perjantai 21. helmikuuta 2014

Tovereita, sekä treeniä


Tämän viikon aktiiviset tekemiset ovat oikeastaan aika tavalla rajoittuneet tiistain koirapuistoiluun Diana ja Demi belgien, Jehu amerikanakitan sekä Säde saksanpaimenen kanssa. Koirapuiston alkupäässä oli jäätävän kokoinen vesilammikko ja kotiintuomisena oli kilo kaupalla hiekkaa. Linkin käytös ei oikein miellyttänyt minua, kun joukolla lähtivät hieman myllyttämään nuorinta Sädettä. Loppujen lopuksi sai viisikkokin kohtuullisen hyvät leikit, vaikka ensin näyttikin hieman huonolta. Kotona olikin sitten mukavan väsynyt koira, joka oli jokseenkin märkä.


Keskiviikko taas startattiin pitkästä aikaa ensimmäisillä kimppatreeneillä. Mukana olivat tällä kertaa Jesse-seropi ja Säde-saksanpaimen. Kävelymatka kentälle oltiin ensin häntäpäässä muistelemassa, miten hihnassa käyttäydytään, vaikka muita koiria on edellä. Linkki meinasi hieman kiehua ylitse kärsimättömyytensä kanssa, mutta asettui loppujen lopuksi. Palkinnoksi kiilattiinkin jonon eteen, kun muut kulkivat minun makuuni liian hitaasti.

Kentälle päästyämme heitin toisen pannan ja hihnan junnulle ja aloin virittelemään. On hieno nähdä, että vaikka "Tehdään töitä"- mantralle on tehnyt pohjat autossa, saa se koiran syttymään auton ulkopuolellakin ja asettautumaan tiettyyn moodiin. Häiriön takia aloitimme normaalin setin leikillä. Linkki pysyi hyvin patukassa kiinni, ei ollut mitään ongelmaa leikkiä minun kanssani, vaikka oli hälyisä tie. Päädyin naksuttelemaan Linkille perusasentoa, sekä parin askeleen seuruuta, jota emme ole tehneet vielä tällaisessä häiriössä. Keskittyminen pysyi hyvin yllä, ja sen jälkeen tehtailtiin hetki maahanmenoja ja otettiin pieni paikkamakuupätkä. Lisäksi myös muutama luoksetulo, vaikka itselleni on hieman auki tahdonko koiran tulevan suoraan sivulle (minkä se tekee nyt automaattisesti) vai haluanko sen tulevan eteeni. Näitä ehtii kuitenkin vielä muokkaamaan ja tekemään ties mitä.

Koko treenin ajan paimen oli kuitenkin hirmu pätevä, eikä ylimääräinen häiriö ollut sille yhtään mitään. Pätevä paimennin.



maanantai 17. helmikuuta 2014

Mainosta itseäsi ja piinaa meitä kysymyksillä!

Taisin joskus luvata jotain spessua neljänkymmenen lukijan kohdalla. Noh, nyt on jo bloggerin mukaan 54 rekisteröitynyttä lukijaa, joten ehkä olisi aika saada jotain aikaan?


» Linkitä blogisi (KOIRA-aiheinen blogi)
» Keksi kaksi tai useampi kivaa kysymystä (Ohjaasta, koirasta, harrastuksista etc.)
» Liitä mukaan toimiva, käytössä oleva sähköpostisi
» Vapaa kommentointi toki sallittu (Palaute on aina mukavaa)

» Mikäli ylläolevat ehdot eivät täyty, et ole mukana arvonnassa
» Tulossa on myös blogeista TOP5 postaus ja mahdollinen linkitys tulevalle lukulistalle
» Kysymyksiinne saatte myös vastaukset maaliskuussa

Arvonnan palkinnoksi olen kaavaillut lahjakorttia Mustiin ja Mirriin. Silloinhan lahjakortin arvoksi tulisi 20e, joten tätä kannattaa lähteä tavoittelemaan! Toki muitakin palkintoideoita saa lähteä heittelemään!

Yhden vuoden verran elämää














On kulunut jo reilu vuosi siitä, kun pieni mustavalkoinen piirtopää syntyi tähän maailmaan viiden sisaruksensa kanssa. Linkin elämään on mahtunut jos jonkinlaista sattumaa. Meidän elämämme vasta yhdistyivät koiran ollessa 4kk, joten vasta kahdeksan kuukauden verran olemme vaeltaneet. Olen nähnyt Linkistä muutamia pentukuvia ajalta, jolloin koira oli alle 8vk. Muuaman kuvan olen myös saanut ajalta 8vk-4kk, mutta loppujen lopuksi minulla ei ole mitään käsitystä siitä, millainen koira Linkki on ollut silloin.


Vuotiaan Linkin elämässä perusperiaatteet ovat edelleen samat, kuin mitä silloin oli, kun koira saapui minulle. Leikitään, treenataan ja urheillaan. Nähdään koirakavereita ja käydään edelleen erilaisissa ympäristöissä ja ilahdutetaan ihmisiä. Paimenpoika on kerennyt elämänsä aikana käymään lampailla, treenata yhden syksyn hakua sekä luomaan tokon pohjia. Yhteistyötä, leikkiä, opettelua siitä miten meidän yhteistyömme saadaan toimimaan. Ollaan myös tutustuttu doboiluun, agilityyn, sekä otettu hieman canicrossin alkeita. Olemme päässeet käymään vain yhdessä tottisseminaarissa, mutta toivossa on hyvä elää, että useampiakin näitä tulee olemaan.


Seuraavan elinvuoden tavoitteiksi tekisi mieli listata monia asioita, kun tälle vuodelle en tullut listaamaan mitään. Voisin todeta, että tulemme starttaamaan viralliset tokokehät, pyrkimään tokon SM-kisoihin, jatkaa hakua, sekä käymään muutamia kertoja agiliitämässä. Erilaisissa paikoissa vierailua emme tule unohtamaan ja varmasti kesän myötä Linkki pääsee kokemaan piknikkien ja rantakävelyiden ihanuuden, uimaan, sopeutumaan ihmisvilinään, sekä suunnitelmissamme on toteuttaa muutamia retkiä pääkaupunkiseudulle. Ennen kaikkea pyrimme pitämään hauskaa, olemaan treenaamatta liikaa, mutta silti sopivasti. Elää hetkessä, kokeilla ja heittäytyä asioihin.

Voi, tulisipa kesä jo.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävyyttä, aitoa ja lämmintä

Ystävänpäivä taitaa olla hyvä päivä pohtia sitä, mitä kaikkea koira on tuonut elämääni. Sehän on ystävä, joka seisoo aina rinnalla, eikä välitä siitä miltä näytät tai valita kovin suureen ääneen siitä, mitä teet. Koira hyväksyy, rakastaa ja ilahtuu aina sinut nähdessään. Linkki rakastaa käpertyä kainaloon pienelle, lämmittävälle kerälle. Se myös repii liikkeelle silloinkin, kun itseä laiskottaa ja on aina iloinen. Linkille on vaikea olla hymyilemättä, kun se tulee tuuppaamaan lelua syliin tai toheloi jotain muuta. Sille ei voi olal kauaa vihainenkaan.

Koira ei ole kuitenkaan ainoa ystäväni. Koiran kanssa olen tutustunut hirveän moneen ihmiseen, joista on tullut elämässäni jollain pienellä tavalla tärkeitä. En ole pysynyt enää laskuissa niissä ihmisissä, joita tulee nähtyä koiran takia, mutta on jäänyt elämään myös sellaisia ihmisiä, joiden kansas tulee jutskattua muutakin kuin koirajuttuja. Tai nähtyä muutenkin kuin vain treeneissä. On helppo tulla ihmisen kanssa toimeen, joka ymmärtää sen syvimmän rakkauden koiriin.

Koira on tuonut minusta esiin sosiaalisemman puolen. Antanut minulle lisää itsevarmuutta asioihin, joita en olisi välttämättä ennen uskaltanut tehdä. Pienempi kynnys minulla on lähteä koiran kanssa johonkin, kuin pelkästään yksin. Vaikka minua pelottaisi, vierelläni kulkee eläin, joka on varma itsestään ja minusta. Eläin, joka uskoo siihen, että osaan tehdä oikeat päätökset. Vaikka kaikki ei onnistukaan aina, ei koiran luotto häviä mihinkään.

Ihmisillä olisi paljon oppimista koiralta. Näihin sanoihin ja tunnelmiin, hyvää ystävänpäivää kaikille karvaisille ja karvattomille lukijoille!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Keskiviikon aamumietteitä

On pieniä asioita, mistä saa silloin tällöin olla ylpeä. Linkki on yksi niistä asioista, jotka saavat minut hymyilemään huonoinakin päivinä ja saan taas kiittää kuinka hyvän koiran olen löytänyt. Ei paimenpoika vastaa ehkä täydellisesti ihannettani, mutta se on hyvä koira. Yritteliäs, oppivainen, fiksu. Kotona huomaamaton, treenikentällä mainio. Pysyy hyvässä vireessä, eikä toistaiseksi ole kiehunut ylikään, vaikka kovasti olen koittanut kuormittaakin sitä. Ei liikaa ylimääräistä hösäystä, ehkä pientä ohjaajapehmeyttä, mutta palautuu tilanteista todella nopeasti.

Linkin lähestyvät synttärit saavat minut miettimään, mitä olemmekaan saaneet aikaan. Samalla joudun muistuttamaan itseäni siitä, etten ole koiran ensimmäinen omistaja ja olen joutunut tekemään eri tavalla töitä suhteen rankentamiseksi kuin silloin, jos pentu olisi tullut minulle kahdeksanviikkoisena pikkupallerona. En kuitenkaan ole pettynyt siihen. Meillä on ollut omat hetkemme, olemme riemuinneet ja rakentaneet pohjaa. Minun mielestäni meillä on aika vankka pohja kaikelle tekemiselle. Vielä on arvoitus, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Vaikka Linkin kanssa onkin treenattu vähän, ei se ole karsinut pois niitä kertoja, kun olemme lähteneet kentälle vain leikkimään, tekemään pari helppoa tehtävää ja vahvistamaan sitä, mitä ollaan opiskeltu. Jos minulta kysyy, mitä Linkki osaa, taidan vieläkin vastata, että se osaa istua. Todellisuudessahan koira osaa seistä, mennä maahan, tulla luokse ja seuratakin pienen pätkän, sekä hakea itsensä perusasentoon. Linkin häiriönsietokyky on kohtuullisen hyvä, vaikka totutteluahan se vielä tarvii. Kaiken lisäksi pentu kulkee suurimman osan lenkeistä vetämättä kuin muutaman kerran. Taskuruokinta on siis auttanut tähän hommaan mainiosti. Autojen perään sinkoilu on rajoittunut pieneksi kyttäämiseksi, joka kuitenkin on todella pientä ja päätavoitteena on saada koira ottamaan kontakti minuun auton tullessa auton sijaan. Tämä on kuitenkin vielä vähän vaiheessa.

Koiralaumassa Linkki toimii hienosti. Se ei myllytä pienempiään, mutta hyväksyy niin urokset kuin nartutkin laumaan. Nuori mies ei provosoidu turhista, eikä mene riitoihin väliinkään tai osalliseksi. Mieluummin väistää, mutta osaa myös sanoa hermojen mennessä. Linkki leikkii nätisti, ja enemmän sen mieleen ovat juoksuleikit kuin painit, mutta kuitenkin kumpaankin se on sopeutuvainen. Treenikentällä koira on tulta ja tappuraa, keskittyminen hyvin minussa ja tekemisen meininkiä enemmän kuin tarpeeksi.

Tiistaina lähdettiin tekemään paimenpojan kanssa pientä retkeä suuntautuen lähellä olevaan Mustiin ja Mirriin, jotta voisin tuhlata oman lahjakorttini koiran syntymäpäivälahjaan. Oli tarkoituksena hankkia pojalle vihdoin ja viimein uudet valjaat, kun vanhat ovat hajonneet ajat sitten ja olivat vielä hyvin epäsopivat tuolle puikulalle. Matkaa ei kertynyt kuin vähän päälle kilometri ja kohtuu rauhallisiakin teitä saatiin kävellä. En olekaan tajunnut tuon kyseisen paikan olevan niin lähellä. Samalla tarjoutuu mainio paikka treenata hieman kovemmassa häiriössä, mitä kotipiha tuokaan tullessaan.

Liikkeessä koira käyttäytyi hyvin, paljon olisi ollut haistettavaa ja rakastettavaa, mutta vanhan naisihmisen puhuessa Linkille, patosi koira hienosti rakkauttaan, eikä sännännyt syliin mähläämään käsiä, kun ei lupaakaan tullut. Ehkä siitä luoksepäästävyydestä tulee vielä jotain. Myyjä sen sijaan rakastettiin puhki, ennen kuin päästiin koittamaan valjaita. Pentutöhöys näkyy pojasta vielä suuresti. Ehkä sekin kasvattaa aivot. Kokeiltiin niin Hurttaa kuin Ratiaakin, mutta tällä kertaa päädyttiin Ratian vihreisiin valjaisiin, koska ne nyt yksinkertaisesti ovat mainiot. Olen ihaillut tuota mallistoa salaa siitä lähtien, kun se on markkinoille tullut ja viimein päädyin ostamaankin sen.

Hieman hämmennystä Linkin mielestä aiheutti koirapatsasta, jolle piti hieman elvistellä ja ihmetellä. Rohkeasti poika meni kuitenkin moikkaamaan ja totesi tämän elottoman kohteen vaarattomaksi. Käveleskeltiin myös kaiken maailman herkkuhyllyjen ohi, mutta hyvin paimenpoika luopui herkuista. Koitettiin katsella myös kivaa lelua, mutta sellaistakaan ei löydetty. Harmin paikka. No, kotona on kuitenkin hyvä treenikalustus, eikä niistä tarvitse liioin huolehtia, vaikka tavarahamsterini herääkin henkiin.

Kumpa saataisiin vielä pari pakkaspäivää, ja aurinkoa, niin pääsisi oikein kunnolla kuvailemaan. Eihän talvi lopu vielä, eihän?

tiistai 11. helmikuuta 2014

Ei unohdeta päämääriä



Ja jotta lopullinen viikon treenitilasto ei pääsisi unohtumaan, listaan nyt nämäkin tänne. Tämä alkuviikko ollaankin taas kevyesti hölläilty ja leikitty vähän frisbeen kanssa. Linkki on pikkuhiljaa oppinut ottamaan kiinni tuota kumista läpyskää, vaikka ennen sitä kohtaan ei osoitettu minkään näköistä mielenkiintoa. Eilen Linkki vain oma-aloitteisesti kaivoi lelun jostain ja tuli tyrkyttämään sitä minulle. Hölmö eläin.


Torstai:
- Jatkettiin edelleen perusasennon työstämistä.
- Tehtiin puolen minuutin kokeenomainen paikkamakuu sisällä, sekä pari lyhyempää makuuta minun häiriköidessä ja liikkuessa koiran edessä ja takana. Pysyi hyvin, eikä noussut kertaakaan.

Perjantai ja lauantai pidettiin vapaata ajattelua treeneistä ja nautittiin pitkistä lenkeistä Vanajan mukavassa rannassa. Hirveästi ei sää suosinut ja liukastakin tuppasi olemaan. Jäällekään ei enää uskalla mennä, vaikka mieli tekisi. Aurinkoisempia päiviä odotellessa.


Sunnuntai:
- Otettiin ulkona kovassa häiriössä perusasentoon tuloja, ja onnistui luomaan koiralle paineita vaatimalla liikaa ja huomauttamalla liian painokkaalla äänenpainolla perusasennon paikasta. Korjattiin ohjaajan aivopierua helpotetulla perusasennolla ja askeleen seuruulla. Vire ei siis ollutkaan ihan oikea ja tulkitsin koiraa väärin, onneksi Linkki kuitenkin antaa ohjaajan mokat helposti anteeksi, eikä jäänyt märehtimään typerää ihmistä.
- Eroteltiin jääviä. Vauhdista otettiin milloin istu, milloin seiso ja milloin maahan meno. Linkki tarjosi kerran istumisen sijasta maahan menoa, mutta muuten poika toimi loistavasti, eikä sekoittanut ollenkaan käskyjä toisiinsa.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Alkuviikon touhuiluja

Pienillä tavoitteilla tulevaisuuteen? Hmm, toimii ainakin toistaiseksi loistavaksi. Asetin itselleni viikkotavoitteeksi uhrata koiran kanssa tokoon, ihan oikeaan tokoiluun 10-20min per päivä. Jospas jotain saataisiin joskus huolella valmiiksikin asti. Tässä kuitenkin tämän päivän tekemisistä pientä listaa. Samalla koirakin saa vaihtelun vuoksi tienata ruokaansa muutenkin kuin vain lenkeillä.

Maanantai:
- Linkki tehtaili perusasentoja, sekä yhden ja kahden askeleen seuruuta. Pyörittiin myös paikallaan vastapäivään ja takapään käytössä olisi hieman parannettavaa. Kuitenkin tämmöinen pyöriminen on kohtuullisen uusi asia Linkille.
- Lisäksi vahvisteltiin istu-maa kaukoja vielä kohtuullisen vahvalla käsiavulla. Palkkailin lähinnä maassa pysymisestä. Istumaan nousuun kaipaisin hieman enemmän täpäkkyyttä ja vauhtia.

Tiistai:
- Aamusella tehtailtiin naksuttimen kanssa nopeita maahan menoja eri tilanteista. Linkillä oli koko ajan hyvä tempo yllä ja pää pysyi hyvin kasassa. Milloin koira kulki vapaasti sivulla ja käskin maahan, milloin tuli kohti ja käskin maahan. Mahdollisimman pienillä avuilla ja lähen avuttomasti onnistuttiin tämän päivän haasteista.
- Leikittiin hetki vanhoilla patukoilla ja nostettiin vähän virettä ylöspäin. Leikkiminen oli Linkin osalta aktiivista ja itse sain olla paljon passiivisempi. Kävi hyvin leluun kiinni ja tuli tarjoamaan sitä minulle.
- Tehtailtiin perusasentoja hyvässä vireessä ja ilman apuja. Linkki hakee aktiivisesti perusasentoon ja korjaa tarvittaessa huonon. Jatkettiin myös askeleen seuruun vahvistamista. Jätkällä on tähän mennessä hiton mainio kontakti.
- Illemmalla vielä naksuttelin kourallisen nappuloita hyvistä perusasennoista oman käden paikkaa vaihdellen.

Keskiviikko:
- Pidettiin hieman vapaampi päivä ja lähdettiin Linkin ja Dianan voimin puistoon riehumaan kohtuullisen aikaisin. Junnujen leikit mätsäsivät hyvin yhteen, eikä niiden tarvinnut kahinoida yhtään. Matkan koirapuistoon Linkki sai hyvästä hihnakäytöksestä palkkaa ja paransikin loppua myöten huimasti, vaikka jouduttiin autotien vierellä kävelemäänkin. Oiva poika.

Useammin kuin kerran olen alkuviikon aikana saanut hämmästellä sitä, miten näppärästi koira on alkanut tarjoamaan asioita ja taas saanut potkia itseäni päähän, että sisäistäisin omistavani bortsun. Bordercollien, ei saksanpaimenkoiraa. Linkki pelaa niin eri säännöillä kuin Oca, että on vaikea tottua siihen, että jotkut asiat voi tehdä helpostikin tämän bortsunperhanan kanssa, kun taas toisista asioista saa vääntää ihan huolella kättä. On se vain pätevä pentu, aivan liian pätevä, eikä enää niin pentukaan. Minne se aika vierii?

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kevyttä sunnuntaiaamutokoa

Sunnuntai. Lämpötila kohdillaan, ohjaajan mielentila kohdillaan ja koira tekemistä puhkuen mukana. Kerrankin tuli tehtyä jotain aamulla ja pitkästä aikaa myös ulkona. Pieni bordercollie oli täysillä menossa mukana ja lyhyen pissalenkin jälkeen myös täysillä mukana työnteossa.

Häiriötä oli tarpeeksi muutaman koirakon ja kävelijän muodossa, mutta hienosti junnu tehtaili perusasentoja, sekä askeleen seuruuta aivan mahtavassa kontaktissa. Linkki oli täysin mukana menossa eikä arponut yhtään ohikulkijoihin. Penska oli myös vapaana, kun en osaa tolkuttaa itselleni hihnatreeninkin tärkeyttä riittävästä. Kohta mulla on taas yksi koira, joka ei osaa seurata hihnassa.

Hississä Linkki teki näppärän paikkamakuun matkalla alhaalta tänne kuudenteen kerrokseen ja vielä sisällä heitettiin muutamat hulabaloo temput ja muisteltiin miten istutaan pupuna. Jäbällä meinaa vaan olla vähän liikaa intoa ja pupu suoristua kenguruksi. Ihan mainiohan se on.