Näytetään tekstit, joissa on tunniste laumaelämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laumaelämä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Hullu koiranainen


Välillä sitä miettii, mitä kaikkea onkaan valmis tekemään. Perjantaiaamusta kaksi yövuorossa ollutta naista päätti, että on hyvä aika lähteä kuuden koiran kanssa kimppalenkille. Ideassa ei sinällään ollut mitään vikaa, itse olin kerennyt edeltävänä päivänä nukkua muutaman hassun tunnin. Linkki kuitenkin kaipaa koiraseuraa, ja itsellekin samanhenkinen lenkkiseura oli tervetullutta. Hyvin bortsu sujahti taas viiden muun laumaan mukaan, vaikka mukana olikin uusi pentu hämmästyttämässä. Aussie, islanninlammaskoira, silkkivinttikoira, venäjäntoy, perhoskoira ja bordercollie. Kolme narttua, kaksi leikattua urosta ja yksi leikkaamaton.

Metsän hyttyset olivat varsin äkeällä päällä, rannassa niitä oli hieman vähemmän. Paimenosasto pääsi uimaan, Linkkiä ei hirveämmin siinä vaiheessa enää seura kiinnostanut vaan se mulasi omiaan huomattavasti pidemmällä rannasta kuin muut. Oli positiivista huomata, että paimenpojalle meinasi tulla hieman hätä, kun muu lauma lähti poistumaan rannasta. Se koira, joka ei ennen lotkauttanut korvaansakaan, kun muut lähtivät, koska uiminen on niin kivaa. Saimme me vielä pienen äksidentinkin aikaan, kun Linkki vahingossa töytäisi onnettoman nelikuisen silkkivinttikoira Kujeen mutaojaan. Herkkähipiäisestä vintistä lähti pienehkö ulahdus ennen kuin tyyppi vajosi kokonaan uppeluksiin ja loukkaantuneen näköinen prinsessa könysi hieman haisevana pois ojasta. Eikä muuten katsonut koko lenkin aikana koko bortsuun päinkään enää.

Onneton vinttilapsi

Kuitenkin kaikesta huolimatta onnistunut lenkki! Seuranamme siis Prinsessat ja Astronautit suoraan "naapurista".

Seuraavan hulluuden päätin tehdä, kun pääsin perjantai-lauantaiyönä töistä. Pakkasin treenikamat mukaan ja lähdin koiran kanssa läheiselle nurmikentälle ttekemään tokotreeni aamuauringon nousuun. Ei ollut liian kuuma, kun mittarikin näytti asteita vain 12. Palkkaleluna frisbee.

Linkki teki törkeän makean 80askeleen suoran seuruun. Ihmeellisyys jutussa on se, ettei bortsu edistänyt askeltakaan. Sen focus oli hyvin ylöspäin, paikka ei seilannut sivuttais- eikä pitkittäissuunnassa yhtään. Kaiken lisäksi kontakti ei tipahtanut kertaakaan ja mielentila oli sopiva. Seuruu sisälsi myös juoksuosuuden. Pitäisin tätä erävoittona seuruusta. Olemme viimeaikoina tehneet lähinnä pelkkää perusasentotreeniä, maksimissaan kahden askeleen seuruuta, myös sivuttaissuunnassa. Selkeästi kuuri on tehnyt tehtävänsä, sillä koko seuruusettien aikana sain kaksi rumaa edistämistä ja yhden irtoamisen sivuttaissuunnassa.

Tehtiin myös paikkista häirittynä. Linkille pahinta on lentävät esineet, joten leikin itsekseni palloilla ja heittelin frisbeetä. Kun kävin pyytämässä koiran perusasentoon, se otti vapaudekseen karata leluja kohden, mutta palasi kuitenkin ärähdyksestä takaisin sivulle. Laitoin uudestaan maahan ja jatkoin leikkimistä hetken aikaa. Uudella yrityksellä nousi nätisti sivulle ja vapautin sen taskusta lentävälle lelulle.

Lopuksi leikittiin, ja käveltiin vapaana kotiin. Kyllä tämä kylä on kaunis ja hiljainen aamuyöllä. Nähtiin yksi taksi koko aikana. Muutenkin hirveän elotonta, hiljaista ja mukavaa. Kaikesta huolimatta viihdyn täällä hyvin.


torstai 26. marraskuuta 2015

Muutoksia

Hiljaisuutemme on saanut aika laajan huomion ja on piristävää huomata, että blogia ja etenkin meitä kaivataan. Vihdoin sain itseni revittyä päivittämään pikkuisen tilannettamme ja miettimään oikeasti blogin jatkoa. En ole syksyihminen, en pidä kylmästä ja kosteasta säästä, sillä se saa niveleni särkemään. Muutenkin elämäni on ollut myllerrystä viime aikoina ja jäädäänkin Linkin kanssa kaksin asuttamaan tätä asuntoa. Lisäksi työvuoroni muuttuvat taas - jatkuvat muutokset eivät anna unirytmille sijaa asettua mihinkään suuntaan, jolloin väsymys painaa enemmän kuin uskoisi.

Linkki on saanut kuitenkin nauttia kohtuullisen aktiivisesta elämästä, vaikka me emme blogin puolella ole olleetkaan mitenkään aktiivisia. Yhden viikonlopun Linkki vietti Katjan vieraana opiskelemassa laumaelämää isohkossa laumassa. Hyvin huomasi, että Linkki on elänyt ainoana koirana, sillä se reagoi jokaiselle koiralle tarkoitettuihin käskyihin. Katjan lauman lisäksi Linkki pääsi moikkaamaan kääpiösnautsereita Xenaa ja Flamea, sekä vierailemaan Lahdessa.

Laumaelämää on opiskeltu myös kotona, kun Netta-mitteli saapui ilahduttamaan meitä päivähoitoon. Koirat tunsivat entuudestaan kyllä, mutta minua hieman jännitti miten paimenpoika suhtautuu toiseen koiraan, joka tulee hänen reviirilleen. Ei bordercollieta tarvinnut kieltää kuin kerta rehaamasta sisällä ja mittelineito sai dunailla rauhassa haistelunsa loppuun. Lopunkaiken kaksikko nukkuikin sohvalla vieretysten, vaikka Linkkiä hieman ahdisti pienen koiran leveily ja Nettaa Linkin hännän heilutus.

Sosiaalipaimentakin junnu on saanut leikkiä, sillä mekin ollaan käyty vierailemassa ihan kavereilla saakka. Oonan kotiin Linkki rakastui, sillä siellä oli lelulaatikko! Kotonahan sellaista ei ole. Linkki raahasi vuoron perään Oonalle jokaisen lelun, mitä laatikosta löytyi, jos Oona vaikka olisi halunnut leikkiä. Fiksuna se kuitenkin myös esitteli kerralla kolmea lelua ja vei lopulta aina yhden pois laatikkoon. Myös meillä on ravannut erinäisistä syistä hyvin paljonkin vieraita, kaksi jopa jäivät yöksi saakka. Täytyy ihailla sitä, miten paimenpoika ottaa huomioon koirapelkoiset ihmiset ja nätisti ui tällaisenkin henkilön liiveihin. Kaikki Linkin tavanneet ihmisethän tietävät kuinka paljon se pursuaa ylitse rakkautta, mutta on siinä se kohteliaskin puoli.


Käytiin me kerran ihan ajatuksella treenaamassakin. Kahdestaan lähdettiin kentälle eräänä iltapäivänä, kun energia ei yksinkertaisesti ole riittänyt kimppatreeneihin. Olin laatinut selkeän suunnitelman siitä, mitä haluan treeniltä. Kotona Linkki on tehny lähinnä kaukovaihtoja ruokapalkalla. Nyt oli aika kuitenkin fiksata perusasentoa ja samalla sitä eteen valunutta seuruuta takaisin kuosiin. Viime treenissä palkkaussuunnan muutos ei saanut oikein mitään muutosta aikaan, mutta nyt päätin lähestyä asiaa naksuttelemalla oikeaa paikkaa ja varsin nopeasti koira alkoi löytyä oikealle paikalle.

Linkin tuntuu olevan helpompi tehdä hitaassa käynnissä tarkkaa duunia, mutta kun kävelytahti muuttuu ripeämmäksi niin paimenpoika alkaa kiirehtiä liiaksi puhumattakaan juoksuosuudesta. Kuitenkin tällä naksuttelulla sain koiraa siirtymään oikeaan kohtaan paljon nopeammin ja palkkailin sitä heti, kun paikka oli hyvä. Leikittiin me vähän kahden lelun leikkiäkin pitkästä aikaa ja yritin ottaa uusia posekuvia, mutta eihän niistä mitään tullut.

Myös onnistuin missaamaan typerillä työvuoroilla kaiken valoisan ajan lumen kanssa, niin uusia kuviakaan ei tullut otettua. Rehellisesti en edes tällä hetkellä tiedä missä kamerani on. Mutta lumesta on nautittu se hetki mitä sai ja nyt vain liukastellaan noilla tappavilla teillä.