Riikka Veikkasen tottispäivä

Tähän päivään sisältyi paljon odotuksia ja pelkoja, koska tämä nyt sattui olemaan ensimmäinen koulutus laatuaan minulle ja ennen kaikkea Linkille. Ensin meinasin tulla paikalle ilman koiraa, mutta loppujen lopuksi tsempattiin ottamaan koirakin mukaan, vaikka ei se mitään osaa. Päivään lähdin ihme kyllä rennolla fiilikselle, kun yleensä olen kohtuullisen paha jännittäjä asiassa jos toisessa, mutta nyt en kerännyt paineita mistään. Ehkä jotain tsemppausta havaittavissa omassakin käytöksessä.

Riikasta sen verran pitää vielä hehkuttaa, että ihan mieletön koutsi. Tykkäsin tosi paljon hänen selkeydestään ja rauhallisuudestaan sekä ehdotonta esimerkkiä oman koiran kanssa. Riikalla oli mukanaan nuorin saksanpaimenensa ja kaksikon yhteistyö oli varsin ihailtavaa. Samalla se havainnollisti monta asiaa, mitä Riikka oli puhunut jo ennen koiran ottoa autosta. Puhuttiin paljon vieteistä ja vietikkäästä tekemisestä. Taisi päivän avainsanana meidän kohdalla olla leikkiminen - niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, voi mokoma olla niin pirun hankalaa. Lisäksi puhuttiin koiran aktiivisuudesta ohjaajaa kohtaan.

Meillä jokaisella oli kaksi vuoroa. Ensimmäisessä perehdyttiin enemmän leikkimiseen. Olin tyhmyyksissäni ottanut mukaan vain yhden patukan, kun ajattelin sen riittävän. No, ei riittänyt. Teini oli hieman itsekeskeisemmällä päällä. Tai oikeammin sillä oli enemmän energiaa, sillä aamulenkki oli jäänyt lyhyeksi ja koira oli odotellut autossa. Onneksi se oli pitkän liinan päässä. Itse painostan koiraa leikkiessäni sen kanssa ja tukahdutan aktiivisuuden. Pari hyvääkin leikkiä saatiin aikaan ja loppujen lopuksi edettiin tekemään perusasentoakin. Linkin kärsivällisyys rakoili, mutta hienosti se keskittyi kun keskittymään laitettiin. Loppuun otettiin myös kaksi pätkää luoksetuloa. Pentu lähti kuin naton ohjus. Joo, kyllä se tulee. Ja lujaa. Oli meillä kivaakin.

Toisella rundilla otettiinkin kahden lelun leikkiä, mikä itselleni on kohtalaisen vieras tapa leikkiä koiran kanssa, koska koen sen hirvittävän hankalaksi. Kuitenkin otettiin sitä kahden lelun leikkiä ja jopa minä sytyin sille. Oli helppo nähdä edistyminen siinä ja miten koira tarjosi lelua paljon paremmin itsenäisesti, eikä enää paennut niin kauas. Linkin oli vaikea päästää kuitenkin irti toisesta patukasta leikkiäkseen toisella - joten pentu ratkaisi asian läpsimällä käsiäni toinen patukka suussa. Kyllä se loppujen lopuksi tajusi irroittaakin ja saatiin hyvää leikkiä aikaan. Otettiin myös pari perusasentoa tähän syssyyn ja poistuttiin kentältä iloisesti.

Treenistä jäi hyvä fiilis ja monta asiaa pystyi ottamaan onkeensa. Hauskinta oli myös nähdä erilaisia koirakkoja, sellaisia, joiden virheistä ja onnistumisesta itsekin osaa oppia. Vaikka ison päivän kyykin kameran takana, ehdin myös vaihtaa pitkiäkin keskusteluja kanssaihmisten kanssa. Uudet näkökulmat, uudet koirakot, ai että minä tykkään!

Muistilistana:
- Ensin opetetaan ja sitten vaaditaan.
- Et voi vaatia koiralta, jos et itse keskity 100% tekemiseen.
- Koiran tulisi olla aktiivinen omistajaa kohtaan ja tarjota aktiivisesti tekemistä
- Treenit täytyy suunnitella etukäteen, mutta pitää myös lukea koiraa ja muuttaa treeniä sitä mukaan
- Pidemmälle mentäessä kaavan ja rutiinien rikkominen on tärkeää. Koira ei koskaan saisi aavistaa mitä on tulossa.

Varmasti paljon unohtui, sillä näin viikkoa jälkeen päin on vaikeampi aina kirjoittaa postausta, mutta suurinpiirtein nämä asiat listasin meidän treenien jälkeen ylös. Oli kotosalla väsynyttä koiraa ja näillä eväillä kun on viikko tehty, niin koiraan on pikkuisen erilainen tatsi kuin aikaisemmin.