Kas kerran torille kävelimme

Luxin paikkamakuuprojekti potkaistiin käyntiin perjantaina ruokakippotreenillä. Siirsin suoraan treenin pihalle, koska koira tietää mitä maahan tarkoittaa. Ensimmäiseksi ongelmaksi löytyi kiihtyminen. Kierrokset nousi tappiin, joten Lux sai tehdä kolme lyhyttä toistoa, jotka kestivät sekunteja. Hain sille rauhaa ja oikeaa mielentilaa. Hiljaisesta, lyhyestä makuusta vapautin sen palkalle. Lux luopui helposti ruuasta ja tarjosi kontaktia, joten niistäkin treeneistä on ollut hyötyä. Paikkistreenejä jatketaan viikolla, kun viikonlopuna haluaa vähän relata ja viettää aikaa perheen kanssa.

Lux ja Linkki ovat kunnostautuneet myös perusasentonaksuttelulla. Luxille haen omatoimisempaa tuloa perusasentoon, jotta saisin käsiapua pois. Linkille taas olen naksutellut kontaktin kestoa. Kotioloissa se onkin ihan pala kakkua, mutta häiriön lisääntyessä Linkki herpautuu nopeammin.

Kävelimme koko konkkaronkan kanssa kylämme torille tekemään häiriötreenit. Linkin häiriöön kuuluivat rullalauteilevat tenavat, koira, sekä ohi menevät autot. Autot unohtuivat nopeasti, mutta koiraa piti hieman kytätä ja lapsetkin olivat jänniä. Linkki ei ole aikoihin treenannut nameilla, joten sen palkan hakeminen oli lähinnä ponnahtelua kainaloon tai sinkoamista eteenpäin ennen kuin bortsu sisäisti palkan tulevan minulta. Naksuttelin sille aika tiheästi hyvästä ja tiiviistä kontaktista, sekä hieman seuruun paikkaa. Tauon jälkeen pohdiskelin liikkeestä maahan menoa, johon on selkeästi tullut epävarmuutta ja/tai vieterille jäämistä. Voi olla, että olen liian monta kertaa palkannut koiran maahanmenosta lentävällä lelulla, että se ennakoi sitä. Tarvii muuttaa siis taktiikkaa tämän kanssa.

Lux puuhasteli häiriössä myös perusasentoja. Palkkailin sitä hyvästä kontaktista ja otettiin hieman seuruutakin mukaan. Luxin treenistä ei mielenpäälle jäänyt oikein mitään. Se teki myös liikkeestä maahanmenon alkeita niin, että peruutin sen edessä ja vahvala vartalo/käsiavulla autoin sen maahan. Ei voi muuta sanoa, kuin pätevä pentu.

Ilmoittaako, vai eikö ilmoita

Tokokokeen ilmo alkaisi huomenna. Viimekertainen, epäonnistunut hallikoe kummittelee mielessä. Vaikka koe oli fiasko, en jaksa ottaa mitään hirveitä paineita siitä. En ole itse edes nähnyt koko suoritusta videolta, vaikka valonpilkahduksia siellä on. Teoriassa koira osaa kaikki liikkeet, mitä nyt hyppy on vielä epävarma. Sitä olisi mukava päästä treenaamaan, mutta eihän sellaista mahdollisuutta toistaiseksi ole luotu. Lisäksi olen hieman epävarma meidän seuruun jamasta tällä hetkellä.

Koetta ajatellen treenimäärä ja treenitilanteet ovat jääneet ehkä liian vähäisiksi, niin taidan jättää ilmoittautumisen vielä hautumaan. Kahdessa viikossa ei kuitenkaan ihmeitä tehdä ja omalla kohdalla tunnetustu kokeeseen ilmoittautumisen jälkeen treenaaminen jää. Hups.

Käytiin tänään Linkin kanssa keskustassa pöyrimässä. Tai lähinnä niin keskustassa, kuin tämän pikkukylän kahden kaupan ja kiskan keskittymää voi sanoa. Ihmisiä oli kohtuu paljon liikkeellä meidän odotellessa S-marketin edessä, kun toinen osapuoli kävi kaupassa. Aloitin treenin rauhoittumisharjoituksilla. Linkki makoili rauhallisena maassa saaden välillä palkkaa - lähinnä kontaktista minuun. Sen jälkeen tein pientä perusasentotreeniä hakien edelleen oikeaa paikkaa naksun avulla koiralle. Selkeästi se on siirtynyt jo taaksepäin ja löytää helpommin kohdalle, mutta parin askeleen jälkeen edistää sen verran, että on väärässä paikassa. Ollaan korjattu tätä lähinnä peruuttelemalla ja pienellä imutuksella. 2min paikkamakuukin otettiin, tosin hihnassa, kun en halunnut päästää irti. Palkkasin Linkkiä kontaktista ja pään ylhäällä pitämisestä, jotta saataisiin turha päänvispaaminen pois. Hieman se katseli ympärilleen, mutta muuten mielentila oli Linkiksi hyvin rauhallinen.

Loppuajasta odotellessamme voin vain ihmetellä ihmisten sokeutta. Koiran päältä meinattiin muutamaan kertaan ihan huoletta kävellä. Eräs nainen astui melkein hännän päälle, toinen etutassujen. Yksi lapsi juoksi koiran selän yli (onneksi kerkesin ärähtää Linkille paikka, ennen tapahtumaa) ja takaisin tullessa miltei sama tilanne toistui. Bortsu onneksi hoiti homman kotiin ja otti tapahtumat iisisti. Ehdottomasti vaikein tilanne oli, kun mukava herra tuli juttelemaan meille ja kovasti olisi tahtonut antaa namin koiralle. Kielsin ja kerroin, että treenataan ihmisten ilmoilla olemista. Hän taas kertoi, että itselläänkin on koiria ja tunnisti Linkin jopa puhdasrotuiseksi bordercollieksi. On kuulemma kyseisen herran lempirotu ja kovasti suunnitellut seuraavaksi koiraksi tällaista. Tämä ihminen kyllä piristi päivää ja miehen poistuessa kulman taakse pääsi Linkiltä pari turhautunutta piippausta. Muuten se malttoi hyvin keskustelutuokion ja muun ajan ottaa rennosti.

Ei se niin menetetty tapaus ole kaupunkikoiraksikaan, hienosti tyypillä kestää hermot menoa ja vilskettä.

Paluu elävien kirjoihin

En tiedä, miksi blogin kirjoittamiselle ei nykyään tunnu löytyvän miltei ollenkaan aikaa. Viimeaikoina olen pohtinut aika rankasti sitä, mihin suuntaan tahdon viedä blogia. Minusta tuskin koskaan tulee mitään kantaa ottavaa bloggaajaa, en tule tekemään tuote-esittelyitä tai muutakaan. Tähän mennessä blogi on ollut lähinnä päiväkirjamainen, johon olen listannut treenit ja joitain tapahtumia. Muistoja, joita on jälkeen päin hauska lukea.

Käytiin tokokokeessa 23.1, ja postaus on odotellut tuolla loppuunkirjoittamistaan. En ole löytänyt motivaatiota siihen, saati saanut käsiini vielä videota. Link oli hyvin vallaton ja levoton uudessa halliympäristössä. Se ei kerennyt tottua kunnolla halliin ja koira tunnetusti näkee kaiken. Meillä kuitenkin oli kivaa kehässä ja ne kohdat, missä koira oli mukana tekemisessä - se teki hyvin. Loppu menikin taas ihan pitkin seiniä. Lähinnä oltiin molemmat hyvin ulkona siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Oma jännitys pysyi kurissa, fiilis oli hyvä molemmilla kehässä ja ainakin tietää mitä pitäisi treenata lisää.

Tuomarina Ralf Björklund
Paikkamakuu 5,5 - Oli vähän levoton, piippaili pikkuisen ja kävi vinoon makaamaan.
Seuruu 0 - Keskyttyminen herpaantui alun jälkeen ihan kokonaan. Nenä vei nuorta miestä hallissa, näytti osittain hyvää ja iloista seuruuta, mutta hukkui matkasta. En itse osannut vaatia sitä kunnolla mukaan enää.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Seuruussa irtosi ja muistaakseni edisti aika reippaasti, mutta teki näppärän maahanmenon. Ei ennakoinut nousukäskyä.
Luoksetulo 9 - Omaan silmään täydellinen luoksari, istui nopeasti perusasentoon.
Noutoesineen pitäminen 0 - Piti hyvin, mutta irtikäskyllä kävi antamassa tuomarille pusun.
Kauko-ohjaus 8,5 - En muista, mikä tässä tiputti pisteitä. Olisiko häiriintynyt suoraan taakse tulevasta liikkurista.
Estehyppy 0 - Teki vanhan alokkaan hypyn näppärästi - kääntyi siis selin minuun ja hämmentyi sitten täysin koko hommasta. Itsekin jäädyin pahasti.

Kokonaisvaikutus 0 - Ei tästä sitten sen enempää. Tuomarin kommenttina lisää hallintaa, koska koira väläytteli iloista tekemistä kuitenkin joukossa.

Yhteispisteet 82, ALO0

---

Tokokokeen jälkeen ollaan nyt helmikuussa ja maaliskuussa käyty treenaamassa kahtena sunnuntaina peräkkäin.

Ensimmäisen sunnuntain setissä tehtiin ruutua ja henkilöryhmäseuruuta lisäksi yhdellä häiriökoiralla. Ruudun junnu muisti yllättävän hyvin ja löysi tiensä näppärästi sinne. Henkilöryhmässä sen keskittyminen ei herpaantunut kertakaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Toisessa setissä tehtiin nouto -  ensimmäinen meni ok, mutta toisessa koira koitti varastaa kapulalle, josta kainalokyyti autoon. Halusin päästä antamaan sille jonkun konkreettisen palautteen varastamisesta. Toisella kertaa bortsu kuitenkin hallitsi hermonsa ja teki kaksi nättiä noutoa. Sen jälkeen yksi luoksari ja sitten pätkä seuruuta.

Lopuksi bortsu pääsi hengailemaan vielä hetkeksi ihmisten pariin ja rakastamaan kaikki lähellä olevat ruttuun. Ihme sosiaalinen perhonen tuo eläinkin silloin kun ei tehdä töitä.

---

Toisissa treeneissä Linkille suurimman haasteen toi kauempana pulkkaileva lapsiperhe, joten bortsu sai ensin purkaa energiaa juoksemalla frisbeen perässä parin perusasennon jälkeen. Treeneihin lähtö jäi myöhäiselle ja heti heräämisen jälkeen meikäläinenkään ei ole mitenkään parhaimmillaan.

Toisen setin kanssa jatkettiin keskittymisharjoitteita pulkkamäen läheisyydessä. Tehtiin ensin nappulapalkalla ja kun koiran focus kesti enemmän tekemistä siirryttiin tekemään pallon kanssa. Palkkailin Linkkiä pitkästä aikaa leikkimisestä itseni kanssa, jolloin se pysyy hanskassa paremmin. Muutenkin olen liian paljon palkannut sitä heittämällä palkan poispäin itsestäni ja vielä eteenpäin, josta varmaan suurin osa edistämisestä johtuu. Nyt siirsin palkan vasempaan käteen, johon vapautan koiran.

Muuten jätettiin treenit siihen, kun oma ajatus ei kulkenut. Hetken Linkki sai hengailla hihnassa kentän laidalla ennen kuin lähdettiin pois.

---

Olen koittanut laittaa enemmän ajatusta taas tokon treenaaamiseen ja siihen mitä tarvitaan, jotta oltaisiin kesällä taas koekunnossa, kun ulkokisat alkavat. Halliin en enää tuota ilmoita, ellei nyt päästäisi treenaamaan halliin enemmän. Tosi paljon vain tarvittaisiin sellaista treeniä, mitä en yksin pysty tekemään.

Muuten ollaan käyty kerran juoksemassa ja todettu teiden olevan vielä liian liukkaita. Sitäkin enemmän käyty kävelemässä Aulangolla ja Vanajan rannassa, sekä suunnattu kulkua myös enemmän keskustaan päin. Lähinnä menty hakemaan niitä ohitustilanteita, vaikka nyt uuden unirytmin myötä ollaan aika paljon liikkeellä niihin aikoihin milloin ei muita liiku niin paljoa. Meidän elämä on taas mennyt uuden rytmin opetteluun ja kaiken rennon puuhasteluun. On aika pikkuhiljaa aktivoitua takaisin treenielämän pariin.

Hei me hengaillaan ja opitaan uutta!

Vau. Linkin blogin lukukertoja on kertynyt jo oli 10 000! Kommentteja ei nimeksikään, mutta ehkä joku sitten kuitenkin lukee meidänkin turinoita, kun sivua pälyillään niin usein.

Tässä valmistumisen hötäkässä ehdin viettää viikon ainoan työpäivän koiramaisissa merkeissä. Aamulla suunnattiin match showhun Linnan puistoon. Linkki oli vain seuraherrana mukana opiskelemassa erinäköisiä odottamisia, kun minä taas puolestani hengasin kameran kanssa, sekä pääsin esittämään nauhakehään rakkauspojan - eli amerikanakita Jehun. On hetki siitä, kun viimeksi on nähnyt tuota poikaa, mutta Jehu muisti ja meillä oli hauskaa. Mainittavaa sijoitusta ei tullut, mutta pätevästi koira esiintyi, vaikka minä en kehässä ole varmaan puoleen vuoteen ollut. On se Jehu vaan niin ihana!

Koska kolme tuntia sateisessa mätsärissä ei mitenkään voinut riittää. Kun mennään, niin sitten mennään. Suunnattiin Katjan kyydillä Idänpään toko/arkitottistreeneihin. Linkki teki paljon perusasentoja ja muuta helppoa. Palkkailin kontaktista, koska Lumolla oli kivat palloleikit ja junnua vähän kiinnosti. Katjan vaihtaessa koiraa, keskityinkin naksuttelemaan kontaktia ja saatiin esiin se työmies, joka ei kiinnittänyt huomiota. Pari näpäkkään alkeisjäävää tehtiin myös patukalla. Linkin yhden naisen, Dianan, saapuessa paikalle tehtiin Katjan avulla pari kertaa ruutua. Ruutu on Linkille ihan vieras käsite, ei ole pieni paimenpoika koskaan nähnytkään ruutua. Katja meni ruutuun lelun kanssa ja minä lähetin koiran sinne. Ensimmäisellä kerralla junnu jäätyi vain olemaan täpäkästi perusasennossa. Lähti kuitenkin hyvin ja oli kivaa. Toistettiin vielä toiseen kertaan ja jätettiin sitten hautumaan.

Koska tokohömppäily ei maistunut, pakkasimme kamat ja vaihdoimme lajia. Esineruutua! Kävely metsään ei tuottanut ongelmia, vaikka oltiinkin jonossa toisena. Mustavalkea kunnioitti huomautuksin minun kävelylinjaani, eikä koittanut änkeä vänkeä ohi, yli ja ympäri. Joutui kiinni puuhun siksi aikaa, kun tallasimme esineruudun ja ensimmäisen koiran suorituksen. Mietin hetken, tarvisiko Linkki apuja esineruutuun, mutta totesin itsekseni, että kyllä se menee. Lähetin koiran ruutuun "Hae"-käskyllä ja Linkki oli ihan selkeästi menossa etsimään ukkoja ensin, mutta varsin nopeasti se löysi esineen ja toi hienosti. Vaihdettiin hieman kohtaa ja seuraava esine löytyi myös helposti. Seuraavien lähetysten jälkeen kuitenkaan mitään ei noussut, niin päätin palkita koiran. Se kävi kyllä merkkaamassa mm. puhelimen, muttei tajunnut tuoda sitä (hyi, ällö ja kova).  Linkki työskenteli hyvin, pysyi ruudussa mitä ihmettelin ja oli muutenkin superupea.

Toisella kertaa koira nosti myös kaksi esinettä, joista toista joutui etsimään hieman kauemmin ja otti hieman Katjasta häiriötä. Linkki sanoi "JEEE! Ukko! Ukko!" Muttei saanutkaan palkkaa, niin hyvin jatkoi työskentelyään. Ihan superkoira ja supertreeni. Treenistä jäi ihan mahtava fiilis, ja paimen pääsi juosentelemaan naislauman kanssa hetkeksi, ennen kuin joutui piuhaan välttäen mm. mutaojan ja muun uimisen. Nätisti se kulki hihnassa, vaikka muut hösäsivätkin ympärillä.

Ollaan myös hömpötelty paljon kiertämällä puita ja hyvin vastaanottavainen paimen on siunaantunut mulle. En ehkä malta odottaa sitä, että pääsen Maijan oppiin kokeilemaan taas agia.

We fight together!

Linkki on super. Silloin, kun ohjaaja tajuaa ja osaa alkaa vaatia siltä asioita. Tänäaamuna käytettiin viilentynyt ilma hyväksi ja lähdettiin vääntämään tokoa ihan olan takaa. Puolet aamuruuasta taskuun ja naksutin messiin. Kauas ei lähdetty - semihäiriöön meidän parkkipaikalle. Otollinen treenipaikka koiralle, joka on pikkaisen autojen kyttäämisen perään. Lyhentelin myös treenihihnan ja totesin, että pitää ostaa uusi ketjupanta. Seefferin vanha kun on vähän liian iso. Tosin, joku lyhyt grippi olisi ihan unelma, limen vihreänä.

Linkin kanssa tehtailtiin seuruuta, sekä peruasentoja. Hirveästi ei nyt pyöritelty, vaan keskityin naksuttelemaan hyvästä kontaktissa seuruussa pidemmällä matkalla ja haastavissa kohdissa myös perusasennon kontaktista. Tehtiin tätä hihnassa ja vapaana. Haastaviin hetkiin luettakoon parkkipaikalla liikkuvat ihmiset ja autot. Nostatin sitä myös vähän äänellä (mitä tultiin tekemään, tehdäänkö vähän töitä, tehäänkö) ja sain supertoimintaa koiran osalta. Yksi, mihin olen kiinnittänyt huomiota, on kontaktin tippuminen liikkeelle lähdössä, joten tätä tehtiin myös ja palkkailtiin hyvistä. Lähinnä tekniikka treeniä. Otettiin myös askeleen siirtymiä ja mahtavasti paimen teki työtään. Sillä selkeästi raksutti, kun huomautin sille siitä, kun lyhyellä matkalla kontakti tai seuruu rakoili. Hoksasi, ettei tehtävää enää helpotettukaan, vaan piti oikeasti tehdä duunia. Ja jumankauta, minähän vaadin. Vaadin, että koira tekee töitä, kun se osaa. Löydettiin tosi bueno yhteinen sävel, ja seuruu oli tosi nättiä jopa niin, että käsi oli alhaalla. Tästä on suunta ylöspäin.

Myönnän silti syyllistyneeni vähän hömpöttelemään jäävien erottelua. Maahanmenosta on tullut törkeän hidas, joten pitää alkaa palkkaamaan vaan nopeista. Mutta seisominen näyttää täpäkältä! Kohta voisi uskaltaa liittää moisen seuruuseen ja ihmetellä miten semmoinen sitten toimii vai toimiiko ollenkaan. Luoksetulossa meillä on vauhtiongelma. Tai ei, tiedän miten se ratkaistaan, mutta yksi luoksetulo kertoi sen, että koira tulee ravilla - eikä sitä oikeastaan kiinnosta. Voi toki johtua siitä, että koira oli hirmu matalassa vireessä.

Uusi nappulakin alkaa puremaan Linkkii pikkuisen, koira alkaa näyttää paremmalta. Päätin kokeilla yhtä nappulamerkkia tuohon lihan kylkeen, niin pääsee pikkuisen helpommalla etenkin, jos tulee kesällä lähdettyä pidemmälle tai ei ole mahdollisuutta koiran hoitajalla pakastimeen niin on ainakin nappula, joka sopii.

Sunnuntaina käytiin pulikoimassa belgineiti Dianan kanssa ja kastuin minäkin huolella. Linkki nautti uimisesta ja joutui olemaan liinassa, kun ei sitä kiinnostanut Diana ollenkaan, kun vettä! Kuivalla maalla kaksikko sai hetken riehua kuivatellakseen. On kyllä kiva, että koira on tuommoinen vesipeto. Saa hyvää liikuntaa, kun viihtyy vedessä. Oli tosi mukava nähdä koirakavereitakin pitkästä aikaa!

Tokomasennuksesta ylös

Voihan toko. Ei mulla muuta. Tekisi mieli jättää päivitys tähän, mutta ehkä kirjoitan tän loppuun saakka, vaikka itselläni on ehkä maailman suurin epäonnistujafiilis päällä. Olen ulissut, kitissyt ja vinkunut sitä, kuinka me junnataan tokossa paikoillaan. Ollaan haettu hyvää mielentilaa, intoa kentällä tekemiseen, moottoria, jota nyt ei hirveästi olisi tarvinnut etsiä. Ollaan tehty pentuhömppää ja jäädytty sille pentuhömppä-asteelle. Ei olla osattu koota liikkeitä kokonaisiksi ja en voi syyttää tästä paimenta - vaan itseäni.

Mua on viimeaikoina vaaninut tauti, jonka jokainen koiraihminen varmaan löytää jossain vaiheessa; nimittäin tokomasennus. Hetkittäin ponnahtaa aina mieleen se, kuinka pitkällä edellisen kanssa oli ja miten ei nykyisen kanssa vain osaa treenata. Rehellisestihän mä olen tosi laiska treenaaja. Juurrun helposti rutiineihin - teen samoja asioita samalla tavalla. Joku ohjattu treeni olisi niin bueno tähän väliin. Joku ohjaaja, joka ymmärtää ja osaa ruoskia mut pois siitä asenteesta, ettei tuo koira ole enää pentu tai mitenkään muutenkaan sellainen, että se vaatisi sitä pentuhömppää. Toki helppoja treenejä ei saa unohtaakaan, mutta siinä vaiheessa, kun jumitetaan ties kuinka monetta kuukautta tasolla kahden askeleen seuruu, niin alkaa itseäänkin mietityttämään, että mitäs tässä nyt on oikein tehty.

Ei mitään - tai jos on, niin ei ainakaan oikeita asioita. Bortsu kyllä osaa. Se hämmästyttää aina jollain uudella, mutta vaikka mulle sanottiin, että "Anna sen ajatella, se kyllä hoksaa", en osaa antaa Linkin ajatella. Tai osaan, mutta annan sen oivaltaa jotain muuta. Kaikki treenit on lähinnä menneet rutiiniksi - ei olisi väärin, jos ne olisivat palkattomuustreenejä tai kisanomaisia treenejä, mutta ei ne ole. Linkki nostaa vireen hyvin, se pitää sitä yllä ja sillä on moottoria tehdä. Kentällä se puhkuu kuumanakin päivänä tekemistä, käskyjä, mutta siinä vaiheessa olen itse niin lukossa tai epävarma, että teetän koiralla uusia juttuja menemättä mukavuusalueen yli. Ja sen ylimeneminen.... No, se on vaikeaa.

Linkin kanssa ollaan tehty perusteita. Ollaan haettu se moottori niin, että se käynnistyy vihjesanasta hurraamaan iloisesti. Ollaan nostatettu äärirajoille ja yli ja ihmetelty kun kuppi ei kippaa. Ollaan pyöritelty perusasentoa sekä tehty paria askelta seuruuta. Ollaan eroteltu jääviä, otettu paikkamakuuta, tsempattu ties mitä. Helppoja juttuja. Mutta se epävarmuus, joka minussa on - huh huh. En uskalla lähteä viemään koiraa eteen päin, kun minusta tuntuu että pilaan sen työn, minkä olen saanut aikaan. Osaan riemuita onnistumisista, mutta pelkään epäonnistua. Vaikka tiedän, että luultavasti jokainen liike tulee hajoamaan useammin kuin kerran, sillä koira ei ole kone. Pelkään silti niitä virheitä liikaa.

Tänään tehtiin päivällä kuumassa hieman höpsistokoa, mutta illan ja yön viiletessä päätin takertua itseäni niskasta kiinni ja lähteä kokeilemaan jotain uutta. Koira vapaaksi, palkka aktiivisuudesta minua kohtaan. Ei muuten livennyt kovin kauas, ei edes vapautuskäskyllä. Vaikka treenattiin tiellä, jossa on hyvin hyvin houkuttelevia narttupissoja, niin nuoren uroon aktiivisuus kohdistui minuun. Koska päivällisestä juttutuokiosta otin onkeeni, aloin vaatimaan. Vaadin seuruuta pidempää pätkää. En palkinnut parin askeleen onnistumisesta, vaan vein pidemmälle. Vaadin koiraa suorittamaan sitä liikettä ja Linkkihän teki iloisesti häntä heiluen hyvässä kontaktissa - eli se osaa.

Tehtiin seuruuta, tehtiin jäävien erottelua, seuruun askeleita oikealle ja vasemmalle, pyöriteltiin hieman perusasentoa. Pyh pah, paimen ei feilannut kertaakaan, mutta se into millä se teki. Häntä tötteröllä pentu hömppäili, kuunteli sitä mitä siltä pyydettiin ja vaadittiin. Ensimmäistä kertaa tosi näppärän seisomaan jäämiset - jumahti kuin liimattu. Otettiin myös pätkä juoksuseuruuta - se että minulla olisi ollut vieressä pomppiva paimen - ehei, siististi ravaava junnu katsekontaktissa. Tosi makea! Eli se edelleenkin osaa. Nyt vaan pitää löytää itse pois sieltä mukavuusalueelta, unohtaa virheiden pelkääminen ja vaan tehdä, tehdä ja tehdä.

Ja mitä siihen mukavuusalueelta poistumiseen tulee - sai Katja narrattua meidän keskustaan torille. Linkki pääsi ensimmäistä kertaa matkustamaan autossa häkissä. Oli muuten miehekkään pinkki häkki, johon paimenpoika laitettiin matkustamaan. Ja hetken ajeltuamme päädyttiin torille. Linkki hämmästytti minua, vaikka hirveä kiire sillä olisi ollut. Ihmiset se jätti rauhaan, autoja ei noteerannut ja oli muutenkin kivan lunkki. Ja Katjaa se rakasti. Sekä meinasin tulla päällään alas penkiltä koheltaessaan. Bortsuja joku taisi tituleerata fiksuksi - höpöhöpö sanon minä. Tai onhan tuo, silloin kun haluaa - muttei läheskään aina.

Pitäisi ahkerammin ottaa kameraa mukaan. Toisaalta, Linkki on hirveän ruma. Nuori uros on siinä iässä, ettei se kerää ollenkaan massaa, vaan kuluttaa kaiken mitä syökin. Ei mokoma meinaa lihoa ollenkaan. Ehkäpä se tästä pikku hiljaa, kun ollaan siirrytty aika lailla pelkkään lihaan ruokavaliossa ja rasvapitoisiin nappuloihin treeninameina/palkkana. Pikku hiljaa ollaan alettu myös nostamaan minun, sekä koiran kesäkuntoa. Listataan ylös myös ruuat, sekä treenit. Katsotaan, mitä tästä saadaan aikaan. Samoin olen päivittänyt nuo kulut ajantasalle.

Feel My Rhythm

Katsokaa, kuinka aikuiselta se näyttää.

Huh huh, tiedättekös, neljät treenit viime viikolla. Ihan itseäkin hirvittää se määrä, mitä ollaan tehty. Mutta toisaalta, ollaan edetty isohkoin harppauksin ja saavutettu sitä fiilistä, mitä ollaan menty kentälle hakemaanja tekemään. Saatu ehkä myös hieman itseluottamusta. 

Torstain treenit menivät hieman mielenkiintoisissa mielentiloissa, kun itse heräsin vartti ennen kuin treenit alkoivat. Mieli teki jäädä kotiin, mutta pää sanoi, että nyt löydetään ainakin sitä rentoutta tekemiseen, jos ei muuta. Onneksi treenireppu on ollut valmiina siihen, että se vain nostetaan olalle ja lähtetään treenaamaan. Koira on aina valmis. 

Seurana meillä oli taas Netta-mitteli ja Anssi ja Zira-borderterrierit. Kaiken lisäksi Pauliina oli kuvaamassa. Meidän tekeminen painottui leikkiin, muutamiin perusasentoihin, sekä lyhyeen paikkamakuuseen muiden tehdessä rallytokoa. Taisinpa poikaa hieman seuruuttaakin, mutten paria toistoa enempää. Sen lisäksi tehtiin pari luoksaria ja häirittiin hieman paimenen tunteita Pauliinan toimesta. Patoaa, patoaa ja leviää. Tähän tarvitaan treeniä. Linkillä oli kuitenkin oli hyvä motivaatio päällä ja mainiosti se antoi itsestään irti. 

Sitten sunnuntaina me päästiin pitkästä aikaa treenaamaan Jennin ja Ziran kanssa! Oli mahtavaa nähdä mummobelgiä ohjaajineen. Mentiin sitten tekemään duunia läheiselle kentälle ja totesin, että kokeillaan miten meidän hallinta toimii. Pitää hakea itselle varmuutta ja oikeaa fiilistä tekemiseen, kun itselläni on pientä luottamuspulaa koiraan, vaikka se toimiikin hyvin. Eipähän tule luotua hihnaseuruusta mörköä. 

Kokonaisuudessa treeni meni hyvin. Kahdesti vai peräti kolmesti paimen livisti käskyn alta mäkeen, mutta palasi kuitenkin hyvin ruotuun. Alkuun tehtiin pari seuruu pätkää ja sitten treenattiin paikkamakuuta ehkä hieman liian tiiviillä välillä, mutta koira ei ollut moksiskaan. Minä tein alokkaan makua ja Jenni puolestaan avoimen. Linkki pysyi rauhallisesti maassa, eikä häiriintynyt toisesta koirasta. Kävin välissä palkkaamassa pariin kertaan, mutta Jennin palaaminen piilosta oli pikku paimenelle liikaa ja se nousi istumaan. Hienosti se kuitenkin teki. 

Sen jälkeen Zira jäi paikkamakuuseen ja me otettiin luoksari belgimummon nenän edestä. Linkkiä kuitenkin hämäsi Jennin piiloon meneminen, eikä se hiffannut tulla suoraan luokse, vaan suhahti moikkaamaan Jenniä, jonka jälkeen tuli vasta minun luo. Toinen luoksari otettiin melkein heti perään, niin että Jenni ja Zira olivat juoksulinjan vieressä. Hetken paimenen ilmeestä näki, että se meinasi hairahtua Jennin luo, mutta tuli kuitenkin suoraan oikein. Loppuaikana laitettiin vähän nenää töihin ja tehtiin lyhyet avon kaukot n. 1,5m matkalta. Hyvät vaihdot oli, eikä ennakoinut käskyjä. Tsippailtiin myös hieman jäävien stoppia.

Lopuksi paimenet pääsivät juoksemaan keskenään ja mummobelgikin riemastui hieman leikkimään pennun kanssa. Mainio kaksikko!

Sunnuntaina, 14.4.2014

Perjantaina, 5.6.2013

Melkein tulevaisuus, me ollaan

Eilen oltiin taas treenikentällä. Me, kuvitelkaa, kaksi päivää putkeen tekemässä häiriössä töitä. Tällä kertaa seurana olivat Oonan mittelineiti Netta ja Kristan borderterrieri kaksikko Zira ja Anssi. Häiriökin siis lisääntyi. Etenkin, kun molemmilla koirakoilla oli naksuttimet mukana ja minä pentele olen hukannut omani.

Sen sijaan Linkki ei ollut huono. Se esitti hienoa tekemistä hyvällä fiilisellä. Tehtiin töitä kainalopalkan kanssa ja perusasentoon löytyi hyvää potkua. Seuruuta tehtiin varmaan peräti neljän askeleen verran ja kainalosta tipahti palkka. Keskittyminen oli hienoa ja intensiivistä. Lisäksi Linkki sai harjoitella kärsivällisyyttään muutamassa paikkamakuussa, joita varmistelin ja palkkailin välillä ja loppujen lopuksi vapautin lelulle. Keskittyi makuussa hyvin, makasi hyvässä ryhdissä. Hieman käänteli päätään naksujen äänten suuntaan.

Otin myös Linkin kanssa yhden luoksarin ja vieläkin on niin auki miten haluan koiran tulevan luokseni. Se tulee hyvin, suoraan ja vauhdikkaasti. Ei tee mitään ylimääräisiä banaaneja väliin. Olen tähän mennessä ottanut sen vasemmalta sivulle, mutta loppujen lopuksi voisin ottaa sen eteen. Kunhan saan eteentulon opetettua. Miksi se on niin vaikeaa joka kerta?

Olen kuitenkin ylpeä Linkistä, ja siitä kuinka se pysyi hyvässä vireessä, eikä kohlottanut. Palkkaantui hyvin, haki kontaktin aina suoraan minuun, eikä lähtenyt rallattamaan, vaikka mahdollisuus olisi ollutkin. Loppu vaiheessa vaikeuden tuli esittämään treenikaveri. Moinen kehtasi tulla puhumaan viereen, eikä huomioinut paimenta, joka olisi tahtonut rakastaa. Lisäksi kentälle ilmestyi outo nainen, joka laitteli merkkitötsiä ympäri kenttää ja tätäkään Linkki ei voinut ymmärtää. Pienen paimenen ongelmat.

Paluu treenikentälle

Pitkästä aikaa saa pakata pinkin treenirepun täyteen kamaa. On noutokapulaa, on patukkaa, on liinaa, on nameja montaa eri sorttia. En muistakaan kuinka hyvältä tuntuu järjestelmällisesti latoa kaikkea kasaan ja miettiä mitä tulevan pitää. Häiriötreeniä toisen koiran kanssa ei ole pitkään, pitkään aikaan tullut tehtyä. Hyvin vähän on ylipäätään muita koirakoita edes nähty, mitä nyt lenkillä satunnaiset ohitukset. Tuntuu hyvältä, mieli on positiivinen ja tasainen jo alkuunsa. Pitkästä aikaa voin treenin jälkeen vielä istahtaa koneelle ja raapustaa blogiin se, mitä me tehtiin.

Vaikka minullakin on töitävasta ensimmäinen päivä takana, huomaan, että mieleni tasoittuu rytmiin nopeasti. Töissä on aikaa miettiä, mitä tahtoo kotona koiran kanssa tehdä. Töissä saa olla omassa rauhassaan, joten kaipuu treenikentälle saman henkisten ihmisten joukkoon on palavaa. Sen takia löinkin lukkoon jo tälle päivälle treenit. Ilma on ihanan keväinen. Vaikkakin päivällä satoi ja on aavistuksen kylmä, niin ulkona on helppo hengittää. Sade tuoksuu tulevalta kesältä ja jotenkin tämä ilmakin tyynnyttää mielen sille tasolle, että zen-tila treeneissä on tavoiteltavissa.

Koska pitkään aikaan ei olla treenaamassa käyty, ajattelin palata perusasioiden äärelle. Tehdään hieman seuruuta (naksuttelu kontaktista), otetaan paikkamakuu (30s - 1min) ja leikitään. Lisäksi mietin, että teen muutamat eteen lähetykset.

--------- treenin jälkeen ---------

Linkki on super. Yksinkertaisesti. Ennen kuin kerkesin lähteä treenaamaankaansitä, pakkailin tosiaan kamoja. Tiputin noutokapulan vahingossa lattialle, pieni BC ei säikähtänyt kolinaa, vaan nappaa kapulan suuhunsa ja tulee tönöttämään sivulle. Ei irrota kapulasta ennen käskyä ja on muutenkin täydellinen. Koira, joka ei ole nähnyt kapulaa sen jälkeen kun täytti 6kk, tai jotain sinne päin? Mutta mahtava.

Mitä sitten taas treeneissä tapahtui, oli myös mainiota. Seurana oli siis pieni mittelityttö, joka ilmeisesti tekee juoksuja ja puhisee muille koirille. Linkin kiinnostus tyttöä kohtaan oli maksimaalisen suuri, ennen kuin pääsi palkkaamaan paimenta kontaktista minuun. Nopeasti unohtui tyttö. Vaihdettiin reveleet oikeiksi ja lähdettiin ensin leikkimään kahdella patukalla. Nopeasti vaihdettiin tekeminen siihen, että koira tulee sivulle ja patukka tippuu kainalosta aina kontaktista. Pyöriteltiin ja seurattiin paria askelta. Sen jälkeen makuuttelin kakaraa hetken. Pysyi hyvin, meinasi olla hieman kierroksilla, mutta laski itsensä hyvin.

Suunnitelmasta poiketen otin yhden luoksarin, jolloin meinasi lähteä haahuilemaan liian kauas taakse. Muuten paimen esitti pätevää ja varsin mahtavaa työskentelyä. Etenkin häiriössä olen todella ylpeä jätkästä. Ilmeisesti tauko on tehnyt hyvää. 

kiitos kaikista kuvista ja treeniseurasta Oona!

Tovereita, sekä treeniä

Tämän viikon aktiiviset tekemiset ovat oikeastaan aika tavalla rajoittuneet tiistain koirapuistoiluun Diana ja Demi belgien, Jehu amerikanakitan sekä Säde saksanpaimenen kanssa. Koirapuiston alkupäässä oli jäätävän kokoinen vesilammikko ja kotiintuomisena oli kilo kaupalla hiekkaa. Linkin käytös ei oikein miellyttänyt minua, kun joukolla lähtivät hieman myllyttämään nuorinta Sädettä. Loppujen lopuksi sai viisikkokin kohtuullisen hyvät leikit, vaikka ensin näyttikin hieman huonolta. Kotona olikin sitten mukavan väsynyt koira, joka oli jokseenkin märkä.

Keskiviikko taas startattiin pitkästä aikaa ensimmäisillä kimppatreeneillä. Mukana olivat tällä kertaa Jesse-seropi ja Säde-saksanpaimen. Kävelymatka kentälle oltiin ensin häntäpäässä muistelemassa, miten hihnassa käyttäydytään, vaikka muita koiria on edellä. Linkki meinasi hieman kiehua ylitse kärsimättömyytensä kanssa, mutta asettui loppujen lopuksi. Palkinnoksi kiilattiinkin jonon eteen, kun muut kulkivat minun makuuni liian hitaasti.

Kentälle päästyämme heitin toisen pannan ja hihnan junnulle ja aloin virittelemään. On hieno nähdä, että vaikka "Tehdään töitä"- mantralle on tehnyt pohjat autossa, saa se koiran syttymään auton ulkopuolellakin ja asettautumaan tiettyyn moodiin. Häiriön takia aloitimme normaalin setin leikillä. Linkki pysyi hyvin patukassa kiinni, ei ollut mitään ongelmaa leikkiä minun kanssani, vaikka oli hälyisä tie. Päädyin naksuttelemaan Linkille perusasentoa, sekä parin askeleen seuruuta, jota emme ole tehneet vielä tällaisessä häiriössä. Keskittyminen pysyi hyvin yllä, ja sen jälkeen tehtailtiin hetki maahanmenoja ja otettiin pieni paikkamakuupätkä. Lisäksi myös muutama luoksetulo, vaikka itselleni on hieman auki tahdonko koiran tulevan suoraan sivulle (minkä se tekee nyt automaattisesti) vai haluanko sen tulevan eteeni. Näitä ehtii kuitenkin vielä muokkaamaan ja tekemään ties mitä.

Koko treenin ajan paimen oli kuitenkin hirmu pätevä, eikä ylimääräinen häiriö ollut sille yhtään mitään. Pätevä paimennin.

Ei unohdeta päämääriä

Ja jotta lopullinen viikon treenitilasto ei pääsisi unohtumaan, listaan nyt nämäkin tänne. Tämä alkuviikko ollaankin taas kevyesti hölläilty ja leikitty vähän frisbeen kanssa. Linkki on pikkuhiljaa oppinut ottamaan kiinni tuota kumista läpyskää, vaikka ennen sitä kohtaan ei osoitettu minkään näköistä mielenkiintoa. Eilen Linkki vain oma-aloitteisesti kaivoi lelun jostain ja tuli tyrkyttämään sitä minulle. Hölmö eläin.

Torstai:
- Jatkettiin edelleen perusasennon työstämistä.
- Tehtiin puolen minuutin kokeenomainen paikkamakuu sisällä, sekä pari lyhyempää makuuta minun häiriköidessä ja liikkuessa koiran edessä ja takana. Pysyi hyvin, eikä noussut kertaakaan.

Perjantai ja lauantai pidettiin vapaata ajattelua treeneistä ja nautittiin pitkistä lenkeistä Vanajan mukavassa rannassa. Hirveästi ei sää suosinut ja liukastakin tuppasi olemaan. Jäällekään ei enää uskalla mennä, vaikka mieli tekisi. Aurinkoisempia päiviä odotellessa.

Sunnuntai:
- Otettiin ulkona kovassa häiriössä perusasentoon tuloja, ja onnistui luomaan koiralle paineita vaatimalla liikaa ja huomauttamalla liian painokkaalla äänenpainolla perusasennon paikasta. Korjattiin ohjaajan aivopierua helpotetulla perusasennolla ja askeleen seuruulla. Vire ei siis ollutkaan ihan oikea ja tulkitsin koiraa väärin, onneksi Linkki kuitenkin antaa ohjaajan mokat helposti anteeksi, eikä jäänyt märehtimään typerää ihmistä.
- Eroteltiin jääviä. Vauhdista otettiin milloin istu, milloin seiso ja milloin maahan meno. Linkki tarjosi kerran istumisen sijasta maahan menoa, mutta muuten poika toimi loistavasti, eikä sekoittanut ollenkaan käskyjä toisiinsa.

Kevyttä sunnuntaiaamutokoa

Sunnuntai. Lämpötila kohdillaan, ohjaajan mielentila kohdillaan ja koira tekemistä puhkuen mukana. Kerrankin tuli tehtyä jotain aamulla ja pitkästä aikaa myös ulkona. Pieni bordercollie oli täysillä menossa mukana ja lyhyen pissalenkin jälkeen myös täysillä mukana työnteossa.

Häiriötä oli tarpeeksi muutaman koirakon ja kävelijän muodossa, mutta hienosti junnu tehtaili perusasentoja, sekä askeleen seuruuta aivan mahtavassa kontaktissa. Linkki oli täysin mukana menossa eikä arponut yhtään ohikulkijoihin. Penska oli myös vapaana, kun en osaa tolkuttaa itselleni hihnatreeninkin tärkeyttä riittävästä. Kohta mulla on taas yksi koira, joka ei osaa seurata hihnassa.

Hississä Linkki teki näppärän paikkamakuun matkalla alhaalta tänne kuudenteen kerrokseen ja vielä sisällä heitettiin muutamat hulabaloo temput ja muisteltiin miten istutaan pupuna. Jäbällä meinaa vaan olla vähän liikaa intoa ja pupu suoristua kenguruksi. Ihan mainiohan se on.

Voihan aurinkoinen sää

Huh hellettä sanon minä. Ei nämä aurinkoiset päivät ole tehty mihinkään muuhun kuin löhöilyyn. Linkin kanssa otettiinkin rennosti ja istuskeltiin varjossa, minä lukemassa kirjaa ja pentu syömässä luuta. Kunnes... Nousin ylös jaloittelemaan ja kävellessäni koiran ohi, mokoma murahti. Kah vain, pennun perhana luuta puollustamassa. Eihän sellainen ole hyväksyttävää - ainakaan minun mielestäni. Vaikka syyttä suotta en koiran safkoihin mene koskemaan, en silti siedä, että minulta niitä puollustetaankaan. Linkki tuntui vallan hämmentyvän, kun pieni ärinä ei saanutkaan minua poistumaan saaliin luota, vaan joutui poika kovaan (tosi kovaan, viisi toistoa taisi kestää) luopumistreeniin. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun luun sai ottaa herralta miten mieli ja hyvä niin. Toistettakoon seuraavalla kertaa, kun tilanne ja aika luun syömisen sallii. (Kokeeksipa menin vielä räpeltämään pennun iltaruokaa lisäten nappulaa kippoon syömisen ajan, eikä mitään huulien nostelua tai ärinää ilmennyt.)

Kasa videoitakin minulla olisi. Tämän päivän patukkaleikeistä, sekä perusasentotreenistä ja muutama lenkkivideokin. Tarkoituksena olisi saada editoitua noista yhtenäinen kyhäelmä, mutta pahalta näyttää, kun lenkkivideot on puhelimessa, eikä puhelin suostu luovuttamaan materiaa koneelle, jotta kivasti voisin editoida sen muiden kanssa samaan syssyyn. Noh, ehkä keksin vielä oivan ratkaisun tähänkin probleemaan, tai saatte vain leikkivideota ja treenivideota. Ha! Ikään kuin se suuri menetys olisi. Tai sitten pitää vain ryhdistäytyä ja lähteä kameran kanssa metsään. Se on se isompi ongelma, ehkä. Noh, loppuun vielä parit kuvat patukkaleikeistä. Taistelutahtoa pennulta ainakin löytyy.