Videoitua tokoa!

Suomen kesä on lyhyt ja vähä luminen taisi joku vitsiniekka murjaista. Meillä juhannus sujui rauhallisesti ja sitä edeltävällä viikolla kävin heittämässä työkeikan aika siisteillä yksityispippaloilla. Tulevana viikonloppuna on myös työkeikka tiedossa - harmi vain ettei mitään pysyvää ikinä. Kaipaisin jotain säännöllisyyttä tähän elämään, mutta kyllähän nämä keikkahommatkin tuovat vähän rahaa.

Mitä koiramaisuuteen tulee, olemme pitäneet treenit lyhyinä, sekä ulkoilleet paljon. Laskeskelin että viimeviikolla taisimme kävellä melkein 50km viikon aikana. Tuntuu ihan hirveältä määrältä. Paljon ollaan siis touhuttu keskenämme. Linkki on oppinut myös tanssimaan ja kierimään! Jee! Ensimmäinen koira koskaan, joka osaa kieriä! Olen hieman onnesta soikea ja tuntuu ettei tuon koiran tarvisi enää mitään muuta osatakaan, kun se osaa kieriä!

Kuitenkin tiistaina otettiin härkää sarvista ja lähdettiin treffaamaan pientä malamuuttitytyä. Linkki toimi esimerkillisenä isoveljenä ja suhtautui nuoreen pentuun mitä mainioimmin. Tara-tyttö oli varsinainen draamakuningatar ja huusi ensin pelkästä vilkaisusta. Linkki meinasi ensin olla liian innokas, mutta loppujen lopuksi junnu kävi maahan makaamaan ja hoidettiin asialliset haistelut nätisti. Tara on vielä sen verran pieni, ettei leikkimään päässeet kunnolla. Linkki on kuitenkin nuori ja innokas, vaikka nätisti käyttäytyikin. Nopeasti Tarakin kasvaa ja sitten kaksikko pääsee riehumaan. Käytiin myös pienellä lenkillä tutustumassa uusiin maisemiin ja junnu sai olla miltei koko matkan vapaana huidellen menemään, koska korvat ja käytös olivat hyviä. Pennun se jätti hyvin rauhaan. Innolla kuitenkin odotellaan, että Tarasta kasvaa hieman isompi tyttö niin pääsee painimaankin.

Tänä aamuna puolestaan tein jotain ennen kuulumatonta! Raahasin videotoiminnolla varustetun kameran ulos! Kuvitelkaahan, minä kuvasin meidän treenit päästäkseni kartalle siitä, miltä tekeminen oikein näyttää. Ja kyllähän se näyttää. Tykkään Linkin tekemisestä, mutta toivoisin siihen hieman enemmän röyhkeyttä ja räiskyvyyttä. Toki nyt ollaan tehty todella paljon pelkkää tekniikatreeniä, niin meno on ehkä hieman hiljaista ja draivitonta. Ollaan tehty tosi paljon seuruuta, että sen voisi perjaatteessa jättää hautumaan ja alkaa treenata vauhtiliikkeitä, kuten luoksetuloa ja noutoa. Tein myös täydestä matkasta Linkille avon kaukot, ja jumankekka kuinka komeasti se suoritti kaikki. Pari luoksaria lelupalkalla ja löydettiin siihenkin sitä oikeaa vauhtia. Myös kapulan hakua - jossa intoa laskee se, että joudun käskyttämään koiraa aika rankastikin pysymään paikoillaan. Mutta hakee kapulan ja palauttaa hyvin; ravilla vain. Eli lisää intoa!

Pidemmittä puheitta, enjoy! Jos video ei näy niin linkki.

Kyläluutut iskee

Huh huh. Tänään oli hieman ajopitoinen päivä. Töistä kotiin päästyäni käytin nopsakasti Linkin, ennen kuin purin auton ja pakkasin koiran mukaan. Oli paimen vähän hämillään, että minne sillä mammalla nyt tuommoinen kiirus on. Autoa vaihtamaan, tietenkin. Viikonloppuna on pesti Asikkalassa; kissavahdiksi nimittivät. Bonuksena tähän duuniin sain käyttööni äidin auton, johon oli kivasti tankattu tankki täyteen.

Äiti ei lämmennyt koiralle sisällä, niin Linkki jäi odottelemaan hetkeksi autoon, kun rupateltiin kuulumiset läpitse ja kerrattiin mitä pitää tehdä ja milloin. Sitten vain vaihdettiin kamat ja koira autosta toiseen ja otettiin suunnaksi Lappila. Tarkoituksena oli mennä tapaamaan Räyhähenki-poppoota, sekä vanhaa tuttua. Omistaja ehkä vähän jännitti, kun paikalla olisi lapsia, kissoja, koiria... Kaikkea mahdollista sorttia.

Linkki käyttäytyi yllättävän hyvin. Suurimman osan ajasta pidin kuitenkin pomppuisaa kiinni, jottei teloisi lapsia tai kissaa tai itseään. Linkki kuitenkin käyttäytyi yllättävän hyvin. Kissa sitä hämmensi (vaikkakin käyttäytyi hyvin) ja pienen pienen pieni kääpiöpinserin pentu aiheutti myös hämmennystä. Ei oikein Linkki tiennyt miten pitäisi suhtautua lelun kokoiseen koiraan. Ei kyllä osannut omistajakaan tehdä mitään. Oli siinä ohjelmaa, kun bernineidillä oli tärppipäivätkin meneillään. Pah, ja Linkki on keksinyt neitokaisten pissojen lussuttamisen. Nomnom. Taisimpa nähdä sen jo vähän merkkailevankin, mutta jalka on liimattu kiinni. Kyykkypissaus on parasta.

Lapsia kohtaan, etenkin pienintä, Linkki oli varovainen. Ei sählännyt juuri, kun ymmärsi hennon ihmislapsen vieressä. Isompien lasten kanssa pentu pysyi hyvin tyynenä niin kauan, kun lapsikin oli tyyni, mutta epävarmuus ja nopeat liikkeet saivat pennun innostumaan vähän liikaa välillä. Ketään ei kuitenkaan sattunut ja ehkä Linkki jätti ihan hyvän kuvan itsestään lapsille. Ainakin pojalle teki hyvää olla vähän pienempienkin lasten kanssa. Ensimmäinen kunnon lapsikontakti sitten... Ties minkä.

Me kiitetään Erikaa kahvikupista ja erilaisesta mahdollisuudesta opettaa pikku mustaa tavoille. Oli mukava käydä juomassa kupponen kahvia ja nauramassa pitkästä aikaa sellaisessakin paikassa, mihin koira on tervetullut kaikesta huolimatta!