Olen pyöritellyt ajatuksia ja fiiliksiä viime päivinä. Konsultoinut muutamaa toveria asian tiimoilta ja miettinyt mitä haluan meidän tokolta. Videota olen katsonut, ihmetellyt ja päätynyt tulokseen, että enemmän pitäisi ehdottomasti kuvata treenejä, jotta pysyisi kartalla. Meillä ei treeniseuraa hirveästi ole (saa toki tulla vierailulle!), joten tekeminen on aika yksioikoista.
Nopealla katsauksella luoksepäästävyys on kohtalaisessa kunnossa, en kuitenkaan tiedä, miten koira reagoi siihen, että joku tulee rapsuttamaan. Ainakaan se ei peräänny, mutta on eri asia hyppääkö se syliin ja rakastaa, vai pysyykö vierellä välinpitämättömänä. Ainakin nykyään on sisäistänyt sen, että töitä tehdessä muita ei rakasteta. Treeniä ehkä siinä, että ihminen pyörii kontaktissa istuvan koiran ympärillä ja silloin tällöin jää tervehtimään koiraa. Tarvisi monta ihmistä.
Paikkamakuu vaatii vielä paljon tekemistä. Tippuu kyllä hyvin maahan viereltä, mutta kaipaan makaamiseen säpäkkyyttä. Pitäisi myös testata miten reagoi lähtevään koiraan rinnalta, sekä muihin häiriöihin. Näihin voisi luetella mm. lapset, taisteluleikkejä leikkivä koira, pallo(!!!), erilaiset häiriökäskyt (tänne, sivu, tule, istu muun muassa) ja tehdä muutenkin paikkamakuuta ryhmässä. Tai edes parin koirakon häiriössä. Pitäisi myös viedä paikkamakuu kauppojen pihoille (paljon ihmisiä/autoja/hälinää), jotta se varmistuu entisestään. Täytyisi myös kokeilla, mitä koira tuumaa alhaisessa vireessä makuusta (rauhallinen?) vai tarviiko se nostatusta (säpäkkä, aktiivinen makuu).
Murhekryyniksi osoittautunut luoksari vaatii vielä motivaatiotreeniä. Tulee hyvin ja innokkaasti kyllä, mutta paikan hakeminen on vielä ongelma. Ehkä siinä ratkaisee se, etten tiedä mitä käskyä haluan käyttää (tänne, tule vai sivu). Jokaisella on hieman oma merkityksensä. Toki tekisi mieli opettaa koira tulemaan eteen, mutta eteentulemisen opettaminen on hirmu vaikeaa minun aivoilleni. En vaan osaa.
Seuruu on hyvällä mallilla omaan silmään. Teknisesti Linkki tekee hyvää ja tasaista seuruuta. Se hakee oikeaa paikkaa, ei juurikaan seilaa ja sen kontakti on hyvä. Tarvitsee kuitenkin vielä paljon motivaatiotreeniä ja oikeastaan ruuan (ellei saa saalistaa) voi jättää seuruutreenistä kokonaan pois, koska tähän täytyy saada virettä. On oikeastaan se ja sama onko koira hihnassa vai ei. Se tekee kuitenkin samalla potenttiaalilla hyvää seuruuta. Häiriökäskyjä toivoisin tähänkin enemmän. Käännöksiin toivoisin enemmän takapäänkäyttöä, vaikka käännökset hoituukin hyvin, jos muistan itse kääntyä rauhassa ja antaa koiralle aikaa. Täyskäännös on vielä täysi kysymysmerkki ja miten se suoritetaan hihnan kanssa. Potenttiaalinen moka ohjaajalle! Juoksuosuus vaatii hiomista, kun meinaa keulia ja irrota liikaa.
Jäävä maahan on vahvassa kunnossa. Tippuu hyvin ja suoraan, vähän tuntuu häiriintyvän siitä, kun tulen takaisin päin (haistelee maata). Mietiskelin pilkkovani liikkeen vielä osiin, nyt tehty muutamia kertoja kokonaisena ja etenkin se, että palaan koiran luokse aiheuttaa ahdistusta syystä x. Muuten liike on bueno, eikä ennakoi.
Jäävä seiso on rikki, ennen pysähdys oli hyvä, kuin seinään. Mutta nyt on alkanut jostain syystä ahdistaa se paikalla pysyminen. Hiippailee väistämättä perään. Ilmeisesti käsky on vielä epäselvä, eikä koira tiedä mitä tehdä, joten pitää jäädä tekemään perusasioita. Hyvä palkka oikeasta pysähdyksestä ja kaksoiskäskyjen minimointi tepsii varmasti nopeasti. Paikalle jäädessään ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa koko liikkeessä.
Hyppy voisi olla murhekryyni, koska sitä on treenattu tavattoman vähän. Miltei ei yhtään, mutta uskoisin koiran toimivan niinkuin haluan. Kuitenkin tässäkin nousee kyseenalaiseksi se seisomaan jääminen esteen taakse. Pitäisi päästä kokeilemaan johonkin oikealla esteellä. Linkki on kuitenkin fiksu, eikä se varmastikaan tarvitsisi kuin pari muistutusta siitä mitä pitää tehdä.
Muuten loppujen lopuksi toko on hyvässä kuosissa, vaikkakin pikku fiksailua on. Enää pitäisi rohjeta ilmoittaa kokeisiin tuota rontti rumilusta ja kasta oma pää, jotta se kisaamisen kestäisi. 14.9 olisi kyllä potenttiaalinen koe Hämeenlinnassa, kun Janakkalaan en tiedä miten kulkisin. Harmillista tämä autottomuus.
maanantai 30. kesäkuuta 2014
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Videoitua tokoa!
Suomen kesä on lyhyt ja vähä luminen taisi joku vitsiniekka murjaista. Meillä juhannus sujui rauhallisesti ja sitä edeltävällä viikolla kävin heittämässä työkeikan aika siisteillä yksityispippaloilla. Tulevana viikonloppuna on myös työkeikka tiedossa - harmi vain ettei mitään pysyvää ikinä. Kaipaisin jotain säännöllisyyttä tähän elämään, mutta kyllähän nämä keikkahommatkin tuovat vähän rahaa.
Mitä koiramaisuuteen tulee, olemme pitäneet treenit lyhyinä, sekä ulkoilleet paljon. Laskeskelin että viimeviikolla taisimme kävellä melkein 50km viikon aikana. Tuntuu ihan hirveältä määrältä. Paljon ollaan siis touhuttu keskenämme. Linkki on oppinut myös tanssimaan ja kierimään! Jee! Ensimmäinen koira koskaan, joka osaa kieriä! Olen hieman onnesta soikea ja tuntuu ettei tuon koiran tarvisi enää mitään muuta osatakaan, kun se osaa kieriä!
Kuitenkin tiistaina otettiin härkää sarvista ja lähdettiin treffaamaan pientä malamuuttitytyä. Linkki toimi esimerkillisenä isoveljenä ja suhtautui nuoreen pentuun mitä mainioimmin. Tara-tyttö oli varsinainen draamakuningatar ja huusi ensin pelkästä vilkaisusta. Linkki meinasi ensin olla liian innokas, mutta loppujen lopuksi junnu kävi maahan makaamaan ja hoidettiin asialliset haistelut nätisti. Tara on vielä sen verran pieni, ettei leikkimään päässeet kunnolla. Linkki on kuitenkin nuori ja innokas, vaikka nätisti käyttäytyikin. Nopeasti Tarakin kasvaa ja sitten kaksikko pääsee riehumaan. Käytiin myös pienellä lenkillä tutustumassa uusiin maisemiin ja junnu sai olla miltei koko matkan vapaana huidellen menemään, koska korvat ja käytös olivat hyviä. Pennun se jätti hyvin rauhaan. Innolla kuitenkin odotellaan, että Tarasta kasvaa hieman isompi tyttö niin pääsee painimaankin.
Tänä aamuna puolestaan tein jotain ennen kuulumatonta! Raahasin videotoiminnolla varustetun kameran ulos! Kuvitelkaahan, minä kuvasin meidän treenit päästäkseni kartalle siitä, miltä tekeminen oikein näyttää. Ja kyllähän se näyttää. Tykkään Linkin tekemisestä, mutta toivoisin siihen hieman enemmän röyhkeyttä ja räiskyvyyttä. Toki nyt ollaan tehty todella paljon pelkkää tekniikatreeniä, niin meno on ehkä hieman hiljaista ja draivitonta. Ollaan tehty tosi paljon seuruuta, että sen voisi perjaatteessa jättää hautumaan ja alkaa treenata vauhtiliikkeitä, kuten luoksetuloa ja noutoa. Tein myös täydestä matkasta Linkille avon kaukot, ja jumankekka kuinka komeasti se suoritti kaikki. Pari luoksaria lelupalkalla ja löydettiin siihenkin sitä oikeaa vauhtia. Myös kapulan hakua - jossa intoa laskee se, että joudun käskyttämään koiraa aika rankastikin pysymään paikoillaan. Mutta hakee kapulan ja palauttaa hyvin; ravilla vain. Eli lisää intoa!
Pidemmittä puheitta, enjoy! Jos video ei näy niin linkki.
Mitä koiramaisuuteen tulee, olemme pitäneet treenit lyhyinä, sekä ulkoilleet paljon. Laskeskelin että viimeviikolla taisimme kävellä melkein 50km viikon aikana. Tuntuu ihan hirveältä määrältä. Paljon ollaan siis touhuttu keskenämme. Linkki on oppinut myös tanssimaan ja kierimään! Jee! Ensimmäinen koira koskaan, joka osaa kieriä! Olen hieman onnesta soikea ja tuntuu ettei tuon koiran tarvisi enää mitään muuta osatakaan, kun se osaa kieriä!
Kuitenkin tiistaina otettiin härkää sarvista ja lähdettiin treffaamaan pientä malamuuttitytyä. Linkki toimi esimerkillisenä isoveljenä ja suhtautui nuoreen pentuun mitä mainioimmin. Tara-tyttö oli varsinainen draamakuningatar ja huusi ensin pelkästä vilkaisusta. Linkki meinasi ensin olla liian innokas, mutta loppujen lopuksi junnu kävi maahan makaamaan ja hoidettiin asialliset haistelut nätisti. Tara on vielä sen verran pieni, ettei leikkimään päässeet kunnolla. Linkki on kuitenkin nuori ja innokas, vaikka nätisti käyttäytyikin. Nopeasti Tarakin kasvaa ja sitten kaksikko pääsee riehumaan. Käytiin myös pienellä lenkillä tutustumassa uusiin maisemiin ja junnu sai olla miltei koko matkan vapaana huidellen menemään, koska korvat ja käytös olivat hyviä. Pennun se jätti hyvin rauhaan. Innolla kuitenkin odotellaan, että Tarasta kasvaa hieman isompi tyttö niin pääsee painimaankin.
Tänä aamuna puolestaan tein jotain ennen kuulumatonta! Raahasin videotoiminnolla varustetun kameran ulos! Kuvitelkaahan, minä kuvasin meidän treenit päästäkseni kartalle siitä, miltä tekeminen oikein näyttää. Ja kyllähän se näyttää. Tykkään Linkin tekemisestä, mutta toivoisin siihen hieman enemmän röyhkeyttä ja räiskyvyyttä. Toki nyt ollaan tehty todella paljon pelkkää tekniikatreeniä, niin meno on ehkä hieman hiljaista ja draivitonta. Ollaan tehty tosi paljon seuruuta, että sen voisi perjaatteessa jättää hautumaan ja alkaa treenata vauhtiliikkeitä, kuten luoksetuloa ja noutoa. Tein myös täydestä matkasta Linkille avon kaukot, ja jumankekka kuinka komeasti se suoritti kaikki. Pari luoksaria lelupalkalla ja löydettiin siihenkin sitä oikeaa vauhtia. Myös kapulan hakua - jossa intoa laskee se, että joudun käskyttämään koiraa aika rankastikin pysymään paikoillaan. Mutta hakee kapulan ja palauttaa hyvin; ravilla vain. Eli lisää intoa!
Pidemmittä puheitta, enjoy! Jos video ei näy niin linkki.
sunnuntai 8. kesäkuuta 2014
Kesäkujeita
Huh huh, kaikkea on tullut ja mennyt. Ollaan käyty tekemässä pari kivaa parkkapaikka treeniä, joista toisessa koira oli kokonaan vapaana. Pitäisi kerätä luottamusta siihen, ettei Linkki lähde, kun tehdään töitä. Varmistelen ihan liikaa. Koira tietää mitä tarkoittaa, että treenataan. Linkki teki hienoa seuruuta ja täpäköitä pysähtymisiä. Maahan menot olivat hitaita ja valuvia, pöh. Tähän ilmeisesti tarvitaan tehotreeniä.
Perjantain kunniaksi piti ottaa pieni kuvausreissu, mutta painaessani oven kiinni kädelläni tajusin avaimien olevan sisällä. Ulkona turkasen kuuma, koiralla vain hihna ja panta, sekä itselläni puhelin ja kamera. Sain kiittää onneani, että päätin ottaa puhelimen tälle reissulle mukaan. Soittelin vara-avaimen haltijalla vetäen vesiperän; tampereella töissä. Ei kun soittamaan miehelle, joka varmaan nauroi takalistonsa irti. Ainakin päätellen viimepäivien kevyestä kenttävittuilusta.
Päätettiin sitten lähteä kävelemään keskustaan miehen työpaikalle, paimen sai käydä kolmesti vilvoittelemassa ja juomassa Vanajassa, ennen kuin päästiin kaupunkiin. Linkki leikki hienosti citykoiraa, vaikka olikin hirmuisen kuuma ja paahtava keli. Saatiin miehen työpaikalla kunnon nesteytys ja rahaa bussiin. Kadulle kuitenkin jouduttiin hengailemaan hetkeksi, ja katseltiin rauhassa ihmisten menoa.
Bussimatka minua jännitti, sillä Linkki ei ole koskaan ollut kanssani bussissa. Jotenkin se on vain jäänyt, kun oli oma auto ja sen jälkeen ollaan liikuttu kavereiden kyydillä tai kävellen. Bussiin poika meni kuin vanha tekijä. Kävi jalkojen väliin istumaan pätevänä ja seuraili tapahtumia. Bussi vielä kiersi pidempää kautta kotiin, muttei meillä ollut mitään ongelmaa. Linkki on sellainen koira, että sen kanssa on kiva tehdä uusia asioita ja se valaa myös minuun itsevarmuutta. Pitäisi osata luottaa koiraan enemmän.
Tänään illalla käytiin vielä uimassa. Junnu sai lotrata vedessä hyvän tovin ja perheen toinenkin miespuolinen vahvistus ui. Itseltäni jäi väliin, kun aurinko ei enää niin kivasti lämmittänytkään. Oli kuitenkin kiva käydä porukalla rannassa.
Perjantain kunniaksi piti ottaa pieni kuvausreissu, mutta painaessani oven kiinni kädelläni tajusin avaimien olevan sisällä. Ulkona turkasen kuuma, koiralla vain hihna ja panta, sekä itselläni puhelin ja kamera. Sain kiittää onneani, että päätin ottaa puhelimen tälle reissulle mukaan. Soittelin vara-avaimen haltijalla vetäen vesiperän; tampereella töissä. Ei kun soittamaan miehelle, joka varmaan nauroi takalistonsa irti. Ainakin päätellen viimepäivien kevyestä kenttävittuilusta.
Päätettiin sitten lähteä kävelemään keskustaan miehen työpaikalle, paimen sai käydä kolmesti vilvoittelemassa ja juomassa Vanajassa, ennen kuin päästiin kaupunkiin. Linkki leikki hienosti citykoiraa, vaikka olikin hirmuisen kuuma ja paahtava keli. Saatiin miehen työpaikalla kunnon nesteytys ja rahaa bussiin. Kadulle kuitenkin jouduttiin hengailemaan hetkeksi, ja katseltiin rauhassa ihmisten menoa.
Bussimatka minua jännitti, sillä Linkki ei ole koskaan ollut kanssani bussissa. Jotenkin se on vain jäänyt, kun oli oma auto ja sen jälkeen ollaan liikuttu kavereiden kyydillä tai kävellen. Bussiin poika meni kuin vanha tekijä. Kävi jalkojen väliin istumaan pätevänä ja seuraili tapahtumia. Bussi vielä kiersi pidempää kautta kotiin, muttei meillä ollut mitään ongelmaa. Linkki on sellainen koira, että sen kanssa on kiva tehdä uusia asioita ja se valaa myös minuun itsevarmuutta. Pitäisi osata luottaa koiraan enemmän.
Tänään illalla käytiin vielä uimassa. Junnu sai lotrata vedessä hyvän tovin ja perheen toinenkin miespuolinen vahvistus ui. Itseltäni jäi väliin, kun aurinko ei enää niin kivasti lämmittänytkään. Oli kuitenkin kiva käydä porukalla rannassa.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Hei me hengaillaan ja opitaan uutta!
Vau. Linkin blogin lukukertoja on kertynyt jo oli 10 000! Kommentteja ei nimeksikään, mutta ehkä joku sitten kuitenkin lukee meidänkin turinoita, kun sivua pälyillään niin usein.
Tässä valmistumisen hötäkässä ehdin viettää viikon ainoan työpäivän koiramaisissa merkeissä. Aamulla suunnattiin match showhun Linnan puistoon. Linkki oli vain seuraherrana mukana opiskelemassa erinäköisiä odottamisia, kun minä taas puolestani hengasin kameran kanssa, sekä pääsin esittämään nauhakehään rakkauspojan - eli amerikanakita Jehun. On hetki siitä, kun viimeksi on nähnyt tuota poikaa, mutta Jehu muisti ja meillä oli hauskaa. Mainittavaa sijoitusta ei tullut, mutta pätevästi koira esiintyi, vaikka minä en kehässä ole varmaan puoleen vuoteen ollut. On se Jehu vaan niin ihana!
Koska kolme tuntia sateisessa mätsärissä ei mitenkään voinut riittää. Kun mennään, niin sitten mennään. Suunnattiin Katjan kyydillä Idänpään toko/arkitottistreeneihin. Linkki teki paljon perusasentoja ja muuta helppoa. Palkkailin kontaktista, koska Lumolla oli kivat palloleikit ja junnua vähän kiinnosti. Katjan vaihtaessa koiraa, keskityinkin naksuttelemaan kontaktia ja saatiin esiin se työmies, joka ei kiinnittänyt huomiota. Pari näpäkkään alkeisjäävää tehtiin myös patukalla. Linkin yhden naisen, Dianan, saapuessa paikalle tehtiin Katjan avulla pari kertaa ruutua. Ruutu on Linkille ihan vieras käsite, ei ole pieni paimenpoika koskaan nähnytkään ruutua. Katja meni ruutuun lelun kanssa ja minä lähetin koiran sinne. Ensimmäisellä kerralla junnu jäätyi vain olemaan täpäkästi perusasennossa. Lähti kuitenkin hyvin ja oli kivaa. Toistettiin vielä toiseen kertaan ja jätettiin sitten hautumaan.
Koska tokohömppäily ei maistunut, pakkasimme kamat ja vaihdoimme lajia. Esineruutua! Kävely metsään ei tuottanut ongelmia, vaikka oltiinkin jonossa toisena. Mustavalkea kunnioitti huomautuksin minun kävelylinjaani, eikä koittanut änkeä vänkeä ohi, yli ja ympäri. Joutui kiinni puuhun siksi aikaa, kun tallasimme esineruudun ja ensimmäisen koiran suorituksen. Mietin hetken, tarvisiko Linkki apuja esineruutuun, mutta totesin itsekseni, että kyllä se menee. Lähetin koiran ruutuun "Hae"-käskyllä ja Linkki oli ihan selkeästi menossa etsimään ukkoja ensin, mutta varsin nopeasti se löysi esineen ja toi hienosti. Vaihdettiin hieman kohtaa ja seuraava esine löytyi myös helposti. Seuraavien lähetysten jälkeen kuitenkaan mitään ei noussut, niin päätin palkita koiran. Se kävi kyllä merkkaamassa mm. puhelimen, muttei tajunnut tuoda sitä (hyi, ällö ja kova). Linkki työskenteli hyvin, pysyi ruudussa mitä ihmettelin ja oli muutenkin superupea.
Toisella kertaa koira nosti myös kaksi esinettä, joista toista joutui etsimään hieman kauemmin ja otti hieman Katjasta häiriötä. Linkki sanoi "JEEE! Ukko! Ukko!" Muttei saanutkaan palkkaa, niin hyvin jatkoi työskentelyään. Ihan superkoira ja supertreeni. Treenistä jäi ihan mahtava fiilis, ja paimen pääsi juosentelemaan naislauman kanssa hetkeksi, ennen kuin joutui piuhaan välttäen mm. mutaojan ja muun uimisen. Nätisti se kulki hihnassa, vaikka muut hösäsivätkin ympärillä.
Ollaan myös hömpötelty paljon kiertämällä puita ja hyvin vastaanottavainen paimen on siunaantunut mulle. En ehkä malta odottaa sitä, että pääsen Maijan oppiin kokeilemaan taas agia.
Tässä valmistumisen hötäkässä ehdin viettää viikon ainoan työpäivän koiramaisissa merkeissä. Aamulla suunnattiin match showhun Linnan puistoon. Linkki oli vain seuraherrana mukana opiskelemassa erinäköisiä odottamisia, kun minä taas puolestani hengasin kameran kanssa, sekä pääsin esittämään nauhakehään rakkauspojan - eli amerikanakita Jehun. On hetki siitä, kun viimeksi on nähnyt tuota poikaa, mutta Jehu muisti ja meillä oli hauskaa. Mainittavaa sijoitusta ei tullut, mutta pätevästi koira esiintyi, vaikka minä en kehässä ole varmaan puoleen vuoteen ollut. On se Jehu vaan niin ihana!
Koska kolme tuntia sateisessa mätsärissä ei mitenkään voinut riittää. Kun mennään, niin sitten mennään. Suunnattiin Katjan kyydillä Idänpään toko/arkitottistreeneihin. Linkki teki paljon perusasentoja ja muuta helppoa. Palkkailin kontaktista, koska Lumolla oli kivat palloleikit ja junnua vähän kiinnosti. Katjan vaihtaessa koiraa, keskityinkin naksuttelemaan kontaktia ja saatiin esiin se työmies, joka ei kiinnittänyt huomiota. Pari näpäkkään alkeisjäävää tehtiin myös patukalla. Linkin yhden naisen, Dianan, saapuessa paikalle tehtiin Katjan avulla pari kertaa ruutua. Ruutu on Linkille ihan vieras käsite, ei ole pieni paimenpoika koskaan nähnytkään ruutua. Katja meni ruutuun lelun kanssa ja minä lähetin koiran sinne. Ensimmäisellä kerralla junnu jäätyi vain olemaan täpäkästi perusasennossa. Lähti kuitenkin hyvin ja oli kivaa. Toistettiin vielä toiseen kertaan ja jätettiin sitten hautumaan.
Koska tokohömppäily ei maistunut, pakkasimme kamat ja vaihdoimme lajia. Esineruutua! Kävely metsään ei tuottanut ongelmia, vaikka oltiinkin jonossa toisena. Mustavalkea kunnioitti huomautuksin minun kävelylinjaani, eikä koittanut änkeä vänkeä ohi, yli ja ympäri. Joutui kiinni puuhun siksi aikaa, kun tallasimme esineruudun ja ensimmäisen koiran suorituksen. Mietin hetken, tarvisiko Linkki apuja esineruutuun, mutta totesin itsekseni, että kyllä se menee. Lähetin koiran ruutuun "Hae"-käskyllä ja Linkki oli ihan selkeästi menossa etsimään ukkoja ensin, mutta varsin nopeasti se löysi esineen ja toi hienosti. Vaihdettiin hieman kohtaa ja seuraava esine löytyi myös helposti. Seuraavien lähetysten jälkeen kuitenkaan mitään ei noussut, niin päätin palkita koiran. Se kävi kyllä merkkaamassa mm. puhelimen, muttei tajunnut tuoda sitä (hyi, ällö ja kova). Linkki työskenteli hyvin, pysyi ruudussa mitä ihmettelin ja oli muutenkin superupea.
Toisella kertaa koira nosti myös kaksi esinettä, joista toista joutui etsimään hieman kauemmin ja otti hieman Katjasta häiriötä. Linkki sanoi "JEEE! Ukko! Ukko!" Muttei saanutkaan palkkaa, niin hyvin jatkoi työskentelyään. Ihan superkoira ja supertreeni. Treenistä jäi ihan mahtava fiilis, ja paimen pääsi juosentelemaan naislauman kanssa hetkeksi, ennen kuin joutui piuhaan välttäen mm. mutaojan ja muun uimisen. Nätisti se kulki hihnassa, vaikka muut hösäsivätkin ympärillä.
Ollaan myös hömpötelty paljon kiertämällä puita ja hyvin vastaanottavainen paimen on siunaantunut mulle. En ehkä malta odottaa sitä, että pääsen Maijan oppiin kokeilemaan taas agia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)