Uudella kentällä

Rasti seinään! Me käytiin viidennen kerran tänä vuonna treenaamassa jonkun kanssa. Hyvin huomaa, että oman väsymyksen ja asioiden käsittelyn jälkeen on hirveän mieltä ylentävää käydä oikeasti kentällä toisen ihmisen kanssa. Olen ollut pidempään mieltä, että jos saisin valita koira piireistä vain sen kisaamisen ja koiran kanssa olemisen ilman muita koiraihmisiä, niin olisin tyytyväinen. Ei tarvitsisi kuunnella arvostelua tai mitään muutakaan negatiivista, mitä koiramaailma tuntuu olevan hirveän täynnä. En tiedä onko se vasta viimeisen muutaman vuoden ilmiö, vai jo pidempikestoinen, joka on noussut enemmän esiin vain nyt. En kuitenkaan pidä siitä, enkä ole halunnut hakeutua paikkakunnan koirayhteisöihin sen enempää kuin on ollut tarvettakaan. Koko vuosi ollaan enemmän ja  vähemmän treenattu keskenämme.

Eilen selailin tokokokeita ajatuksella siitä ensimmäisestä ALO1 -tuloksesta. Se kuitenkin vaatisi enemmän häiriötreeniä kuin ollaan tehty. Etenkin liikkuroitua treeniä, koska minä ahdistelen ja jäykistelen liikkuria. Joudun focusoimaan ajatukseni lähinnä vasemman ja oikean ajatteluun, sekä liikkurin kuunteluun. Itsevarmuuteni karisee huomattavasti pois toisen liikkuroidessa, etenkään, jos en tiedä miten seuruukaavio menee. Linkki ei ole koira, joka peilaa minun tunteitani niin paljoa, mitä Oca teki. Siitä kuitenkin tulee tasapainottomampi seuraaja, jos itse menen epävarmaksi. Se kupla, mihin pääsemme kahdestaan tehdessä ei ole sama kuin se, johon pitää ottaa liikkurikin mukaan.

Katja onneksi suostui lähtemään kanssamme kentälle. Linkki teki ensimmäisessä setissä alokkaan liikkeitä. Liikkuroimatonta seuruuta, pitkääkin pätkää juoksuosuudella varustettuna. Se näytti ja tuntui hyvältä. Tyyppi on alkanut pitämään ihan kunnolla paikkansa, eikä tiputellut kontaktia. Fiilis oli hyvä. Seuruun jälkeen otettiin maahan - ja seisojäävät, joissa ei niissäkään mitään ongelmaa. Halusin nostattaa hieman koiraa, joten seuraavaksi otin luoksarin. Istuminen perusasentoon oli linkkimäiseen tapaan aavistuksen hidas. Palkkasin sosiaalisella palkalla luoksarista ja siirryin kaukoihin. Ensimmäinen nousu ok, samoin maahan meno, mutta seuraavan nousun ennakoi. Käskin uudestaan maahan, mutta ennakoi taas. Kävin aloittamassa liikkeen kokonaan uudelleen vähän eri paikalta ja tällä kerta koiran korvatkin olivat mukana. Palkka leluriehulla ja siitä suoraan kapulan pitoon. Rauhallinen pito, eikä koira karannut sivulta kapulan pois oton jälkeen.

Koko setistä jäi hyvä fiilis ja tyyppi toimi kuin puolikas ajatus. Linkki pääsi nesteytyksen jälkeen lepäilemään häkkiin. Teknisesti se osaa hyvin, vire pysyy hyvin ylhäällä. kestää varmasti pitkän palkattomankin pätkän, sekä palkkautuu hyvin rapsutuksista. Pysyy myös hyvin mukana, kunhan muistan itse käskyttää sen mukaan ja huolehtia, että se pysyy mukana.

Toisen setin alkuun Linkki teki liikkuroitua seuruuta. Selkeästi huomasi, että minä jännitin liikkuroimista. Seuruu oli huomattavasti huonompi kuin keskenään tehdessä ja focus meni itselläni muuhun kuin koiran seuraamiseen. Samalla se itsevarmuus ja reippaus katosi, jolloin koira lähti edistämään ja seilaamaan vähän. Pysyi kuitenkin hyvin mukana, tiputti kontaktin paristi, mutta ei kokonaisuutena ollut kovinkaan rumaa. Itse rentoutuessani palasi Linkkikin oikealle paikalle ja teki paremmin. Eli lisää vaan liikkuroitua tekemistä.

Muisteltiin tyypin kanssa ruutua. Sillä oli kuitenkin enemmän mielessä kapuloiden hakeminen, joten jouduin lähettämään ensimmäisen kerran sen läheltä ruutuun. Hyvin Linkki kuitenkin muisti ruudun, vaikka sitä on varmastikin tehty viimeksi kolme kuukautta sitten? Vai enemmänkin. Kolme kivaa ruutuun menoa - siihen oli hyvä jättää. Link teki myös minuutin paikkamakuun Katjan treenatessa Lumoa vieressä. Hieman se katseli Lumon suuntaan, mutta ei reagoinut käskyihin.

Lopulta käytettiin treenikolmikko metsälenkillä ja onnistuttiin hukkaamaan itsemme hetkeksi metsään. Ei mennyt taas niin kuin strömsöössä, mutta ainakin treenit olivat hyvät. Asiat ovat paljon paremmalla mallilla, kuin mitä itse ajattelin.