mikä pokemon? minoon yks vesipokemon.
Kaikkihan sen tietää, mikä on ollut koiraihmisten ja muidenkin huulilla jo monta päivää. Pokemon GO sitä, Pokemon GO tätä. Sosiaalinen media, paperilehdet ja telvision uutiset ovat täyttäneet 90-luvun taskumonstereista innostuneiden ihmisten hämmästelyistä, faktauutisista ja luoja ties mistä muusta. On arvosteltu, on hypetetty. Mekin olemme päässeet mukaan buumiin, vaikka AR-ominaisuudella ei ole puhelinta siunattu, niin pitkä akunkesto takaa pitkät lenkit koiralle ja uudenlaisia seikkailuja, kun juostaan pitkin maita ja mantuja 151 pokemonin perässä. Ollaan hengattu pokestopeilla nauttimassa muiden huomiosta ja liikuttu yhä enemmän ihmisten aikoihin ulkona.
Se, että tällainen "höpöhöpö"-softa saa ihmisen liikkumaan ja samalla tulee napattua se karvakaverikin mukaan, niin koira on myöskin saanut sosiaalistusta ja päässyt treenaamaan häiriössä erilaisia juttuja aina seuruusta paikkamakuuseen saakka. Bortsun ilme nykyään, jos kolme lenkkiä on tullut täyteen, on lähinnä syvä huokaus ja laahustaminen ovelle. Meidän lenkit ovat venyneet kymmeniin kilometreihin saakka - vähän itseäkin naurattaa tällainen hype. Ollaan myös tehty kivoja, uusia lenkkipaikkoja, sekä ihan oikea koirarantakin! Täältä. Pikku lintukodosta. Paitsi, että toisella kertaa, kun koiraa tahdoin uittaa ja otin ihan sitä varten kamerankin mukaan, oli joku sunnuntaisankari pykännyt telttansa keskelle rantaa. Pettymys oli kovin suuri, mutta onneksi löytyi toinenkin kohta, mistä uskalsi päästää koiran uimaan.
Työtkin lähenevät loppuaan. Yövuoro vaihtuu iltavuoroon, tehdas hiljenee. Kohta omakin nimi näkyy päättävien kausityöntekijöiden listalla. Arvoituksen sana on vain siinä, mihin tämä elämä meidät seuraavaksi kiikuttaa. Pysytäänkö lintukodossa, vai lähdetäänkö vihdoin sinne haaveilemaani Keski-Suomeen? Ujosti on tsiikailtu koekalenteriakin, mutta... Jaa'a. En tiedä, kaikki on niin epävarmaa, kun en omista autoa. Onneksi koira voi olla onnellinen ilman titteleitä, mutta omistajaa tavoitteista jääminen ahdistaa.