Oh, it's monday - again.

 Tämän päivän treeni sisälsi leikkimistä, perusasentoja, sekä autoon menoa ja hienoista hihnakäytöstä, sekä pätkän makuun kestävyyttä kokeiltiin.

Suoraan autosta "kentälle" treeni on toiminut mainiosti ja pentu tarjoaa heti alkuun minulle aktiivisuutta välittämättä ympäristöstä. JES! Ollaan siis selätetty yksi mörkö. Tämä helpottaa huomattavasti treenaamiseen lähtemistä, kun koiran huomio on jo valmiiksi minussa. Linkki leikki mainiosti, irroitti hyvin ja oli aktiivinen oma itsensä. Perusasennot olivat hyviä ja koiran keskittyminen oli huipussaan.

Syy siihen, miksi me treenataan autoon menoa on yksinkertainen. Haluan luoda autosta Linkille yhtä pomminvarman paikan kuin Ocalle. Auto oli Ocalle niin huisin kiva juttu, että se imi autoon kaukaakin. (Näyttäkää mulle saksanpaimenkoira, joka ei ole autohullu? Ei ole kävellyt vielä vastaan.) Linkki ei taas ole niin autohullu, vaikka meneekin käskystä autoon, mutta siitä puuttuu se varmuus ja innokkuus. Autoon menon kivuutta siis vahvisteltiin, ja tuli sieltä muutama säpäkkäkin suoritus kauempaakin.

Hihnakäytös menasi parkkihallissa unohtua, joten pikkuisen naksuteltiin sitä kondikseen ja käytiin ottamassa n. puolen minuutin paikkamakuu liukuovien edessä. Itse liikuskelin pennusta pienen matkan päässä ja ohi kulki muutamia ihmisiä. Makasi rennosti ja paineistumatta, ei välittänyt autoista tai muusta häslingistä. Oli ihan super muutenkin. Kannatti taas lähteä treenaamaan, koira tekee siitä palkitsevaa. Oikeasti.

Kuvissa Linkki esittelee uusinta uutta takkimuotiaan. Hämmästyttävän hyvin nuorimies on hyväksynyt ylimääräisen lämpökerroksen, ja liikkuu sujuvasti takki päällä, sekä sen uskaltaa jättää yksinkin takin kanssa, eikä se revi sitä silpuksi, kuten Oca varmaankin olisi tehnyt, jos moinen olisi isketty sen päälle. Toisaalta, eri koiriahan ne on muutenkin, kuin yö ja päivä. Kummassakin on omat parhaat puolensa.

Mutsi kysy luuleksä olevas James Bond!

Ja mähän oon! Oon niin liekeissä, ettette usko. Pysyn aina aitona ja rokkaan, koska voin! Ylpee mies on egonsa vanki.

Tokotreenit, joissa otettiin vastaan haaste. 02/2013 kisakunnossa! En puhku yhtä suurta itsevarmuutta kuin koirani, mutta jostain on aloitettava. Treenaamisella ei ole merkitystä, ellei ole tavoitteita. Ja vielä parempaa on se, että kun tehdään kimpassa, niin on monta ihmistä, jotka tavoittelee samaa asiaa. Okei, vaikka tällainen pieni skaba olikin minun ideani, ei se silti vähennä sen merkitystä.

Treenaamisesta unohdettiin tänään se toko pois, sillä mukana oli uusi, arempi koirakko. Tai no, ihan samallahan meidän hallintatreeni tokoon liittyi, kun keskittyminen koirahäiriössä on välillä haastavaa itse kullekin. Laitettiin siis koko kahdeksan koirakon ryhmä ympyrään ja alettiin pujottelemaan toisia koirakoita. Tämä suoritettiin kahteen kertaan yleisön pyynnöstä, kun osalla oli toinenkin koira mukana. Väliajoilla teetin Linkillä hieman kaukokäskyjen i-m vaihtoa, jonka poitsu alkaa pikku hiljaa haltsaamaan hyvin. Vielä, kun liikkeen saisi sanalliseksi.

Linkki leikkii hyvin. Sillä on alkanut tulemaan lisää taisteluntahtoa ja junnu pysyy kiinni lelussa tosi pitkään, eikä irrota ennen käskyä. Leluksi kelpaavat mm. kaikki. Kapula on vähän ällö, kun se on niin kova, mutta muuten kaikki kelpaa. Patukka on ihan super, venyvät naurulelut on kanssa mainioita ja mitä parasta, mitään vinkuvaa ei tarvi olla. Linkki kyllä kuuntelee, jos jossain vinkuu, mutta sen mielestä silti minun kanssa leikkiminen on parempaa. Jossain on siis onnistuttukin.

Nyt alkaa siis todellinen puurtaminen. Täytyy käydä ostamassa uusi vihko, sellainen pieni. Tai kalenteri. Kalenterikin on hyvä, jotta voi kunnolla kirjata ajatuksia ylös treenien jälkeen ja suunnitella entistä paremmin. Vaikka blogiin turisenkin usein meidän treeneistä, olen puolet unohtanut jo fiiliksestä mikä kentällä oli. Harmi vain, että on paljon kivempaa jutella ihmisten kanssa kuin syventyä kirjoittamisen pariin. Ehkä minä vielä opin.

Torstain treenien jälkeen siirryttiin kaupunkipiskeiksi. Linkille tekee tosi hyvää käydä silloin tällöin kaupungissa haistelemassa ilmaa ja vaikka tänään vaihdettiinkin autoa kaverin kyytiin, riitti pennulla ihmettelemistä. Paljon ihmisiä - pimeässäkin - ja autoja. Autoja, joita paimenpentu ei kytännyt. Jes! Meillä oli hyvä päivä. Ja kotona oli väsynyt pentu.

Seikkaulusunnuntai: Hyvinkään Match Show

Sunnuntai on seikkailujen päivä, huh huh. Näin jälkeenpäin pitää olla iloinen, että päästiin ehjin nahoin takaisinkin. Oli siis mätsärireissu tiedossa mielenkiintoisella combolla. Kaksi pentukoiraa, kaksi isoa aikuista koiraa ja yksi pieni sekarotuinen. Ainiin. Ja neljä ihmistä.  Ja neljän ihmisen tavarat, huh huh. Lähtö ei ollut yksioikoinen. Milloin joku oli myöhässä, tavaroita puuttui, koirat ei suostuneet asettumaan ronttiin oikein. Ja lisäksi, kun viimeinen pienimmän koiran omistaja piti hakea toiselta puolelta kaupunkia... Loppujen lopuksi olimme miltei aikataulussa suunnanneet auton nokan kohti Hyvinkäätä. Linkki sai viettää omaa aikaa apukuskin jaloissa, amerikanakita Jehu, belggari Demi ja kultsu Sampo olivat valloittaneet rontin (josta Demi ja Sampo pyrkivät vuorotellen takapenkkiläisten niskaan) ja seropi Jesse puolestaan nukkui onnellisesti kuskin penkin takana.

Pysähdyttiin Riihimäellä tauolle ja käytiin hakemassa ruokaa ja tyhjäntämään rakkoja. Koirat odottivat nätisti autossa sen aikaa. Hyvinkäällä suunnattiin vinttikoirakeskukselle. Ensimmäisenä huomion kiinnitti postimerkin kokoiset kehät. Oi miksi? Lääniä olisi ollut tehdä isompia kehiä ja silti niiden piti taas olla pientäkin pienemmän ja oudon muotoiset. Kaiken lisäksi ilmoittautumisia oli vastaanottamassa kaksi ihmistä, joista toinen keräsi rahaa ja toinen kirjoitti. Ilmottautuminen taisi viivästää mätsäriä noin puolisen tuntia. Hmm, organisointi ensi kerralla paremmaksi?

Jehu oli Linkkiä ennen kehässä ja vuoroamme odotellessa toinen pentu hyökkäsi Linkin kimppuun selän takaa. Pentu hienosti tapitti minua, mutta toinen kakara ei ollutkaan hallinnassa. Ensimmäisenä olin itse menossa väliin ja soin pari vihaista sanaa kuuroille korville. Toinen koira sai jatkaa riehumistaan, ja koska minua ei noteerattu, siirryin kauemmas. Raivostuttavaa, miten ihmiset antovat koiriensa riehua. Linkille ei onneksi tilanteesta jäänyt mitään kaunoja tai jännityksiä. Ei se tainnut edes kunnolla sisäistää, mitä tapahtui. Onneksi. Itse kehässä pentu esiintyi.. Noh, hyvin Linkkimäisesti. Seisotin poitsun ekaa kertaa vapaasti, koska paksuissa vaatteissa oli vaikea kumartua ja muutenkin olla. Poika seisoi hienosti ja esitti taas liikkeistään parhaimmat puolet - ainakin minun mielestäni. Tuomari kopelointi oli vähän NÄÄH, koska tuomari oli iiiiihana ja lässytti pennulle. Linkkihän sekosi onnesta. Saatiin kuitenkin sininen nauha. Ei se mitään, bileet pystyyn ja pois kehästä, vaikka meitä katsottiinkin hieman pitkään.

Seuraavaksi narun päähän nuori, vain 4,5kk oleva belgineiti Demi. Demi oli täysin noviisi. Kerran ollaan harjoitelti pennun kanssa seisomista, muttei kovin tosissaan. Tarkoitus oli mennä pitämään hauskaa. Pentu seisoi hienosti harjoittelun uupumisesta huolimatta ja antoi käsitellä itseään. Oli hieman ällöttävää, kun tuomari tahtoi vilkaista hampaita, ja häntää, mutta loppujen lopuksi pentu kipusikin syliin ja oli oma hurmaava itsensä. Pentu liikkuikin hienosti, vaikka oli vähän ällöttävää, kun ketjupanta kutitti kaulassa. Saatiin kuin saatiinkin punainen nauha tytöntyllerön kanssa.

Koska Demi oli viimeinen pari, tuli kiire vaihtaa belgin ja bortsun pantoja ja hihnoja. Linkin kanssa saatiin juosta kehään ja siinä hötäkässä meinasi nakitkin loppua. Tyylikkäästi Linkki esiintyi loppujen lopuksi, mutta emme yltäneet edes jatkoon. Ei taidettu miellyttää tuomaria tänään. Sitten taas vaihdettiin pantoja päikseen pentujen kesken ja Demi pääsi jännittävään tilanteeseen. Monen koiran kehä ei kuitenkaan ollut niin pelottava juttu ja pyysin takanatulevaa jättämään reippaasti väliä meihin, kun Demi vähän arasteli takana tulevaa koirakkoa. Tämä oli hänelle ok ja saatiin pennun kanssa onnistunut treeni ryhmässäkin. Sijoille ei punaisissakaan ylletty, mutta muuten ensikertalainen käyttäytyi hienosti.

Linkin kanssa duunailiin pientä luopumisharjoitusta, kun pentu meinasi tupata kyyläämään muita, eikä keskittyminen ollutkaan ihan täysin minussa. Hyvin se kuitenkin luopui muiden koirien kyttäämisestä ja halusi tehdä jotain palkitsevampaa. Linkille myös taisi olla pieni shokki jäädä muiden ihmisten luo minun mennessä kehään toisen koiran kanssa. Etenkin, kun puhuttiin Linkin tyttöystävästä. Mutta Jehukaan ei enää pentua pelottanut niin paljoa, kuin ensimmäisellä näkemiskerralla. Jehua olisi kiva kiusata. Saa nähdä koska löydetään sellainen tila, missä kaksikon uskaltaa päästää vapaaksi.

Kuvaaja Jeanette Nieminen, kiitos!

Lopun kaiken pennut olivatkin viimeiset, jotka olivat kehässä ja mainittavaa menestystä tuli vain Jesselle, joka oli monirotuisissa PUN2, onnea heille! Pakattiin koirat takaisin autoon ja lähdettiin reissaamaan Hyvinkäältä Tuusulaan Demin kasvattajalle. Pennut saivat hurmata ulkona ihmisiä isompien koirien odottaessa autossa. Nopea visiitti, mutta sitäkin antoisempi. On aina mukava jutella koiraihmisten, etenkin kasvattajien kanssa. Loppumatkalla ehdittiin kirota Hyvinkään ABC:n hesettömyys ja käydä Riksussa syömässä. Linkistä paljastui kalakaveri, kun kaverin rapusalaatti oli minun hampurilaistani houkuttelevampi yhtälö. Kotiin päästyä olikin väsynyt pentu, joka kävi tyytyväisenä ruuan jälkeen nukkumaan. On tuo Linkki ihan huippu tyyppi.

Keskiviikon kimppatokotreenit

(pist. voisin luvata jotain kivaa, kun 40 lukijaa on täynnä. Kommenttiboksiin saa heittää ehdotuksia siitä, mitä kivaa se olisi!)
Eilen oli taas kimppatokoilupäivä. Täytyy kyllä hetkittäin ylistääkin meidän porukkaa, on kiva tulla treenaamaan, kun paikalla on edes muutama ihminen. On kiva jakaa tietotaitomääräänsä muille, sekä saada muilta vinkkejä. Hetkittäin tuntuu, että meidän treeniporukka toimii, vaikka muutama soraääni siellä on joukossakin.

Tämän viikon hakutreenit jouduttiin missaamaan, kun ranskalainen rakastajani oli sanonut sopimuksensa irti. Mokomakin, ei täytä kunnolla tehtäväänsä, vaikka se ei ole kovin vaativa. Onneksi raskis saatiin kuntoon ja matka tokoilujen pariin sentään onnistui. Linkin kanssa oli hauska viettää päivää, kun tunsin itseni aamulla hieman kipeäksi ja kuumeiseksi (löytyihän kuumetta mittaamalla) ja joku krooninen väsymys on vaivannut minua jo hetken. Tai lähinnä laivareissun jälkeen en ole saanut vanhasta rytmistä kii, vaikka olen yrittänyt kovin nostaa itseni takaisin samaan vanhaan. No, ehkä vielä jonkin päivä.

Illemmalla olo oli jo mainio, tiedä sitten mikä henkiin herääminen tapahtui (no treenit!!). Pennun kanssa huristeltiin hakemaan Jassu ja Jehu kyytiin. Tällä välin pieni paimen päätti omatoimisesti lähteä autosta tervehtimään tuttua ihmistä. Mokomakin. Linkki toisti myös autostalivahtamisen treenipaikalla. Pitääkin alkaa painottaa, ettei pentu tuli autosta ilman lupaa. Ihme apinointia taas, kun ennen on pysynyt ihan nätisti odottamassa.

Linkin tämän päiväinen treeni sisälsi jokseenkin maahanmenoa hissinä, sekä eteentuloa. Oli myös pätkä malttamista ja pari kertaa sai hakea lentävää leluakin. Pentu on keskittynyt suorittaja, se saattaa vielä hairahtua hetkeksi muille teille, mutta palaa takaisin minuun. Pentu pysyi hyvin vapaana, eikä lähtenyt muiden vinkuvien juttujen luo. Pentu myös leikkii edelleen mainiosti, eikä sillä keitä yli. Vähän on autossa hirveä odotella, kun paijailen muita koiria ja etenkin jos leikin muiden kanssa. Yleensä kuitenkin pikkumusta sulattaa kohtalonsa ja rauhoittuu.

Kotimatkalla pyörähdettiin sosialisoimassa muutaman kaverin auton luona ja lähdettiin sitten kotiin. Kotimatkalla funtsailin koiran matkustusjärjestelyä ja harmittelin, kun ei ole vielä tehty oikeasti turvallisia autovaljaita. Meneehän pentu jalkotilassakin vielä, mutta helpompaa olisi siirtää se takapenkille valjaisiin kiinni tukevasti, ettei se seilaa ajon aikana ympäriinsä. Noh, ehkäpä tähän keksitään vielä jotain.

Sitten kysymys lukijoille!
Miten te suunnittelette ja taltioitte treenit? Haen itse vähän toimivampaa tapaa suunnitella treenejä ja keksiä fiksu tapa myös kirjata fiilikset ylös - toki mielellään sähköiseen muotoon. Sekä haluaisin nähdä vähän muiden treenien rakennetta (mitä tehdään ja milloin ja miksi). Kiitos jo etukäteen kaikille vastaajille!

Team pahasti pihalla

Keskiviikon tokoilut menivät mainiosti. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi koirakkoa, molemmat komeasti veteraani-iässä olevia narttuja. Linkki leikkii, leikkii muuten kuin pieni piru. Kentällä se suoraan ampuu kiinni leluun, ja sillä on kivaa. Ei tarvitse paljoa houkutella leikkiin, kun pentu on jo heti mukana. Se myös pysyy näpsäkästi irti (Obs! Treenaisit sitä kakaraa joskus hihnassa, niin hihnaseuruusta ei tule mörkö), eikä sinkoile sinne tänne, vaan pysyy lähellä näppärästi. Linkki joutui tänään olemaan myös kiinni seinässä, ihan vain sen takia, että pystyi kommunikoimaan treenikaverin kanssa, jonka koira arastelee muita. Näppärästi pentu suoritti oman osuutensa.

Leikin ohella otettiin pari eteentuloa, pyörittiin kumpaankin suuntaan, sekä esitettiin kameralle myös pätkä imutusseuraamista, sekä sivulla oloa. Huomasin, etten ollut ihan koko ajatuksella taas mukana tekemisessä, niin treenaus meni säheltämiseksi. Eihän se vielä ole niin vakavaa, kun pentu on nuori ja sen kanssa suunnittelemattomuuden voi paikkailla leikkimällä. Kuitenkin minun pitäisi oppia suunnittelemaan omakin treenini, eikä vain mennä säheltämään jotakin, koska jos oma ajatukseni on mukana ja olen skarpimpi, on pentukin huomattavasti paremmin mukana.

Treenien jälkeen me sitten mentiin käymään kaverin luona. Tuli taas jauhettua huimat määrät koirista ja muusta sellaisesta Linkin ollessa mainio seuraherra. Vähän se tuppaa vieraiden käsiä mähläämään suullaan innostuessaan. Pitääkin alkaa puuttua siihen tapaan, sillä hieman ällöttävää noin rapsuttajien puolelta, jos pentu intoutuu mähläämään enemmänkin.

Muistilistaa itselle:
- Kädet alas ja hartiat rennoiksi perusasennossa
- Suunnittele treenit (Oikeasti. Yritä edes.)
- Hihnatreenejä!!
- Keskity myös oman pään haldaamiseen
- Siirry iltaisin viettämään zen-hetki mielikuvitus koiran kanssa ja funtsi treenien tapahtumia, sekä sitä, mitä voisit tehdä paremmin.

Kuvista kiitos Jennille!