Minun ystäväni on kuin villasukka

Tämän alkuvuoden aikana olemme oikein kunnolla kunnostautuneet kimppalenkkeilyn saralla. Olemma käyneet nyt jo kolmesti isomman lauman kanssa lenkillä, ja kerran jopa pyörähdettiin koirapuistossa!

Koirapuistokeissi hoidettiin Tiinan ja Karman kanssa vielä tammikuun puolella. Oli kiva käydä haistelemassa vähän tuulia sielläkin. Isolla puolella oli koiria, mutta pienten puoli oli tyhjä, joten päädyttiin menemään sinne kahdestaan. Linkillä ja Karmalla oli ihan hauskat leikit kahdestaan, kun karsin Linkiltä aidan vierellä kyttäämisen pois. Se olisi kovin tahtonut tehdä tuttavuutta toisella puolella olevien kanssa. En vain ollut samaa mieltä bortsun kanssa. Käveltiin myös saattamassa toverit lähemmäs kotiin, joten kerrattiinkin taas miten hihnassa kävellään kun on seuraa.

Kira, Link, Demi, Jehu

Helmikuussa olemme visitoineet kahdesti idän metsissä. Toisella kertaa mukana oli belgianpaimenkoira Demi, am. akita Jehu ja seropi Kira. Kira oli minulle ja Linkille uusi tuttavuus. Demin kanssa Linkki touhusi hetken, ennen kuin ne löysivät yhteisen sävelen Kiran kanssa. Pennun hampaat vaan naksuivat Linkin leikittäessä pentua. Loppu lenkistä kuitenkin Demi retuutti Linkkiä ympäri ojia tyytyväisenä. Tulipa myös kokeiltua, miten Linkki ja Demi kulkee hihnassa, jos jotain tarvetta on ottaa moista hoitoon.

Tänään oltiin taas ryhmällä Linkki, ja belgit Demi ja Roihu. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Toista urosta Linkki olisi kovin tahtonut alistaa aika ajoin, mutta hyvin paimenet väsyttivät toisiaan tässä välillä. Muutaman kerran esiintyi typerää korvattomuutta bortsun osalta, joten sai kulkea jonkn aikaa hihnassakin yhtä hienosti. Saatiin myös pari hyvää koiraohitusta ja äärettömän mukava hiihtäjäkokemuskin. Yhtään en osaa kuinka pitkää lenkkiä käveltiin, mutta pari tuntia siihen saatiin aikaa hukkumaan. Muutamat kuvatkin tuli otettua, mutta tähän hätään en kyllä jaksanut niitä käsitellä. Väsyttää jotenkin törkeän paljon.

On kyllä ollut kiva käydä isommalla porukalla lenkillä. Yksi vihainen hiihtäjä ollaan saatu niskaan, mutta muuten ollaan mahduttu kaikki samalle tielle. On myös kiva huomata, kuinka Linkki toimii eri kokoonpanoissa. Se kuinka vaivatonta sen kanssa on loppujen lopuksi lähteä lenkille ja miten kivasti se kuitenkin toimii, vaikka ympärillä on muita. Tokihan se koittaa hakea hyväksyntää muilta, kun komennan sitä luokseni. Lopun kaiken se on kuitenkin hyvin vaivoton tyyppi.

Olen koittanut myös löytää meille uusia lenkkikavereita niin hihna- kuin vapaana olo lenkeillekin. Uusi koiraseura on aina mukavaa, koska uusia ajatuksia, uusia tyyppejä ja mistä sitä tietää, jos sieltä poikisi jotain kaveruuttakin ehkä. Kuitenkin Linkki nauttii seurasta kuin seurasta, joten on mukavaa sille tarjota sellaista. Rupatellessa myös tulee liikuttua enemmän kuin yksinään.

Roihu, Linkki, Demi

 Tämän kuvan lisäsin facebookkiin kuvatekstillä:

"Kolme dorkaa tämän päivän lenkiltä. Nyt voidaan pelata peliä: Kuka ei kuulu joukkoon? Vastauksia on monia!"

ps. Huomenna Linkki saa krapulan. Mennään läpivalaisemaan vihdoin paimen kokonaan, joten virallisia tuloksia jännittäessä. Itse en varmaan nuku koko yönä.

Sekarotuinen pentukoira

Huomaa, ettei hetkeen olla liikuttu ihmisten ilmoilla. Eilen kuitenkin osui yhden asian kauppareissu lenkkireitin varrelle, joten päätettiin piipahtaa lähi-Siwassa. Itse en ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset uskaltavat jättää koiria kauppojen eteen. Etenkin Linkin kaltainen rakastan kaikkia ihmisiä -tyyppinen eläin lähtee helposti vaikka kenen mukaan.

Sidoin koiran kuitenkin kaupan kiinnityslenksuihin ja aloin tekemään sotasuunnitelmaa kauppareissun varalle. Asia oli nopeasti haettavissa, kassalta näki suoraan koiran ja muutenkin jäin odottelemaan sopivan rauhallista hetkeä, jolloin olisin ensimmäinen kassalla ja koira odottaisi vain hetken. Siinä odotellessa saapui nainen ihmettelemään "söpöä pentua". No, nopeasti valkeni tälle naiselle, ettei kyseessä nyt ihan pentukoira ole. Saatiin sitten olla rauhassa, ennen kuin vanhempi nainen tulee utelemaan mitä rotuja koirassa on ja se ei vissiin ole kuutta kuukautta vanhempi. Olin hieman epäuskoinen tässä vaiheessa, koska jo toinen ihminen tulee sanomaan koiraani pennuksi. Mutta kertoessani, että tämä eläin on bordercollie, sain epäuskoisen mulkaisun. Tämäkö muka puhdasrotuinen bordercollie? Ei todellakaan. Sain kuulla omistavani sekarotuisen, joka on kaksivuotiaaksi liian pieni bordercollie ja ehdottomasti ei missään nimessä puhdas. Nainen oli kuulemma nähnyt useita bortsuja, muttei todellakaan mitään tuon näköistä.

Olo tämän jälkeen oli hieman akward. Olin hieman puulla päähän lyöty ja mietin, että jätän kauppareissun kokonaan väliin. Kuitenkin koira odotteli kivassa mielentilassa ja rauhassa ja kauppakin hiljeni, niin tohkesin jättää sen hetkeksi. Nopeasti se ainokainen ostos kainaloon ja kassala vakoilemaan koiraa, ettei kukaan mene sen luo tai se tee mitään tyhmää. Vielä mitä, Linkki istui nätisti paikoillaan. Se ei reagoinut ohimeneviin ihmisiin tai mitään. Nopeasti maksoin ostokseni ja lähdin palkkaamaan koiran makeasta suorituksesta. En kyllä vastedeskään tule jättämään sitä mihinkään isomman kaupan eteen, tai hirveän vilkkaaseen aikaan mihinkään muuallekaan. Mutta kiva tietää, että se odottaa nätisti ja veuhtomatta tuollaisessakin tilanteessa.

Eilen illalla käytiin vielä tsekkaamassa tämän päibän koetreenin kenttä ja tehtiin siellä pienet pätkät tokoa. Seuruuta vapaana, kainalopalkalla, ilman ja kaukopalkalla. Liikkeestä seisominen ja maahanmeno. Ei sekoittanut, sekä luoksari. Ongelmat on edelleen nähtävissä luoksarin loppuperusasennossa. Pitäisikö opettaa vain tulemaan eteen, ja siitä sivulle, kun koira jättää perusasennon tekemättä lähes joka kerta tai perusasento on hidas.

No, tänään sitten mennään kokeilemaan, miten kokeenomainen tilanne taas sujuukaan, jotta tietää mitä treenata. Olen kyllä myös miettinyt että siirtäisin ALO:n startin vasta uusille säännöille, mutta saa nähdä miten tässä kevään aikana edetään.

SuperLinks ja McDonalds

Linkki on super. Yksinkertaisesti. Päivä toisensa jälkeen havahdun siihen, kuinka mahtavan koiran olen saanut. Junnulla on ikää reilu vuosi, ja se on paljon tasapainoisempi, fiksumpi ja kivempi kaveri kaikkeen. Linkin kanssa on kiva tehdä kaikkea uutta, sekä kaikkea vanhaa. Ylipäätään Linkin kanssa on kiva touhuta ja kiva olla touhuamatta, kun tietää ettei se pimahda muutaman päivän levosta.

Tänään käytiin tekemässä tokoa häiriössä. Siis koirahäiriössä. Linkki dunaili pääsääntöisesti vapaana, eikä se meinannut mihinkään livistääkään. Alunalkaen paikalla oli meidän lisäksi neljä koirakkoa, loppua kohden kuusi koirakkoa. Ekassa setissä tehtailtiin ensin kierroksia ylös, siitä pari näppärää seuruuta, paikkamakuuta, temppuilua ja perusasennon askelia hieman omassa rauhassamme. Myös setti avon kaukoja otettiin. Palkkailin kontaktista minuun ja ympäristön ignooraamisesta. Linkki teki hyvällä draivilla. Mentiin pitämään juomataukoa ja rauhoituttiin hieman kentän laidalle vaihtaen kaikki treenireleet pois. Tauko oli hyvin selvä junnulle ja se lepäili palkoilla mukavasti paikallaan.

Seuraavassa setissä vietiin seuruu kunnolliseen häiriöön, käytettiin koko kenttää hyväksi ja pujoteltiin koirakkoja. Mentiin lähelle ihoakin ja jäbä teki mainiosti kovemmin ja kovemmin hommia pitäen kontaktia. Linkki teki pari liikkeestä stoppia peruuttaen pysähtymällä kuin seinään ja sitten se sai hassutella kierimällä, pyörimällä ja tanssimalla. Koiralla oli kiva vire myös toiseen settiin ja se jaksoi tehdä. Oltiin näiden kahden setin jälkeen valmiita kotiin.

Linkki sai rehata hetken Katjan Tuikkeen kanssa ja ne löysivätkin kivan yhteisen sävelen. Tuikkeen Linkki on nähnyt jossain joulu-helmikuussa ensimmäisen kerran ja niillä oli hirmu kivaa silloin. Yhteinen sävel löytyi leikkiin nytkin. Junnulle teki kyllä hyvää päästä hieman leikkimään, kun ei pitkään aikaan ole saanut ottaa kontaktia muihin koiriin mitenkään ihmeellisemmin. Kivaa sillä oli.

Seurapiiripaimen sai väläytellä kykyään sulautua elämään, kun päädyttiin mäkkäriin kahville. Ulkoterassilla istuessa paimen nousi oikeaoppisesti istumaan tuolille ja katselemaan ympäristöä. Olin ihan varma, että se rakastaa jokaisen ihmisen halki, mutta hyvin paimen piti takamuksensa penkissä. Kyllä se katseli ohi ajavia autoja, ihmisiä, koiria. Mutta oli ihan hirmu nätisti. Kertaakaan ei tarvinnut ottaa kiinni tai pelätä, että koira sinkoaisi johonkin. Linkki oli hyvin rakkauspaimen.

Autossakin se odotti nätisti, kun käytiin sisällä syömässä. On se superr. Kotona koira kömpikin tyytyväisesti sohvalle ja huokaisi. Linkillä oli kivan erilainen ja raskas päivä takanaan, mutta oli paimen superr. Se teki kaiken mitä pyydettiin ja vähän enemmänkin.

Hei me hengaillaan ja opitaan uutta!

Vau. Linkin blogin lukukertoja on kertynyt jo oli 10 000! Kommentteja ei nimeksikään, mutta ehkä joku sitten kuitenkin lukee meidänkin turinoita, kun sivua pälyillään niin usein.

Tässä valmistumisen hötäkässä ehdin viettää viikon ainoan työpäivän koiramaisissa merkeissä. Aamulla suunnattiin match showhun Linnan puistoon. Linkki oli vain seuraherrana mukana opiskelemassa erinäköisiä odottamisia, kun minä taas puolestani hengasin kameran kanssa, sekä pääsin esittämään nauhakehään rakkauspojan - eli amerikanakita Jehun. On hetki siitä, kun viimeksi on nähnyt tuota poikaa, mutta Jehu muisti ja meillä oli hauskaa. Mainittavaa sijoitusta ei tullut, mutta pätevästi koira esiintyi, vaikka minä en kehässä ole varmaan puoleen vuoteen ollut. On se Jehu vaan niin ihana!

Koska kolme tuntia sateisessa mätsärissä ei mitenkään voinut riittää. Kun mennään, niin sitten mennään. Suunnattiin Katjan kyydillä Idänpään toko/arkitottistreeneihin. Linkki teki paljon perusasentoja ja muuta helppoa. Palkkailin kontaktista, koska Lumolla oli kivat palloleikit ja junnua vähän kiinnosti. Katjan vaihtaessa koiraa, keskityinkin naksuttelemaan kontaktia ja saatiin esiin se työmies, joka ei kiinnittänyt huomiota. Pari näpäkkään alkeisjäävää tehtiin myös patukalla. Linkin yhden naisen, Dianan, saapuessa paikalle tehtiin Katjan avulla pari kertaa ruutua. Ruutu on Linkille ihan vieras käsite, ei ole pieni paimenpoika koskaan nähnytkään ruutua. Katja meni ruutuun lelun kanssa ja minä lähetin koiran sinne. Ensimmäisellä kerralla junnu jäätyi vain olemaan täpäkästi perusasennossa. Lähti kuitenkin hyvin ja oli kivaa. Toistettiin vielä toiseen kertaan ja jätettiin sitten hautumaan.

Koska tokohömppäily ei maistunut, pakkasimme kamat ja vaihdoimme lajia. Esineruutua! Kävely metsään ei tuottanut ongelmia, vaikka oltiinkin jonossa toisena. Mustavalkea kunnioitti huomautuksin minun kävelylinjaani, eikä koittanut änkeä vänkeä ohi, yli ja ympäri. Joutui kiinni puuhun siksi aikaa, kun tallasimme esineruudun ja ensimmäisen koiran suorituksen. Mietin hetken, tarvisiko Linkki apuja esineruutuun, mutta totesin itsekseni, että kyllä se menee. Lähetin koiran ruutuun "Hae"-käskyllä ja Linkki oli ihan selkeästi menossa etsimään ukkoja ensin, mutta varsin nopeasti se löysi esineen ja toi hienosti. Vaihdettiin hieman kohtaa ja seuraava esine löytyi myös helposti. Seuraavien lähetysten jälkeen kuitenkaan mitään ei noussut, niin päätin palkita koiran. Se kävi kyllä merkkaamassa mm. puhelimen, muttei tajunnut tuoda sitä (hyi, ällö ja kova).  Linkki työskenteli hyvin, pysyi ruudussa mitä ihmettelin ja oli muutenkin superupea.

Toisella kertaa koira nosti myös kaksi esinettä, joista toista joutui etsimään hieman kauemmin ja otti hieman Katjasta häiriötä. Linkki sanoi "JEEE! Ukko! Ukko!" Muttei saanutkaan palkkaa, niin hyvin jatkoi työskentelyään. Ihan superkoira ja supertreeni. Treenistä jäi ihan mahtava fiilis, ja paimen pääsi juosentelemaan naislauman kanssa hetkeksi, ennen kuin joutui piuhaan välttäen mm. mutaojan ja muun uimisen. Nätisti se kulki hihnassa, vaikka muut hösäsivätkin ympärillä.

Ollaan myös hömpötelty paljon kiertämällä puita ja hyvin vastaanottavainen paimen on siunaantunut mulle. En ehkä malta odottaa sitä, että pääsen Maijan oppiin kokeilemaan taas agia.

Mutsi kysy luuleksä olevas James Bond!

Ja mähän oon! Oon niin liekeissä, ettette usko. Pysyn aina aitona ja rokkaan, koska voin! Ylpee mies on egonsa vanki.

Tokotreenit, joissa otettiin vastaan haaste. 02/2013 kisakunnossa! En puhku yhtä suurta itsevarmuutta kuin koirani, mutta jostain on aloitettava. Treenaamisella ei ole merkitystä, ellei ole tavoitteita. Ja vielä parempaa on se, että kun tehdään kimpassa, niin on monta ihmistä, jotka tavoittelee samaa asiaa. Okei, vaikka tällainen pieni skaba olikin minun ideani, ei se silti vähennä sen merkitystä.

Treenaamisesta unohdettiin tänään se toko pois, sillä mukana oli uusi, arempi koirakko. Tai no, ihan samallahan meidän hallintatreeni tokoon liittyi, kun keskittyminen koirahäiriössä on välillä haastavaa itse kullekin. Laitettiin siis koko kahdeksan koirakon ryhmä ympyrään ja alettiin pujottelemaan toisia koirakoita. Tämä suoritettiin kahteen kertaan yleisön pyynnöstä, kun osalla oli toinenkin koira mukana. Väliajoilla teetin Linkillä hieman kaukokäskyjen i-m vaihtoa, jonka poitsu alkaa pikku hiljaa haltsaamaan hyvin. Vielä, kun liikkeen saisi sanalliseksi.

Linkki leikkii hyvin. Sillä on alkanut tulemaan lisää taisteluntahtoa ja junnu pysyy kiinni lelussa tosi pitkään, eikä irrota ennen käskyä. Leluksi kelpaavat mm. kaikki. Kapula on vähän ällö, kun se on niin kova, mutta muuten kaikki kelpaa. Patukka on ihan super, venyvät naurulelut on kanssa mainioita ja mitä parasta, mitään vinkuvaa ei tarvi olla. Linkki kyllä kuuntelee, jos jossain vinkuu, mutta sen mielestä silti minun kanssa leikkiminen on parempaa. Jossain on siis onnistuttukin.

Nyt alkaa siis todellinen puurtaminen. Täytyy käydä ostamassa uusi vihko, sellainen pieni. Tai kalenteri. Kalenterikin on hyvä, jotta voi kunnolla kirjata ajatuksia ylös treenien jälkeen ja suunnitella entistä paremmin. Vaikka blogiin turisenkin usein meidän treeneistä, olen puolet unohtanut jo fiiliksestä mikä kentällä oli. Harmi vain, että on paljon kivempaa jutella ihmisten kanssa kuin syventyä kirjoittamisen pariin. Ehkä minä vielä opin.

Torstain treenien jälkeen siirryttiin kaupunkipiskeiksi. Linkille tekee tosi hyvää käydä silloin tällöin kaupungissa haistelemassa ilmaa ja vaikka tänään vaihdettiinkin autoa kaverin kyytiin, riitti pennulla ihmettelemistä. Paljon ihmisiä - pimeässäkin - ja autoja. Autoja, joita paimenpentu ei kytännyt. Jes! Meillä oli hyvä päivä. Ja kotona oli väsynyt pentu.

Kyläluutut iskee

Huh huh. Tänään oli hieman ajopitoinen päivä. Töistä kotiin päästyäni käytin nopsakasti Linkin, ennen kuin purin auton ja pakkasin koiran mukaan. Oli paimen vähän hämillään, että minne sillä mammalla nyt tuommoinen kiirus on. Autoa vaihtamaan, tietenkin. Viikonloppuna on pesti Asikkalassa; kissavahdiksi nimittivät. Bonuksena tähän duuniin sain käyttööni äidin auton, johon oli kivasti tankattu tankki täyteen.

Äiti ei lämmennyt koiralle sisällä, niin Linkki jäi odottelemaan hetkeksi autoon, kun rupateltiin kuulumiset läpitse ja kerrattiin mitä pitää tehdä ja milloin. Sitten vain vaihdettiin kamat ja koira autosta toiseen ja otettiin suunnaksi Lappila. Tarkoituksena oli mennä tapaamaan Räyhähenki-poppoota, sekä vanhaa tuttua. Omistaja ehkä vähän jännitti, kun paikalla olisi lapsia, kissoja, koiria... Kaikkea mahdollista sorttia.

Linkki käyttäytyi yllättävän hyvin. Suurimman osan ajasta pidin kuitenkin pomppuisaa kiinni, jottei teloisi lapsia tai kissaa tai itseään. Linkki kuitenkin käyttäytyi yllättävän hyvin. Kissa sitä hämmensi (vaikkakin käyttäytyi hyvin) ja pienen pienen pieni kääpiöpinserin pentu aiheutti myös hämmennystä. Ei oikein Linkki tiennyt miten pitäisi suhtautua lelun kokoiseen koiraan. Ei kyllä osannut omistajakaan tehdä mitään. Oli siinä ohjelmaa, kun bernineidillä oli tärppipäivätkin meneillään. Pah, ja Linkki on keksinyt neitokaisten pissojen lussuttamisen. Nomnom. Taisimpa nähdä sen jo vähän merkkailevankin, mutta jalka on liimattu kiinni. Kyykkypissaus on parasta.

Lapsia kohtaan, etenkin pienintä, Linkki oli varovainen. Ei sählännyt juuri, kun ymmärsi hennon ihmislapsen vieressä. Isompien lasten kanssa pentu pysyi hyvin tyynenä niin kauan, kun lapsikin oli tyyni, mutta epävarmuus ja nopeat liikkeet saivat pennun innostumaan vähän liikaa välillä. Ketään ei kuitenkaan sattunut ja ehkä Linkki jätti ihan hyvän kuvan itsestään lapsille. Ainakin pojalle teki hyvää olla vähän pienempienkin lasten kanssa. Ensimmäinen kunnon lapsikontakti sitten... Ties minkä.

Me kiitetään Erikaa kahvikupista ja erilaisesta mahdollisuudesta opettaa pikku mustaa tavoille. Oli mukava käydä juomassa kupponen kahvia ja nauramassa pitkästä aikaa sellaisessakin paikassa, mihin koira on tervetullut kaikesta huolimatta!

Syyskuu saapui

Syksy. Se on viimein täällä. Ilmat kylmenevät ja pitäisi osata ottaa lisää vaatetta päälle. Ilma raikastuu, sataa, puut tiputtavat lehtiään… Kaikki kuolee ja valmistautuu kylmään kauteen, mutta hetkittäin jopa minä tunnen olevani elossa. Löydän syksyisin itseeni lisää virtaa, vaikka märkä maasto ei kuulu omiin suosikkeihini. Syksyssä varmaan on turvallisinta se rutinoituminen. Koulu alkaa, pitää herätä tiettyyn aikaan, luoda itselleen veden pitävä toimintasuunnitelma siitä, mitä pitää tehdä tietyn ajan sisällä, jotta asia tulee hoidettua.

Eilen ajattelin pitää lepopäivän. Kotiin päästessäni aurinko paistoi kirkkaasti taivaalta ja asteita oli vielä parisenkymmentä. Naurahdin, mikä ihmeen lepopäivä, kun aurinko on niin kaunis ja ilma hyvä. Otin koiran liinan päähän ulos ja siivosin molemmat autot roskista. Piti oma kulkine imuroidakin, mutta mies päätti lähteä sillä töihin jättäen minun projektikseni purkaa toisen auton ovipahvin. Surkeiden sattumusten sarjana päätti aina niin luotettava VAG:läinen kehonliikutin päätti katsastuksen jälkeen, että hän hajoaa nyt ja tähän. Mitään radikaalia ei kuitenkaan tapahtunut, vain vasemman puolen takaikkuna päätti rämähtää alas. Sitä sitten ihmeteltiin pikkumustan kanssa kahdestaan ja ai, että. Mukava remppa-apulainen oli, kun sai välillä pyytää nostamaan ruuvimeisseliä maasta ja välillä pyydystää sitä pentua takaisin kiinni. Väsähtäessään pentu kömpi etupenkin jalkatilaan nukkumaan koiranunta vahtien, että valtakunnassa olisi kaikki hyvin.

Naapuri sattui sopivasti tulemaan töistä kotiin ja pyysi meitä pienelle lenkille koiransa kanssa. No, mikäs siinä sitten. Lähdettiin metsään ja päästettiin koirat vapaaksi. Linkki on saanut huomattavasti rohkeutta mennä enemmän härkkimään oman arvonsa tuntevaa faaraokoiraa, mutta kivasti väisti vielä nartun pörinöistä. Koirat saivat rallittaa koko matkan keskenään. Paimen pysyi huomattavasti lähempänä, eikä lähtenyt kaikkiin kaverin hömpötyksiin mukaan. Faaraokoira oli huomattavasti itsenäisempi, se kierteli pitkiä kaartoja siellä täällä, kun taas Linkki piti mielellään meihin näköyhteyden ja jos ei pitänyt, niin tuli vislauksesta hakemaan palkkaa. Näppärä pentu oli kyllä.

Illalla oli mukava kaivautua pennun kanssa peiton alle ja tuntea taas ne koiranomistamisen plussapuolet, kun olet saanut taas sellaisen toverin, joka vastaan mielikuvaasi kivasta koirasta.

Kesä oli mainio, ainakin minusta. Ehdittiin pennun kanssa tutustua toisiimme, sekä luoda vähän pohjaa tokolle. Käytiin kokeilemassa agilityä, sekä sytyttelemässä itseämme lampaille. Myös haku korkattiin, mutta sehän jatkuu pitkin syksyä. Huomenna jos siirryttäisiin taas tokon pariin ihmettelemään, osataanko me vieläkään mitään.

Team pahasti pihalla

Keskiviikon tokoilut menivät mainiosti. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi koirakkoa, molemmat komeasti veteraani-iässä olevia narttuja. Linkki leikkii, leikkii muuten kuin pieni piru. Kentällä se suoraan ampuu kiinni leluun, ja sillä on kivaa. Ei tarvitse paljoa houkutella leikkiin, kun pentu on jo heti mukana. Se myös pysyy näpsäkästi irti (Obs! Treenaisit sitä kakaraa joskus hihnassa, niin hihnaseuruusta ei tule mörkö), eikä sinkoile sinne tänne, vaan pysyy lähellä näppärästi. Linkki joutui tänään olemaan myös kiinni seinässä, ihan vain sen takia, että pystyi kommunikoimaan treenikaverin kanssa, jonka koira arastelee muita. Näppärästi pentu suoritti oman osuutensa.

Leikin ohella otettiin pari eteentuloa, pyörittiin kumpaankin suuntaan, sekä esitettiin kameralle myös pätkä imutusseuraamista, sekä sivulla oloa. Huomasin, etten ollut ihan koko ajatuksella taas mukana tekemisessä, niin treenaus meni säheltämiseksi. Eihän se vielä ole niin vakavaa, kun pentu on nuori ja sen kanssa suunnittelemattomuuden voi paikkailla leikkimällä. Kuitenkin minun pitäisi oppia suunnittelemaan omakin treenini, eikä vain mennä säheltämään jotakin, koska jos oma ajatukseni on mukana ja olen skarpimpi, on pentukin huomattavasti paremmin mukana.

Treenien jälkeen me sitten mentiin käymään kaverin luona. Tuli taas jauhettua huimat määrät koirista ja muusta sellaisesta Linkin ollessa mainio seuraherra. Vähän se tuppaa vieraiden käsiä mähläämään suullaan innostuessaan. Pitääkin alkaa puuttua siihen tapaan, sillä hieman ällöttävää noin rapsuttajien puolelta, jos pentu intoutuu mähläämään enemmänkin.

Muistilistaa itselle:
- Kädet alas ja hartiat rennoiksi perusasennossa
- Suunnittele treenit (Oikeasti. Yritä edes.)
- Hihnatreenejä!!
- Keskity myös oman pään haldaamiseen
- Siirry iltaisin viettämään zen-hetki mielikuvitus koiran kanssa ja funtsi treenien tapahtumia, sekä sitä, mitä voisit tehdä paremmin.

Kuvista kiitos Jennille!

Näytelmää, tovereita ja tulevaa

Voi koirat, etten sanoisi. Lauantaina vierailin Tervakosken näyttelyssä. Tarkoituksena toimia turistina ja kuskina huimien 1,5h yöunien jälkeen, mutta lopunkaiken löysin itseni kehästä saksanpaimenen hihnan päästä. (Hups?) Huonojen yöunien kanssa tarkkaavaisuus vähän kärsi ja toinen koira pääsi provosoimaan esitettävää alku kehässä. Pöh. Onneksi yhteistyö alkoi luistaa sen jälkeen ja ihan näppärähän tuosta loppujen lopuksi tuli. Tuomarina oli Leni Finne - miellyttävä naisimmeinen ja pidin hirveästi siitä, miten hän kohteli koiria. Arvostelu oli mielenkiintoinen, sillä emme saaneet yksilöarvostelussa ollenkaant tuomiota, vaan arvosanat jaettiin vasta kilpailuluokassa. Avoimeen oli ilmoitettu seitsemän koiraa, joista onneksi vain viisi oli paikalla. Meidät osoitettiin neljännelle sijalle kerä EH:n. Mahtavaa, etten sanoisi! Ensimmäinen kerta tämän koiran kanssa ja lennosta vielä. Ensiviikon sunnuntaina onkin hihnan päässä ilmeisesti amerikanakitanuorukainen, joten näyttelyn täyteinen sunnuntai siitäkin tulee!

AVO EH AVK4 "Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto. Oikeanlinjainen pää. Lähes pyöreät silmät. Riittävä eturinta. Melko lyhyt olkavarsi. Oikeanmallinen rintakehä. Melko kapea etuosa. Ok takakulmaukset. Riittävä askelpituus. Hieman epävakaat kintereet, löysä edestä. Räyhää kehässä."

Sitten sunnuntai-iltana meillä kävi vieraita Hämeenkosken suunnasta. Pieni Lori-mudi omistajineen tuli painikaveriksi nuorelle miehelle. Pennuilla synkkasi yhä edelleen loistavasti, eikä ylimääräisiä purinoita juuri ollut. 4kg painoerolla ne saivat hyvät leikit pystyyn painien ja juosten. Pidempi jalkaisempi Linkki oli omiaan heinikossa juostessa, kun pienempi Lori jäi perään. Oli poitsulla hauskaa, kun oli kerrankin nopeampi toista. Muut ovat vieneet Linkkiä ihan 6-0, mutta Lori jäi jälkeen.

Mudineiti osoitti nuorelle herralle kaapin paikan.

Kiäli!

Minulle ei sitten osu koskaan koiraa, joka näyttää kuvissa normaalilta...

Huomenna mennään hakutreeneihin, keskiviikolle on toko, torstaille varmaan menen hengailemaan apukäsiksi kentälle tokoon ja hmm, sitten onkin viikonloppu taas. Kyllä ne koirat vaan vie kivasti aikaa tässä töiden ohella. Onneksi Linkki on niin helppo ja kiva.

Keskiviikon terävimmät

Köh, jos sanon, että pentuni oli eilisissä treeneissä aivan hirveä ja aivoton ja muutenkin ihan syvältä koko päivän, niin uskooko kukaan? No, ei ainakaan paikalla olleet treenaajat. Linkki esitti mitä mainiointa kakaraa ihastuttaen kanssaihmisiä jälleen kerran. Ja näyttipä pentu omistajalle, että hänhän muuten osaa. Kotoa otettiin hieman lentävämpi lähtö, eli kotiin, koira pihalle, kamat autoon ja huristelemaan takaisin kaupunkiin. Ei pentu siitä mitään tuumannut. Otettiin vielä koira ja kaksi ihmistä matkaltakin kyytiin. Linkki vain rakasti ja paljon.

Treenipaikalla oli taas menoa ja meininkiä. Zumbatreenit vieressä, hirveästi ihmisiä nauttimassa kauniista päivästä, tanssijoita ja ties mitä muuta. Linkki ei - arvaten kyllä - ollut moksiskaan moisesta hälinästä ja tasoittui helposti. Leikittelin pennun kanssa vähän aikaa, ennen kuin kaikki koirakot oli kasasssa ja koitin tarjota auttavaa kättäni muutamalle. Otettiin liinan kanssa vauhtiluoksareita porukan koirille, ja saipa Linkkikin tulla oikein vauhdikkaasti luokse pienellä hetsauksella. Mustavalkoinen oli oikein pätevä eläin.

Linkin kanssa leikin paljon vapaana. Pyörittelin sitä ympäri kenttää pyytäen kontaktia ja lähellä oloa, en mitään sen suurempaa. Juoksentelin ja palkkailin lelulla. Otettiin kahden lelun leikkiä, pieni paikalla olo ja parikertaa eteentuloa imuttaen. Jukupätkä, kun pikkupiski on upea. Se ei häiriintynyt koirakoista, ei toisesta vinkulelusta, ei pyöräilijöistä tai tanssijoista. Silloin, kun tehdään hommia, niin tehdään. Meillä oli hauskaa.

Mulla oli Ocan kanssa usein ongelmana se, että turhauduin nopeasti. Ehkä mulla oli liian suuret odotukset ja me mentiin aina väärällä asenteella kentälle. Tartutin asenteeni hyvin helposti koiraan ja peli oli menetetty. Pennun kanssa on helpompi mennä kentälle. Jokuvoi olettaa, että puolivuotiaan pitäisi osata jo hirveästi, mutta ottaen huomioon kuinka vähän yhteistä taivalta meillä on takana, pidän siitä, missä kuosissa pentu on nyt. Se voisi olla paljon enemmän, mutta ei meillä ole mikään kiire. Tekemisen asenne kentälle pitää saada vaan hyväksi. Kotona fiksaillaan perustekniikkaa, ennen kuin sitä lähdetään viemään häiriöön. Pääosin me siis leikitään ja tehdään jotain pientä ja somaa. Hiotaan perushallintaa ja yhteistyötä kuntoon.

Eilen Linkki matki myös hyvin seurapiiripaimenta. Se pääsi mukaan pikkulauantain humputteluille, kun käytiin kaveriporukan kanssa terassilla juomassa "yhdet". Turvallinen nurkkapöytä terassilta, jossa ei ollut paljoakaan hälyä. Pentu kävi kerjäämässä vähän huomiota ja pääosin se nukkui. Kuin myös sen ajan, kun huristeltiin ympäri kaupunkia. Ihmiset vaihtui etupenkillä ja Linkki ei ollut moksiskaan. Itse en kyllä koiraa veisi villeinä viikonloppuina terassille, mutta keskiviikkoillan rauha oli tarpeeksi mukava. Kukaan ei tullut sörkkimään koiraa, eikä edes keskustelemaan. Saatiin olla omassa porukassa rauhassa. Hyvä niin, ei tarvinnut kenellekään ärhennellä. Sitten autoiltiin vähän lisää ja loppujen lopuksi vaihdettiin poitsun kanssa kaverinkin autoon, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Pentu on vain niin sopeutuvainen eläjä, mutta oli se kyllä väsynytkin.

Tänään olin auttamassa tokoilijoita pienellä kertomuksella ja saatiin sitä kauankaivattua yhteisöllisyyttä. Vähän harmistutti, ettei ollut oma koira mukana, mutta Linkki pääsi nauttimaan meidän kahdenkeskisestä ajasta. Viikonloppuna lähden näyttelyihin tukemaan toveria seefferikehälle, sekä varmaan pyörähdetään poitsun kanssa Vääksyssä illemmalla. Sunnuntai hölläillää, tiistaina on haku ja keskiviikkona lähdetään taas kimppatreeneihin. Kyllä tätä menoa ja meisinkiä on niin paljon kun vaan jaksaa puuhata.

ps. Oli kyllä mieltä lämmittävää kuulla, että me ollaan Linkin kanssa kuulemma tosi hyvin toimiva pari. Kiitos siitä!

Iittalan match show 11.08.2013

Iittalan match show. Pitkään arvoin aamulla torkun kanssa lähdenkö palelluttamaan itseni elävältä tuuliselle kentälle vai jäänkö kotiin nukkumaan sittenkin, kun en tiennyt juuri ketään kuka olisi tulossa. Sisäinen koiranainen kuitenkin heräsi tahdonvoimalla, sillä olihan juuri eilen hankittu uusi kehonliikutin myydyn tilalle. (Kuvitelkaa, olemma onnellisia pösön omistajia, wtf?!) Tiedä sitten, oliko se oikeaa koiranaiseutta vai uuden auton huumaa, mutta mätsäriin kuitenkin lähdettiin. Auton pakkaaminen oli hirveän työlästä, kun tunnetusti minä tarvitsen sitä kamaa. Oli hupparia, takkia, veden kestävää takkia, vilttiä, koiran kamoja, liinaa... Voi luoja, milloin tätä tavaramäärää tajuaa vähentää?

Matkan pikkumusta koisasi onnellisesti uudesta kulkineesta huolimatta emännän tuskallessa tihuttavaa sadetta ja manatessaan itseään todella syvälle maan alle sen takia, että taas oli tullut lähdettyä näinkin turhaan tapahtumaan (No, olihan ilmomaksu vain viisi euroa...). Itse Italiassa kuitenkin näytti ihan hyvältä. Oli pilvistä, ei liian viileää. Kiva ilma. Kehät oli reunustettu puupenkein, porukkaa oli paikalla kohtuullisesti. Muutama bordercollie näkyi jo ja paljon muuta sekalaista sakkia. Hirveästi pentuja. Ilmojonossa meitä siunattiin numerolla kahdeksan ja muutenkin pentu käyttäytyi hyvin. Se oli kuin kotonaan.

Kehien alkua odotellessa tuli tavattua uusia tuttavuuksia, Nila-sammari omistajineen. Mukavaa, kun oli seuraa ennen kehien alkua. Muita tuttujakin oli, kuten Pauliina Jessen ja Nellin kanssa. Pentuja ennen samassa kehässä esiintyivät veteraanit, joista Nelli-landseer veti komeasti punaisten toisen sijan. Pennuissa oli myös muita tuttuja, vanhan ystäväni vanhemmat oman pentunsa kanssa. Meidän vuoron koittaessa vastassa oli kaunis punainen setteri. Linkki esiintyi ja jaksoi seistä tosi hienosti. Pariliikkeetkin menivät upeasti, eikä pentu kaahottanut edellä olevan perään (Mitä ihmettä, miten minä sen olen opettanut?). Yksin liikkuessa pentu esiintyi varsin komeasti, ilmavasti ja näytti omaan silmään todella hyvältä. Punainen nauhahan me saatiin varmalla esiintymisellä. (Millä?! Mitä varmaa meidän esiintymisessä oli, kun tällaisia juttuja ei juurikaan treenailla?)

Punaisten nauhakehää saikin odottaa kauan. Pentuja taisi olla paikalla reilu nelisenkymmentä ja kun viimein päästiin edes sinisten kokoomakehään, oli aurinko noussut korkealle taivaalle ja porotti sieltä hehkuvan kuumana pallona. Ennen omaa kehää kerettiin juttelemaan mukavia myös 3,5kk ikäisen saksanpaimenpennun omistajan kanssa. Pentu oli hieman, hmm, äänekäs. Sain kyllä olla taas onnellinen omasta junnustani, joka toisen mesoamisesta huolimatta oli hiljaa.

Nauhakehässä oli reippaasti koiria. Ensin päästettiin pienemmän koirat juoksemaan ympäri, ja sitten isommat. Linkki esiintyi edelleen tosi hyvin, eikä puskenut kahden kivan sammarin perään. Kerran oma vauhtini oli liian iso ja poika vaihtoi hetkeksi laukalle, mutta palasi takaisin raviin. Takana oli 11kk ikäinen bortsunpentu ja taas oltiin sotimassa omaa rotua vastaan. Linkki kuitenkin seisoi - seisoi tosi hienosti, vaikka taisi vähän väsyttää ja ärsyttääkin turha paikallaan oleminen. Takana oleva bortsu käteltiin pois. Vau, voitettiin taas oman rotuinen! Valitettavasti myös Nila tippui jatkosta. Koirakoita tiputeltiin pois ja lopulta päästiin taas liikkumaan. Pienet olivat edellä, niin isompien kanssa juokseminen oli vaikeampaa. Vaikka koitti jättää reilusti väliä, niin pienessä kehässä oli hirmu vaikea juosta. Tuomari kätteli lisää porukkaa ulos, ja laskeskelin jäljellä olevan kuusi koirakkoa. Yksi käteltiin pois ja jännitys humahti korviin. Harmillisesti tuomarin katse poimi meidät ja kätteli ulos harmitellen, ettei voinut sijoittaa viittä. Oli kyllä koiranomistaja onnesta soikea, vaikka sijoitus meni ohi. Mehän tultiin pitämään hauskaa.

Osuttiin sitten loppuajaksi juttusille samanikäisen bortsunpennun omistajan kanssa. Hauskinta oli vain se, että hänellä oli näyttölinjainen koira. Mielenkiintoinen oli vertailla pentuja. Linkillä oli enemmän jalkaa, mutta toinen vei kuonon paksuudessa, otsan, sekä kuonon leveydessä. Saatiin hirmuisesti kehuja toiselta omistajalta meidän yhteistyöstä ja ihmetyksiä koiran rauhallisuudesta. Toinen pentu koitti haastaa Linkkiä leikkiin, mutta pentu vain istua tapitti vieressäni. Palkkailin sitä ja olin iloinen, ettei se lähtenyt toisen touhutukseen mukaan. Oli mukava jakaa kokemuksia siitä, missä oma on niin erillainen kuin toinen samaa rotua edustava yksilö. Olisi ollut mielenkiintoinen saada näistä kahdesta vierekkäin kuvat, koska ne olivat niiiin erilaisia. Varmasti tulemme kuitenkin näkemään jatkossa kyseisiä ihmisiä ja koiraa, kun samoilla seuduilla asutaan. En toki myönnä melkein pakahtuneeni onnesta, kun tuli tuollaisia kehuja vieraasta suusta. Olen Linkin kanssa panostanut ihan oikeasti siihen, että se ottaa mieluummin kontaktin minuun kuin härvää jotain omaansa kyttäillen kaikkea ja työ on kantanut hedelmää - sellaista hedelmää, jonka muutkin näkevät. Kivasti myös Linkki luopui lapsista ja autoista mätsäri paikalla!

Kokonaisuudessaan päivästä jäi todella hyvä fiilis. Koira oli ihana ja helppo, ihmiset oli mukavia ja kivoja. Kaikki oli niin täydellistä kuin viimeiseltä lomapäivältä pystyi toivomaan. Kivoja ihmisiä, kivoja koiria, oma oli mahtava... Jotenkin oli vain niin kivaa. Kyllä se on koirailu, mitä minä olen kaivannut sen ajan, mitä koiraa ei ollut. Turhanpäiväisetkin (...) jutut, kuten mätsärit on kivoja kivojen koiraihmisten kanssa ja on mielenkiintoinen tutustua aina uusiin ihmisiin, sekä tavata myös rotukavereita.

Lopuksi vielä kuvia, koska orjuutin Nilan omistajan kuvaamaan meitä näin-käytät-kameraa-pikakurssin siivittämänä! Kiitos siis hänellä näistä kuvista, jotka ovat kuitenkin minun kamerallani otettu ja minun käsittelemiäni.

Toveririkasta aikaa

Viimeviikolla oli meininkiä. Agilityn maailmasta ei pamahdettu kovin kovaa takaisin arkeen, vaan otettiin itseämme niskasta kiinni, ja lähdettiin naapurin kanssa lenkille. Itse en pahemmin ole naapurustoon ennen tätä tutustunut, vaan lähinnä viettänyt aikaa omissa oloissani. Kylä on vähän sisäänpäin lämpenevää, mutta näin kahden vuoden asumisen jälkeen pikku hiljaa ihmiset alkavat tervehtiä ja käyvät juttusille.

Naapurissa tosiaan asustaa neljä vuotias faaraokoiranarttu. Tästä saatiin oiva lenkkiseura meille, kun koirilla oli hirmu kivaa yhdessä. Enemmän se tosin meni siihen, että faaraokoira juoksutti pentua ja pentu tuli perässä hippulat vinkuen. Linkillä oli kuitenkin hirmu hauskaa ja kohtuullisen pitkä lenkkikin kierrettiin. Minulle oli täysinvierasta käydä toisen koirakon kanssa lenkillä - ei hirveämmin ole tullut moisia harrastettua.

Tiistai-aamuna kuitenkin päädyin lähtemään saman koirakon mukaan ja lisäksi joukkoon tuli puolitoistavuotias suomenlapinkoiranarttu. Tänään vuorossa oli pidempi, melkein kahden tunnin lenkki uusissa maisemissa. Nuoriso-osastolla oli hauskaa, vaikka päivä olikin kuuma. Maasto oli mukavan vaihtelevaa ja löytyi niin hiekkatiestä melkein umpimetsään. Osui reitille järvikin, jonka ääressä Linkki oli ainoa, joka uskalsi mennä uimaan. Liinaa ei sattunut mukaan, mutta onneksi nuorimies piti korvat tänään mukana, eikä lähtenyt sompailemaan hirveän pitkälle järveä, sekä tuli poiskin sieltä. Mainio pikkipiski.

Loppu viikko aikalailla hölläiltiin omalla porukalla ja tutkittiin uusia maastoja rohkeasti. Kierreltiin keräämässä marjoja ja oltiin rennosti. Mainiota, helppoa ja mukavaa. Sunnuitaina suuntasimme Iittalaa kohden mätsäreihin ja iltapäivällä saimme saksalaista seuraa kaverini nuoresta Koda-saksanpaimenesta. Oli se kyllä suloinen, isot tassut ja valtavat korvat. Todella pennunkömpelö vielä, ja Linkki vei toista ihan 6-0, mutta ainakaan se ei äijäillyt. Kiltisti leikkivät keskenää.

Maalaistollot kaupungissa oppimassa uutta

Jo on koirakkoa viety viimepäivinä. Perjantai ja lauantai sisälsi ahkeraa siivoamista, sekä herkkujen tekoa kera karvaisen kaverin avustuksen. Missä ruokaa, siellä myös neljä jalkaa ja heiluva häntä. Sivistyneesti pentu on rampannut mukana ulkona roskia viemässä, sekä arvioimassa kermavaahdon kuohketta, sekä lepäämässä väsyneen kokin kanssa sohvalla. Ei rumba loppunut sunnuntainakaan, vielä viimehetken siivoilut ja sitten treenikamojen pakkaus autoon. (Miksi, oi miksi, mulla on aina puoli varustekaappia mukana, jos lähden treenaamaan?) Tarkoituksena oli paeta pennun kanssa avon sukulaisia, sekä ottaa tuntumaan vähän uudelle saralle.

Ajomatka pääkaupunkiseudulle, tarkemmin Vantaalle, sujui leppoisissa merkeissä. Nurmijärven kohdalla pysähdyttiin taukojumppaamaan, asioimaan ja syömään! Ihmeteltiin isoa rekkaa, paria parkissa olevaa traktoria ja vähän treenattiin katsekontaktia. Sitten kimpsut ja kampsut takaisin autoon matkan jatkumisen merkeissä. Onneksi Linkki on helppo matkalainen ja pääosin nukkui omistajan ihmetellessä jälleen kerran, kun kaikki oli niin suurta ja ihmeellistä ja oho! Yhtäkkiä neljä kaistaa + mitämänytteen-paniikki. Selvittiin kuitenkin hengissä Maijan ja Oonan luokse, eikä eksytty kertaakaan! Wau!

Linkki sai kokea uusia kokemuksia ja pääsi auki olevan auton takaronttiin lepäilemään, kun ei sisälle kämppään sitä viitsinyt ottaa. Olisi ollut viisi säheltävää koiraa jaloissa, ja nuori mies olisi väsyttänyt itsensä liian aikaisin. Turvallisin mielin oli kiva jättää koira, kun oven sai säppiin (ja lukkoon) ja rontin luukun auki. Linkki mutusteli tyytyväisenä luuta ja pari kertaa kävin juottamassa sitä. Ikkunasta vilkuille poika pääosin vain nukkui autossa. Helppo pikkumies.

Ojankoon lähdettiin viiden koiran voimin kävellen. Suurimman osan matkasta pentu sai juosta liinaa perässä vetäen ja kivat leikitkin sai lauman nuorimmat aikaiseksi. Matka Ojankoon taittui siis joutuisasti ja ilman suurempia konflikteja tai huolta. Ojanko itsessään oli aika vaikuttava paikka tällaiselle maalaiselle. Monta kenttää täynnä agilityesteitä (ja niitä muka puuttui vielä!), tokokenttä ja ties mitä muuta mitä ei meiden sijainnistamme nähnyt. Fiilis oli vähän enemmän kuin vau. Mukaan liittyi vielä yksi koirakko, Satu kera Colhun.

Linkki odotteli omaa vuoroaan hienosti sidottuna. Kun meidän vuoro viimein koitti, olin hieman peloissani siitä, pysyykö koira lähelläni, eikä lähde viipottamaan omiaan ties minne. Noh, pelko osoittautui turhaksi, sillä näppärästi Links pysyi lähellä ja tuli luokseni kutsuttaessa. Ensimmäisenä tutustuttiin putkeen. Putken kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Ensimmäiset kerrat meni hieman epäröiden, mutta loppuvaiheessa pentu veti mutkaputkenkin vauhdilla. Sitten päästiin treenailemaan 2on2offia pentupuomille, tuttua puuhaa. Pitäisi vain lisätä kestoa pikku hiljaa tähän liikkeeseen.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä opeteltiin irtoamista. Tässä kohtaa koin itse pienen ahaa-elämyksen (kiitos Maijan!) koirani fiksuudesta. Vaikka se ei havainnut, että namia laitettiin kippoon, hakeutui se silti sinne hetken kuluttua. Vau, aukaisi ehkä hieman enemmän silmiä koiruudelle. Eteenmenossa ei siis ollu ongelmaa, vaikka se aluksi hieman haparoikin. Varmasti sitä pitää kuitenkin vielä vahvistaa paaaaaaljon.

Meidän rupatellessa kentällä, sai Linkki olla vapaana ja ihan itse pentu hakeutui rallaamaan mutkaputkea ja näytti hieman hämmentyneeltä, kun ei ollutkaan kippoa putken päässä, mutta tuli hakemaan palkan minulta toistaen sitä pariinkin kertaan. Mahti laps.

Colhu pääsi jatkamaan tekemistä, kun Linkki sai puolestaan levätä. Pientä äänihaittaa ilmeni toisen kehuessa koiriaan, koska Linkkikin havaitsi, että tekeminen on kivaa! Kuitenkaan mitään suurempaa ääntä ei lähteny, kolme haukahdusta ja vähän vikinää taisin laskea. Palkkailin pentua hiljaisuudesta. Näppärä laps.

Loppu aika me höntsäiltiin. Tai otettiin pari kertaa vielä 2on2offia ja siirryttiin sitten pois tieltä. Lopuksi koirat pääsivät reuhuamaan keskenään pienelle lenkille ja tällä kertaa Linkkikin sai touhuta ilman liinaa. Nuori herra hoksasi, että Nauru-neiti tuoksui vallan ihanalta ja meinasi selkäänkin yrittää. Mokomakin. Pysyi kuitenkin hyvin vapaana, vaikka pari kertaa tuli ihmisiä vastaan. Koirakko, kissa ja muutakin tuollaista ohiteltiin. Lapset oli selkeästi vaikeimmat.

Matka kotiin sujui autuaassa hiljaisuudessa. Pentu kuukahti etupenkin jalkatilaan ja pihahdustakaan ei kuulunut. Pää nousi vasta auton pysähtyessä kotipihaan ja hirveän väsyneesti eläin hoippui nukkumaan sohvalle. Päivä oli varsin onnistunut ja kiitos siitä osaltaan näille ihmisille:
Wipoe (Maija + Tara, Kida ja Nauru)
Susiasukit (Oona + Ora)
Team KC (Satu + Colhu ja Koda)

Maijalle vielä erityiskiitos mahtavasta opetuksesta ja oman ajan antamisesta! Parempaa koutsia on vaikea löytää, kun ajatukset kulkee samaa rataa ja opetustyyli on miulle sopiva! Toivottavasti päästää uudestaankin ruoskittavaksi!

Eteen menoa

 

Ja kuvista kiitos Team KC:n suuntaan! 

Mudimainen uusi ystävä

Ei se eilisen touhottaminen riittänyt, vaan tänään otettiin uusi haaste vastaan. Tutustuttiin uuteen koirakkoon. Anuun ja hänen suloiseen mudineiti Loriin. He tulivat meitä treffaamaan tänne Tuuloksen siimekseen. Paimentimilla oli pientä kokoeroa, mutta se ei menoa haitannut. Lori oli varsin täpäkkä tyttönen ja antoi kyllä Linkille tuta, jos nuori herra meinasi alkaa liian kovakouraiseksi. Oli kyllä vilinää ja vilskettä, kun kaksi mustaa salamaa paineli ympäri peltoa.

Linkki tajusi pitää korvat päässä edes sen verran, että ohi sai ajella kaksi autoa, hölkkääjä sai olla rauhassa hölkällä ja koirakkokaan ei haitannut menoa. Pennuilla oli hauskaa, ne juoksivat, telmivät, ja tönivät toisiaan sulassa yhteisymmärryksessä. Silmä lepäsi, kun kaksikko painatteli ympäriinsä. Toivottavasti heitä tullaan näkemään useamminkin!

Linkki päätti pitää korviakin pystyssä :''D On se vinkeä!

Kehäkettuilua Hämeenlinnassa

Onnistuneesti on saatettu taas yksi mätsäripäivä loppuun asti ja kainalossa makaa väsynyt pentu, joka oli vallan mainio tänään. Esimerkillisesti käyttäyty Linkki odotuksissa, vaihteli sylistä vähän toiseen ja pikkaisen piti alkuun mäyräkoiria ihmetellä, mutta sekin loppui nopeasti ja ihmiset oli vallan kivoja tuttavuuksia ja kaikilta olisi pitänyt vähän rapsutusta saada. Poika oli kuitenkin mainio seurapiirihai, eikä ohikulkevat autot ja lapset saaneet sitä hätkähtämään. Koiratkin oli ihan ok.

Kehässä meitä vastassa oli varsin tomera westie. Viime kerrasta Linkki petrasi huisisti tuomarin kanssa toimimista. Tuomari soi pari ihmetyksen sanaa rodulle, ei hän bortsuksi tätä olisi tunnistanut. Linkki antoi katsoa hampaat hyvin ja jätti ylimääräisen käsien mähläämisen väliin. Kropantunnustelu oli ihan ok, ja herra juoksikin vallan mainiosti epätasaisesta maastosta huolimatta. Kuitenkin saatiin sininen nauha, kun westie oli sen verran hurmaavampi, kuin meidän pitkäkoipi.

Kokoomakehässä oli kyllä tunnelmaa. 22 pentua ahdettuna pieneen kehään. Päästiin kuitenkin jaottelussa hyvin juoksemaan ensimmäisen viiden ison koiran joukossa ympäri ja voi että, pentu ei varmaan eläessään ole liikkunut yhtä hyvin, vaikka väsy jo painoikin. Tämän jälkeen tuomari kätteli osan porukasta pois, alkupäästä jäi me ja toinen bortsu. Mentiin yksikerrallaan ympäri, jonka jälkeen tuomari sanoi kättelevänsä loput pois ja jättävänsä ne enää jäljelle, jotka sijoittuu. Ihme ja kumma, edessä oleva bortsu käteltiin ulos ja kun tajusin viimein, että mehän jäätiin neljän parhan joukkoon - noh, ilme oli varmasti hieno. Loppujen lopuksi meidät ohjattiin neljännelle paikalle. Minä kun alkuun manasin, ettei varmasti sijoituta, mutta ai, että mikä riemu! Saatiin ruma heijastinpanta, joka on vielä ihan liian iso (ja vieläkin ruma), söpö käsintehty ruusuke ja kiva pokaali!

Ilta oli kyllä mukava, kun oli paljon tuttuja ihmisiä, kivoja koiria ja menestystäkin tuli näinkin paljon, vaikka minä kovasti mainailin, ettei tämmöisen koiran kanssa haeta kun sinistä nauhaa ilman sijoitusta. Ja pääasiassahan me tultiin vaan sosiaalistamaan kaveria ja hakemaan kehäkokemusta, sekä tapaamaan tuttuja. Kiitos siis seurasta tovereille!

Pentujen SIN 4

Näyttelytreenit Hämeenlinnan kaupunginpuistossa

Huh hellettä. On tässä pari päivää ollut kirjoittamatta juurikaan mitään, mutta meidän arki on rullannut samalla tavalla kuin ennenkin. Ollaan lenkkeilty, uitu, vähän reenailtu naksuttimen kanssa. Lähinnä panostettu enemmän hihnakäytökseen ja lähellä pysymiseen.

Eilen olikin näyttelytreenit ja kas kummaa, löysin itsenikin rivistä, vaikka tarkoituksena oli mennä vain palloilemaan ja leikkimään pennun kanssa. Liekkö lievä pelastusreaktio siltä, etten joutunut pikkukoiran hihnan päähän. Oltiin reippaasti ennen muita paikalla, niin pentu sai touhuilla kanssani vapaana, leikkiä ja tulla luokse. Tervehdittiin siinä myös paria kesäteatterin näyttelijää ja ohitettiin telmiviä lapsukaisia. Linkki tsemppasi hienosti, ja otti hyvin kontaktia suuremmastakin häiriöstä huolimatta. Mahti pentu se.

Itse JH/näyttelytreeneissä me edustettiin nuorinta koirakkoa ja Linkin rakastama Zira-belgi oli edellemme jonossa, kun toiseksi suurin koirakko oltiin. Pentu jaksoi hienosti tönöttää, antoi ylistevuotavaa rakkauttaan "tuomarina" toimivalle miehelle monesti. Juostiin ryhmässä ympyrää, tehtiin kolmiota, mentiin edestakaisin, seistiin, kierrettiin kehää ns. väärään suuntaan ja huh hellettä kun saikin juosta. Ryhmässä juostessa pentu tahtoi kovasti kaahottaa edellämenevän perään, mutta viimeisellä kertaa se hiffasi, ettei auta kaahottaminen, vaan palkitsevampaa on seurata minua. Yksin se otti näppärästi kontaktia ja ravasi kivasti. Pari kertaa pysähtyi automaattisesti seisomaankin kauniisti. Ehkä me tästä pojusta leivotaan vielä näyttelytähti (kröhöm, haetaan se yksi H ja sanotaan kiitos).

Rankan treenin jälkeen palauduttiin vielä uimaan. Rannalla oli myös niin kivoja lapsia, jotka puhuivatkin vielä pojulle, voi herranjestas. Nopeasti kuitenkin lapset unohtui, kun nuori herra pääsi uimisen makuun. Siellähän se taas molski kuin vanha tekijä, eikä millään olisi tahtonut tulla pois.

Handlausta, treenausta ja uimista

Jaksaa tuo pentu sitten hämmästyttää niin minua kuin muitakin. Jotenkin kaikkea epäilevän seefferin jälkeen avoin ja rakastava bc on jotain niin uutta. Linkki pääsi hetkeksi peuhaamaan saksanpaimenkoiranartun ja landseerimummon kanssa. Nätisti poika vanhempiaan leikitti, sekä kunnioitti toisten sanomista. Irtaantui kuitenkin myös leikkiin minun kanssani ja unohti muut koirat helposti. Keskittymiskykyäkin löytyi mitä mainioimmin.

Penne pääsi hetkeksi seinään kiinni, kun minulle lykättiin naku harjakoirauros esitettäväksi. Huh huh, sanon. Hirveän pieni koira, vaikka esiintyikin nätisti. Ei ne näyttelyt niin kiinnosta, mutta kivahan se on aina muidenkin koiria kokeilla. Harjakoira oli muutenkin kokemuksena ihan uusi. Linkki viihdytti sillä aikaa muita ihmisiä pusuilla ja ryömien yhden pitäjänsä jalan ali nakin perässä muutamia kertoja. Lopuksi poitsu pääsi vielä vieraan miehen kopeloitavaksi ja hyvin löytyi hampaan, kivekset ja selkää ja jalkojakin sai räplätä. Hieno poika oli!

Lopuksi lähdettiin Tara-saksanpaimenen kanssa uimaankin vielä. Tiesin kyllä, että Linkki tykkää uimisesta, mutta en ajatellut sen olevan noin intohimoinen uimari. Siinä missä kaveri haki lelua, molski poika liinassa nappaillen vesikasvillisuutta ja sukelsipa mokoma parikin kertaa. Rannalle tuli myös amitsun opettaja (pitänyt minullekin muutaman kurssin) oman ruskean labukkaneitonsa kanssa. Labukka oli Linkkiä noin kuukauden vanhempi ja saipahan pennut painia hetken. Linkki vain tykkäsi enemmän uimisesta, kuin isomman tytön leikeistä. Labbisneiti ei vain uskaltanut tulla uimaan asti.

Poitsu on ollut varsin väsynyttä pentua tämän päivän touhuilujen jälkeen. Mainio vintiö se on, yhä edelleen vaan!

Retkeilyä kaupungissa ja metsässä

Pikku Mahdollisuus on ollut varsin hurmaava ja hämmästyttävä oma itsensä. Poika pääsi eilen uudemman kerran vielä ajelulle, kun ystävä pyysi kyytiä kaupunkiin. Ei siinä, mehän lähdettiin. Nätisti pentu nukkui etupenkin jalkatilassa, eikä osoittanut merkkiäkään pahoinvoinnista tai muustakaan. Simppelin helppo matkalainen siis. Kaupungissa haisteltiin puistoa vähän ja käytiin huoltoaseman pihassakin. Tankkauksen ihmeellisyyden pentu sai myös kokea, tosin turvallisesti auton sisäpuolelta.

Pari uutta ihmistäkin saatiin tavata taas, mutta mitään arkuutta ei nuorimies osoittanut, vaan olisi mieluummin halunnut rakastaa kaikki puhki, jotka sille huomiotaan osoittivat. Hieman täytyi paijaajia koulia olemaan silittämättä pentua, jos se syliin tunkee noin antaamuksella. Neljä tassua maassa, niin rapsuttelu on ok.

Illalla käytiin tutustumassa myös lähimetsään ja ai että kuinka nassikka nautti päästessään kirmaamaan niin penteleen kovaa ilman mitään liinaa tai muuta rajoitetta perässään. Nopeastihan se väsyi, mutta oli sillä hauskaakin. Kamera ei tahtonut pysyä pennun vauhdissa, mutta sain napattua videopätkän pojan rallailusta, ohessa parin kuvan kanssa. Ja koska blogger taas tykkää toimia vastarinnassa minun kanssa, videon pääsee katsomaan tästä.

Seisomisessa meillä riittää vielä haasteita, mutta eipä se ykkösprioriteetti tämän pennun kanssa olekaan. Jonkin näköistä rakennetta kuitenkin, kun herra on 4,5kk. Näitä on kuitenkin myöhemmin kiva vertailla ja katsella.

Reissu sivistykseen

Palatakseni vielä eilisen sateisiin iltatunnelmiin. Mentiin iltalenkki ekaa kertaa lyhyemmällä hihnalla. Palkkasin pentua lähellä kulkemisesta ja paineen kohdistuessa hihnaan pysähdyin. Nopeasti jätkä tajusi jutun juonen, ja pysytteli lähellä. Ei se tyhmä ole, vähän vain kuriton. Linkki tosiaan hiffasi jutun nopeasti, joten ei ongelmaa. Autojen kaukainen humina sai keskittymisen vähän rakoilemaan, mutta hyvin palasi pentu takaisin maanpinnalle.

Lisäksi otettiin operaatio kynsienleikkuu. Etutassuissa oli parikertaa leikkaajan käsi suussa, mutta takakäpälät oli ihan helppo nakki. Taisi pikku kaveri väsyttää, kun niin helposti luopui sähellyksestä ja sai kynnet leikattua. Hassua napsia nyt 20 kynttä lyhyemmäksi, kun takakannukset penneltä löytyy. Tottunut niin 18 varpaaseen.

Pennun mielipide kuivaamisesta 

Tänään olikin sitten vuorossa jännä aamu. Lähdettiin Linkin kanssa käymään kauppakeskuksella meiningin sykkeessä. Penne matkusti hienosti autossa ja ihan omatoimisen rohkeasti meni kyytiinkin. Kauppakeskuksella oli yllättävän paljon porukkaa, tai sitten en itse ole vielä tottunut tähän kesämeininkiin. Käveltiin autojen seassa ympäriinsä, eikä pentu vajonnut mihinkään paimennusmoodiin. Hetken tuijotteli autoja, mutta ei sinkoillut vaan haki kontaktia mielummin minuun. Palkkailin sitä tästä käytöksestä. Näppärä mukelo. Hienosti kulki lyhyelläkin hihnalla.

Kovin Linkki sai myös kehuja myyjältä. Vesseli asteli kauppaan kun omistaisi sen ja heti tietenkin herkkuhyllyille menossa. Mukaan tarttui muutama possunkorva ja tuommoinen skineez-lelu. Piristävää käydä noin hiljaisen yksilön kanssa vilskeessä ja vilinässä, kun entinen koira oli vähän äänekkäämpi tapaus.

Nyt talon on täyttänyt unituhina. Saa nähdä mitä illaksi keksitään. Voisi kaivaa naksuttimen kaapista ja luoda pohjan naksuttelulle.