Oiva hoitokoira

Viime viikonlopun mustavalkoinen oli ilahduttamassa ystäviäni. On onni, että lähipiiristä löytyy ihmisiä, joille uskaltaa koiran antaa hoitoon. Vaikka Link on helppo matkalainen on kuitenkin mukava matkustaa välillä ilman koiraakin. Hoitolainen oli ollut nätisti kuuleman mukaan ja sosiaalisena päässyt olemaan tallikoiranakin vaihteeksi. Pesti oli mennyt hyvin ja muutkin tallilaiset olivat ihastuneet mustaan hurmuriin. Tyyppiä hakiessani sain vaisut tervehdykset ja pian musta sammuikin lattialle nukkumaan.

Alkuviikosta ollaan "treenattu" uusissa paikoissa lähinnä niin että olen napannut koiran kauppareissuille mukaan. Treenien perusidea on ollut nenän sulkeminen ympäristön hajuilta, koska kevään tullen nuorta miestä on nenä alkanut viemään enemmän ja enemmän. Onnistumisia ollaan saatu - lähinnä siinä keskittymiskyvyn herpaantumisessa.

Mutta eteenpäin mennään ja odotellaan tämän minitalven väistymistä, että päästäisiin kunnolla tekemään duunia tokon eteen ja ehkä vihdoin kokeilemaan sitä jälkeä, jos nyt viimein löydettäisiin jostain opettaja meille.