Hei hei, heinäkuu

Olen ties kuinka monta kertaa aloittanut kirjoittamaan otsikolla "Lux 7kk", "Onnistuneet treenit", "Näin opetan asian x", mutta lopun kaiken ei tekstinkäsittelyohjelmaan ole tullut paria riviä enempää ja ajatuskin on katkennut. Inspiraatio on tiessään ja Luxin pentuvuodesta tulee tallennettua hirveän vähän informaatiota verrattuna Linkin pentuaikaan.

Mitä Linkille kuuluu?
Link on jatkanut harjoituksiaan frisbeen ilmaisun parissa ja muutaman kerran päässyt etsimään fribeetä heinikosta, unohtaen vain ilmaisun. Tarvisi palata pari askelta taaksepäin ja hakea matalampaa viettiä touhuun.
Link on tehnyt myös kivoja alokkaan treenejä, lähinnä seuruussa työskentelyä ja olemme löytäneet bordercollien totiseen asenteeseen iloisesti heiluvaa häntää. Myös merkin (tai tässä tapauksessa puun) kiertoon on alettu panostaa. Vielä pitäisi ruutukamat kaivaa pölyyntymästä niin kerkeäisi sitä treenata ennen lumien tuloa.
Muuten bortsu on hengaillut, kulkenut lenkillä, uinut paljon ja kiusannut Luxia.

Mitä Luxille kuuluu?
Lux on opetellut paljon uusia asioita. Se osaa nykyään mennä maahan pelkällä ääniavulla, sekä seisomista ollaan otettu käsiavulla. Pentu on innokas tarjoamaan myös näitä toimintoja aktiivisesti ja mielellään kaikkea kerralla, niin kuuntelutreenikin on tullut tarpeeseen.
Eteentuloa ollaan harjoiteltu ahkerasti. Tämä on minulle kokonaan vieras alue, joten epämukavuusalueella mennään. En tiedä tuleeko projektista mitään, mutta ainakin Luxin eteentulo näyttää paremmalta kuin Linkin koskaan.
Perusasentoa ollaan treenailtu myös ja Lux alkaa tarjoamaan tätäkin aktiivisemmin etuviiston sijaan. Sillä on yllättävät hyvä paikka ja se lähtee hyvin myös mukaan siitä.

Lux ajoi myös ensimmäisen jälkensä (n. 70m) ja minä tunaroin jäljelle liikaa ruokaa. Olen ollut laiska tallomaan jälkeä, koska se tuntuu jo ajatuksena niin työläältä. Ajattelin, että jos tälle kesälle saadaan hieman pohjia nenätyöhön, niin ensikesänä voitaisiin jatkaa asian työstämistä. Luxilla on hyvä nenä, mutta selkeästi asia oli uutta ja jälki olisi saanut olla huomattavasti pidempi, sillä draivi jälkeen alkoi löytyä vasta 50m jälkeen.  Keppien ilmaisu ollaan myös otettu kuvioihin erillisenä asiana. Saa nähdä mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään.

Meillä kävi myös vieraita, kun Luxin veli, upea Toore kävi kylässä. Pentujen kanssa suunnattiin n. 5km metsälenkille ja sisarusten leikit ja olemukset olivat samanlaiset. Ne eivät reuhanneet koko lenkkiä, vaan jolkottelivat myös haistelemassa ja hieman painivat välillä. Ne sulautuivat niin hyvin yhteen, että ihan hämmästytti. Toore on komea miehenalku ja Lux näytti pojan rinnalla niin pienelle tytölle kuin olla ja voi. Hyvällä tuurilla saadaan Toore vielä huomenna kylään.

Puuttuva palanen

Lauantaina 22.4 kävimme näyttämässä jälleen osaamistamme Pieksämäen kivituhkahallissa. Ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin ajatuksena oli. Kerkesin jo riemuita, kun paikkamakuupaikka oli meille otollinen - rivin viimeinen. Koira oli kuitenkin ihan muissa maailmoissa, lisäksi naksutin oli kotona (tai ainakaan en sitä taskuista löytänyt). Sain laittaa kaiken osaamiseni peliin, että sain koiran edes hieman otolliseen mielentilaan.

Tuomarina oli tällä kertaa Tommi Varis - miellyttävä tuomari, jolta tuli suora palaute liikkeiden jälkeen. Kivan humoristinen mies.

Paikkamakuu 0 - Linkki meni edellisen käskyllä maahan, mutta jäi hyvin ja hiljaa makaamaan. n. 40sek kohdalla vieruskaveri lähti harhailemaan ja toi levottomuuden koiraan. Vieruskaveri lähdettiin kytkemään ja omistaja oli palaamassa sen kanssa paikkamakuu riviin, mitä Linkki ei enää kestänyt. Se nousi ja hiipi minua kohden. Koira, joka ei koskaan ole noussut paikkiksesta. Linkki myös nosti kierokset ensimmäistä kertaa ihan tappiin ja koko koira oli täysin ylivirittynyt uudesta tilanteesta. Me oltaisiin saatu mahdollisuus uusia paikkamakuu, mutta jätin väliin. Tiesin etten saa koiraa kokoamaan itseään niin nopeasti, että uusinnassa olisi ollut mitään järkeä.

Seuraaminen 8,5 - Varmaan Linkin paras koeseuruu ikinä. Se oli mukana heti alusta alkaen ja teki nättiä ja tiivistä seuruuta. Meidän pk-mainen seuruu ei ollut tuomarille mieleen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 - Kuulemma vähän hitaan puoleisesti tipahti maahan.

Luoksetulo 8,5 - Pisteet lähti ilmeisimmin omasta vartaloavusta. Avaan käden, jotta koira mahtuu paikalleen. Pitäisi osata kutsua se käsi auki tai pitää käsi kiinni vartalossa.

Noutoesineen pitäminen 8 - Hyvä pito, nousi vaan luovuttamisen jälkeen seisomaan. Ei ole kotona tehnyt tätä pitkään aikaan, eikä kisapaikallakaan tehnyt.

Kauko-ohjaus 10 - Perus Link.

Estehyppy 9,5 - En tiedä mistä puolikas lähti.

Kokonaisvaikutus 5 - Tuomari kommentoi Linkin haastavaksi nuoreksi koiraksi ja antoi kuulemma näkyä kokonaisvaikutelmassa. Luulen, että pisteitä tiputti se, että Link jumittui nuuskimaan maata kohdalla, jossa pito/kaukot/hyppy suoritettiin. Jouduin komentamaan vähän kovemmin sen hommiin. Oma epäilys on, että paikalla olisi tehnyt aiemmin juoksuja tekevä narttu, koska kaikki urokset tuntuivat kovasti haistelevan sitä kohtaa. Liikkeiden väleihin kehotti kiinnittämään huomiota, joten ainoa minkä keksin pistealennuksen syyksi oli haistelu. Sillä muuten koira oli käskynalla, seurasi liikkeenvaihtopaikalta toiselle ja makasi maassa palautteen annot. Tuomari myöskin veikkasi Linkkiä alle 3 vuotiaaksi.

ALO3, 123/200 pstettä.

Onnistuneella paikkamakuulla oltaisiin tehty ykkönen. Olen aika neuvoton tällä hetkellä koko paikkiksen kanssa, koska kotona treenatessa Linkki ei mene mihinkään häiriöön. Se pysyy kuin tatti maassa valekäskyillä, ruoka/lelu häiriöllä, Lux-häiriöllä, Youtubesta soitetuilla häiriökäskyillä, miehen häiriköinnillä, torihäiriöllä (joka ei kovin merkittävä ole tässä 3500 ihmisen kylässä). Mutta sitten kokeessa paikkis pissii jonkun typerän syyn takia. Linkin paikkis oli paremmassa kunnossa, kun päästiin treenaamaan sitä säännöllisesti koirahäiriöön ja riviin. Nyt siltä on kokonaan jäänyt äänteleminen pois, mutta treenattavia tilanteita olisi vielä. En näe enää järkeä ilmoittaa sitä kokeisiin epäonnistumaan ilman treeniä. Treenitilanteen järjestäminen on vaan... Likimain mahdotonta. Meidän kylässä ei ole harrastajia, ja lähimmät kaupungit on 40km päässä. Ei vain riitä tällä hetkellä resurssit lähteä niin pitkälle treenaamaan.

Ehkä me vielä joskus tehdään se TK1, mutta nyt laitetaan projekti jäihin ja etsitään uusia rakaisuja, sekä aletaan treenaamaan avoimen liikkeitä tosissaan. Meillähän on avoimeen oikeuttava kisatulos, mutta en halua lähteä sinne vielä.

Huppista keikkaa

Olen niin onneton muistini kanssa. Eilen tipahti kisakirje sähköpostiin. Niin mikä oli? Minne oli? Ainiin. Ilmoitin bortsun tokokokeeseen, silloin kun ei ollut pennusta tietoa ja hallitreenit meni hyvin. En muistanut koko kokeita, vaikka mies silloin tällöin kyseli, että koskas me mennäänkään Pieksämäelle. Aina sanoin, että pitää tarkistaa, mutta unohdin sen ennen kuin pääsin koneelle asti.

No, kokeeseen mennään. Se nyt on oletusarvoista. Bortsulla on kuitenkin pohja kunnossa ja vähän olen virkistellyt sen muistia tekemällä kaukoja ruokakipolle ja vähän jääviä ulkona. Sellaista hömpöttelyä, välillä pentu niskassa roikkuen ja välillä ihan spesiaalisti kahdestaan. Koitin meille treeniseuraakin hieman huudella, mutta sellaista ei nyt tähän väliin saatu harmillisesti. Linkille olisi tehnyt hyvää treenata liikkuroitua - ja miksei siellä hallissakin.

Kävin tänään kuitenkin ihan "kentällä" asti tekemässä alokkaan palkattuna ja katselin vähän missä kunnossa liikeet ovat. Ja ihan aluksi voin sanoa unohtaneeni kaukot tästä setistä. Muuten bortsu suoritti kaiken mallikkaasti autohäiriöstä huolimatta. Seuruusa sillä on kivasti draivia ja paikka on alkanut pysymään hieman taempana. Se ei juurikaan irronnut sivulle eikä eteen. Luoksari oli Linkiksi nopea ja nätti. Jäävät se erotteli hyvin - kun tein molemmat. Kapulaa piti nätisti mälväämättä, sekä pysyi hienosti paikallaan, kun otin kapulan suusta. Eli perusLinkki ongelmat oli poissa. Toivottavasti ne myös pysyvät poissa. Tein myös 1,5min makuun bortsulla, ja siinäkin se oli rauhallinen ja näppärä. Pidempään en viitsinyt makuuttaa, koska maa on kylmä ja luminen.

Alokkaan setin lisäksi hion Linkin seuruun peruutuksia hetken aikaa ja sitten hassuteltiin pallon kanssa. Kotopihalla otin Luxin mukaan kuvioihin ja remmoin bortsulle palloa - jonka päälle pikku saksalainen ei ymmärrä mitään.

Luxin kanssa hieman leikittiin ja härvättiin pihalla isomman koiran häiriöstä huolimatta. Lux on opiskellut arkea - yksinoloa, rauhoittumista, kiellettyjä asioita ja niin päin pois. Se ei osaa vielä juurikaan mitään muuta kuin istua, mutta ei sen tarvikaan. Se kulkee vapaana ja pysyy lähellä, se kulkee yllättävän hallitusti hihnassa isomman koiran kanssa, sekä yksin.

Hankin myös treenivihon, ja ajatukset bortsun harrastusjuttujen kanssa alkavat selvitä. Pentuhan kisaa ensimmäisen kerran ehkä keväällä 2018, mutta senkin kanssa aletaan loppukesästä varmasti tekemään paljon enemmän, kunhan sintti kasvaa. Nyt sen treenaaminen olisi huonoselkäiselle hirveän työlästä. Eiköhän siitäkin vielä pätevä tule.

Uusi vuosi, uudet kujeet

kuvasta kiitos Leena!

Käytiin tekemässä ensimmäiset tokonnäköiset treenit tälle vuodelle. Mitään hirveän hyvää kenttäratkaisua meillä ei ole tällä hetkellä, mutta semmoinen välttävä. Toko on onneksi siitä helppo treenattava, ettei se vaati hirveästi. Suunnitelmissa on karsia treenireppua sen verran, että se ei paina jumalattomia määriä, jolloin se on helppo ottaa mukaan vaunulenkille. Pikkutyyppi on siitä helppo, että viihtyy vaunuissa hyvin nukkumassa - ainakin useimmiten.

Koen edelleen suurimmaksi ongelmaksi seuruun ja sen edistämisen. Varsinkin nyt, kun treenitaukoa on vähän enemmän joulun aikaan. Kainalopalkalla ja taaksepäin suuntautuvalla palkkauksella innokasta seuruuta on helpompi siirtää oikealle paikalle. Minusta Linkin perusasento on hyvä, mutta sillä on koko ajan ollut liian kiire eteenpäin ja virheellisesti olen myös useimmiten palkannut sen sinne eteenpäin. Sillä on kuite
nkin asenne kunnossa. Palkkailin myös etäpalkalla pariinkin otteeseen nähdäkseni miten se tekee sillä tavoin. Häiritsin myös perusasentoa itse nytkähtelemällä ja venkuilemalla milloin mihinkin suuntaan yläkropalla. Palkkailin hyvästä kontaktista.

Lisäksi tehtiin luopumista lentävästä lelusta. Linkillä on ollut ongelmana singota ilman lupaa lentävien juttujen perään ja sitä käytöstä on vahvistettu virheellisesti muiden toimesta heittelemällä sille palloa vailla kriteeriä. Linkki jää myös helposti jumiin leluun, joten olen koittanut karsia tätä käytöstä paljon. Maassa se useimmiten pysyy, mutta istuminen kierroksilla ja siinä pysyminen on ollut infernaalisen haastavaa. Itse on helpompi treenata oikeilla kriteereillä ja menee muilta palloleikit ja muutkin nyt pannaan. Vähemmän Linkki kuitenkin nyt jäi jumiin leluun kuin mitä se on jäänyt.

Sisällä ollaan treenailtu käsikosketusta tarjoamisella. Linkki tosin tykkää tarjota pää maassa makuuta, jota olen viimeksi naksutellut sille. Tai vaihtoehtoisesti se haluaa nuolaista kättä laittaessaan nenän käteen. Ei tunnu hirveän mukavalta. Nenäkosketus onkin sujunut varsin hyvin.

Joka toinen treenikerta on työskennelty targetin parissa. Tällä kertaa tassutargetin. Olen vaatinut Linkiltä molemmat etutassut kirjan päälle ja samalla ottanut työskentelylle etäisyyttä. En halua, että koira on koko ajan minussa kiinni. Mitään suurempaa pointtia tällekään harjoitukselle ei vielä ole, eikä ajatusta jalostettu sen pidemmälle. Voi olla, että tästä kehitän jotain. Ehkä opetan Linkin pyörimään kirjan päällä, tai keräämään itsensä siihen kaikkien jalkojen kanssa - mutta nyt kyse on vain aktivoinnista.

Ei-niin-kaukaisena ajtuksena on ollu BH-koe. Sitä varten ollaan treenailtu viime vuonna hihnakävelyä ja loppuvuodesta panostettu myös ohituksiin taas, kun liikumme siihen aikaan, että koiria tulee vastaan. Myöskin vaunujen kanssa hyvin liikkuva koira on ollut tärkeä lisä. Linkki on myös opiskellut kaupan edessä odottamista pakon edestä hiljaisina iltoina. Se jää nätisti odottamaan koiraparkkiin, eikä näytä liikahtaneenkaan, kun palaan kaupasta. Tosi usein sitä on jäänyt silmäilemään joku kaveri, jolta on tullut info ettei koira nouse koskaan seisomaan, vaan lähinnä katselee kiinnostuneena ympäristöään. Ihan positiivista. Joku hallittu koirakohtaaminen pitäisi vielä järjestää, mutta uskoisin senkin menevän ihan hyvin.

Tuplasti liikkuroitua ja häiriötä

Puhuin aamulla treeneistä, tyyppi ei ymmärtänyt miksei mennä heti.

Viimeksi totesin, että ongelmamme ovat häiriössä - tai ei niinkään häiriössä, vaan liikkuroidussa treenissä. Kerkesin punomaan juoniani jo tulevaisuuden varalle, joten energiapuuskissani sovin jopa kahdet treenit tälle viikolle. Samaan paikkaan, mutta (osittain) eri ihmisten seuraan.

Keskiviikkona treenattiin aluksi yleistä hallintaa - lähinnä autosta pois tuloa ja motivaation kasvattamista. Haahuilun estoa ja korvien auki olemista, vaikka kenttä on uusi ja siellä oli muita koiria. En ole koskaan mieltänyt hallintaa meidän suurimmaksi ongelmaksi, mutta tiedostan koirani olevan niin itsenäinen, että se kyllä menee yksin ellen seuraa perässä. Haluan kuitenkin olla se, joka päättää suunnan ja vauhdin. Bortsu focusoi hyvin keskittymisensä minuun ja päästiinkin nopeasti liikkumaan ja tekemään alkuun lyhyt seuruu pätkä. Tämän jälkeen poistuttiin pienelle lenkille, jossa saatiin muun muassa pari kivaa koiraohitusta, vaikka koiralla ei ollut kaulassa reeniremeleitä.  Täällä harvemmin tulee koiria vastaan, jotka etenevät, vaan ne ovat enemmänkin maamiinoja.

Treeniseuramme saavuttua ei hirveän kauaan nokka tuhissut. Kerroin suunnitelmani siitä, että haluan siedättää itseäni liikkurin äänelle ja sille, että osaan kuunnella ohjeita. Halusin koiralle jäävän hyvän fiiliksen ja seuruutinkin Linkkiä kainalopalkalla kaksi seuruusettiä, joista molemmista palkkasin ennen viimeistä perusasentoa. Viimeisen setin tein ilman kainalopalkkaa, edeten kahdella pysähdyksellä viimeiseen perusasentoon, josta palkkasin koiran. Se ei seilannut, ei tiputellut kontaktia, koska olin itse rentoutuneempi ja varmemmalla mielellä kuin aiemmin. Se ei haaveillut muiden koirien perään, vaan keskittyi hyvin tekemiseen. Siihen oli hyvä lopettaa.

Kävimme viedä hyödyntämässä Hämeenlinnan maastoja, ja kierrettiin tuttu Linnan lenkki. Linkillä meinasi olla vähän vielä vauhti päällä ja hyvänä siedätyksenä jäätiin istumaan kolmen pokestopin keskittymään. Tekee hyvää hieman maalaistuneelle koiralle nähdä paljon ihmisiä, etenkin sinne tänne sinkoilevia lapsia, pyöriä, autoja ja ties mitä muuta. Oudosti lähelle jääviä ihmisiä, jotka tuijottelevat puhelinta. Meinasi bortsu epäonnekseen jäädä yhden kävelijän allekin, mutta pääsääntöisesti makoili rauhallisesti niin kauan kuin istuimmekin aloillamme.

Perjantaiksi olin sopinut niin tokotreenit kuin sain kutsun vierailemaan rally-tokotreeneihin. Blogia pidempään seuranneet tietävät, että suurin ongelmani koiran kanssa toimimisessa on hihna. En vain hallitse niin montaa liikkuvaa asiaa samassa paketissa. Hihna on aina ehdottomasti liikaa yhtälössä. Rallyn harrastaminen on siis jäänyt suunnitteluksi.

Paikanpäällä kuitenkin totesimme, että tämän päivän rallyradan voi ottaa helposti minulle treeninä kuunteluun, vaikka koira ei kaikkia kylttejä osaisikaan suorittaa. Perehdyttiin rataan porukalla kahteenkin kertaan. Hirveän vaikeaa on muistaa noinkin lyhyt rata kokonaan ja muutenkin rally on vähän oudon tuntuista jäykälle tokoharrastajalle - ei kuitenkaan mahdotonta. Voin kertoa, etten muista vieläkään koko rataa ja meinasin tuskastua johonkin 270asteen käännöksiin joita radalta löytyi. Käsittääkseni rata oli jotakin alokkaan tasoa. Se sisälsi tosiaan temponvaihtelua, monen monta käännöstä, koira edessä -, sekä koira paikalla -liikkeitä. Treenikaveri onneksi huuteli mitä kylttien kohdalla piti tehdä.

Kävin tekemässä alkuun Linkille kauempana lyhyen kuuntelu ja hallintatreenin varmistaakseni, että se on tässä maailmassa, vaikka paikka on veiras ja on paljon koiria. Tyyppi kuitenkin todisti olevansa hyvin kuulolla. Päädyin viemään sen hihnassa radan alkuun ja bortsun asenne oli vähän "minä teen yksin", kun niin kova kiire sillä on päästä tolppien luokse. ihmiset se kuitenkin ignoorasi hyvin. Alussa päätin, että otan hihnan kokonaan irti etten sotke itseäni. Toinen kyltti alun jälkeen oli sellainen, että koira piti ottaa eteen. Linkkihän ei osaa tulla eteen, joten hieman sompailuksi se meni ja koirakin oli kujalla siitä mitä tapahtuu. Kun sain kasattua omat ajatukseni oli loppurata kohtuu helpon oloinen, vaikka jätimmekin välistä saksalaisen täyskäännöksen ja koira edessä peruuttaen - soveltaen sen kuitenkin siihen, että koira on sivulla ja peruutimme. Kaikki käännökset se teki kohtuu tiiviisti ja hyvällä draivilla, eikä kontaktikaan tippuillut. Ihan hauskan oloista tuo rally kuitenkin on, näin ensivaikutelmaltaankin. En tiedä, jos jossain vaiheessa pääsen eroon asenneongelmastani hihnaa kohtaa voisin kuvitella kisaavani siinä.

Tokopuolelta tehtiin liikkuroitu seuruu suoraan autosta tyylillä. Linkkiä ei haitannut vierellä kävelevä liikkuri, mutta se aukesi hieman ja jouduin pyytämään korjaamista. Muuten se teki näppärän, kohtuu pitkän alokkaan seuruun. Oma mielentilani oli rauhallinen ja määrätietoinen ja se näkyi koirassa rauhallisempana suorituksena. Seuraavana pureuduttiin ongelmaan kaukot, joissa bortsu arvailee liikkeitä ja ennakoi aika rajustikin. Kolmannella kerralle se kuitenkin suoritti oikeaoppiset kaukot, kun malttoi kuunnella.

Halusin myös näyttää treenikaverille kapulanpito-ongelmaamme, tai ongelma ei liity pitoon, vaan irrotukseen. Linkki yleensä väistää sivulle päästäessään kapulasta irti - eli odottaa palkkaa ja on välillä jalat missäkin solmussa ja viimekokeessahan se piti irrotuskäskyä vapautumisena. Kumma kyllä, nyt ongelmaa ei saatu kunnolla esiin, vaan tyyppi teki kaksi näppärää pitoliikettä liikkuroituna. Se teki myös yhden noudon, jossa jalkojen asennon vaihtelu tuli esiin, mutta takamus pysyi edelleen maassa.

Kokonaisvaltaisesti todella hyvä treeni, josta jäi myös hyvä fiilis. Koira kyllä osaa niin kauan, kun minä hallitsen pääkoppani. Ehkä tästä tulee vielä oikeasti jotain. Nyt ei kuitenkaan päästä treenailemaan, kun iltavuoroviikot alkavat ja tappavat kaiken sosiaalisen elämän.

Treenin jälkeen päädyttiin taas Linnan puistoon hetkeksi chillailemaan ennen sadetta ja bordercollie oli huomattavasti rauhallisempi kokonaisuus kuin viimekerralla. Se nousi yhden ainoan kerran maasta ja silloinkin kaksi pyöräilijää ajoi melkein koiran kuonon päältä. Vieressä paukuteltiin myös mehupurkkeja, joista toiselle koira viitsi nostaa päätään, mutta jätti loput noteeraamatta. Tekee törkeän hyvää koiralle käydä välillä kaupungissa pyörimässä ja ihmettelemässä ihmisvilinää.

Käytiin testaamassa Prisman koirahäkit, en kyllä jättäisi tuonne pitkäksi aikaa koiraa (enkä mielellään ilman vahtia), mutta Link tuntui viihtyvän hyvin.

Uudella kentällä

Rasti seinään! Me käytiin viidennen kerran tänä vuonna treenaamassa jonkun kanssa. Hyvin huomaa, että oman väsymyksen ja asioiden käsittelyn jälkeen on hirveän mieltä ylentävää käydä oikeasti kentällä toisen ihmisen kanssa. Olen ollut pidempään mieltä, että jos saisin valita koira piireistä vain sen kisaamisen ja koiran kanssa olemisen ilman muita koiraihmisiä, niin olisin tyytyväinen. Ei tarvitsisi kuunnella arvostelua tai mitään muutakaan negatiivista, mitä koiramaailma tuntuu olevan hirveän täynnä. En tiedä onko se vasta viimeisen muutaman vuoden ilmiö, vai jo pidempikestoinen, joka on noussut enemmän esiin vain nyt. En kuitenkaan pidä siitä, enkä ole halunnut hakeutua paikkakunnan koirayhteisöihin sen enempää kuin on ollut tarvettakaan. Koko vuosi ollaan enemmän ja  vähemmän treenattu keskenämme.

Eilen selailin tokokokeita ajatuksella siitä ensimmäisestä ALO1 -tuloksesta. Se kuitenkin vaatisi enemmän häiriötreeniä kuin ollaan tehty. Etenkin liikkuroitua treeniä, koska minä ahdistelen ja jäykistelen liikkuria. Joudun focusoimaan ajatukseni lähinnä vasemman ja oikean ajatteluun, sekä liikkurin kuunteluun. Itsevarmuuteni karisee huomattavasti pois toisen liikkuroidessa, etenkään, jos en tiedä miten seuruukaavio menee. Linkki ei ole koira, joka peilaa minun tunteitani niin paljoa, mitä Oca teki. Siitä kuitenkin tulee tasapainottomampi seuraaja, jos itse menen epävarmaksi. Se kupla, mihin pääsemme kahdestaan tehdessä ei ole sama kuin se, johon pitää ottaa liikkurikin mukaan.

Katja onneksi suostui lähtemään kanssamme kentälle. Linkki teki ensimmäisessä setissä alokkaan liikkeitä. Liikkuroimatonta seuruuta, pitkääkin pätkää juoksuosuudella varustettuna. Se näytti ja tuntui hyvältä. Tyyppi on alkanut pitämään ihan kunnolla paikkansa, eikä tiputellut kontaktia. Fiilis oli hyvä. Seuruun jälkeen otettiin maahan - ja seisojäävät, joissa ei niissäkään mitään ongelmaa. Halusin nostattaa hieman koiraa, joten seuraavaksi otin luoksarin. Istuminen perusasentoon oli linkkimäiseen tapaan aavistuksen hidas. Palkkasin sosiaalisella palkalla luoksarista ja siirryin kaukoihin. Ensimmäinen nousu ok, samoin maahan meno, mutta seuraavan nousun ennakoi. Käskin uudestaan maahan, mutta ennakoi taas. Kävin aloittamassa liikkeen kokonaan uudelleen vähän eri paikalta ja tällä kerta koiran korvatkin olivat mukana. Palkka leluriehulla ja siitä suoraan kapulan pitoon. Rauhallinen pito, eikä koira karannut sivulta kapulan pois oton jälkeen.

Koko setistä jäi hyvä fiilis ja tyyppi toimi kuin puolikas ajatus. Linkki pääsi nesteytyksen jälkeen lepäilemään häkkiin. Teknisesti se osaa hyvin, vire pysyy hyvin ylhäällä. kestää varmasti pitkän palkattomankin pätkän, sekä palkkautuu hyvin rapsutuksista. Pysyy myös hyvin mukana, kunhan muistan itse käskyttää sen mukaan ja huolehtia, että se pysyy mukana.

Toisen setin alkuun Linkki teki liikkuroitua seuruuta. Selkeästi huomasi, että minä jännitin liikkuroimista. Seuruu oli huomattavasti huonompi kuin keskenään tehdessä ja focus meni itselläni muuhun kuin koiran seuraamiseen. Samalla se itsevarmuus ja reippaus katosi, jolloin koira lähti edistämään ja seilaamaan vähän. Pysyi kuitenkin hyvin mukana, tiputti kontaktin paristi, mutta ei kokonaisuutena ollut kovinkaan rumaa. Itse rentoutuessani palasi Linkkikin oikealle paikalle ja teki paremmin. Eli lisää vaan liikkuroitua tekemistä.

Muisteltiin tyypin kanssa ruutua. Sillä oli kuitenkin enemmän mielessä kapuloiden hakeminen, joten jouduin lähettämään ensimmäisen kerran sen läheltä ruutuun. Hyvin Linkki kuitenkin muisti ruudun, vaikka sitä on varmastikin tehty viimeksi kolme kuukautta sitten? Vai enemmänkin. Kolme kivaa ruutuun menoa - siihen oli hyvä jättää. Link teki myös minuutin paikkamakuun Katjan treenatessa Lumoa vieressä. Hieman se katseli Lumon suuntaan, mutta ei reagoinut käskyihin.

Lopulta käytettiin treenikolmikko metsälenkillä ja onnistuttiin hukkaamaan itsemme hetkeksi metsään. Ei mennyt taas niin kuin strömsöössä, mutta ainakin treenit olivat hyvät. Asiat ovat paljon paremmalla mallilla, kuin mitä itse ajattelin.

Hullu koiranainen

Välillä sitä miettii, mitä kaikkea onkaan valmis tekemään. Perjantaiaamusta kaksi yövuorossa ollutta naista päätti, että on hyvä aika lähteä kuuden koiran kanssa kimppalenkille. Ideassa ei sinällään ollut mitään vikaa, itse olin kerennyt edeltävänä päivänä nukkua muutaman hassun tunnin. Linkki kuitenkin kaipaa koiraseuraa, ja itsellekin samanhenkinen lenkkiseura oli tervetullutta. Hyvin bortsu sujahti taas viiden muun laumaan mukaan, vaikka mukana olikin uusi pentu hämmästyttämässä. Aussie, islanninlammaskoira, silkkivinttikoira, venäjäntoy, perhoskoira ja bordercollie. Kolme narttua, kaksi leikattua urosta ja yksi leikkaamaton.

Metsän hyttyset olivat varsin äkeällä päällä, rannassa niitä oli hieman vähemmän. Paimenosasto pääsi uimaan, Linkkiä ei hirveämmin siinä vaiheessa enää seura kiinnostanut vaan se mulasi omiaan huomattavasti pidemmällä rannasta kuin muut. Oli positiivista huomata, että paimenpojalle meinasi tulla hieman hätä, kun muu lauma lähti poistumaan rannasta. Se koira, joka ei ennen lotkauttanut korvaansakaan, kun muut lähtivät, koska uiminen on niin kivaa. Saimme me vielä pienen äksidentinkin aikaan, kun Linkki vahingossa töytäisi onnettoman nelikuisen silkkivinttikoira Kujeen mutaojaan. Herkkähipiäisestä vintistä lähti pienehkö ulahdus ennen kuin tyyppi vajosi kokonaan uppeluksiin ja loukkaantuneen näköinen prinsessa könysi hieman haisevana pois ojasta. Eikä muuten katsonut koko lenkin aikana koko bortsuun päinkään enää.

Onneton vinttilapsi

Kuitenkin kaikesta huolimatta onnistunut lenkki! Seuranamme siis Prinsessat ja Astronautit suoraan "naapurista".

Seuraavan hulluuden päätin tehdä, kun pääsin perjantai-lauantaiyönä töistä. Pakkasin treenikamat mukaan ja lähdin koiran kanssa läheiselle nurmikentälle ttekemään tokotreeni aamuauringon nousuun. Ei ollut liian kuuma, kun mittarikin näytti asteita vain 12. Palkkaleluna frisbee.

Linkki teki törkeän makean 80askeleen suoran seuruun. Ihmeellisyys jutussa on se, ettei bortsu edistänyt askeltakaan. Sen focus oli hyvin ylöspäin, paikka ei seilannut sivuttais- eikä pitkittäissuunnassa yhtään. Kaiken lisäksi kontakti ei tipahtanut kertaakaan ja mielentila oli sopiva. Seuruu sisälsi myös juoksuosuuden. Pitäisin tätä erävoittona seuruusta. Olemme viimeaikoina tehneet lähinnä pelkkää perusasentotreeniä, maksimissaan kahden askeleen seuruuta, myös sivuttaissuunnassa. Selkeästi kuuri on tehnyt tehtävänsä, sillä koko seuruusettien aikana sain kaksi rumaa edistämistä ja yhden irtoamisen sivuttaissuunnassa.

Tehtiin myös paikkista häirittynä. Linkille pahinta on lentävät esineet, joten leikin itsekseni palloilla ja heittelin frisbeetä. Kun kävin pyytämässä koiran perusasentoon, se otti vapaudekseen karata leluja kohden, mutta palasi kuitenkin ärähdyksestä takaisin sivulle. Laitoin uudestaan maahan ja jatkoin leikkimistä hetken aikaa. Uudella yrityksellä nousi nätisti sivulle ja vapautin sen taskusta lentävälle lelulle.

Lopuksi leikittiin, ja käveltiin vapaana kotiin. Kyllä tämä kylä on kaunis ja hiljainen aamuyöllä. Nähtiin yksi taksi koko aikana. Muutenkin hirveän elotonta, hiljaista ja mukavaa. Kaikesta huolimatta viihdyn täällä hyvin.

Paluu elävien kirjoihin

En tiedä, miksi blogin kirjoittamiselle ei nykyään tunnu löytyvän miltei ollenkaan aikaa. Viimeaikoina olen pohtinut aika rankasti sitä, mihin suuntaan tahdon viedä blogia. Minusta tuskin koskaan tulee mitään kantaa ottavaa bloggaajaa, en tule tekemään tuote-esittelyitä tai muutakaan. Tähän mennessä blogi on ollut lähinnä päiväkirjamainen, johon olen listannut treenit ja joitain tapahtumia. Muistoja, joita on jälkeen päin hauska lukea.

Käytiin tokokokeessa 23.1, ja postaus on odotellut tuolla loppuunkirjoittamistaan. En ole löytänyt motivaatiota siihen, saati saanut käsiini vielä videota. Link oli hyvin vallaton ja levoton uudessa halliympäristössä. Se ei kerennyt tottua kunnolla halliin ja koira tunnetusti näkee kaiken. Meillä kuitenkin oli kivaa kehässä ja ne kohdat, missä koira oli mukana tekemisessä - se teki hyvin. Loppu menikin taas ihan pitkin seiniä. Lähinnä oltiin molemmat hyvin ulkona siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Oma jännitys pysyi kurissa, fiilis oli hyvä molemmilla kehässä ja ainakin tietää mitä pitäisi treenata lisää.

Tuomarina Ralf Björklund
Paikkamakuu 5,5 - Oli vähän levoton, piippaili pikkuisen ja kävi vinoon makaamaan.
Seuruu 0 - Keskyttyminen herpaantui alun jälkeen ihan kokonaan. Nenä vei nuorta miestä hallissa, näytti osittain hyvää ja iloista seuruuta, mutta hukkui matkasta. En itse osannut vaatia sitä kunnolla mukaan enää.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Seuruussa irtosi ja muistaakseni edisti aika reippaasti, mutta teki näppärän maahanmenon. Ei ennakoinut nousukäskyä.
Luoksetulo 9 - Omaan silmään täydellinen luoksari, istui nopeasti perusasentoon.
Noutoesineen pitäminen 0 - Piti hyvin, mutta irtikäskyllä kävi antamassa tuomarille pusun.
Kauko-ohjaus 8,5 - En muista, mikä tässä tiputti pisteitä. Olisiko häiriintynyt suoraan taakse tulevasta liikkurista.
Estehyppy 0 - Teki vanhan alokkaan hypyn näppärästi - kääntyi siis selin minuun ja hämmentyi sitten täysin koko hommasta. Itsekin jäädyin pahasti.

Kokonaisvaikutus 0 - Ei tästä sitten sen enempää. Tuomarin kommenttina lisää hallintaa, koska koira väläytteli iloista tekemistä kuitenkin joukossa.

Yhteispisteet 82, ALO0

---

Tokokokeen jälkeen ollaan nyt helmikuussa ja maaliskuussa käyty treenaamassa kahtena sunnuntaina peräkkäin.

Ensimmäisen sunnuntain setissä tehtiin ruutua ja henkilöryhmäseuruuta lisäksi yhdellä häiriökoiralla. Ruudun junnu muisti yllättävän hyvin ja löysi tiensä näppärästi sinne. Henkilöryhmässä sen keskittyminen ei herpaantunut kertakaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Toisessa setissä tehtiin nouto -  ensimmäinen meni ok, mutta toisessa koira koitti varastaa kapulalle, josta kainalokyyti autoon. Halusin päästä antamaan sille jonkun konkreettisen palautteen varastamisesta. Toisella kertaa bortsu kuitenkin hallitsi hermonsa ja teki kaksi nättiä noutoa. Sen jälkeen yksi luoksari ja sitten pätkä seuruuta.

Lopuksi bortsu pääsi hengailemaan vielä hetkeksi ihmisten pariin ja rakastamaan kaikki lähellä olevat ruttuun. Ihme sosiaalinen perhonen tuo eläinkin silloin kun ei tehdä töitä.

---

Toisissa treeneissä Linkille suurimman haasteen toi kauempana pulkkaileva lapsiperhe, joten bortsu sai ensin purkaa energiaa juoksemalla frisbeen perässä parin perusasennon jälkeen. Treeneihin lähtö jäi myöhäiselle ja heti heräämisen jälkeen meikäläinenkään ei ole mitenkään parhaimmillaan.

Toisen setin kanssa jatkettiin keskittymisharjoitteita pulkkamäen läheisyydessä. Tehtiin ensin nappulapalkalla ja kun koiran focus kesti enemmän tekemistä siirryttiin tekemään pallon kanssa. Palkkailin Linkkiä pitkästä aikaa leikkimisestä itseni kanssa, jolloin se pysyy hanskassa paremmin. Muutenkin olen liian paljon palkannut sitä heittämällä palkan poispäin itsestäni ja vielä eteenpäin, josta varmaan suurin osa edistämisestä johtuu. Nyt siirsin palkan vasempaan käteen, johon vapautan koiran.

Muuten jätettiin treenit siihen, kun oma ajatus ei kulkenut. Hetken Linkki sai hengailla hihnassa kentän laidalla ennen kuin lähdettiin pois.

---

Olen koittanut laittaa enemmän ajatusta taas tokon treenaaamiseen ja siihen mitä tarvitaan, jotta oltaisiin kesällä taas koekunnossa, kun ulkokisat alkavat. Halliin en enää tuota ilmoita, ellei nyt päästäisi treenaamaan halliin enemmän. Tosi paljon vain tarvittaisiin sellaista treeniä, mitä en yksin pysty tekemään.

Muuten ollaan käyty kerran juoksemassa ja todettu teiden olevan vielä liian liukkaita. Sitäkin enemmän käyty kävelemässä Aulangolla ja Vanajan rannassa, sekä suunnattu kulkua myös enemmän keskustaan päin. Lähinnä menty hakemaan niitä ohitustilanteita, vaikka nyt uuden unirytmin myötä ollaan aika paljon liikkeellä niihin aikoihin milloin ei muita liiku niin paljoa. Meidän elämä on taas mennyt uuden rytmin opetteluun ja kaiken rennon puuhasteluun. On aika pikkuhiljaa aktivoitua takaisin treenielämän pariin.

Valmistava treeni

Omaksi opäonnekseni mahduttiinkin 23.1 olevaan kokeeseen, joten potkaistaan vuosi oikein vauhdikkaasti käyntiin. Linkki ei ole tehtnyt lenkkipolkutokoa enempää viimeaikoina, joten otettiin suunnaksi parkkihalli kera treeniseuran.

Jos jotain huomioita pitäisi tehdä, niin tyypin asenne on mennyt parempaan suuntaan. Se on röyhkeämpi, energisempi ja aktiivisempi. Liekkö sillä tauolla oikeasti tapahtunut jotain asioita. Linkki kyllä hallitsee kaikki alokkaaseen vaadittavat liikkeet, lukuunottamatta hyppyä - koska sitä ei olla treenattu.

Seuruussa sen ylitsepursuava into meinasi tulla yli ja koira keuli (siis ihan oikeasti keuli!!) seuruussa ja edisti lievästi, mutta se tekemisen asenne hohkasi oikein kunnolla mustasta. Luoksetulon käskyn olin onnistunut unohtamaan (löysin oikean käskyn kuitenkin) ja kapulaakin se piti. Korkeammassa vireessä ollessaan tyyppi meinasi hieman omia kapulaansa. Kaukoissa malttamattomuus näkyi aika hyvin ja teki vaihdon kerran ennen kuin pyysin.

Paikkamakuun olen antanut tarkoituksella hautua aika pitkään ja ollaan lähinnä tehty levollisia paikkamakuita kotona ja satunnaisesti ulkona - hieman lyhempiä näinä pakkaskeleinä. Linkin pää edelleen pyörii ja se kaipaisi lisää zen tilaa makuuseen. Selkeästi ongelma ei ole enää itse makuu, vaan se koko tilanne miten päädytään makuuseen. Rivissä odottaminen, maahan vajaminen ja siellä pysyminen. Luulen, että osittain kyse on minun jännityksestäni.

Lähdetään kuitenkin kokeeseen pitämään hauskaa ja vetämään hupinumero, tyytyväisenä siihen että saadaan edes tulos. Ainakin voin sanoa tehneeni jotain tänä vuonna! :D

Lumikaaos!

Lauhentuneet säät ovat saaneet meikäläiset aktivoitumaan huomattavasti. Sunnuntaina, kun mittari näytti vain -17 astetta päätin lennosta iltalenkillä katsoa miltä meidän tokoliikkeet näyttävät nykyisimmillään, kun treenaaminen on ollut lähinnä lenkkipolun varrella -matskua. Linkki suoritti kaikki kolme jäävää, joista vain istuminen vaatii enemmän vahvistusta. Lähinnä siinä, että koira istuu loppuun asti, kun nyt jää jousille. Kertaakaan se ei arponut asentoa, vaan suoritti kaikki varmasti. Seuruun focus on parantunut huimasti niissä lyhyissä lenkkitokoissa, ja nyt bortsu pysyi hyvin rinnalla juoksuosuudellakin. Edistämistä on edelleen havaittavissa, mutta se on niin riippuvaista koiran mielentilasta. Luoksarissa edelleen istuminen on hidas, mutta istuu lopulta itsekin loppuun asti. Yllättävän hyvin se muisti kaikki liikkeet ja virittelysanat ja oli aivan upeassa työmoodissa.

Vaikka maanantain työpäivä oli rankka, puhkuin silti virtaa. Oona suostui lähtemään mittelineitien kanssa lenkille ja kierrettiinkin maita ja mantuja miltei kahden tunnin ajan. Bortsun varpaisiin kertyi ikävästi lenkin loppupuolella häiritseviä lumipaakkuja, kun muutaman kerran jouduttiin seisoskelemaan enemmän paikallaan. Alkupuhkuilujen jälkeen Linkkikin kulki kohtuu siivosti, vaikka muisti meinasikin olla hieman lyhyt sen suhteen, miten remmissä kuljetaan.

Tänään lumikaaos saavutti Hämeenlinnankin. Lunta on tullut miltei 30cm, mutta pakkasta ei ole juuri nimeksikään. Täydellinen lenkkisää siis. Puolentoista tunnin lenkki kierrettiin kahdestaan paimenpojan kanssa ja tyyppi sai juosta kohtuu paljon vapaana. Humppailtiin hieman umpihankitokoa. 

Jos jotain pitää tähän vielä sanoa, niin koirasta alkaa huomaamaan, että olen saanut elämääni enemmän tasapainoon. Huomaan myös sen, että Linkki peilaa enemmän tunteitani, mitä olen ajatellut. Nyt, kun oma energia riittää tekemään asioita, niin koirankin energiat ovat ihan eri tasolla kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Silloin pelkkä sängystä nouseminen oli hankalaa. Kuitenkin tämä talvinen ympäristö tuntuu piristävän, vaikka se saa kropasta erilaisia kiputiloja esiin. Pääosin olen kuitenkin nauttinut olostani nämä pari päivää. Toivottavasti säät suosivat vielä pitkään ja lumikin pysyy maassa. Ehkä kerkeäisin ottamaan niitä lumikuviakin vihdoin oikealla kameralla, eikä ainaisia puhelinräpsyjä. Pitäisi varmaan vaan ensin päästä valoisan aikaan töistä. 

Vuoden 2015 tavoitteet

Minimaalinen "joululoma" vietettiin maaseudulla. Linkki pääsi nauttimaan olostaan toisen koiran kanssa, sekä vapaudesta. Juuri hihnaa ei tuo musta nähnyt koko maalla olon aikana. Kyllä se meikäläisenkin sielu alkaa haluamaan pois kaupungista, kun kaikki oli vain niin helppoa maalla. Se, miten bordercollie nauttii siitä, että voi hengailla juoksunarussa kopin katolla ja tsiikailla elämää - se vasta on sitä jotain.

Kuitenkin tarkoituksena on luoda katsetta vähän tämän vuoden tavoitteisiin. Ei ehkä mennyt niin täydellisesti kuin olisi voinut mennä, mutta tunnen silti, että olemme saaneet jotain aikaiseksi. Vuosi on ollut hirveän raskas minulle henkilökohtaisesti, se on kuitenkin ollut myös antoisa omalta osaltaan. Uusi työpaikka, koulu, armeija, ero, riidat läheisten ihmisten kanssa, loppuunpalaminen. Kaikki samana vuonna tapahtuneet asiat painavat pienen ihmisen harteita. Onneksi minulla on ollut aivan mahtava tukijoukko, joka on oikeasti auttanut jaksamaan. En sano vieläkään olevani kunnossa, mutta olen ainakin vahvempi kuin aikaisemmin. Ympärilläni on joukko ihania ihmisiä, sekä koiria. En voi tarpeeksi kiittää niitä, jotka ovat seisoneet rinnallani vaikeita aikoina. Jos ensi vuosi olisi sitten parempi?

Linkin seuraneiti ja maisemia maalta

Tavoitteista:

Koiran
★  Virallinen startti tokokokeessa
- Käytiin tekemässä vanhoilla säännöillä kesäkuun 14. päivä ALO2 tulos, harmillisesti pisteen vajaa ykkönen, mutta virallinen startti kuitenkin. Sääntömuutos taas sai meidät vajoamaan tokotauolle pohdiskelemaan uusia sääntöjä ja uutta toimintasuunnitelmaa.

★  Ohitukset paremmiksi- Linkin ohitukset ovat parantuneet huomattavasti vuoden aikana, vaikka ne eivät vieläkään priimaa ole.

★  Luustokuvat
- Junnu terveystutkittiin helmikuussa luuston osalta B/B, 0/0, LTV0, sekä syyskuussa käytiin silmä-, polvi ja sydäntarkissa saaden puhtaat paperit jokaiselta osalta.


★  Esineruutua
★  Hakua
★  Lampailla käymään (isolla ehkällä)
★  Rally-tokoa..?
★  Koiratanssia..?

★  Pakko-H näyttelyistä
- Elokuussa lähdettiin hakemaan pakko-H:ta, mutta se muuttuikin EH:ksi mukavalla ja koirannäköisellä arvostelulla: "Nuorekas mittasuhteiltaan hyvä uros, joka on rungoltaan vielä kovin kapea ja kevyt. Kallo-osa saisi olla voimakkaampi. Oikea pään profiili, hyvä selkä, riittävä raajaluuston voimakkuus. Niukat etukulmakset, hyvät takakulmaukset. Hyvä takapotku, etuaskel jää vajaaksi. Oikea karvanlaatu. Energinen, vauhdikas olemus." 

★  Paljon yhteisiä hyviä hetkiä, reissuja, treenejä ja kavereita
- Vuosi toi tullessaan niin hyviä hetkiä, muutaman mukavan reissun, sekä uusia kavereitakin, vaikka enemmän niitä kaksijalkaisia kuin nelijalkaisia. Voisin nostaa tässä valokeilaan Ilo-aussien ja Jennyn tapaamisen tokokokeessa (vaikka parin näimmekin viimevuoden puolella jo leirillä), sekä bordercollie tytöt Hoina ja Chhaina omistajansa Bean kanssa.

Omia
★  Treenien suunnittelu + toteutus
- En laske tätä täysin onnistuneeksi, vaikka yhä useammin minulla on hyvä ajatus siitä mitä olen tekemässä kentällä, mutta liian usein edelleen ahnehdin liikaa ja muutan suunnitelmaa lennossa - kaiken lisäksi huonoon suuntaan.

★  Kunnon kohotus + ruokavalio
- Kunto on kohonnut niin töiden kuin koiran ansiosta, mutta ruokavalio on edelleen hyvin retuperällä.

★  Uuden oppiminen
- Vuosi ei ollut niin hyvä uuden oppimiselle, emme käyneet koulutuksissa, emmekä oikeastaan treenanneet.
★  Ohjeiden ja neuvojen vastaanottaminen, sekä hyödyntäminen
- Ohjeitakin saatiin vähän, mutta niiden mitä saatiin, niin käytettiinkin hyödyksi. Omasta mielestäni olen oppinut ottamaan palautetta paremmin vastaan.

---

Voitaisiin tässä ottaa vielä koontina treenimäärät, jotka jäivät hirvittävän vähäisiksi. Tokosta laskin ainoastaan kimppareenit, ja niitä kertyi säälittävät 21kpl koko vuoden aikana. Olisin toivonut, että olisin voinut treenata aktiivisemmin porukassa, sillä häiriötreeni on aika iso osa kaikkea. Kuitenkaan sille ei voi mitään, että olen aina töissä ja raskaan työpäivän jälkeen ei enää vain kyennyt lähtemään kentälle. Oli pakko ajatella itseään enemmän ja levätä, tai lähteä mieluummin lenkille.

Jossain vaiheessa listoillamme oli jälkitreenit, mutta en saanut aikaiseksi perehtyä tarpeeksi lajiin, että olisin uskaltanut lähteä sotkemaan jälkeä. Pelkään opettavani koiran väärin jäljestämään, joten ainakin tällä kohdalla se jäi odottamaan vielä fiksumpien ohjeita.

Canicrossaamassa käytiin jopa huimat kuusi kertaa. Olemmehan olleet hyvin aktiivisia senkin suhteen. Valjaat, sekä juoksuyö on kuitenkin hankittu, nyt vain täytyy odottaa taas sulia ja lämpimämpiä kelejä. Bortsun kanssa pitäisi tehdä enemmän vielä suuntatreeniä, sillä ne ovat edelleen hukassa. Pitäisi uskaltaa enemmän myös ohittaa juosten, kun nyt ollaan lähinnä vain pysähdytty, jos joku tulee vastaan. 

Link 2v 10kk, pirun komea siitä on tullut, vaikka itse sanonkin

Muutoksia

Hiljaisuutemme on saanut aika laajan huomion ja on piristävää huomata, että blogia ja etenkin meitä kaivataan. Vihdoin sain itseni revittyä päivittämään pikkuisen tilannettamme ja miettimään oikeasti blogin jatkoa. En ole syksyihminen, en pidä kylmästä ja kosteasta säästä, sillä se saa niveleni särkemään. Muutenkin elämäni on ollut myllerrystä viime aikoina ja jäädäänkin Linkin kanssa kaksin asuttamaan tätä asuntoa. Lisäksi työvuoroni muuttuvat taas - jatkuvat muutokset eivät anna unirytmille sijaa asettua mihinkään suuntaan, jolloin väsymys painaa enemmän kuin uskoisi.

Linkki on saanut kuitenkin nauttia kohtuullisen aktiivisesta elämästä, vaikka me emme blogin puolella ole olleetkaan mitenkään aktiivisia. Yhden viikonlopun Linkki vietti Katjan vieraana opiskelemassa laumaelämää isohkossa laumassa. Hyvin huomasi, että Linkki on elänyt ainoana koirana, sillä se reagoi jokaiselle koiralle tarkoitettuihin käskyihin. Katjan lauman lisäksi Linkki pääsi moikkaamaan kääpiösnautsereita Xenaa ja Flamea, sekä vierailemaan Lahdessa.

Laumaelämää on opiskeltu myös kotona, kun Netta-mitteli saapui ilahduttamaan meitä päivähoitoon. Koirat tunsivat entuudestaan kyllä, mutta minua hieman jännitti miten paimenpoika suhtautuu toiseen koiraan, joka tulee hänen reviirilleen. Ei bordercollieta tarvinnut kieltää kuin kerta rehaamasta sisällä ja mittelineito sai dunailla rauhassa haistelunsa loppuun. Lopunkaiken kaksikko nukkuikin sohvalla vieretysten, vaikka Linkkiä hieman ahdisti pienen koiran leveily ja Nettaa Linkin hännän heilutus.

Sosiaalipaimentakin junnu on saanut leikkiä, sillä mekin ollaan käyty vierailemassa ihan kavereilla saakka. Oonan kotiin Linkki rakastui, sillä siellä oli lelulaatikko! Kotonahan sellaista ei ole. Linkki raahasi vuoron perään Oonalle jokaisen lelun, mitä laatikosta löytyi, jos Oona vaikka olisi halunnut leikkiä. Fiksuna se kuitenkin myös esitteli kerralla kolmea lelua ja vei lopulta aina yhden pois laatikkoon. Myös meillä on ravannut erinäisistä syistä hyvin paljonkin vieraita, kaksi jopa jäivät yöksi saakka. Täytyy ihailla sitä, miten paimenpoika ottaa huomioon koirapelkoiset ihmiset ja nätisti ui tällaisenkin henkilön liiveihin. Kaikki Linkin tavanneet ihmisethän tietävät kuinka paljon se pursuaa ylitse rakkautta, mutta on siinä se kohteliaskin puoli.

Käytiin me kerran ihan ajatuksella treenaamassakin. Kahdestaan lähdettiin kentälle eräänä iltapäivänä, kun energia ei yksinkertaisesti ole riittänyt kimppatreeneihin. Olin laatinut selkeän suunnitelman siitä, mitä haluan treeniltä. Kotona Linkki on tehny lähinnä kaukovaihtoja ruokapalkalla. Nyt oli aika kuitenkin fiksata perusasentoa ja samalla sitä eteen valunutta seuruuta takaisin kuosiin. Viime treenissä palkkaussuunnan muutos ei saanut oikein mitään muutosta aikaan, mutta nyt päätin lähestyä asiaa naksuttelemalla oikeaa paikkaa ja varsin nopeasti koira alkoi löytyä oikealle paikalle.

Linkin tuntuu olevan helpompi tehdä hitaassa käynnissä tarkkaa duunia, mutta kun kävelytahti muuttuu ripeämmäksi niin paimenpoika alkaa kiirehtiä liiaksi puhumattakaan juoksuosuudesta. Kuitenkin tällä naksuttelulla sain koiraa siirtymään oikeaan kohtaan paljon nopeammin ja palkkailin sitä heti, kun paikka oli hyvä. Leikittiin me vähän kahden lelun leikkiäkin pitkästä aikaa ja yritin ottaa uusia posekuvia, mutta eihän niistä mitään tullut.

Myös onnistuin missaamaan typerillä työvuoroilla kaiken valoisan ajan lumen kanssa, niin uusia kuviakaan ei tullut otettua. Rehellisesti en edes tällä hetkellä tiedä missä kamerani on. Mutta lumesta on nautittu se hetki mitä sai ja nyt vain liukastellaan noilla tappavilla teillä.

Hei hei Heinäkuu

Hyvää elokuuta!

Meidän lienee aika vihdoin palata takaisin kartalle kaiken sen kanssa, mitä ollaan tehty ja mistä on jäänyt päivittämättä. Heinäkuu oli allekirjoittaneelle erittäin raskas. Lauma hajosi viikoiksi, kun puolisko tosiaan astui armeijan harmaisiin. Muutama ensimmäinen viikko meni totutellessa ja Linkki on toimittanut mitä mainiointa terapiakoiran virkaa. Se on maannut vieressäni, kun olen täyttänyt roskakoria räkäisillä papereilla. Se on ollut kiltti, vaikka aktivointi on jäänyt vähemmälle. Se ei ole tehnyt mitään typerää joutuessaan yhtäkkiä viettämään kahdeksan tunnin päiviä yksin. Kaiken lisäksi olen sairastellut pari viikkoa - flunssa kaatoi minut sänkyyn, eikä ota lähteäkseen.

Vaikka elämä onkin niin sanotusti potkinut päähän, olen koittanut käydä ahkerasti kentällä. Ja kolme kertaa olemmekin piipahtaneet kentällä tekemässä lähinnä harjoitteita ruudun, seuruun paikan, ja ohjatun noudon kanssa. Tokokokeisiin koitimme päästä, mutta ei onnistanut meitä tällä kertaa, joten haemme ALO1:mme uusilla säännöillä tavoitellen toki sitä TK1:stä. Fiilikseni uusista säännöistä ovat olleet hyvät tähänkin mennessä. Alokkaasta tippuu pois meidän heikot kohdat (luoksepäästävyys, hihnaseuruu) ja tulee mukaan uusia juttuja, jotka kuitenkin ovat jo hallussa.

Linkin ruutuprojekti on edennyt hyvin. Bortsu löytää pääsääntöisesti aina ruutuun, pidemmältäkin matkalta, vaikka siellä ei olekaan targettia odottamassa. Olen vaihtelevasti palkannut lelulla ja ruualla sitä ruudussa. Pyytänyt seisomaan ja pidentänyt matkaa. Vielä tietynlaista varmuutta haluaisin sen tekemiseen, ennen kuin lähden viemään liikettä eteenpäin. Matkaa täytyy ainakin kasvattaa vielä, koska haluan sen hahmottavan koko ruudun ja matkan, sekä menevän sinne varmasti.

Ohjattua noutoa ollaan alettu pikkuhiljaa opiskelemaan, kun uudet ohjatut tulivat postissa. Pikku hiljaa aletaan hahmottamaan suuntia, kuin "oikee" ja "vasen" on käytössä jo laitakäskyinä lenkillä. Hienosti pieni paimen on tsempannut, vaikka suunnat meinaakin vielä sekoittua.

Meillä on nyt myös tunnarikapulat, muttei hajuakaan siitä, miten lähtisi opettamaan. Joten se hautukoon vielä viisaampia ajatuksia, kun kerkeän asiaan itse paneutua paremmin. Metskukin tuli postista, muttei ole lähtenyt vielä treeneihin saakka. Ei Linkillä ole ollut metskussa ongelmia, mutta tuo on kohtalaisen iso metsku.

Hassuja tapauksia on sattunut arjessani. Tässä taannoin kiireellä töihin lähtiessäni unohdin vapauttaa koiran ruualle. Tunnollinen pieni paimenkoirani on varmasti luetellut kaikki mahdolliset manaukset sinä aikana, kun olen ollut pois. Ruokaanhan ei kosketa ilman lupaa, joten Linkki-parka ei nälkäänsä voinut mennä syömään. Siinä se tapitti, keskellä "olohuoneen" lattiaa tuijotellen keittiöön kuolaläntin keskellä. En koskaan olisi uskonut, että koira jättää ruuan rauhaan koko päiväksi. Niin kiltti, että ehkä hiukan tyhmäkin.

Treenien lisäksi käytiin ihanalla metsälenkillä Katjan lauman kanssa. Oli ihmeen sopuisia koiria koko reissun ajan, vaikka Uuno irrottikin Linkistä pari karvatupsua. Hyvin kuulolla oleva junnu ei liiommin hurmaantunut tyttöhajuista. Lopuksi tyyppi pääsi ekaa kertaa tytön viereen takaronttiin ja hyvin mahtuivat aussie ja bortsu keskenään sinne. Lumon mielestä Linkki on siis ällöttävä ja kammottava teinipoika, jota pitäisi höykyttää. Etenkin, kun sellainen tunkee hänen autoonsa.

Kameraakaan ei ole tullut ulkoilutettua, kun tämä Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Tai on, puhelimen kameraa, joten instagramräpsyjä!


Ollaan me tässä käyty canicrossaamassakin. Muutamaan kertaan ja täytyy vain ihailla bortsun vetomotivaatiota!

Meillä on ollut mukavaa rentoilla. Tasan viikon päästä starttaa auto kohti Nokia RN ja pakko H:n metsästystä. Toivotaan kaunista säätä, tuomarille hyvää päivää ja meille hyvää tulosta! Paikan pääällä ollaan koko päivä, joten tutut saa tulla moikkaamaan tai Nokian nähtävyyksistä (eritoten hyvistä ruokapaikoista) saa vihjailla!

Heinäkuun ensimmäiset

Säätä uhmaten - tällä kertaa lämpöaaltoa - lähdettiin treenaamaan porukalla. Oli iso ponnistus päästä sängystä ylös ja treenaamaan, kun viimeisen viikon olo on ollut heikko ja nytkin suuret lämpötilat koettelevat. Koitettiin varustautua hyvin, riittävällä vedellä ja kevyellä varustuksella suunnitelmissa tehdä kevyt treeni.

Lähdettiin kaupunginpuistoon ja pääsipä bortsu matkalla pulahtamaan Vanajassakin vatsaansa myöten. Seurassa siis entistä virkeämpi paimenkoira. Keskityttiin fiksaamaan seuruun paikkaa. Korjaussarjana lelupalkka haettuna takaa. Linkki on lenkillä opetellut hakemaan keskiselän kohdalta palkkaa, joten juttu ei ollut vieras. Seuruu suoristui huimasti jo muutamalla toistolla ja kestoakin siihen sai lisättyä. Palkkasin koiraa myös "heittämällä" palloa taaksepäin, joka sai siihen vielä enemmän virtaa.

Tehtiin hyppyä ja makusteltiin vielä nykyistä avohyppyä. Tulin tulokseen, että täytyy opettaa hyppyä uudestaan niin, että koira ajautuisi esteestä kauemmas, sillä nyt se jää hieman liian lähelle norkoilemaan, jolloin takaisin hyppy on täysin mahdoton onnistua.

kuvaajana toimi Bea, vanha kuva

Treenin loppuun tehtiin vielä kaksi noin minuutin paikkista kahdella koiralla, jossa häiriö oli kyllä kohtuullinen. Linkki oli taas jostain syystä hirveän levoton ja vaihteli lonkalta puolta, sekä laski ja nosti päätään. Mietin, että voisiko tämä käytös yhdistyä siihen, että liikkuruin treenin, jolloin koirani on epävarma siitä, mitä ohjaaja nyt höpisee. Toisaalta pohdinta tuntuu niin yksinkertaiselta, että se voisi olla mahdollinen, koska rauhallisempi tuo on ollut jonkun muun liikkuroidessa. Toki, unohdin myös arkipannan koiralle kaulaan, joka saattoi hämätä sitä. Tiedä häntä.

Täytyy jatkaa yksinään 10sek - 3min paikkiksia eri paikoissa ja katsoa, että koira pysyy rauhallisena. Koska eihän se makaamaan opi kuin tekemällä. Yksinään se on ollut rauhallinen, enkä ole koskaan ajatellut sen nousevan paikkiksesta tai lähtevän sieltä mihinkään. On vain äärettömän rumaa tuollainen vekslaaminen paikasta toiseen.

Treenin jälkeen Liikkis pääsi loikkaamaan laiturilta järveen ja kyllä junnu nauttikin. Vaikka korvat meinasivat olla hieman koristeea. On yksi asia, mitä tuo koira rakastaa yli kaiken ja se on kyllä uiminen.

Viimeviikonlopun (to-su) Linkki vietti vapaata minusta, kun tyyppi lähti hoitoon entiselle puolisolleni. Miehet nauttivat toistensa seurasta ja Linkki oli kuulemma hurmannut taas monia ihmisiä ja lisää hoitajaehdokkaita on jostain syystä ilmestynyt pilvin pimein. Luulisin siis koiran käyttäytyneen hyvin. On aina ilo kuulla kehuja omasta koirasta.

Meillä tuli myös Linkin kanssa 2v yhteiseloa täyteen kesäkuun 28 päivä. Eihän minusta koskaan pitänyt tulla bordercollien omistajaa. Enkä miellä itseäni vieläkään bortsuihmiseksi, olen enemmänkin Link-ihminen. Tekemisemme etenkin viimeisen vuoden aikana on mennyt huimasti eteenpäin ja nyt vihdoin voidaan alkaa treenaamaan tuleviakin luokkia, kun tilasin ruututamineet, ohjatun noudon kapuloita, sekä tunnarit kotiin. Iik! Pitää keksiä joku juttu tuohon tunnarin treenimiseen, sillä minulla ei ole mitään hajua miten liikettä lähtisi opettamaan.

Maanantaina meidän lauma hajoaa, kun nykyinen puoliso astuu armeijan vihreisiin. Saa nähdä, mitä bortsupojan kanssa keksitään kahdestaan.

BC-treenit

Keskiviikkona treffaat ihanaa narttukaksikkoa; Hoinaa&Chhainaa, sekä heidän omistajaansa Beaa. Muutaman kerran on pitänyt jo nähdä, mutta suunnitelmat ovat aina enemmän tai vähemmän kaatuneet. Nyt laitettiin tilaukseen kaunista päivää ja aamun sateiden jälkeen saatiinkin oivallinen treenisää. Kerrankin onnisti!

Linkki joutui kentän laitaan kiinni, kun rakentelin ruudun. Bea treenasi Hoinan ensin, ja nuoriherra sai kerätä lämpöä piuhassa, kun narttu kehtasi mennä hänen ruutuunsa ja noutaa (miltei hänen) kapuloitaan. Miettikää nyt mikä vääryys! Käsissäni minulla oli siis hyvin virtaa täynnä oleva junnu, joka hinkui tekemään. Ei hirveästi tarvinnut etsiskellä sitä tekemisen intoa tyypin loikkiessa tasajalkaa sivullani. Oli minulla joku suunnitelmakin, mutta onnistuin unohtamaan sen täydellisesti. Pitäisi oikeasti kirjoittaa ylös, ottaa kynä ja paperia treeniin mukaan ja tehdä vain ne asiat mitä oli suunniteltu - ei mitään muuta.

Otettiin homma seuruulla haltuun ja lähetin Linkin tyhjään ruutuun. Haki hyvin, ehkä vähän liian vasemmalle. Palkkasin ruutuun. Toistin eri matkalta tämän kolmesti ja kerran jouduin käskyttämään tyypin korjaamaan sijaintiaan. Hyvin kuitenkin löysi ruutuun ja pysyi siellä. Koitin seuruutella Linkkiä pois edistämisestä pikkuisen. Hitaassa vauhdissa se tekee paljon parempaa työtä, tarkempaa. Kävelyn nopeutuessa normaaliin käyntiin, bortsun focus menee enemmän eteenpäin ja se kiiruhtaa. Juoksussa koko pakka hajoaa. Pitäisi keksiä tähän pian joku korjaussarja. Linkki pääsi tauolle.

Seuraavassa setisä junnu sai tehdä seuruuta, yhden liikkeestä maahan jäävän, joka arpoikin seisomaan jääväksi. Mistä tämä yhtäkkinen epävarmuus? Pelotaa huisisti, kun pitäisi alkaa jo treenaamaan istumaan jäävääkin, että miten lie tuo mustavalkoinen niitä sitten sekottelee. Kerkesin valitella Bealle myös nouto-ongelmasta. Sain lainata heidän kapulaansa ja yhtäkkiä minulla olikin taas taitavasti noutava bortsu, joka ei leiki ja mählää kapulalla, ei varasta kapulalle, eikä väistä kun otan sivulta kapulan. Linkki meinasi irroittaa tosin liian aikaisin, mutta piti kuitenkin hyvin, kun erikseen käski pitämään. Kokonainen nouto tehtiin kahdesti. Jätin kapulan maahan ja seuruutin tyypin hetken matkan päähän. Ajatuksenani oli ottaa luoksari - sika kuitenkin varasti luoksarin ennen käskyä. Palautin aika ilmeettömästi Linkin takaisin paikalle ja jätin sitten narupallonkin, niin että junnun piti juosta niistä väleistä. Hirveän tahmeasti se tuli, mutta ei kuitenkaan tainnut edes ajatella ottavansa kapulaa. Linkki pääsi vielä tervehtimään Beaa vapaasti ja kovasti olisi ollut toisen namitaskussa.

Lopuksi bortsut pääsivät juoksemaan hetkeksi kentälle, mutta mustavalkoinen ei hurmannut kumpaakaan neitokaista energisyydellään.

Ja mitä henkilökohtaisella tasolla sain, niin oli ihan törkeän upeaa päästä näkemään enemmän rotua, ja juttelemaan upean ihmisen kanssa. Tällaisiä treenejä olen ehdottomasti kaivannut!

Noutokuvasta kiitos Bea!

Treenaus, ai niin mikä?

Olen kuullut urbaanilegendan siitä, kuinka koiran ilmoittaminen tokokokeeseen lisää treenin määrää vähäisestä aina jokapäiväiseen. Mutta pääsääntöisesti kuitenkin edes jonkin verran. Sain tietää meidän koepaikastamme kesäkuun alussa. Tämän jälkeen olemme treenanneet kerran kunnolla oikeasti treenaten, sekä kerran käyty mätsärissä. Muun ajan olen lähinnä käyttänyt mielikuvaharjoittelun ja jännittämisen sekaiseen pyörimiseen ilman koiraa. Toki elämä heitti kiireisen viikonkin, kun viimeisestä 28 päivästä 24 päivää olen ollut töissä ja väsymys alkoi iskeä tähänkin puurtajaan.

Maanantaina kuitenkin sain raahattua väsyneen itseni ja intopinkeän treenikoiran kentälle. Treenattiin nyt nurmikentällä, koulun vieressä. Häiriönä koripalloilevia lapsosia. Ajatuksena oli ottaa paikkamaku heti alkuun, mutta jouduttiinkin odottelemaan hirvittävän kauan viimeistä koirakkoa. Heittelin Linkille frisbeetä ja jotain muuta pientä tehtiin siinä. Sitten paikkamakuuseen. Alussa oli sählinkiä, kun yksi koira ei suostunut asettumaan riviin ja lähinnä vain huusi ja huusi. Tyyppi pois rivistä, jotta asiat saatiin etenemään. Linkki alkoi hieman rauhattomasti piippailla tässä tilanteessa. Otin kunnolla etäisyyttä rivistä ja käskin koiran rauhoittumaan kauemmas, ennen kuin tilanteen mennessä ohi, tulin takaisin riviin.

Linkki oli keskikoira kahden belgin välissä. Alkuun meille tehtiin luoksepäästävyys kertaa kaksi. Molemmilla kerroilla paimen nousi tervehtimään tuomaria, mutta ei teilannut tätä totaalisesti hyppäämällä syliin rakastamaan. Menee läpi minun kriteereistäni. Ei tarvitse olla täydellinen, mutta pitää hillitä itseään edes vähän.

Paikkamakuu, 2min. En oikein tiedä mitä sanoa. Makasi joo, ja hiljaa, mutta se kaikki oheissälä. Levoton makuu - ei siksi, että koira olisi paineessa, vaan siksi, että sillä oli kai tylsää ja se oli vähän epävarma mitä haetaan. Se tarjosi päätä maahan hetkeksi, mutta koska tästä ei tullut palkkaa, alkoi painon vaihtelu puolelta toiselle ja kehtasi se vähän koittaa ryömiä eteenpäin laskiessaan päätä maahan. Sika, mikä sika. Kuitenkin pysyi maassa, eikä kuvitellut sinällään edes nousevansa, vaikka idea tuntui olevan enemmän ja vähemmän hukassa koko koiralta. Epävarmoi sivulle nousua ja ennen lupaa oli puoli-istuva. Käskin takaisin maahan ja sieltä sivulle - tarkemmin kun miettii, niin olisi pitänyt vapauttaa makuusta.

-> Tähän on otettu korjaussarjana kuluneen viikon aikana n. 15sek-2min paikkamakuita vapauttaen maasta ja hyvästä ja rauhallisesta makuusta. Säheltää vieläkin toki sitä, mitä pitää tehdä, mutta nyt on pysynyt painon vaihtelu puolelta toiselle pois, mutta pää on mennyt ylös/alas liikettä. 

Tehtiin myös hyppyä - tai lähinnä sitä, että sinne ei karata, kun sanon "valmis". En tiedä, onko valmis sana liian lähellä sanaa vapaa tai jes, jotka ovat kumpikin meillä vapaustuskäskyjä (jes enemmän palkkaukseen liittyvä). Into ja focus hypylle olivat hyvät, ei tarvinnut arpoa meneekö yli ja pysähtyykö. Vähän meinaa stepata etutassuilla, kun palaan vierelle, mutta huomattavasti parempi.

Muuta ei sitten siinä treenissä tehtykään, kun oma väsymystaso alkoi olla hyvin korkealla. Ei tule mitään, jos koko kroppa ei ole mukana toimessa. Tiedän Linkin osaavan kaikki ALO:n liikkeet, siitä ei ole kysymys. On kysymys siitä, hallitsenko minä pääni ja koirani. Toivon jännityksen laskevan seuruun intoa hieman, jolloin koira olisi enemmän oikealla paikalla. Nyt sillä on kiire edetä, eikä pysy tahdissani. Kunhan muistan käskyttää oikein, kuuluvasti ja olla itse rauhallinen ja määrätietoinen, loistaa koira rinnallani. Minun pitää pitää tämä vene pystyssä, sillä Linkki ansaitsee ja tarvitsee tukeni.

Mieleni on ollut rauhallinen. Olen hirveä jännittäjä, mutta en ole ehtinyt tai onnistunut muodostamaan mitään hirveää painetta kokeista. Ovathan ne ensimmäiset, mutta mitä sitten jos ei saada tulosta? Ne ovat ensimmäiset virallisen, niin minulle kuin koiralle. Kaikki ei varmastikaan tule menemään putkeen. Olemme molemmat untuvikkoja asian kanssa ja oikeasti meidän ei edes pitänyt päästä kokeeseen, vaan ilmoitin Linkin lähinnä "läpällä, koska siellä on kuitenkin täyttä". Ja kappas, varapaikoilta päästiin mukaan.

Me ollaan hyviä, me ollaan tiimi. Kun me uskotaan itseemme, vaan taivas on rajana.

Hyviäpahojatreenejä

Mikä treeneissä oli hyvää: Paikkamakuu, hyppy, jäävät
Mikä treeneissä oli huonoa: Ruutu + yleinen oleminen

Aloitetaan huonoista: Linkistä on tullut pieni sikapossu. Olen arvostanut koirassa aina pientä röyhkeyttä ja kannustanut bortsua olemaan röyhkeä. Tänään kuitenkin se kehtasi karata käskyn alta toisen koiran pallon perään. Kirosanoja karjuessani bortsu ei kuitenkaan lähtenyt haastamaan pallosta, vaan luimuili muuten vain. Kävin hakemassa eläimen pois kentältä sadatellen ja kainalokyydillä. Sen jälkeen bortsu treenasikin sitä, miten käskyn alta ei lähdetä, vaikka tennispallo pomppisi likimain päin näköä. Nopeasti juttu meni perille.

Linkillä oli myös tuhottomasti energiaa ja se pieni seuruupätkä mitä yritettiin tehdä oli silkkaa keulimista ja poikittamista. Huh huh, sanon minä.

Ruutu taas. Tyhjään ruutuun lyhyeltä matkalta se menee hyvin, hakeutuu loistavasti likimain keskelle ruutua. Pidemmällä matkalla tein niin, että lähetin koiraa targertille. Se lähti hyvin, mutta epävarmuus iski. Uudella käskyllä löysi ruutuun. Helpotin matkaa huomattavasti, mutta taas himmaili - teki kuitenkin itsenäisen ratkaisun juosta vielä eteenpäin ja löysi ruudun hyvin. Kerran hihkaisin "jes" liian aikaisin ennen ruutua ja lisäsin vaan koiran epävarmuutta tekemisestään. Täytyy ottaa nyt kuureittain juoksemista ruudulle pidemmältä matkalta, ettei jumahdeta lyhyelle matkalle.

Mitä niihin hyviin tulee, niin: Hyppyä tehtiin nyt hieman yli Linkin säkäkorkeuden kokoisena. Ennen se ei ole suostunu (/uskaltanut) hypätä, jos hyppy on ollut täyskorkuinen. Voi johtua siitä, ettei se tiedä mitä esteen takana on, kun ei kunnolla näe sinne. Nyt se kuitenkin hyppäsi hyvin, haki tarpeksi etäisyytä hyppyyn ja oli muutenkin bueno. Tein yhden kokonaisin liikkeen, mutta enemmän palkkailin hyvästä pysähdyksestä esteen taakse.

Otettiin paikkamakuu, ennen kuin yksi treenitovereista lähti. Linkki rivin keskelle narttujen väliin, joista toisella oli juoksut. Vähän arvelutti, mutta päätin kokeilla. En vaatinut päätä maahan, koska koira oli hyvässä mielentilassa. Linkkiä häiritsi hieman se, että liikkuroin liikkeen, ja se taisi mennä jollain sanalla maahan valmiiksi. Pitäisi saada joku muu liikkuroimaan, niin voisi keskittyä omaan suoritukseen. Jäi kuitenkin hyvin ja suoraan maahan. Poistuin koiran luota n. 25m päähän (koska en muista mikä oikea matka olikaan), ja annoin maata täyden 2min. No, vesisadehan rankkeni ja vierustoverit - kuten Linkkikin alkoivat näyttää enemmän uimassa käyneiltä. Kuitenkin bortsu katsoi kerran taakseen (haukahtiko koira vai kuuluiko kovaääninen auton ääni - en muista) ja muuten sen focus oli edessä päin - minussa. Se ei myöskään reagoinut, kun liikkuroin ohjaajat takaisin ja nousi sivulle hyvin. Palkkasin sen ruhtinaalisti. Koko 2min koira makasi hiljaa, rivin keskellä. Uusi erävoitto! (Alkoi vain tuntumaan, ettei mitään ongelmaa edes ole ollut, vaan olen kuvitellu sen)

Paikkiksen jälkeen tein sateessa (kerrankin) märkää maata ja paskaa ilmaa hyödyntäen jäävät. Ensin seisomaan jäävän ja sitten maahan jäävän. Niissä ei ollut mitään ongelmaa, muuta kuin liian innokas seuruu. Pitäisi saada tehtyä sille jotain, kunhan vain keksisi mitä. Muuten täysin antoisat treenit.

Käveltiin vielä kotiinpäin juoksunartun kanssa ja onnea on koira, joka ei reagoinut juoksuihin mitenkään. Nartun tärpit tosin eivät olleet lähelläkään, mutta ihanaa omistaa koira, joka on tasapainoinen ja järkevä. Pelkäsin urosta otaessani jotain 24/7 kiimassa olevaa höyrypäätä, mutta kerta toisensa jälkeen jaksaa tuo mustavalkoinen rakkauspiski yllättää omistajansa.

Tähtiä tavoitellen

Saako hehkuttaa? No ehkä ihan vähän vain. Treenit olivat tänään hiekkakentällä, saa oli ensin pilvinen ja lopuksi kuitenkin saatiin vesisade niskaan. Ei onneksi kovinkaan raju, mutta sade kuin sade.

Aloitettiin Linkin treeni kaukoilla. Tavoitteena saada yksi nätti maasta seisomaan vaihto häiriössä. Linkki valuu hyvin nopeasti epävarmuutaan tai liikauttaa vähintään takajalkaa eteenpäin, jolloin sarjan jatkaminen on koiran kannalta vaikeampaa. Jumppasin ensin sivulla istu-maahan vaihtoja, joita ei olla tehty ties kuinka pitkään aikaan. Hyvin se kuitenkin teki ja vajosi maahankin nätisti. Yritin nostaa sitä ensin n. 5m välimatkalta seisomaan, mutta epävarmuus raastoi nuorta koiraa. Lyhyemmältä matkalta se nousi nätisi ilman askelta. Pitää siis treenata vielä enemmän ja enemmän vaihtoja kotona ja viedä niitä pikku hiljaa sitten ulos. Sisällä Linkki tekee nätisti vaihdot, mutta sortuu nopeasti sähläämiseen.

Otin sen kanssa luoksaria. Ensimmäisellä jätöllä koira nousi pompahdellessani kutsupaikalle ja tuli luokse. Palautin alkuun ja namiavulla autoin takamuksen maahan. Tuskin Linkki olisi tarvinnut sitä, kun toinen luoksari ilman namiapua ja takamus löysi edelleen maahan nopeast ja hallitusti. Linkki tuli myös pitkästä aikaa laukalla luokse. Olen jotenkin onnistunut rikkomaan varmaan liikaa vaatimalla luoksaria hitaampaan. Nyt ei kuitenkaan ollut sitä ongelmaa näkyvissä.

Tehtiin myös ruutua - lähetin koiran tyhjään ruutuun ja käskin pysähtymään, josta palkka. Linkki löysi hyvin 2-10m matkalta ruutuun ilman ongelmia. Sillä on selkeästi jo idea mitä sen pitää tehdä. Täytyy seuraavalla kerralla tehdä pidempää matkaa targetilla muuttaa hieman treenisysteemiä siihen, että koira tekee itse ratkaisuja. Nyt ruutu on jo ideatasolla okei, mutta suoritus vaatii paljon varmuutta.

Linkki tauotteli hetken aikaa ja palatiin hypyn ihmeelliseen maailmaan. Ei varastanut, mutta menohaluja oli. Kuitenkin hyppäsi ensimmäisellä käskyllä yli empimättä. Koira jää minun makuuni liian lähelle hyppyä, joka korjaantuisi targetilla. Nyt kuitenkin seisominen oli varmempaa ja pystyin tulemaan pari kertaa koiran vierelle palkkaamaan sen ilman tassujen liikehdintää. Silkkaa voittoa siis.

Ruutua myös toiseen settiin. Pari kivaa irrotelua lyhyeltä matkalta. Nyt näkyi jo epävarmuus ruutuun menossa, kun tyhjille meni. Kokeili olisiko okei jäädä ruudun etukulmaan, mutta uudella käskyllä haki takareunaa hyvin. Ei kuitenkaan tarjonnut kiertoa tai mitään muutakaan.

Linkki teki jäävien erottelun - yksi seisomaan jäävä, ja sen jälkeen heti maahan jäävä. Molemmat puhtaita. En nähnyt, että olisi hiipinyt seisomaan jäävässä perään, ja pysyi paikoillaan, vaikka kiersin koiran. Tähän lisäsin vielä luoksarin, josta palkkana hyvän istumisen jälkeen frisbeen heitto.

Treeneistä jäi hirveän hyvä fiilis. Etenkin kun paikalla oli vielä juoksunarttu ja koira toimi normaalisti. On onnea uros, joka kestää myös juoksuisen nartun läheisyyden ja tekee töitä antaamuksella tuollaisessakin tilanteessa. Treenikentältä kotiin käveltiin myös juoksunartun kanssa, eikä Linkin käytös poikennut juuri ollenkaan normaalista. Onnea on tuollainen koira. <3

 Kuvista kiitos Jassu!