Sunnuntaiagilityt

Sunnuntai oli meille agilityn täyteinen päivä. Lähdettiin nykyisen naapurin kanssa Pekolaan treenaamaan koiria. Ensimmäistä kertaa varmaan kahteen viikkoon minulla oli oikeasti asenne, että nyt tehdään jotain. Treenaaminen on hieman jäänyt kaiken arjen kiireen keskellä, kun on pitänyt opetella elämään ensin yksin ja kerrostalossa ja pitkien työpäivien ja sitten vielä koirankin kanssa. Rytmityksen löytäminen jokaiseen asiaan on vaikeaa, mutta pikku hiljaa me ponnistamme kuopasta ylöspäin.

Linkki on kuitenkin mainio. Se on pysynyt mukana pienelläkin aktivoinnilla, ollut rakastettava koira ja tuntuu kuin se olisi ollut aina kuvioissa mukana. Silti saan välillä muistuttaa itselleni, ettei Linkki ole Oca. Vaikka tuntuu siltä, että kaikki natsaa ja Linkki on helpompikin kuin Oca – se ei ole seefferi, joka on tulta ja tappuraa. Se on bordercollie, jossa on pieni sisäinen ärieri ja kun sen saa herätettyä…

Pekolassa Linkki muisteli lämppälenkin jälkeen putkia. Poitsu on ollut viimeksi alkusyksystä kokeilemasta agilityn ihmemaailmaa. Silloin ralliteltiin putkia ja kokeiltiin irtoamista – tänään jatkettiin samalla teemalla. Linkki oli ihan liekeissä putkesta. Se muisti ja näkyi kuinka pieni bordercollie oli haljeta innosta, kun pääsi toteuttamaan pyyntöjä. Mutkaa ja suoraa putkea. Lisäksi Linkki opetteli irtoamaan eteen, sekä otettiin kolmen esteen ”rataa” rimat maassa. Koira on pirun nopea, mutta myös pirun pätevä. On se hieno, ihan hiton upea.

Samaan aikaan tilassa treenasi toinen koira omia juttujaan, mutta ei, Linkin aktiivisuus oli kohdistettu suoraan minuun, eikä se harhautunut kuin kerran tai kaksi eri teille, mutta tuli mainiosti luo kutsusta. Otettiin sitten myös hieman tottistakin. Tehtailtiin parit perusasennot ja leikittiin. Mainio mukelo, ei valittamista.

Jospa me taas pikkuhiljaa aktiivistuttaisiin tämän treenaamisenkin saralla, kun meikäläinen pääsee olemattomalle joululomalle, joka taitaa suurissa määrin mennä töissä. Keväämmälle voisi harkita jotain agilitykurssia, vaikka oma selkäni ilmoitti taas mitä mieltä olikaan juoksemisesta kovalla alustalla. Seuraava ilta oli yhtä helvettiä. Särki ja kolotti enemmän kuin koskaan ennen, vaikka huolehdin omienkin lihaksien lämmittämisestä. Meh, ei aina voi onnistua.

Datuff

Joulukuu. Blogit täyttyvät erilaisista kalentereista, on adventtikalenteria, on ihan selkeää joulun seurantaan tarkoitettua kalentereita. Me ei valitettavasti vieläkään olla joulukoirakko, muutenkin joulun tuleminen näemmä näkyy blogissa hiljaisuutena.

Kovasti on myös vuosi loppumassa ja ihmisillä on tapana listailla saavutettuja ja saavuttamattomia asioita. Ensivuodelle lupailin taas alkaa listailemaan enemmän, mitä koira kuluttaa. Ocan kanssa ehdittiin tarkastella elämä viitisen kuukautta, toivottavasti Linkin kanssa pidempään. Minä koitin tehdä asian eteen jotain, mutta loppujen lopuksi en ole asettanut itselleni ja Linkille juuri mitään tavoitteita tälle ensimmäiselle yhteisen taipaleen puolikkaalle. Minulle on riittänyt, että koira tahtoo tehdä asioita kanssani ja se on helppo arjessa.

Ja onhan se. Olemme asuneet kaupungissa jonkin aikaa. Tähän mennesä Linkki ohittaa niin ihmiset kuin pyörätkin ilman suurempaa ongelmaa. On se vain mainio äijä, ei muuta voi sanoa. Hissillä koira matkustaa innokkaasti, vähän liiankin innokkaasti. Rappusissa se on oppinut kulkemaan mainiosti, vaikkase hirveästi keskittymistä vaatiikin vielä. Etenkin, kun kerrostalon lattiat ovat hirmu liukkaat. Ja meillähän rappusia siis riittää.

Tässä taannoin käytiin sellainen 5,1km lenkki, jolla kestoa oli likipitäen tunti. Kaupungin tarjoamat maastot hämmästyttivät minua. Oli rantaa, metsää, kävelytietä... Ihan piti facebookkiinkin asti jakaa itseäni hämmästyttänyt asia. Ja kyllä, saatan olla hieman hassu ja maalainen, mutta ihan oikeasti, en minä koskaan ole kohdannut tällaiseen:

Junnu on ulkoillut jopa vapaana osan matkaa ja oli se niin pätevää poikaa, niin pätevää poikaa ettei tosikaan. Tarkkana saa olla missä päästää vapaaksi, mutta ollaan saatu muutamat kivat palloleikit aikaan ja koira kuuntelee kivasti, mitä minulla on sille asiaa. Linkki on paras.

Nyt kun asun lähempänä keskustaa, käy myös enemmän vieraita. Mulla on kaikki koirat ovat olleet todella sosiaalisia, eikä Linkkikään tee poikkeusta asiaan, mutta nyt todellakin se pääsee opettelemaan, miten vieraat otetaan vastaan. Tänään suuntaamme hieman agilitypainotteista treeniä kohden virkistämään muistia poitsun 10kk päivän kunniaksi.

Suurten salaisuuksien joulukuu

Hehe, joku on varmaan jo ihmetellytkin salaperäisyyttäni joidenkin asioiden puitteissa ja olen kovasti kertoillut muutosta tilanteeseemme. Hurjiakin avauksia on sadellu vastaan, mutta rehellisyyden nimissä juttu on loppujen lopuksi aika pieni. Meidän laumakokomme muuttui kahdesta kaksijalasta vain yhteen kaksijalkaiseen ja samalla minä ja koira muutimme enemmän sivistykseen. Kaupunki pysyy edelleen samana, mutta nyt me vasta oikeasti kaupungillistuimme.

Asunto, johon muutimme, on hauska. 32neliön yksiö laitakaupungilta, kuudes ja ylin kerros. Maisemat ovat mageita, asunto on hupaisa ja muutenkin viihdyn. En ole koskaan asunut kerrostalossa, mutta eipä tämä oikein mistään poikkea.

Mitä Linkkiin tulee, niin se on ollut hieno seurapiiripaimen. Muuton tuoksinnassa koira osallistui lähinnä sivusta katselijan rooliin, mutta jo sisällä otti ohjat omiin käsiinsä. Linkin sopeutuminen on uskomattoman nopeaa. Se on uudessa asunnossa kuin kotonaan, eikä lauman vajavuuskaan ole haitannut mitenkään. Täällä on enemmän ihmisiä, autoja ja koiria kuin meillä päin ennen, mutta paimen on selättänyt kaikki ongelmat eikä ole näytellyt mitään ahdistuneisuuden merkkejä.

On hienoa, kun on noin hyvällä päällä varustettu koira.  Ei tarvitse enää siitä stressata vaan voi keskittyä omaan elämään ja sen ratkomiseen. Meidän rutiineihin tämä ei liioimmin tuo mitään muutosta. Lämmin reenipaikka meni alta, mutta sille nyt ei mitään voi. Kyllä me edelleen kerhossa ollaan ja pyöritään heidän koukutuksissaan, sillä menin möläyttämään, että voidaan lähteä tokoilemaan ensi vuoden SM-kisoihin. Hupsista... Eipähän elämä käy ainakaan liian tylsäksi.

Ja uusia kokeiluja tämäkin, meinaan puhelimella bloggaaminen. Nettiä kun ei vielä uudessa asunnossa ole, niin vähän on haastavaa.