Linkki on nyt ollut raakaruualla kuukauden päivät ja muutokset ovat silminnähtävät. Sen turkki kiiltää eri tavalla ja koira on saanut lihaa luidensa päälle huomattavasti. Painoa on tullut lisää kilon verran entiseen. Ruuan maistuvuus on myös ollut parempi, vaikka Linkki ei mikään nirso olekaan. Olen rytmittänyt aamuun raakaruuan ja illaksi sitten nappula-annoksen. Raa'an yhteydessä koira saa kuitenkin vitamiininsa. Tämä enemmän siksi, että tiedän tasan Linkin olevan rauhassa, kun se nukkuu aamupäivän ajan. Iltaruuan jälkeen kuitenkin koira voi leikkiä yksinjäädessään - vaikkakin pääsääntöisesti se tuntuu nukkuvan.
Raakana meillä tällähetkellä menee kennelrehun kalkkuna, sekä pentunauta. Molemmat on pakattu käteviin 500g annospusseihin, joista saa kuitenkin kaksi ateriaa koiralle. Olen pohtinut ensitilaukseen laittavani kalaakin tilaukseen vaihtelun vuoksi. Linkin vatsa ei vetänyt ollenkaan sekaisin suoraan siirtymisestä. Se on aina ollut hirmuinen teräsvatsa ja maha on harvoin sekaisin. Nappulan ja raa'an syöttäminen samaan aikaan aiheutti meillä hajuhaittoja koiran piereskellessä huolella hiljaisia hiipijöitä. Eroteltuani molemmat eri ruokintakertoihin ovat hajutkin vähentyneet huomattavasti.
Yleisesti ottaen koko koira näyttää parempivointisemmalta, energisemmältä ja hyvä kuntoisalta ruokinnan vaihdoksessa. Nappulan kulutus on laskenut huomattavasti ja tuntuu, ettei se hupene mihinkään ämpäristä. Vettäkin se on alkanut juomaan paremmin, vaikka lisäänkin molempiin aterioihin nestettä.
Ruokajutuista treenijuttuihin. Ollaan pari kertaa käyty nytkin treenailemassa läheisellä nurmikentällä. Harmillisesti vain yksin, kun ei seuraakaan tunnu irtoavan. Eniten tarvittaisiin liikkuroitua treeniä, että joskus päästäisiin sinne alokkaaseen hakemaan niitä ykkösiäkin - vaikka pitäähän varmaan kisakirjaa koristaa ensin yhden kolmosenkin voimin, gonna catch them all.
Ensimmäinen treeni tehtiin sillä, että koitin saada koiraa mokaamaan. Pitkää seuruuta palkattomana, suoraa ja vasemmalle käännöstä. Oli vaikeaa saada koira edistämään tai poikittamaan, mutta havaitsin hartiani asennossa selkeän muutoksen, joka saa Linkin kiertymään hieman eteeni. Se kuitenkin tekee tarkkaa työtä - etenkin hitaammassa vauhdissa. Seuruun jälkeen palkkasin sen riehumalla, ennen kuin pyysin sen takaisin luokseni tekemään hommia. Otettiin peräkkäin settinä liikkeestä maahan - luoksetulo - liikkeesta seisomaan. Ilman näkyvää palkkaa Linkki tuli näppärästi sivulle ja löysi takamuksenkin maahan nopeasti. Palkkasin sen suullisilla kehuilla ja hillityillä rapsutuksilla, koira vain meinasi irrota villapöksyistään kokonaan. Annoin treenin jäädä siihen, koska virheitä en saanut esiin hakemallakaan. Suoritusvarmuutta sille on tullut huimasti lisää.
Toinen treeni parin päivän päästä oli motivoiva pallotreeni. Olin hieman epäileväinen siitä, onko pallotreeni sittenkään se, mitä haluan käyttää. Bortsu juoksi jo vapaana suoraan kentälle seisomaan häntä heiluen. Tainnut jo yhdistää kentän kivaksi paikaiksi. Täytyy myöhemmin alkaa ottaa se hallintaan ennen kenttää - pari kertaa sinne saa vielä juosta. Pallo oli alusta asti mukana treenissä ja palkkalin koiraa kainalosta hyvästä ja täpäkästä perusasennosta, joka on oikeassa kohdassa. Yllätyksenä sama tuli erimittaisista seuruista. Alkuseuruu meinasi mennä hösellykseksi (koska pallo! pallo! pallo!), mutta palkan tippuessa hyvin tehdystä seuruusta alkoi se rauhoittua ja keskittyä. Niin pysyi juoksuosuudet ja hitaat käynnit mukana. Tehtiin myös seuruuta kaukopalkalla - palkkaa kohden ja palkasta pois päin, eikä siinäkään mitään eroa.
Kutsuin koiraa myös istumasta, sekä makuuasennosta seuruuseen suoralla matkalla. Ensin kainalopalkalla ja sen jälkeen takapalkalla. Napakasti Linkki löysi oikean paikan seuruussa, vaikka se vauhdilla juoksikin minut kiinni ja vähintään yhtä lujaa palkalle. Näin tulevaisuutena ruutua ajatellen, jos missään vaiheessa kisataan niin korkealla.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2016
lauantai 4. kesäkuuta 2016
Hullu koiranainen
Välillä sitä miettii, mitä kaikkea onkaan valmis tekemään. Perjantaiaamusta kaksi yövuorossa ollutta naista päätti, että on hyvä aika lähteä kuuden koiran kanssa kimppalenkille. Ideassa ei sinällään ollut mitään vikaa, itse olin kerennyt edeltävänä päivänä nukkua muutaman hassun tunnin. Linkki kuitenkin kaipaa koiraseuraa, ja itsellekin samanhenkinen lenkkiseura oli tervetullutta. Hyvin bortsu sujahti taas viiden muun laumaan mukaan, vaikka mukana olikin uusi pentu hämmästyttämässä. Aussie, islanninlammaskoira, silkkivinttikoira, venäjäntoy, perhoskoira ja bordercollie. Kolme narttua, kaksi leikattua urosta ja yksi leikkaamaton.
Metsän hyttyset olivat varsin äkeällä päällä, rannassa niitä oli hieman vähemmän. Paimenosasto pääsi uimaan, Linkkiä ei hirveämmin siinä vaiheessa enää seura kiinnostanut vaan se mulasi omiaan huomattavasti pidemmällä rannasta kuin muut. Oli positiivista huomata, että paimenpojalle meinasi tulla hieman hätä, kun muu lauma lähti poistumaan rannasta. Se koira, joka ei ennen lotkauttanut korvaansakaan, kun muut lähtivät, koska uiminen on niin kivaa. Saimme me vielä pienen äksidentinkin aikaan, kun Linkki vahingossa töytäisi onnettoman nelikuisen silkkivinttikoira Kujeen mutaojaan. Herkkähipiäisestä vintistä lähti pienehkö ulahdus ennen kuin tyyppi vajosi kokonaan uppeluksiin ja loukkaantuneen näköinen prinsessa könysi hieman haisevana pois ojasta. Eikä muuten katsonut koko lenkin aikana koko bortsuun päinkään enää.
Onneton vinttilapsi
Kuitenkin kaikesta huolimatta onnistunut lenkki! Seuranamme siis Prinsessat ja Astronautit suoraan "naapurista".
Seuraavan hulluuden päätin tehdä, kun pääsin perjantai-lauantaiyönä töistä. Pakkasin treenikamat mukaan ja lähdin koiran kanssa läheiselle nurmikentälle ttekemään tokotreeni aamuauringon nousuun. Ei ollut liian kuuma, kun mittarikin näytti asteita vain 12. Palkkaleluna frisbee.
Linkki teki törkeän makean 80askeleen suoran seuruun. Ihmeellisyys jutussa on se, ettei bortsu edistänyt askeltakaan. Sen focus oli hyvin ylöspäin, paikka ei seilannut sivuttais- eikä pitkittäissuunnassa yhtään. Kaiken lisäksi kontakti ei tipahtanut kertaakaan ja mielentila oli sopiva. Seuruu sisälsi myös juoksuosuuden. Pitäisin tätä erävoittona seuruusta. Olemme viimeaikoina tehneet lähinnä pelkkää perusasentotreeniä, maksimissaan kahden askeleen seuruuta, myös sivuttaissuunnassa. Selkeästi kuuri on tehnyt tehtävänsä, sillä koko seuruusettien aikana sain kaksi rumaa edistämistä ja yhden irtoamisen sivuttaissuunnassa.
Tehtiin myös paikkista häirittynä. Linkille pahinta on lentävät esineet, joten leikin itsekseni palloilla ja heittelin frisbeetä. Kun kävin pyytämässä koiran perusasentoon, se otti vapaudekseen karata leluja kohden, mutta palasi kuitenkin ärähdyksestä takaisin sivulle. Laitoin uudestaan maahan ja jatkoin leikkimistä hetken aikaa. Uudella yrityksellä nousi nätisti sivulle ja vapautin sen taskusta lentävälle lelulle.
Lopuksi leikittiin, ja käveltiin vapaana kotiin. Kyllä tämä kylä on kaunis ja hiljainen aamuyöllä. Nähtiin yksi taksi koko aikana. Muutenkin hirveän elotonta, hiljaista ja mukavaa. Kaikesta huolimatta viihdyn täällä hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)