Ulkokausi korkattu!

Korkattiin treenikausi. Ensimmäistä kertaa pieni harmaa lähti tarkoituksen mukaan kentälle mukaan. Nyt se on enimmäkseen puuhastellut kotosalla sisällä erinäisiä juttuja tai satunnaisesti pissatusten yhteydessä pihalla jotain pientä seuruupätkää. Nyt kuitenkin otettiin ihan kunolla niskasta kiinni ja lähdettiin kokeilemaan miten asiat toimii kentällä.

Lux ei toistaisesti ole kovin häiriöherkkä.Tosin, häiriö oli aika minimaalista, koska iltaisin kylänraitilla ajaa pari autoa ja Linkki oli paikkamakuussa. Mutta neito on kova hajujen perään, niin pidän erityisesti sitä erävoittona, että se ettei nuorukainen huidellut omilla teillään, vaan fokusoi minuun.

Lux puuhasteli imutusseuruuta, jossa palkkaa sai välillä perusasennosta ja välillä liikkeestä. Välillä käsi irtosi nenästä, mutta idea on tyypille selvä. Oli ihan pakko ottaa muutama juoksuaskelkin ja on se pieni niin makeaa koiraa. Mitä seuruun opettamisesta pohdiskelin, luultavimmin sekoitan vähän jokaista tekniikkaa, kuten tähän mennessä. Imutus on ollut nyt helpoin lähtöajatus. Lux käyttää luonnostaan yllättävän hyvin takapäätään ja pyrkimyksenä on opettaa se jo heti oikealle paikalle. Väistämättä, kun kaksi viimeistä on opetettu liian eteen.

Seuruun lisäksi Lux teki maahanmenoja liikkeestä. Sen kanssa ei hirveästi ole maahanmenoja tehty, mutta vahvalla käsiavulla se meni maahan. Tekniikassa on vielä paljon opettelemista ja vahvistamista, mutta hyvä noin pieneksi treeniksi. Lisäksi Lux opetteli istumista paikallaan - tai lähinnä sitä paikalla oloa. Istuminen on vain sille vahvin liike, niin siitä oli helppo lähteä vaikeuttamaan ja lisäämään käskyyn kestoa, sekä etäisyyttä. Nythän tuo on lähinnä istuskellut kameran edessä (joka kyllä onnistuu isoveljen kanssa), mutta onhan se nyt eri juttu istua kentällä kuin metsässä.

Viimeisenä kokeilin miten Lux hiffaisi käsikosketuksen ulkona, jossa sitä ei ole treenattu. Hienosti se hokasi ja teki upeita toistoja. Tästä olen erityisen ylpeä. Lux ei jäänyt jumiin mihinkään, se työskenteli aktiivisesti ja pitkäjänteisesti, sekä tuntui olevan samassa kuplassa kuin minä. Hetkeen ei ole koiran treenaaminen tuntunut siltä, että on niin samalla aaltopituudella koiran kanssa. Linkki kun taas havannoi kaiken, niin sen kanssa pitää huomioida ympäristöä ihan eri tavalla.

Link oli meidän puuhastelujen ajan hienosti paikkamakuussa ja taisi vaihtaa kerran asentoa. Sillä tuntuu olevan helpompi maata, jos en kiinnitä huomiota siihen. Mitenkäs tämän toteutat kokeessa? Haha.

Tyytyväinen olen myös näiden piuhakäytöseen. 

Hallitreeniä kerran vuodessa

Listasin tavoitteisiin yleispätevän kohdan, että haluan olla aktiivisempi koiraurheilun saralla. Otin siis itseäni niskasta kiinni ja päädyin laittamaan Paimenlauman Leenalle viestiä, josko hänestä liikenisi treeniseuraa. Ja sitähän onneksi löytyis, samoin treenipaikka.

Perjantaina pakkasimme koko konkkaronkan autoon. Mies tahtoi mennä pojan kanssa kauppakeskukseen, joten me saatiin Linkin kanssa ihan laatuaikaa kahdestaan. Bordercollie oli innoissaan, vaikka taustalla olikin kohtuu rankka pilkkireissu edellisellä päivällä. Leenan tytöt olivat kivoja, mutta malttoi Linkki ihan kivasti lämppälenkinkin kulkea pääsääntöisesti eteen hieman leijuen maan pinnan yläpuolella

Meidän tausta on vahvasti toko - mutta pääsääntöisesti tahdoin nähdä miten Linkki käyttäytyy hallissa. Leena ehdotti, että voitaisiin tehdä Linkille hieman hyppytekniikkaa. Bortsu pääsi ensimmäisenä esteille ja muikeasti se työskenteli targetin kanssa. Pariin otteeseen meinasi noutaa targetinkin. Hulvaton eläin pitkine koipineen, mutta ihan hyvin se kasasi itseään hypyille. Putkenkin Linkki muisti mainiosti. Itseäni yllätti, kuinka hyvin tokokoira luopui kontaktistaan ja focus siirtyi esteisiin ja targettiin, sekä miten huolellinen se oli hypyissään - vaikka rimat hyvin matalalla olivatkin.

Pienen breikin jälkeen Linkki sai mennä tekemään tokoa, kun Leena toi meille aksahäiriötä. Bortsu teki seuraamista kainalopalkalla, sekä ilman näkyvää palkkaa näppärästi. Palkkalin sitä vaihtelevasti perusasennosta, sekä hyväsä liikkeestä. Tein myös juoksun seinään päin, minkä muistin olevan viime hallikokeessa ahdistava yhtälö koiralle. Nyt se ei kuitenkaan aiheuttanut mitään suurempaa ongelmaa. Tämän lisäksi Linkki teki pari paikkamakuuta takapalkalla ja toisella kertaa sain irrotettua sieltä piippaamisen, joka tulee, kun koira on liian korkeassa vireessä. Se ei meinaa malttaa laskea itseään tarpeeksi matalaan vireeseen makuussa, vaikka muuten tekikin hyvät makuut ilman pään laskemisia. Tähän ongelmaan pitää jatkossa edelleen kiinnittää huomiota, vaikka nyt se on yleisilmeeltään parempi. Tiedän myös, että ollessani enemmän koiran tukena vaikeassa tilanteessa se tekee paremman makuun. Lisäksi leikittiin ja hömpättiin vähän.

Nenä meinasi viedä hallissa hieman. Pohja tuntui olevan sellainen, että se imee hajuja hyvin itseensä, mutta niin kauan, kun itse muistin pitää koiran mukana se toimi hyvin. En näkisi tällaisellä yhden aksaavan koiran häiriöllä hallia ongelmaksi. Eniten tahdoin nähdä koiran työskentelyä ja sitä miten pystyisin hallitsemaan sitä. Treenitaukoa meillä kuitenkin on takana, eikä Link ole tehnyt hallissa mitään. Mutta se tuntuu kypsyneen pääkopaltaan kyllä - vaikka halli tekikin siihen pienen levottomuuden (tai minun jännitykseni), niin se kuitenkin kykeni toimimaan myös palkatta. Ja vaikka nenä meinasikin viedä, niin se oli myös helppo irrottaa hajumaailmastaan.

Link melkein 4v

Oli piristävää, sekä mukavaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan, sillä viimeiset treenit ovat ennen koettamme. Silloin niitä olikin huimasti kahdet putkeen ja kokeen jälkeen emme ole käyneet kenenkään kanssa treenamassa. Sen näki myös treenirepusta, josta löytyi niin viime kokeen palkinnot, kisakirjat kuin tuloslaputkin. Ruutunauhankin kaivoin ikean kassin pohjalta. Mutta ehkä tämä tästä. Pikku hiljaa hieman aktiivisemmaksi.

Uudella kentällä

Rasti seinään! Me käytiin viidennen kerran tänä vuonna treenaamassa jonkun kanssa. Hyvin huomaa, että oman väsymyksen ja asioiden käsittelyn jälkeen on hirveän mieltä ylentävää käydä oikeasti kentällä toisen ihmisen kanssa. Olen ollut pidempään mieltä, että jos saisin valita koira piireistä vain sen kisaamisen ja koiran kanssa olemisen ilman muita koiraihmisiä, niin olisin tyytyväinen. Ei tarvitsisi kuunnella arvostelua tai mitään muutakaan negatiivista, mitä koiramaailma tuntuu olevan hirveän täynnä. En tiedä onko se vasta viimeisen muutaman vuoden ilmiö, vai jo pidempikestoinen, joka on noussut enemmän esiin vain nyt. En kuitenkaan pidä siitä, enkä ole halunnut hakeutua paikkakunnan koirayhteisöihin sen enempää kuin on ollut tarvettakaan. Koko vuosi ollaan enemmän ja  vähemmän treenattu keskenämme.

Eilen selailin tokokokeita ajatuksella siitä ensimmäisestä ALO1 -tuloksesta. Se kuitenkin vaatisi enemmän häiriötreeniä kuin ollaan tehty. Etenkin liikkuroitua treeniä, koska minä ahdistelen ja jäykistelen liikkuria. Joudun focusoimaan ajatukseni lähinnä vasemman ja oikean ajatteluun, sekä liikkurin kuunteluun. Itsevarmuuteni karisee huomattavasti pois toisen liikkuroidessa, etenkään, jos en tiedä miten seuruukaavio menee. Linkki ei ole koira, joka peilaa minun tunteitani niin paljoa, mitä Oca teki. Siitä kuitenkin tulee tasapainottomampi seuraaja, jos itse menen epävarmaksi. Se kupla, mihin pääsemme kahdestaan tehdessä ei ole sama kuin se, johon pitää ottaa liikkurikin mukaan.

Katja onneksi suostui lähtemään kanssamme kentälle. Linkki teki ensimmäisessä setissä alokkaan liikkeitä. Liikkuroimatonta seuruuta, pitkääkin pätkää juoksuosuudella varustettuna. Se näytti ja tuntui hyvältä. Tyyppi on alkanut pitämään ihan kunnolla paikkansa, eikä tiputellut kontaktia. Fiilis oli hyvä. Seuruun jälkeen otettiin maahan - ja seisojäävät, joissa ei niissäkään mitään ongelmaa. Halusin nostattaa hieman koiraa, joten seuraavaksi otin luoksarin. Istuminen perusasentoon oli linkkimäiseen tapaan aavistuksen hidas. Palkkasin sosiaalisella palkalla luoksarista ja siirryin kaukoihin. Ensimmäinen nousu ok, samoin maahan meno, mutta seuraavan nousun ennakoi. Käskin uudestaan maahan, mutta ennakoi taas. Kävin aloittamassa liikkeen kokonaan uudelleen vähän eri paikalta ja tällä kerta koiran korvatkin olivat mukana. Palkka leluriehulla ja siitä suoraan kapulan pitoon. Rauhallinen pito, eikä koira karannut sivulta kapulan pois oton jälkeen.

Koko setistä jäi hyvä fiilis ja tyyppi toimi kuin puolikas ajatus. Linkki pääsi nesteytyksen jälkeen lepäilemään häkkiin. Teknisesti se osaa hyvin, vire pysyy hyvin ylhäällä. kestää varmasti pitkän palkattomankin pätkän, sekä palkkautuu hyvin rapsutuksista. Pysyy myös hyvin mukana, kunhan muistan itse käskyttää sen mukaan ja huolehtia, että se pysyy mukana.

Toisen setin alkuun Linkki teki liikkuroitua seuruuta. Selkeästi huomasi, että minä jännitin liikkuroimista. Seuruu oli huomattavasti huonompi kuin keskenään tehdessä ja focus meni itselläni muuhun kuin koiran seuraamiseen. Samalla se itsevarmuus ja reippaus katosi, jolloin koira lähti edistämään ja seilaamaan vähän. Pysyi kuitenkin hyvin mukana, tiputti kontaktin paristi, mutta ei kokonaisuutena ollut kovinkaan rumaa. Itse rentoutuessani palasi Linkkikin oikealle paikalle ja teki paremmin. Eli lisää vaan liikkuroitua tekemistä.

Muisteltiin tyypin kanssa ruutua. Sillä oli kuitenkin enemmän mielessä kapuloiden hakeminen, joten jouduin lähettämään ensimmäisen kerran sen läheltä ruutuun. Hyvin Linkki kuitenkin muisti ruudun, vaikka sitä on varmastikin tehty viimeksi kolme kuukautta sitten? Vai enemmänkin. Kolme kivaa ruutuun menoa - siihen oli hyvä jättää. Link teki myös minuutin paikkamakuun Katjan treenatessa Lumoa vieressä. Hieman se katseli Lumon suuntaan, mutta ei reagoinut käskyihin.

Lopulta käytettiin treenikolmikko metsälenkillä ja onnistuttiin hukkaamaan itsemme hetkeksi metsään. Ei mennyt taas niin kuin strömsöössä, mutta ainakin treenit olivat hyvät. Asiat ovat paljon paremmalla mallilla, kuin mitä itse ajattelin.

Hullu koiranainen

Välillä sitä miettii, mitä kaikkea onkaan valmis tekemään. Perjantaiaamusta kaksi yövuorossa ollutta naista päätti, että on hyvä aika lähteä kuuden koiran kanssa kimppalenkille. Ideassa ei sinällään ollut mitään vikaa, itse olin kerennyt edeltävänä päivänä nukkua muutaman hassun tunnin. Linkki kuitenkin kaipaa koiraseuraa, ja itsellekin samanhenkinen lenkkiseura oli tervetullutta. Hyvin bortsu sujahti taas viiden muun laumaan mukaan, vaikka mukana olikin uusi pentu hämmästyttämässä. Aussie, islanninlammaskoira, silkkivinttikoira, venäjäntoy, perhoskoira ja bordercollie. Kolme narttua, kaksi leikattua urosta ja yksi leikkaamaton.

Metsän hyttyset olivat varsin äkeällä päällä, rannassa niitä oli hieman vähemmän. Paimenosasto pääsi uimaan, Linkkiä ei hirveämmin siinä vaiheessa enää seura kiinnostanut vaan se mulasi omiaan huomattavasti pidemmällä rannasta kuin muut. Oli positiivista huomata, että paimenpojalle meinasi tulla hieman hätä, kun muu lauma lähti poistumaan rannasta. Se koira, joka ei ennen lotkauttanut korvaansakaan, kun muut lähtivät, koska uiminen on niin kivaa. Saimme me vielä pienen äksidentinkin aikaan, kun Linkki vahingossa töytäisi onnettoman nelikuisen silkkivinttikoira Kujeen mutaojaan. Herkkähipiäisestä vintistä lähti pienehkö ulahdus ennen kuin tyyppi vajosi kokonaan uppeluksiin ja loukkaantuneen näköinen prinsessa könysi hieman haisevana pois ojasta. Eikä muuten katsonut koko lenkin aikana koko bortsuun päinkään enää.

Onneton vinttilapsi

Kuitenkin kaikesta huolimatta onnistunut lenkki! Seuranamme siis Prinsessat ja Astronautit suoraan "naapurista".

Seuraavan hulluuden päätin tehdä, kun pääsin perjantai-lauantaiyönä töistä. Pakkasin treenikamat mukaan ja lähdin koiran kanssa läheiselle nurmikentälle ttekemään tokotreeni aamuauringon nousuun. Ei ollut liian kuuma, kun mittarikin näytti asteita vain 12. Palkkaleluna frisbee.

Linkki teki törkeän makean 80askeleen suoran seuruun. Ihmeellisyys jutussa on se, ettei bortsu edistänyt askeltakaan. Sen focus oli hyvin ylöspäin, paikka ei seilannut sivuttais- eikä pitkittäissuunnassa yhtään. Kaiken lisäksi kontakti ei tipahtanut kertaakaan ja mielentila oli sopiva. Seuruu sisälsi myös juoksuosuuden. Pitäisin tätä erävoittona seuruusta. Olemme viimeaikoina tehneet lähinnä pelkkää perusasentotreeniä, maksimissaan kahden askeleen seuruuta, myös sivuttaissuunnassa. Selkeästi kuuri on tehnyt tehtävänsä, sillä koko seuruusettien aikana sain kaksi rumaa edistämistä ja yhden irtoamisen sivuttaissuunnassa.

Tehtiin myös paikkista häirittynä. Linkille pahinta on lentävät esineet, joten leikin itsekseni palloilla ja heittelin frisbeetä. Kun kävin pyytämässä koiran perusasentoon, se otti vapaudekseen karata leluja kohden, mutta palasi kuitenkin ärähdyksestä takaisin sivulle. Laitoin uudestaan maahan ja jatkoin leikkimistä hetken aikaa. Uudella yrityksellä nousi nätisti sivulle ja vapautin sen taskusta lentävälle lelulle.

Lopuksi leikittiin, ja käveltiin vapaana kotiin. Kyllä tämä kylä on kaunis ja hiljainen aamuyöllä. Nähtiin yksi taksi koko aikana. Muutenkin hirveän elotonta, hiljaista ja mukavaa. Kaikesta huolimatta viihdyn täällä hyvin.

Ilmoittaako, vai eikö ilmoita

Tokokokeen ilmo alkaisi huomenna. Viimekertainen, epäonnistunut hallikoe kummittelee mielessä. Vaikka koe oli fiasko, en jaksa ottaa mitään hirveitä paineita siitä. En ole itse edes nähnyt koko suoritusta videolta, vaikka valonpilkahduksia siellä on. Teoriassa koira osaa kaikki liikkeet, mitä nyt hyppy on vielä epävarma. Sitä olisi mukava päästä treenaamaan, mutta eihän sellaista mahdollisuutta toistaiseksi ole luotu. Lisäksi olen hieman epävarma meidän seuruun jamasta tällä hetkellä.

Koetta ajatellen treenimäärä ja treenitilanteet ovat jääneet ehkä liian vähäisiksi, niin taidan jättää ilmoittautumisen vielä hautumaan. Kahdessa viikossa ei kuitenkaan ihmeitä tehdä ja omalla kohdalla tunnetustu kokeeseen ilmoittautumisen jälkeen treenaaminen jää. Hups.

Käytiin tänään Linkin kanssa keskustassa pöyrimässä. Tai lähinnä niin keskustassa, kuin tämän pikkukylän kahden kaupan ja kiskan keskittymää voi sanoa. Ihmisiä oli kohtuu paljon liikkeellä meidän odotellessa S-marketin edessä, kun toinen osapuoli kävi kaupassa. Aloitin treenin rauhoittumisharjoituksilla. Linkki makoili rauhallisena maassa saaden välillä palkkaa - lähinnä kontaktista minuun. Sen jälkeen tein pientä perusasentotreeniä hakien edelleen oikeaa paikkaa naksun avulla koiralle. Selkeästi se on siirtynyt jo taaksepäin ja löytää helpommin kohdalle, mutta parin askeleen jälkeen edistää sen verran, että on väärässä paikassa. Ollaan korjattu tätä lähinnä peruuttelemalla ja pienellä imutuksella. 2min paikkamakuukin otettiin, tosin hihnassa, kun en halunnut päästää irti. Palkkasin Linkkiä kontaktista ja pään ylhäällä pitämisestä, jotta saataisiin turha päänvispaaminen pois. Hieman se katseli ympärilleen, mutta muuten mielentila oli Linkiksi hyvin rauhallinen.

Loppuajasta odotellessamme voin vain ihmetellä ihmisten sokeutta. Koiran päältä meinattiin muutamaan kertaan ihan huoletta kävellä. Eräs nainen astui melkein hännän päälle, toinen etutassujen. Yksi lapsi juoksi koiran selän yli (onneksi kerkesin ärähtää Linkille paikka, ennen tapahtumaa) ja takaisin tullessa miltei sama tilanne toistui. Bortsu onneksi hoiti homman kotiin ja otti tapahtumat iisisti. Ehdottomasti vaikein tilanne oli, kun mukava herra tuli juttelemaan meille ja kovasti olisi tahtonut antaa namin koiralle. Kielsin ja kerroin, että treenataan ihmisten ilmoilla olemista. Hän taas kertoi, että itselläänkin on koiria ja tunnisti Linkin jopa puhdasrotuiseksi bordercollieksi. On kuulemma kyseisen herran lempirotu ja kovasti suunnitellut seuraavaksi koiraksi tällaista. Tämä ihminen kyllä piristi päivää ja miehen poistuessa kulman taakse pääsi Linkiltä pari turhautunutta piippausta. Muuten se malttoi hyvin keskustelutuokion ja muun ajan ottaa rennosti.

Ei se niin menetetty tapaus ole kaupunkikoiraksikaan, hienosti tyypillä kestää hermot menoa ja vilskettä.

Match show Kangasalalla

Olen aina sanonut, että extempore ideat ovat parhaita. Lauantaina tuli Jennin kanssa puhetta "yhyy Linkin toko on rikki"-vuodatukseni välissä, että hän on menossa lähiseudulle mätsäriin. Eihän me olla nähty pitkään aikaan, joten idea alokoi kehkeytymään. Olin hieman nihkeänä, että pitäisikö sitä nyt oikeasti raahata bortsu ihan mätsärikehään asti, kun ei se kuitenkaan osaa esiintyä ja on vähän mitäänsanomattoman näköinenkin. Tokoharrastaja taas huusi mielessäni, että siitähän saa hyvän häiriötreenin!

Aamu neljältä (koska unirytmini ovat sekaisin) etsin muuttolaatikoista näyttelyhihnaa, rokotustodistuksia ja mietin mitä oikein tarvinkaan mukaan. Autokin oli vielä täynnä muuttokamaa, joiden purkaminen odotti aamua. Pari tuntia unta tukkaan, ja purku hommiin. Linkki sai juoksennella mukana, vaikka junnu olikin enemmän fiiliksellä "auto, auto, auto!!". Kamat kasaan ja aamupalalle ABc:lle. Taktisesti kameran unohtumisen tajusin vasta puolessa välissä matkaa.

Kangasallalla mätsäripaikalla oltiin ensimmäisten joukossa. Matkan aikana satoi niin lunta, räntää, rakeita ja vettä, sekä paistoi aurinkokin kauniisti. Samaa  tapahtui odotellessa. Kävin ilmoittamassa Linkin kehään, ennen kuin nappasin sen tekemään pientä treeniä pihalle. Palkkasin koiraa aktiivisuudesta minua kohtaan, koska viimeaikaisena ongelmana ovat esiintyneet keskittymisen herpaantuminen ja nenän vieminen. Linkki oli hyvin mukana treenissä, ja teki pientä perusasentojumppaa muutaman askeleen seuruulla. Kaukoihin sillä oli liikaa virettä, koska astahti aina maa-seiso kaukossa pari askelta eteenpäin. Parin onnistuneen toiston jälkeen bortsu sai hengailla makuullaan ja opetella taas rauhoittumaan ihmis- ja koiravilinässä.

Meidän vuoromme kehässä toi esiin vallattoman Linkin, joka ei muka koskaan ole esiintynyt. Ravi oli tänään hyvin paljon hukassa, koska olisi niin paljon siistimpää vaan lentää. Seisomisessa Linkki on omiaan, mutta tuomariakin olisi pitänyt rakastaa. Mihinkä iloinen koira karvoistaan pääsisi? Sininen nauha saatiin kommentilla "Pidän siitä, että koira ravaa. Ymmärrän kyllä pienen bordercollien menohalut ja rakkauden." Ihan meidän näköinen kommentti.

Kehän jälkeen kävin tekemässä Linkille pidempää seuruuta syrjemmässä ja löydettiin sieltä niitä epäkohtia - katkailevaa kontaktia, edistämistä, poikittamista. Kaikkeen pääsi puuttumaan ja palkkailemaan hyvällä fiiliksellä. Seuruuhommien jälkeen paikkamakuutin junnua yksinään häiriön keskellä, ja tässäkin löytyi ne epäkohdat joita kaipasin. Levoton makuu, jossa koiran pää heilui puolelta toiselle, nenä kävi vähän ja painoa vaihdeltiin kankulta toiselle. Levottomuudesta huolimatta Link ei kuitenkaan meinannut nousta. Siellä se pysyi kuin tatti, eikä vinkunutkaan.

Ennen kokoomakehää pääsi bortsu hetkeksi autoon lepäilemään ja minä palkitsin itseni mokkapalalla. Kokoomakehässä koiria oli likimain parikymmentä. Meidän tuurilla "musta aussie" pääsi ensimmäisenä ravaamaan joukon johdossa. Ravi löytyi paremmin, ja seisominenkin oli hyvin hanskassa. Ihmetyksekseni meidät pyydettiin keskelle neljän parhaan joukkoon ja päästiin juoksemaan kierros. Bortsu osoitettiin neljänneksi, siis vau. Ei voi ylpeämpi olla koirasta, joka käyttäytyi omalla hurmaavalla tavallaan. Taidettiin meidän bileille naureskellakin sivusta, mutta oma tarkoitukseni on mätsärikehissä käydä pitämässä vaan hauskaa.

Link on koira, jonka kanssa on kiva lähteä minne vaan. Tämäkin reissu oli äärettömän onnistunut mahtavan paimenpojan kanssa.

Valmistava treeni

Omaksi opäonnekseni mahduttiinkin 23.1 olevaan kokeeseen, joten potkaistaan vuosi oikein vauhdikkaasti käyntiin. Linkki ei ole tehtnyt lenkkipolkutokoa enempää viimeaikoina, joten otettiin suunnaksi parkkihalli kera treeniseuran.

Jos jotain huomioita pitäisi tehdä, niin tyypin asenne on mennyt parempaan suuntaan. Se on röyhkeämpi, energisempi ja aktiivisempi. Liekkö sillä tauolla oikeasti tapahtunut jotain asioita. Linkki kyllä hallitsee kaikki alokkaaseen vaadittavat liikkeet, lukuunottamatta hyppyä - koska sitä ei olla treenattu.

Seuruussa sen ylitsepursuava into meinasi tulla yli ja koira keuli (siis ihan oikeasti keuli!!) seuruussa ja edisti lievästi, mutta se tekemisen asenne hohkasi oikein kunnolla mustasta. Luoksetulon käskyn olin onnistunut unohtamaan (löysin oikean käskyn kuitenkin) ja kapulaakin se piti. Korkeammassa vireessä ollessaan tyyppi meinasi hieman omia kapulaansa. Kaukoissa malttamattomuus näkyi aika hyvin ja teki vaihdon kerran ennen kuin pyysin.

Paikkamakuun olen antanut tarkoituksella hautua aika pitkään ja ollaan lähinnä tehty levollisia paikkamakuita kotona ja satunnaisesti ulkona - hieman lyhempiä näinä pakkaskeleinä. Linkin pää edelleen pyörii ja se kaipaisi lisää zen tilaa makuuseen. Selkeästi ongelma ei ole enää itse makuu, vaan se koko tilanne miten päädytään makuuseen. Rivissä odottaminen, maahan vajaminen ja siellä pysyminen. Luulen, että osittain kyse on minun jännityksestäni.

Lähdetään kuitenkin kokeeseen pitämään hauskaa ja vetämään hupinumero, tyytyväisenä siihen että saadaan edes tulos. Ainakin voin sanoa tehneeni jotain tänä vuonna! :D

Heinäkuun ensimmäiset

Säätä uhmaten - tällä kertaa lämpöaaltoa - lähdettiin treenaamaan porukalla. Oli iso ponnistus päästä sängystä ylös ja treenaamaan, kun viimeisen viikon olo on ollut heikko ja nytkin suuret lämpötilat koettelevat. Koitettiin varustautua hyvin, riittävällä vedellä ja kevyellä varustuksella suunnitelmissa tehdä kevyt treeni.

Lähdettiin kaupunginpuistoon ja pääsipä bortsu matkalla pulahtamaan Vanajassakin vatsaansa myöten. Seurassa siis entistä virkeämpi paimenkoira. Keskityttiin fiksaamaan seuruun paikkaa. Korjaussarjana lelupalkka haettuna takaa. Linkki on lenkillä opetellut hakemaan keskiselän kohdalta palkkaa, joten juttu ei ollut vieras. Seuruu suoristui huimasti jo muutamalla toistolla ja kestoakin siihen sai lisättyä. Palkkasin koiraa myös "heittämällä" palloa taaksepäin, joka sai siihen vielä enemmän virtaa.

Tehtiin hyppyä ja makusteltiin vielä nykyistä avohyppyä. Tulin tulokseen, että täytyy opettaa hyppyä uudestaan niin, että koira ajautuisi esteestä kauemmas, sillä nyt se jää hieman liian lähelle norkoilemaan, jolloin takaisin hyppy on täysin mahdoton onnistua.

kuvaajana toimi Bea, vanha kuva

Treenin loppuun tehtiin vielä kaksi noin minuutin paikkista kahdella koiralla, jossa häiriö oli kyllä kohtuullinen. Linkki oli taas jostain syystä hirveän levoton ja vaihteli lonkalta puolta, sekä laski ja nosti päätään. Mietin, että voisiko tämä käytös yhdistyä siihen, että liikkuruin treenin, jolloin koirani on epävarma siitä, mitä ohjaaja nyt höpisee. Toisaalta pohdinta tuntuu niin yksinkertaiselta, että se voisi olla mahdollinen, koska rauhallisempi tuo on ollut jonkun muun liikkuroidessa. Toki, unohdin myös arkipannan koiralle kaulaan, joka saattoi hämätä sitä. Tiedä häntä.

Täytyy jatkaa yksinään 10sek - 3min paikkiksia eri paikoissa ja katsoa, että koira pysyy rauhallisena. Koska eihän se makaamaan opi kuin tekemällä. Yksinään se on ollut rauhallinen, enkä ole koskaan ajatellut sen nousevan paikkiksesta tai lähtevän sieltä mihinkään. On vain äärettömän rumaa tuollainen vekslaaminen paikasta toiseen.

Treenin jälkeen Liikkis pääsi loikkaamaan laiturilta järveen ja kyllä junnu nauttikin. Vaikka korvat meinasivat olla hieman koristeea. On yksi asia, mitä tuo koira rakastaa yli kaiken ja se on kyllä uiminen.

Viimeviikonlopun (to-su) Linkki vietti vapaata minusta, kun tyyppi lähti hoitoon entiselle puolisolleni. Miehet nauttivat toistensa seurasta ja Linkki oli kuulemma hurmannut taas monia ihmisiä ja lisää hoitajaehdokkaita on jostain syystä ilmestynyt pilvin pimein. Luulisin siis koiran käyttäytyneen hyvin. On aina ilo kuulla kehuja omasta koirasta.

Meillä tuli myös Linkin kanssa 2v yhteiseloa täyteen kesäkuun 28 päivä. Eihän minusta koskaan pitänyt tulla bordercollien omistajaa. Enkä miellä itseäni vieläkään bortsuihmiseksi, olen enemmänkin Link-ihminen. Tekemisemme etenkin viimeisen vuoden aikana on mennyt huimasti eteenpäin ja nyt vihdoin voidaan alkaa treenaamaan tuleviakin luokkia, kun tilasin ruututamineet, ohjatun noudon kapuloita, sekä tunnarit kotiin. Iik! Pitää keksiä joku juttu tuohon tunnarin treenimiseen, sillä minulla ei ole mitään hajua miten liikettä lähtisi opettamaan.

Maanantaina meidän lauma hajoaa, kun nykyinen puoliso astuu armeijan vihreisiin. Saa nähdä, mitä bortsupojan kanssa keksitään kahdestaan.

Treenaus, ai niin mikä?

Olen kuullut urbaanilegendan siitä, kuinka koiran ilmoittaminen tokokokeeseen lisää treenin määrää vähäisestä aina jokapäiväiseen. Mutta pääsääntöisesti kuitenkin edes jonkin verran. Sain tietää meidän koepaikastamme kesäkuun alussa. Tämän jälkeen olemme treenanneet kerran kunnolla oikeasti treenaten, sekä kerran käyty mätsärissä. Muun ajan olen lähinnä käyttänyt mielikuvaharjoittelun ja jännittämisen sekaiseen pyörimiseen ilman koiraa. Toki elämä heitti kiireisen viikonkin, kun viimeisestä 28 päivästä 24 päivää olen ollut töissä ja väsymys alkoi iskeä tähänkin puurtajaan.

Maanantaina kuitenkin sain raahattua väsyneen itseni ja intopinkeän treenikoiran kentälle. Treenattiin nyt nurmikentällä, koulun vieressä. Häiriönä koripalloilevia lapsosia. Ajatuksena oli ottaa paikkamaku heti alkuun, mutta jouduttiinkin odottelemaan hirvittävän kauan viimeistä koirakkoa. Heittelin Linkille frisbeetä ja jotain muuta pientä tehtiin siinä. Sitten paikkamakuuseen. Alussa oli sählinkiä, kun yksi koira ei suostunut asettumaan riviin ja lähinnä vain huusi ja huusi. Tyyppi pois rivistä, jotta asiat saatiin etenemään. Linkki alkoi hieman rauhattomasti piippailla tässä tilanteessa. Otin kunnolla etäisyyttä rivistä ja käskin koiran rauhoittumaan kauemmas, ennen kuin tilanteen mennessä ohi, tulin takaisin riviin.

Linkki oli keskikoira kahden belgin välissä. Alkuun meille tehtiin luoksepäästävyys kertaa kaksi. Molemmilla kerroilla paimen nousi tervehtimään tuomaria, mutta ei teilannut tätä totaalisesti hyppäämällä syliin rakastamaan. Menee läpi minun kriteereistäni. Ei tarvitse olla täydellinen, mutta pitää hillitä itseään edes vähän.

Paikkamakuu, 2min. En oikein tiedä mitä sanoa. Makasi joo, ja hiljaa, mutta se kaikki oheissälä. Levoton makuu - ei siksi, että koira olisi paineessa, vaan siksi, että sillä oli kai tylsää ja se oli vähän epävarma mitä haetaan. Se tarjosi päätä maahan hetkeksi, mutta koska tästä ei tullut palkkaa, alkoi painon vaihtelu puolelta toiselle ja kehtasi se vähän koittaa ryömiä eteenpäin laskiessaan päätä maahan. Sika, mikä sika. Kuitenkin pysyi maassa, eikä kuvitellut sinällään edes nousevansa, vaikka idea tuntui olevan enemmän ja vähemmän hukassa koko koiralta. Epävarmoi sivulle nousua ja ennen lupaa oli puoli-istuva. Käskin takaisin maahan ja sieltä sivulle - tarkemmin kun miettii, niin olisi pitänyt vapauttaa makuusta.

-> Tähän on otettu korjaussarjana kuluneen viikon aikana n. 15sek-2min paikkamakuita vapauttaen maasta ja hyvästä ja rauhallisesta makuusta. Säheltää vieläkin toki sitä, mitä pitää tehdä, mutta nyt on pysynyt painon vaihtelu puolelta toiselle pois, mutta pää on mennyt ylös/alas liikettä. 

Tehtiin myös hyppyä - tai lähinnä sitä, että sinne ei karata, kun sanon "valmis". En tiedä, onko valmis sana liian lähellä sanaa vapaa tai jes, jotka ovat kumpikin meillä vapaustuskäskyjä (jes enemmän palkkaukseen liittyvä). Into ja focus hypylle olivat hyvät, ei tarvinnut arpoa meneekö yli ja pysähtyykö. Vähän meinaa stepata etutassuilla, kun palaan vierelle, mutta huomattavasti parempi.

Muuta ei sitten siinä treenissä tehtykään, kun oma väsymystaso alkoi olla hyvin korkealla. Ei tule mitään, jos koko kroppa ei ole mukana toimessa. Tiedän Linkin osaavan kaikki ALO:n liikkeet, siitä ei ole kysymys. On kysymys siitä, hallitsenko minä pääni ja koirani. Toivon jännityksen laskevan seuruun intoa hieman, jolloin koira olisi enemmän oikealla paikalla. Nyt sillä on kiire edetä, eikä pysy tahdissani. Kunhan muistan käskyttää oikein, kuuluvasti ja olla itse rauhallinen ja määrätietoinen, loistaa koira rinnallani. Minun pitää pitää tämä vene pystyssä, sillä Linkki ansaitsee ja tarvitsee tukeni.

Mieleni on ollut rauhallinen. Olen hirveä jännittäjä, mutta en ole ehtinyt tai onnistunut muodostamaan mitään hirveää painetta kokeista. Ovathan ne ensimmäiset, mutta mitä sitten jos ei saada tulosta? Ne ovat ensimmäiset virallisen, niin minulle kuin koiralle. Kaikki ei varmastikaan tule menemään putkeen. Olemme molemmat untuvikkoja asian kanssa ja oikeasti meidän ei edes pitänyt päästä kokeeseen, vaan ilmoitin Linkin lähinnä "läpällä, koska siellä on kuitenkin täyttä". Ja kappas, varapaikoilta päästiin mukaan.

Me ollaan hyviä, me ollaan tiimi. Kun me uskotaan itseemme, vaan taivas on rajana.

Liikkuroituja juttuja

Torstaina lähdettiin treenaamaan vaihtuvassa porukassa. Tällä kertaa oli mukana kaksi juoksunarttua, joista toisella taitaa olla tärpit pikkuhiljaa lähellä ja yksi terierimix, joka ei pidä Linkistä. Onneksi tällaiset eivät haittaa treenejä.

ai mikä energia, hmm?

Linkin setti alkoi liikkuroidulla tekemisellä. Seisomaan jäävä - maahan jäävä - luoksari. Siitä on pitkä aika, kun Linkki on viimeksi tehnyt liikkuroitua treeniä. Vieressäni minulla oli virtaa täynnä oleva ilopallo, joka poikitti ja edisti seuruussa, mutta teki hyvän seisomaan jäävän. Malttoi myös odottaa niin kauan, että liikkuri pyysi sivulle. Palkkasin sosiaalisesti taputellen ja otin koiran hyvin mukaan siirtymään. Liikkeestä maahan jäävässä ei ollut mitään muuta ongelmaa ruman seuruun lisäksi kuin se, että Linkki meinasi ponnahtaa liikkurin "käsky"-sanasta istumaan. Luoksetulossa jätin vahingossa väärällä käskyllä ja lähdin väärällä jalalla liikkeelle, joten koira tuli mukaan. Henkinen potku takamukselle itseäni. Toinen jättö oli hyvä, valitsin matkaksi n. 20m, mutta liikkurin "käsky"-sanasta bortsu nytkähti hieman paikallaan epävarmana siitä mitä piti tehdä. Toisella kertaa kuitenkin oli korvat hyvin auki ja Linkki tuli hyvin luokse, josta se sai juosta sitten pallon perään.

Hyppyä tein yhden kokeenomaisen suorituksen ilman liikkurointia. Se meni ihan ok. Ruutua treenailin pidemmältä matkalta ja edellisten treenien epävarmuutta ei näkynyt ollenkaan nyt pidemmältä matkalta juoksennellessa. Pysäytin Linkin seisomaan ruutuun ja käskin sen maahan, sekä kerran maasta seuraamaan - jonka jälkeen superpalkka. Taidettiin edetä ruutuun lähettelyssä n. 30m pari toistoa ja sitten kerta läheltä tyhjään ruutuun. Päätin lähettää Linkin vielä vesipullomerkiltä (n. 10m ruudusta) ruutuun ja hyvin junnu löysi itsensä ruutuun. Siitä superbileet.

Murheenkryyninä oli tänään paikkamakuu. Neljän koiran rivi, juoksuisten narttujen välissä. Kaksi minuuttia, itse olin n. 20m päässä. Linkki makoili hyvin, mutta oli levoton. Ensimmäisen 30sek aikana se oli kerennyt laskemaan päänsä pariin kertaan maahan ja kääntelemään hieman päätään. Minuutin kohdalla se vaihteli lonkalta toiselle pari kertaa, ennen kuin laski pään maahan hetkeksi. Rauhoittui kovin loppua kohden. Rivissä tuntui olevan muutenkin levottomuutta ja vieruskoiran pää pyöri samalla tavalla, sekä toinen narttu makasi vinossa. Linkki ei kuitenkaan piipannut, eikä näyttänyt ahdistuneelta. Luulen, että sillä oli vain liikaa energiaa työpäivän jälkeen, eikä se olisi malttanut rauhottua paikalleen.

Linkki sai myös ensimmäistä kertaa näyttelyhihna ja pantacombon kaulaansa. Minun kanssani paimen suostuu juoksemaan hyvässä kontaktissa, mutta kokeiltiin vieraalla esittäjällä. Aikansa kun Pauliina Linkin kanssa töhötti sai kaksikko aikaan ihan kivaa ravausta ja pari hyvää seisotustakin. Ehkä tuo "näyttelypuudeli" pääsee vielä tänä kesänä mätsäreihin. Pakko kai sen kanssa on alkaa myös miettimään sitä pakko-H:ta ja tulevia näyttelyitä, niin kaipaa tuo tokoeläinkin treeniä näyttelyhommiin.

Pääsipä Linkki heittämään talviturkkinsakin torstaina, kun mentiin porukalla uittamaan koiria. Tosin, bortsulle kaikista vaikeinta oli se, kun muille heiteltiin hänen järveensä keppejä etc, joita hän ei saanut hakea.

Kiitos Jassulle tokokuvista! Näyttelykuvat olen ottanut itse.

Hyviäpahojatreenejä

Mikä treeneissä oli hyvää: Paikkamakuu, hyppy, jäävät
Mikä treeneissä oli huonoa: Ruutu + yleinen oleminen

Aloitetaan huonoista: Linkistä on tullut pieni sikapossu. Olen arvostanut koirassa aina pientä röyhkeyttä ja kannustanut bortsua olemaan röyhkeä. Tänään kuitenkin se kehtasi karata käskyn alta toisen koiran pallon perään. Kirosanoja karjuessani bortsu ei kuitenkaan lähtenyt haastamaan pallosta, vaan luimuili muuten vain. Kävin hakemassa eläimen pois kentältä sadatellen ja kainalokyydillä. Sen jälkeen bortsu treenasikin sitä, miten käskyn alta ei lähdetä, vaikka tennispallo pomppisi likimain päin näköä. Nopeasti juttu meni perille.

Linkillä oli myös tuhottomasti energiaa ja se pieni seuruupätkä mitä yritettiin tehdä oli silkkaa keulimista ja poikittamista. Huh huh, sanon minä.

Ruutu taas. Tyhjään ruutuun lyhyeltä matkalta se menee hyvin, hakeutuu loistavasti likimain keskelle ruutua. Pidemmällä matkalla tein niin, että lähetin koiraa targertille. Se lähti hyvin, mutta epävarmuus iski. Uudella käskyllä löysi ruutuun. Helpotin matkaa huomattavasti, mutta taas himmaili - teki kuitenkin itsenäisen ratkaisun juosta vielä eteenpäin ja löysi ruudun hyvin. Kerran hihkaisin "jes" liian aikaisin ennen ruutua ja lisäsin vaan koiran epävarmuutta tekemisestään. Täytyy ottaa nyt kuureittain juoksemista ruudulle pidemmältä matkalta, ettei jumahdeta lyhyelle matkalle.

Mitä niihin hyviin tulee, niin: Hyppyä tehtiin nyt hieman yli Linkin säkäkorkeuden kokoisena. Ennen se ei ole suostunu (/uskaltanut) hypätä, jos hyppy on ollut täyskorkuinen. Voi johtua siitä, ettei se tiedä mitä esteen takana on, kun ei kunnolla näe sinne. Nyt se kuitenkin hyppäsi hyvin, haki tarpeksi etäisyytä hyppyyn ja oli muutenkin bueno. Tein yhden kokonaisin liikkeen, mutta enemmän palkkailin hyvästä pysähdyksestä esteen taakse.

Otettiin paikkamakuu, ennen kuin yksi treenitovereista lähti. Linkki rivin keskelle narttujen väliin, joista toisella oli juoksut. Vähän arvelutti, mutta päätin kokeilla. En vaatinut päätä maahan, koska koira oli hyvässä mielentilassa. Linkkiä häiritsi hieman se, että liikkuroin liikkeen, ja se taisi mennä jollain sanalla maahan valmiiksi. Pitäisi saada joku muu liikkuroimaan, niin voisi keskittyä omaan suoritukseen. Jäi kuitenkin hyvin ja suoraan maahan. Poistuin koiran luota n. 25m päähän (koska en muista mikä oikea matka olikaan), ja annoin maata täyden 2min. No, vesisadehan rankkeni ja vierustoverit - kuten Linkkikin alkoivat näyttää enemmän uimassa käyneiltä. Kuitenkin bortsu katsoi kerran taakseen (haukahtiko koira vai kuuluiko kovaääninen auton ääni - en muista) ja muuten sen focus oli edessä päin - minussa. Se ei myöskään reagoinut, kun liikkuroin ohjaajat takaisin ja nousi sivulle hyvin. Palkkasin sen ruhtinaalisti. Koko 2min koira makasi hiljaa, rivin keskellä. Uusi erävoitto! (Alkoi vain tuntumaan, ettei mitään ongelmaa edes ole ollut, vaan olen kuvitellu sen)

Paikkiksen jälkeen tein sateessa (kerrankin) märkää maata ja paskaa ilmaa hyödyntäen jäävät. Ensin seisomaan jäävän ja sitten maahan jäävän. Niissä ei ollut mitään ongelmaa, muuta kuin liian innokas seuruu. Pitäisi saada tehtyä sille jotain, kunhan vain keksisi mitä. Muuten täysin antoisat treenit.

Käveltiin vielä kotiinpäin juoksunartun kanssa ja onnea on koira, joka ei reagoinut juoksuihin mitenkään. Nartun tärpit tosin eivät olleet lähelläkään, mutta ihanaa omistaa koira, joka on tasapainoinen ja järkevä. Pelkäsin urosta otaessani jotain 24/7 kiimassa olevaa höyrypäätä, mutta kerta toisensa jälkeen jaksaa tuo mustavalkoinen rakkauspiski yllättää omistajansa.

Erävoitto!

Tämä päivä toi mukanaan jälleen uuden työpäivän, sekä uuden rytmin. Nyt muutaman päivän työt ajoittuvat päivän ja illan sijasta aamuun, joten jouduin kääntämään koko unirytmini ympäri. Hehe, olipas mukava herätä aikaisin aamulla ja tehdä aamutoimet rauhassa. Rakastan hitaita aamuja ja nyt sain nauttia sellaisesta. Kevyen työpäivän jälkeen (vaikkakin kävelin kotiin), päätin lähteä treenaamaan virtapallona pyörivää bortsua. En tiedä oliko sen hupulit enemmän sitä, että tulimme kerrankin molemmat samaan aikaan kotiin vai oliko sillä vain virtaa.

Urheiltiin siis treenipaikalle tyylikkäästi puolisen tuntia alkamisajankohdasta myöhässä. Ei ilmeisesti kuitenkaan oltu menetetty kovinkaan paljoa treeneistä. Kerrankin joku muu laittoi ruudun pystyyn ja sain keskittyä hetken hengähtämään. Meinasi olla virta lopussa. Päätin tyhjentää ruudun ympäristöön koko treenireppuni häiriöksi, joten sieltä löytyi kaikesta narupalloista alkaen, kapuloiden kautta vesipulloon ja sieltä hanskoihin. Vähän haastetta elämään. Linkin focushan meinasi olla pallossa ja se kerkesi kerran karkaamaankin tennispallon luo.  Ärähdys ja koira takaisin haltuun, sekä pallo kauemmas.

Itse ruutuun se kyllä löysi hyvin. Ainakin targetille, kunhan malttoi kuunnella. Kielsin sitä kerran menemästä frisbeelle, joka sotki bortsun pasmat. Se ei kuunnellut ja tarjosi merkin kiertoa (vasen takalaita, logiikka?). Se ei myöskään tahtonut löytää enää targetille, kun ajatukset oli jossain niin muualla. Sain treenattua sille kuitenkin henkilöryhmää. Ensin se teki kainalopalkalla hyvää ja pitkää pujottelua, ja sen jälkeen ilman kainalopalkkaa hieman lyhempää. Kerran kontakti tipahti, mutta ei haitannut ollenkaan ihmisten puhe. Henkilöryhmä on siis mennyt huimasti eteenpäin ja tuollaisen kaikkea rakastavan pienen bordercollien on hyvin, hyvin, hyvin vaikea tehdä töitä ihanien ihmisten keskellä. Kerran vielä ruutu targetilla, ja nyt se löytyi jo hyvin.

Linkki pääsi tauolle, ja tauon jälkeen se sai yksikerrallaan hakea minulle häiriö tavarat pois. Ensin tuli pallot, sitten frisbee, hanskat, pullo, kapulat ja vasta viimeisenä juomakuppi. Bortsu pääsi jälleen ottamaan lepiä muiden koirakoiden tehdessä ja sen jälkeen tehtiin hyppyä. Linkki meinasi sikailla ja karata hypylle ensin. Sen jälkeen treenikaveri toimi hyvänä häiriönä ja istui kuvaamassa hypyn sivussa. Linkillehän istuvat ihmiset ovat jotain niin ihanaa ja se on kahdesti hypyltä meinannut singota istuvien ihmisten syliin. Nyt se kuitenkin hyppäsi hyvin. Minun mielestäni se hyppää liian lähelle hyppyä, sekä myös steppaa pysähtymiskäskyn jälkeen. Pitää ehdottomasti irrottaa hyppytreenistä pelkkä seisomiskäsky ja tehdä sitä enemmän niin, että liikun itse. Tuoda sen jälkeen hyppy takaisin mukaan. Muutenhan se on ihan hirmu pätevä. Pieni pätkä seuruuta. Suoraa, täyskäännös, käännös oikealle ja käännös vasemmalle - palkka. Sitten bortsu takaisin lepäämään.

Viimeisenä otettiin paikkamakuu. Ensimmäinen setti oli minuutin mittainen ja Linkki sai makoilla pää maassa rivin laidalla, kun naksuttelin sille sitä. Koira ei vaikuttanut ahdistuneelta, joten päätin ottaa sen rivin keskelle makaamaan. Se jäi hyvin, ei ennakoinut käskyä (liikkuroin samalla) ja jätin sen makaamaan vain "paikka" -käskyllä. En vaatinut siltä pään maahan laittoa. Koiran focus pysyi hyvin minussa. Muutaman kerran vilkaisi vierustoveria. Se kuitenkin makasi hiljaa ja rauhassa. Palkkasin 1,5min aikana kolmesti isommasta häiriöstä (yksi koira vietiin rivistä, toinen nousi istumaan/seisomaan välillä). Loppujen lopuksi pyysin sen vielä sivulle ja pidettiin superbileet. Erävoitto!

Kumpa tällaisia onnistumisia saataisiin enemmän, sillä nyt rivissä oli äänetön ja rauhallinen koira, joka ei ahdistunut tai kuikuillut muita. Tuli ihan superhyvä fiilis siitä, että sai tuollaisen (mitättömän) asian onnistumaan. Vaikka se tuntuu pieneltä, on se suuri askel meille. Nyt, kun vain pääsisi tekemään vielä enemmän paikkamakuuta ryhmässä ja hakemaan sitä oikeaa fiilistä siihen. Täytyy olla vain tarkkana koiran mielentilan kanssa, mitä siltä voi vaatia missäkin tilanteessa. Selvästi pää maassa makoilu rauhoittaa sitä, mutta sen jälkeen se pystyi myös hyvään makuuseen pää ilmassa. Ehkä tähänkin löydetään se kultainen keskitie jostain.

Kuvista kiitos Jassu!

Töitä, koulua, tokoa, sekä vieraita

Oi ja voi, väsymys. Se on hiipinyt salakavalasti ja on tuntunut, että huhtikuussa on ollut niin hirveästi tekemistä bloggailun ohessa. Keskiviikosta asti mun on pitänyt jaksaa kirjoittaa blogiin asioita treeneistä, joita ollaan tehty kuitenkin huimat kaksi kipalettakin. Jotenkin aika on vaan enemmän valunut lukio-opiskeluun, koska päätin kääntää vähän uutta lehteä elämässä. Aloitin nettilukion, jotta saisin lukion päättötodistuksen, sekä pääsisin yo-kirjoituksiin. Tavoitteena oppia jotain uutta ja löytää uusia asioita elämään. Nyt olen työskennellyt hirmu ahkerasti sen parissa. Kävin myös korkkaamassa uuden työpaikan, johon toivottavasti tulee enemmän vuoroja. Liityn pikaruokatyöntekijöihin, eli Hesburgerin kassalle muiden koiraihmisten sekaan. Hirmu moni kaveri ainakin uurtaa koirien kanssa uraa pikaruokaloissa.

Kuitenkin koiramaisiin kuulumisiin. Keskiviikon aprillitreenit yksin kaupunginpuistossa. Meillä teemana on ollut nyt perusasennot eri kohdista, koska haen nopeampaa istumista luoksetuloon. Vaihdoin meidän luoksarikäskyksi "si" -käskyn, joka tarkoittaa "tule sivulle". Tämä on edistänyt huimasti, ja koira tulee jo lyhyeltä matkalta hyvin ja tiiviisti sivulle. Linkin suurin ongelmahan on se, että se nostaa juostessa itseään sen verran korkealle, ettei enää malta istua.

Merkin kiertoa ollaan harjoiteltu myös ahkerasti. Pidemmältä matkalta se vaatii myös enemmän vahvistelua kuin lyhyemmältä. Linkki kiertää "kierrä" -käskyllä merkin vastapäivään ja palaa siitä sivulle. Itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että koira leikkaa tavallaan linjan. Olen miettinyt, että opettaisin Linkin kiertämään samaan syssyyn selkäni takaa sivulle.


Kuvailin seuruuta myös videolle eri tavoilla palkata koiraa, mutta en ole vielä jaksanut käsitellä videota. Treenissä tuntui, että joko koira painoi liikaa tai vaihtoehtoisesti poikitti liiaksi. Olen miettinyt, että onko se vahingossa oppinut paikan liian eteen, vaikka olen mielestäni palkannut sitä vain oikealla kohdalla olemisesta. Pitänee palata pari askelta taaksepäin ja ihmetellä enemmän videon kanssa.

Linkki dunaili myös noutoa tässä treenissä. Sen ongelmana on ollut singota kapulan perään heitettäessä, joten palkkailin koiraa siitä, että se pysyi sivulla. Kapulalle kokonaan varastamista ei ollut, vaan pieni nytkähdys vain. Koira toi nätisti kapulan päästessään hakemaan sen ja loppuun asti. Pitoa pitää tehdä enemmän, koska nyt luovutuksessa se unohtaa pitää kapulasta kunnolla kiinni, jolloin kapula valuu takahampaille ja koira jäystää helpommin sitä. Myös noudossa pitää kiinnittää huomio siihen, että se malttaa istua loppuun asti. Luovutus on ollut taas pitkän aikaa ok. Se ei väistä sivulle tai tee mitään muutakaan tyhmää.

Torstain kimppatreeneissä Linkki keskityi tekemään kivaa seuruuta, josta se sai palkan kauko/kainalopalkkana. Palkka on enimmäkseen sijoitettu kainalon takaosaan. Se karsi edistämistä hyvin pois ja saatiin pari näppärää täykkäriäkin tehtyä.

Suurin haaste Linkillä oli pää maassa makaaminen, vaikka ympärillä tapahtui. Naksuttelin sille omaehtoista pään maahan laittoa. Se teki hyvää sarjaa lyhyillä kestoilla, vaikka vieressä kulki koiria ja Katja huuteli jotain omillekin koirilleen. Lisämausteena paikalla oli kaksi narttua, joilla oli juoksut. Merkkasin liian aikaisin nousseet kerrat "oho", sanalla ja pyysin koiraa tekemään uudestaan. Linkki teki kaksi n. 20 toiston sarjaa, joista ensimmäinen oli niin, että se oli yksin kentällä muiden kävellessä ympärillä ja toinen oli niin, että toinen koira teki tokoa (mm. kapulan hakua) ja bortsun piti malttaa pitää päätä maassa. Hyvin se pysyi, yllättävän hyvin ja häntäkin heilui iloisesti. Mielentila vaikutti siis hyvältä.

Linkki teki myös lisää sivulle siirtymiä tässä kohtaa viimeisinä puhteina ja pääsi vielä hassuttelemaan kentälle. Pujottelemaan jalkoja, peruuttelemaan, hyppäämään jalan yli ja tekemään kaikkea muutakin superrrrkivaa. Ei aina tarvi olla niin vakavissaan ja bortsulla oli ihan huikeaa. Lopuksi se vielä palkittiin sillä, että pääsi antamaan kivaa koirakontaktia toyterierille, joka ei oikein puhu koiraa. Linkki on siitä kiva, että se provosoidu toisen ärinämurinasta ja vaikka pikkukaveri kävi riveleihin kiinni, ei junnu vastannut ollenkaan. Se mieluummin väistää, kun lähtee rähisemään. Jotain poikien juttuja niillä oli, kun kävivät samat puut merkkaamassa ja höpöilivät omiaan.

Tämänkin päivän jälkeen minulla makaa sohvalla tyytyväinen sosiaalibortsu. Kävi vieraita kahdessa erässä, onneksi koirarakkaita, niin Linkkikin sai rakkautta osakseen. Nätisti se peuhasi molempien vieraiden kanssa ja sain kuulla kuinka koira on rauhoittunut ja parantanut käytöstään. Jopa kaikki neljä käpälää pysyivät maassa, vaikka uusien tyyppien kanssa olisi ollut kiva painia. Jätti myös vieraat hyvin omaan arvoonsa pyynnöstä. Ihan huikea se on. Kiva kutsua vieraita, kun ei tarvi stressata siitä, että koira on ihan kakkiainen.

Tokosulkeiset

Tiistai oli meillä tokopäivä. Kentällä vierähtikin likimain viitisen tuntia kahdessa eri setissä. Olin lupautunut käymään vilkaisemassa kentän kuntoa aamusella ja kun aurinko niin kauniisti paistoi ikkunasta sisään, kokosin itseni ja koiran ulos. Kenttä oli ihan kivassa kuosissa. Siinä, missä se viime treenikerralla oli liejua, oli nyt melkotiivis hiekkapohja muutamalla lätäköllä höystettynä.

Treenihäiriönämme toimi kaksi miestä autoineen. Mietin hetken, kehtaanko mitään tehdäkään - mutta päätin ottaa Linkin kanssa kuuntelutreeniä. Se teki maanantaina näppärän zetan, joten ajattelin katsoa sekoittaako se liikkeitä. Seuruun yhteydessä suoritetut liikkeet - seisomaan ja maahan jäävät se erottaa hyvin toisistaan. Istuminen on vielä hidas ja hakee oikeaa muotomaan, kun bortsu haluaisi mieluummin jäädä vietereille - niin kuin luoksarin sivulle tulossakin. Otettiin siis kuuriluontoisesti istumisia ja palkkailin nopeista.

Teetin Linkille kentällä samaa settiä, mitä maanantaina sisätiloissa. Istu - Kurre - Maahan  - Pläts, joista viimeinen on päämaahan  käsky. Bortsun suurin ongelma on se, että sillä on liian kivaa, että se malttaisi kuunnella mitä sen oikeasti pitäisi tehdä. Pläts on muodostunut niin vahvaksi, että se tekee sen mielellään joka käskyllä. Se myös kuvittelee tietävänsä mikä käsky tulee, kun aukaisen suuni. Se sekoittaa huolella pakkaa, kun kerron sen tekevän väärin ja pyydän uudestaan. Näiden neljän liikkeen lisäksi näin oikeastaan vähän kaikkea; kierimistä, peruuttamista, sivulletuloa oikealle ja vasemmalle puolelle, sekä jopa yhden turhautumishaukahduksen. Niin siis Linkkihän ei hauku yleensä. Miltei kokonaan tuloksetta olen koittanut opettaa sitä haukkumaan. Päätettiin treeni onnistuneeseen sarjaan.

Siirryin tekemään hommia kaukopalkalla ja kuvittelin meneväni koiran kanssa paikkamakuuta tekemään. Sanoin ääneen "valmis" ja musta salama singahtaa kohti palkkaa. Treenin tarkoitus oli hieman eri, mutta jouduinkin palkkailemaan siitä, että bortsu pysyi "valmis"-sanalla vieressä, jos sen jossain aivopierussa kokeessa tulen sanomaan ääneen. Tarkoituksena olisi muodostaa tästä yhtälö "Valmis" -> kontakti. Jouduin monesti toistelemaan, ennen kuin sain halutun tuloksen ja koira otti kontaktia. Sai siitä juosta hakemaan kaukopalkan. Pieni pätkä pää maassa makuutakin tehtiin kaukopalkalla, josta suorilta vapautus palkalle. Tämän junnu handlasi hyvin.

Ennen kotiinlähtöä muisteltiin kiertämistä. Tällä kertaa lipputangolla ja molempiin suuntiin. Aluksi Linkki kokeili, että onko pakko jos ei välttämättä hirveämmin kiinnosta. Parin onnistumisen jälkeen se lähti taas tekemään muka oikeaa asiaa. Kuitenkin päästiin jonkin matkan päähän kiertämään lipputanko ja jätin siihen, kun näytti hyvältä.

---

---

Tokosulkeiset jatkuivat illemmalla, kun kimppatreeni kokoontui kentälle. Oltiin ajoissa paikalla, joten säädettyäni kameran asetukset, kaivoin tötsät esille. Nyt Linkki sai kiertää tötsää kuin vanha tekijä. Päästiin helposti kymmeneen metriin, minkä avo vaatii ja 15m kohdalla saatiin viimeinen onnistuminen mihin lopetettiin. Kiinnitin huomiota nopeisiin istumisiin takaisin vierelle palatessa. Liike tulee vaatimaan vielä vauhtia, mutta se varmasti tulee ajan kanssa.

Linkki teki odotteluajan jälkeen seuraamista ensin ympyrällä myötäpäivään ja siitä suoristellen sitä välillä, sekä neliötä vasemmalle. Edistaminen on vähentynyt. Nostin sitä myös korkeampaan viettiin niin, että joduin pari kertaa komentamaan bortsua näpsimisestä, mikä ei ole ok. Leuat kävivät takin helmassa, mutta tahdon karsia tuollaisen käytöksen heti suorilta pois. Siitä ei saa tulla vahingossakaan tapa. Seuruun lisäksi Linkki teki kaksi luoksaria, joissa namilla tintattiin takamus nopeasti maahan, eikä jätetty bortsulle muita vaihtoehtoja. (Olen ollut tässä liian kiltti ja palkannut huonoista sivulletuloista, kun en ole nähnyt, että junnu on ollut viritetyillä jousilla sensijaan, että takalisto olisi kokonaan maassa.)

Odotellessamme loppuja, naksuttelin Linkille päämaassa makuuta neljän koiran keskellä. Bortsulla oli hyvä mielentila ja se heilutteli häntää äärettömän dorkan näköisenä. Tehtiin monta hyvää toistoa, eikä sitä ollenkaan haitannut, vaikka häiriö koirat liikkuivat ja omistajat puhuivat. Se oli täysin työnsä orja ja pää pysyi pidempäänkin maassa.

Linkki sai myös toimia esimerkkikoirana kun kerroin muille ajatuksiani seuruusta. Se sai tehdä pitkästä aikaa kainalopalkalla töitä havainnollistaakseni sanojani. Seuruuprojektin jälkeen otettiin hyppyä, kun sellainen oli paikalle tuotu ja meidän hyppytreenit on olleet hyvin vähäisiä. Jätin alkuun hypyn liian korkeaksi, jolloin junnu ei suostunut hyppäämään. Yhden lankun poistolla se teki hyvää hyppyä, mutta tuppasi liikkumaan tullessani kohti. Syynkin selvitin varsin nopeasti - annoin sille väärän käskyn. Oikean käskysanan löytyessä se tönötti paikoillaan hyvin. Kertaakaan en pyytänyt sitä perusasentoon. Ajatellen kuitenkin jatkoa, Linkki hyppää liian lähelle estettä. Sen tekemiseen pitäisi saada lisää pituutta, joka varmasti hoituu namialustalla helposti pois. Estettä pääsee treenaamaan vain harmillisen vähän.

Kokonaisuudessaan treenit oli aivan muikeat. Bortsu ei vieläkään ota häiriötä, vaikka sen kanssa pitäisikin edelleen rikkoa enemmän kaavaa ja tehdä enemmän erilaisia juttuja, jotta tekemisen varmuus paranee. Kyllä siitä vielä hyvä kisakoiruus tulee.

Maaliskuun ekat tokot

Harvemmin olen niin sekopää, että sovin koiratreenejä työpäiville. Sattui kuitenkin niin sopivasti, että Jenni kertoi tulevansa Zira -belgin kanssa. Koska tuo mummobelgi ihmisineen kuuluvat minun suosikki koirakoihini, en voinut vastustaa. Hyvin Jenni myös puhui Jassun ja Demin paikalle. Itse hieman kauhistelin, kun kello herätti yhdeksältä, että kerkesin laittamaan kaiken valmiiksi. Bortsu oli jo intoa täynnä ennen kuin päästiin kentälle ja se olisi mielellään lentänyt koko matkat.

Kentällä annoin sen purkaa energiaa juoksemalla vielä lumisella kohdalla, ennen kuin aloin tekemään sen kanssa yhtään mitään. Linkki tunnetusti on hieman energiapiikki välillä, joten oli fiksu ratkaisu antaa sen purkaa itseään ensin. Aluksi se sai höntsäillä eteenmenoja targetille Jennin avustamana. Bortsu oli hukassa ensin ja oli sitä mieltä, että Jenni on kiva ja hän menee Jennin luo. No, sehän ei käynyt. Kuitenkin eläin hoksasi targetin kauempaa ja homma alkoi sujua. Muutama hyvä toisto arviolta kaukaisimmillaan n. 15 metristä. Hyvään suoritukseen lopetus.

teki se kivasti duuniakin

Tauolla Linkki oli kiinni. Tämän jälkeen se teki pientä seuruupätkää käännöksillä. Linkki teki hyvin. Ollaan duunailtu viimeaikoina paljoltikin käännöksiä vasemmalle ja olen kiinnittänyt enemmän ja enemmän huomiota siihen oikeaan paikkaan. Ollaan tehty nyt jonkin verran takapalkalla, sekä kainalopalkalla taaksepäin palkaten. Takapalkalla bortsu pysyy oikealla paikalla hyvin. Kainalopalkalla sen paikka seilaa, mutta se on innokkaampaa. Tiedä häntä taas kumpi olisi parempi tapa. Ehkä vain naksuttelen oikeaa paikkaa sille kuuriluontoisena seilauksen keskeltä.

mestari puuhassaan - poseeraa.

Linkin oli myös tarkoitus tehdä seisomaan jäävä, sekä maahan jäävä. Yhden kerran molemmat tässä järjestyksessä. No, koirahan ei malttanut kuunnella vaan vajosi seiso -käskyllä maahan. Hupsis. Viimeksi märkä maa oli niin ällö, ettei koira pystynyt menemään maahan ja nyt se meni kuin vettä vaan. Seuraavalla kokeilulla jäi seisomaan. En häiriköinyt seisomista enempää. Liikkeestä maahan se meni ensimmäisellä hyvin. Kiersin koiran ennen vierelle tuloa ja palkkasin maahan. Paketti oli kunnossa. Lisäksi junnu teki paikkaistumista häiriköitynä, kun Zira kutsuttiin luokse sen nenän edestä. Ensimmäisellä kerralla bortsu haksahti jekkuun ja ryntäsi Jennin luo. Toisella kertaa se pysyi hyvin, eikä edes nytkähtänyt sinne suuntaan.

meilläpäin bortsut ei pysy maassa

Liikkis sai myös hömppäillä, kiertää jalkoja, hypätä selkään, hyppiä jalan yli. Sillä oli hirmu kivaa, että kuuntelu meinasi jäädä toissijaiseksi ja paimen tehdä juttuja ennen käskyä. Pienen tauon jälkeen otettiin vielä paikkamakuu. Makasi nyt ihan kivasti ja rauhaksiin. Kentällä pörräsi auto ja sen mennessä pois häiriö oli liian suuri ja Linkki nousi istumaan. Naamasta näki, että se tajusi tehneensä virheen ja palasi heti makaamaan. Palkkasin rauhassa, kun laski itsensä hyvään mielentilaan. Ei piipannut, vaan oli nätisti.

Ryhmäkuvassa sillä oli hankalaa. Ne istuivat ensin Demin kanssa hienosti vieretysten, mutta Demin haistaessa Linkkiä nenästä, bortsu erehtyi nuuskimaan tyttöä. Komennosta nousi ja jätti rauhaan. Istui pienen välimatkan päähän ja tunnetusti unohti kuinka poseerataan. Huoh. Kyllähän se osaa vaikka ja mitä sirkustemppuja, mutta ryhmäkuvissa näyttää aina yhtä idiootilta. Demin lähdettyä päästin paimen pojan irti sekoilemaan. Ja sitä sekoiluahan riitti. Ikäänkuin junnu olisi vain padonnut kaiken energian koko treenin ajan ja nyt se sai pilistää. Onneksi se ei hauku, en halua tietää millainen konsertto siitä olisikaan lähtenyt.

Jenni otti meistä myös uuden kivan tiimikuvan!

Kaikki postauksen kuvat © Jenni! Kiitos niistä!

Tanssi poika askelein gasellin

Pitkästä aikaa oli mukava lähteä treenaamaan tokoa. Palattiin aikojen alkuun - eli parkkihalliin. Sopivan lämmintä ja kuivaa tilaa jopa mun kaltaiselle hienohelmalle. Tai likaiset lattiathan sielläkin on, mutta se on pienempi paha kuin märkyys ja kylmyys. Hrr. Treeniseurana meillä oli tällä kertaa kaksi mitteliä - uros ja narttu.

Linkin treenisetti alkoi sillä, että palkkailin sitä rauhallisesta sivulla olosta. Meinasi hieman kiehua, kun oli pikkukaveraita. Naksuttelin junnulle seuraavaksi pää maassa makuuta targetilla, johon se taipui yllättävän hyvin, vaikka häiriö oli taattu kaiken muodossa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Linkki teki makuuta jossain muualla kuin sisällä. Tai ensimmäinen ja ensimmäinen, koska olen makuuttanut sitä ihan muutamia sekuntteja esimerkiksi talon edessä. Nyt se kuitenkin pysyi ja tarjosi pitkääkin makuuta niin. Plussat Linkille tästä.

Seuraavaksi otettiin pätkä seuruuta, jossa haettiin oikeaa paikkaa. Oli tänään kainalopalkalla ja teki hyvin. Pysyi oikealla paikalla, eikä edistänyt hirveästi. Jääviä otin yhden molempia. Ensin maahan jäävä - jolloin treenikaveri teki toiseen suuntaan myös saman jäävän. Ei ottanut häitiötä, pysyi hyvin, vaikka kiersin koko koiran laajalla kaarella ennen palkkaa. Seisomaan jäävässä ei arponut asentoa, vaan pysähtyi nätisti. Seisoi kokoajan paikallaan, mutta kun kiersin koiraa, kääntyi perään. Laitoin uudestaan seisomaan, jolloin pysyi, vaikka hieman katseli taakseen.

Tehtiin myös ryhmäpaikkis, jonka alkua häiritsi pari autoa ja ihmistä. Linkki meinasi hermostua siinä, mutta alkoi keskittymään pikkuhiljaa kunnolla. Jouduttiin tovi odottelemaan ja riehutin Linkkiä hetken. Tällä kertaa junnu makasi reunassa, toisen uroksen vieressä. Jäi hyvin, eikä ottanut häiriötä, vaikka toisen koiran kanssa häsättiin. Palkkaisin usein eri matkoista, kävelin tolpan ympäri. Rivin laitimmainen koira nousi ja lähti omistajansa luo, mutta Linkki pysyi tasaisen varmasti. Paikkis oli rauhallinen ja 1,5min kohdalla kävin hakemassa oman pois rauhassa, kiitin sitä ja kävelin kehän ulkopuolelle palkkaamaan. Linkki oli ihan superr! Paikkiksen jälkeen junnu jumppasi vielä 5m matkalta m - i - m - i - m vaihdot oikein. Maasta se nousi vajavaisesti sivulle. Muuten hyvät ja nopeat vaihdot nätillä tekemisellä.

Sen lisäksi se pitkästä aikaa odotti autossa vapaana, eikä ollut tehnyt mitään tyhmää kuskin penkille kiipeämistä lukuunottamatta. Käytiin vielä mitteleiden kanssa lenkki Aulangolle. Mitteleitten maailma ei kohdannut bortsun kanssa, joten bortsu rallatteli edessä, mutta pysyi hyvin maisemissa. Pimeillä poluilla kulkiessa se oli kiinni, koska luotto ei toimi vielä niin paljon. Haluan kuitenkin nähdä asiat ennen koiraa - en siinä vaiheessa, kun se ottaa hatkat.

Aamusta Linkki sai tehdä juttuja kapula suussa. Kulkea merkitylle paikalle, tuoda kapulaa eteen ja sivulle. Tehdä kaukoja. Oli kiva huomata, että koira pystyy tekemään asioita kapula suussa. Myös avopuoliso on leikkinyt koiran kanssa aktiivisesti pitoleikkejä ja asioiden piilottamista. Mukava seurata niiden keskinäisiä juttuja.

Prinsessat ja prinssi tokoilee

Hullut koiranaiset kokoontuivat jälleen yhtenä kauniina perjantaina (6.2) yhteen pitämään hauskaa koiramaisissa merkeissä. Omien synttäreiden hulinoissa kerettiin sopimaan näkeminen Maijan kanssa ja mukavasti saatiin myös Katjakin liittymään laumoineen mukaan. Sovittiin treffit Hämeenlinnaan, Kaupunginpuiston idylisiin maisemiin. Onneksi oli aurattu kenttä.

Maija poimi meidät aamutuimaan mukaan ja kivasti aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Sää oli puolellamme, eikä ollut liian kylmä. Hetken juoruamisen jälkeen pääsimme tositoimiin. Linkillä oli hirveästi turhaa pölhöilyenergiaa, eikä se hävinnyt, vaikka koira sai juosta lumihangessa. Jopa se kaivoi minulle hangesta tölkin. Ajatuksena täysi kymppi, mutta ennen kuin kerkesin poimimaan aarteen talteen, oli viivakoodin kohdalla jo reikiä hampaista. Kiitos Linkki kultaisesta ajatuksesta ruokintasi suhteen.

Otettiin alkuun paikkamakuu ja makuun jälkeen paikkaistuminen. Päädyttiin ryhmässä keskelle. Linkki oli makuussa levoton. Sen pää pyöri ja hieman piippasin. Palkkailin koiraa hiljaisista hetkistä, eikä sen piippaaminen ollut mitenkään tauotonta. Suurimman osan ajasta se oli hiljaa. Maijan tullessa piilosta, nytkähti eläin hieman, mutta pysyi makuullaan. Otettiin heti perään lyhyt istuminen, jossa pään pyöriminen ja piippailu jatkui. Pysyi kuitenkin aloillaan, vaikka en kertaakaan palkannut.

Olen miettinyt tätä paikkamakuun piippausta, koska Linkki on tehnyt hyvin vähän ryhmäpaikkamakuuta. Muistelisin, että aikoinaan kun se Ziran kanssa makoili niin ääntä ei lähtenyt, eikä ensimmäisissä mölleissäkään. Toisissa mölleissähän sattui äksidentti, jossa toinen kisaaja rähähti Linkille ja tuijotti ahdistavasti bortsua koko ajan. Tämän jälkeen ollaan tehty koirien kanssa huomattavan vähän paikkista ja ensimmäinen kunnon kerta oli kokeenomaisissa, joissa Linkki oksensi (ja ajattelin sen piippaavan siksi). Nyt piippaukselle voisi olla syynä turha energia, vaikka koira oli huomattavasti levollisempi kuin aikaisemmin.

En sitten tiedä, mikä siitä kirvoittaa sitä ääntä. Kuvitteleeko se paikkamakuun olevan ahdistava (tähän mennessä maannut keskellä aina ja kahden koiran makuussa on levollinen, kuten myös yksin), jolloin taas voisi kuvitella, että muut koirat luo siihen paineen ja koiralla on väärä mielentila makuussa. Vai jännitänkö minä kenties paikkamakuuta liikaa ja tartutan levottomuuteni koiraan, jolloin se reagoi kuten reagoi. Miksi tämä on niin vaikeaa?

→ Käännyin kuitenkin fiksumpani puoleen. Maijan neuvosta otin onkeeni ja ajattelin opettaa bortsun makaamaan pää maassa. Muutamat treenit siitä onkin takana jo, ja hyvin hipeä mustavalkoinen otus tarjoaa pää maassa makaamista jo joitain sekuntteja. Häntä vaan tuppaa heilumaan, mutta silti mielentila on oikea. Saa nähdä kuinka kauan vie, että tämän voi viedä ulos. Toki näyttää rumalta, jos koira nostelee päätään kesken makuun tai tekee jotain muuta typerää. Tähän mennessä ollaan vain naksuteltu ja kerran olen vaatinut käskysanasta makaamaan.

Kuvasin treenailuista videotakin, mutta se on nähtävillä vain instagramissa. Tarkoituksena oli alkaa kuvaamaan enemmänkin tokovideoita, jotta näkisi kehityksen.

---

Omassa setissään sovittiin Linkin tekevän liikkuroitua treeniä, koska nyt siihen oli mahdollisuus. Pölhöilyenergiaa oli enemmän liikkeellä kuin aivoja. Liikkuroidussa seuruussa olin jähmeämpi kuin normaalisti. Jotenkin jännittää aina hieman olla fiksumman arvioivan silmän olla. Linkki reagoi (vai reagoiko?) ja teki omaa tasoaan alempana ja hukkaili ajatustaan huolella. Tosin omakaan ohjaukseni ei ollut luontevaa mihinkään suuntaan. Ei oikein saatu onnistunutta pätkää ja juoksuosuudella viimeinenkin ajatus hukkui. Tehtiin yksi onnistunut pätkä, josta palkka.

Seuraavaksi liikkeestä maahan. Koira oli aluksi hukassa, tsemppasi kyllä hyvin ja meni käskyllä maahan, mitä ei viime treeneissä suostunut tekemään kunnolla. Pysyi hyvin maassa, eikä reagoinut liikkuriin. Näytti hyvin simppeliltä ja onnistuneelta. Palkkasin pallolla.

Luoksarissa jäi hyvin, tuli ihan supervauhdilla. Viimetreeneissä hiippaili, tuli ravilla ja muutenkin epävarmasti. Nyt ei tietoakaan, ja löytyi laukkakin sieltä. Halukkaasti tuli sivulle, mutta jäi könöttämään joksikin aikaa jännittynein jaloin. Hetken kulutttua takamus painui maahan, silitin palkaksi.

Viimeisenä otettiin liikkeestä seisominen. Alussa oli jälleen hukassa ja kierroksilla. Tsemppasi hyvin mukaan, pysähtyi niiaamatta, eikä liikuttanut jalkojaan yhtään. Näppärä tyyppi. Palkkasin suoraan seisomisesta, kun oli niin kiva. Lopuksi heiteltiin hieman palloa.

Sain palautteeksi, että en edelleenkään pidä koirasta huoli liikkeiden välillä. Vaan se joutuu skarppaamaan aina itsensä ennen liikettä. Mikä on sinällään outoa, koska viimeksi kun tehtiin kokeenomaista, koira oli kokoajan hyvin messissä ja itsellä oli zen-tila. Nyt oli kuitenkin eri ääni kellossa. Taidettiin loppujen lopuksi olla molemmat yhtä ulkona.

En oikein tiedä mitä tälle pitäisi tehdä, tai pitäisikö tehdä mitään. Itse voin aina tsempata liikkeiden välejä kuntoon ja miettiä mitä ihmettä sitä lopuille tekisi. Toki voi olla, että koiralla oli vain huono päivä, kuten myös ohjaajalla. Tai sitten ollaan vaan huonoja. Mutta ainakin tietää taas, että mitä lähtee parantamaan. Ainakaan koira ei tällä kertaa oksentanut ja paikkamakuuseen meillä on suunnitelma.

Lopuksi lauman nuorimmaiset pääsivät vielä hieman painimaan ja otettiin ryhmäkuva, koska ilman sitä ei mitään olisi tapahtunut! Sen jälkeen me ihmiset pääsimme viettämään koko reissun odotetuinta, eli mäkkilounasta kera uusimpien juorujen ja rakentavien keskusteluiden keskelle. Hienoja naisia ja hienoja hetkiä, toivottavasti seuraavakin hetki tulee pian!

ps. Kiitos kuvista Maija!

Paluu parkkihalleihin

Palataan ajassa taaksepäin - ei kuitenkaan kovin kauas, vaan vain viime perjantaihin saakka. Sain toverin auton lainaan ja kun hänet olin töihin heittänyt, kruisailin kotiin hakemaan koiraa mukaan. Linkki pääsi viettämään kanssani oikein kahden keskistä aikaa, kun lauman mieshenkilö lähti koko viikonlopuksi Helsinkiin. Bortsupojan kanssa käytiin kaupassa hakemassa arkisia tavaroita, ennen kuin kurvailtiin uuden kauppakeskuksen parkkihalliin. Kuten olettaa, niin paljonhan tuolla perjantaina oli ihmisiä. Löydettiin kuitenkin aavistusta hiljaisempi parkkipaikan nurkkaus.

Me Linkin kanssa kerettiin käymään muutamia kertoja treenaamassa Tuulosen parkkihallissa, eikä tuonne Goodmaniinkaan koirakieltoja näkynyt. Sopu sijaa antaa ja me saatiin varsin muikeat treenit. Linkki oli ihan liekeissä. Tein lyhyitä pätkiä seuruuta palkkaillan myös perusasennon rauhallisuudesta ja hyvästä seuruusta. Paimen meinasi alkuun vähän jumitella (oletti tietävänsä, että liikkeestä seis tässä on kyseessä), mutta tsemppasi hyvin. Käännökset oli hyviä ja napakoita, kun muistin itse olla hätäilemättä ja täyskäännös puolestaan levisi, kun unohdin kävellä oikein.

Tämän jälkeen tehtiin setti lyhyitä luoksareita. Ei varmaan enempää kuin 4kpl ja max. 5m matkalla. Linkki tuli hyvin ja käytti päätään päästäkseen nopeaan perusasentoon, mistä kunnon palkkaus ja riehuminen. Se teki myös maahanmenoja sivulla olosta ja tämä näytti äärettömän hyvältä. Linkin kanssa ei olla hirveästi treenattu asennonvaihtoja sivulla, mikä näkyikin silloin siinä, että koira jäi makaamaan hirveälle sykkyrälle.

Hallitusti käveltiin myös ympäri parkkihallia, joka kuhisi ihmisiä. Niin lapsia, aikuisia kuin vanhojakin, sen lisäksi rattaita, ostoskärryjä, autoja ja ties mitä muuta. Linkin pakka pysyi hyvin koossa, se ei vetänyt tai veuhtonut, vaan kulki siivosti. Parkkeerattiin myös kauppakeskuksen oven eteen tekemään kahden minuutin paikkis, jossa olin parin metrin päässä ja koira hihnassa. Linkki makasi terhakasti ja oli aktiivinen enimmäkseen minua päin. En joutunut huomauttamaan sille kertaakaan siitä, että se olisi touhonnut omiaan, vaikka pää kääntyikin pariin kertaan ohi meneviin ihmisiin. Paikkiksesta kunnon riehuntapalkkaus ja chillausromut päälle. Jäätiin vielä hetkeksi fiilistelemään oven läheisyyteen ja muistelemaan mitä "käy siihen" -käsky tarkoittikaan. En tiedä mikä aivohäiriö Linkillä on ollut, mutta se röhnötti nätisti paikoillaan, rentona katsellen ihmisiä. Ei äännähdystäkään.

En tiedä. Tämä treenikerta nosti taas toivoa kaikkeen. Tuntui, kun olisimme puhaltaneet Linkin kanssa yhteen hiileen. Treenaaminen tuntui hyvältä, ja bortsu luki ajatuksia. Viimeaikoina minun on ollut vaikea löytää treenifiilistä pikku näpertelyä enempää, mutta nyt se jokin kolahti oikein huolella. Pitkästä aikaa oltiin tiimi, jonka työskentely oli saumatonta ja näytti hyvältä. Yhtään negatiivista palautetta ei saatu ihmisiltä, mutta useammankin kasvoille nousi hymy. Se on palkitsevaa - se, että on yhteiskuntakelvollinen koira, joka hymyilyttää muitakin kuin minua. Nyt enää harmittaa se, ettei tosiaan ole autoa käytössä, että lämpimään pääsisi useammin treenaamaan.

Muuten vietettiin viikonloppu nukkuen samassa sängyssä koiran leveillessä enemmän kuin koskaan. Linkki nautti, se otti ilon irti siitä, että sai kaiken huomioni. Se nukkui vieressä koko yön, avusti siivouksessa ja piti minut liikkeessä. Tsemppasi töihin ilopusulla ja otti häntäheiluen minut vastaan, kun raahauduin kotiin puoli kuolleena. Onnea on mahtava
koira.

Minne vie, mieli tää

Mitä lie edessä, kun päivät ovat valuneet nyt sinne oikeasti synkkään. Hieman arveluttaa, millaisia tuulia ensi vuosi tuo tullessaan, mutta
toivottavasti hyviä. Olisi sääli, jos ensivuosi olisi huono. Tänäkin vuonna ollaan saatu jo huisisti aikaa. Ylitetty itsemme möllitokojen kanssa, sekä kursittu melkein alokas kasaan. Virallisia ei taideta ihan vielä uskaltaa tämän vuoden puolelle korkata.Unohtamatta tietenkään uskomattoman hyviä hetkiä muiden koirakoiden kanssa. Ne ovat ehkä niitä tärkeimpiä ja riemukkaimpia.

Tokossa ollaan paneuduttu jäävään seisomiseen, paikkamakuuseen, sekä luoksetuloon. Huimasti enemmän pitäisi tehdä ja ketjuttaa ja ottaa
palkattomuutta, mutta valoisa aika tuntuu hupenevan taas käsistä kovaa vauhtia. En edes ymmärrä, miksi kelloja pitikään siirtää. Nyt valoisa aika rajoittuu siihen aikaan kun valtaväestö on töissä tai koulussa. Onko se nyt kivaa? Onneksi pääsen kohta taas ilta/yövuorocomboon niin voi riittää sitä päivän valoa minullekin. Ei yhtään huonompi alavalinta, vaikka sitten taas puolestani olen viikonloput kiinni töissä. Äh, miten koiraharrastaja saa toimimaan rahatyön ja harrastuksen combon?

Linkki on tosiaan tokoillut aktiivisen epäaktiivisesti. Seisomaan jäävä alkaa olla omaan makuun hyvä ja napakka sekä hyvä. Luoksarin seisomisongelma on selätetty. Paikkamakuuta teen silti liian vähän ottaen huomioon sen kuinka levottomasti paimen makaa. Joku voitto sekin, että sentään teen sitä. Siihen vain pitäisi paneutua paljon enemmän, koska Linkin makuu ei todellakaan tällä hetkellä ole mitenkään varma.

Käytiin Linkin kanssa sunnuntaina lenkillä meidän pkcollie kaverin kanssa. Linkki ja Messi tulevat hyvin toimeen, vaikka Messi ei ymmärrä ihan kokonaan riehakkaan junnun elekieltä. Pääsääntöisesti ne leikkivät vähän, mutta aikalailla molemmat urokset huitelevat omia teitään. Linkki myös kunnostautui luoksetulossa lenkin aikana ja viipyilemättä se tuli joka kerta luokse. Alkaa taas luotto olemaan paimeneen kohdallaan, kun nenä ei lähde viemään. Oli mukava lenkkeillä, kun ei tarvinnut kokoajan olla huutelemassa bortsun perään. Kipeänä oleva kurkkukin kiitti.

Ollaan pikkuhiljaa otettu myös motivaatiotreeniä canicrossin saralla, vaikka kunnon remelit puuttuu vielä. Pitäisi ehdottomasti hankkia. Linkillä on vedossa hyvin focus eteenpäin ja se vetää hyvällä tuntumalla. Vähän saa vauhtia vielä toppuutella, että huonokuntoinen omistaja pysyy perässä, mutta eiköhän tämä tästä.

1v 8kk