sunnuntai 9. elokuuta 2015

Erittäin Hyvä (ellei täydellinen)

Meidän lauantaiaamu alkoi aikaisin. 5.35 starttasi auto kohti Asikkalaa ja sieltä sitten Nokialle. Autosählingit järjestyivät vasta edellisenä päivänä yllättävien muutosten takia, joten olin vähällä heittää itse kirveen kaivoon. Kaiken kruunasi vielä yksinkertainen väsymys kevyestä 45h työviikosta. Onneksi kuitenkin ihana äitini pelasti meidät kadotukselta ja antoi auton lainaan. Koira sai kehuja käytöksestään autossa ja mitä mainioin matkakaveri tuo olikin. Ensimmäiset 100km jaksoi tuijotella ikkunasta, mutta kävi pian nukkumaan.

Nokialle matka taittui yhden pysähdyksen taktiikalla. Löydettiin paikalle eksymättä, ja sain vielä hyvän paikan autolle. Lähteminen tulisi olemaan kohtuullisen helppoa. Autossa nopeasti pakkailin kimpsut ja kampsut kasaan. Sitten suunnistettiin etsimään kehää ja kummastelemaan kehien pieneyttä. Olisi ehkä voinut olla hieaman isompia, vaikka bortsukehä olikin ihan ok kokoinen - tosin alusta oli epätasainen ja nurmi pitkää.

Paikalla Linkki oli levoton, sekä siihen oli äärimmäisen vaikea saada kontaktia. Tuntui, kuin levottomuus oli purkautumatonta energiaa. Linkki on ollut vähän vähemmällä liikunnalla viimeviikon, kun töiden jälkeen voimat ovat olleet aika vähissä. Eikä treenaamassakaan olla käyty. Mustutuksena itselleni, voitaisiin taas lähteä opettelemaan rauhoittumista erilaisiin paikkoihin. Nytkin löytyi niitä hyviä hetkiä, joista pääsi palkkailemaan.

Kehä meni ripeästi eteenpäin ja minun onneni, kun on uroskoira. Päästiin kehään hyvissä ajoin kolmen muun koiran kanssa - Linkki joukon viimeisenä. Ravi oli hieman tuntematon käsite tänään bortsulle. Kehä oli pieni, niin en saanut kunnolla vauhtia tai aikaa saada koiraa kunnon raville, kun kierrokset loppuivat kesken.

Yksilöarvostelussa Linkin maltti meinasi loppua kesken, kun tuomari seisotti todella pitkään. Junnulla oli tylsää, jolloin se näki kaiken ja pää kääntyili sinne tänne ja muutamaan kertaan jouduin liikuttelemaankin koiraa. Hämmennykseni oli suuri, kun sieltä kuitenkin tuli EH! Kilpailuluokassa jäätiin toiseksi, kun toinen uros oli saanut ERIn. Mutta tämä riittää meille, arvostelu oli koiran näköinen.

"Nuorekas mittasuhteiltaan hyvä uros, joka on rungoltaan vielä kovin kapea ja kevyt. Kallo-osa saisi olla voimakkaampi. Oikea pään profiili, hyvä selkä, riittävä raajaluuston voimakkuus. Niukat etukulmakset, hyvät takakulmaukset. Hyvä takapotku, etuaskel jää vajaaksi. Oikea karvanlaatu. Energinen, vauhdikas olemus." EH AVK2

Meidän näytteluramme siis voi hyvillä mielin jäädä tähän, kun se pakollinen on käyty. Ehkä jossain vaiheessa, jos saadaan oikeus kilpailla käyttöluokassa, sinne voi mennä. Mutta me siirrytään mieluummin toisten haasteiden pariin, kun ei tämä näyttelytouhu ole meidän juttu.
Ennen kotiinlähtöä löydettiin näyttelypaikan vierestä nurmialue, jolla heiteltiin hieman palloa ja tehtiin pieni pätkä tokoa. Siinä oli koira josta minä tykkään - keskittynyt, rauhallinen ja töitä tekevä. Loppumatka painetiinkin yhtä kyytiä takaisin Hämeenlinnaan koiran nukkuessa kerällä.

lauantai 1. elokuuta 2015

Hei hei Heinäkuu

Hyvää elokuuta!
Meidän lienee aika vihdoin palata takaisin kartalle kaiken sen kanssa, mitä ollaan tehty ja mistä on jäänyt päivittämättä. Heinäkuu oli allekirjoittaneelle erittäin raskas. Lauma hajosi viikoiksi, kun puolisko tosiaan astui armeijan harmaisiin. Muutama ensimmäinen viikko meni totutellessa ja Linkki on toimittanut mitä mainiointa terapiakoiran virkaa. Se on maannut vieressäni, kun olen täyttänyt roskakoria räkäisillä papereilla. Se on ollut kiltti, vaikka aktivointi on jäänyt vähemmälle. Se ei ole tehnyt mitään typerää joutuessaan yhtäkkiä viettämään kahdeksan tunnin päiviä yksin. Kaiken lisäksi olen sairastellut pari viikkoa - flunssa kaatoi minut sänkyyn, eikä ota lähteäkseen.

Vaikka elämä onkin niin sanotusti potkinut päähän, olen koittanut käydä ahkerasti kentällä. Ja kolme kertaa olemmekin piipahtaneet kentällä tekemässä lähinnä harjoitteita ruudun, seuruun paikan, ja ohjatun noudon kanssa. Tokokokeisiin koitimme päästä, mutta ei onnistanut meitä tällä kertaa, joten haemme ALO1:mme uusilla säännöillä tavoitellen toki sitä TK1:stä. Fiilikseni uusista säännöistä ovat olleet hyvät tähänkin mennessä. Alokkaasta tippuu pois meidän heikot kohdat (luoksepäästävyys, hihnaseuruu) ja tulee mukaan uusia juttuja, jotka kuitenkin ovat jo hallussa.

Linkin ruutuprojekti on edennyt hyvin. Bortsu löytää pääsääntöisesti aina ruutuun, pidemmältäkin matkalta, vaikka siellä ei olekaan targettia odottamassa. Olen vaihtelevasti palkannut lelulla ja ruualla sitä ruudussa. Pyytänyt seisomaan ja pidentänyt matkaa. Vielä tietynlaista varmuutta haluaisin sen tekemiseen, ennen kuin lähden viemään liikettä eteenpäin. Matkaa täytyy ainakin kasvattaa vielä, koska haluan sen hahmottavan koko ruudun ja matkan, sekä menevän sinne varmasti.

Ohjattua noutoa ollaan alettu pikkuhiljaa opiskelemaan, kun uudet ohjatut tulivat postissa. Pikku hiljaa aletaan hahmottamaan suuntia, kuin "oikee" ja "vasen" on käytössä jo laitakäskyinä lenkillä. Hienosti pieni paimen on tsempannut, vaikka suunnat meinaakin vielä sekoittua.

Meillä on nyt myös tunnarikapulat, muttei hajuakaan siitä, miten lähtisi opettamaan. Joten se hautukoon vielä viisaampia ajatuksia, kun kerkeän asiaan itse paneutua paremmin. Metskukin tuli postista, muttei ole lähtenyt vielä treeneihin saakka. Ei Linkillä ole ollut metskussa ongelmia, mutta tuo on kohtalaisen iso metsku.

Hassuja tapauksia on sattunut arjessani. Tässä taannoin kiireellä töihin lähtiessäni unohdin vapauttaa koiran ruualle. Tunnollinen pieni paimenkoirani on varmasti luetellut kaikki mahdolliset manaukset sinä aikana, kun olen ollut pois. Ruokaanhan ei kosketa ilman lupaa, joten Linkki-parka ei nälkäänsä voinut mennä syömään. Siinä se tapitti, keskellä "olohuoneen" lattiaa tuijotellen keittiöön kuolaläntin keskellä. En koskaan olisi uskonut, että koira jättää ruuan rauhaan koko päiväksi. Niin kiltti, että ehkä hiukan tyhmäkin.

Treenien lisäksi käytiin ihanalla metsälenkillä Katjan lauman kanssa. Oli ihmeen sopuisia koiria koko reissun ajan, vaikka Uuno irrottikin Linkistä pari karvatupsua. Hyvin kuulolla oleva junnu ei liiommin hurmaantunut tyttöhajuista. Lopuksi tyyppi pääsi ekaa kertaa tytön viereen takaronttiin ja hyvin mahtuivat aussie ja bortsu keskenään sinne. Lumon mielestä Linkki on siis ällöttävä ja kammottava teinipoika, jota pitäisi höykyttää. Etenkin, kun sellainen tunkee hänen autoonsa.

Kameraakaan ei ole tullut ulkoilutettua, kun tämä Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Tai on, puhelimen kameraa, joten instagramräpsyjä!


Ollaan me tässä käyty canicrossaamassakin. Muutamaan kertaan ja täytyy vain ihailla bortsun vetomotivaatiota!

Meillä on ollut mukavaa rentoilla. Tasan viikon päästä starttaa auto kohti Nokia RN ja pakko H:n metsästystä. Toivotaan kaunista säätä, tuomarille hyvää päivää ja meille hyvää tulosta! Paikan pääällä ollaan koko päivä, joten tutut saa tulla moikkaamaan tai Nokian nähtävyyksistä (eritoten hyvistä ruokapaikoista) saa vihjailla!