun aurinko ei enää niin kivasti lämmittänytkään. Oli kuitenkin kiva käydä porukalla rannassa.

Hei me hengaillaan ja opitaan uutta!

Vau. Linkin blogin lukukertoja on kertynyt jo oli 10 000! Kommentteja ei nimeksikään, mutta ehkä joku sitten kuitenkin lukee meidänkin turinoita, kun sivua pälyillään niin usein.

Tässä valmistumisen hötäkässä ehdin viettää viikon ainoan työpäivän koiramaisissa merkeissä. Aamulla suunnattiin match showhun Linnan puistoon. Linkki oli vain seuraherrana mukana opiskelemassa erinäköisiä odottamisia, kun minä taas puolestani hengasin kameran kanssa, sekä pääsin esittämään nauhakehään rakkauspojan - eli amerikanakita Jehun. On hetki siitä, kun viimeksi on nähnyt tuota poikaa, mutta Jehu muisti ja meillä oli hauskaa. Mainittavaa sijoitusta ei tullut, mutta pätevästi koira esiintyi, vaikka minä en kehässä ole varmaan puoleen vuoteen ollut. On se Jehu vaan niin ihana!

Koska kolme tuntia sateisessa mätsärissä ei mitenkään voinut riittää. Kun mennään, niin sitten mennään. Suunnattiin Katjan kyydillä Idänpään toko/arkitottistreeneihin. Linkki teki paljon perusasentoja ja muuta helppoa. Palkkailin kontaktista, koska Lumolla oli kivat palloleikit ja junnua vähän kiinnosti. Katjan vaihtaessa koiraa, keskityinkin naksuttelemaan kontaktia ja saatiin esiin se työmies, joka ei kiinnittänyt huomiota. Pari näpäkkään alkeisjäävää tehtiin myös patukalla. Linkin yhden naisen, Dianan, saapuessa paikalle tehtiin Katjan avulla pari kertaa ruutua. Ruutu on Linkille ihan vieras käsite, ei ole pieni paimenpoika koskaan nähnytkään ruutua. Katja meni ruutuun lelun kanssa ja minä lähetin koiran sinne. Ensimmäisellä kerralla junnu jäätyi vain olemaan täpäkästi perusasennossa. Lähti kuitenkin hyvin ja oli kivaa. Toistettiin vielä toiseen kertaan ja jätettiin sitten hautumaan.

Koska tokohömppäily ei maistunut, pakkasimme kamat ja vaihdoimme lajia. Esineruutua! Kävely metsään ei tuottanut ongelmia, vaikka oltiinkin jonossa toisena. Mustavalkea kunnioitti huomautuksin minun kävelylinjaani, eikä koittanut änkeä vänkeä ohi, yli ja ympäri. Joutui kiinni puuhun siksi aikaa, kun tallasimme esineruudun ja ensimmäisen koiran suorituksen. Mietin hetken, tarvisiko Linkki apuja esineruutuun, mutta totesin itsekseni, että kyllä se menee. Lähetin koiran ruutuun "Hae"-käskyllä ja Linkki oli ihan selkeästi menossa etsimään ukkoja ensin, mutta varsin nopeasti se löysi esineen ja toi hienosti. Vaihdettiin hieman kohtaa ja seuraava esine löytyi myös helposti. Seuraavien lähetysten jälkeen kuitenkaan mitään ei noussut, niin päätin palkita koiran. Se kävi kyllä merkkaamassa mm. puhelimen, muttei tajunnut tuoda sitä (hyi, ällö ja kova).  Linkki työskenteli hyvin, pysyi ruudussa mitä ihmettelin ja oli muutenkin superupea.

Toisella kertaa koira nosti myös kaksi esinettä, joista toista joutui etsimään hieman kauemmin ja otti hieman Katjasta häiriötä. Linkki sanoi "JEEE! Ukko! Ukko!" Muttei saanutkaan palkkaa, niin hyvin jatkoi työskentelyään. Ihan superkoira ja supertreeni. Treenistä jäi ihan mahtava fiilis, ja paimen pääsi juosentelemaan naislauman kanssa hetkeksi, ennen kuin joutui piuhaan välttäen mm. mutaojan ja muun uimisen. Nätisti se kulki hihnassa, vaikka muut hösäsivätkin ympärillä.

Ollaan myös hömpötelty paljon kiertämällä puita ja hyvin vastaanottavainen paimen on siunaantunut mulle. En ehkä malta odottaa sitä, että pääsen Maijan oppiin kokeilemaan taas agia.

Suurten salaisuuksien joulukuu

Hehe, joku on varmaan jo ihmetellytkin salaperäisyyttäni joidenkin asioiden puitteissa ja olen kovasti kertoillut muutosta tilanteeseemme. Hurjiakin avauksia on sadellu vastaan, mutta rehellisyyden nimissä juttu on loppujen lopuksi aika pieni. Meidän laumakokomme muuttui kahdesta kaksijalasta vain yhteen kaksijalkaiseen ja samalla minä ja koira muutimme enemmän sivistykseen. Kaupunki pysyy edelleen samana, mutta nyt me vasta oikeasti kaupungillistuimme.

Asunto, johon muutimme, on hauska. 32neliön yksiö laitakaupungilta, kuudes ja ylin kerros. Maisemat ovat mageita, asunto on hupaisa ja muutenkin viihdyn. En ole koskaan asunut kerrostalossa, mutta eipä tämä oikein mistään poikkea.

Mitä Linkkiin tulee, niin se on ollut hieno seurapiiripaimen. Muuton tuoksinnassa koira osallistui lähinnä sivusta katselijan rooliin, mutta jo sisällä otti ohjat omiin käsiinsä. Linkin sopeutuminen on uskomattoman nopeaa. Se on uudessa asunnossa kuin kotonaan, eikä lauman vajavuuskaan ole haitannut mitenkään. Täällä on enemmän ihmisiä, autoja ja koiria kuin meillä päin ennen, mutta paimen on selättänyt kaikki ongelmat eikä ole näytellyt mitään ahdistuneisuuden merkkejä.

On hienoa, kun on noin hyvällä päällä varustettu koira.  Ei tarvitse enää siitä stressata vaan voi keskittyä omaan elämään ja sen ratkomiseen. Meidän rutiineihin tämä ei liioimmin tuo mitään muutosta. Lämmin reenipaikka meni alta, mutta sille nyt ei mitään voi. Kyllä me edelleen kerhossa ollaan ja pyöritään heidän koukutuksissaan, sillä menin möläyttämään, että voidaan lähteä tokoilemaan ensi vuoden SM-kisoihin. Hupsista... Eipähän elämä käy ainakaan liian tylsäksi.

Ja uusia kokeiluja tämäkin, meinaan puhelimella bloggaaminen. Nettiä kun ei vielä uudessa asunnossa ole, niin vähän on haastavaa.

Toimintatorstai

(ehehe, ehkä vähän myöhässä) 

Torstaimme oli siis toimintaa täynnä. Tai eihän sen pitänyt olla, mutta Zira ja Jenni nakittivat meidät treenaamaan. Ei siinä mitään, mielellänihän minä lähden treenaamaan, kun kerta pyydetään. Vailla minkäänlaista toimintasuunnitelmaa jälleen kerran.

Ziran tehdessä vauhdikkaita eteenmenoja, leikin pennun kanssa. Linkille parkkihalli oli täysin uusi paikka, vaikka se onkin virallinen talvitreenausmesta. Eipähän ole tullut turhia käytyä siellä. Kuten arvata saattaa, olisi pommi saanut tippua paimenen viereen, että keskittyminen olisi herpaantunut. Se leikki tosi nätisti kahdella lelulla ja tarjosi lelua aktiivisesti myös minullekin. Muutamat sivullaolot otettiin ja sitten koira hetkeksi autoon.

Toinen pätkän naksuttelin kontaktia kuntoon Ziran ollessa lähettyvillä. Poitsun keskittyminen toimi hyvin sen hiffatessa nopeasti mistä sitä palkkaa tippui. Mainio pikkumusta ei hairahtanut turmion tielle ja toimi muutenkin mainiosti. Pennun treenit olivat siinä.

Päivä ei kuitenkaan loppunut, vaan lähdettiin hakemaan Mustista ja mirristä romut, jotka olivat tilauksessa olleet. Uusi hurtan takki, ruokasäkki,vähän raakaa ruokaa. Pentu ei aristellut vieläkään lattiaa, ei mitään muutakaan liikkeessä ja loppujen lopuksi myyjä, joka sattuu olemaan naapurini, tahtoi pitää Linkin kaverina työpäivän loppuun asti.

Poitsu oli kuulemma käyttäytynyt tosi hienosti ja hurmannut asiakkaita oikein huolella! Lie sitten, mikä on oikea totuus, mutta hyvä että oli hyvin mennyt. Hieman orpoahan sitä oli ilman koiraa olla.

Huh huh, kamerassa olisi vielä kuvat Lahti KV:stä ja muista riennoista, mutta mitään en ole saanut purettua pois. Syytettäköön siitä AC4:sta, joka taas herätti pienen konsolipelaajani horroksesta.

Mutsi kysy luuleksä olevas James Bond!

Ja mähän oon! Oon niin liekeissä, ettette usko. Pysyn aina aitona ja rokkaan, koska voin! Ylpee mies on egonsa vanki.

Tokotreenit, joissa otettiin vastaan haaste. 02/2013 kisakunnossa! En puhku yhtä suurta itsevarmuutta kuin koirani, mutta jostain on aloitettava. Treenaamisella ei ole merkitystä, ellei ole tavoitteita. Ja vielä parempaa on se, että kun tehdään kimpassa, niin on monta ihmistä, jotka tavoittelee samaa asiaa. Okei, vaikka tällainen pieni skaba olikin minun ideani, ei se silti vähennä sen merkitystä.

Treenaamisesta unohdettiin tänään se toko pois, sillä mukana oli uusi, arempi koirakko. Tai no, ihan samallahan meidän hallintatreeni tokoon liittyi, kun keskittyminen koirahäiriössä on välillä haastavaa itse kullekin. Laitettiin siis koko kahdeksan koirakon ryhmä ympyrään ja alettiin pujottelemaan toisia koirakoita. Tämä suoritettiin kahteen kertaan yleisön pyynnöstä, kun osalla oli toinenkin koira mukana. Väliajoilla teetin Linkillä hieman kaukokäskyjen i-m vaihtoa, jonka poitsu alkaa pikku hiljaa haltsaamaan hyvin. Vielä, kun liikkeen saisi sanalliseksi.

Linkki leikkii hyvin. Sillä on alkanut tulemaan lisää taisteluntahtoa ja junnu pysyy kiinni lelussa tosi pitkään, eikä irrota ennen käskyä. Leluksi kelpaavat mm. kaikki. Kapula on vähän ällö, kun se on niin kova, mutta muuten kaikki kelpaa. Patukka on ihan super, venyvät naurulelut on kanssa mainioita ja mitä parasta, mitään vinkuvaa ei tarvi olla. Linkki kyllä kuuntelee, jos jossain vinkuu, mutta sen mielestä silti minun kanssa leikkiminen on parempaa. Jossain on siis onnistuttukin.

Nyt alkaa siis todellinen puurtaminen. Täytyy käydä ostamassa uusi vihko, sellainen pieni. Tai kalenteri. Kalenterikin on hyvä, jotta voi kunnolla kirjata ajatuksia ylös treenien jälkeen ja suunnitella entistä paremmin. Vaikka blogiin turisenkin usein meidän treeneistä, olen puolet unohtanut jo fiiliksestä mikä kentällä oli. Harmi vain, että on paljon kivempaa jutella ihmisten kanssa kuin syventyä kirjoittamisen pariin. Ehkä minä vielä opin.

Torstain treenien jälkeen siirryttiin kaupunkipiskeiksi. Linkille tekee tosi hyvää käydä silloin tällöin kaupungissa haistelemassa ilmaa ja vaikka tänään vaihdettiinkin autoa kaverin kyytiin, riitti pennulla ihmettelemistä. Paljon ihmisiä - pimeässäkin - ja autoja. Autoja, joita paimenpentu ei kytännyt. Jes! Meillä oli hyvä päivä. Ja kotona oli väsynyt pentu.

Ei aina tarvitse olla paras, ollakseen mahtava

Yllä oleva kuva taitaa kertoa tarpeeksi eilisen menestyksestä. Virheellisestinumero on kyllä ykkönen, vaikka nelosia oltiinkin. Kuvasta taitaa onnistuneesti välittyämyös omistajan väsymys, koska toissapäiväinen laivareissu ja pienet jatkot kotosalla veivät aika hilpeästi kaikki voimat. Silti kohtuu virkeänä herättyäni, päätin lähteä taas tyylillä extempore mätsäreihin. Tämä tyyli ilmeisesti sopii meille.

Ei ollut mukana nakkeja, oltiin semisti myöhässä, muistikuvia ei ollut mihin päin Hämeenlinnaa mätsäri sijoittui... Eli siis täydelliset edellytykset rennon letkeään suoritukseen. Koira onneksi paikkasi omistajan pihalla oloa, vaikka mokoma kiljuikin ilmojonossa. Tosin, sekin oli minun tyhmyyttäni, kun en tajunnut, että koiralla oli hätä. Helpotuksen jälkeen käytös muuttui rakastettavaksi Linkiksi.

Tuttu samanikäinen bortsunpentukin nähtiin. Linkin asenne toisen leikkiinkutsuihin oli aavistuksen ylimielinen ja halveksiva. Katsoi toista, kuin halpaa makkaraa. Ihan kiva, ettei hihnassa riehu, vaikka toinen osapuoli yllyttääkin. Onneksi Pauliina oli pelastava enkeli ja toi meille nakkipaketin ja tuli seuraksi istumaan viltille, kun odoteltiin kehää. Hirveän vähän oli kyllä osallistujia noinkin hienoksi päiväksi. Aurinko paahtoi ja oli kuuma. (Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä ~ ) Pauliina myös hoiti Linkin aktivointia ennen kehää.

Pari kehässä meillä oli vastassa joku karvakasa, pöydällä esitettävä terieri kai? En tiedä sen enempää, mutta seistessä Linkki näki jotain mielenkiintoisempaa ja oli kovasti nojaamassa pois päin. Liikkeet meni linkkivarmasti. Pentu liikkuu makeasti ja pikku hiljaa sen kanssa pystyy juoksemaan lujempaa, kun ei pentu vaihda laukalle kovin helposti. Tuomaria pentu rakasti, mutta lässyttäminen sai sen intoilemaan vähän liikaa, ja tuomarilla oli vaikeuksia katsoa hampaita. Kopeloida sai ihan hyvin, ei pentu ollut moksiskaan. Tuomari teetti meillä kolmion, joten esittäjä joutui taas käyttämään harmaita aivosolujaan tajutakseen miten sitä pitikään taas juosta. Punainen nauhahan sieltä tipahti ja hirveiden bileiden kanssa kehästä pois.

Linkille seisominen ei ole mitään mielekkäintä, joten pyrin palkkaamaan sen ja teettämään ennen pitkääpönötystä jotain kivaa. Ennenkokooma kehää lupasin, että jos pentu joskus on BIS-kehässä, lupaan tarjota seuralaisilleni jäätelöt. Noh, kokoomakehässä oli ahdasta, kuuma, väsymys painoi. Pentu venkoili, mutta seisoi kun sai seisoa ja juostiinkin upeasti. Linkki vedettiin toisena "keskelle" kehää jatkoon pääsemisen merkiksi. Hetken ehdin kirota, että joudunko kaivamaan kuvetta jo näin nopeasti. Kuitenkin valinta oli tuomarille vaikea, niin loppujen lopuksi kehän keskellä taisi olla kahdeksan koiraa? Nooh, päästiin vielä juoksemaan kerran ympäri, ennen kuin sijoja alettiin jakamaan. Seisominen kyllästytti Linkkiä, mutta meidät kuitenkin osoitettiin neljännelle sijalle! Vau!

Minun ruma pieni paimeneläin (joka muuten ensimmäistä kertaa tunnistettiin bortsuksi) oikeasti sijoittui punaisten kehässä! Vau! Olin ihan hämmentynyt, iloinen ja todella ylpeä. Koira on mahtava, kaikessa mitäse tekee, se on ihan voittamaton. Upea, paras pikkupaimen. Loppupäivän paimenviettikin meidän kanssa ropaillen perheen nelipyöräisiä kuntoon.

Kuvista kiitokset Pauliinalle!

Team pahasti pihalla

Keskiviikon tokoilut menivät mainiosti. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi koirakkoa, molemmat komeasti veteraani-iässä olevia narttuja. Linkki leikkii, leikkii muuten kuin pieni piru. Kentällä se suoraan ampuu kiinni leluun, ja sillä on kivaa. Ei tarvitse paljoa houkutella leikkiin, kun pentu on jo heti mukana. Se myös pysyy näpsäkästi irti (Obs! Treenaisit sitä kakaraa joskus hihnassa, niin hihnaseuruusta ei tule mörkö), eikä sinkoile sinne tänne, vaan pysyy lähellä näppärästi. Linkki joutui tänään olemaan myös kiinni seinässä, ihan vain sen takia, että pystyi kommunikoimaan treenikaverin kanssa, jonka koira arastelee muita. Näppärästi pentu suoritti oman osuutensa.

Leikin ohella otettiin pari eteentuloa, pyörittiin kumpaankin suuntaan, sekä esitettiin kameralle myös pätkä imutusseuraamista, sekä sivulla oloa. Huomasin, etten ollut ihan koko ajatuksella taas mukana tekemisessä, niin treenaus meni säheltämiseksi. Eihän se vielä ole niin vakavaa, kun pentu on nuori ja sen kanssa suunnittelemattomuuden voi paikkailla leikkimällä. Kuitenkin minun pitäisi oppia suunnittelemaan omakin treenini, eikä vain mennä säheltämään jotakin, koska jos oma ajatukseni on mukana ja olen skarpimpi, on pentukin huomattavasti paremmin mukana.

Treenien jälkeen me sitten mentiin käymään kaverin luona. Tuli taas jauhettua huimat määrät koirista ja muusta sellaisesta Linkin ollessa mainio seuraherra. Vähän se tuppaa vieraiden käsiä mähläämään suullaan innostuessaan. Pitääkin alkaa puuttua siihen tapaan, sillä hieman ällöttävää noin rapsuttajien puolelta, jos pentu intoutuu mähläämään enemmänkin.

Muistilistaa itselle:
- Kädet alas ja hartiat rennoiksi perusasennossa
- Suunnittele treenit (Oikeasti. Yritä edes.)
- Hihnatreenejä!!
- Keskity myös oman pään haldaamiseen
- Siirry iltaisin viettämään zen-hetki mielikuvitus koiran kanssa ja funtsi treenien tapahtumia, sekä sitä, mitä voisit tehdä paremmin.

Kuvista kiitos Jennille!