Mutkaton veijari

Kolmas päivä meillä alkoi mainiosti. Makuuhuoneen katastrofin (aka miehen rakenteluprojektin) takia olemme siirtyneet nukkumaan sen päättymisen ajaksi levitettävälle vuodesohvalle olohuoneeseen. Eilen illalla pentu painui nukkumaan "omalle paikalleen" näppärästi, mutta jostain kumman syystä heräsin aamulla yksi mustavalkoinen eläin kainalosta. Mistä ja miten, sitä en tiedä, mutta hyvin rennosti nuori herra oli kavunnut sohvalle ja käynyt viereen nukkumaan. Itse olen kohtuu herkkäuninen, etenkin kun tietää että asunnossa on joku, joka saattaa vaatia huomiota. En silti herännyt, ennen kuin vasta aamulla. Ketku mies!

Jäi pojat hetkeksi kahdestaankin. Kävin pyörähtämässä näyttelyissä tässä kotikulmilla ja moikkaamassa tuttuja ihmisiä. Tottumuksesta saksanpaimenkoirakehäkin tuli katsottua (tai yritys oli hyvä, mutta tästäkin myöhästyin! Onneksi näin ihmisen, jota hainkin, onnea vielä heille viimeisestä sertistä!), bortsut olivat ehtineet mennä jo, mutta muutama mustavalkoinen pöyhkeäturkki oli vielä jäljellä. Kelpietkin tuli kuvailtua, mutta oikeastaan muuta en ehtinyt tekemään. Itse urheilusuoritus oli jo saada auto parkkiin kyseiselle paikalle. Tai sieltä pois, huh huh. Mutta ehjiä ollaan, minä ja auto.

Linkin kanssa sitten lähdettiin purkamaan energioita metsään. Vähäisestä liikutuksesta pennun motoriikka on vähän haussa ja se on kömpelö ja hassu. Meidän metsäretki meni kuitenkin hyvin. Päästiin vähän hiekkaan pomppimaan, löytyi lätäköitä, pehmeää sammalta sekä metsätietä. Nähtiin traktori, eikä nuori herra ollut moksiskaan, vaikka sitä huisisti isompi mekaaninen vehje peräkärrynkanssa jyristelikin ohi. Penne luopuu hyvin kaikista kävyistä ja kepeistä. Pieni kieltoäännähdys riittää ja kehu heti perään niin herra on onnesta soikea.

Helppo laps, ehkä liiankin helppo! Ongelma nimeltä autot otetaan huomenna työnalle ja lähdetään vähän vilkkaampaan mestaan ihmettelemään käytöksen korjaamista. Loppuun vielä kuvasaastetta rimppakinttuisesta nuoresta miehestä!