Mitä me ollaan tehty viimeaikoina?

...laitettu kotia joulukuntoon. Minäkin, joka en joulusta välitä, olen laitellut kynttilöitä sinne tänne ja jopa jouluvalot koristaa olohuonetta. Pientä siivousurakkaakin on tehty ja ulkolyhtykin palanut miltein joka päivä.

...tarvottu metsiä lävitse. Vietetty tosi paljon aikaa hihnatta ja korostettu lähellä pysymistä, kun koiran nenä meinaa viedä vähän liikaa mennessään. Tänäänkin jäniksen jälkien jäljittäminen olisi ollut hieman kiintoisampaa kuin korvien auki pitäminen. Vaikkakaan en kovin suurta ongelmaa ole nähnyt enää, kun koira kuitenkin entisen sinkoilun sijaan pysyy näköetäisyydellä ja herää hajumaailmoistaankin kovemmalla käskyllä. Ainahan olisi kivempi, jos se olisi myös omatoimisesti hereillä ja pitäisi laumastaan huolta. Sen takia olenkin välillä hylännyt sen laumasta kääntymällä täysin eri suuntaan, minne Linkki tietää tutun reitin menevän. Hyvin se on aina palannut ja ollut hetken tarkkaavaisempi menemisistäni.

...treenattu asennetreenejä. Kaipaan bortsun seuruuseen enemmän potkua ja ollaankin työstetty lyhyitä treenejä lelupalkalla. Vahvistettu oikeaa paikkaa kainalopalkalla, niin käännöksiin kuin siirtymisiin ja peruutuksiin. Kohtuu vauhdikasta treeniä, jonka pääpaino on ollut tosiaan karsia edistämistä, löytää oikeaa paikkaa, sekä lisätä tarkkuutta korkeammassa vireessä. Pikku hiljaa pitää alkaa jättää lelua kainalosta ja siirtää sitä muihin kohteisiin ja lisätä häiriötä treeniin ja katsoa miten näyttävyys pysyy tekemisessä.

...noudettu palloa. Olen itse ollut kranttu heittelemään mitään lentäviä objektiiveja silmää käyttävän koiran päänmenoksi. Olen kuitenkin yhdistänyt tähän perus pallon heittoon enemmän malttitreeniä ajatellen noutoa. Palautuksia en ole vahvistanut, mutta pallon lentäessä pitää pysyä paikoillaan, ellei toisin ole sanottu. Muuten ei saa hakeakaan, vaan minä haen lelun ja lähdetään pois. Haastetta on tuonut lumi, johon narupallo uppoaa hyvin. Koira pääsee käyttämään nenäänsä eri tavalla etsiessään palloa, josta on joutunut luopumaan jo kerran mahdollisen katsekontaktin vuoksi. Linkiltä onkin alkanut hienosti löytyä malttia, vaikka se kiihtyykin kuormittamisesta.

...ollaan myös vahvistettu objektiivien kiertämistä. Linkillä oli tapana hakeutua kiertämiskäskyllä merkkaamaan objektiivia, kuten merkkiä. Oli kierrettävä kohde sitten mikä tahansa. Haluan sen kiertävän nopeasti ja tekevän tiukan käännöksen, joten lelupalkka on otettu myös tähänkin, kun kannustamalla bortsu ei ole osoittanut toivottua tulosta. Treenikerta sillä meni ymmärtää, että lelu lentääkin taaksepäin kierron jälkeen - jolloin koira luonnollisesti irtoaa myös nopeammin merkkaamasta. Olen viivyttänyt pallon heittoa aina pidemmälle ja pidemmälle. Ollaan myös vaihdeltu kierrettäviä objektejä puista, tolpista, autoista, renkaista aina taloihin saakka. Haluan saada focuksen ja tekemisen oikean näköiseksi ennen kuin siirryn tarpeeksi ison kartion kiertoon koiran kanssa.

...opeteltu auttamaan arjen askareissa. Link kerää tyhjiä pulloja tai tölkkejä ympäristöstä. Se nostelee pudonneita asioita, kuten vaatekappaleita, ruokailuvälineitä ja pudonneita ruokatarvikkeita. Uusimpana ollaan otettu treeniin asioiden tuominen pöydältä. Sitä on tietenkin hieman hankaloittanut se, ettei koiralla ole lupaa mennä nenineen matalan sohvapöydänkään tasolle. Kuitenkin treeni ei ole tuottanut ei-hyväksyttävää käytöstä ja Linkki tunnistaakin nimeltä kaukosäätimen, lankakerän, sekä tupakka-askin. Se on nauttinut pikkupuuhailusta sisällä ja huomattavasti myös rauhoittunut lelujensa tarjoamisen kanssa, kun saa olla muulla tavoin hyödyksi.

...on kulkenut henkilökohtaisena varjonani. Näin lomaillessa tulee vähemmän tehtyä mitään, joten arki korostuu meillä. Koiran kanssa toki touhutaan ja sen ottaminen pikkujuttuihin mukaan on helppoa. Link tulee mukaani viemään pyykkejä pyykkitupaan, roskia roskakatokseen, hakemaan postia laatikosta ja välillä se pääsee erikoisvieraana kauppakäynnille mukaan autoon istumaan. Ei ole oikein muuten tullut liikuttua autolla ja tunnetusti mustavalkoinen rakastaa autossa istumista.

...toimitettu seurakoiran virkaa. Link on päästänyt taloon hyvin sisään kaikki vierailija ja opetellut ottamaan ihmisiä rauhallisesti vastaan. Vieläkin se häikäilemättä ui liiveihin sopivan rapsuttajan astuessa kuvaan, mutta malttaa myös hyvin rauhottua makoilemaan omiin oloihinsa ellei vieras itse lietso sitä riehaantumaan.

...tehty hieman diy-projekteja, joista koitan saada jonkin näköistä postausta aikaan niiden valmistuttua lopulliseen formaattiinsa. Nyt projektin aiheina ovat olleet kuppiteline kahdelle kupille (ruoka- ja vesikuppi, luonnollisesti), sekä hienohelmalle oma peti - vihdoin ja viimein. Vaikkakin koira viettääkin suurimman osan ajastaan sohvalla makoillen.

...pohdittu ruokintakuvioita vaihtelun vuoksi. Tuntuu, ettei niiden pohtiminen lopu koskaan. Ruokinta on nyt reilu puolivuotta ollut kohtuu samalla kaavalla, mutta tuntuu, että toivotut tulokset puuttuvat edelleen. Toki siinä oli välissä taas kausi, jolloin koira ei oikeastaan saanut lihaa ollenkaan evakossa asumisen takia, jota ollaankin tässä nyt paikkailtu. Sellaista soutaamista ja huopaamista tuntuu olevan tuon safkan kanssa. Lähinnä sen määrä ja laatu.

...yritetty kuvata kivoja talvikuvia. Mutta jostakin syystä järkkärin runko ei inahdakaan enää. En tiedä mikä sille on tullut. Pitäisi hieman tutkia asiaa ja koittaa ladata akku vielä kerran. Muuten onkin edessä uuden rungon hankkiminen. Ei kenelläkään olisi suositella tai myydä vanhaa runkoa meille? Tai järkevän hintaisia uusia runkoja, joihin menisi canonin objektiivit suoraan.

(Ensi)lumi

Sataa lunta. Se tarkoittaa joka talvi samaa asiaa. Meidän harrastusrintamalla hiljenee lopullisesti. Tämä vuosi ei muutenkaan ole ollut mitenkään hyvä harrastusvuosi treenillisesti, mutta tuntuu silti, että olemme saavuttaneet enemmän. Kaksi muuttoa, yllättävän raskas alkuvuosi töissä, sekä sen jälkeen yötyöt ovat sotkeneet normaalia rytmiä. Emme ole päässeet tekemään niin paljon kuin olisin halunnut, mutta minusta tuntuu silti, että tämä vuosi on kasvattanut meitä enemmän yhteen kuin kaksi aikaisempaa.

Täällä Kuopion suunnalla meillä ei ole treenipaikkaa. Emme koskaan ole viihtyneet oikein halleissa ja kylmä hiipii jäseniin. Hetkeen ei ole viitsinyt tehdä edes paikkamakuu treeniä, kun lämpötila on vaihdellut miinusasteisista luvuista hieman plussalle. Olemme kuitenkin lenkkeilleet, tehneet pientä lenkkitokoa, totutelleet uuteen ympäristöön ja elämän sääntöihin. Laumaan lisäyksenä tullut kissa on ottanut oman osansa projektista. Meillä käy enemmän vieraita, jotka bortsu on opetellut ottamaan vastaan.

Täällä välimatkat on pidempiä. Koirallisia ystäviä ei ole lähimailla niin paljoa, enkä ole edes vielä kerennyt kartoittamaankaan kaikkea. Saati tutustumaan ihmisiin, koska ensimmäiseksi monen vuoden työ- ja stressiputken jälkeen olen ottanut aikaa itselleni enemmän kuin koskaan. Se on kannattanut, sillä energiavarannot alkaa palautumaan ja ajatukset luistamaan paremmin. Elämä on kivaa.

Harrastusrintamalla hiljenee, mutten silti ole lakannut arpomasta, että kahlaisimmeko kasaan TK1:n vai siirtyisimmekö suoraan avoimeen. Olen kuitenkin alkanut pikku hiljaa kallistumaan sinne TK1:n puolelle. Kaipaamme niitä onnistumisiä koirakkona. Samalla pohdin, jos kroppani kestää, paluuta agilityn pariin. Vuoden alkuun olen suunnitellut itselleni fyssarikäyntejä, jotka kartottaisivat selän tilannetta ja antaisivat minulle keinoja hallita ja vähentää sen kipuilua. Nyt se on kestänyt yllättävän hyvin matkassa. Suunnitelmat on aina suunnitelmia, ja monta asiaa voi mennä vikaan. Tulevaisuutta ei voi kirjoittaa valmiiksi - sen tämäkin vuosi on opettanut.

Meillä on kuitenkin kaikki hyvin.

Kuorma liikkuu

Elämme vaihtelun vuoksi elämää kahden kodin välillä. Se ei varmastikaan ole koiralle yhtään sen helpompi yhtälö kuin minullekaan. Meidän päivämme Turengissa lähenevät kovaa vauhtia loppuaan. Omat työkuviot ja elämänmuutos suuntaan, joka ei ollut suunnitelmissa, ajavat tekemään ratkaisuja. Haluan jotain tuorretta, jotain uutta. Olen suunnitellut lähtöä eteläisestä Suomesta jo pidempään. Ensin lähdön piti suuntautua pääkaupunkiseudulle, mutta tarkemmin mietittynä siellä on kiva käydä - ei asua.

Nyt tavaroidemme ja uuden kodin suunnaksi on valikoitunut Kuopio, tarkemmin Karttula, Pohjois-Savo. Etelään jää monta ihmistä, etenkin koiratuttuja, joita jään kaipaamaan. Kilometrejä ei kuitenkaan ole mitenkään järkyttävän paljon välissä. Autolla tai julkisilla nekin on taitettavissa.

Metsäkunnasta toiseen metsäkuntaan. Savossa meitä odottaa tilava rivitalokaksio pienellä pihalla ja omalla saunalla. Samassa rivitalokommuunissa asuu tuttuja muutamiakin kappaleita. Kuopion harrastuskoirapiireihin en sen enempää ole tutustunut, lähinnä itsekseni naureskellut, että pitää varmaan tuon sekarotuisen ajokoiran seuraksi hankkia se aito ja oikea metsäkoira. Muita ei kylänraitilla oikein tule vastaan.

ps. meitä voi seurata instagramissa @bctakeachanceonme

Gotta catch 'em all!

mikä pokemon? minoon yks vesipokemon.

Kaikkihan sen tietää, mikä on ollut koiraihmisten ja muidenkin huulilla jo monta päivää. Pokemon GO sitä, Pokemon GO tätä. Sosiaalinen media, paperilehdet ja telvision uutiset ovat täyttäneet 90-luvun taskumonstereista innostuneiden ihmisten hämmästelyistä, faktauutisista ja luoja ties mistä muusta. On arvosteltu, on hypetetty. Mekin olemme päässeet mukaan buumiin, vaikka AR-ominaisuudella ei ole puhelinta siunattu, niin pitkä akunkesto takaa pitkät lenkit koiralle ja uudenlaisia seikkailuja, kun juostaan pitkin maita ja mantuja 151 pokemonin perässä. Ollaan hengattu pokestopeilla nauttimassa muiden huomiosta ja liikuttu yhä enemmän ihmisten aikoihin ulkona.

Se, että tällainen "höpöhöpö"-softa saa ihmisen liikkumaan ja samalla tulee napattua se karvakaverikin mukaan, niin koira on myöskin saanut sosiaalistusta ja päässyt treenaamaan häiriössä erilaisia juttuja aina seuruusta paikkamakuuseen saakka. Bortsun ilme nykyään, jos kolme lenkkiä on tullut täyteen, on lähinnä syvä huokaus ja laahustaminen ovelle. Meidän lenkit ovat venyneet kymmeniin kilometreihin saakka - vähän itseäkin naurattaa tällainen hype. Ollaan myös tehty kivoja, uusia lenkkipaikkoja, sekä ihan oikea koirarantakin! Täältä. Pikku lintukodosta. Paitsi, että toisella kertaa, kun koiraa tahdoin uittaa ja otin ihan sitä varten kamerankin mukaan, oli joku sunnuntaisankari pykännyt telttansa keskelle rantaa. Pettymys oli kovin suuri, mutta onneksi löytyi toinenkin kohta, mistä uskalsi päästää koiran uimaan.

Työtkin lähenevät loppuaan. Yövuoro vaihtuu iltavuoroon, tehdas hiljenee. Kohta omakin nimi näkyy päättävien kausityöntekijöiden listalla. Arvoituksen sana on vain siinä, mihin tämä elämä meidät seuraavaksi kiikuttaa. Pysytäänkö lintukodossa, vai lähdetäänkö vihdoin sinne haaveilemaani Keski-Suomeen? Ujosti on tsiikailtu koekalenteriakin, mutta... Jaa'a. En tiedä, kaikki on niin epävarmaa, kun en omista autoa. Onneksi koira voi olla onnellinen ilman titteleitä, mutta omistajaa tavoitteista jääminen ahdistaa.

Oiva hoitokoira

Viime viikonlopun mustavalkoinen oli ilahduttamassa ystäviäni. On onni, että lähipiiristä löytyy ihmisiä, joille uskaltaa koiran antaa hoitoon. Vaikka Link on helppo matkalainen on kuitenkin mukava matkustaa välillä ilman koiraakin. Hoitolainen oli ollut nätisti kuuleman mukaan ja sosiaalisena päässyt olemaan tallikoiranakin vaihteeksi. Pesti oli mennyt hyvin ja muutkin tallilaiset olivat ihastuneet mustaan hurmuriin. Tyyppiä hakiessani sain vaisut tervehdykset ja pian musta sammuikin lattialle nukkumaan.

Alkuviikosta ollaan "treenattu" uusissa paikoissa lähinnä niin että olen napannut koiran kauppareissuille mukaan. Treenien perusidea on ollut nenän sulkeminen ympäristön hajuilta, koska kevään tullen nuorta miestä on nenä alkanut viemään enemmän ja enemmän. Onnistumisia ollaan saatu - lähinnä siinä keskittymiskyvyn herpaantumisessa.

Mutta eteenpäin mennään ja odotellaan tämän minitalven väistymistä, että päästäisiin kunnolla tekemään duunia tokon eteen ja ehkä vihdoin kokeilemaan sitä jälkeä, jos nyt viimein löydettäisiin jostain opettaja meille.

Hei hei Heinäkuu

Hyvää elokuuta!

Meidän lienee aika vihdoin palata takaisin kartalle kaiken sen kanssa, mitä ollaan tehty ja mistä on jäänyt päivittämättä. Heinäkuu oli allekirjoittaneelle erittäin raskas. Lauma hajosi viikoiksi, kun puolisko tosiaan astui armeijan harmaisiin. Muutama ensimmäinen viikko meni totutellessa ja Linkki on toimittanut mitä mainiointa terapiakoiran virkaa. Se on maannut vieressäni, kun olen täyttänyt roskakoria räkäisillä papereilla. Se on ollut kiltti, vaikka aktivointi on jäänyt vähemmälle. Se ei ole tehnyt mitään typerää joutuessaan yhtäkkiä viettämään kahdeksan tunnin päiviä yksin. Kaiken lisäksi olen sairastellut pari viikkoa - flunssa kaatoi minut sänkyyn, eikä ota lähteäkseen.

Vaikka elämä onkin niin sanotusti potkinut päähän, olen koittanut käydä ahkerasti kentällä. Ja kolme kertaa olemmekin piipahtaneet kentällä tekemässä lähinnä harjoitteita ruudun, seuruun paikan, ja ohjatun noudon kanssa. Tokokokeisiin koitimme päästä, mutta ei onnistanut meitä tällä kertaa, joten haemme ALO1:mme uusilla säännöillä tavoitellen toki sitä TK1:stä. Fiilikseni uusista säännöistä ovat olleet hyvät tähänkin mennessä. Alokkaasta tippuu pois meidän heikot kohdat (luoksepäästävyys, hihnaseuruu) ja tulee mukaan uusia juttuja, jotka kuitenkin ovat jo hallussa.

Linkin ruutuprojekti on edennyt hyvin. Bortsu löytää pääsääntöisesti aina ruutuun, pidemmältäkin matkalta, vaikka siellä ei olekaan targettia odottamassa. Olen vaihtelevasti palkannut lelulla ja ruualla sitä ruudussa. Pyytänyt seisomaan ja pidentänyt matkaa. Vielä tietynlaista varmuutta haluaisin sen tekemiseen, ennen kuin lähden viemään liikettä eteenpäin. Matkaa täytyy ainakin kasvattaa vielä, koska haluan sen hahmottavan koko ruudun ja matkan, sekä menevän sinne varmasti.

Ohjattua noutoa ollaan alettu pikkuhiljaa opiskelemaan, kun uudet ohjatut tulivat postissa. Pikku hiljaa aletaan hahmottamaan suuntia, kuin "oikee" ja "vasen" on käytössä jo laitakäskyinä lenkillä. Hienosti pieni paimen on tsempannut, vaikka suunnat meinaakin vielä sekoittua.

Meillä on nyt myös tunnarikapulat, muttei hajuakaan siitä, miten lähtisi opettamaan. Joten se hautukoon vielä viisaampia ajatuksia, kun kerkeän asiaan itse paneutua paremmin. Metskukin tuli postista, muttei ole lähtenyt vielä treeneihin saakka. Ei Linkillä ole ollut metskussa ongelmia, mutta tuo on kohtalaisen iso metsku.

Hassuja tapauksia on sattunut arjessani. Tässä taannoin kiireellä töihin lähtiessäni unohdin vapauttaa koiran ruualle. Tunnollinen pieni paimenkoirani on varmasti luetellut kaikki mahdolliset manaukset sinä aikana, kun olen ollut pois. Ruokaanhan ei kosketa ilman lupaa, joten Linkki-parka ei nälkäänsä voinut mennä syömään. Siinä se tapitti, keskellä "olohuoneen" lattiaa tuijotellen keittiöön kuolaläntin keskellä. En koskaan olisi uskonut, että koira jättää ruuan rauhaan koko päiväksi. Niin kiltti, että ehkä hiukan tyhmäkin.

Treenien lisäksi käytiin ihanalla metsälenkillä Katjan lauman kanssa. Oli ihmeen sopuisia koiria koko reissun ajan, vaikka Uuno irrottikin Linkistä pari karvatupsua. Hyvin kuulolla oleva junnu ei liiommin hurmaantunut tyttöhajuista. Lopuksi tyyppi pääsi ekaa kertaa tytön viereen takaronttiin ja hyvin mahtuivat aussie ja bortsu keskenään sinne. Lumon mielestä Linkki on siis ällöttävä ja kammottava teinipoika, jota pitäisi höykyttää. Etenkin, kun sellainen tunkee hänen autoonsa.

Kameraakaan ei ole tullut ulkoilutettua, kun tämä Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Tai on, puhelimen kameraa, joten instagramräpsyjä!


Ollaan me tässä käyty canicrossaamassakin. Muutamaan kertaan ja täytyy vain ihailla bortsun vetomotivaatiota!

Meillä on ollut mukavaa rentoilla. Tasan viikon päästä starttaa auto kohti Nokia RN ja pakko H:n metsästystä. Toivotaan kaunista säätä, tuomarille hyvää päivää ja meille hyvää tulosta! Paikan pääällä ollaan koko päivä, joten tutut saa tulla moikkaamaan tai Nokian nähtävyyksistä (eritoten hyvistä ruokapaikoista) saa vihjailla!

Datuff

Joulukuu. Blogit täyttyvät erilaisista kalentereista, on adventtikalenteria, on ihan selkeää joulun seurantaan tarkoitettua kalentereita. Me ei valitettavasti vieläkään olla joulukoirakko, muutenkin joulun tuleminen näemmä näkyy blogissa hiljaisuutena.

Kovasti on myös vuosi loppumassa ja ihmisillä on tapana listailla saavutettuja ja saavuttamattomia asioita. Ensivuodelle lupailin taas alkaa listailemaan enemmän, mitä koira kuluttaa. Ocan kanssa ehdittiin tarkastella elämä viitisen kuukautta, toivottavasti Linkin kanssa pidempään. Minä koitin tehdä asian eteen jotain, mutta loppujen lopuksi en ole asettanut itselleni ja Linkille juuri mitään tavoitteita tälle ensimmäiselle yhteisen taipaleen puolikkaalle. Minulle on riittänyt, että koira tahtoo tehdä asioita kanssani ja se on helppo arjessa.

Ja onhan se. Olemme asuneet kaupungissa jonkin aikaa. Tähän mennesä Linkki ohittaa niin ihmiset kuin pyörätkin ilman suurempaa ongelmaa. On se vain mainio äijä, ei muuta voi sanoa. Hissillä koira matkustaa innokkaasti, vähän liiankin innokkaasti. Rappusissa se on oppinut kulkemaan mainiosti, vaikkase hirveästi keskittymistä vaatiikin vielä. Etenkin, kun kerrostalon lattiat ovat hirmu liukkaat. Ja meillähän rappusia siis riittää.

Tässä taannoin käytiin sellainen 5,1km lenkki, jolla kestoa oli likipitäen tunti. Kaupungin tarjoamat maastot hämmästyttivät minua. Oli rantaa, metsää, kävelytietä... Ihan piti facebookkiinkin asti jakaa itseäni hämmästyttänyt asia. Ja kyllä, saatan olla hieman hassu ja maalainen, mutta ihan oikeasti, en minä koskaan ole kohdannut tällaiseen:

Junnu on ulkoillut jopa vapaana osan matkaa ja oli se niin pätevää poikaa, niin pätevää poikaa ettei tosikaan. Tarkkana saa olla missä päästää vapaaksi, mutta ollaan saatu muutamat kivat palloleikit aikaan ja koira kuuntelee kivasti, mitä minulla on sille asiaa. Linkki on paras.

Nyt kun asun lähempänä keskustaa, käy myös enemmän vieraita. Mulla on kaikki koirat ovat olleet todella sosiaalisia, eikä Linkkikään tee poikkeusta asiaan, mutta nyt todellakin se pääsee opettelemaan, miten vieraat otetaan vastaan. Tänään suuntaamme hieman agilitypainotteista treeniä kohden virkistämään muistia poitsun 10kk päivän kunniaksi.