sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Mutsi kysy luuleksä olevas James Bond!

Ja mähän oon! Oon niin liekeissä, ettette usko. Pysyn aina aitona ja rokkaan, koska voin! Ylpee mies on egonsa vanki.

Tokotreenit, joissa otettiin vastaan haaste. 02/2013 kisakunnossa! En puhku yhtä suurta itsevarmuutta kuin koirani, mutta jostain on aloitettava. Treenaamisella ei ole merkitystä, ellei ole tavoitteita. Ja vielä parempaa on se, että kun tehdään kimpassa, niin on monta ihmistä, jotka tavoittelee samaa asiaa. Okei, vaikka tällainen pieni skaba olikin minun ideani, ei se silti vähennä sen merkitystä.

Treenaamisesta unohdettiin tänään se toko pois, sillä mukana oli uusi, arempi koirakko. Tai no, ihan samallahan meidän hallintatreeni tokoon liittyi, kun keskittyminen koirahäiriössä on välillä haastavaa itse kullekin. Laitettiin siis koko kahdeksan koirakon ryhmä ympyrään ja alettiin pujottelemaan toisia koirakoita. Tämä suoritettiin kahteen kertaan yleisön pyynnöstä, kun osalla oli toinenkin koira mukana. Väliajoilla teetin Linkillä hieman kaukokäskyjen i-m vaihtoa, jonka poitsu alkaa pikku hiljaa haltsaamaan hyvin. Vielä, kun liikkeen saisi sanalliseksi.

Linkki leikkii hyvin. Sillä on alkanut tulemaan lisää taisteluntahtoa ja junnu pysyy kiinni lelussa tosi pitkään, eikä irrota ennen käskyä. Leluksi kelpaavat mm. kaikki. Kapula on vähän ällö, kun se on niin kova, mutta muuten kaikki kelpaa. Patukka on ihan super, venyvät naurulelut on kanssa mainioita ja mitä parasta, mitään vinkuvaa ei tarvi olla. Linkki kyllä kuuntelee, jos jossain vinkuu, mutta sen mielestä silti minun kanssa leikkiminen on parempaa. Jossain on siis onnistuttukin.

Nyt alkaa siis todellinen puurtaminen. Täytyy käydä ostamassa uusi vihko, sellainen pieni. Tai kalenteri. Kalenterikin on hyvä, jotta voi kunnolla kirjata ajatuksia ylös treenien jälkeen ja suunnitella entistä paremmin. Vaikka blogiin turisenkin usein meidän treeneistä, olen puolet unohtanut jo fiiliksestä mikä kentällä oli. Harmi vain, että on paljon kivempaa jutella ihmisten kanssa kuin syventyä kirjoittamisen pariin. Ehkä minä vielä opin.

Torstain treenien jälkeen siirryttiin kaupunkipiskeiksi. Linkille tekee tosi hyvää käydä silloin tällöin kaupungissa haistelemassa ilmaa ja vaikka tänään vaihdettiinkin autoa kaverin kyytiin, riitti pennulla ihmettelemistä. Paljon ihmisiä - pimeässäkin - ja autoja. Autoja, joita paimenpentu ei kytännyt. Jes! Meillä oli hyvä päivä. Ja kotona oli väsynyt pentu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti