Kun Hämeenlinna on liian pieni meille

Treenaamattomuus paistaa edelleen läsnäolollaan, mutta senkin edestä ollaan matkustettu ympäri Suomea, tai lähinnä Keski- ja Etelä-Suomea. Linkki on osoittanut jälleen olevansa oikein muikea matkakaveri.

Muutamia viikkoja sitten lähdettiin käymään Raisiossa, toveri tuli hakemaan meidät vieraalla autolla. Bortsuhan ei hetkeen ole päässyt autoilemaan, mutta siivosti se tönötti koko matkan rellun takapenkillä kuikuilemassa pimeitä maisemia. Linkki tuntui ottavan reissun paljon rennommin kuin minä, joka ressasin siitä, osaako koira käyttäytyä. Maiseman ja talon vaihdokseen rennostu suhtautuva matkakumppani kuitenkin lohdutti mieltä. Kauaa emme Raisiossa viihtyneet, kun jo seuraavana päivänä otimme suuremman harppauksen kohti Turkua ja junalla Jyväskylään.

Junailu koiran kanssa on aina oma kokemuksensa ja valitsinkin junan, jossa ei ollut vaihtoja. Olen itse vielä aavistuksen huono vaihtelemaan junia, sillä stressaan hirveästi myöhästyväni. Raskaan kassin ja koiran kanssa vaihdot ei houkuttele. Matkaseuraa piti suloinen nuori labbistyttö omistajineen alkupuoliskon ja sen jälkeen vaunuun saapuikin pari pikku koiraa. Linkki matkusti kohtuu siivosti, mitä se nyt olisi halunnut katsella maisemia ja vietti välillä aikaa sylissä, mutta kertaakaan ei tarvinnut pikku mustaa hävetä sen tempauksista. Kiipesi koira syliinkin ja varasti konnarilta muutamat rapsut hyväntuulisuudellaan. Jyväskylään emme jääneet, vaan siirryimme siitä suoraan Hankasalmelle autokyydillä.


Hankasalmella Linkkiä odotti jämtlanninpystykorvaneito ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ei tarvinnut huolehtia koirien toimeen tulemisesta, vaan pienen komentamisen jälkeen ne saivat aikaiseksi hyvät painit ja loppu ajasta malttoivat rauhoittuakin nukkumaan samaan tilaan. Linkki pääsi myös ensimmäistä kertaa ikinä kokemaan juoksunarun ihanuuden ja edelleen se olisi parhaimmillaan oikeasti omakotitalon pihassa, missä saisi chillata rauhassa katselemassa ympäristöään ja ehkä hieman myös vahtimassa. Kohteliaasti se myös hurmasi talon väen olleen oma pusutteleva itsensä, eikä sanonut poikkipuolista sanaa vierasta ihmisistä. Tapansa mukaan se kuitenkin koitti testata hieman rajojaan.

Hyvä ystäväni on ollut täällä piristämässä Linkin päiviä ja tyypit ovatkin käyneet urakalla ulkoilemassa ja miittaamassa muun muassa Netta -mitteliä omistajineen. Pikku musta on päässyt autoilemaan oikein urakalla ja ainakin eilen, kun ajelimme Hankasalmelta takaisin Hämeenlinnaan osasi junnu rauhoittua jo nukkumaankin autossa. Linkillä on siis tapana istua ja katsella ikkunasta ohi ajavia autoja, sekä maisemia. Myöskään hihnaa se ei tarvinnut koko reissun aikana, vaan kulki erittäin kuuliaisesti huoltoasemien pihassa, sekä teki pientä pätkää tokoa autohäiriössä.


En tiedä, miten voisin tarpeeksi korostaa sitä, kuinka tärkeää on se, että koira pelittää arjessa. Tämä on arkea ja se miten sopeutuvainen tuo pikku musta on erinäisiin vaihteleviin tilanteisiin. Sen pääkoppa kestää rutiinien muutokset, uudet vieraat kotona, se on kohtelias uusia tuttuja kohtaan ja sen voi uskoa hieman vieraampiinkin käsiin. On se vain rakkaus.