torstai 24. lokakuuta 2013

Soon siivouspäivä muutes!


Hei arvatkaas mitä me tehtiin tänään! Me siivottiin! Niinkuin oikeasti, siivottiin! Mut paremmin tuntevat ihmiset voi loksauttaa suunsa auki hämmennyksestä, sillä enhän mä koskaan siivoa. No! Nyt siivosin! Ja kaivoin kaikki koiran lelut sohvan alta, löysin peräti viisi sukkaa, piilotetun haarukan sekä ruuvimeisselin. (HMMM?)

Tiedättekö, millaista on siivota sellaisen koiran kanssa, joka ei juokse imuria karkuun pää kolmantena jalkana? Se on luksusta! Ihan oikeasti. Oca pelkäsi imuria ylitsevuotavan paljon. Se inhosi imuria! Imuri oli paha tappaja jota sai paeta karkuun aina niin kielletylle sängyllä asti. Kun taas Linkki... No, Linkki on Linkki. Linkki rakastaa kaikkea, joka ei osoita murina ärinää sille. Ja senkin jälkeen. Mies ei tuumaa mitään imurista. Se leikkii imurin vieressä, haistelee imuria, eikä se edes väistä imuria jos se tulee kohden. Mokomakin.

Ja moppi. Moppi oli kiva kaveri. Se pakeni ja sitä oli hauska jahdata. Linkin mielestä kaikista parasta siivouksessa on se, että kaikki lelut on taas valtoimenaa hetken lattialla, ennen kuin ne päätyvät takaisin sohvan alle, tai jonnekin muualle jemmaan. Ja aina voi alkaa keräämään uutta aarresatsia, kun vanhan nyt sattui mamma löytämään.

Loppujen lopuksi koira oli aktivoitu pelkällä siivoamisella. Tuolla se nyt retkottaa leporankana. Hassu.


ps. Hiton äiti-ihminen. Ihastui anopin antamaan kirjaan, jota käytettiin treeneissä. Kehtasi mokoma viedä mukanaan moisen! No, toivottavasti tuolta löytyy muitakin turhia kirjoja.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Hupsista


Hupsista. Ei varmaan pitäisi koskaan lähteä Mustiin&Mirriin silloin, kun tietää, että sieltä voi varata etukäteen tuotteita ja palkkapäivä kolkuttelee puolen toistaviikon kuluttua ovella. Viimein rahaa tähän kitkuttamiseen! Oli muutenkin aktiivipäivä, ja melkein huonokin sellainen. Ihan kuin maanantai olisi tehnyt komean paluun tiistain valeasussa. (Onhan tänään tiistai?) Menee ihan päivistä sekaisin. Joo, paperisotaa, rahasotaa, lisää paperisotaa, ole-kolmessa-paikassa-samaan-aikaan... Ja niin edelleen. Mutta! Ruokarahat tuli, meitsi valmistuu kuin valmistuukin keväällä 2014 ja kaiken pitäisi olla reilassa! Wuhuu! Jotain positiivista!

Kotiin päästyäni... En ehtinyt edes riisumaan vaatteita, kun katselin hetken mustavalkeaa ja päätin, että nyt mennään kauppakeskukselle! Ja M&M:n! No, ei olisi pitänyt. Tuli kallis reissu. Tai ei vielä, vaan seuraava reissu on kallis... Hetken mielijohteesta päätin, että on hyvä aika sovittaa talvitakkeja! Olen tullut siihen tulokseen, että Linkillä on ihan onneton karva. Se taitaa vähän palella pakkaskeleillä ja muutenkin takki on bueno autossa odottamiseen ja muuhun tuommoiseen. No. Kokeiltiin Rukan takkia. Tarrakiinnitys ei ollut makuuni ja sitten Hurtan takki niskaan ja se näyttikin paljon paremmalta! Hah, sellainen sitten varaukseen, kun ei se hinnasta niin kii oo. Samalla uusi ruokasäkki otettiin hyllystä varaukseen, kun kerta viimoinen oli ja meikäläisen huimalla tuurilla siellä ei olisi safkaa ollut kun menen hakemaan.

Myymälässä viihdyttiin kauankin. Jään aina vahingossa suustani kiinni myyjän kanssa ja Linkillekin tuommoinen oli mukavaa siedätystä siihen, että kaikki ei rakasta sitä ja muutenkin se voi ottaa iisisti tuollaisessa tilassa. Pennulle tarttui mukaan possunkorvia ja vähän raakaa pakkaseen lisää. Nyt on väsynyt nassikka, kun meidän nopea kauppareissu kesti vain kaksi tuntia. Nooh, kerrankos sitä ja jos toisenkin.

ps. Meidän Mustiin&Mirriin on tullut VAAKA! Jee! Enää ei tarvi lähteä kauas punnaamaan koiraa (;

maanantai 21. lokakuuta 2013

Projekti: Etutassut kohteen päällä

Tänään kohde oli kirja. Eikä mikä tahansa kirja. Anopilta lahjaksi saatu "Hyvä minä"-kirja, joka on vain täyttänyt turhaan kirjahyllyä. Pari kertaa sitä on plärätty läpi, muttei kukaan ole innostunut lukemaan sitä sen taivaallisemmin. Liekkö missä vika. Ihan toimiva opushan tuo on. Ainakin tähän tarkoitukseen.

Tarkoituksena oli siis lähteä naksuttelemaan Linkille kahden tassun (juuri etutassujen) kosketuksesta kirjaan, koska kyllähän tuo osaa nenällä tökätä ja tassulla läimiä kohdetta miten mielii. No, mehän nähtiin mielenkiintoisia variaatioita näin ensimmäisenä naksuttelukertana.

Kohteen vieressä makaaminen + etutassut kohteen päällä makaaminen: "Tätähän me ollaan hei treenattu tosi paljon viimeaikoina! Kato mä osaan! Kato, kato, kato!"
Kohteen läimiminen: "Miks tääkään ei toimi? Yleensä sä pompit ilosta!!"
Kohteen päälle istuminen: "Tätäki me ollaan tehty hirveesti! Palkkaa ny ees tästä!"
Kohteen katsominen intensiivisesti: "Tätäkö sä nyt haluut? Tuijotan! Kovasti!"
Etukäpälät kohteen päällä, eturuumis alhaalla (kumartaminen): "No jos mä en mee iiiiihan maahan, onks tää jo ok."
Etukäpät kohteen päällä, takamus maassa: "Joooooooko?"

Ja vihdoin. Vihdoin fiksuksi tituleerattu bortsunärkele tajusi niinkin yksinkertaisen jutun, kuin seisoa etukäpälät kirjan päällä. Wau. Katsotaan muistaako enää ensikerralla.

Koirakaveri viikonloppu!

Viikonloppu oli Linkille oikea kaveriviikonloppu. Oikeasti meidän piti treenata lauantaina tokoa, mutta loppujen lopuksi meitä oli vain kaksi ihmistä paikalla, niin eipä hirveästi treenailtu. Bongattiin sen sijaan tyhjä koirapuisto ja loppujen lopuksi päädyttiin tyhjään koirapuistoon juoksuttamaan poitsuja. Jehulla ja Linkillä oli hirmu kivaa. Hyvin mätsäili pojilla, vaikka ensimmäinen kohtaaminen meni aikalailla tyylillä 4,5kk Linkki rähisi epävarmana isommalle akitalle. No, nyt poitsujen henkimaailma kohtasi. Pakkaa sekoitti vähän pittityttönen, joka oli aidan toisella puolella. Päädyttiin kuitenkin samojenkin verkkojen sisään, mutta narttu oli niin herkullinen, ettei teinipoika meinannut malttaa hallita himojaan. Linkki siis istui jalkojeni välissä sen aikaa kun Jehu riehui nartun kanssa. Pari kertaa palauttelin nylkyttävää nuorukaista maanpinnalle, kunnes en enää jaksanut huudella sille. Koira viereen niin oli helpompi olla.

Lisäksi tämän jälkeen pakattiin belgityttöä kevythäkissä auton kyytiin, kun Demi-neiti saapui meille yökylään. Pelon sekaisin tuntein odotin viikonloppua, kun kaksi aktiivista paimenkoiraa olisi samankaton alla. Pelkäsin suurempaa katastrofia, jotain todella räjähtävää... Mutta ei. Demi kotiutui ihan mainiosti ja nopeasti. Eristin ne läpinäkyvällä verkolla ja sohvalla olohuoneeseen, jotta koirat näkisivät toisensa, mutta eivät päässeet riehumaan. Nopeasti meillä oli kaksi mustaa mattoa lattialla. Demin heräillessä lähdettiin metsälenkille. Tiedättekö kuinka hankalaa on taluttaa kahta koiraa, joilla molemmilla on omat mielipiteet siitä mihin mennään. Tunsin itseni hienoiseksi voittajaksi, kun alkuhösän jälkeen kumpainenkin koira käveli takanani pyrkimättä eteen.

Linkin fiilikset hihnakävelyyn oli: "Yhyy, tyttöpöpöjä! En mä voi kävellä noin lähellä tota. Hyyiiii!" Demi puolestaan oli fiiliksellä: "Jee! Mennään tuonne! Eikun tuonne! Linkki leikitään! Jee! Kaikki on kivaa!!!!!" Noh. Taskut oli täytetty nakeilla, sekä vinkulelulla, kun päästin toisen mustavalkoisen salaman liikkeelle. Demi jäi hetkeksi hihnaan, kun varmistin Linkin olevan kuulolla ja loppujen lopuksi kaksikko pääsi painelemaan iloisena keskenään riehuen. Kummatkin koirat oli hyvin kuulolla, eivätkä ignooranneet yhtään käskyä! Voi nakin vetovoima. Ei Linkkikään ole hetkeen tullut noin vauhdikkaasti luokse. Mutta oli niillä kivaakin.

Iltaruokinta meni mainiosti. Jäin varmistamaan kuppien väliin ettei kumpikaan otuksista ryykäisi toisen kipolle, jos saisi omansa tyhjäksi. Linkki voitti tämän syömiskilvan. Iltaisella käytiin vielä hihnalenkilla ja onneksi sain miehenkin mukaan, niin ei tarvinnut kahta kakaraa taluttaa. Yö sujui hyvin. Demi nukkui kohtalaisen rauhallisesti, Linkki kävi muutaman kerran härppimässä sitä. Komentaessa koitenkin bortsunärkele jätti tyttösen rauhaan ja kömpi omalle paikalleen jalkopäähän.

Aamuisella lähdettiin koko lauman kanssa rallittamaan pellolle. Jopa se kuuluisa mies lähti mukaan, jota hämmästyin. Yleensä se olen minä, joka herää aikaisin ja lähtee tarpomaan ulos. Mielessä kutkutteli ajatus lähteä mätsäriinkin Hyvinkäälle, mutta päädyttiin skippaamaan tämä idea. Pennut jatkoivat rallejaan vapaana lenkillä ja tästä on kuvamateriaakin humasti. Iltapäivällä oli Demin aika palata kotiin ja kotona taas bortsu nautti jakamattomasta huomiosta.

Eniten hämmästyttää kuinka helppoa loppujen lopuksi kahden koiran hanskaaminen on, eikä se tee yhtään hyvää tälle orastavalle pentukuumeelle. Pitää vain toitottaa järkeä itselleen ja sopia, ettei seuraavaa koiraa tule, ennen kuin Linkin kanssa on tahkottu tarpeeksi kenttiä läpi. Positiivisesti olin kuitenkin yllättynyt viikonlopun sujuvuudesta. Vahinkoja ei tullut sisälle, kumpikaan ei tappanut toisiaan, Linkki käyttäytyi herrasmiesmäisesti ja molemmat koirat esittivät parhaita puoliaan. Niin helppoja ja niin kivoja.

Ehkä sitä kuvasaastetta nyt! Jehu, Demiä ja Linkkiä.






ps. Linkin pandakorvat <3

ps. Eilinen kuva-arvoitus oli tosiaan Linkki ja Demi miksautuneena toisiinsa.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Riikka Veikkasen tottispäivä

Tähän päivään sisältyi paljon odotuksia ja pelkoja, koska tämä nyt sattui olemaan ensimmäinen koulutus laatuaan minulle ja ennen kaikkea Linkille. Ensin meinasin tulla paikalle ilman koiraa, mutta loppujen lopuksi tsempattiin ottamaan koirakin mukaan, vaikka ei se mitään osaa. Päivään lähdin ihme kyllä rennolla fiilikselle, kun yleensä olen kohtuullisen paha jännittäjä asiassa jos toisessa, mutta nyt en kerännyt paineita mistään. Ehkä jotain tsemppausta havaittavissa omassakin käytöksessä.

Riikasta sen verran pitää vielä hehkuttaa, että ihan mieletön koutsi. Tykkäsin tosi paljon hänen selkeydestään ja rauhallisuudestaan sekä ehdotonta esimerkkiä oman koiran kanssa. Riikalla oli mukanaan nuorin saksanpaimenensa ja kaksikon yhteistyö oli varsin ihailtavaa. Samalla se havainnollisti monta asiaa, mitä Riikka oli puhunut jo ennen koiran ottoa autosta. Puhuttiin paljon vieteistä ja vietikkäästä tekemisestä. Taisi päivän avainsanana meidän kohdalla olla leikkiminen - niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, voi mokoma olla niin pirun hankalaa. Lisäksi puhuttiin koiran aktiivisuudesta ohjaajaa kohtaan.

Meillä jokaisella oli kaksi vuoroa. Ensimmäisessä perehdyttiin enemmän leikkimiseen. Olin tyhmyyksissäni ottanut mukaan vain yhden patukan, kun ajattelin sen riittävän. No, ei riittänyt. Teini oli hieman itsekeskeisemmällä päällä. Tai oikeammin sillä oli enemmän energiaa, sillä aamulenkki oli jäänyt lyhyeksi ja koira oli odotellut autossa. Onneksi se oli pitkän liinan päässä. Itse painostan koiraa leikkiessäni sen kanssa ja tukahdutan aktiivisuuden. Pari hyvääkin leikkiä saatiin aikaan ja loppujen lopuksi edettiin tekemään perusasentoakin. Linkin kärsivällisyys rakoili, mutta hienosti se keskittyi kun keskittymään laitettiin. Loppuun otettiin myös kaksi pätkää luoksetuloa. Pentu lähti kuin naton ohjus. Joo, kyllä se tulee. Ja lujaa. Oli meillä kivaakin.

Toisella rundilla otettiinkin kahden lelun leikkiä, mikä itselleni on kohtalaisen vieras tapa leikkiä koiran kanssa, koska koen sen hirvittävän hankalaksi. Kuitenkin otettiin sitä kahden lelun leikkiä ja jopa minä sytyin sille. Oli helppo nähdä edistyminen siinä ja miten koira tarjosi lelua paljon paremmin itsenäisesti, eikä enää paennut niin kauas. Linkin oli vaikea päästää kuitenkin irti toisesta patukasta leikkiäkseen toisella - joten pentu ratkaisi asian läpsimällä käsiäni toinen patukka suussa. Kyllä se loppujen lopuksi tajusi irroittaakin ja saatiin hyvää leikkiä aikaan. Otettiin myös pari perusasentoa tähän syssyyn ja poistuttiin kentältä iloisesti.

Treenistä jäi hyvä fiilis ja monta asiaa pystyi ottamaan onkeensa. Hauskinta oli myös nähdä erilaisia koirakkoja, sellaisia, joiden virheistä ja onnistumisesta itsekin osaa oppia. Vaikka ison päivän kyykin kameran takana, ehdin myös vaihtaa pitkiäkin keskusteluja kanssaihmisten kanssa. Uudet näkökulmat, uudet koirakot, ai että minä tykkään!

Muistilistana:
- Ensin opetetaan ja sitten vaaditaan.
- Et voi vaatia koiralta, jos et itse keskity 100% tekemiseen.
- Koiran tulisi olla aktiivinen omistajaa kohtaan ja tarjota aktiivisesti tekemistä
- Treenit täytyy suunnitella etukäteen, mutta pitää myös lukea koiraa ja muuttaa treeniä sitä mukaan
- Pidemmälle mentäessä kaavan ja rutiinien rikkominen on tärkeää. Koira ei koskaan saisi aavistaa mitä on tulossa.






Varmasti paljon unohtui, sillä näin viikkoa jälkeen päin on vaikeampi aina kirjoittaa postausta, mutta suurinpiirtein nämä asiat listasin meidän treenien jälkeen ylös. Oli kotosalla väsynyttä koiraa ja näillä eväillä kun on viikko tehty, niin koiraan on pikkuisen erilainen tatsi kuin aikaisemmin.

perjantai 18. lokakuuta 2013

3v

Tänään täyttäisi se kaikista upein ja rakkain kolme vuotta. Ei ole ketään kenen kanssa juhlia, kun liian aikaisin lähti pois. Tuska ja kipu ovat laimentuneet, muttei missään nimessä poissa. Tuskin ovat koskaan. Tällaisina päivinä ne vain kohoavat uudelleen mieleen yhtä kirkkaina kuin sinä päivänä, kun hyvästit joutui jättämään. Panta roikkuu naulassa edelleen. Se vain kuuluu siihen. Tänään poltetaan kynttilöitä. Muistoksi.

Ensilumi satoin meillä vasta tänään maahan ikäänkuin puhdistavana eleenä. Olisiko viimein aika antaa itselle aikaa? Onneksi on pentu. Auttaa kummasti nousemaan aina aamulla ylös ja olemaan iloinen siitä mitä on.





tiistai 15. lokakuuta 2013

Take A Chance On Me 8kk!

Kahdeksas kuukausi napsahti poitsulle päälle. Kisaikä lähenee, kisakunto ei niinkään. Onnellisia ja iloisia olemme. Poika ei nosta vielä jalkaa, mutta selkeästi ollaan merkkailu aloitettu, sekä narttujen pissojen käsittelystä ollaan keskusteltu pariinkin otteeseen. 




Torstaitokot ryhmässä

Hirveästi ollut menoa ja meisinkiä ja ennen kaikkea käsiteltäviä kuvia, kun uusi kamera saapui perjantaina. Tai anteeksi, uusi runko saapui tiistaina ja putki perjantaina. Täällä heiluttelee siis Canonin 1000D:n iloinen omistaja. Tonni pääsi tositoimiin heti lauantaina, kun oli seuran tottispäivä, josta tuleekin juttua ja kuvia ihan omaan postaukseensa. Nyt kuitenkin viimeviikon asioihin!

Torstaina tokoiltiin taas kaupunginpuistossa. Yritettiin pitää ideäriihtä koiran palkkaamisesta, sekä omistajan asenteesta treenikentällä, mutta juuri kenelläkään ei niihin ollut mitään rupateltavaa, joten itse kertoilin omista kokemuksistani asioiden kanssa. Heitin myös haasteen ilmoille; paikkamakuu. Ensikerralla jokainen koirakko suorittelee paikkamakuuta n. 15sek häiriössä. En uskoisi sen olevan meille ongelma. Linkille pitäisivain vielä vahvistaa maahanmenoa, mutta sitä ehtii kyllä.

Itse treeneissä otettiin märän maaston takia liikkeestä seisomisia. Penska alkaa pikkuhiljaa hiffata pysähtymisen käskysanaan ja pystyn itse liikkumaan aina pidemmälle ja pidemmälle. Pentu pysyi hyvin lähellä, vaikka se ei juuri ollut kiinni. Linkin keskittyminen hieman haparoi ihanaan leikkikaveriin, mutta hyvin se petrasi. Otettiin loppuun myös pieni istualtaan paikalla pysyminen ja vesilätäkkötreeniä (ei muuten tuottanut ongelmaa istahtaa lätäkköön käskystä).  Plus luoksetulo ja sen jälkeen jätkä sai hetken vaan hengailla vapaana, ennen kuin joutui hetkeksi seinään kiinni.

Kokonaisuudessaan treeni oli ihan ok, mutta kaipaisin itseltäni enemmän sellaista treenin rytmittämistä ja 100% keskittymistä koiraan.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kuvaa, kanavaa ja kissoja

Jotta elämä ei kävisi liian tylsäksi, kävin perjantaina kuvailemassa kaverin koiria kaupungissa. Mallit ovat upeita ja pakkohan tähän on laittaa omasta mielestäni paras otus Jehusta. Jehu on magee, vaikka en välitä hirveästi noista isommista pystykorvista. Jehun kasvua olen päässyt seuraamaan vierestä ja pidän kyllä nuoresta miehestä erittäin paljon. Jehu on miellyttävä amerikanakita. Ei niin akita, kuin se voisi olla, mutta minusta tosi mukava veikko.



Linkin kanssa taas lauantaina lähdettiin ajelemaan Asikkalan suuntaan, sillä prokkiksena taisi olla jo aiemmin mainitsemani mutsin kissojen hoito. Kaksi mustavalkoista kattiahan eivät ole tottuneet koiriin ja Oca ei ollut mikään ihanteellinen kissakoira. Linkki puolestaan, noh. Nuorempaan ja pienempään kissaan se pääsi vahingossa liian riehakkaasti käsiksi, kun en kerennyt kieltämään moista toimintaa. Pikku kisu järkyttyi ja jäi sähisemään sängynalle. Isompaan ja vanhempaan kolliin tutustuttiin sitten rauhallisemmin. Kissa oli minun sylissäni ja koira käskyn alla istumassa. Linkin ollessa levollisessa mielentilassa annoin sille luvan tulla haistelemaan varovasti. Kissa ja koira ottivat molemmat hyvin toisensa, ja Linkki antoi muutamaa komennusta lukuunottamatta kissan olla rauhassa asunnossa. Myöskin uuden asunnon pentu hyväksyi helposti, pysyi pois hiekkalaatikoilta sekä ruokakipoilta. Linkki myös ihastui mutsin myrkynvihreään jumppapalloon ja olisi kovasti tahtonut pompata sen päälle. Turvallisuuden tavoittamiseksi kielsin kuitenkin paimenta toteuttamasta itseään, ettei isompaa haaveria kävisi. Pointsit siitä paimenelle, se käyttäytyi mahtavasti ja voisi harkita ottavansa sen useamminkin mukaan mutsille.

Takaisin päin lähdettäessä käytiin ensin kääntymässä Vääksyn satamassa ja siitä jatkettiin matkaa sitten Vääksyn kanavalle, jossa koitin ottaa muutamia kuvia mukelosta. Irti en uskaltanut päästää, kun koira olivähän häsellysfiiliksillä, niin taisi peräti olla yksi onnistunut kuva, vaikka sää oli taivaallinen ja ihana. Vääksy on kyllä kaunis kesäkylä ja rakastan yli kaiken etenkin kanavaa siinä. Kanavan rannalla on ihana kävellä ja vain viettää aikaa, kun ei ole mihinkään sen isompi kiire.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Mutsi kysy luuleksä olevas James Bond!

Ja mähän oon! Oon niin liekeissä, ettette usko. Pysyn aina aitona ja rokkaan, koska voin! Ylpee mies on egonsa vanki.

Tokotreenit, joissa otettiin vastaan haaste. 02/2013 kisakunnossa! En puhku yhtä suurta itsevarmuutta kuin koirani, mutta jostain on aloitettava. Treenaamisella ei ole merkitystä, ellei ole tavoitteita. Ja vielä parempaa on se, että kun tehdään kimpassa, niin on monta ihmistä, jotka tavoittelee samaa asiaa. Okei, vaikka tällainen pieni skaba olikin minun ideani, ei se silti vähennä sen merkitystä.

Treenaamisesta unohdettiin tänään se toko pois, sillä mukana oli uusi, arempi koirakko. Tai no, ihan samallahan meidän hallintatreeni tokoon liittyi, kun keskittyminen koirahäiriössä on välillä haastavaa itse kullekin. Laitettiin siis koko kahdeksan koirakon ryhmä ympyrään ja alettiin pujottelemaan toisia koirakoita. Tämä suoritettiin kahteen kertaan yleisön pyynnöstä, kun osalla oli toinenkin koira mukana. Väliajoilla teetin Linkillä hieman kaukokäskyjen i-m vaihtoa, jonka poitsu alkaa pikku hiljaa haltsaamaan hyvin. Vielä, kun liikkeen saisi sanalliseksi.

Linkki leikkii hyvin. Sillä on alkanut tulemaan lisää taisteluntahtoa ja junnu pysyy kiinni lelussa tosi pitkään, eikä irrota ennen käskyä. Leluksi kelpaavat mm. kaikki. Kapula on vähän ällö, kun se on niin kova, mutta muuten kaikki kelpaa. Patukka on ihan super, venyvät naurulelut on kanssa mainioita ja mitä parasta, mitään vinkuvaa ei tarvi olla. Linkki kyllä kuuntelee, jos jossain vinkuu, mutta sen mielestä silti minun kanssa leikkiminen on parempaa. Jossain on siis onnistuttukin.

Nyt alkaa siis todellinen puurtaminen. Täytyy käydä ostamassa uusi vihko, sellainen pieni. Tai kalenteri. Kalenterikin on hyvä, jotta voi kunnolla kirjata ajatuksia ylös treenien jälkeen ja suunnitella entistä paremmin. Vaikka blogiin turisenkin usein meidän treeneistä, olen puolet unohtanut jo fiiliksestä mikä kentällä oli. Harmi vain, että on paljon kivempaa jutella ihmisten kanssa kuin syventyä kirjoittamisen pariin. Ehkä minä vielä opin.

Torstain treenien jälkeen siirryttiin kaupunkipiskeiksi. Linkille tekee tosi hyvää käydä silloin tällöin kaupungissa haistelemassa ilmaa ja vaikka tänään vaihdettiinkin autoa kaverin kyytiin, riitti pennulla ihmettelemistä. Paljon ihmisiä - pimeässäkin - ja autoja. Autoja, joita paimenpentu ei kytännyt. Jes! Meillä oli hyvä päivä. Ja kotona oli väsynyt pentu.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Kyläluutut iskee

Huh huh. Tänään oli hieman ajopitoinen päivä. Töistä kotiin päästyäni käytin nopsakasti Linkin, ennen kuin purin auton ja pakkasin koiran mukaan. Oli paimen vähän hämillään, että minne sillä mammalla nyt tuommoinen kiirus on. Autoa vaihtamaan, tietenkin. Viikonloppuna on pesti Asikkalassa; kissavahdiksi nimittivät. Bonuksena tähän duuniin sain käyttööni äidin auton, johon oli kivasti tankattu tankki täyteen.

Äiti ei lämmennyt koiralle sisällä, niin Linkki jäi odottelemaan hetkeksi autoon, kun rupateltiin kuulumiset läpitse ja kerrattiin mitä pitää tehdä ja milloin. Sitten vain vaihdettiin kamat ja koira autosta toiseen ja otettiin suunnaksi Lappila. Tarkoituksena oli mennä tapaamaan Räyhähenki-poppoota, sekä vanhaa tuttua. Omistaja ehkä vähän jännitti, kun paikalla olisi lapsia, kissoja, koiria... Kaikkea mahdollista sorttia.

Linkki käyttäytyi yllättävän hyvin. Suurimman osan ajasta pidin kuitenkin pomppuisaa kiinni, jottei teloisi lapsia tai kissaa tai itseään. Linkki kuitenkin käyttäytyi yllättävän hyvin. Kissa sitä hämmensi (vaikkakin käyttäytyi hyvin) ja pienen pienen pieni kääpiöpinserin pentu aiheutti myös hämmennystä. Ei oikein Linkki tiennyt miten pitäisi suhtautua lelun kokoiseen koiraan. Ei kyllä osannut omistajakaan tehdä mitään. Oli siinä ohjelmaa, kun bernineidillä oli tärppipäivätkin meneillään. Pah, ja Linkki on keksinyt neitokaisten pissojen lussuttamisen. Nomnom. Taisimpa nähdä sen jo vähän merkkailevankin, mutta jalka on liimattu kiinni. Kyykkypissaus on parasta.

Lapsia kohtaan, etenkin pienintä, Linkki oli varovainen. Ei sählännyt juuri, kun ymmärsi hennon ihmislapsen vieressä. Isompien lasten kanssa pentu pysyi hyvin tyynenä niin kauan, kun lapsikin oli tyyni, mutta epävarmuus ja nopeat liikkeet saivat pennun innostumaan vähän liikaa välillä. Ketään ei kuitenkaan sattunut ja ehkä Linkki jätti ihan hyvän kuvan itsestään lapsille. Ainakin pojalle teki hyvää olla vähän pienempienkin lasten kanssa. Ensimmäinen kunnon lapsikontakti sitten... Ties minkä.

Me kiitetään Erikaa kahvikupista ja erilaisesta mahdollisuudesta opettaa pikku mustaa tavoille. Oli mukava käydä juomassa kupponen kahvia ja nauramassa pitkästä aikaa sellaisessakin paikassa, mihin koira on tervetullut kaikesta huolimatta!