Näytetään tekstit, joissa on tunniste motoriikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste motoriikka. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kasvanut pentu!

"Herranjestas! Miten paljon se on oikein kasvanut?!" - vierailemassa ollut ystävä.
Linkkikö? Kasvanutko? Minä mitään ole huomannut, sama syliinmahtuva mustavalkoinen tollo se on kuin aina. Kuukauden aikana on kyllä tullut huomattua muuta muutosta (muttei se mielestäni korkeutta ole kasvanut, tai sitten vain olen onnistunut ohittamaan sen vaiheen hyvin). Liike on tasapainottunut hirmuisesti, pentu ei ole enää niin honkkeli kuin se oli silloin tullessaan. Jotain pientä lihastakin taitaa löytyä ja muutenkin motoriikka on parantunut huimasti.

Linkin kanssa on nyt suunnitelmissa mennä 31.7 kokeilemaan siipiä uuteen mätsäriin, josko sieltä jotain iloista tarttuisi mukaan ja nyt viimein se video, jonka lupasin teille! Toivottavasti näkyy!


sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Metsänpeikko tahdon olla, sankar jylhän kuusiston...


"Käytiin pennun kanssa tuossa aamussa mustikkametsällä. Tarkoituksena oli saalistaa ainekset mustikkapiirakkaan, mutta olinkin unohtanut, miksi koiranpentua ei pitäisi ottaa mukaan. Kun löydät itse MAHTAVAN mättään ja aiot kerätä marjat parempaan talteen, sinkoaa eräs mustavalkoinen salama vähintään neljäkertaa puskan pahki, ennen kuin kerkeät juuta tai jaata sanomaan. No, sinne meni ne mustikat. Loppujen lopuksi sain puolirasiaa kerättyä ja lopulta telmin pennun kanssa varvikossa. Olihan meillä kivaakin. Reporanka otus ainakin makoili pitkin pituuttaan lattioilla ja kuva, noh, kuva otettiin itselaukaisimella ja jokseenkin kymmenen sekunttia aikaa asettua pennun kanssa on hirmu vähän. Koiraa ei kuitenkaan vahingoitettu kuvauksessa, vaikka näyttääkin siltä, että kuristan pentua. Ei huolta, jos olet joskus koittanut ottaa rentoa kimppakuvaa koira kainalossa, tiedät kyllä miksi se näyttää AINA siltä, että kuristat koiraa.

ps. pentu tiputti molemmat alakulmurinsa. Toinen hukkui matkalle, mutta toisen sain talteen!"
Edellisen lainauksen löin facebookiin reissumme jälkeen ja liitin mukaan yllä olevan kuvankin. Siinä oli kokonaisuudessaan meidän reissumme. Pennulla oli harvinaisen kivaa ja se veteli bortsuhepuleita pitkin sammaleikkoa, keskittyi terrorisoimaan minun mustikanpoimintaani ja kyllä me leikittiinkin ja rällättiin yhdessä väsymykseen asti. Tosiaan, Linkki luopui myös kahdesta kulmahampaastaan ja tähän päivään mennessä on poskestakin irronnut kaksi hammasta, joista pienempi on minulla tallessa.




sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Mutkaton veijari

Kolmas päivä meillä alkoi mainiosti. Makuuhuoneen katastrofin (aka miehen rakenteluprojektin) takia olemme siirtyneet nukkumaan sen päättymisen ajaksi levitettävälle vuodesohvalle olohuoneeseen. Eilen illalla pentu painui nukkumaan "omalle paikalleen" näppärästi, mutta jostain kumman syystä heräsin aamulla yksi mustavalkoinen eläin kainalosta. Mistä ja miten, sitä en tiedä, mutta hyvin rennosti nuori herra oli kavunnut sohvalle ja käynyt viereen nukkumaan. Itse olen kohtuu herkkäuninen, etenkin kun tietää että asunnossa on joku, joka saattaa vaatia huomiota. En silti herännyt, ennen kuin vasta aamulla. Ketku mies!

Jäi pojat hetkeksi kahdestaankin. Kävin pyörähtämässä näyttelyissä tässä kotikulmilla ja moikkaamassa tuttuja ihmisiä. Tottumuksesta saksanpaimenkoirakehäkin tuli katsottua (tai yritys oli hyvä, mutta tästäkin myöhästyin! Onneksi näin ihmisen, jota hainkin, onnea vielä heille viimeisestä sertistä!), bortsut olivat ehtineet mennä jo, mutta muutama mustavalkoinen pöyhkeäturkki oli vielä jäljellä. Kelpietkin tuli kuvailtua, mutta oikeastaan muuta en ehtinyt tekemään. Itse urheilusuoritus oli jo saada auto parkkiin kyseiselle paikalle. Tai sieltä pois, huh huh. Mutta ehjiä ollaan, minä ja auto.

Linkin kanssa sitten lähdettiin purkamaan energioita metsään. Vähäisestä liikutuksesta pennun motoriikka on vähän haussa ja se on kömpelö ja hassu. Meidän metsäretki meni kuitenkin hyvin. Päästiin vähän hiekkaan pomppimaan, löytyi lätäköitä, pehmeää sammalta sekä metsätietä. Nähtiin traktori, eikä nuori herra ollut moksiskaan, vaikka sitä huisisti isompi mekaaninen vehje peräkärrynkanssa jyristelikin ohi. Penne luopuu hyvin kaikista kävyistä ja kepeistä. Pieni kieltoäännähdys riittää ja kehu heti perään niin herra on onnesta soikea.

Helppo laps, ehkä liiankin helppo! Ongelma nimeltä autot otetaan huomenna työnalle ja lähdetään vähän vilkkaampaan mestaan ihmettelemään käytöksen korjaamista. Loppuun vielä kuvasaastetta rimppakinttuisesta nuoresta miehestä!