Ryhmätreenit vol 2

Jokainen varmasti tietää sen illan, milloin on tullut valvottua hieman liina myöhään ja kello herättää, että treeneihin pitäisi mennä. Se henkinen kamppailu, minkä käyt itsesi kanssa, että pääset ylös. Huh, huh. Kävin itseni kanssa sunnuntaina sellaisen taistelun, mutta selvisin voittajana. Makasin sängyssä, ja koitin etsiä motivaation rippeita siitä, että jaksan nousta, pukea ja lähteä kentälle palelemaan. Muutaman päivän tähtien asennotkin ovat olleet sitä vastaan, olo on ollut huono, päätä on särkenyt, väsyttänyt... Sivuutin kuitenkin urhoollisesti kaikki keksimäni vastaväitteet ja revin sohvaltakin ylös sen tyypin, joka vihaa minua enemmän aamuherätyksiä. Nyt siis puhun Linkistä. Tosin tässä taloudessa joillakin muillakin on hyvät unenlahjat.

Käveltiin kentälle ja olin vielä sen verran myöhään liikkeellä, että kuljimme suorinta tietä. Normaalisti tykkään lähteä ajoissa ja kiertää hieman, jotta saan erään energiaa purettua tarpeeksi. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että bortsukin oli vielä väsynyt edellisen päivän puhteista. Koira kiinni ja ruutu rakennukseen. Linkki oli treenivuorossa ensimmäisenä ja oma mieli rauhallinen, kun tiesin koiran olevan normaalia väsympi.

Linkillä oli alkuun hankaluuksia tulla hallintaan, eikä se meinannut mitenkään asettua paikoilleen. Alkuhöntsänä tehtiin ruutua eri etäisyyksiltä aina targetille lähettäen. Pari kertaa pyysin koiraa pysähtymään ruutuun seisomaan ja kävin palkkaamassa sen vielä sinne. Ruudun kanssa ei ollut ongelmia, pitäisi vain enemmän tehdä vielä toistoja ja poistella välillä targetia. Ja muistaa tehdä eri suunnista, kun nyt ollaan jumituttu yhteen suuntaan. Koska siihen kentän laitaan ruutu on helpoin ja turvallisin rakentaa. Pitää muistaa hakea vaihtelevuuta ruututreeniin ennen kuin alkaa menemään eteenpäin.

Treeni oli tänään palkattomuustreeni. Tai treeni pelkällä sosiaalisella palkalla. Tehtiin liikkeestä seis - liikkeestä maahan - luoksari -combolla. Meinasi hieman painaa ja poikittaa seuruussa, mutta keräsi itsensä hienosti. Ei sekoittanut eri jääviä keskenään, vaan peräkkäinkin onnistui. Muistin pitää koiran siirtymissä hyvin mukana. Loppuun leikittiinkin sitten suurella riemulla ja koira sai hakea patukkaa kauempaakin.

Linkille tuli pieni tauko, ennen kuin se pääsi tekemään pää maassa makailua, kun toinen treenikaveri teki tokoa. Lentäviä palloja, kapuloita ja muuta sellaista oli menossa, mutta bortsu taipui hyvin olemukseensa. Harmillisesti ei keretty ottamaan paikkamakuuta ollenkaan tähän. Pitäisi päästä jo rivin keskelle tuomaan tuota makuuta.

Loppuun vielä videota seuruusta, sekä jäävistä. Jos vieo ei toimi, sen voi katsoa tästä.

Uusia vanhoja juttuja

Käytiin tokoilemassa kaupunginpuiston kentällä vaihtelun vuoksi. Idän treenit oli siirretty sinne oman kentän huonouden takia, joten mekin lähdettiin hakemaan onnistumisia sinne. Miksipäs sitä muuten lähtisikään treenaamaan. Tuntui kyllä hetkellisesti siltä, että treeni oli sysipaskaa ja kaikki meni mönkään, mutta normaaleista tavoistani poiketen purin treenin puhumalla kaverin kanssa, kun mokoma erehtyi kysymään maagisen kysymyksen: "No, mites teidän treenit meni?" Loppujen lopuksi treenistä löytyi kuitenkin paljon hyvääkin, jos ei lasketa sitä, että sain kahdesti koiran näpeilleni palkkauksessa.

Alkuun Linkki teki pienen pätkän seuruuta. Sen myös videoin pitkästä aikaan. Linkistä ei taida olla kuin möllitokosta kunnollinen seuruu videolla. Kaivelin vanhoja juttuja ja sieltä löytyi enimmäkseen yhden - kahden - kolmen -askeleen seuruita.. Junnulla oli virtaa ja se tuppasi hieman edistämään ja painamaan, sekä siitä johtuen poikittaakin hieman. Pitää alkaa palkata se taaksepäin. Yhden perusasennon jättää vajaaksi ja hieman hölmöilee alkuun, taisi painaa huomattavasti jalkaan. Täykkäri on edelleen ruma ja koira irtoaa siinä hieman ja hakee omaa paikkaansa hetken aikaa. Toisen pään täykkriä en näe, mutta tuskimpa se sen kauniimpi oli. Ei se kuitenkaan näyttänyt niin pahalta kuin kuvittelin. Videon oton jälkeen seuruuttelin Linkkiä vielä isolla ympyrällä kumpaankin suuntaan ja se tuntui olevan ihan hyvin mukana siinä mitä tehtiin.



Seuraavaksi Linkki sai muistella merkin kiertoa. Se on viime aikoina kierrellyt ahkerasti eri objektiivejä alkaen puista, tolpista, kylteistä, kokonaisista pienistä rakennuksista... Myös silloin, kun ajattelin naksutella Linkille merkkiä, se kiersi merkin. No, nyt paimenpoika koitti kertoa, että se on kokonaan unohtanut miten merkki kierretään. Lyhyellä matkalla onnistui kiertäminen, muutaman kerran ajatus meinasi kokonaan hukkua, kun junnu tykkäsi singota täysiä eteenpäin tai kaataa koko törpön. Toki varmasti isompi ja korkeampi objekti on helpompi hahmottaa, mutta kyllä nyt luulisi kunnolla kiertävän pienemmänkin. Oli vain hieman aivot narikassa fiilis.

Otettiin ryhmässä paikkamakuu. Linkki kahden koiran välissä. Alkuun oli sitä mieltä, että rauhoittuminen ja käskyt ovat ihan turhia ja härväsi härväämistään typerästi. Moka oli kyllä omanikin, kun en ottanut koiraa kunnolla haltuun ennen riviin siirtymistä. Kun sain koiran vihdoin kontaktiin, ei sillä ollut hirveästi aikaa hölmöillä. Meni hieman vinoon makaamaan (pitää alkaa kiinnittää huomiota) ja piippaili parikertaa, mutta makasi rauhallisena. Palkkailin sitä välissä monta kertaa ja miinuutin jälkeen kävin vapauttamassa sen hyvästä makuusta käytyäni täydessä matkassa ja palattuani takaisin. Poistuttiin rivistä hallitusti ja riehuttiin vasta kauempana.

Lopuksi Linkki sai juosta ruutuun targetille vaihtelevilla etäisyyksillä. Bortsu muisti hyvin mitä ruudulta haettiin ja teki pätkät näppärästi. Se sai myös juosta tyhjään ruutuun, jääden kyllä hyvin paljon etureunan tuntumaan. Lopuksi vielä juoksi targetille, että saatiin hyvä paikka ja fiilis ruutuun.

Lopunkaiken junnu venaili kivasti tolpassa ja sai pariin otteeseen huomauttaa siitä, että sen pitäisi muistaa olla hiljaakin siellä. Teki hyvin töitä, sekä pääsi loppujen lopuksi Katjan tyttöjen kanssa leikkimään. Tai lähinnä Linkki rääkkäsi issikoita ja Lumo Linkkiä.

Videoitua tokoa!

Suomen kesä on lyhyt ja vähä luminen taisi joku vitsiniekka murjaista. Meillä juhannus sujui rauhallisesti ja sitä edeltävällä viikolla kävin heittämässä työkeikan aika siisteillä yksityispippaloilla. Tulevana viikonloppuna on myös työkeikka tiedossa - harmi vain ettei mitään pysyvää ikinä. Kaipaisin jotain säännöllisyyttä tähän elämään, mutta kyllähän nämä keikkahommatkin tuovat vähän rahaa.

Mitä koiramaisuuteen tulee, olemme pitäneet treenit lyhyinä, sekä ulkoilleet paljon. Laskeskelin että viimeviikolla taisimme kävellä melkein 50km viikon aikana. Tuntuu ihan hirveältä määrältä. Paljon ollaan siis touhuttu keskenämme. Linkki on oppinut myös tanssimaan ja kierimään! Jee! Ensimmäinen koira koskaan, joka osaa kieriä! Olen hieman onnesta soikea ja tuntuu ettei tuon koiran tarvisi enää mitään muuta osatakaan, kun se osaa kieriä!

Kuitenkin tiistaina otettiin härkää sarvista ja lähdettiin treffaamaan pientä malamuuttitytyä. Linkki toimi esimerkillisenä isoveljenä ja suhtautui nuoreen pentuun mitä mainioimmin. Tara-tyttö oli varsinainen draamakuningatar ja huusi ensin pelkästä vilkaisusta. Linkki meinasi ensin olla liian innokas, mutta loppujen lopuksi junnu kävi maahan makaamaan ja hoidettiin asialliset haistelut nätisti. Tara on vielä sen verran pieni, ettei leikkimään päässeet kunnolla. Linkki on kuitenkin nuori ja innokas, vaikka nätisti käyttäytyikin. Nopeasti Tarakin kasvaa ja sitten kaksikko pääsee riehumaan. Käytiin myös pienellä lenkillä tutustumassa uusiin maisemiin ja junnu sai olla miltei koko matkan vapaana huidellen menemään, koska korvat ja käytös olivat hyviä. Pennun se jätti hyvin rauhaan. Innolla kuitenkin odotellaan, että Tarasta kasvaa hieman isompi tyttö niin pääsee painimaankin.

Tänä aamuna puolestaan tein jotain ennen kuulumatonta! Raahasin videotoiminnolla varustetun kameran ulos! Kuvitelkaahan, minä kuvasin meidän treenit päästäkseni kartalle siitä, miltä tekeminen oikein näyttää. Ja kyllähän se näyttää. Tykkään Linkin tekemisestä, mutta toivoisin siihen hieman enemmän röyhkeyttä ja räiskyvyyttä. Toki nyt ollaan tehty todella paljon pelkkää tekniikatreeniä, niin meno on ehkä hieman hiljaista ja draivitonta. Ollaan tehty tosi paljon seuruuta, että sen voisi perjaatteessa jättää hautumaan ja alkaa treenata vauhtiliikkeitä, kuten luoksetuloa ja noutoa. Tein myös täydestä matkasta Linkille avon kaukot, ja jumankekka kuinka komeasti se suoritti kaikki. Pari luoksaria lelupalkalla ja löydettiin siihenkin sitä oikeaa vauhtia. Myös kapulan hakua - jossa intoa laskee se, että joudun käskyttämään koiraa aika rankastikin pysymään paikoillaan. Mutta hakee kapulan ja palauttaa hyvin; ravilla vain. Eli lisää intoa!

Pidemmittä puheitta, enjoy! Jos video ei näy niin linkki.

Kasvanut pentu!

"Herranjestas! Miten paljon se on oikein kasvanut?!" - vierailemassa ollut ystävä.

Linkkikö? Kasvanutko? Minä mitään ole huomannut, sama syliinmahtuva mustavalkoinen tollo se on kuin aina. Kuukauden aikana on kyllä tullut huomattua muuta muutosta (muttei se mielestäni korkeutta ole kasvanut, tai sitten vain olen onnistunut ohittamaan sen vaiheen hyvin). Liike on tasapainottunut hirmuisesti, pentu ei ole enää niin honkkeli kuin se oli silloin tullessaan. Jotain pientä lihastakin taitaa löytyä ja muutenkin motoriikka on parantunut huimasti.

Linkin kanssa on nyt suunnitelmissa mennä 31.7 kokeilemaan siipiä uuteen mätsäriin, josko sieltä jotain iloista tarttuisi mukaan ja nyt viimein se video, jonka lupasin teille! Toivottavasti näkyy!

Voihan aurinkoinen sää

Huh hellettä sanon minä. Ei nämä aurinkoiset päivät ole tehty mihinkään muuhun kuin löhöilyyn. Linkin kanssa otettiinkin rennosti ja istuskeltiin varjossa, minä lukemassa kirjaa ja pentu syömässä luuta. Kunnes... Nousin ylös jaloittelemaan ja kävellessäni koiran ohi, mokoma murahti. Kah vain, pennun perhana luuta puollustamassa. Eihän sellainen ole hyväksyttävää - ainakaan minun mielestäni. Vaikka syyttä suotta en koiran safkoihin mene koskemaan, en silti siedä, että minulta niitä puollustetaankaan. Linkki tuntui vallan hämmentyvän, kun pieni ärinä ei saanutkaan minua poistumaan saaliin luota, vaan joutui poika kovaan (tosi kovaan, viisi toistoa taisi kestää) luopumistreeniin. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun luun sai ottaa herralta miten mieli ja hyvä niin. Toistettakoon seuraavalla kertaa, kun tilanne ja aika luun syömisen sallii. (Kokeeksipa menin vielä räpeltämään pennun iltaruokaa lisäten nappulaa kippoon syömisen ajan, eikä mitään huulien nostelua tai ärinää ilmennyt.)

Kasa videoitakin minulla olisi. Tämän päivän patukkaleikeistä, sekä perusasentotreenistä ja muutama lenkkivideokin. Tarkoituksena olisi saada editoitua noista yhtenäinen kyhäelmä, mutta pahalta näyttää, kun lenkkivideot on puhelimessa, eikä puhelin suostu luovuttamaan materiaa koneelle, jotta kivasti voisin editoida sen muiden kanssa samaan syssyyn. Noh, ehkä keksin vielä oivan ratkaisun tähänkin probleemaan, tai saatte vain leikkivideota ja treenivideota. Ha! Ikään kuin se suuri menetys olisi. Tai sitten pitää vain ryhdistäytyä ja lähteä kameran kanssa metsään. Se on se isompi ongelma, ehkä. Noh, loppuun vielä parit kuvat patukkaleikeistä. Taistelutahtoa pennulta ainakin löytyy.

Retkeilyä kaupungissa ja metsässä

Pikku Mahdollisuus on ollut varsin hurmaava ja hämmästyttävä oma itsensä. Poika pääsi eilen uudemman kerran vielä ajelulle, kun ystävä pyysi kyytiä kaupunkiin. Ei siinä, mehän lähdettiin. Nätisti pentu nukkui etupenkin jalkatilassa, eikä osoittanut merkkiäkään pahoinvoinnista tai muustakaan. Simppelin helppo matkalainen siis. Kaupungissa haisteltiin puistoa vähän ja käytiin huoltoaseman pihassakin. Tankkauksen ihmeellisyyden pentu sai myös kokea, tosin turvallisesti auton sisäpuolelta.

Pari uutta ihmistäkin saatiin tavata taas, mutta mitään arkuutta ei nuorimies osoittanut, vaan olisi mieluummin halunnut rakastaa kaikki puhki, jotka sille huomiotaan osoittivat. Hieman täytyi paijaajia koulia olemaan silittämättä pentua, jos se syliin tunkee noin antaamuksella. Neljä tassua maassa, niin rapsuttelu on ok.

Illalla käytiin tutustumassa myös lähimetsään ja ai että kuinka nassikka nautti päästessään kirmaamaan niin penteleen kovaa ilman mitään liinaa tai muuta rajoitetta perässään. Nopeastihan se väsyi, mutta oli sillä hauskaakin. Kamera ei tahtonut pysyä pennun vauhdissa, mutta sain napattua videopätkän pojan rallailusta, ohessa parin kuvan kanssa. Ja koska blogger taas tykkää toimia vastarinnassa minun kanssa, videon pääsee katsomaan tästä.

Seisomisessa meillä riittää vielä haasteita, mutta eipä se ykkösprioriteetti tämän pennun kanssa olekaan. Jonkin näköistä rakennetta kuitenkin, kun herra on 4,5kk. Näitä on kuitenkin myöhemmin kiva vertailla ja katsella.