tiistai 17. joulukuuta 2013

Sunnuntaiagilityt

Sunnuntai oli meille agilityn täyteinen päivä. Lähdettiin nykyisen naapurin kanssa Pekolaan treenaamaan koiria. Ensimmäistä kertaa varmaan kahteen viikkoon minulla oli oikeasti asenne, että nyt tehdään jotain. Treenaaminen on hieman jäänyt kaiken arjen kiireen keskellä, kun on pitänyt opetella elämään ensin yksin ja kerrostalossa ja pitkien työpäivien ja sitten vielä koirankin kanssa. Rytmityksen löytäminen jokaiseen asiaan on vaikeaa, mutta pikku hiljaa me ponnistamme kuopasta ylöspäin.

Linkki on kuitenkin mainio. Se on pysynyt mukana pienelläkin aktivoinnilla, ollut rakastettava koira ja tuntuu kuin se olisi ollut aina kuvioissa mukana. Silti saan välillä muistuttaa itselleni, ettei Linkki ole Oca. Vaikka tuntuu siltä, että kaikki natsaa ja Linkki on helpompikin kuin Oca – se ei ole seefferi, joka on tulta ja tappuraa. Se on bordercollie, jossa on pieni sisäinen ärieri ja kun sen saa herätettyä…

Pekolassa Linkki muisteli lämppälenkin jälkeen putkia. Poitsu on ollut viimeksi alkusyksystä kokeilemasta agilityn ihmemaailmaa. Silloin ralliteltiin putkia ja kokeiltiin irtoamista – tänään jatkettiin samalla teemalla. Linkki oli ihan liekeissä putkesta. Se muisti ja näkyi kuinka pieni bordercollie oli haljeta innosta, kun pääsi toteuttamaan pyyntöjä. Mutkaa ja suoraa putkea. Lisäksi Linkki opetteli irtoamaan eteen, sekä otettiin kolmen esteen ”rataa” rimat maassa. Koira on pirun nopea, mutta myös pirun pätevä. On se hieno, ihan hiton upea.

Samaan aikaan tilassa treenasi toinen koira omia juttujaan, mutta ei, Linkin aktiivisuus oli kohdistettu suoraan minuun, eikä se harhautunut kuin kerran tai kaksi eri teille, mutta tuli mainiosti luo kutsusta. Otettiin sitten myös hieman tottistakin. Tehtailtiin parit perusasennot ja leikittiin. Mainio mukelo, ei valittamista.

Jospa me taas pikkuhiljaa aktiivistuttaisiin tämän treenaamisenkin saralla, kun meikäläinen pääsee olemattomalle joululomalle, joka taitaa suurissa määrin mennä töissä. Keväämmälle voisi harkita jotain agilitykurssia, vaikka oma selkäni ilmoitti taas mitä mieltä olikaan juoksemisesta kovalla alustalla. Seuraava ilta oli yhtä helvettiä. Särki ja kolotti enemmän kuin koskaan ennen, vaikka huolehdin omienkin lihaksien lämmittämisestä. Meh, ei aina voi onnistua.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Datuff


Joulukuu. Blogit täyttyvät erilaisista kalentereista, on adventtikalenteria, on ihan selkeää joulun seurantaan tarkoitettua kalentereita. Me ei valitettavasti vieläkään olla joulukoirakko, muutenkin joulun tuleminen näemmä näkyy blogissa hiljaisuutena.

Kovasti on myös vuosi loppumassa ja ihmisillä on tapana listailla saavutettuja ja saavuttamattomia asioita. Ensivuodelle lupailin taas alkaa listailemaan enemmän, mitä koira kuluttaa. Ocan kanssa ehdittiin tarkastella elämä viitisen kuukautta, toivottavasti Linkin kanssa pidempään. Minä koitin tehdä asian eteen jotain, mutta loppujen lopuksi en ole asettanut itselleni ja Linkille juuri mitään tavoitteita tälle ensimmäiselle yhteisen taipaleen puolikkaalle. Minulle on riittänyt, että koira tahtoo tehdä asioita kanssani ja se on helppo arjessa.

Ja onhan se. Olemme asuneet kaupungissa jonkin aikaa. Tähän mennesä Linkki ohittaa niin ihmiset kuin pyörätkin ilman suurempaa ongelmaa. On se vain mainio äijä, ei muuta voi sanoa. Hissillä koira matkustaa innokkaasti, vähän liiankin innokkaasti. Rappusissa se on oppinut kulkemaan mainiosti, vaikkase hirveästi keskittymistä vaatiikin vielä. Etenkin, kun kerrostalon lattiat ovat hirmu liukkaat. Ja meillähän rappusia siis riittää.

Tässä taannoin käytiin sellainen 5,1km lenkki, jolla kestoa oli likipitäen tunti. Kaupungin tarjoamat maastot hämmästyttivät minua. Oli rantaa, metsää, kävelytietä... Ihan piti facebookkiinkin asti jakaa itseäni hämmästyttänyt asia. Ja kyllä, saatan olla hieman hassu ja maalainen, mutta ihan oikeasti, en minä koskaan ole kohdannut tällaiseen:


Junnu on ulkoillut jopa vapaana osan matkaa ja oli se niin pätevää poikaa, niin pätevää poikaa ettei tosikaan. Tarkkana saa olla missä päästää vapaaksi, mutta ollaan saatu muutamat kivat palloleikit aikaan ja koira kuuntelee kivasti, mitä minulla on sille asiaa. Linkki on paras.

Nyt kun asun lähempänä keskustaa, käy myös enemmän vieraita. Mulla on kaikki koirat ovat olleet todella sosiaalisia, eikä Linkkikään tee poikkeusta asiaan, mutta nyt todellakin se pääsee opettelemaan, miten vieraat otetaan vastaan. Tänään suuntaamme hieman agilitypainotteista treeniä kohden virkistämään muistia poitsun 10kk päivän kunniaksi.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Suurten salaisuuksien joulukuu

Hehe, joku on varmaan jo ihmetellytkin salaperäisyyttäni joidenkin asioiden puitteissa ja olen kovasti kertoillut muutosta tilanteeseemme. Hurjiakin avauksia on sadellu vastaan, mutta rehellisyyden nimissä juttu on loppujen lopuksi aika pieni. Meidän laumakokomme muuttui kahdesta kaksijalasta vain yhteen kaksijalkaiseen ja samalla minä ja koira muutimme enemmän sivistykseen. Kaupunki pysyy edelleen samana, mutta nyt me vasta oikeasti kaupungillistuimme.

Asunto, johon muutimme, on hauska. 32neliön yksiö laitakaupungilta, kuudes ja ylin kerros. Maisemat ovat mageita, asunto on hupaisa ja muutenkin viihdyn. En ole koskaan asunut kerrostalossa, mutta eipä tämä oikein mistään poikkea.

Mitä Linkkiin tulee, niin se on ollut hieno seurapiiripaimen. Muuton tuoksinnassa koira osallistui lähinnä sivusta katselijan rooliin, mutta jo sisällä otti ohjat omiin käsiinsä. Linkin sopeutuminen on uskomattoman nopeaa. Se on uudessa asunnossa kuin kotonaan, eikä lauman vajavuuskaan ole haitannut mitenkään. Täällä on enemmän ihmisiä, autoja ja koiria kuin meillä päin ennen, mutta paimen on selättänyt kaikki ongelmat eikä ole näytellyt mitään ahdistuneisuuden merkkejä.

On hienoa, kun on noin hyvällä päällä varustettu koira.  Ei tarvitse enää siitä stressata vaan voi keskittyä omaan elämään ja sen ratkomiseen. Meidän rutiineihin tämä ei liioimmin tuo mitään muutosta. Lämmin reenipaikka meni alta, mutta sille nyt ei mitään voi. Kyllä me edelleen kerhossa ollaan ja pyöritään heidän koukutuksissaan, sillä menin möläyttämään, että voidaan lähteä tokoilemaan ensi vuoden SM-kisoihin. Hupsista... Eipähän elämä käy ainakaan liian tylsäksi.

Ja uusia kokeiluja tämäkin, meinaan puhelimella bloggaaminen. Nettiä kun ei vielä uudessa asunnossa ole, niin vähän on haastavaa.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Liikuntapäiväkirja


Myö otettiin osaa Rähinäryhmän haasteeseen, oikein mainio haaste olikin! Tämän kertaisessa haasteessa oli tarkoitus tarkkailla liikuntaa ja sen määrää, sekä laatua, sekä kirjoittaa jonkinasteinen kokoama siitä blogiin. Noh, tässä nyt olisi sitä kokoamaan julkisuuteenkin asti. Paremminkin olisi voinut mennä kaiken kiireen keskellä ja yleensähän me liikutaankin enemmän, ja tarkkaan en tiedä kaikkia liikuntamääriä. Otin tällä kertaa ajallisesti ylös tunnit, kun muisti ei tunnu oikein pelittävän minkään kännysoftan päällepistämiseksi.

Maanantai: Herätys 5.45, josta torkutettiin muutaman kerran. Linkki on huono aamuherääjä. Senkin jälkeen kun minä nousen, jää junnu makoilemaan sänkyyn ja oli mokoma varastanut peitonkin multa. Aamulenkillä viivyttiin 30min. Päivällä kämppis käytti koiran ulkona, ei mitään hajua ajasta, kuten ei muulloinkaan. Ja iltalenkki hoidettiin tunnin mittaisella hihnasamoilulla.

Tiistai: Sama herätysrutiini jatkuu. Koira on entistä vaikeampi saada sängystä ylös. Aamulenkki oli 30min, päivällä vein koiran myöskin itse ja samoiltiin 1,5h metsikössä sinne tänne sinkoillen. Illalla käytiin vielä 30min lenkki.

Keskiviikko: Aamulla 30min ulos ja päivälenkin hoiti puolestaan kämppis. Illalla käytiin samanmoinen puolen tunnin hihnalenkki.

Torstai: Herätys samoihin aikoihin, mutta koira olikin melkein valmis ulkoilemaan! Käytiin aamu-, päivä- ja iltalenkkinä sellainen 30min hihnalenkki ja tämän lisäksi käytiin tunti treenaamassa sitä tokoa parkkihallissa.

Perjantai: 30min aamulla ulos hihnassa. Töistä karkasin sen verran ajoissa, että ehdittiin käydä puolihämärässä heittämässä 1,5h lenkki osittain vapaana ja iltalenkillä vielä tunnin mittainen pätkä.

Lauantai: Riemu repesi vapaapäivän puitteissa. Aamulenkki oli 1,5h suurimmaksi osaksi vapaana oleilua vaihtelevassa maastossa metsikössä. Päivällä lähdettiin heittämään tunnin mittainen vapaana olo lenkki samoilla metsätaipaleilla ja iltasella ulkoiltiin vielä tunti hihnassa.

Sunnuntai: Aamulla taitettiin 2,5h lenkki laavulle vilkaisemaan siellä olevia fiiliksiä, todetaksemme vain, että kesällä pitää tulla sinne paistelemaan makkaraa. Iltapäivällä palauteltiin tunnin metsälenkillä ja illalla käytiin vielä puolentunnin hihnalenkki.

Yhteenveto: Minun kanssani koira siis liikkui tällä viikolla 17,5h ja jos miinustetaan tuo tokoilu, niin aktiivista liikuntaa kertyi se 16,5h, ettei se nyt ihan niin penkin alle mennyt. Eikä nuo hihnalenkit meillä ole ainoaa aktivointia, vaan koiralle kyllä ollaan naksuteltu päivisin temppuja aivotyöskentelyksi ja se on saanut käyttää nenäänsä etsiessään ruokaa ja muuta sellaista. Lisäksi väleissä koira on päässyt takapihalle kämppiksen käydessä tupakilla etc.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Maanantai.

Maanantait on paskoja päiviä, noin yleensä ottaen. Tämäkään maanantai ei tehnyt siihen juuri mitään poikkeusta. Duh, mutta onneksi on söpöjä kuvia näyttää teille. Ollaan oltu Linkin ensimmäisen omistajan kanssa yhteydessä, ja sain häneltä varsin suloisia pikkuvauvakuvia paimenesta. Kiitos siis hänelle näistä kuvista. On se ollut muksuna söpö!






Kahdessa viimeisessä kuvassa Linkki on veljensä Rockyn kanssa.

ps. meitin dobo-pallo kotiutui, mutta se pumpataan vasta viikonloppuna täyteen!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Hyvä päivä, hyvä viikko


Jee! Lunta! Siitä ollaan tällä viikolla saatu nauttia muutamaan otteeseen. Tällä viikolla ollaan muutenkin kovasti pidetty silmällä liikuntaa, sen laatua ja määrää. Syksyn ja pimeän tullen on ongelmia päästä liikuttamaan koiraa vapaana. Pimeään metsään en uskalla laskea Linkkiä vapaaksi, sillä en mitenkään voi sanoa, että koira tulee varmasti takaisin luokse, jos se huomaa jotain, mitä minä en ennen sitä näe. No, se siis rajoittaa. Hihnassa ollaan pidetty tehokuuria siinä käyttäytymisen puitteissa ja minun hihnalenkkeilyasenneongelmani alkaa kaikota pikku hiljaa (ja hyvä niin).

Lenkeillä meitä vastaan on tullut pääsääntöisesti hyvin vähän porukkaa. Vapaana ollaan kohdattu muutamia ihmisiä ja koirakin, ja kaikilta paimen on kääntynyt hetken pohdiskelun jälkeen luokseni. Ihan mahtava! Pyörät, sauvakävelijät ja sille puhuvat ihmiset ovat vielä vähän haastavia, sekä toisten koirien kanssa kulkeminen nätisti, mutta kokoajan paimen petraa ja sillä on hyvin ajatus kiinni siinä, mitä siltä tahdotaan.


Sen lisäksi, että me ollaan lenkkeilty, niin Linkki on jumppaillut kovasti kaukojen asennon vaihtoja matalalla vireellä ja nami palkalla. Pentu on varsin pätevä elikkoja pysyy tattina paikoillaan. Maahan meneminen alkaa olemaan istumista vahvampi, joten pitää vahvistella vähän tasapuolisemmin noita liikkeitä. Sen lisäksi, Linkki on opetellut pitämään eri asioita suussaan ja onkin osoittautunut varsin päteväksi. Seuraavaksi aletaan miettimään, miten niitä juttuja nostelleen maasta käteen. Ollaan myös naksutelti kuonolla käteen koskemista, jossa poitsu alkaa olla jo aika haka.

Lisäksi me käytiin treenaamassakin! Mukaan poimittiin torstaina Jenni ja Zira ja hurruuteltiin parkkihalliin. Linkki oli hyvässä työmoodissa rauhallisena ja joutui olemaan vähän mannekiininakin. Tänään autoon meno ahdisti, hmm. Harmitti, kun en muistanut ottaa targettia mukaan, niin olisi moista voinut naksutella. Linkki leikki ja tehtaili istumisia. Lisäksi otettiin piskuinen näyttelytreeni vain todetakseni, että koira ei osaa asetella itseään ja on unohtanut vierellä ravaamisen jalon taidon. Noh, eiköhän se keretä fiksaamaan vielä. Tämän lisäksi Linkki teki vielä kerran täydelliset ja napakat asennon vaihdot ja pääsi hetkeksi autoon.


Tauon jälkiin otettiin treenikaveri varmistamaan, ettei pennulle tule mieleenkään varastaa luoksarissa ja tehtiinkin kaksi niitä helpompaan suuntaan. Sähäkästi kakara tulee luokse. Loppuasento on viimeistelemätön, mutta ei haitannut häiriöt. Lisäksi otettiin yksi luoksari vaikeampaan suuntaan, jossa oli autoja, aukinainen ovi suoraan ulos ja taisi siellä pari ihmistäkin mennä. Rajoja on kokeiltava, mutta napakasti pieni paimenlapsi juoksi luokseni. Jes! 

9kk 1vk
Tänään oli lumi taas peittänyt maan ja ulkona oli kivan viileä ilma. Tajusin ihan oikeasti kaivanneeni niitä rapsakampia pakkasia ja haluan unohtaa tuon hemmetin mutavelli-loska-systeemin tuolta ulkoa. Käyntiin pitkä aamulenkki ja tällä hetkellä jaloissani makaa tyytyväinen paimen. Linkki myös sai silmäni avautumaan, kun heiteltiin lenkillä vähän palloa. Olen onnistunut opettamaan ensimmäisen noutavan koiran - joka oikeasti myös palauttaa sen heitetyn esineen minulle, eikä vain lähde rallaamaan sen kanssa ympäriinsä. Luoja mikä onnistumisen fiilis tuli. Toki uskon ryssiväni tuonkin moneen kertaan vielä, mutta se ihan oikeasti haluaa tuoda pallon minulle, jotta se lentää uudestaan, eikä vain lähteä rallattamaan sen kanssa ympäriinsä. JES!

maanantai 18. marraskuuta 2013

Sukulaisia käymässä!

Meillä päin on ollut vähän hiljaisempi kausi - ja se jatkuu edelleen. Linkin kanssa ollaan jumppailtu enimmäkseen kaukojen vaihtoja, sekä vahvisteltu etutassuja esineen päälle. Sunnuntaiaamusta saatiin mukavia vieraita, kun kasvattaja saapui moikkaamaan meitä Linkin siskon ja äidin kanssa aamulenkin tunnelmissa. Oli mukava jutustaa hänen kanssaa ja saatiin muutamia hyviä vinkkejäkin tulevaa varten. Alhaalla vielä kuva tunnelmista ja videotakin löytyy pikku pätkä!

Mette-äiti, Musca-siskoa ja Linkki





Kiire, se ei tunnu koskaan poistuvan, vaikka sitä kuinka koittaisi hätyytellä vähän kauemmas. Koulu, työt, "työssäoppiminen" ja jääneiden opintosuoritusten suorittaminen loppuun asti puristaa aika lahjakkaasti mehuja ihmisestä. Joulukuun alussa on odotettavissa uutisia enemmänkin, mutta vielä toistaiseksi pidän ne sen verran salassa, että vain lähipiiri tietää. Kyllä se tulee aukeamaan muillekin.

Harmittaa huisisti, etten päässyt sunnuntaina katsomaan parkkihallin tokokoetta, kun blogiystävämme oli vetänyt sieltä varmasti huikealla suorituksella ALO1-tuloksen! Hurjasti onnea heille siitä! Työtä on tuloksen eteen tehty ja nyt se alkaa kantaa hedelmääkin! Mahtavaa!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Myynnissä

ehei, ei Linkkiä tällä kertaa...

Pari kertaa kokeiltu, 10e + postit

Vähän käytetty, 20e + postit

Paljon käytetty, 3e + postit

Paljon käytetty, muttei juurikaan käytön jälkiä 8e + postit

Käytön jälkiä, 5e + postit
Aina voi tinkiä, sekä posteissa säästää sen edestä, että liikun Hämeenlinnan alueella kohtuullisen paljon ja ainakin olen tulossa 13.12.2013 Helsinki Winneriin, sekä 11.01.2014 Lahti RN:n suuntaan.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Elämä heittelee puolelta toiselle

Ei vaihteeksi ole ollut mikään helppo jakso elämässäni, mutta palaan siihen myöhemmin. Nyt kuitenkin päätin tulla lisäämään Linkin 9kk kuvat. Juuri mitään ei olla tehty hetkeen, väsymystä on ollut ilmassa ja hieman ilmeisesti jotain vatsapöpöäkin liikkeellä, kun poitsun vatsa on vähän oirehtinyt löysyydellä ja huono olokin on ollut. Troppien kanssa on kuitenkin alkanut helpottamaan, vaikka painosta onkin vähän tippunut pois. Nooh, kyllä me vielä täältä saadaan massaa.


Taisin muuten luvata jotain kivaa 40 lukijan kunniaksi, mutta hupsista, lukijoita on kohta puolikas satanen, eikä mitään ole tapahtunut. Millaista extraa lukijat tahtoisivat? Jotakin erikoispostauksia? Arvontaa? Kysymyspostausta? Vai jotain ihan muuta?

ps. Meidän DOBO-pallo kotiutuu kohta (:

lauantai 9. marraskuuta 2013

Pihatottista

En tiedä miksi, mutta olen vahvasti vierastanut Linkin kanssa pihatekemisiä. Siis tuossa meidän omalla parkkipaikalla. Jotenkin olen vain todennut, ettei toimi, vaikka toimisikin. Ollaan kuitenkin kunnostauduttu sillä saralla.

Keskiviikkona vedin ihka ensimmäisen aamutreenin pennun kanssa. Yleensä se pääsee aamulla vain kohtuullisen pitkälle vapaana olo lenkille, mutta eipä junnu vierastanut aamutreeniäkään, vaan toimi yhtä säpäkästi ja normaalisti. Leikittiin, otettiin perusasentoa ja muutama maahanmeno. Seuraavana oli ongelmana se, ettei ollut selkeää loppua tekemiselle, kun yleensä treeni alkaa ja loppuu autosta. Linkki virittyy hyvin sanoilla "tehdäänkö töitä", mutta se lopetus. Ajattelin antaa koiran seurata vapaana sisälle, mutta kappas vain. Paimenpentu löi jarrut pohjaan ja totesi ettei hän todellakaan tule sisälle, koska sisällä on tylsää. Hetken maanittelun jälkeen sain kuitenkin koiran sisälle ja pystyin tekemään asianmukaisen lopetuksen, joka oli koirallekin selkeä.

Keskiviikon treenistä viisastuneena, lauantaina otin saman rutiinin käyttöön kuin treeneissä kotipihan ulkopuolelle. Koira asioilleen, koira autoon, oikeat releet niskaan ja sitten tekemään duunia. Tämän kertainen treeni oli paljon orientoituneempi kuin viimeksi. Linkki tiesi mitä tehdään, joten työskentely oli erinomaista. Nassikka nostaa kierrokset näppärästi, mutta niitä on myös helppo hallita. Leikittiin, tehtiin perusasentoa, otettiin lyhykäinen paikkamakuu ja kahdesti käsky autoon, josta vapautus leikille. Kahdesti otin sen lähelleni 'rauha'-asentoon ja voi kuinka helppoa sen hallitseminen on. Koira rauhoittuu melkein silmänräpäyksessä saatuaan siihen käskyn, mutta nousee uudestaan tosi hyvin viettiin. Sessio päättyi ehdottomasti autoon koiran viedessä lelun sinne käskystä ja ovi hetkeksi kiinni, kuten muuallakin treenatessa. Ja jes, nappiin meni. Takaisin kotireleet niskaan ja sisälle, niin koira oli oikeassa mielentilassa ja ihan täydellisessä kontrollissa edelliskerran haahuilun ja vänkäyksen sijaan.

Tämä toimii! Lie vaan, koska päästään seuraavan kerran treenaamaan, kun tuo auto päätti sano sopimuksensa irti - näin vaihteeksi.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Puoli vuotta.

Tänään palaan muistoissa siihen iltaan, joka oli raskaiden päätösten ilta. Ei enempää, ei vähempää. Oca oli paras. <3


maanantai 4. marraskuuta 2013

Oh, it's monday - again.

 Tämän päivän treeni sisälsi leikkimistä, perusasentoja, sekä autoon menoa ja hienoista hihnakäytöstä, sekä pätkän makuun kestävyyttä kokeiltiin.

Suoraan autosta "kentälle" treeni on toiminut mainiosti ja pentu tarjoaa heti alkuun minulle aktiivisuutta välittämättä ympäristöstä. JES! Ollaan siis selätetty yksi mörkö. Tämä helpottaa huomattavasti treenaamiseen lähtemistä, kun koiran huomio on jo valmiiksi minussa. Linkki leikki mainiosti, irroitti hyvin ja oli aktiivinen oma itsensä. Perusasennot olivat hyviä ja koiran keskittyminen oli huipussaan.

Syy siihen, miksi me treenataan autoon menoa on yksinkertainen. Haluan luoda autosta Linkille yhtä pomminvarman paikan kuin Ocalle. Auto oli Ocalle niin huisin kiva juttu, että se imi autoon kaukaakin. (Näyttäkää mulle saksanpaimenkoira, joka ei ole autohullu? Ei ole kävellyt vielä vastaan.) Linkki ei taas ole niin autohullu, vaikka meneekin käskystä autoon, mutta siitä puuttuu se varmuus ja innokkuus. Autoon menon kivuutta siis vahvisteltiin, ja tuli sieltä muutama säpäkkäkin suoritus kauempaakin.

Hihnakäytös menasi parkkihallissa unohtua, joten pikkuisen naksuteltiin sitä kondikseen ja käytiin ottamassa n. puolen minuutin paikkamakuu liukuovien edessä. Itse liikuskelin pennusta pienen matkan päässä ja ohi kulki muutamia ihmisiä. Makasi rennosti ja paineistumatta, ei välittänyt autoista tai muusta häslingistä. Oli ihan super muutenkin. Kannatti taas lähteä treenaamaan, koira tekee siitä palkitsevaa. Oikeasti.

Kuvissa Linkki esittelee uusinta uutta takkimuotiaan. Hämmästyttävän hyvin nuorimies on hyväksynyt ylimääräisen lämpökerroksen, ja liikkuu sujuvasti takki päällä, sekä sen uskaltaa jättää yksinkin takin kanssa, eikä se revi sitä silpuksi, kuten Oca varmaankin olisi tehnyt, jos moinen olisi isketty sen päälle. Toisaalta, eri koiriahan ne on muutenkin, kuin yö ja päivä. Kummassakin on omat parhaat puolensa.

DOBOilua

Paikoitellen, koiraurheilu ei ole pelkkää koiran urheilua, vaan myös ohjaajan tarvitsee kehittää omaa lihaskuntoaan, ketteryyttään sekä pääkoppaansa. Ei vain voi olettaa, että koira tekee kaiken työn. Toko vaatii mielenhallintaa, agility räjähtävää nopeutta ohjaajalta ja ongelmanratkaisukykyä. Ominaisuuksia, mitä voimme itse kehittää. Ensimmäistä kertaa märkä rätti läsähti vasten kasvoja eilisen riennoissa. Pääsimme kokeilemaan Linkin kanssa ohjattua DOBOa. Ajattelin, että mennään nyt tekemään kivaa pallojumppaa koiran kanssa, mutta ei, siinähän joutui ihminenkin huhkimaan.

Linkki ja jumppapallo olivat hyvin sinut. Ensimmäisten pienten kangertelujen jälkeen poitsu hyppäsi pallon päälle ja istui siinä kuin vanha tekijä. Seisominen oli vaikeampaa, mutta makuulleenkin pentu tipahti. DOBOilu oli lisäksi niin kivaa, että uskalsin päästää koiran hihnasta irti, vaikka olimme parkkihallissa (enkä täysin luota koiraan niissä tilanteissa) ja ympärillä oli useita koirakkoja, lapsia ja aikuisiakin. Melua. Vieressä treenattiin PK-tottista ja mitä vielä. Kuitenkin nakin ja pallon vetovoima olivat tarpeeksi suuria mustavalkean mielestä.

Ei se DOBOilu ollut pelkkää pallon päällä pomppimista, vaan koira kiersi ihmistä ja palloa, sekä ohjaajankin tasapaino haastettiin kunnolla tasapainotyynyllä seisten ja koiraa samalla kierrättäen. Lisäksi koirallakin oli tekemistä tasapainotyynyn kanssa. Millon laitettiin etutassuja tyynylle ja milloin takatassuja. Pentu ei takasiaan hahmottanut niin hyvin, mutta naurattipa se ohjaajaa ja muita asettamalla kaikki käpälänsä tasapainotyynyn päälle. Ei mikään tyhmä eläin, ei tosiaan.

Lopuksi laitettiin myös ohjaajat tekemään lihaskuntoa. Oli tasapainotteluja, reisilihasliikkeitä, vatsalihaksia, selkälihaksia ja mitä vielä. Kuumahan touhussa tuli, mutta onneksi olin lämmitellyt hyvin ja vanha urheilijan kroppa on näemmä kunnossa, kun tänäänkin pystyi kävelemään ilman ongelmia. Rankkaa, mutta palkitsevaa. Oli hauska nähdä, kuinka koira innostui DOBOilusta ja saatiin kehujakin siitä, kuinka nopea oppimaan junnu oli.

Linkillä oli kivaa, se oli pätevä eläin kaikessa mitä teki ja hämmästyttä minut jälleen fiksuudellaan ja keskittymiskyvyllään. Tuommoisen koiran kanssa on kiva lähteä joka paikkaan, kun sen hyvään käytökseen saa luottaa. Ei haitannut takkikaan mitään, kun laitoin sen päälle lämmikkeeksi, ennen kuin koira joutui odottamaan hetken kylmässä autossa. Kyllä mulla on vaan niin pätevä koira, kun vielä osaisi hyödyntää kaiken, mitä se tarjoaa.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Toimintatorstai


(ehehe, ehkä vähän myöhässä) 

Torstaimme oli siis toimintaa täynnä. Tai eihän sen pitänyt olla, mutta Zira ja Jenni nakittivat meidät treenaamaan. Ei siinä mitään, mielellänihän minä lähden treenaamaan, kun kerta pyydetään. Vailla minkäänlaista toimintasuunnitelmaa jälleen kerran.

Ziran tehdessä vauhdikkaita eteenmenoja, leikin pennun kanssa. Linkille parkkihalli oli täysin uusi paikka, vaikka se onkin virallinen talvitreenausmesta. Eipähän ole tullut turhia käytyä siellä. Kuten arvata saattaa, olisi pommi saanut tippua paimenen viereen, että keskittyminen olisi herpaantunut. Se leikki tosi nätisti kahdella lelulla ja tarjosi lelua aktiivisesti myös minullekin. Muutamat sivullaolot otettiin ja sitten koira hetkeksi autoon.

Toinen pätkän naksuttelin kontaktia kuntoon Ziran ollessa lähettyvillä. Poitsun keskittyminen toimi hyvin sen hiffatessa nopeasti mistä sitä palkkaa tippui. Mainio pikkumusta ei hairahtanut turmion tielle ja toimi muutenkin mainiosti. Pennun treenit olivat siinä.

Päivä ei kuitenkaan loppunut, vaan lähdettiin hakemaan Mustista ja mirristä romut, jotka olivat tilauksessa olleet. Uusi hurtan takki, ruokasäkki,vähän raakaa ruokaa. Pentu ei aristellut vieläkään lattiaa, ei mitään muutakaan liikkeessä ja loppujen lopuksi myyjä, joka sattuu olemaan naapurini, tahtoi pitää Linkin kaverina työpäivän loppuun asti.

Poitsu oli kuulemma käyttäytynyt tosi hienosti ja hurmannut asiakkaita oikein huolella! Lie sitten, mikä on oikea totuus, mutta hyvä että oli hyvin mennyt. Hieman orpoahan sitä oli ilman koiraa olla.

Huh huh, kamerassa olisi vielä kuvat Lahti KV:stä ja muista riennoista, mutta mitään en ole saanut purettua pois. Syytettäköön siitä AC4:sta, joka taas herätti pienen konsolipelaajani horroksesta.

torstai 24. lokakuuta 2013

Soon siivouspäivä muutes!


Hei arvatkaas mitä me tehtiin tänään! Me siivottiin! Niinkuin oikeasti, siivottiin! Mut paremmin tuntevat ihmiset voi loksauttaa suunsa auki hämmennyksestä, sillä enhän mä koskaan siivoa. No! Nyt siivosin! Ja kaivoin kaikki koiran lelut sohvan alta, löysin peräti viisi sukkaa, piilotetun haarukan sekä ruuvimeisselin. (HMMM?)

Tiedättekö, millaista on siivota sellaisen koiran kanssa, joka ei juokse imuria karkuun pää kolmantena jalkana? Se on luksusta! Ihan oikeasti. Oca pelkäsi imuria ylitsevuotavan paljon. Se inhosi imuria! Imuri oli paha tappaja jota sai paeta karkuun aina niin kielletylle sängyllä asti. Kun taas Linkki... No, Linkki on Linkki. Linkki rakastaa kaikkea, joka ei osoita murina ärinää sille. Ja senkin jälkeen. Mies ei tuumaa mitään imurista. Se leikkii imurin vieressä, haistelee imuria, eikä se edes väistä imuria jos se tulee kohden. Mokomakin.

Ja moppi. Moppi oli kiva kaveri. Se pakeni ja sitä oli hauska jahdata. Linkin mielestä kaikista parasta siivouksessa on se, että kaikki lelut on taas valtoimenaa hetken lattialla, ennen kuin ne päätyvät takaisin sohvan alle, tai jonnekin muualle jemmaan. Ja aina voi alkaa keräämään uutta aarresatsia, kun vanhan nyt sattui mamma löytämään.

Loppujen lopuksi koira oli aktivoitu pelkällä siivoamisella. Tuolla se nyt retkottaa leporankana. Hassu.


ps. Hiton äiti-ihminen. Ihastui anopin antamaan kirjaan, jota käytettiin treeneissä. Kehtasi mokoma viedä mukanaan moisen! No, toivottavasti tuolta löytyy muitakin turhia kirjoja.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Hupsista


Hupsista. Ei varmaan pitäisi koskaan lähteä Mustiin&Mirriin silloin, kun tietää, että sieltä voi varata etukäteen tuotteita ja palkkapäivä kolkuttelee puolen toistaviikon kuluttua ovella. Viimein rahaa tähän kitkuttamiseen! Oli muutenkin aktiivipäivä, ja melkein huonokin sellainen. Ihan kuin maanantai olisi tehnyt komean paluun tiistain valeasussa. (Onhan tänään tiistai?) Menee ihan päivistä sekaisin. Joo, paperisotaa, rahasotaa, lisää paperisotaa, ole-kolmessa-paikassa-samaan-aikaan... Ja niin edelleen. Mutta! Ruokarahat tuli, meitsi valmistuu kuin valmistuukin keväällä 2014 ja kaiken pitäisi olla reilassa! Wuhuu! Jotain positiivista!

Kotiin päästyäni... En ehtinyt edes riisumaan vaatteita, kun katselin hetken mustavalkeaa ja päätin, että nyt mennään kauppakeskukselle! Ja M&M:n! No, ei olisi pitänyt. Tuli kallis reissu. Tai ei vielä, vaan seuraava reissu on kallis... Hetken mielijohteesta päätin, että on hyvä aika sovittaa talvitakkeja! Olen tullut siihen tulokseen, että Linkillä on ihan onneton karva. Se taitaa vähän palella pakkaskeleillä ja muutenkin takki on bueno autossa odottamiseen ja muuhun tuommoiseen. No. Kokeiltiin Rukan takkia. Tarrakiinnitys ei ollut makuuni ja sitten Hurtan takki niskaan ja se näyttikin paljon paremmalta! Hah, sellainen sitten varaukseen, kun ei se hinnasta niin kii oo. Samalla uusi ruokasäkki otettiin hyllystä varaukseen, kun kerta viimoinen oli ja meikäläisen huimalla tuurilla siellä ei olisi safkaa ollut kun menen hakemaan.

Myymälässä viihdyttiin kauankin. Jään aina vahingossa suustani kiinni myyjän kanssa ja Linkillekin tuommoinen oli mukavaa siedätystä siihen, että kaikki ei rakasta sitä ja muutenkin se voi ottaa iisisti tuollaisessa tilassa. Pennulle tarttui mukaan possunkorvia ja vähän raakaa pakkaseen lisää. Nyt on väsynyt nassikka, kun meidän nopea kauppareissu kesti vain kaksi tuntia. Nooh, kerrankos sitä ja jos toisenkin.

ps. Meidän Mustiin&Mirriin on tullut VAAKA! Jee! Enää ei tarvi lähteä kauas punnaamaan koiraa (;

maanantai 21. lokakuuta 2013

Projekti: Etutassut kohteen päällä

Tänään kohde oli kirja. Eikä mikä tahansa kirja. Anopilta lahjaksi saatu "Hyvä minä"-kirja, joka on vain täyttänyt turhaan kirjahyllyä. Pari kertaa sitä on plärätty läpi, muttei kukaan ole innostunut lukemaan sitä sen taivaallisemmin. Liekkö missä vika. Ihan toimiva opushan tuo on. Ainakin tähän tarkoitukseen.

Tarkoituksena oli siis lähteä naksuttelemaan Linkille kahden tassun (juuri etutassujen) kosketuksesta kirjaan, koska kyllähän tuo osaa nenällä tökätä ja tassulla läimiä kohdetta miten mielii. No, mehän nähtiin mielenkiintoisia variaatioita näin ensimmäisenä naksuttelukertana.

Kohteen vieressä makaaminen + etutassut kohteen päällä makaaminen: "Tätähän me ollaan hei treenattu tosi paljon viimeaikoina! Kato mä osaan! Kato, kato, kato!"
Kohteen läimiminen: "Miks tääkään ei toimi? Yleensä sä pompit ilosta!!"
Kohteen päälle istuminen: "Tätäki me ollaan tehty hirveesti! Palkkaa ny ees tästä!"
Kohteen katsominen intensiivisesti: "Tätäkö sä nyt haluut? Tuijotan! Kovasti!"
Etukäpälät kohteen päällä, eturuumis alhaalla (kumartaminen): "No jos mä en mee iiiiihan maahan, onks tää jo ok."
Etukäpät kohteen päällä, takamus maassa: "Joooooooko?"

Ja vihdoin. Vihdoin fiksuksi tituleerattu bortsunärkele tajusi niinkin yksinkertaisen jutun, kuin seisoa etukäpälät kirjan päällä. Wau. Katsotaan muistaako enää ensikerralla.

Koirakaveri viikonloppu!

Viikonloppu oli Linkille oikea kaveriviikonloppu. Oikeasti meidän piti treenata lauantaina tokoa, mutta loppujen lopuksi meitä oli vain kaksi ihmistä paikalla, niin eipä hirveästi treenailtu. Bongattiin sen sijaan tyhjä koirapuisto ja loppujen lopuksi päädyttiin tyhjään koirapuistoon juoksuttamaan poitsuja. Jehulla ja Linkillä oli hirmu kivaa. Hyvin mätsäili pojilla, vaikka ensimmäinen kohtaaminen meni aikalailla tyylillä 4,5kk Linkki rähisi epävarmana isommalle akitalle. No, nyt poitsujen henkimaailma kohtasi. Pakkaa sekoitti vähän pittityttönen, joka oli aidan toisella puolella. Päädyttiin kuitenkin samojenkin verkkojen sisään, mutta narttu oli niin herkullinen, ettei teinipoika meinannut malttaa hallita himojaan. Linkki siis istui jalkojeni välissä sen aikaa kun Jehu riehui nartun kanssa. Pari kertaa palauttelin nylkyttävää nuorukaista maanpinnalle, kunnes en enää jaksanut huudella sille. Koira viereen niin oli helpompi olla.

Lisäksi tämän jälkeen pakattiin belgityttöä kevythäkissä auton kyytiin, kun Demi-neiti saapui meille yökylään. Pelon sekaisin tuntein odotin viikonloppua, kun kaksi aktiivista paimenkoiraa olisi samankaton alla. Pelkäsin suurempaa katastrofia, jotain todella räjähtävää... Mutta ei. Demi kotiutui ihan mainiosti ja nopeasti. Eristin ne läpinäkyvällä verkolla ja sohvalla olohuoneeseen, jotta koirat näkisivät toisensa, mutta eivät päässeet riehumaan. Nopeasti meillä oli kaksi mustaa mattoa lattialla. Demin heräillessä lähdettiin metsälenkille. Tiedättekö kuinka hankalaa on taluttaa kahta koiraa, joilla molemmilla on omat mielipiteet siitä mihin mennään. Tunsin itseni hienoiseksi voittajaksi, kun alkuhösän jälkeen kumpainenkin koira käveli takanani pyrkimättä eteen.

Linkin fiilikset hihnakävelyyn oli: "Yhyy, tyttöpöpöjä! En mä voi kävellä noin lähellä tota. Hyyiiii!" Demi puolestaan oli fiiliksellä: "Jee! Mennään tuonne! Eikun tuonne! Linkki leikitään! Jee! Kaikki on kivaa!!!!!" Noh. Taskut oli täytetty nakeilla, sekä vinkulelulla, kun päästin toisen mustavalkoisen salaman liikkeelle. Demi jäi hetkeksi hihnaan, kun varmistin Linkin olevan kuulolla ja loppujen lopuksi kaksikko pääsi painelemaan iloisena keskenään riehuen. Kummatkin koirat oli hyvin kuulolla, eivätkä ignooranneet yhtään käskyä! Voi nakin vetovoima. Ei Linkkikään ole hetkeen tullut noin vauhdikkaasti luokse. Mutta oli niillä kivaakin.

Iltaruokinta meni mainiosti. Jäin varmistamaan kuppien väliin ettei kumpikaan otuksista ryykäisi toisen kipolle, jos saisi omansa tyhjäksi. Linkki voitti tämän syömiskilvan. Iltaisella käytiin vielä hihnalenkilla ja onneksi sain miehenkin mukaan, niin ei tarvinnut kahta kakaraa taluttaa. Yö sujui hyvin. Demi nukkui kohtalaisen rauhallisesti, Linkki kävi muutaman kerran härppimässä sitä. Komentaessa koitenkin bortsunärkele jätti tyttösen rauhaan ja kömpi omalle paikalleen jalkopäähän.

Aamuisella lähdettiin koko lauman kanssa rallittamaan pellolle. Jopa se kuuluisa mies lähti mukaan, jota hämmästyin. Yleensä se olen minä, joka herää aikaisin ja lähtee tarpomaan ulos. Mielessä kutkutteli ajatus lähteä mätsäriinkin Hyvinkäälle, mutta päädyttiin skippaamaan tämä idea. Pennut jatkoivat rallejaan vapaana lenkillä ja tästä on kuvamateriaakin humasti. Iltapäivällä oli Demin aika palata kotiin ja kotona taas bortsu nautti jakamattomasta huomiosta.

Eniten hämmästyttää kuinka helppoa loppujen lopuksi kahden koiran hanskaaminen on, eikä se tee yhtään hyvää tälle orastavalle pentukuumeelle. Pitää vain toitottaa järkeä itselleen ja sopia, ettei seuraavaa koiraa tule, ennen kuin Linkin kanssa on tahkottu tarpeeksi kenttiä läpi. Positiivisesti olin kuitenkin yllättynyt viikonlopun sujuvuudesta. Vahinkoja ei tullut sisälle, kumpikaan ei tappanut toisiaan, Linkki käyttäytyi herrasmiesmäisesti ja molemmat koirat esittivät parhaita puoliaan. Niin helppoja ja niin kivoja.

Ehkä sitä kuvasaastetta nyt! Jehu, Demiä ja Linkkiä.






ps. Linkin pandakorvat <3

ps. Eilinen kuva-arvoitus oli tosiaan Linkki ja Demi miksautuneena toisiinsa.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Riikka Veikkasen tottispäivä

Tähän päivään sisältyi paljon odotuksia ja pelkoja, koska tämä nyt sattui olemaan ensimmäinen koulutus laatuaan minulle ja ennen kaikkea Linkille. Ensin meinasin tulla paikalle ilman koiraa, mutta loppujen lopuksi tsempattiin ottamaan koirakin mukaan, vaikka ei se mitään osaa. Päivään lähdin ihme kyllä rennolla fiilikselle, kun yleensä olen kohtuullisen paha jännittäjä asiassa jos toisessa, mutta nyt en kerännyt paineita mistään. Ehkä jotain tsemppausta havaittavissa omassakin käytöksessä.

Riikasta sen verran pitää vielä hehkuttaa, että ihan mieletön koutsi. Tykkäsin tosi paljon hänen selkeydestään ja rauhallisuudestaan sekä ehdotonta esimerkkiä oman koiran kanssa. Riikalla oli mukanaan nuorin saksanpaimenensa ja kaksikon yhteistyö oli varsin ihailtavaa. Samalla se havainnollisti monta asiaa, mitä Riikka oli puhunut jo ennen koiran ottoa autosta. Puhuttiin paljon vieteistä ja vietikkäästä tekemisestä. Taisi päivän avainsanana meidän kohdalla olla leikkiminen - niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, voi mokoma olla niin pirun hankalaa. Lisäksi puhuttiin koiran aktiivisuudesta ohjaajaa kohtaan.

Meillä jokaisella oli kaksi vuoroa. Ensimmäisessä perehdyttiin enemmän leikkimiseen. Olin tyhmyyksissäni ottanut mukaan vain yhden patukan, kun ajattelin sen riittävän. No, ei riittänyt. Teini oli hieman itsekeskeisemmällä päällä. Tai oikeammin sillä oli enemmän energiaa, sillä aamulenkki oli jäänyt lyhyeksi ja koira oli odotellut autossa. Onneksi se oli pitkän liinan päässä. Itse painostan koiraa leikkiessäni sen kanssa ja tukahdutan aktiivisuuden. Pari hyvääkin leikkiä saatiin aikaan ja loppujen lopuksi edettiin tekemään perusasentoakin. Linkin kärsivällisyys rakoili, mutta hienosti se keskittyi kun keskittymään laitettiin. Loppuun otettiin myös kaksi pätkää luoksetuloa. Pentu lähti kuin naton ohjus. Joo, kyllä se tulee. Ja lujaa. Oli meillä kivaakin.

Toisella rundilla otettiinkin kahden lelun leikkiä, mikä itselleni on kohtalaisen vieras tapa leikkiä koiran kanssa, koska koen sen hirvittävän hankalaksi. Kuitenkin otettiin sitä kahden lelun leikkiä ja jopa minä sytyin sille. Oli helppo nähdä edistyminen siinä ja miten koira tarjosi lelua paljon paremmin itsenäisesti, eikä enää paennut niin kauas. Linkin oli vaikea päästää kuitenkin irti toisesta patukasta leikkiäkseen toisella - joten pentu ratkaisi asian läpsimällä käsiäni toinen patukka suussa. Kyllä se loppujen lopuksi tajusi irroittaakin ja saatiin hyvää leikkiä aikaan. Otettiin myös pari perusasentoa tähän syssyyn ja poistuttiin kentältä iloisesti.

Treenistä jäi hyvä fiilis ja monta asiaa pystyi ottamaan onkeensa. Hauskinta oli myös nähdä erilaisia koirakkoja, sellaisia, joiden virheistä ja onnistumisesta itsekin osaa oppia. Vaikka ison päivän kyykin kameran takana, ehdin myös vaihtaa pitkiäkin keskusteluja kanssaihmisten kanssa. Uudet näkökulmat, uudet koirakot, ai että minä tykkään!

Muistilistana:
- Ensin opetetaan ja sitten vaaditaan.
- Et voi vaatia koiralta, jos et itse keskity 100% tekemiseen.
- Koiran tulisi olla aktiivinen omistajaa kohtaan ja tarjota aktiivisesti tekemistä
- Treenit täytyy suunnitella etukäteen, mutta pitää myös lukea koiraa ja muuttaa treeniä sitä mukaan
- Pidemmälle mentäessä kaavan ja rutiinien rikkominen on tärkeää. Koira ei koskaan saisi aavistaa mitä on tulossa.






Varmasti paljon unohtui, sillä näin viikkoa jälkeen päin on vaikeampi aina kirjoittaa postausta, mutta suurinpiirtein nämä asiat listasin meidän treenien jälkeen ylös. Oli kotosalla väsynyttä koiraa ja näillä eväillä kun on viikko tehty, niin koiraan on pikkuisen erilainen tatsi kuin aikaisemmin.

perjantai 18. lokakuuta 2013

3v

Tänään täyttäisi se kaikista upein ja rakkain kolme vuotta. Ei ole ketään kenen kanssa juhlia, kun liian aikaisin lähti pois. Tuska ja kipu ovat laimentuneet, muttei missään nimessä poissa. Tuskin ovat koskaan. Tällaisina päivinä ne vain kohoavat uudelleen mieleen yhtä kirkkaina kuin sinä päivänä, kun hyvästit joutui jättämään. Panta roikkuu naulassa edelleen. Se vain kuuluu siihen. Tänään poltetaan kynttilöitä. Muistoksi.

Ensilumi satoin meillä vasta tänään maahan ikäänkuin puhdistavana eleenä. Olisiko viimein aika antaa itselle aikaa? Onneksi on pentu. Auttaa kummasti nousemaan aina aamulla ylös ja olemaan iloinen siitä mitä on.





tiistai 15. lokakuuta 2013

Take A Chance On Me 8kk!

Kahdeksas kuukausi napsahti poitsulle päälle. Kisaikä lähenee, kisakunto ei niinkään. Onnellisia ja iloisia olemme. Poika ei nosta vielä jalkaa, mutta selkeästi ollaan merkkailu aloitettu, sekä narttujen pissojen käsittelystä ollaan keskusteltu pariinkin otteeseen.