Eilen olikin näyttelytreenit ja kas kummaa, löysin itsenikin rivistä, vaikka tarkoituksena oli mennä vain palloilemaan ja leikkimään pennun kanssa. Liekkö lievä pelastusreaktio siltä, etten joutunut pikkukoiran hihnan päähän. Oltiin reippaasti ennen muita paikalla, niin pentu sai touhuilla kanssani vapaana, leikkiä ja tulla luokse. Tervehdittiin siinä myös paria kesäteatterin näyttelijää ja ohitettiin telmiviä lapsukaisia. Linkki tsemppasi hienosti, ja otti hyvin kontaktia suuremmastakin häiriöstä huolimatta. Mahti pentu se.
Itse JH/näyttelytreeneissä me edustettiin nuorinta koirakkoa ja Linkin rakastama Zira-belgi oli edellemme jonossa, kun toiseksi suurin koirakko oltiin. Pentu jaksoi hienosti tönöttää, antoi ylistevuotavaa rakkauttaan "tuomarina" toimivalle miehelle monesti. Juostiin ryhmässä ympyrää, tehtiin kolmiota, mentiin edestakaisin, seistiin, kierrettiin kehää ns. väärään suuntaan ja huh hellettä kun saikin juosta. Ryhmässä juostessa pentu tahtoi kovasti kaahottaa edellämenevän perään, mutta viimeisellä kertaa se hiffasi, ettei auta kaahottaminen, vaan palkitsevampaa on seurata minua. Yksin se otti näppärästi kontaktia ja ravasi kivasti. Pari kertaa pysähtyi automaattisesti seisomaankin kauniisti. Ehkä me tästä pojusta leivotaan vielä näyttelytähti (kröhöm, haetaan se yksi H ja sanotaan kiitos).
Rankan treenin jälkeen palauduttiin vielä uimaan. Rannalla oli myös niin kivoja lapsia, jotka puhuivatkin vielä pojulle, voi herranjestas. Nopeasti kuitenkin lapset unohtui, kun nuori herra pääsi uimisen makuun. Siellähän se taas molski kuin vanha tekijä, eikä millään olisi tahtonut tulla pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti