tiistai 29. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 tavoitteet

Minimaalinen "joululoma" vietettiin maaseudulla. Linkki pääsi nauttimaan olostaan toisen koiran kanssa, sekä vapaudesta. Juuri hihnaa ei tuo musta nähnyt koko maalla olon aikana. Kyllä se meikäläisenkin sielu alkaa haluamaan pois kaupungista, kun kaikki oli vain niin helppoa maalla. Se, miten bordercollie nauttii siitä, että voi hengailla juoksunarussa kopin katolla ja tsiikailla elämää - se vasta on sitä jotain.

Kuitenkin tarkoituksena on luoda katsetta vähän tämän vuoden tavoitteisiin. Ei ehkä mennyt niin täydellisesti kuin olisi voinut mennä, mutta tunnen silti, että olemme saaneet jotain aikaiseksi. Vuosi on ollut hirveän raskas minulle henkilökohtaisesti, se on kuitenkin ollut myös antoisa omalta osaltaan. Uusi työpaikka, koulu, armeija, ero, riidat läheisten ihmisten kanssa, loppuunpalaminen. Kaikki samana vuonna tapahtuneet asiat painavat pienen ihmisen harteita. Onneksi minulla on ollut aivan mahtava tukijoukko, joka on oikeasti auttanut jaksamaan. En sano vieläkään olevani kunnossa, mutta olen ainakin vahvempi kuin aikaisemmin. Ympärilläni on joukko ihania ihmisiä, sekä koiria. En voi tarpeeksi kiittää niitä, jotka ovat seisoneet rinnallani vaikeita aikoina. Jos ensi vuosi olisi sitten parempi?

Linkin seuraneiti ja maisemia maalta

Tavoitteista:

Koiran
★  Virallinen startti tokokokeessa
- Käytiin tekemässä vanhoilla säännöillä kesäkuun 14. päivä ALO2 tulos, harmillisesti pisteen vajaa ykkönen, mutta virallinen startti kuitenkin. Sääntömuutos taas sai meidät vajoamaan tokotauolle pohdiskelemaan uusia sääntöjä ja uutta toimintasuunnitelmaa.

★  Ohitukset paremmiksi- Linkin ohitukset ovat parantuneet huomattavasti vuoden aikana, vaikka ne eivät vieläkään priimaa ole.

★  Luustokuvat
- Junnu terveystutkittiin helmikuussa luuston osalta B/B, 0/0, LTV0, sekä syyskuussa käytiin silmä-, polvi ja sydäntarkissa saaden puhtaat paperit jokaiselta osalta.


★  Esineruutua
★  Hakua
★  Lampailla käymään (isolla ehkällä)
★  Rally-tokoa..?
★  Koiratanssia..?

★  Pakko-H näyttelyistä
- Elokuussa lähdettiin hakemaan pakko-H:ta, mutta se muuttuikin EH:ksi mukavalla ja koirannäköisellä arvostelulla: "Nuorekas mittasuhteiltaan hyvä uros, joka on rungoltaan vielä kovin kapea ja kevyt. Kallo-osa saisi olla voimakkaampi. Oikea pään profiili, hyvä selkä, riittävä raajaluuston voimakkuus. Niukat etukulmakset, hyvät takakulmaukset. Hyvä takapotku, etuaskel jää vajaaksi. Oikea karvanlaatu. Energinen, vauhdikas olemus." 

★  Paljon yhteisiä hyviä hetkiä, reissuja, treenejä ja kavereita
- Vuosi toi tullessaan niin hyviä hetkiä, muutaman mukavan reissun, sekä uusia kavereitakin, vaikka enemmän niitä kaksijalkaisia kuin nelijalkaisia. Voisin nostaa tässä valokeilaan Ilo-aussien ja Jennyn tapaamisen tokokokeessa (vaikka parin näimmekin viimevuoden puolella jo leirillä), sekä bordercollie tytöt Hoina ja Chhaina omistajansa Bean kanssa.

Omia
★  Treenien suunnittelu + toteutus
- En laske tätä täysin onnistuneeksi, vaikka yhä useammin minulla on hyvä ajatus siitä mitä olen tekemässä kentällä, mutta liian usein edelleen ahnehdin liikaa ja muutan suunnitelmaa lennossa - kaiken lisäksi huonoon suuntaan.

★  Kunnon kohotus + ruokavalio
- Kunto on kohonnut niin töiden kuin koiran ansiosta, mutta ruokavalio on edelleen hyvin retuperällä.

★  Uuden oppiminen
- Vuosi ei ollut niin hyvä uuden oppimiselle, emme käyneet koulutuksissa, emmekä oikeastaan treenanneet.
★  Ohjeiden ja neuvojen vastaanottaminen, sekä hyödyntäminen
- Ohjeitakin saatiin vähän, mutta niiden mitä saatiin, niin käytettiinkin hyödyksi. Omasta mielestäni olen oppinut ottamaan palautetta paremmin vastaan.




Voitaisiin tässä ottaa vielä koontina treenimäärät, jotka jäivät hirvittävän vähäisiksi. Tokosta laskin ainoastaan kimppareenit, ja niitä kertyi säälittävät 21kpl koko vuoden aikana. Olisin toivonut, että olisin voinut treenata aktiivisemmin porukassa, sillä häiriötreeni on aika iso osa kaikkea. Kuitenkaan sille ei voi mitään, että olen aina töissä ja raskaan työpäivän jälkeen ei enää vain kyennyt lähtemään kentälle. Oli pakko ajatella itseään enemmän ja levätä, tai lähteä mieluummin lenkille.

Jossain vaiheessa listoillamme oli jälkitreenit, mutta en saanut aikaiseksi perehtyä tarpeeksi lajiin, että olisin uskaltanut lähteä sotkemaan jälkeä. Pelkään opettavani koiran väärin jäljestämään, joten ainakin tällä kohdalla se jäi odottamaan vielä fiksumpien ohjeita.

Canicrossaamassa käytiin jopa huimat kuusi kertaa. Olemmehan olleet hyvin aktiivisia senkin suhteen. Valjaat, sekä juoksuyö on kuitenkin hankittu, nyt vain täytyy odottaa taas sulia ja lämpimämpiä kelejä. Bortsun kanssa pitäisi tehdä enemmän vielä suuntatreeniä, sillä ne ovat edelleen hukassa. Pitäisi uskaltaa enemmän myös ohittaa juosten, kun nyt ollaan lähinnä vain pysähdytty, jos joku tulee vastaan. 

Link 2v 10kk, pirun komea siitä on tullut, vaikka itse sanonkin


torstai 17. joulukuuta 2015

Kun Hämeenlinna on liian pieni meille


Treenaamattomuus paistaa edelleen läsnäolollaan, mutta senkin edestä ollaan matkustettu ympäri Suomea, tai lähinnä Keski- ja Etelä-Suomea. Linkki on osoittanut jälleen olevansa oikein muikea matkakaveri.

Muutamia viikkoja sitten lähdettiin käymään Raisiossa, toveri tuli hakemaan meidät vieraalla autolla. Bortsuhan ei hetkeen ole päässyt autoilemaan, mutta siivosti se tönötti koko matkan rellun takapenkillä kuikuilemassa pimeitä maisemia. Linkki tuntui ottavan reissun paljon rennommin kuin minä, joka ressasin siitä, osaako koira käyttäytyä. Maiseman ja talon vaihdokseen rennostu suhtautuva matkakumppani kuitenkin lohdutti mieltä. Kauaa emme Raisiossa viihtyneet, kun jo seuraavana päivänä otimme suuremman harppauksen kohti Turkua ja junalla Jyväskylään.

Junailu koiran kanssa on aina oma kokemuksensa ja valitsinkin junan, jossa ei ollut vaihtoja. Olen itse vielä aavistuksen huono vaihtelemaan junia, sillä stressaan hirveästi myöhästyväni. Raskaan kassin ja koiran kanssa vaihdot ei houkuttele. Matkaseuraa piti suloinen nuori labbistyttö omistajineen alkupuoliskon ja sen jälkeen vaunuun saapuikin pari pikku koiraa. Linkki matkusti kohtuu siivosti, mitä se nyt olisi halunnut katsella maisemia ja vietti välillä aikaa sylissä, mutta kertaakaan ei tarvinnut pikku mustaa hävetä sen tempauksista. Kiipesi koira syliinkin ja varasti konnarilta muutamat rapsut hyväntuulisuudellaan. Jyväskylään emme jääneet, vaan siirryimme siitä suoraan Hankasalmelle autokyydillä.


Hankasalmella Linkkiä odotti jämtlanninpystykorvaneito ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ei tarvinnut huolehtia koirien toimeen tulemisesta, vaan pienen komentamisen jälkeen ne saivat aikaiseksi hyvät painit ja loppu ajasta malttoivat rauhoittuakin nukkumaan samaan tilaan. Linkki pääsi myös ensimmäistä kertaa ikinä kokemaan juoksunarun ihanuuden ja edelleen se olisi parhaimmillaan oikeasti omakotitalon pihassa, missä saisi chillata rauhassa katselemassa ympäristöään ja ehkä hieman myös vahtimassa. Kohteliaasti se myös hurmasi talon väen olleen oma pusutteleva itsensä, eikä sanonut poikkipuolista sanaa vierasta ihmisistä. Tapansa mukaan se kuitenkin koitti testata hieman rajojaan.

Hyvä ystäväni on ollut täällä piristämässä Linkin päiviä ja tyypit ovatkin käyneet urakalla ulkoilemassa ja miittaamassa muun muassa Netta -mitteliä omistajineen. Pikku musta on päässyt autoilemaan oikein urakalla ja ainakin eilen, kun ajelimme Hankasalmelta takaisin Hämeenlinnaan osasi junnu rauhoittua jo nukkumaankin autossa. Linkillä on siis tapana istua ja katsella ikkunasta ohi ajavia autoja, sekä maisemia. Myöskään hihnaa se ei tarvinnut koko reissun aikana, vaan kulki erittäin kuuliaisesti huoltoasemien pihassa, sekä teki pientä pätkää tokoa autohäiriössä.


En tiedä, miten voisin tarpeeksi korostaa sitä, kuinka tärkeää on se, että koira pelittää arjessa. Tämä on arkea ja se miten sopeutuvainen tuo pikku musta on erinäisiin vaihteleviin tilanteisiin. Sen pääkoppa kestää rutiinien muutokset, uudet vieraat kotona, se on kohtelias uusia tuttuja kohtaan ja sen voi uskoa hieman vieraampiinkin käsiin. On se vain rakkaus.