Mitäs meidän elämään sitten? Hyljättiin pari päivää sitten viimeinen kulmahammas teille tietämättömille ja muutenkin koko purukalusto alkaa näyttää siltä, että hampaiden vaihtuminen alkaa olla finaalissa - jes. Ehkä se puremisvimmakin vähenee pikkuhiljaa?
Ollaan opiskeltu perusasentoa ja paikallaoloa, sekä katsekontaktia. Kaikissa toki löytyy kehittämisen varaa, mutta perusteet on menneet perille. Paljon on vielä opittavaa, mutta yksinomaan arki, hihnakäytös, yksinolo ja sisäsiisteys on sellaisia juttuja joista en tykkää tinkiä. Minusta koiran kanssa on mahtava käydä lenkillä, mutta siitä menee maku, jos koira riuhtoo sinne tänne ja hieman tuonnekin. Tietysti itse olen niin metsän lapsi, että mieluummin kävelen tuonne metikköön ja päästän koiran vapaaksi, vaikka tiedän, että pitäisi suunnata enemmän lenkkejä tuonne hulinan suuntaan, jotta kaupunkikävelykään ei koituisi ongelmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti