keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Mitä me ollaan tehty viimeaikoina?


...laitettu kotia joulukuntoon. Minäkin, joka en joulusta välitä, olen laitellut kynttilöitä sinne tänne ja jopa jouluvalot koristaa olohuonetta. Pientä siivousurakkaakin on tehty ja ulkolyhtykin palanut miltein joka päivä.

...tarvottu metsiä lävitse. Vietetty tosi paljon aikaa hihnatta ja korostettu lähellä pysymistä, kun koiran nenä meinaa viedä vähän liikaa mennessään. Tänäänkin jäniksen jälkien jäljittäminen olisi ollut hieman kiintoisampaa kuin korvien auki pitäminen. Vaikkakaan en kovin suurta ongelmaa ole nähnyt enää, kun koira kuitenkin entisen sinkoilun sijaan pysyy näköetäisyydellä ja herää hajumaailmoistaankin kovemmalla käskyllä. Ainahan olisi kivempi, jos se olisi myös omatoimisesti hereillä ja pitäisi laumastaan huolta. Sen takia olenkin välillä hylännyt sen laumasta kääntymällä täysin eri suuntaan, minne Linkki tietää tutun reitin menevän. Hyvin se on aina palannut ja ollut hetken tarkkaavaisempi menemisistäni.

...treenattu asennetreenejä. Kaipaan bortsun seuruuseen enemmän potkua ja ollaankin työstetty lyhyitä treenejä lelupalkalla. Vahvistettu oikeaa paikkaa kainalopalkalla, niin käännöksiin kuin siirtymisiin ja peruutuksiin. Kohtuu vauhdikasta treeniä, jonka pääpaino on ollut tosiaan karsia edistämistä, löytää oikeaa paikkaa, sekä lisätä tarkkuutta korkeammassa vireessä. Pikku hiljaa pitää alkaa jättää lelua kainalosta ja siirtää sitä muihin kohteisiin ja lisätä häiriötä treeniin ja katsoa miten näyttävyys pysyy tekemisessä.

...noudettu palloa. Olen itse ollut kranttu heittelemään mitään lentäviä objektiiveja silmää käyttävän koiran päänmenoksi. Olen kuitenkin yhdistänyt tähän perus pallon heittoon enemmän malttitreeniä ajatellen noutoa. Palautuksia en ole vahvistanut, mutta pallon lentäessä pitää pysyä paikoillaan, ellei toisin ole sanottu. Muuten ei saa hakeakaan, vaan minä haen lelun ja lähdetään pois. Haastetta on tuonut lumi, johon narupallo uppoaa hyvin. Koira pääsee käyttämään nenäänsä eri tavalla etsiessään palloa, josta on joutunut luopumaan jo kerran mahdollisen katsekontaktin vuoksi. Linkiltä onkin alkanut hienosti löytyä malttia, vaikka se kiihtyykin kuormittamisesta.

...ollaan myös vahvistettu objektiivien kiertämistä. Linkillä oli tapana hakeutua kiertämiskäskyllä merkkaamaan objektiivia, kuten merkkiä. Oli kierrettävä kohde sitten mikä tahansa. Haluan sen kiertävän nopeasti ja tekevän tiukan käännöksen, joten lelupalkka on otettu myös tähänkin, kun kannustamalla bortsu ei ole osoittanut toivottua tulosta. Treenikerta sillä meni ymmärtää, että lelu lentääkin taaksepäin kierron jälkeen - jolloin koira luonnollisesti irtoaa myös nopeammin merkkaamasta. Olen viivyttänyt pallon heittoa aina pidemmälle ja pidemmälle. Ollaan myös vaihdeltu kierrettäviä objektejä puista, tolpista, autoista, renkaista aina taloihin saakka. Haluan saada focuksen ja tekemisen oikean näköiseksi ennen kuin siirryn tarpeeksi ison kartion kiertoon koiran kanssa.


...opeteltu auttamaan arjen askareissa. Link kerää tyhjiä pulloja tai tölkkejä ympäristöstä. Se nostelee pudonneita asioita, kuten vaatekappaleita, ruokailuvälineitä ja pudonneita ruokatarvikkeita. Uusimpana ollaan otettu treeniin asioiden tuominen pöydältä. Sitä on tietenkin hieman hankaloittanut se, ettei koiralla ole lupaa mennä nenineen matalan sohvapöydänkään tasolle. Kuitenkin treeni ei ole tuottanut ei-hyväksyttävää käytöstä ja Linkki tunnistaakin nimeltä kaukosäätimen, lankakerän, sekä tupakka-askin. Se on nauttinut pikkupuuhailusta sisällä ja huomattavasti myös rauhoittunut lelujensa tarjoamisen kanssa, kun saa olla muulla tavoin hyödyksi.

...on kulkenut henkilökohtaisena varjonani. Näin lomaillessa tulee vähemmän tehtyä mitään, joten arki korostuu meillä. Koiran kanssa toki touhutaan ja sen ottaminen pikkujuttuihin mukaan on helppoa. Link tulee mukaani viemään pyykkejä pyykkitupaan, roskia roskakatokseen, hakemaan postia laatikosta ja välillä se pääsee erikoisvieraana kauppakäynnille mukaan autoon istumaan. Ei ole oikein muuten tullut liikuttua autolla ja tunnetusti mustavalkoinen rakastaa autossa istumista.

...toimitettu seurakoiran virkaa. Link on päästänyt taloon hyvin sisään kaikki vierailija ja opetellut ottamaan ihmisiä rauhallisesti vastaan. Vieläkin se häikäilemättä ui liiveihin sopivan rapsuttajan astuessa kuvaan, mutta malttaa myös hyvin rauhottua makoilemaan omiin oloihinsa ellei vieras itse lietso sitä riehaantumaan.

...tehty hieman diy-projekteja, joista koitan saada jonkin näköistä postausta aikaan niiden valmistuttua lopulliseen formaattiinsa. Nyt projektin aiheina ovat olleet kuppiteline kahdelle kupille (ruoka- ja vesikuppi, luonnollisesti), sekä hienohelmalle oma peti - vihdoin ja viimein. Vaikkakin koira viettääkin suurimman osan ajastaan sohvalla makoillen.

...pohdittu ruokintakuvioita vaihtelun vuoksi. Tuntuu, ettei niiden pohtiminen lopu koskaan. Ruokinta on nyt reilu puolivuotta ollut kohtuu samalla kaavalla, mutta tuntuu, että toivotut tulokset puuttuvat edelleen. Toki siinä oli välissä taas kausi, jolloin koira ei oikeastaan saanut lihaa ollenkaan evakossa asumisen takia, jota ollaankin tässä nyt paikkailtu. Sellaista soutaamista ja huopaamista tuntuu olevan tuon safkan kanssa. Lähinnä sen määrä ja laatu.

...yritetty kuvata kivoja talvikuvia. Mutta jostakin syystä järkkärin runko ei inahdakaan enää. En tiedä mikä sille on tullut. Pitäisi hieman tutkia asiaa ja koittaa ladata akku vielä kerran. Muuten onkin edessä uuden rungon hankkiminen. Ei kenelläkään olisi suositella tai myydä vanhaa runkoa meille? Tai järkevän hintaisia uusia runkoja, joihin menisi canonin objektiivit suoraan.


tiistai 25. lokakuuta 2016

(Ensi)lumi


Sataa lunta. Se tarkoittaa joka talvi samaa asiaa. Meidän harrastusrintamalla hiljenee lopullisesti. Tämä vuosi ei muutenkaan ole ollut mitenkään hyvä harrastusvuosi treenillisesti, mutta tuntuu silti, että olemme saavuttaneet enemmän. Kaksi muuttoa, yllättävän raskas alkuvuosi töissä, sekä sen jälkeen yötyöt ovat sotkeneet normaalia rytmiä. Emme ole päässeet tekemään niin paljon kuin olisin halunnut, mutta minusta tuntuu silti, että tämä vuosi on kasvattanut meitä enemmän yhteen kuin kaksi aikaisempaa.

Täällä Kuopion suunnalla meillä ei ole treenipaikkaa. Emme koskaan ole viihtyneet oikein halleissa ja kylmä hiipii jäseniin. Hetkeen ei ole viitsinyt tehdä edes paikkamakuu treeniä, kun lämpötila on vaihdellut miinusasteisista luvuista hieman plussalle. Olemme kuitenkin lenkkeilleet, tehneet pientä lenkkitokoa, totutelleet uuteen ympäristöön ja elämän sääntöihin. Laumaan lisäyksenä tullut kissa on ottanut oman osansa projektista. Meillä käy enemmän vieraita, jotka bortsu on opetellut ottamaan vastaan.

Täällä välimatkat on pidempiä. Koirallisia ystäviä ei ole lähimailla niin paljoa, enkä ole edes vielä kerennyt kartoittamaankaan kaikkea. Saati tutustumaan ihmisiin, koska ensimmäiseksi monen vuoden työ- ja stressiputken jälkeen olen ottanut aikaa itselleni enemmän kuin koskaan. Se on kannattanut, sillä energiavarannot alkaa palautumaan ja ajatukset luistamaan paremmin. Elämä on kivaa.


Harrastusrintamalla hiljenee, mutten silti ole lakannut arpomasta, että kahlaisimmeko kasaan TK1:n vai siirtyisimmekö suoraan avoimeen. Olen kuitenkin alkanut pikku hiljaa kallistumaan sinne TK1:n puolelle. Kaipaamme niitä onnistumisiä koirakkona. Samalla pohdin, jos kroppani kestää, paluuta agilityn pariin. Vuoden alkuun olen suunnitellut itselleni fyssarikäyntejä, jotka kartottaisivat selän tilannetta ja antaisivat minulle keinoja hallita ja vähentää sen kipuilua. Nyt se on kestänyt yllättävän hyvin matkassa. Suunnitelmat on aina suunnitelmia, ja monta asiaa voi mennä vikaan. Tulevaisuutta ei voi kirjoittaa valmiiksi - sen tämäkin vuosi on opettanut.

Meillä on kuitenkin kaikki hyvin.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Kuorma liikkuu


Elämme vaihtelun vuoksi elämää kahden kodin välillä. Se ei varmastikaan ole koiralle yhtään sen helpompi yhtälö kuin minullekaan. Meidän päivämme Turengissa lähenevät kovaa vauhtia loppuaan. Omat työkuviot ja elämänmuutos suuntaan, joka ei ollut suunnitelmissa, ajavat tekemään ratkaisuja. Haluan jotain tuorretta, jotain uutta. Olen suunnitellut lähtöä eteläisestä Suomesta jo pidempään. Ensin lähdön piti suuntautua pääkaupunkiseudulle, mutta tarkemmin mietittynä siellä on kiva käydä - ei asua.

Nyt tavaroidemme ja uuden kodin suunnaksi on valikoitunut Kuopio, tarkemmin Karttula, Pohjois-Savo. Etelään jää monta ihmistä, etenkin koiratuttuja, joita jään kaipaamaan. Kilometrejä ei kuitenkaan ole mitenkään järkyttävän paljon välissä. Autolla tai julkisilla nekin on taitettavissa.

Metsäkunnasta toiseen metsäkuntaan. Savossa meitä odottaa tilava rivitalokaksio pienellä pihalla ja omalla saunalla. Samassa rivitalokommuunissa asuu tuttuja muutamiakin kappaleita. Kuopion harrastuskoirapiireihin en sen enempää ole tutustunut, lähinnä itsekseni naureskellut, että pitää varmaan tuon sekarotuisen ajokoiran seuraksi hankkia se aito ja oikea metsäkoira. Muita ei kylänraitilla oikein tule vastaan.

ps. meitä voi seurata instagramissa @bctakeachanceonme

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Sä tsiigaat voittajaa~

Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. 
Kaikki likoon vaan vaik se suututtais kaikkia. 
Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta! 
Kyyneleitä, verta, hikee. 
Loppuun asti vetämistä, vannomista Herran nimeen. 
Voitontahdon näät silmistä. 
Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä.


Cheekin Jippikayjei on biisi, josta vitsailin tekeväni meidän ensimmäisen ALO1 -tuloksen videon. Se oli alunperin Ocan biisi - sen piti olla meidän ensimmäisen tokokokeen täydellisen tuloksen biisi. Kun Ocan kanssa kisaura jäi näyttelyiden saralle, pieni mustavalkoinen rimpakinttu astui isoihin saappaisiin. Päivä toisensa jälkeen tavoite tuntui mahdottomalta, mutta hitaasti valettiin itsevarmuutta. Kaksi möllikoetta, kaksi virallista. En nostanut kolmanteen viralliseen odotuksia kovin ylös.

Olin hiljaa, en kertonut oikein kenellekään, että koe on varattu. Enimmäkseen tein mentaalitreeniä, mielikuvaharjoittelua. Koiran kanssa suhde kehittyy koko ajan. Meillä on mielestäni ollut hyvä suhde Linkin kanssa, mutta aina, kun sanon näin kävelemme parikuukautta eteenpäin uusissa haasteissa ja selätämme ne. Olemme aina uudella levelillä, vaikka luulin hetken kaiken olevan jo saavutettu. Siinä sivussa, missä minä kasvan ihmisenä, on Linkki kasvanut koirana. Olin luottavainen. Koira on teknisesti hyvä, se kestää palkattomuutta, sen pää pysyy menossa, jos minunkin pääni. Olen listannut ongelmakohdaksemme itseni.

Sunnuntaina, 28.8 suuntasimme Ylöjärvelle Harri Laisin silmien alle. Koe oli ajoitettu muuttokiireeseen, puolittain valvotun yön alle. Siinä kuitenkin oli kaikki onnistumisen aspektit kasassa, kun ensimmäistä kertaa sain mukaan rakkaan ihmisen. Sen kaikista parhaimman tsempparin, jota voi olla. Koepaikalle lähdettiin pienessä kiireessä - kaupassa oli liikaa jonoa ja tuntui, että moottoritie oli täynnä perä edellä vastaan tulevia autoja. Oltiin kuitenkin ajoissa paikalla, vaikka hetken pelästyin alokkaan alkaneen, kun kokoomassa oli hirveästi ihmisiä. Se olikin avo. Onneksi. Olimme silti viimeisiä alokkaassa, vaikka kohtuu hyvin ajoissa.

Meidät sijoitettiin numerolle 13, alokkaassa oli yhteensä yhdeksän koiraa ja olimme vuorossa neljänsinä. Emme siis liian aikaisin tai myöhään. Hetken laskin, että pääsisimme laitaan paikkamakuussa. Kuitenkin makuutettiin 5 ja 4 -koiran ryhmässä, jolloin Linkki jäi kahden uroksen väliin. Luoksepäästävyydessä paimen ei oikein pysynyt pöksyissään, vaan antoi tuomarille kunnollisen halauksen.

Paikkamakuu 10 - Tuli hyvin mukana makuuseen. Oli kuitenkin hieman levoton rivissä ennen liikkeen alkua. Tasasin omaa mieltäni ja komensin koiran tyynesti ruotuun. Se rauhoittui hihnan irrottua. Nätisti omalla käskyllä maahan, sekä jäi hyvin makaamaan. Link makasi koko minuutin rauhallisessa, tarkkaavaisesssa asennossa. Kerran käytti päätä alhaalla ja nappasi ruohotupsua. Ei kuitenkaan ollut levoton tai epävarma, ja oli täysin hiljaa. Koiran luo palatessa se pysyi maassa, vaikka häntä heiluikin. Terhakasti omalla käskyllä sivulle.

Olin tässä vaihessa ylittänyt kaikki koetavoitteeni. Paikkiksesta kymppi. Paikkiksesta, jonka olen onnistunut rikkomaan monesti. Paikkiksesta, jota ei ole treenattu. Siis. Me. Kymppi. Paikkis. Kädet tärisivät ja taisi kyynelkin vierähtää poskelle. Minun hieno pieni paimeneni. Voin kertoa, että jos olisi pitänyt paikkisten jälkeen mennä kehään niin jalkani eivät olisi varmaan kantaneet. Jouduin nytkin tärisemään hetken ja tasaamaan itseäni toisen hetken. Olin niin onnellinen. Onneksi oli seuralainen, joka kasasi kanssani itseni.

Yksilökehään mennessä olin saanut suurimmat vapinani pois, sekä mieleni haltuun. Vein Linkin kehän laidalle hihnassa, ja irrotin sen ennen kehää. Paimen oli hetken aikaa lähdössä tekemään hommia keskenään, mutta nopeasti se palautui työmoodiin minun kanssani, kun muistutin ettei yksin ole kiva tehdä hommia.

Seuruu 9 - PerusLinkki seuruu. Se on parempi, mutta vieläkin tyyppi poikittaa pikkuisen innostuessaan. Pysyi kuitenkin nätisti temponvaihtelut ja muistin tehdä käännökset rauhallisesti ja koiran huomioiden.
Maahanmeno seuruun yhteydessä 9 - Liikkuri vaihtui. En ollut enää ollenkaan varma, oliko kyseessä seisominen vai maahanmeno. Onneksi valokuvamuisti edellisistä suorituksista kertoi maahanmenon, ja arvoinkin sen oikein. Koira tipahti nätisti ja muutenkin nappi suoritus ellei rumaa seuruuta oteta lukuun.
Luoksetulo 9 - Jäi nätisti, eikä vajonnut maahan, mitä on ilmaantunut satunnaisesti. Näppärä ja nopea luoksari Linkiksi.
Noutoesineen pitäminen 8 - Koira kääntyi vähän eteeni liikkurin annettua kapulan. Piti kuitenkin hyvin ja mälväämättä koko ajan. Luovutti nätisti ja pysyi paikoillaan liikkurin käskyyn asti.

Tähän väliin Linkki närkästyi hieman siitä, että hänen kapulansa vietiin pois ja haahuili hetken ennen kuin sain koiran takaisin ruotuun.

Kauko-ohjaus 9 - Ajatukset oli hetken aikaa muualla, mutta jäi hyvin. Ei venkslannut asentoja, eikä ennakoinut. Ihan superhyvät.
Estehyppy 10 - Siis vau. Emme ole treenanneet, ei ollut mitään hajuakaan siitä millä käskyllä koira tulee yli - jos tulee. Edes siinä vai

heessa, kun kävelin esteen toiselle puolelle. Päädyin kuitenkin luoksarin käskyyn ja toivoin, että este osuisi matkalle. Mitä vielä. Linkki teki tyylikkään, puhtaan ja näyttävän hypyn ja olin pakahtua onnesta.

Kokonaisvaikutus 8 - en tiedä miksi kasi, Laisilla ei ollut kommentteja suoritukseen. Palkkasin koiran todella rauhallisesti liikkeiden välissä, lähinnä sanallisesti. Pari kertaa kosketuksella.

Yhteispisteet 182/200, ALO1, KP ja sijoitus 2/9.
Palkintohamppari

En uskaltanut riemuita. En katsonut pisteitä kehässä. Mutta kaikki tuntui hyvältä, kaikki tuntui onnistuneelta. Kaikki oli hyvin. Seuralaiseni nauroi, että olin hypyssä näyttänyt siltä, ettei minulla ole pienintäkään ideaa siitä, mitä tein. Kaaduinkin kehästä poistuessani, kun palkkasin koiraa nauhan ulkopuolella. Hups. Ei edes sattunut (mitä nyt polvi ja käsi verillä). Euforinen fiilis. Minulla ei ollut silloin sanoja, eikä minulla oikeastaan ole vieläkään sanoja. Mutta me tehtiin se. Ja miten makealta se maistui.

Miten makeaa oli olla toisena, hyvillä pisteillä ja omasta mielestä onnistuneella suorituksella. Harmi, ettei siitä ole videota. Monenkaan korviin ei mitätön ALO1 tulos kuulosta miltään, mutta henkilökohtaisesti minulle se on yhden tavoitteen saavuttaminen. Ensimmäinen oikea harrastustulos. Ja se polku, mitä ollaan kuljettu tuota tulosta kohden. Olemme tehneet sen yksin - suurimmaksi osaksi. Se kertoo, kuinka vahvoja me olemme yhdessä.

lauantai 27. elokuuta 2016

Lähiretkeilyä

Lauantai, kaikessa tohinassaan, sai luvan olla retkipäivä. Meillä puuhastellaan koevalmistautumisen lisäksi muuttoa, joten asiat ovat hyvällä tavalla vähän sekaisin. Kuitenkin huomisen kokeen kolkutellessa ovelle, oli aika ryhtyä purkamaan viikon aikana tullutta energiaa.


Miltei koko sen ajan, mitä olemme Janakkalassa kerenneet asumaan, on meidän ollut tarkoitus mennä tutustumaan paikallisiin luontopolkuihin. Milloin aika ei ole riittänyt, milloin sää on ollut huono ja milloin on vain laiskottanut ihan liikaa. Paljon on puhuttu ja nyt vihdoin sain aikaiseksi viikolla vertailla Suurisuon ja Laurinmäen reittejä. Suoympäristö on varmasti kaunis, mutta jätettiin se tällä kertaa väliin. Jos joku päivä kerettäisiin pyörähtämään sielläkin ennen virallista muuttoa.

Laurinmäki vaikutti mielenkiintoiselta Torpparimuseoineen ja idylisine maalaismaisemineen. Harmiksemme kilometrejä ei ollut kuitenkaan ilmoitettu, ja ajattelimme niiden löytyvän jotakuinkin paikan päältä. Mukaan pakattiin vain reippaasti vettä, sekä pari herkkupalaa koirallekin. Ihmisolennot jäivät tällä kertaa ilman eväitä. Laurinmäellähän on kahvila (joskaan ei tänään auki), sekä lähtöpisteessä myös ulkovessa!

Meidän tarkoituksemme oli ensin kiertää laajempi kokonaisuus, jonka matkalle olisi osunut Räikälän entistä kievaria, uhrilehtoa ja lähde, mutta toisin kävi ja suuruuden hullut suunnitelmat tulivat Määkynmäelle kiipeämiseen. Reitti ei ollut liian rankka, eikä liian pitkä. Taitoimme noin viiden kilometrin matkan pariin tuntiin taukoineen. Penkkejä reitillä oli hyvin ja maiseman vaihtelu mukavaa. Lehtoalueita, havumetsää, korkeuteen kipuavaa mäkeä, josta oli näkymät pelloille ja järville, sekä löydettiin makkaranpaistoon soveltuva kotakin. Harmi, ettei niitä makkaroita vain sattunut mukaan.


Mitä bortsuun tuli, se oli innoissaan metsäretkestä. Suurimman osan ajasta se kulki jonon jatkona ilman hihnaa, mutta sai ottaa riehuhepuleita välillä hyvällä paikalla. Gasellin elkein tuo mustavalkoinen rallasi metsässä, kun ei ole pitkään aikaan päässyt rehaamaan kunnolla. Joka tapauksessa mukana oli hyväkäytöksinen koira, joka malttoi pysähdyksillä levätä ja joi epänormaalin hyvin. Kumpa olisi aikaa enemmän tehdä tämmöisiä reissuja.

Haaveissa olisi parin kolmen vuoden sisään lähteä jonkin pidemmällekin päivän tai pari vaellukselle, mutta taidetaan tyytyä näihin alle puolen päivän vaelluksiin vielä tovi.


 

perjantai 12. elokuuta 2016

Tuplasti liikkuroitua ja häiriötä

Puhuin aamulla treeneistä, tyyppi ei ymmärtänyt miksei mennä heti.

Viimeksi totesin, että ongelmamme ovat häiriössä - tai ei niinkään häiriössä, vaan liikkuroidussa treenissä. Kerkesin punomaan juoniani jo tulevaisuuden varalle, joten energiapuuskissani sovin jopa kahdet treenit tälle viikolle. Samaan paikkaan, mutta (osittain) eri ihmisten seuraan.

Keskiviikkona treenattiin aluksi yleistä hallintaa - lähinnä autosta pois tuloa ja motivaation kasvattamista. Haahuilun estoa ja korvien auki olemista, vaikka kenttä on uusi ja siellä oli muita koiria. En ole koskaan mieltänyt hallintaa meidän suurimmaksi ongelmaksi, mutta tiedostan koirani olevan niin itsenäinen, että se kyllä menee yksin ellen seuraa perässä. Haluan kuitenkin olla se, joka päättää suunnan ja vauhdin. Bortsu focusoi hyvin keskittymisensä minuun ja päästiinkin nopeasti liikkumaan ja tekemään alkuun lyhyt seuruu pätkä. Tämän jälkeen poistuttiin pienelle lenkille, jossa saatiin muun muassa pari kivaa koiraohitusta, vaikka koiralla ei ollut kaulassa reeniremeleitä.  Täällä harvemmin tulee koiria vastaan, jotka etenevät, vaan ne ovat enemmänkin maamiinoja.

Treeniseuramme saavuttua ei hirveän kauaan nokka tuhissut. Kerroin suunnitelmani siitä, että haluan siedättää itseäni liikkurin äänelle ja sille, että osaan kuunnella ohjeita. Halusin koiralle jäävän hyvän fiiliksen ja seuruutinkin Linkkiä kainalopalkalla kaksi seuruusettiä, joista molemmista palkkasin ennen viimeistä perusasentoa. Viimeisen setin tein ilman kainalopalkkaa, edeten kahdella pysähdyksellä viimeiseen perusasentoon, josta palkkasin koiran. Se ei seilannut, ei tiputellut kontaktia, koska olin itse rentoutuneempi ja varmemmalla mielellä kuin aiemmin. Se ei haaveillut muiden koirien perään, vaan keskittyi hyvin tekemiseen. Siihen oli hyvä lopettaa.

Kävimme viedä hyödyntämässä Hämeenlinnan maastoja, ja kierrettiin tuttu Linnan lenkki. Linkillä meinasi olla vähän vielä vauhti päällä ja hyvänä siedätyksenä jäätiin istumaan kolmen pokestopin keskittymään. Tekee hyvää hieman maalaistuneelle koiralle nähdä paljon ihmisiä, etenkin sinne tänne sinkoilevia lapsia, pyöriä, autoja ja ties mitä muuta. Oudosti lähelle jääviä ihmisiä, jotka tuijottelevat puhelinta. Meinasi bortsu epäonnekseen jäädä yhden kävelijän allekin, mutta pääsääntöisesti makoili rauhallisesti niin kauan kuin istuimmekin aloillamme.


Perjantaiksi olin sopinut niin tokotreenit kuin sain kutsun vierailemaan rally-tokotreeneihin. Blogia pidempään seuranneet tietävät, että suurin ongelmani koiran kanssa toimimisessa on hihna. En vain hallitse niin montaa liikkuvaa asiaa samassa paketissa. Hihna on aina ehdottomasti liikaa yhtälössä. Rallyn harrastaminen on siis jäänyt suunnitteluksi.

Paikanpäällä kuitenkin totesimme, että tämän päivän rallyradan voi ottaa helposti minulle treeninä kuunteluun, vaikka koira ei kaikkia kylttejä osaisikaan suorittaa. Perehdyttiin rataan porukalla kahteenkin kertaan. Hirveän vaikeaa on muistaa noinkin lyhyt rata kokonaan ja muutenkin rally on vähän oudon tuntuista jäykälle tokoharrastajalle - ei kuitenkaan mahdotonta. Voin kertoa, etten muista vieläkään koko rataa ja meinasin tuskastua johonkin 270asteen käännöksiin joita radalta löytyi. Käsittääkseni rata oli jotakin alokkaan tasoa. Se sisälsi tosiaan temponvaihtelua, monen monta käännöstä, koira edessä -, sekä koira paikalla -liikkeitä. Treenikaveri onneksi huuteli mitä kylttien kohdalla piti tehdä.

Kävin tekemässä alkuun Linkille kauempana lyhyen kuuntelu ja hallintatreenin varmistaakseni, että se on tässä maailmassa, vaikka paikka on veiras ja on paljon koiria. Tyyppi kuitenkin todisti olevansa hyvin kuulolla. Päädyin viemään sen hihnassa radan alkuun ja bortsun asenne oli vähän "minä teen yksin", kun niin kova kiire sillä on päästä tolppien luokse. ihmiset se kuitenkin ignoorasi hyvin. Alussa päätin, että otan hihnan kokonaan irti etten sotke itseäni. Toinen kyltti alun jälkeen oli sellainen, että koira piti ottaa eteen. Linkkihän ei osaa tulla eteen, joten hieman sompailuksi se meni ja koirakin oli kujalla siitä mitä tapahtuu. Kun sain kasattua omat ajatukseni oli loppurata kohtuu helpon oloinen, vaikka jätimmekin välistä saksalaisen täyskäännöksen ja koira edessä peruuttaen - soveltaen sen kuitenkin siihen, että koira on sivulla ja peruutimme. Kaikki käännökset se teki kohtuu tiiviisti ja hyvällä draivilla, eikä kontaktikaan tippuillut. Ihan hauskan oloista tuo rally kuitenkin on, näin ensivaikutelmaltaankin. En tiedä, jos jossain vaiheessa pääsen eroon asenneongelmastani hihnaa kohtaa voisin kuvitella kisaavani siinä.

Tokopuolelta tehtiin liikkuroitu seuruu suoraan autosta tyylillä. Linkkiä ei haitannut vierellä kävelevä liikkuri, mutta se aukesi hieman ja jouduin pyytämään korjaamista. Muuten se teki näppärän, kohtuu pitkän alokkaan seuruun. Oma mielentilani oli rauhallinen ja määrätietoinen ja se näkyi koirassa rauhallisempana suorituksena. Seuraavana pureuduttiin ongelmaan kaukot, joissa bortsu arvailee liikkeitä ja ennakoi aika rajustikin. Kolmannella kerralle se kuitenkin suoritti oikeaoppiset kaukot, kun malttoi kuunnella.

Halusin myös näyttää treenikaverille kapulanpito-ongelmaamme, tai ongelma ei liity pitoon, vaan irrotukseen. Linkki yleensä väistää sivulle päästäessään kapulasta irti - eli odottaa palkkaa ja on välillä jalat missäkin solmussa ja viimekokeessahan se piti irrotuskäskyä vapautumisena. Kumma kyllä, nyt ongelmaa ei saatu kunnolla esiin, vaan tyyppi teki kaksi näppärää pitoliikettä liikkuroituna. Se teki myös yhden noudon, jossa jalkojen asennon vaihtelu tuli esiin, mutta takamus pysyi edelleen maassa.

Kokonaisvaltaisesti todella hyvä treeni, josta jäi myös hyvä fiilis. Koira kyllä osaa niin kauan, kun minä hallitsen pääkoppani. Ehkä tästä tulee vielä oikeasti jotain. Nyt ei kuitenkaan päästä treenailemaan, kun iltavuoroviikot alkavat ja tappavat kaiken sosiaalisen elämän.

Treenin jälkeen päädyttiin taas Linnan puistoon hetkeksi chillailemaan ennen sadetta ja bordercollie oli huomattavasti rauhallisempi kokonaisuus kuin viimekerralla. Se nousi yhden ainoan kerran maasta ja silloinkin kaksi pyöräilijää ajoi melkein koiran kuonon päältä. Vieressä paukuteltiin myös mehupurkkeja, joista toiselle koira viitsi nostaa päätään, mutta jätti loput noteeraamatta. Tekee törkeän hyvää koiralle käydä välillä kaupungissa pyörimässä ja ihmettelemässä ihmisvilinää.

Käytiin testaamassa Prisman koirahäkit, en kyllä jättäisi tuonne pitkäksi aikaa koiraa (enkä mielellään ilman vahtia), mutta Link tuntui viihtyvän hyvin.


maanantai 1. elokuuta 2016

Uudella kentällä


Rasti seinään! Me käytiin viidennen kerran tänä vuonna treenaamassa jonkun kanssa. Hyvin huomaa, että oman väsymyksen ja asioiden käsittelyn jälkeen on hirveän mieltä ylentävää käydä oikeasti kentällä toisen ihmisen kanssa. Olen ollut pidempään mieltä, että jos saisin valita koira piireistä vain sen kisaamisen ja koiran kanssa olemisen ilman muita koiraihmisiä, niin olisin tyytyväinen. Ei tarvitsisi kuunnella arvostelua tai mitään muutakaan negatiivista, mitä koiramaailma tuntuu olevan hirveän täynnä. En tiedä onko se vasta viimeisen muutaman vuoden ilmiö, vai jo pidempikestoinen, joka on noussut enemmän esiin vain nyt. En kuitenkaan pidä siitä, enkä ole halunnut hakeutua paikkakunnan koirayhteisöihin sen enempää kuin on ollut tarvettakaan. Koko vuosi ollaan enemmän ja  vähemmän treenattu keskenämme.


Eilen selailin tokokokeita ajatuksella siitä ensimmäisestä ALO1 -tuloksesta. Se kuitenkin vaatisi enemmän häiriötreeniä kuin ollaan tehty. Etenkin liikkuroitua treeniä, koska minä ahdistelen ja jäykistelen liikkuria. Joudun focusoimaan ajatukseni lähinnä vasemman ja oikean ajatteluun, sekä liikkurin kuunteluun. Itsevarmuuteni karisee huomattavasti pois toisen liikkuroidessa, etenkään, jos en tiedä miten seuruukaavio menee. Linkki ei ole koira, joka peilaa minun tunteitani niin paljoa, mitä Oca teki. Siitä kuitenkin tulee tasapainottomampi seuraaja, jos itse menen epävarmaksi. Se kupla, mihin pääsemme kahdestaan tehdessä ei ole sama kuin se, johon pitää ottaa liikkurikin mukaan.

Katja onneksi suostui lähtemään kanssamme kentälle. Linkki teki ensimmäisessä setissä alokkaan liikkeitä. Liikkuroimatonta seuruuta, pitkääkin pätkää juoksuosuudella varustettuna. Se näytti ja tuntui hyvältä. Tyyppi on alkanut pitämään ihan kunnolla paikkansa, eikä tiputellut kontaktia. Fiilis oli hyvä. Seuruun jälkeen otettiin maahan - ja seisojäävät, joissa ei niissäkään mitään ongelmaa. Halusin nostattaa hieman koiraa, joten seuraavaksi otin luoksarin. Istuminen perusasentoon oli linkkimäiseen tapaan aavistuksen hidas. Palkkasin sosiaalisella palkalla luoksarista ja siirryin kaukoihin. Ensimmäinen nousu ok, samoin maahan meno, mutta seuraavan nousun ennakoi. Käskin uudestaan maahan, mutta ennakoi taas. Kävin aloittamassa liikkeen kokonaan uudelleen vähän eri paikalta ja tällä kerta koiran korvatkin olivat mukana. Palkka leluriehulla ja siitä suoraan kapulan pitoon. Rauhallinen pito, eikä koira karannut sivulta kapulan pois oton jälkeen.

Koko setistä jäi hyvä fiilis ja tyyppi toimi kuin puolikas ajatus. Linkki pääsi nesteytyksen jälkeen lepäilemään häkkiin. Teknisesti se osaa hyvin, vire pysyy hyvin ylhäällä. kestää varmasti pitkän palkattomankin pätkän, sekä palkkautuu hyvin rapsutuksista. Pysyy myös hyvin mukana, kunhan muistan itse käskyttää sen mukaan ja huolehtia, että se pysyy mukana.

Toisen setin alkuun Linkki teki liikkuroitua seuruuta. Selkeästi huomasi, että minä jännitin liikkuroimista. Seuruu oli huomattavasti huonompi kuin keskenään tehdessä ja focus meni itselläni muuhun kuin koiran seuraamiseen. Samalla se itsevarmuus ja reippaus katosi, jolloin koira lähti edistämään ja seilaamaan vähän. Pysyi kuitenkin hyvin mukana, tiputti kontaktin paristi, mutta ei kokonaisuutena ollut kovinkaan rumaa. Itse rentoutuessani palasi Linkkikin oikealle paikalle ja teki paremmin. Eli lisää vaan liikkuroitua tekemistä.

Muisteltiin tyypin kanssa ruutua. Sillä oli kuitenkin enemmän mielessä kapuloiden hakeminen, joten jouduin lähettämään ensimmäisen kerran sen läheltä ruutuun. Hyvin Linkki kuitenkin muisti ruudun, vaikka sitä on varmastikin tehty viimeksi kolme kuukautta sitten? Vai enemmänkin. Kolme kivaa ruutuun menoa - siihen oli hyvä jättää. Link teki myös minuutin paikkamakuun Katjan treenatessa Lumoa vieressä. Hieman se katseli Lumon suuntaan, mutta ei reagoinut käskyihin.


Lopulta käytettiin treenikolmikko metsälenkillä ja onnistuttiin hukkaamaan itsemme hetkeksi metsään. Ei mennyt taas niin kuin strömsöössä, mutta ainakin treenit olivat hyvät. Asiat ovat paljon paremmalla mallilla, kuin mitä itse ajattelin.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Gotta catch 'em all!

mikä pokemon? minoon yks vesipokemon.

Kaikkihan sen tietää, mikä on ollut koiraihmisten ja muidenkin huulilla jo monta päivää. Pokemon GO sitä, Pokemon GO tätä. Sosiaalinen media, paperilehdet ja telvision uutiset ovat täyttäneet 90-luvun taskumonstereista innostuneiden ihmisten hämmästelyistä, faktauutisista ja luoja ties mistä muusta. On arvosteltu, on hypetetty. Mekin olemme päässeet mukaan buumiin, vaikka AR-ominaisuudella ei ole puhelinta siunattu, niin pitkä akunkesto takaa pitkät lenkit koiralle ja uudenlaisia seikkailuja, kun juostaan pitkin maita ja mantuja 151 pokemonin perässä. Ollaan hengattu pokestopeilla nauttimassa muiden huomiosta ja liikuttu yhä enemmän ihmisten aikoihin ulkona.


Se, että tällainen "höpöhöpö"-softa saa ihmisen liikkumaan ja samalla tulee napattua se karvakaverikin mukaan, niin koira on myöskin saanut sosiaalistusta ja päässyt treenaamaan häiriössä erilaisia juttuja aina seuruusta paikkamakuuseen saakka. Bortsun ilme nykyään, jos kolme lenkkiä on tullut täyteen, on lähinnä syvä huokaus ja laahustaminen ovelle. Meidän lenkit ovat venyneet kymmeniin kilometreihin saakka - vähän itseäkin naurattaa tällainen hype. Ollaan myös tehty kivoja, uusia lenkkipaikkoja, sekä ihan oikea koirarantakin! Täältä. Pikku lintukodosta. Paitsi, että toisella kertaa, kun koiraa tahdoin uittaa ja otin ihan sitä varten kamerankin mukaan, oli joku sunnuntaisankari pykännyt telttansa keskelle rantaa. Pettymys oli kovin suuri, mutta onneksi löytyi toinenkin kohta, mistä uskalsi päästää koiran uimaan.

Työtkin lähenevät loppuaan. Yövuoro vaihtuu iltavuoroon, tehdas hiljenee. Kohta omakin nimi näkyy päättävien kausityöntekijöiden listalla. Arvoituksen sana on vain siinä, mihin tämä elämä meidät seuraavaksi kiikuttaa. Pysytäänkö lintukodossa, vai lähdetäänkö vihdoin sinne haaveilemaani Keski-Suomeen? Ujosti on tsiikailtu koekalenteriakin, mutta... Jaa'a. En tiedä, kaikki on niin epävarmaa, kun en omista autoa. Onneksi koira voi olla onnellinen ilman titteleitä, mutta omistajaa tavoitteista jääminen ahdistaa.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Yhdessä käymme eteenpäin

Olen etsinyt muutaman päivän sanoja sille, miten juhlistaisin meidän kolmevuotista yhteistaivalta. Link on koira, jota minulle ei koskaan pitänyt tulla. Se on bordercollie - rotu, joka ei ole tehty minulle. Mutta Link on täydellinen koira minulle.

3v

2v

1v

muutamia kuukausia

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Olet mitä syöt, treenaat miten treenaat

Linkki on nyt ollut raakaruualla kuukauden päivät ja muutokset ovat silminnähtävät. Sen turkki kiiltää eri tavalla ja koira on saanut lihaa luidensa päälle huomattavasti. Painoa on tullut lisää kilon verran entiseen. Ruuan maistuvuus on myös ollut parempi, vaikka Linkki ei mikään nirso olekaan. Olen rytmittänyt aamuun raakaruuan ja illaksi sitten nappula-annoksen. Raa'an yhteydessä koira saa kuitenkin vitamiininsa. Tämä enemmän siksi, että tiedän tasan Linkin olevan rauhassa, kun se nukkuu aamupäivän ajan. Iltaruuan jälkeen kuitenkin koira voi leikkiä yksinjäädessään - vaikkakin pääsääntöisesti se tuntuu nukkuvan.

Raakana meillä tällähetkellä menee kennelrehun kalkkuna, sekä pentunauta. Molemmat on pakattu käteviin 500g annospusseihin, joista saa kuitenkin kaksi ateriaa koiralle. Olen pohtinut ensitilaukseen laittavani kalaakin tilaukseen vaihtelun vuoksi. Linkin vatsa ei vetänyt ollenkaan sekaisin suoraan siirtymisestä. Se on aina ollut hirmuinen teräsvatsa ja maha on harvoin sekaisin. Nappulan ja raa'an syöttäminen samaan aikaan aiheutti meillä hajuhaittoja koiran piereskellessä huolella hiljaisia hiipijöitä. Eroteltuani molemmat eri ruokintakertoihin ovat hajutkin vähentyneet huomattavasti.

Yleisesti ottaen koko koira näyttää parempivointisemmalta, energisemmältä ja hyvä kuntoisalta ruokinnan vaihdoksessa. Nappulan kulutus on laskenut huomattavasti ja tuntuu, ettei se hupene mihinkään ämpäristä. Vettäkin se on alkanut juomaan paremmin, vaikka lisäänkin molempiin aterioihin nestettä.

Ruokajutuista treenijuttuihin. Ollaan pari kertaa käyty nytkin treenailemassa läheisellä nurmikentällä. Harmillisesti vain yksin, kun ei seuraakaan tunnu irtoavan. Eniten tarvittaisiin liikkuroitua treeniä, että joskus päästäisiin sinne alokkaaseen hakemaan niitä ykkösiäkin - vaikka pitäähän varmaan kisakirjaa koristaa ensin yhden kolmosenkin voimin, gonna catch them all.


Ensimmäinen treeni tehtiin sillä, että koitin saada koiraa mokaamaan. Pitkää seuruuta palkattomana, suoraa ja vasemmalle käännöstä. Oli vaikeaa saada koira edistämään tai poikittamaan, mutta havaitsin hartiani asennossa selkeän muutoksen, joka saa Linkin kiertymään hieman eteeni. Se kuitenkin tekee tarkkaa työtä - etenkin hitaammassa vauhdissa. Seuruun jälkeen palkkasin sen riehumalla, ennen kuin pyysin sen takaisin luokseni tekemään hommia. Otettiin peräkkäin settinä liikkeestä maahan - luoksetulo - liikkeesta seisomaan. Ilman näkyvää palkkaa Linkki tuli näppärästi sivulle ja löysi takamuksenkin maahan nopeasti. Palkkasin sen suullisilla kehuilla ja hillityillä rapsutuksilla, koira vain meinasi irrota villapöksyistään kokonaan. Annoin treenin jäädä siihen, koska virheitä en saanut esiin hakemallakaan. Suoritusvarmuutta sille on tullut huimasti lisää.

Toinen treeni parin päivän päästä oli motivoiva pallotreeni. Olin hieman epäileväinen siitä, onko pallotreeni sittenkään se, mitä haluan käyttää. Bortsu juoksi jo vapaana suoraan kentälle seisomaan häntä heiluen. Tainnut jo yhdistää kentän kivaksi paikaiksi. Täytyy myöhemmin alkaa ottaa se hallintaan ennen kenttää - pari kertaa sinne saa vielä juosta. Pallo oli alusta asti mukana treenissä ja palkkalin koiraa kainalosta hyvästä ja täpäkästä perusasennosta, joka on oikeassa kohdassa. Yllätyksenä sama tuli erimittaisista seuruista. Alkuseuruu meinasi mennä hösellykseksi (koska pallo! pallo! pallo!), mutta palkan tippuessa hyvin tehdystä seuruusta alkoi se rauhoittua ja keskittyä. Niin pysyi juoksuosuudet ja hitaat käynnit mukana. Tehtiin myös seuruuta kaukopalkalla - palkkaa kohden ja palkasta pois päin, eikä siinäkään mitään eroa.

Kutsuin koiraa myös istumasta, sekä makuuasennosta seuruuseen suoralla matkalla. Ensin kainalopalkalla ja sen jälkeen takapalkalla. Napakasti Linkki löysi oikean paikan seuruussa, vaikka se vauhdilla juoksikin minut kiinni ja vähintään yhtä lujaa palkalle. Näin tulevaisuutena ruutua ajatellen, jos missään vaiheessa kisataan niin korkealla.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Hullu koiranainen


Välillä sitä miettii, mitä kaikkea onkaan valmis tekemään. Perjantaiaamusta kaksi yövuorossa ollutta naista päätti, että on hyvä aika lähteä kuuden koiran kanssa kimppalenkille. Ideassa ei sinällään ollut mitään vikaa, itse olin kerennyt edeltävänä päivänä nukkua muutaman hassun tunnin. Linkki kuitenkin kaipaa koiraseuraa, ja itsellekin samanhenkinen lenkkiseura oli tervetullutta. Hyvin bortsu sujahti taas viiden muun laumaan mukaan, vaikka mukana olikin uusi pentu hämmästyttämässä. Aussie, islanninlammaskoira, silkkivinttikoira, venäjäntoy, perhoskoira ja bordercollie. Kolme narttua, kaksi leikattua urosta ja yksi leikkaamaton.

Metsän hyttyset olivat varsin äkeällä päällä, rannassa niitä oli hieman vähemmän. Paimenosasto pääsi uimaan, Linkkiä ei hirveämmin siinä vaiheessa enää seura kiinnostanut vaan se mulasi omiaan huomattavasti pidemmällä rannasta kuin muut. Oli positiivista huomata, että paimenpojalle meinasi tulla hieman hätä, kun muu lauma lähti poistumaan rannasta. Se koira, joka ei ennen lotkauttanut korvaansakaan, kun muut lähtivät, koska uiminen on niin kivaa. Saimme me vielä pienen äksidentinkin aikaan, kun Linkki vahingossa töytäisi onnettoman nelikuisen silkkivinttikoira Kujeen mutaojaan. Herkkähipiäisestä vintistä lähti pienehkö ulahdus ennen kuin tyyppi vajosi kokonaan uppeluksiin ja loukkaantuneen näköinen prinsessa könysi hieman haisevana pois ojasta. Eikä muuten katsonut koko lenkin aikana koko bortsuun päinkään enää.

Onneton vinttilapsi

Kuitenkin kaikesta huolimatta onnistunut lenkki! Seuranamme siis Prinsessat ja Astronautit suoraan "naapurista".

Seuraavan hulluuden päätin tehdä, kun pääsin perjantai-lauantaiyönä töistä. Pakkasin treenikamat mukaan ja lähdin koiran kanssa läheiselle nurmikentälle ttekemään tokotreeni aamuauringon nousuun. Ei ollut liian kuuma, kun mittarikin näytti asteita vain 12. Palkkaleluna frisbee.

Linkki teki törkeän makean 80askeleen suoran seuruun. Ihmeellisyys jutussa on se, ettei bortsu edistänyt askeltakaan. Sen focus oli hyvin ylöspäin, paikka ei seilannut sivuttais- eikä pitkittäissuunnassa yhtään. Kaiken lisäksi kontakti ei tipahtanut kertaakaan ja mielentila oli sopiva. Seuruu sisälsi myös juoksuosuuden. Pitäisin tätä erävoittona seuruusta. Olemme viimeaikoina tehneet lähinnä pelkkää perusasentotreeniä, maksimissaan kahden askeleen seuruuta, myös sivuttaissuunnassa. Selkeästi kuuri on tehnyt tehtävänsä, sillä koko seuruusettien aikana sain kaksi rumaa edistämistä ja yhden irtoamisen sivuttaissuunnassa.

Tehtiin myös paikkista häirittynä. Linkille pahinta on lentävät esineet, joten leikin itsekseni palloilla ja heittelin frisbeetä. Kun kävin pyytämässä koiran perusasentoon, se otti vapaudekseen karata leluja kohden, mutta palasi kuitenkin ärähdyksestä takaisin sivulle. Laitoin uudestaan maahan ja jatkoin leikkimistä hetken aikaa. Uudella yrityksellä nousi nätisti sivulle ja vapautin sen taskusta lentävälle lelulle.

Lopuksi leikittiin, ja käveltiin vapaana kotiin. Kyllä tämä kylä on kaunis ja hiljainen aamuyöllä. Nähtiin yksi taksi koko aikana. Muutenkin hirveän elotonta, hiljaista ja mukavaa. Kaikesta huolimatta viihdyn täällä hyvin.


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Linkkaa blogisi!

Tyhjentelin tuossa kuuden vuoden aikana kertynyttä blogilistaa huomatakseni, että melkein 300 lukemastani blogista yli puolet on lopettaneita tai viimeiset postaukset tulleet vuosia sitten. Nyt olisi haussa listoille uusia kasvoja, sillä tiedän paljon uusia blogeja putkahtelevan tasaisesti pintaan. Uusien lisäksi, myös vanhat kasvot voivat osallistua mukaan.

Oman kiinnostuksenkohteeni painottuvat suurimmaksi osaksi paimenkoiriin, sekä tokoon. Myös pk-lajit ovat kiinnostavaa seurattavaa. Humoristinen, selkeä kirjoitusasu plussaa. Kaikkea kuitenkin saa linkkailla!

Voisin jopa raapustella postauksen 3-5 suosikistani, joten miksei joku haluaisi ilmaista mainostakin? Blogeja saa ilmoitella mukaan 15.6 asti.

torstai 26. toukokuuta 2016

Ilmoittaako, vai eikö ilmoita

Tokokokeen ilmo alkaisi huomenna. Viimekertainen, epäonnistunut hallikoe kummittelee mielessä. Vaikka koe oli fiasko, en jaksa ottaa mitään hirveitä paineita siitä. En ole itse edes nähnyt koko suoritusta videolta, vaikka valonpilkahduksia siellä on. Teoriassa koira osaa kaikki liikkeet, mitä nyt hyppy on vielä epävarma. Sitä olisi mukava päästä treenaamaan, mutta eihän sellaista mahdollisuutta toistaiseksi ole luotu. Lisäksi olen hieman epävarma meidän seuruun jamasta tällä hetkellä.


Koetta ajatellen treenimäärä ja treenitilanteet ovat jääneet ehkä liian vähäisiksi, niin taidan jättää ilmoittautumisen vielä hautumaan. Kahdessa viikossa ei kuitenkaan ihmeitä tehdä ja omalla kohdalla tunnetustu kokeeseen ilmoittautumisen jälkeen treenaaminen jää. Hups.

Käytiin tänään Linkin kanssa keskustassa pöyrimässä. Tai lähinnä niin keskustassa, kuin tämän pikkukylän kahden kaupan ja kiskan keskittymää voi sanoa. Ihmisiä oli kohtuu paljon liikkeellä meidän odotellessa S-marketin edessä, kun toinen osapuoli kävi kaupassa. Aloitin treenin rauhoittumisharjoituksilla. Linkki makoili rauhallisena maassa saaden välillä palkkaa - lähinnä kontaktista minuun. Sen jälkeen tein pientä perusasentotreeniä hakien edelleen oikeaa paikkaa naksun avulla koiralle. Selkeästi se on siirtynyt jo taaksepäin ja löytää helpommin kohdalle, mutta parin askeleen jälkeen edistää sen verran, että on väärässä paikassa. Ollaan korjattu tätä lähinnä peruuttelemalla ja pienellä imutuksella. 2min paikkamakuukin otettiin, tosin hihnassa, kun en halunnut päästää irti. Palkkasin Linkkiä kontaktista ja pään ylhäällä pitämisestä, jotta saataisiin turha päänvispaaminen pois. Hieman se katseli ympärilleen, mutta muuten mielentila oli Linkiksi hyvin rauhallinen.

Loppuajasta odotellessamme voin vain ihmetellä ihmisten sokeutta. Koiran päältä meinattiin muutamaan kertaan ihan huoletta kävellä. Eräs nainen astui melkein hännän päälle, toinen etutassujen. Yksi lapsi juoksi koiran selän yli (onneksi kerkesin ärähtää Linkille paikka, ennen tapahtumaa) ja takaisin tullessa miltei sama tilanne toistui. Bortsu onneksi hoiti homman kotiin ja otti tapahtumat iisisti. Ehdottomasti vaikein tilanne oli, kun mukava herra tuli juttelemaan meille ja kovasti olisi tahtonut antaa namin koiralle. Kielsin ja kerroin, että treenataan ihmisten ilmoilla olemista. Hän taas kertoi, että itselläänkin on koiria ja tunnisti Linkin jopa puhdasrotuiseksi bordercollieksi. On kuulemma kyseisen herran lempirotu ja kovasti suunnitellut seuraavaksi koiraksi tällaista. Tämä ihminen kyllä piristi päivää ja miehen poistuessa kulman taakse pääsi Linkiltä pari turhautunutta piippausta. Muuten se malttoi hyvin keskustelutuokion ja muun ajan ottaa rennosti.

Ei se niin menetetty tapaus ole kaupunkikoiraksikaan, hienosti tyypillä kestää hermot menoa ja vilskettä.


tiistai 24. toukokuuta 2016

Edustusgalleria





Ylhäällä 3v 3kk kuva, sekä 1v 3kk kuva. Ehkä se koira on hieman muuttunut.

Raakaruoka on maistunut hyvin, eikä toistaiseksi ole mahaakaan sekoittanut. Kuumuus verottaa meidän toimia - lähinnä sillä, etten itse pysty tekemään mitään. 

lauantai 21. toukokuuta 2016

Rentoilua ja ruokintajuttuja

Elomme Turengissa uusilla hoodeilla on ollut rauhaisaa. Olemme tutustuneet uusiin maastoihin rauhallisilla kävelyillä ja ottaneet aikaa sopeutua uuteen ympäristöön. Lähellä on mukava nurmikenttä, jossa on hyvä tehdä tokotreenejä, järvelle on parin kilometrin kävelymatka. Kaupat on lähellä ja elo vilkkaassa pikku kylässä on varsin auvoisaa.

Käytiin Hämeenlinnassa treenaamassa pätkä tokoa. Muistaakseni miltei kuukauden takainen treenimme oli lähinnä perusasennon naksuttelua hieman taemmas, kun huomaamattani Linkki on valunut hirveän eteenpäin perusasennossa. Ainahan sillä on ollut kiire edetä ja tämä näkyy välillä siinä, että koira edistää melkein oman mittansa verran. Hakemalla uutta paikkaa seuruuseen on se parantunutkin jonkun verran. Aina pidempää pätkää tehdessä kuitenkin koiran keskittyminen herpaantuu, joten vielä on paljon tekemistä etenkin häiriön osalta. Onneksi sitä täällä riittää. Kuten myös paikkamakuutreenejä ollaan tehty satunnaisesti vilkkaiden alueiden lähellä.


Idänpään treeneissä päästiin myös pitkästä aikaa ottamaan hyppyä. Se ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Ensimmäisellä kertaa Linkki kiersi hypyn ja toisella se juoksi liiallisella vauhdilla ja huonolla ponnistuksella kolauttaen estettä polvellaan. Saatiin kaksi puhdasta suoritusta, jonka jälkeen koira alkoi onnahtamaan kevyesti takajalkaansa. Ravuutin sitä vähän ja päätin jättää treenin siihen. Enempää kipukäytöstä koira ei kuitenkaan ilmentänyt, eikä aristanut venyttäessäkään jalkaa. Päivän levolla se meni ohi.

Linkki on saanut kulkea mukanani grillijuhlissa hämmentämässä porukkaa ihmeellisellä kyvyllään sopeutua joukkoon kuin joukkoon. Se leikittää niitä, ketkä tahtovat leikkiä ja näyttää koirattomien ihmisten mielestä hauskoja temppuja. Tyyppi osaa kuitenkin ottaa rennon letkesti, eikä mennyt hämilleen, vaikka meidänkin asuntoon tuppautui neljä ylimääräistä henkilöä. Kohteliaasti se kiersi kaikki läpi hakien rapsutuksia ja asettui sitten aloilleen.


Minä olen manaillut sitä, että miten osaan asua tällaisessa paikassa, jossa vettä ei ole lähellä. Uskoni osoittautui kuitenkin vääräksi, kun muutaman kilometrin päästä löysimme järven. Lähellä on kohtuu hyvä veneenlaskupaikka, josta tuollainen saukkokin pääsee kätevästi uimaan. Mukavannäköistä pururataakin metsästä löytyi, vaikka sen enempää emme lähteneetkään tutustumaan, jotta allekirjoittanut ehti töihin.

Suurin muutos Linkin elämään on tullut ruokinnan muodossa. Uuden pakastimen ja ihanan ystävän myötä pääsemme vihdoin siirtymään 50/50 ruokintaan. Katsotaan, mitä se tekee koiran kunnolle. Tai lähinnä sille, että tuo eläin pysyisi paremmassa lihassa. Selkeästi Turenkiin muuton jälkeen se on ottanut enemmän lihaa kylkiinsä. En tiedä sitten, onko tämä jotenkin rauhallisempaa aluetta vai mitä, koska minusta tuntuu, että asumme enemmän kaupungissa. Jokatapauksessa pakkasessa on nyt 5kg kalkkunaa ja 5kg pentunautaa, nappulana rinnalla kulkee edelleen Acanan Sport&Agility, joka on muuten sopinut koiralle hyvin. Tuntuu vain, että ruuan määrä on hirmuinen. Onneksi koiraa seuraamalla tulee näkemään parhaiten sopiiko ruokinta sille.




Ainakaan koira ei näytä märkänä läheskään niin karulta kuin vielä vuosi sitten. Vaikka vieläkin se on tuollainen omanlainen hömelö.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Match show Kangasalalla

Olen aina sanonut, että extempore ideat ovat parhaita. Lauantaina tuli Jennin kanssa puhetta "yhyy Linkin toko on rikki"-vuodatukseni välissä, että hän on menossa lähiseudulle mätsäriin. Eihän me olla nähty pitkään aikaan, joten idea alokoi kehkeytymään. Olin hieman nihkeänä, että pitäisikö sitä nyt oikeasti raahata bortsu ihan mätsärikehään asti, kun ei se kuitenkaan osaa esiintyä ja on vähän mitäänsanomattoman näköinenkin. Tokoharrastaja taas huusi mielessäni, että siitähän saa hyvän häiriötreenin!

Aamu neljältä (koska unirytmini ovat sekaisin) etsin muuttolaatikoista näyttelyhihnaa, rokotustodistuksia ja mietin mitä oikein tarvinkaan mukaan. Autokin oli vielä täynnä muuttokamaa, joiden purkaminen odotti aamua. Pari tuntia unta tukkaan, ja purku hommiin. Linkki sai juoksennella mukana, vaikka junnu olikin enemmän fiiliksellä "auto, auto, auto!!". Kamat kasaan ja aamupalalle ABc:lle. Taktisesti kameran unohtumisen tajusin vasta puolessa välissä matkaa.

Kangasallalla mätsäripaikalla oltiin ensimmäisten joukossa. Matkan aikana satoi niin lunta, räntää, rakeita ja vettä, sekä paistoi aurinkokin kauniisti. Samaa  tapahtui odotellessa. Kävin ilmoittamassa Linkin kehään, ennen kuin nappasin sen tekemään pientä treeniä pihalle. Palkkasin koiraa aktiivisuudesta minua kohtaan, koska viimeaikaisena ongelmana ovat esiintyneet keskittymisen herpaantuminen ja nenän vieminen. Linkki oli hyvin mukana treenissä, ja teki pientä perusasentojumppaa muutaman askeleen seuruulla. Kaukoihin sillä oli liikaa virettä, koska astahti aina maa-seiso kaukossa pari askelta eteenpäin. Parin onnistuneen toiston jälkeen bortsu sai hengailla makuullaan ja opetella taas rauhoittumaan ihmis- ja koiravilinässä.

Meidän vuoromme kehässä toi esiin vallattoman Linkin, joka ei muka koskaan ole esiintynyt. Ravi oli tänään hyvin paljon hukassa, koska olisi niin paljon siistimpää vaan lentää. Seisomisessa Linkki on omiaan, mutta tuomariakin olisi pitänyt rakastaa. Mihinkä iloinen koira karvoistaan pääsisi? Sininen nauha saatiin kommentilla "Pidän siitä, että koira ravaa. Ymmärrän kyllä pienen bordercollien menohalut ja rakkauden." Ihan meidän näköinen kommentti.

Kehän jälkeen kävin tekemässä Linkille pidempää seuruuta syrjemmässä ja löydettiin sieltä niitä epäkohtia - katkailevaa kontaktia, edistämistä, poikittamista. Kaikkeen pääsi puuttumaan ja palkkailemaan hyvällä fiiliksellä. Seuruuhommien jälkeen paikkamakuutin junnua yksinään häiriön keskellä, ja tässäkin löytyi ne epäkohdat joita kaipasin. Levoton makuu, jossa koiran pää heilui puolelta toiselle, nenä kävi vähän ja painoa vaihdeltiin kankulta toiselle. Levottomuudesta huolimatta Link ei kuitenkaan meinannut nousta. Siellä se pysyi kuin tatti, eikä vinkunutkaan.

Ennen kokoomakehää pääsi bortsu hetkeksi autoon lepäilemään ja minä palkitsin itseni mokkapalalla. Kokoomakehässä koiria oli likimain parikymmentä. Meidän tuurilla "musta aussie" pääsi ensimmäisenä ravaamaan joukon johdossa. Ravi löytyi paremmin, ja seisominenkin oli hyvin hanskassa. Ihmetyksekseni meidät pyydettiin keskelle neljän parhaan joukkoon ja päästiin juoksemaan kierros. Bortsu osoitettiin neljänneksi, siis vau. Ei voi ylpeämpi olla koirasta, joka käyttäytyi omalla hurmaavalla tavallaan. Taidettiin meidän bileille naureskellakin sivusta, mutta oma tarkoitukseni on mätsärikehissä käydä pitämässä vaan hauskaa.


Link on koira, jonka kanssa on kiva lähteä minne vaan. Tämäkin reissu oli äärettömän onnistunut mahtavan paimenpojan kanssa.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Viikonloppupuuhia


Olen puhunut paljon siitä, miten tärkeää on, että koiralla on hyvä pääkoppa. Link on koira, joka ei turhia stressaile. Se taas todisti olevansa mitä helpoin ja mukavin matkaseura, sekä sosiaalikoira. Lauantaina hyödynnettiin kaunista ilmaa ja käytiin kaupoilla koiran kanssa ostamassa kaikkea turhanpäiväistä uuteen asuntoon. Seuraava siirtymä olikin uuteen asuntoon. Tyhjä, iso asunto aiheutti kumastusta nuoressa koirassa ja se intoili hetken aikaa juosten olohuone - keittiö - makuuhuone - eteinen rinkiä ja haistellen tarkkaan edellisen vuokralaisen jälkiä. Lattiamateriaalikin oli uutta koiralle - rappuset ei niinkään. Linkki tarkasti myös maisemat, sillä tuossa asunnossa on ikkunat matalammalla mitä meillä. Kuonokin ylettyi hyvin keittiön tasolle. Nopeasti se kuitenkin rauhoittui makoilemaan lattialle - kuin olisi aina ollut mukana. Hieman turhautuneena koira väisteli moppia ja mulkoili minua, kun häiritsin sen unia oranssilla hirvityksellä.


Pariin kertaan Linkki jäi hetkeksi yksin, kun kävin hakemassa autosta lisää tavaroita yläkertaan. Ensimmäisellä kerralla kuului pari vaisua piippausta ja koira avasi välioven. Toisellakin kertaa väliovi oli auki, mutta vastassa rennon oloinen koira. Varmasti Linkki rauhoittuu isompaankin asuntoon helposti, kunhan kaikki tavarat ovat paikoillaan. Uudessa kämpässä on myös mahdollista rajata enemmän tilaa, eikä äänetkään kuuluneet mielestäni niin hyvin läpi kuin tässä asunnossa.

Saatiin tarpeeksi siivoilusta ja mieli halasi liikkumaan hieman, niin päädyttiin ystäväni hallille auttamaan seinänrakennuksessa. Halli on Linkille tuttu paikka, kun siellä muutamaan kertaan on pyörähdetty ja viimeksi, kun musta oli hoidossa, pääsi se ilahduttamaan kaverini asiakkaita. Nyt asiakkaita ei kuitenkaan ollut, niin koira sai liikkua vapaasti hallissa. Se kuitenkin rauhoittoi nopeasti nukkumaan seinäprojektimme lähelle, eikä värähtänyt poran ääntä tai muutakaan satunnaista kolinaa.


Koska päivä olisi ollut ihan liian yksinkertainen näillä aktiviteeteilla haikaili mieleni kahvia Katjan lauman luona. Mokoma kuitenkin patisteli minut metsälenkille toisen ystävänsä kanssa. Lopunkaiken meillä oli seitsemän koiran lauma jakaumalla kolme narttua, kolme leikattua urosta ja Link. Hyvin sujahti bortsu taas laumaan aiheuttamatta sen suurempaa hämminkiä. Loppulenkin se kuitenkin käskytettiin kulkemaan minun perässäni, kun junnu alkoi olemaan hieman liian väsynyt leikkeihin. Kahvin ajaksi se pääsi lepäilemään autoon.

Kotona tyyppi oli varsin väsynyttä koiraa, eikä suostunut seuraavaan kahdeksaan tuntiin liikauttamaan eväänsäkään ruokailun jälkeen. Mutta on se rakas. Niin hyväpäinen ja toimiva tyyppi. <3


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Oiva hoitokoira

Viime viikonlopun mustavalkoinen oli ilahduttamassa ystäviäni. On onni, että lähipiiristä löytyy ihmisiä, joille uskaltaa koiran antaa hoitoon. Vaikka Link on helppo matkalainen on kuitenkin mukava matkustaa välillä ilman koiraakin. Hoitolainen oli ollut nätisti kuuleman mukaan ja sosiaalisena päässyt olemaan tallikoiranakin vaihteeksi. Pesti oli mennyt hyvin ja muutkin tallilaiset olivat ihastuneet mustaan hurmuriin. Tyyppiä hakiessani sain vaisut tervehdykset ja pian musta sammuikin lattialle nukkumaan.


Alkuviikosta ollaan "treenattu" uusissa paikoissa lähinnä niin että olen napannut koiran kauppareissuille mukaan. Treenien perusidea on ollut nenän sulkeminen ympäristön hajuilta, koska kevään tullen nuorta miestä on nenä alkanut viemään enemmän ja enemmän. Onnistumisia ollaan saatu - lähinnä siinä keskittymiskyvyn herpaantumisessa.

Mutta eteenpäin mennään ja odotellaan tämän minitalven väistymistä, että päästäisiin kunnolla tekemään duunia tokon eteen ja ehkä vihdoin kokeilemaan sitä jälkeä, jos nyt viimein löydettäisiin jostain opettaja meille.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Paluu elävien kirjoihin

En tiedä, miksi blogin kirjoittamiselle ei nykyään tunnu löytyvän miltei ollenkaan aikaa. Viimeaikoina olen pohtinut aika rankasti sitä, mihin suuntaan tahdon viedä blogia. Minusta tuskin koskaan tulee mitään kantaa ottavaa bloggaajaa, en tule tekemään tuote-esittelyitä tai muutakaan. Tähän mennessä blogi on ollut lähinnä päiväkirjamainen, johon olen listannut treenit ja joitain tapahtumia. Muistoja, joita on jälkeen päin hauska lukea.

Käytiin tokokokeessa 23.1, ja postaus on odotellut tuolla loppuunkirjoittamistaan. En ole löytänyt motivaatiota siihen, saati saanut käsiini vielä videota. Link oli hyvin vallaton ja levoton uudessa halliympäristössä. Se ei kerennyt tottua kunnolla halliin ja koira tunnetusti näkee kaiken. Meillä kuitenkin oli kivaa kehässä ja ne kohdat, missä koira oli mukana tekemisessä - se teki hyvin. Loppu menikin taas ihan pitkin seiniä. Lähinnä oltiin molemmat hyvin ulkona siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Oma jännitys pysyi kurissa, fiilis oli hyvä molemmilla kehässä ja ainakin tietää mitä pitäisi treenata lisää.

Tuomarina Ralf Björklund
Paikkamakuu 5,5 - Oli vähän levoton, piippaili pikkuisen ja kävi vinoon makaamaan.
Seuruu 0 - Keskyttyminen herpaantui alun jälkeen ihan kokonaan. Nenä vei nuorta miestä hallissa, näytti osittain hyvää ja iloista seuruuta, mutta hukkui matkasta. En itse osannut vaatia sitä kunnolla mukaan enää.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Seuruussa irtosi ja muistaakseni edisti aika reippaasti, mutta teki näppärän maahanmenon. Ei ennakoinut nousukäskyä.
Luoksetulo 9 - Omaan silmään täydellinen luoksari, istui nopeasti perusasentoon.
Noutoesineen pitäminen 0 - Piti hyvin, mutta irtikäskyllä kävi antamassa tuomarille pusun.
Kauko-ohjaus 8,5 - En muista, mikä tässä tiputti pisteitä. Olisiko häiriintynyt suoraan taakse tulevasta liikkurista.
Estehyppy 0 - Teki vanhan alokkaan hypyn näppärästi - kääntyi siis selin minuun ja hämmentyi sitten täysin koko hommasta. Itsekin jäädyin pahasti.

Kokonaisvaikutus 0 - Ei tästä sitten sen enempää. Tuomarin kommenttina lisää hallintaa, koska koira väläytteli iloista tekemistä kuitenkin joukossa.

Yhteispisteet 82, ALO0



Tokokokeen jälkeen ollaan nyt helmikuussa ja maaliskuussa käyty treenaamassa kahtena sunnuntaina peräkkäin.

Ensimmäisen sunnuntain setissä tehtiin ruutua ja henkilöryhmäseuruuta lisäksi yhdellä häiriökoiralla. Ruudun junnu muisti yllättävän hyvin ja löysi tiensä näppärästi sinne. Henkilöryhmässä sen keskittyminen ei herpaantunut kertakaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Toisessa setissä tehtiin nouto -  ensimmäinen meni ok, mutta toisessa koira koitti varastaa kapulalle, josta kainalokyyti autoon. Halusin päästä antamaan sille jonkun konkreettisen palautteen varastamisesta. Toisella kertaa bortsu kuitenkin hallitsi hermonsa ja teki kaksi nättiä noutoa. Sen jälkeen yksi luoksari ja sitten pätkä seuruuta.

Lopuksi bortsu pääsi hengailemaan vielä hetkeksi ihmisten pariin ja rakastamaan kaikki lähellä olevat ruttuun. Ihme sosiaalinen perhonen tuo eläinkin silloin kun ei tehdä töitä.




Toisissa treeneissä Linkille suurimman haasteen toi kauempana pulkkaileva lapsiperhe, joten bortsu sai ensin purkaa energiaa juoksemalla frisbeen perässä parin perusasennon jälkeen. Treeneihin lähtö jäi myöhäiselle ja heti heräämisen jälkeen meikäläinenkään ei ole mitenkään parhaimmillaan.

Toisen setin kanssa jatkettiin keskittymisharjoitteita pulkkamäen läheisyydessä. Tehtiin ensin nappulapalkalla ja kun koiran focus kesti enemmän tekemistä siirryttiin tekemään pallon kanssa. Palkkailin Linkkiä pitkästä aikaa leikkimisestä itseni kanssa, jolloin se pysyy hanskassa paremmin. Muutenkin olen liian paljon palkannut sitä heittämällä palkan poispäin itsestäni ja vielä eteenpäin, josta varmaan suurin osa edistämisestä johtuu. Nyt siirsin palkan vasempaan käteen, johon vapautan koiran.

Muuten jätettiin treenit siihen, kun oma ajatus ei kulkenut. Hetken Linkki sai hengailla hihnassa kentän laidalla ennen kuin lähdettiin pois.




Olen koittanut laittaa enemmän ajatusta taas tokon treenaaamiseen ja siihen mitä tarvitaan, jotta oltaisiin kesällä taas koekunnossa, kun ulkokisat alkavat. Halliin en enää tuota ilmoita, ellei nyt päästäisi treenaamaan halliin enemmän. Tosi paljon vain tarvittaisiin sellaista treeniä, mitä en yksin pysty tekemään.

Muuten ollaan käyty kerran juoksemassa ja todettu teiden olevan vielä liian liukkaita. Sitäkin enemmän käyty kävelemässä Aulangolla ja Vanajan rannassa, sekä suunnattu kulkua myös enemmän keskustaan päin. Lähinnä menty hakemaan niitä ohitustilanteita, vaikka nyt uuden unirytmin myötä ollaan aika paljon liikkeellä niihin aikoihin milloin ei muita liiku niin paljoa. Meidän elämä on taas mennyt uuden rytmin opetteluun ja kaiken rennon puuhasteluun. On aika pikkuhiljaa aktivoitua takaisin treenielämän pariin.