tiistai 28. huhtikuuta 2015

Erävoitto!

Tämä päivä toi mukanaan jälleen uuden työpäivän, sekä uuden rytmin. Nyt muutaman päivän työt ajoittuvat päivän ja illan sijasta aamuun, joten jouduin kääntämään koko unirytmini ympäri. Hehe, olipas mukava herätä aikaisin aamulla ja tehdä aamutoimet rauhassa. Rakastan hitaita aamuja ja nyt sain nauttia sellaisesta. Kevyen työpäivän jälkeen (vaikkakin kävelin kotiin), päätin lähteä treenaamaan virtapallona pyörivää bortsua. En tiedä oliko sen hupulit enemmän sitä, että tulimme kerrankin molemmat samaan aikaan kotiin vai oliko sillä vain virtaa.


Urheiltiin siis treenipaikalle tyylikkäästi puolisen tuntia alkamisajankohdasta myöhässä. Ei ilmeisesti kuitenkaan oltu menetetty kovinkaan paljoa treeneistä. Kerrankin joku muu laittoi ruudun pystyyn ja sain keskittyä hetken hengähtämään. Meinasi olla virta lopussa. Päätin tyhjentää ruudun ympäristöön koko treenireppuni häiriöksi, joten sieltä löytyi kaikesta narupalloista alkaen, kapuloiden kautta vesipulloon ja sieltä hanskoihin. Vähän haastetta elämään. Linkin focushan meinasi olla pallossa ja se kerkesi kerran karkaamaankin tennispallon luo.  Ärähdys ja koira takaisin haltuun, sekä pallo kauemmas.

Itse ruutuun se kyllä löysi hyvin. Ainakin targetille, kunhan malttoi kuunnella. Kielsin sitä kerran menemästä frisbeelle, joka sotki bortsun pasmat. Se ei kuunnellut ja tarjosi merkin kiertoa (vasen takalaita, logiikka?). Se ei myöskään tahtonut löytää enää targetille, kun ajatukset oli jossain niin muualla. Sain treenattua sille kuitenkin henkilöryhmää. Ensin se teki kainalopalkalla hyvää ja pitkää pujottelua, ja sen jälkeen ilman kainalopalkkaa hieman lyhempää. Kerran kontakti tipahti, mutta ei haitannut ollenkaan ihmisten puhe. Henkilöryhmä on siis mennyt huimasti eteenpäin ja tuollaisen kaikkea rakastavan pienen bordercollien on hyvin, hyvin, hyvin vaikea tehdä töitä ihanien ihmisten keskellä. Kerran vielä ruutu targetilla, ja nyt se löytyi jo hyvin.


Linkki pääsi tauolle, ja tauon jälkeen se sai yksikerrallaan hakea minulle häiriö tavarat pois. Ensin tuli pallot, sitten frisbee, hanskat, pullo, kapulat ja vasta viimeisenä juomakuppi. Bortsu pääsi jälleen ottamaan lepiä muiden koirakoiden tehdessä ja sen jälkeen tehtiin hyppyä. Linkki meinasi sikailla ja karata hypylle ensin. Sen jälkeen treenikaveri toimi hyvänä häiriönä ja istui kuvaamassa hypyn sivussa. Linkillehän istuvat ihmiset ovat jotain niin ihanaa ja se on kahdesti hypyltä meinannut singota istuvien ihmisten syliin. Nyt se kuitenkin hyppäsi hyvin. Minun mielestäni se hyppää liian lähelle hyppyä, sekä myös steppaa pysähtymiskäskyn jälkeen. Pitää ehdottomasti irrottaa hyppytreenistä pelkkä seisomiskäsky ja tehdä sitä enemmän niin, että liikun itse. Tuoda sen jälkeen hyppy takaisin mukaan. Muutenhan se on ihan hirmu pätevä. Pieni pätkä seuruuta. Suoraa, täyskäännös, käännös oikealle ja käännös vasemmalle - palkka. Sitten bortsu takaisin lepäämään.


Viimeisenä otettiin paikkamakuu. Ensimmäinen setti oli minuutin mittainen ja Linkki sai makoilla pää maassa rivin laidalla, kun naksuttelin sille sitä. Koira ei vaikuttanut ahdistuneelta, joten päätin ottaa sen rivin keskelle makaamaan. Se jäi hyvin, ei ennakoinut käskyä (liikkuroin samalla) ja jätin sen makaamaan vain "paikka" -käskyllä. En vaatinut siltä pään maahan laittoa. Koiran focus pysyi hyvin minussa. Muutaman kerran vilkaisi vierustoveria. Se kuitenkin makasi hiljaa ja rauhassa. Palkkasin 1,5min aikana kolmesti isommasta häiriöstä (yksi koira vietiin rivistä, toinen nousi istumaan/seisomaan välillä). Loppujen lopuksi pyysin sen vielä sivulle ja pidettiin superbileet. Erävoitto!

Kumpa tällaisia onnistumisia saataisiin enemmän, sillä nyt rivissä oli äänetön ja rauhallinen koira, joka ei ahdistunut tai kuikuillut muita. Tuli ihan superhyvä fiilis siitä, että sai tuollaisen (mitättömän) asian onnistumaan. Vaikka se tuntuu pieneltä, on se suuri askel meille. Nyt, kun vain pääsisi tekemään vielä enemmän paikkamakuuta ryhmässä ja hakemaan sitä oikeaa fiilistä siihen. Täytyy olla vain tarkkana koiran mielentilan kanssa, mitä siltä voi vaatia missäkin tilanteessa. Selvästi pää maassa makoilu rauhoittaa sitä, mutta sen jälkeen se pystyi myös hyvään makuuseen pää ilmassa. Ehkä tähänkin löydetään se kultainen keskitie jostain.

Kuvista kiitos Jassu!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Nurmen korkkaus

Olen hirveän laiska treenaamaan yksin. On siis saavutus, että perjantaina käytiin hömpöttelemässä nurmikentällä pitkästä aikaa. Talvihan ollaan treenattu lumessa/märällä hiekkakentälle tai vaihtoehtoisesti parkkihallissa. Nurmi oli siis uusi juttu pitkästä aikaa.

Perjantaina kopiteltiin frisbeetä, kun nuorisoa pelaili korista/jalkapalloa vieressä, autoja ja mopoja ajoi ohi, sekä satunnaisia lenkkeilijöitäkin. Linkin focus oli kokoajan minussa ja frisbeessä, eikä se meinannut vahingossakaan lähteä kenenkään muun luo. Nuorisolaumasta muutama kyllä katseli meitä kiinnostuneena. Pujoteltiin jalkojen välistä, pakiteltiin, kierrettiin maalia, ja kopiteltiin fribaa. Sellaista pikkukivaa puuhastelua, joista tuloksena oli tyytyväinen koira.

Lauantaiaamuna otin itseäni sitten niskasta kiinni ja pakkasin treenikamat kantoon. Vielä, kun ruutu on meillä niin paras treenata sitä. Käveltiin Linkin kanssa rauhaksiin kentälle ja jätin sen käskyn alle makaamaan, kun kasailin ruudun ja vein häiriöksi noutokapulan syrjemmälle. Lisämausteena oli kaksi poikaa pelaamassa koripalloa ja satunnaista liikennettä. Ei oikeastaan mitään kummempaa.


Lähetin tyhjään ruutuun läheltä, mutta meinasi käydä kiertämässä törpön. Seuraavalla lähetyksellä löysi suoraan ruutuun. 5x targetilla + pysäytyksen, 2x tyhjään ja 4x pitkältä matkalta targetille. Kertaakaan ei eksynyt ja löysi hyvin ruudun ja maltoi pysähtyä. Tuntui jäävän kunnon palo lähteä ruutuun, kun meinasi pariin otteeseen karatakin sinne touhuamaan.

Tämän jälkeen kutsuin koiraa seuruuseen maasta, istumasta ja seisomasta. Palkka heti kainalosta, kun hakeutui oikealle kohdalle. Linkki oli täysin liekeissä ja siitä tällainen erilainen puuha oli oikein kivaa. Tähän väliin laitoin sen rauhoittumaan hetkeksi ja keräilin ruudun nippuun. Nostelin törpöt yhteen kasaan ja seuraavaksi Linkki sai treenailla kohteen kiertämistä. Palkkasin sen muutamaan kertaan heittämällä frisbeen hyvästä suorituksesta. Kuuma meinasi koiralle tulla, mutta hyvin se makasi myös hählättäen näennäisesti päämaassa. Mielentila oli hyvä, eikä pää kohottut tanteraasta ollenkaan. Taisi makoilla jonkin 30 sekuntia minun puuhastellessa kamoja kasaan. Malttoi pysyä hyvin.

Loppua kohden humppailtiin vielä pari kertaa frisbeen kanssa ja lähdettiin sitten kotiin. Lopunkaiken jäi hyvät fiilikset koko treenistä. En tällä kertaa tehnyt liikaa, enkä samoja juttuja. Pystyin pitämään hermot kurissa, vaikka treenasin yksin ja oma asennekin oli hyvä. Koiran asenteesta puhumattakaan.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Ruutuun mars!

Me ollaan muutamia päiviä nautiskeltu ylhäisestä yksinäisyydestä ja istuskeltu aamupäivästä etupihalla, grillin vieressä, kun sinne vielä paistaa aurinko. Linkki on saanut hengailla vapaana, lähinnä se on makoillut ja istunut katsellen maailman menoa. Bordercollie on nauttinut saamastaan privaattiajasta ulkona täysin siemauksin. Tänäänkin katseltiin, kun naapurin setä vaihtoi autoon renkaita. Pitää vain alkaa olemaan tarkkana, kun meidänkin rauhalliselta kotiseudulta löytyi lihapullia, joiden sisällä oli nauloja. Surullista, että tätä tapahtuu aivan meidän takapihalla. En vain ymmärrä. Onneksi vielä lähialueen koirat eivät ole menehtyneet ja puskaradio on pyörinyt kovin, jotta kaikki olisivat tarkkoja.

Lähdettiin kuitenkin tiistaina Idänpäähän treenaamaan pitkästä aikaa. Kulkeminen on ollut niin hankalaa, mutta vihdoin, kun pääsi kimppatreeneihin. Onneksi on kivoja ihmisiä, jotka huolii meidänkin tiimin kyytiinsä. Linkin matka meinasi mennä pipariksi, kun toinen koira lietsoi levottomuutta, kun lähestyttiin kenttään.

Kentällä koira seurasi hyvässä hallinnassa kolmen koiran läpi ja sain sen kiinnitettyä tolppaankin mainiosti. Linkki meinasi purkaa turhautumistaan ruohotupsuihin, mutta parilla käskyllä kuitenkin asettui aloilleen odottamaan. Kasailin ruudun ja jätin targetin sinne. Seuraavaksi koira kevyellä leikityksellä mukaan ja matkaa n. 10m ruudusta. Hyvin se löysi ruutuun. Vaihtelin matkaa ja otin pari kertaa välissä targetin pois ja pysäytin koiran ruutuun seisomaan ja palkkasin sen sinne. Tekeminen näyti varmalta ja Linkillä oli hirmu kivaa. Toivottavasti sen ruutu tulee näyttämäänkin siltä, miltä se näyttää nyt treenivaiheessa. Koira hallinnassa takaisin tolppaan.

Tauon jälkeen Linkki teki pari pätkää seuruuta siten, että itse kiemurtelin kävellessäni. Bortsu piti hyvin paikkansa, eikä edistänyt. Takapääkin tuntui tekävän kunnolla töitä, eikä vain puoliteholla. Kontakti pysyi myös hyvin. Palkkasin vielä pikkaisen enemmän taaksepäin. Tein myös tähän väliin kaksi tyhjää ruutua eri suunnista ja Linkki löysi ruutuun varmasti. Se pysähtyi hyvin.

Plätsiä aamulta.

Olin hieman tyhmä ja unohdin naksuttimen kotiin. Linkki kuitenkin teki sanallisesta vihjeestä ja palkkasanasta päämaassa makuita toisten koirien läheisyydessä kiinnittäen ollenkaan huomiota niihin. Tämän jälkeen otettiin vielä kolme noutoa, joista ensimmäisellä kerralla varasti kapulalle. Toisella kertaa pysyi hyvin, ja kolmannella vaadin vielä sivulle istumisen jälkeen pätkän seuruuta kapula suussa. Ote meinasi olla löysä, mutta tehdessään jotain muuta ei koira enää keskittynyt kapulan mälväämiseen. Pointsit Linkille tästä.

Junnu sai myös toimia assistenttina, kun purettiin ruutu ja hienosti pieni työmyyrä kantoi ruutunauhan treenirepulle saakka. Se ei myöskään häirinnyt muita koiria ja malttoi aloillaan, kun soin huomiota toiselle koiralle. Linkki chillaili vielä hihnassa, kun keskusteltiin muiden kanssa. Vältän yleensä koiran pitämistä hihnassa itseni läheisyydessä. Tänään sen piippaaminen oli kuitenkin hallittavissa, eikä omakaan hermo palanut kiinni ääntelevään koiraan. Linkkihän on muuten tosi hiljainen, mutta se vuotaa jonkin verran, ellei sille ole määrättyä tekemistä tai se on liian innoissaan.

Hihi, pätevä paimenpoika. Ja niin komea, näyttää ihan koiralta!

2v 2kk

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kysymyshaaste!

Meidät haastettiin. Ilmeisesti blogipuolella aktivoitunut Prinsessat ja astronautti eivät ole tyytyväisiä bloggaustahtiin ja päättivät laittaa siihen hieman vauhtia! Mitäpä tässä sitten enää väistelemään blogin päivitystä. Puoliksi valmiita tekstejä on iso nippu - lähinnä sellaista mielipideshaibaa, jota blogissa ei ole ennen nähty. Saa nähdä, tullaanko näkemaan vieläkään. Sen näkee sitten, kuinka tyytyväinen olen tuotuksiini.

1. Suurin saavutuksesi koiran kanssa?
Suurin saavutus. Tekisi mieli laittaa tähän, että ALO2 möllitokosta Vantaalla, mutta en koe sitä suurimmaksi saavutukseksi mitenkään päin. Tai siis oli se hieno hetki, mutta minusta suurempaa on se, kuinka kivasti me pelataan Linkin kanssa samaan pussiin. Olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään mustavalkoisen ajatuksen juoksua, sekä tulkkaamaan sitä. Ehkä kunnolla vasta vuoden alusta on ollut sellainen "me ollaan koirakko" -fiilis, joka on uupunut tekemisestä.

2. Mitä arvostat koirassasi?
Arvostan Linkin kanssa elettyä helppoa arkea. Sitä, kuinka tasainen tyyppi se on. Ei tarvitse murehtia, voiko koiraa ottaa johonkin mukaan - se käyttäytyy hyvin kuitenkin. Ei huoleta jättää koiraan kotiin, koska se on sielläkin kivasti. Linkki on vaan niin paras siinä suhteessa. Se matkustaa vaivattomasti kulkineessa kuin kulkineessa, ottaa erilaiset ihmiset vastaan hillitysti ja on muutenkin näpsäkkä toveri.

3. Miten koulutat koirasi? (Naksutin, pakote, jokin tietty koulukunta, kaikki sekaisin?)
Taplaan omalla tyylilläni. Enimmäkseen me kai naksutellaan ja positiivisesti vahvistellaan. Käytössä on kuitenkin myös satunnaiset pakotteet, sekä väärän toiminnan merkkaaminen ("oho"). En sinällään osaa määritellä mitään tiettyä koulukuntaa meille. Käytetään sitä, mikä toimii.

4. Haaverotu, jota et kuitenkaan koskaan voisi ottaa?
En sanoisi, etten koskaan tule hankkimaan, mutta musta isovillakoirat ovat aina olleet vaikuttava näky. Mut hurmaa myös huskyt, sekä malamuutit, joita en välttämättä tule koskaan hankkimaan oman kattoni alle. Samaten basenji kuuluu sellaisiin rotuihin, joita on vaikea kuvitella itselle. Jos terveys amerikanakitoiden parissa oli eri ja asuinmuoto omakotitalo, niin sellaisen huolisin muitta mutkitta.

Omat haaveet on aika konkreettisia ja sellaisia, jotka oikeasti ottaisin kattoni alle, joten kysymys oli äärettömän vaikea.

5. Uros vai narttu? Miksi?
Tähän mennessä omat ja perheen koirat ovat menneet jakaumalla 4 narttua ja uros. Nartuista muistaakseni kaksi on olleet leikattuja, varmaksi en mene vannomaan. Otantani myös uroksista on erittäin pieni, sillä lähipiirin koirista suurin osa on ollut narttuja. Tällä erää elämässä ottaisin ehdottomasti uroksen, ellei narttu olisi niin huippu tyyppi. Karsastan ajatusta sekalaumasta, mutta en tuomitse niitä, ketkä sellaista tahtoo pitää. Omalle kohdalle se ei vain tunnu hyvältä.

Ihmisenä olen aina ymmärtänyt paremmin miehiä kuin naisia. Samoin koirista tuntuu siltä, että urokset ovat putkiaivoisia ja niitä on helpompi ymmärtää kuin narttuja. Nartut on kieroja ja kaiken päälle ottavat itseensä hieman jokaisesta asiasta. Eniten narttujen kanssa rassaa juoksut. Se kuinka joutuu jännittämään tuleeko sieltä sillä kertaa valeraskaus vai märkäkohtu. Urokset taas kuuleman mukaan ovat 24/7 kiimassa, mutta ainakaan tuo meidän jätkä ei ole mitenkään häiritsevän viriili. Kyllä se pissoja lenkillä lussuttaa, jos sellaisen sallii ja vähän äijäileekin. Kuitenkaan se ei nylkytä ketään tai mitään, eikä tee muitakaan iljettävyyksiä. Naapuruston narttujen juoksut ei näy Linkissä mitenkään, ei muutu ruokahalu eikä koira ole levoton.

Eli mielellään siis tuonkaltaisen uroksen voisin ottaa toisenkin, vaikka en narttua kokonaan ole teilannutkaan. Tuntuu vain paremmalta vaihtoehdolta.

6. Paras yhteinen muistonne?
Näitä on paljon, mutta ensimmäisenä, kun luin kysymyksen tuli mieleen lämmin kesä yö. Vanajan rannalla kivilaiturilla istuen ja tuijotellen Hämeen Linnaa. Vierellä tottakai se uskollinen ystävä, joka pulahtaa välillä uimaan ja tulee sitten uudestaan viereen katselemaan elämää. Niitä hetkiä osaa arvostaa. Silloin tuntee, ettei ole yksin, vaan rinnalla kulkee joku.

Okei, pakko lisätä tähän myös tammikuun kisanomainen treeni, koska se flow oli ihan tajuton!

7. Hetki, jona olet pelännyt eniten?
En tiedä koskeeko kysymyskoiramaisia juttuja, vai muuta, mutta vastaan näkemykseni koiramaisesta. Pelkäsin eniten silloin, kun ajoin auto armoa huutaen kohti eläinlääkäriä takarontissa vatsalaukun kiertymän saanut koira. Jatkosta ei ollut tietoa, ei tiennyt tuleeko takaisin pannan ja hihnan kanssa ilman koiraa vai mitä tulee tapahtumaan. Se hetki on ollut yksi elämäni pelottavimmista. Vaikka ensimmäinen reissu kääntyi parhain päin, seuraavalla tulinkin ilman koiraa takaisin.

se, joka oli ensimmäinen oma. Oca <3

8. Jos koirasi puhuisi, mitä se sanoisi sinulle?
"Koska syödään? Tehdäänkö jotain? Kutsutaanko Katja kylään? Entä Jaakko? Tuutko köllimän mun kanssa? Jos vähän painitaan! Mulla on nälkä! Tehään jotain!"

9. Mikä on mielestäsi sopiva määrä koiria?
Sopiva määrä koiria. Tällä hetkellä mulle sopisi parhaiten kaksi koiraa, joista olisi toisilleen seuraa ja ne väsyttäisivät toisiaan. Isommassa laumasta ajatellen ideaali tilanne olisi se, että on yksi harrastuksista eläiköityvä, harrastuskoira ja pentu kasvamassa. 2-5 ikävuoden välillä. Toki neljäskin laumaan olisi ok, jos se jonkun muun vastuulla on. Pitäisin kuitenkin oman rajani siinä neljässä koirassa.

Toki omaa realistisuutta karsii se, että olen aina elänyt vain yhden koiran kanssa lukuunottamatta satunnaisia hoitokoiria.

10. Kuva koirastasi lempipuuhassaan.

Pallojen perässä lentäminen

nukkuminen, jonka pieni bordercollie on masteroinut eri paikoissa pennusta lähtien. (kuvassa nukkuu kokoontaitetun häkin päällä, jossa on viltti)

Apinoin suurimmaksi osaksi Katjan kysymykset, yhdellä. Haaste lähtee Tahmatassuille, Melkein Aatelisille ja Pienelle urhealle belgialaiselle.

Kysymykset:

1. Suurin saavutuksesi koiran kanssa?
2. Mitä arvostat koirassasi?
3. Miten koulutat koirasi? (Naksutin, pakote, jokin tietty koulukunta, kaikki sekaisin?)
4. Haaverotu, jota et kuitenkaan koskaan voisi ottaa?
5. Uros vai narttu? Miksi?
6. Paras yhteinen muistonne?
7. Idolisi koiramaailmasta.
8. Jos koirasi puhuisi, mitä se sanoisi sinulle?
9. Mikä on mielestäsi sopiva määrä koiria?
10. Kuva koirastasi lempipuuhassaan.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Ryhmätreenit vol 2

Jokainen varmasti tietää sen illan, milloin on tullut valvottua hieman liina myöhään ja kello herättää, että treeneihin pitäisi mennä. Se henkinen kamppailu, minkä käyt itsesi kanssa, että pääset ylös. Huh, huh. Kävin itseni kanssa sunnuntaina sellaisen taistelun, mutta selvisin voittajana. Makasin sängyssä, ja koitin etsiä motivaation rippeita siitä, että jaksan nousta, pukea ja lähteä kentälle palelemaan. Muutaman päivän tähtien asennotkin ovat olleet sitä vastaan, olo on ollut huono, päätä on särkenyt, väsyttänyt... Sivuutin kuitenkin urhoollisesti kaikki keksimäni vastaväitteet ja revin sohvaltakin ylös sen tyypin, joka vihaa minua enemmän aamuherätyksiä. Nyt siis puhun Linkistä. Tosin tässä taloudessa joillakin muillakin on hyvät unenlahjat.

Käveltiin kentälle ja olin vielä sen verran myöhään liikkeellä, että kuljimme suorinta tietä. Normaalisti tykkään lähteä ajoissa ja kiertää hieman, jotta saan erään energiaa purettua tarpeeksi. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että bortsukin oli vielä väsynyt edellisen päivän puhteista. Koira kiinni ja ruutu rakennukseen. Linkki oli treenivuorossa ensimmäisenä ja oma mieli rauhallinen, kun tiesin koiran olevan normaalia väsympi.

Linkillä oli alkuun hankaluuksia tulla hallintaan, eikä se meinannut mitenkään asettua paikoilleen. Alkuhöntsänä tehtiin ruutua eri etäisyyksiltä aina targetille lähettäen. Pari kertaa pyysin koiraa pysähtymään ruutuun seisomaan ja kävin palkkaamassa sen vielä sinne. Ruudun kanssa ei ollut ongelmia, pitäisi vain enemmän tehdä vielä toistoja ja poistella välillä targetia. Ja muistaa tehdä eri suunnista, kun nyt ollaan jumituttu yhteen suuntaan. Koska siihen kentän laitaan ruutu on helpoin ja turvallisin rakentaa. Pitää muistaa hakea vaihtelevuuta ruututreeniin ennen kuin alkaa menemään eteenpäin.

Treeni oli tänään palkattomuustreeni. Tai treeni pelkällä sosiaalisella palkalla. Tehtiin liikkeestä seis - liikkeestä maahan - luoksari -combolla. Meinasi hieman painaa ja poikittaa seuruussa, mutta keräsi itsensä hienosti. Ei sekoittanut eri jääviä keskenään, vaan peräkkäinkin onnistui. Muistin pitää koiran siirtymissä hyvin mukana. Loppuun leikittiinkin sitten suurella riemulla ja koira sai hakea patukkaa kauempaakin.

Linkille tuli pieni tauko, ennen kuin se pääsi tekemään pää maassa makailua, kun toinen treenikaveri teki tokoa. Lentäviä palloja, kapuloita ja muuta sellaista oli menossa, mutta bortsu taipui hyvin olemukseensa. Harmillisesti ei keretty ottamaan paikkamakuuta ollenkaan tähän. Pitäisi päästä jo rivin keskelle tuomaan tuota makuuta.

Loppuun vielä videota seuruusta, sekä jäävistä. Jos vieo ei toimi, sen voi katsoa tästä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Töitä, koulua, tokoa, sekä vieraita

Oi ja voi, väsymys. Se on hiipinyt salakavalasti ja on tuntunut, että huhtikuussa on ollut niin hirveästi tekemistä bloggailun ohessa. Keskiviikosta asti mun on pitänyt jaksaa kirjoittaa blogiin asioita treeneistä, joita ollaan tehty kuitenkin huimat kaksi kipalettakin. Jotenkin aika on vaan enemmän valunut lukio-opiskeluun, koska päätin kääntää vähän uutta lehteä elämässä. Aloitin nettilukion, jotta saisin lukion päättötodistuksen, sekä pääsisin yo-kirjoituksiin. Tavoitteena oppia jotain uutta ja löytää uusia asioita elämään. Nyt olen työskennellyt hirmu ahkerasti sen parissa. Kävin myös korkkaamassa uuden työpaikan, johon toivottavasti tulee enemmän vuoroja. Liityn pikaruokatyöntekijöihin, eli Hesburgerin kassalle muiden koiraihmisten sekaan. Hirmu moni kaveri ainakin uurtaa koirien kanssa uraa pikaruokaloissa.


Kuitenkin koiramaisiin kuulumisiin. Keskiviikon aprillitreenit yksin kaupunginpuistossa. Meillä teemana on ollut nyt perusasennot eri kohdista, koska haen nopeampaa istumista luoksetuloon. Vaihdoin meidän luoksarikäskyksi "si" -käskyn, joka tarkoittaa "tule sivulle". Tämä on edistänyt huimasti, ja koira tulee jo lyhyeltä matkalta hyvin ja tiiviisti sivulle. Linkin suurin ongelmahan on se, että se nostaa juostessa itseään sen verran korkealle, ettei enää malta istua.

Merkin kiertoa ollaan harjoiteltu myös ahkerasti. Pidemmältä matkalta se vaatii myös enemmän vahvistelua kuin lyhyemmältä. Linkki kiertää "kierrä" -käskyllä merkin vastapäivään ja palaa siitä sivulle. Itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että koira leikkaa tavallaan linjan. Olen miettinyt, että opettaisin Linkin kiertämään samaan syssyyn selkäni takaa sivulle.


Kuvailin seuruuta myös videolle eri tavoilla palkata koiraa, mutta en ole vielä jaksanut käsitellä videota. Treenissä tuntui, että joko koira painoi liikaa tai vaihtoehtoisesti poikitti liiaksi. Olen miettinyt, että onko se vahingossa oppinut paikan liian eteen, vaikka olen mielestäni palkannut sitä vain oikealla kohdalla olemisesta. Pitänee palata pari askelta taaksepäin ja ihmetellä enemmän videon kanssa.

Linkki dunaili myös noutoa tässä treenissä. Sen ongelmana on ollut singota kapulan perään heitettäessä, joten palkkailin koiraa siitä, että se pysyi sivulla. Kapulalle kokonaan varastamista ei ollut, vaan pieni nytkähdys vain. Koira toi nätisti kapulan päästessään hakemaan sen ja loppuun asti. Pitoa pitää tehdä enemmän, koska nyt luovutuksessa se unohtaa pitää kapulasta kunnolla kiinni, jolloin kapula valuu takahampaille ja koira jäystää helpommin sitä. Myös noudossa pitää kiinnittää huomio siihen, että se malttaa istua loppuun asti. Luovutus on ollut taas pitkän aikaa ok. Se ei väistä sivulle tai tee mitään muutakaan tyhmää.

Torstain kimppatreeneissä Linkki keskityi tekemään kivaa seuruuta, josta se sai palkan kauko/kainalopalkkana. Palkka on enimmäkseen sijoitettu kainalon takaosaan. Se karsi edistämistä hyvin pois ja saatiin pari näppärää täykkäriäkin tehtyä.

Suurin haaste Linkillä oli pää maassa makaaminen, vaikka ympärillä tapahtui. Naksuttelin sille omaehtoista pään maahan laittoa. Se teki hyvää sarjaa lyhyillä kestoilla, vaikka vieressä kulki koiria ja Katja huuteli jotain omillekin koirilleen. Lisämausteena paikalla oli kaksi narttua, joilla oli juoksut. Merkkasin liian aikaisin nousseet kerrat "oho", sanalla ja pyysin koiraa tekemään uudestaan. Linkki teki kaksi n. 20 toiston sarjaa, joista ensimmäinen oli niin, että se oli yksin kentällä muiden kävellessä ympärillä ja toinen oli niin, että toinen koira teki tokoa (mm. kapulan hakua) ja bortsun piti malttaa pitää päätä maassa. Hyvin se pysyi, yllättävän hyvin ja häntäkin heilui iloisesti. Mielentila vaikutti siis hyvältä.

Linkki teki myös lisää sivulle siirtymiä tässä kohtaa viimeisinä puhteina ja pääsi vielä hassuttelemaan kentälle. Pujottelemaan jalkoja, peruuttelemaan, hyppäämään jalan yli ja tekemään kaikkea muutakin superrrrkivaa. Ei aina tarvi olla niin vakavissaan ja bortsulla oli ihan huikeaa. Lopuksi se vielä palkittiin sillä, että pääsi antamaan kivaa koirakontaktia toyterierille, joka ei oikein puhu koiraa. Linkki on siitä kiva, että se provosoidu toisen ärinämurinasta ja vaikka pikkukaveri kävi riveleihin kiinni, ei junnu vastannut ollenkaan. Se mieluummin väistää, kun lähtee rähisemään. Jotain poikien juttuja niillä oli, kun kävivät samat puut merkkaamassa ja höpöilivät omiaan.


Tämänkin päivän jälkeen minulla makaa sohvalla tyytyväinen sosiaalibortsu. Kävi vieraita kahdessa erässä, onneksi koirarakkaita, niin Linkkikin sai rakkautta osakseen. Nätisti se peuhasi molempien vieraiden kanssa ja sain kuulla kuinka koira on rauhoittunut ja parantanut käytöstään. Jopa kaikki neljä käpälää pysyivät maassa, vaikka uusien tyyppien kanssa olisi ollut kiva painia. Jätti myös vieraat hyvin omaan arvoonsa pyynnöstä. Ihan huikea se on. Kiva kutsua vieraita, kun ei tarvi stressata siitä, että koira on ihan kakkiainen.