Kesäkujeita

Huh huh, kaikkea on tullut ja mennyt. Ollaan käyty tekemässä pari kivaa parkkapaikka treeniä, joista toisessa koira oli kokonaan vapaana. Pitäisi kerätä luottamusta siihen, ettei Linkki lähde, kun tehdään töitä. Varmistelen ihan liikaa. Koira tietää mitä tarkoittaa, että treenataan. Linkki teki hienoa seuruuta ja täpäköitä pysähtymisiä. Maahan menot olivat hitaita ja valuvia, pöh. Tähän ilmeisesti tarvitaan tehotreeniä.

Perjantain kunniaksi piti ottaa pieni kuvausreissu, mutta painaessani oven kiinni kädelläni tajusin avaimien olevan sisällä. Ulkona turkasen kuuma, koiralla vain hihna ja panta, sekä itselläni puhelin ja kamera. Sain kiittää onneani, että päätin ottaa puhelimen tälle reissulle mukaan. Soittelin vara-avaimen haltijalla vetäen vesiperän; tampereella töissä. Ei kun soittamaan miehelle, joka varmaan nauroi takalistonsa irti. Ainakin päätellen viimepäivien kevyestä kenttävittuilusta.

Päätettiin sitten lähteä kävelemään keskustaan miehen työpaikalle, paimen sai käydä kolmesti vilvoittelemassa ja juomassa Vanajassa, ennen kuin päästiin kaupunkiin. Linkki leikki hienosti citykoiraa, vaikka olikin hirmuisen kuuma ja paahtava keli. Saatiin miehen työpaikalla kunnon nesteytys ja rahaa bussiin. Kadulle kuitenkin jouduttiin hengailemaan hetkeksi, ja katseltiin rauhassa ihmisten menoa.

Bussimatka minua jännitti, sillä Linkki ei ole koskaan ollut kanssani bussissa. Jotenkin se on vain jäänyt, kun oli oma auto ja sen jälkeen ollaan liikuttu kavereiden kyydillä tai kävellen. Bussiin poika meni kuin vanha tekijä. Kävi jalkojen väliin istumaan pätevänä ja seuraili tapahtumia. Bussi vielä kiersi pidempää kautta kotiin, muttei meillä ollut mitään ongelmaa. Linkki on sellainen koira, että sen kanssa on kiva tehdä uusia asioita ja se valaa myös minuun itsevarmuutta. Pitäisi osata luottaa koiraan enemmän.

Tänään illalla käytiin vielä uimassa. Junnu sai lotrata vedessä hyvän tovin ja perheen toinenkin miespuolinen vahvistus ui. Itseltäni jäi väliin, kun aurinko ei enää niin kivasti lämmittänytkään. Oli kuitenkin kiva käydä porukalla rannassa.

Keskiviikon aamumietteitä

On pieniä asioita, mistä saa silloin tällöin olla ylpeä. Linkki on yksi niistä asioista, jotka saavat minut hymyilemään huonoinakin päivinä ja saan taas kiittää kuinka hyvän koiran olen löytänyt. Ei paimenpoika vastaa ehkä täydellisesti ihannettani, mutta se on hyvä koira. Yritteliäs, oppivainen, fiksu. Kotona huomaamaton, treenikentällä mainio. Pysyy hyvässä vireessä, eikä toistaiseksi ole kiehunut ylikään, vaikka kovasti olen koittanut kuormittaakin sitä. Ei liikaa ylimääräistä hösäystä, ehkä pientä ohjaajapehmeyttä, mutta palautuu tilanteista todella nopeasti.

Linkin lähestyvät synttärit saavat minut miettimään, mitä olemmekaan saaneet aikaan. Samalla joudun muistuttamaan itseäni siitä, etten ole koiran ensimmäinen omistaja ja olen joutunut tekemään eri tavalla töitä suhteen rankentamiseksi kuin silloin, jos pentu olisi tullut minulle kahdeksanviikkoisena pikkupallerona. En kuitenkaan ole pettynyt siihen. Meillä on ollut omat hetkemme, olemme riemuinneet ja rakentaneet pohjaa. Minun mielestäni meillä on aika vankka pohja kaikelle tekemiselle. Vielä on arvoitus, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Vaikka Linkin kanssa onkin treenattu vähän, ei se ole karsinut pois niitä kertoja, kun olemme lähteneet kentälle vain leikkimään, tekemään pari helppoa tehtävää ja vahvistamaan sitä, mitä ollaan opiskeltu. Jos minulta kysyy, mitä Linkki osaa, taidan vieläkin vastata, että se osaa istua. Todellisuudessahan koira osaa seistä, mennä maahan, tulla luokse ja seuratakin pienen pätkän, sekä hakea itsensä perusasentoon. Linkin häiriönsietokyky on kohtuullisen hyvä, vaikka totutteluahan se vielä tarvii. Kaiken lisäksi pentu kulkee suurimman osan lenkeistä vetämättä kuin muutaman kerran. Taskuruokinta on siis auttanut tähän hommaan mainiosti. Autojen perään sinkoilu on rajoittunut pieneksi kyttäämiseksi, joka kuitenkin on todella pientä ja päätavoitteena on saada koira ottamaan kontakti minuun auton tullessa auton sijaan. Tämä on kuitenkin vielä vähän vaiheessa.

Koiralaumassa Linkki toimii hienosti. Se ei myllytä pienempiään, mutta hyväksyy niin urokset kuin nartutkin laumaan. Nuori mies ei provosoidu turhista, eikä mene riitoihin väliinkään tai osalliseksi. Mieluummin väistää, mutta osaa myös sanoa hermojen mennessä. Linkki leikkii nätisti, ja enemmän sen mieleen ovat juoksuleikit kuin painit, mutta kuitenkin kumpaankin se on sopeutuvainen. Treenikentällä koira on tulta ja tappuraa, keskittyminen hyvin minussa ja tekemisen meininkiä enemmän kuin tarpeeksi.

Tiistaina lähdettiin tekemään paimenpojan kanssa pientä retkeä suuntautuen lähellä olevaan Mustiin ja Mirriin, jotta voisin tuhlata oman lahjakorttini koiran syntymäpäivälahjaan. Oli tarkoituksena hankkia pojalle vihdoin ja viimein uudet valjaat, kun vanhat ovat hajonneet ajat sitten ja olivat vielä hyvin epäsopivat tuolle puikulalle. Matkaa ei kertynyt kuin vähän päälle kilometri ja kohtuu rauhallisiakin teitä saatiin kävellä. En olekaan tajunnut tuon kyseisen paikan olevan niin lähellä. Samalla tarjoutuu mainio paikka treenata hieman kovemmassa häiriössä, mitä kotipiha tuokaan tullessaan.

Liikkeessä koira käyttäytyi hyvin, paljon olisi ollut haistettavaa ja rakastettavaa, mutta vanhan naisihmisen puhuessa Linkille, patosi koira hienosti rakkauttaan, eikä sännännyt syliin mähläämään käsiä, kun ei lupaakaan tullut. Ehkä siitä luoksepäästävyydestä tulee vielä jotain. Myyjä sen sijaan rakastettiin puhki, ennen kuin päästiin koittamaan valjaita. Pentutöhöys näkyy pojasta vielä suuresti. Ehkä sekin kasvattaa aivot. Kokeiltiin niin Hurttaa kuin Ratiaakin, mutta tällä kertaa päädyttiin Ratian vihreisiin valjaisiin, koska ne nyt yksinkertaisesti ovat mainiot. Olen ihaillut tuota mallistoa salaa siitä lähtien, kun se on markkinoille tullut ja viimein päädyin ostamaankin sen.

Hieman hämmennystä Linkin mielestä aiheutti koirapatsasta, jolle piti hieman elvistellä ja ihmetellä. Rohkeasti poika meni kuitenkin moikkaamaan ja totesi tämän elottoman kohteen vaarattomaksi. Käveleskeltiin myös kaiken maailman herkkuhyllyjen ohi, mutta hyvin paimenpoika luopui herkuista. Koitettiin katsella myös kivaa lelua, mutta sellaistakaan ei löydetty. Harmin paikka. No, kotona on kuitenkin hyvä treenikalustus, eikä niistä tarvitse liioin huolehtia, vaikka tavarahamsterini herääkin henkiin.

Kumpa saataisiin vielä pari pakkaspäivää, ja aurinkoa, niin pääsisi oikein kunnolla kuvailemaan. Eihän talvi lopu vielä, eihän?

Datuff

Joulukuu. Blogit täyttyvät erilaisista kalentereista, on adventtikalenteria, on ihan selkeää joulun seurantaan tarkoitettua kalentereita. Me ei valitettavasti vieläkään olla joulukoirakko, muutenkin joulun tuleminen näemmä näkyy blogissa hiljaisuutena.

Kovasti on myös vuosi loppumassa ja ihmisillä on tapana listailla saavutettuja ja saavuttamattomia asioita. Ensivuodelle lupailin taas alkaa listailemaan enemmän, mitä koira kuluttaa. Ocan kanssa ehdittiin tarkastella elämä viitisen kuukautta, toivottavasti Linkin kanssa pidempään. Minä koitin tehdä asian eteen jotain, mutta loppujen lopuksi en ole asettanut itselleni ja Linkille juuri mitään tavoitteita tälle ensimmäiselle yhteisen taipaleen puolikkaalle. Minulle on riittänyt, että koira tahtoo tehdä asioita kanssani ja se on helppo arjessa.

Ja onhan se. Olemme asuneet kaupungissa jonkin aikaa. Tähän mennesä Linkki ohittaa niin ihmiset kuin pyörätkin ilman suurempaa ongelmaa. On se vain mainio äijä, ei muuta voi sanoa. Hissillä koira matkustaa innokkaasti, vähän liiankin innokkaasti. Rappusissa se on oppinut kulkemaan mainiosti, vaikkase hirveästi keskittymistä vaatiikin vielä. Etenkin, kun kerrostalon lattiat ovat hirmu liukkaat. Ja meillähän rappusia siis riittää.

Tässä taannoin käytiin sellainen 5,1km lenkki, jolla kestoa oli likipitäen tunti. Kaupungin tarjoamat maastot hämmästyttivät minua. Oli rantaa, metsää, kävelytietä... Ihan piti facebookkiinkin asti jakaa itseäni hämmästyttänyt asia. Ja kyllä, saatan olla hieman hassu ja maalainen, mutta ihan oikeasti, en minä koskaan ole kohdannut tällaiseen:

Junnu on ulkoillut jopa vapaana osan matkaa ja oli se niin pätevää poikaa, niin pätevää poikaa ettei tosikaan. Tarkkana saa olla missä päästää vapaaksi, mutta ollaan saatu muutamat kivat palloleikit aikaan ja koira kuuntelee kivasti, mitä minulla on sille asiaa. Linkki on paras.

Nyt kun asun lähempänä keskustaa, käy myös enemmän vieraita. Mulla on kaikki koirat ovat olleet todella sosiaalisia, eikä Linkkikään tee poikkeusta asiaan, mutta nyt todellakin se pääsee opettelemaan, miten vieraat otetaan vastaan. Tänään suuntaamme hieman agilitypainotteista treeniä kohden virkistämään muistia poitsun 10kk päivän kunniaksi.