perjantai 29. elokuuta 2014

Ei mennyt niinkuin suunniteltiin

Keskiviikon möllitokoista olen koittanut kirjoitella jo muutamaan otteeseen, mutta olen aika sanaton vieläkin. Takki on niin sanotusti täysin tyhjä ja olen koko harrastuksen kanssa pimeässä tunnelissa. Mitään tuollaista esitystä en todellakaan odottanut. Koira tuntui hyvään käteen paikan päällä ja melkein olin luottavainen siihen mitä se oli ja teki palkan kanssa. Oma fiilis oli jännittynyt, mutta silti hyvä.

Linkillä oli hieman keskittymisvaikeuksia ja odotellessa se piippasi, tarjosi kaikkea mahdollista toimintaa ja lopulta kuitenkin muutamalla "käy siihen"-käskyllä rauhoittui odottelemaan. Paikkamaakuuta en oikeastaan osaa stressata, en koskaan. Enemmän yksilöliikkeitä, koska paikkamakuu on ollut tuolle yleensä vahva. Koira lähti hyvässä hallinnassa kehätarkkii, ja oma mieleni on levollinen. Kehätarkastajaa se hieman rakasti, mutta hillitysti ja pysyi hanskassa hyvin. Seuruutin paikalle.

Oltiin toisia, oikealla puolella saksanpaimenkoira, joka tuijotteli ja ahdisti Linkkiä. Alkoipa se rähjäämäänkin. Vasemmalla norjanharmaa. Linkki oli levoton saksanpaimenesta johtuen, piippaili ja härväsi. Pakka alkoi hajoilemaan siinä vaiheessa.

Luoksepäästävyys - 10: Sikaili syliin, rakasti paljon ja taisi tuomari saada pari pusuakin.
Paikka makuu - 6: Ahdistunut. Meni hyvin maahan, mutta nousi toisella askeleella. Ennen nousemista oli kuulemma vilkaissut vieressa olevaa saksanpaimenta sen näköisenä, että lähtee. Meinasi lähteä varmaan perään, mutta aivot raksutti. Valui istumisesta itsenäisesti maahan uudestaan. Ahdistunut ja levoton. Vaihtoi varmaan viidesti lonkalta toiselle. Loppuvaiheessa saksanpaimenkoira tuijotti ja Linkki nosti häntää makuussa. Pysyi kuitenkin maassa, eikä mitään pahempaa käynyt. Nousi ennen käskyä istumaan.

Tauolla koira oli levoton ja ahdistunut. Oltiin toisena vuorossa ja käytin ajan pään kasaamiseen ja otin hieman tuntoa koiraan. Teki taas hienosti kehän ulkopuolella palkan kanssa ja ilmankin sitä. Oli todella hyvässä vireessä. Mentiin hyvässä hallinnassa kehään.

Seuraaminen kytkettynä - 5: Seurasi kolme askelta hyvin. Sen jälkeen oltiin enemmän päiväkävelyllä. Itse jäädyin, enkä tukenut koiraa mitenkään, en myöskään vaatinut siltä mitään. Annoin sen olla yksin kehässä ja tehdä päätöksiä, kun en itse tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Ensimmäisen perusasennon haki hieman "ai, hupsis" meiningillä, mutta loput jätti ottamatta ja pööpöili hihnan mitan siellä täällä.
Seuraaminen taluttimetta - 0: Oli vielä enemmän hukassa kuin hihnaseuruussa. Olin kadottanut kokonaan fiilikseni koiraan ja en ehtinyt laskea kuinka monta kertaa meinasin sanoa, että jätetään tähän. Pimenevä ilta, rahisevat kehänauhat, tuomarilla läpinäkyvä sadeviitta. Oli ihan liikaa. Jätettiin liike hyvään perusasentoon.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 6,5: Sain maanitella pitkään perusasentoon ja hetken tsemppauksen jälkeen kuitenkin lähdettiin liikkeelle yhdessä ja hetken tuntui hyvältä. Ennen kuin Linkki lähti kaksi metriä edelle ja olin järkyttynyt siitä miten se nyt noin. Tippui käskystä hyvin maahan, enkä tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun kävelin koiran ohi. Ennakoi perusasennon.
Luoksetulo - 9,5: Jotain hyvää! Oikeasti! Jäi hyvin, ei tippunut maahan, odotti ja tuli LUJAA ja SUORAAN luo!!! Tästä sain vähän tsemppiä itselleni ja kehuinkin koiran jo maasta taivaisiin.
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 0: Tsemppaamisesta huolimatta koira jäi jälkeen seuruussa, sitten edisti ja pysähdyskäskyllä tippui maahan sen näköisenä ettei tiennyt mitä tapahtuu ja mitä piti tehdä. Ei tainnut edes ennakoida perusasentoa. Ehkä vähän itketti tämäkin surkuhupainen suoritus.
Estehyppy - 6,5: Ekalla käskyllä lähti haistelemaan hyppyä ja siitä pöydän luo missä, oli ollut kapulat. Annoin aika napakan palautteen jo siitä. Tsemppasi itsensä hyvin perusasentoon ja hyppäsi kuin olisi aina osannutkin hypätä. Pysähtyi hyvin seisomaan, mutta taisi ennakoida perusasennon.
Kokonaisvaikutus - 6,5

Kokonaisuudessaan kamala suoritus, jossa oli vähän hyvääkin. Olen tyytyväinen, että sain itseni pidettyä tyynenä ja koira pysyi hyvin kontrollissa liikkeidenvälit, eikä haihatellut. Ärysttää seuruun jäätämien. Palautteeksi saatiin ehdottomasti lisää häiriötreeniä, eri paikoissa, eri kentillä ja paljon. Koira tekee teknisesti hyvin, mutta tänään se oli hirveän lukossa. Oma ohjaamiseni oli kuulemma hirveän rauhallista.

Yhteensä: 99p / ALO0

Fiilikset kokeen jälkeen oli sanoinkuvailettoman huonot. Sama huono olo jatkui vielä eilenkin ja muutamaa ihmistä konsultoineena ja valmiina heittämään kaikki kirveet kaivoon tämän asian kanssa alan saamaan taisteluntahtoani enemmän. Näen vian enemmän itsessäni kuin koirassa. Koira on hyvä, koira on hiton hyvä. Ohjaaja ei vaan osaa toimia oikein ja järkevästi. Tämän takia tarvitaan lisää treeniä ehdottomasti ja sysätään suosiolla ajatusta virallisista kauemmas.

Jos nyt vaikka fiilistellään tätä elämää, koitetaan laittaa kokeenomaisia treenejä pystyyn, haetaan häiriökestävyyttä ja koitetaan löytää jotain kivaisaa tekemistä tokon ohella. Tosin, kohta tulee syksy ja näpit jäätyy niin ei voi enää treenatakaan.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kenraalit


Aina ei ole meidänkään elämänä niin ruusuista ja niiden terälehdillä tanssimista. On myös niitä piikkejä. Tällä kertaa piikit ovat varsin pelottavia, ottaen huomioon eilisen. Linkki oli lomailemassa meidän arjesta päivän entisellä avomiehelläni. Pojilla oli kuulemma ollut äärettömän hauskaa ja kaikki oli mennyt hyvin. Ilo kuulla, että Linkki käyttäytyy hoidossakin järkevästi, eikä toheloi ylimääräisiä. Luottavaisin mielen sitä voi antaa miltei kenelle vaan.

Extemporee bongattiin myös sunnuntaina möllitoko Tampereen suunnilla ja sinnehän laitettiinkin sitten ilmot. Eilen käytiin kuitenkin varmistelemassa tätä päivää varten liikkeitä. Piti tehdä kokeenomaiset treenit, mutta meillä ne kaatuivat heti aluksi hihnaseuruuseen. Itselläni oli äärettömän huono päivä, jostain syystä kuitenkin päädyin lähtemään treeneihin. Huoleton asenne oli poissa kentällä ja koiran hölmöillessä ei meinannut ensin irrota huumoria ja sitten sitä irtosi liikaakin.

Ei mitkään mainioimmat reenit. Ei mitenkään päin. Saatiin kuitenkin pari onnistunutta liikettä tehtyä ja ne kenraalit kuitenkin menee aina huonommin - toivottavasti. Koko aamun olen jännityksessä singahdellut minne sattuu ja stressannut, mutta pikkuhiljaa se zen-tila alkaa taas löytyä. Fiilis on huomattavasti parempi jo nyt kuin eilen ja toivonkin tämän päiväisen koetuksen menevän paremmin.

Tai jos ei, niin ainakin mennään tekemään hupinumero! Mutta eiköhän siihen sitten palailla seuraavan viikon kuluessa.

torstai 21. elokuuta 2014

Ketä työ ootte?


Me ollaan Linkin kanssa perimmäiseltä luonteeltamme hyvin uteliaita tyyppejä. Blogilla on 67 rekisteröitynyttä lukijaa, sekä katsomiskertoja jo huimat 14 000. Olisi sen takia kiva tietää mimmoisia tyyppejä meidän blogia seuraa ja saada linkkejä teidänkin blogeihinne. Toki tiedän, että joukossa on myös paljon tuttuja, mutta myös tuntemattomia kasvoja.

Olisi myös kiva saada uutta luettavaa lukulistalle, niin linkkailkaa vaikka oman bloginne lisäksi muutama suosikkinne mukaan! 

tiistai 19. elokuuta 2014

Mitä koiraurheilu minulle on?

Tämä asia nousee harvoin esille, mutta eilen katsellessani erilaisia suorituksia voi- ja avo-luokista aloin pohdiskelemaan asiaa syvemmin. Siellä oltiin iloisia eri asioista, harmiteltiin milloin mitäkin, seliteltiin... Joukossa oli jos jonkin näköistä suoritusta ja paria. Aikaisemmin katselin MM-kisoja ja niitä koirakoita.

Oma historiani koirien kanssa kisaamisesta oikeastaan rajoittuu mätsäreihin ja yhteen möllitokoon. Ei siis mitenkään mainittavaa kilpakokemusta. Itselläni on kuitenkin urheilutausta. Osittain joukkuelajista ja osittain yksilölajeista. Olen vanha keilaaja - ja olin hyväkin sellainen, kunnes kroppa tuli vastaan. Silloin, kun teki sitä mitä osasi parhaiten, oli aina hyvä fiilis mennä hallille. Siellä oli kannustava ilmapiiri, sekä paljon kilpailuhenkeä. Käytiin tavallisia kisoja, käytiin SM-kisoja, haaveiltiin EM ja MM-kisoista, jonne en kuitenkaan päässyt polven hajotessa lopullisesti. Se fiilis, mikä tuli kilpailemisesta; kaipaan sitä. Se fiilis, kun nosti kaulaan mitallin, jonka eteen oli tehnyt töitä.

Olin itselleni ankara, mutta opin asettamaan pieniä tavoitteita, joiden onnistuessa pystyi olemaan iloinen. Ei aina tulostavoitteita, mutta vaadin itseltäni järkevyyttä ja rauhallisuutta radalla - sellaista asennetta, etten lähtenyt hömpöttelemään muiden mukaan. Radoilla olin ollut pienestä alkaen, ensimmäinen kosketuksen koko lajiin sain 3-vuotiaana kaksin käsin isän kanssa heittäen. Siitä eteenpäin kuusivuotiaana sain oman pallon ja aloin treenaamaan. Isompiin karkeloihin liityin ollessani kymmenen vanha. Urani huipulla 13-14-vuotiaana, ennen kuin kaikki hajosi. Sen jälkeen en ole oikeastaan koskenut kuin kahdesti palloon ja laittanut pillit pussiin kokonaan. En halua palata enää hallille, vaikka veri vetää. En halua aloittaa taas samasta pisteestä ja jäädä auttamattomasti jalkoihin.

Mitä tämä tuo koiraurheiluun? Uskon tietäväni miten rakennetaan kestävää kisasuoritusta, motivoidaan itseä, ajoitetaan treenit ja ollaan menestyviä ja hyviä. Koiraurheilun koen olevan kuitenkin niin lapsen kengissä, etten uskalla haaveilla mistään MM-kisoista. Koiraurheilussa menestyminen on pääsääntöisesti helpompaa, mutta siinä on haldattava kilpakumppanikin. Koira tekee mitä parhaakseen näkee ja miten se on opetettu. Reilu ohjaaja ei voi vaatia koiralta mitään mitä se ei osaa. Jotkut menevät takamus edellä puuhun vaikka helpompiakin reittejä on.

Ehkä eniten itseäni häiritsee ja hämmentää se, ettei ole kunnollista valmentajaa. Kaipaan välillä ohjeita, mutta tiedän, että kauempaa on pirun hankala neuvoa. Tarvisi nähdä tilanne. Koiraurheilussa on otettava huomioon niin monta asiaa, mutta siinä pitää kahden mielen pelata yhteen. Olla hyvä suhde koiraan. Jos suhde on risa, ei voi olettaa että tulee hyvä tulos. Haluaisin itse tasaisia suorituksia, sitä että koira tekee omalla tasollaan, eikä vajoa pohjamutiin.

Olen paha jännittäjä. Minulla on kilpailutaustaa varmaan yli tuhansien kisojen verran henkilökohtaisesti ja satojen joukkueellisesti, en silti osaa mukautua koiran kanssa kilpailemiseen kunnolla. Pystyn pitämään itseni zen-tilassa niin kauan, kunnes tulee vuoro mennä kehään. Sitten jännittää. En ole selkeä, sekoilen askeleissa, annan vääriä käskyjä ja toimin ristiriitaisesti. Tähän olen ottanut avuksi mielikuvaharjoitteet. Koetan kuvitella koetilanteen ja mitä siinä tulen tekemään, jotta osaisin toimia fiksusti. Olla reilu sille kaverille, joka tekee kanssani töitä. Olen varsinainen jäykkä puupötkö jännittäessäni ja pyrin tekemään samaa treeneissä. En tiedä miksi myös treenitilanne saa minut menemään välillä ihan solmuun ja tekemään tyhmästi, kun siellä saa sanoa ja tehdä asioista helpompia, palkata ja huomauttaa vääristä. Typerä mieli.

Jokaisella koirakolla on avaimet menestykseen. Niin myös meillä. Koiran rotu ei ole itsestään selvyys siihen, että se olisi valmiiksi ohjelmoitu tekemään oikein. Kyllä, mulla on bordercollie, hemmetin hyvä semmoinen, mutta kyllä sen kanssa tehdään töitä ja saan kuulla roturasistisia kommentteja. Tosin, niihin ehti tottua jo näyttölinjaisen seefferin kanssa, ettei ne niin kaada mua suohon.

En osaa vieläkään laittaa omia tavoitteitani paperille. Musta olisi hienoa saada kisattua Linkille TK2:n. En tiedä tullaanko koskaan pääsemään pidemmälle, vaikka koiralla on edellytykset sinne TVA:n puolelle, mutta kestääkö mun pää sitten sitä. Alkuperäiseen otsikkoon vedoten, koiraurheilu on mulle kaikkea sitä, mikä jää kisaamisen ulkopuolelle. Koira, mahtava ystävä. Treenit, huipputyyppejä auttamassa toisia ja olemassa tukena ja potkimassa päähän. Kisareissuja, joilla voi mennä pieleen ja silti kehän laidalla voi nauraa. Sitä, että saa tsempata muita. Olla se, kenelle heitetään välillä viestiä siitä kuinka kaikki vaan hajoaa. Koiraurheilu on ailahtelevaista, mutta siinä on niin paljon niiden kisojen ulkopuolella. Ilman koiria en olisi tutustunut niihin hienoihin ihmisiin, joiden kanssa nykyään jaan treenejäni.

Ja kun katson tuota bordercollieta, joka makaa ketarat ojossa kohti kattoa... Ei sillä ole mitään väliä, vaikka mentäisiinkin mokailemaan kisoihin. Ei se koira sitä tule ikipäivinä tietämään, että nyt ollaankin tokovalioita. Ei se kulje pää pystyssä ja halveksu muita; se on ihan yhtä onnellinen. Silti mä kaipaan kisakentille ja tämä on tällä hetkellä reitti sinne, mitä mä tahdon itse toteuttaa.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Maailma on tehty meitä varten


Maailma on minun, maailma on sinun
Maailma on tehty meitä varten
Jokainen tänne jonkun jäljen jättää

Tuntuu välillä vaikealta tarttua toimeen koiran kanssa. Etenkin, kun Linkki on koira, joka tulee toimeen arjessa ja nauttii päivistä lekotellen. Pieni tekemättömyys ei haittaa sitä, ja se tsemppaa vaan enemmän ja enemmän jos pyydän sitä tekemään pienen tauon jälkeen lujempaa töitä. Se tyhjä katse on jotain niin parasta.

Ocan kanssa harvemmin oli fiilistä, että joku tökkii. Toki se ajoi vaikeudellaan usein suohon, mutta nousin sieltä aina ylös. Oca palkitsi jokaisen onnistumisen, mutta Linkki ei anna niin suurta palautetta. Linkin kanssa asioihin pitää kiinnittää eri tavalla huomiota. Sille pitää antaa aikaa hoksata itse ja hoitaa asioita, Ocalle riitti että sille kertoi mitä tehdä ja se teki.

Esimerkiksi olen taas alkanut ruokkimaan Linkkiä taskusta. Viikon alusta. Ja ai, että kuinka hihnakäytös on tehnyt taas ison harppauksen eteenpäin ja koira kulkee nätisti kummallakin puolella. Ollaan myös kiinnitetty huomiota siihen miten käyttäydytään vapaana ja miten kohdataan ihmisiä ja koiria. Siinä se antaa tavallaan suoran palautteen. Olen myös tehnyt pientä kivaa pätkää häiriössä. Kyllä me vielä tänään selätetään tää kaikki.

Tänään käytiin pitkällä lenkillä tutustumassa uusiin maisemiin ja nauttimassa ilmasta, jossa oli tuulahdus syksyä jo. Löydettiin rauhallinen laituri metsäpolun päästä ja nautittiin täysin siemauksin paikasta, johon ei olla eksytty. On niin seesteistä istua vain ja ajatella. Ystävän kanssa rinnakkain ja muistaa miten ihanaa on arki vain helpon koiran kanssa ja kuinka onnellinen olen loppujen lopuksi kaiken tämän sotkun keskellä.


lauantai 16. elokuuta 2014

Paimenta haastetaan: häiriökäskytreeni


Ensimmäiset kunnon tokotreenit möllitokon jälkeen on nyt hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Selkeällä suunnitelmalla lähdettiin fiksaamaan niitä asioita, jotka kokeessa kusivatkin omaan nilkkaan treenin puutteessa. Katja ystävällisesti tuli hakemaan meidät mukaan. Jessus, tuo nainen on kyllä koiraharrastukseni pelastus. Aivan mahtava tyyppi!

Linkin suunnitelmana oli siis tehdä "kylmiltään", eli vain pienin virityksin settinä kehään tulo (tarkit yms), luoksepäästävyys, liikkuroitu seuruu ja sen jälkeen vielä siirtymätreeniksi helppona nakkina luoksari. Lisäksi olin kirjannut ylös, että Linkki tekee liikkeestä seissejä, joista palkataan vain napakoista pysähdyksistä. Harmittaa se valuminen mölleissä ihan pirusti, vaikka videolta se ei niin rumasti valunutkaan.

Kehääntulotarkastus: Ei ongelmaa. Avustin namilla, vähän meinasi venkoilla palleja kokeiltaessa.
Siirtymä:  Kohelsi. Kasasin sen seuruuseen, mutta meinasi harhailla ajatuksensa kanssa. Tsemppasi kuitenkin hirmuisesti.
Luoksepäästävyys: Taidettiin joutua ottamaan kolmesti, ennen kuin paimen kesti Katjan ihanuuden lähellään.
Siirtymä: Palkaksi rapsut, muutama askel eteenpäin ja perusasentoon. Paketti pysyi hyvin kasassa.
Liikkuroitu vapaana seuruu: Teki alkuun tosi hyvin. Itse hätäilin liikkeelle lähdössä hieman, mutta koira pysyi hyvin mukana. Katja haastoi meitä hirveästi heti juoksupätkällä. Teki tosi näppäristä sen. Käännöksissä huomio herpaantui liikkurin käskyihin ja irtoili välillä ihan supertyhmästi. Tsemppasi hyvin väleissä, mutta en ollut millään muotoa tyytyväinen.
Siirtymä: Palkkasin ilmeisimmin liian raisusti, kadotti ajatuksen ja oli vaikea saada kokoamaan itsensä. Taisi kyttäillä palkkaakin.
Luoksetulo: Pfft. Ei ottanut häiriötä liikkurista, mutta teki ensimmäisen ihme luoksarin hävittäen ajatuksen ja jäämällä haahuilemaan johonkin taakse. Olin ihan järkyttynyt. Uusin liikkeen, ja tällä kertaa tultiin banaanikaarroksella. Viimeisellä kertaa saatiin se mitä haettiinkin - näppärä, vauhdikas ja suora luoksari.  Vapautin suoraa palkalle.

Koonti: Lisää, paljon paljon lisää liikkurihäiriötä niin minulle kuin koirallekin. Pitää opetella toimimaan rauhallisesti ja löytämään meille se oikea liikkeen välin palkka. Luoksepäästävyyttä pitäisi tehdä paljon enemmän. Oli tosi vaikea repiä tästä mitään hyvää itselle.


Linkin tauon aikana hylkäsin jo liikkeestä seissin treenaamisen, vaan jätkä saikin tehdä töitä häiriökäskyissä, joista annoin sille suoran palautteen ("höpöhöpö") ja naksautin kun oli reagoimatta. Tässä kohtaa alussa reagoi liikkuriin, mutta alkoi tsemppamaan loppua kohden ja oli välittämättä Katjan huuteluista. Seuruuttelun jälkeen istutin Linkin perusasentoon ja pyysin Katjalta "maahan"-käskyä. Hyvin tippui paimen maahan väärällä käskyllä ja pariin kertaan sen saikin sinne huijattua. Otettiin myös häiriökäskyjä luoksarista. Typerästi oltiin ensin vierekkäin ja vasta Katjan siirtyessä sivuun huutamaan käskyn, pysyi Linkki paikoillaan. Siitä leikin kautta tauolle.

Muiden seisoskeltua tarpeeksi niin päätin hieman tempuuttaa Linkkiä. Selkään hyppyä ja reidelle hyppyä. Mietin tässä miten saisin reiden jalostettua vain syliin hypyksi. Selkään hypyssä pääsin olemaan jo puolikyykyssä, jolloin koira hyppäsi nätisti selkään. Lol, vaihdetaan meidän laji koiratanssiin, kun toko tuntuu tympivän. Toisaalta olisi hirveän paljon treenimotivaatiota, mutta toisaalta ei vaan kiinnostaisi. Pitäisi potkia itseä rajummin, sillä kaikki ovat vain treenattavia asioita.


kuvista kiitos Katjalle!

torstai 14. elokuuta 2014

Maalaistollot matkustaa: Vantaa osa 3


Kaiken ikkunaremontin ja tavaroiden siirtelyn jälkeen on vihdoin aikaa kirjoittaa viimeinen postaus Vantaan reissustamme. Sunnuntaina matka suuntautui aamusta lenkille, jolla ei onneksi sattunut mitään kommelluksia. Aamupalan jälkeen telkesimme kuuden koiran lauman omasta mielestämme turvallisiin paikkoihin taloon. Linkki sai viettää yksinolonsa meidän majoittamassamme huoneessa.

Lähdettiin suhaamaan bussilla ja junalla messukeskukseen kohti maailman voittajaa. Odotukset olivat korkealla ja jännitys kihelmöi hienoisesti. Paikalle päästyämme äimisteltiin ensin paikan hiljaisuutta, eksyttiin ihmettelemään hetkeksi doboilua ja siitä rally tokon näytöstä. Tästä lähdettiin sompailemaan ympäri halleja eksyäksemme mudikehälle. Tuli siinä katseltua niin aussieta, collieita kummassakin karvalaadussa ja shelttejä. Seefferikehällä pyörähdin ja pudistelin päätäni. Ei tämä ole sitä mitä tahdoin nähdä. Törmättiin Rebeccaan ja Ceciliin - taisi peräti olla ainoa tuttu tällä reissulla minulle. Oonan jäädessä kuvaamaan mudeja lähti meidän kolmen seurueemme kiertelemään lisää.

Villakoiria ja bortsuja, suloisia perhoskoiria. Loppujen lopuksi eksyimme katsomaan houkutusten highweytä, jossa oli tuttuja esiintyjiä. Vauhdikastempoinen kisa antoi katsojalle paljon iloa. Etenkin, kun koirakoilla näytti olevan kivaa. Sen lisäksi käytiin katsomassa aivan mahtava koiratanssiesitys suomalaisuudesta. Oma suosikkini oli ehdottomasti superupea aussie ohjaajansa kanssa angry birds-teemalla. Näistä vihaisista linnuista kun on kehittynyt oikein sisäpiiriläppä kaveriporukassa.

Loppuaika meni aikalailla shoppaillessa. Itselläni oli kohtuullisen tiukka budjetti, joten keskityin enemmän haalimaan ilmaistarjottavia ja nälkäisenä leikkimään karkkihaukkaa. Kyllähän sillä kurnivaa mahaa sai kesytettyä. Samalla keskityin tutustumaan uusiin ruokiin ja etsimään Linkille hyvää vaihtoehtoa seuraavaksi ruuaksi. Olisin halunnut ostaa vihreän gripin, sekä uuden pannan junnulle, mutta kumpaakaan en löytänyt. Mukaan tarttui ainoastaan vihreä huivi, sekä lyhyt grippi treenaukseen. Sekä kilokaupalla ilmaisnäytteitä nameista ja ruuista, sekä mukava juttutuokio bortsuihmisen kanssa.

Shoppailukierroksen jälkeen kävimme ravitsemassa itseämme kiinalaisessa Helsingin keskustassa ja ai, että kuinka maalaistollolla oli ihmeteltävää suurkaupungissa. Joku valopää on keksinyt idean, että roudataan ihmiset syömään monen metrin korkeuteen ja jotkut hullut vielä maksavat tuosta lystistä. Onneksi oma ruokapaikkamme oli tukevassa rakennuksessa.

Loppumatka taittui väsyneissä ja täysinäisissä merkeissä. Siitä ehdimme Maijalle pällistelämään sitä, mitä koirat olivat saaneet aikana. Eiväthän ne enää paikoillaan olleet, vaan joukon junnut ja Tapsa olivat onnellisesti samassa tilassa. Mitään suurempaa tuhoa ei kuitenkaan ollut käynyt - onneksi. Kaikki koirat olivat ehjiä ja iloisia kotiväen tulosta.

Junamatka kotiin päin oli onneksi hieman vähempi ruuhkainen kuin tulomatka, vaikka ihmisiä tuossakin riitti. Konnari rakastui Linkkiin ja väsynyhjäinen bortsu sai osakseen paljon huomiota ja rakkautta. Riihimäellä meidän kuitenkin piti vaihtaa junan toiseen päähän ja hylätä tämä mahtava konnari. Lippujen tarkastuksessa minulta alettiin udella lemmikkilippua, joka ei mielestäni lähijuniin kuulu (odottelen vastausta vr:ltä). En saanut kuitenkaan sakkoja, vaikkei junalippua koiralle ollutkaan. Pääsin tästä suullisella varoituksella, mutta silti VR:n sivut antavat ymmärtää, ettei minulla lemmikkilippua pitänytkään olla. Etenkin kun onnistuneesti matkustin toiseen suuntaan samalla junalla myöskin ilman lemmikkilippua. HMM?

Kotona painelinkin nukkumaan ja aika rennosti ovat viime päivät menneet, kun olemme toipuneet rankasta koettelemuksesta. Kuitenkin hyvillä mielin lähtisin reissuun uudestaankin! Ja tietenkin heti, kun siihen rahaa vain tarpeeksi löytyy.

tiistai 12. elokuuta 2014

Maalaistollot matkustaa: Vantaa osa 2 - Möllitoko


Lauantaiaamu alkoi aikaisin kamojen pakkaamisella, syömisellä ja koirien ulkoilutuksella. Piti muistaa rokotukset, tokokamat, juotavaa, kaikki. Kamerasta alkaen. Jännitys oli aika laantuneena siihen saakka, kunnes tajusin meidän tulleen jo kisapaikalle. NakkiAlossa oli Linkin lisäksi toinen koira, ja se alkoi aivan liian pian. Apua! Kehääntulo tarkki meni hyvin, mitä nyt Linkki olisi halunnut rakastaa. Koira tuntui hirveän haahuilevalta ja uskoisin tartuttaneeni jännitykseni siihen.

Luoksepäästävyys - 9: Haahuili jotain ensimmäisellä lähestymisellä, mutta toisella kertaa pysyi aloillaan, mutta rapsutukset oli liikaa. Meni tuomarin syliin kiehnäämään.

Paikkamakuu - 9½: Sai pitää kiinni, palkata ja olla lähellä. Otin ihan reippaan matkan, mutta toisen koiran kääntyessä rapsuttelemaan itseään jännitin sitä, että nouseeko Linkki. Palkkasin sen paikallaan olemisesta kerran, eikä se väistänyt minua ollenkaan. Nousi hyvin perusasentoon. Puolikas lähti siitä, että se oli ollut vähän levoton.

Seuraaminen kytkettynä - 6: Haahuili, unohteli käännöksiä ja oli itse hyvin hukassa. Minäkään en helpottanut ristiriitaisilla ohjeillani asiaa ollenkaan. Koitti tsempata, muttei kuitenkaan riittänyt.

Seuraaminen taluttimetta - 7: Sama meininki jatkui, mutta tsemppasi. Ajoittain teki todella hienosti! Mokailin itsekin ihan huolella, kun tein mm. täyskäännöksen väärään suuntaan. Temponvaihdoksessa koira pysyi juuri oikealla paikalla ja oli äärettömän upea!

Maahan meno seuraamisen yhteydessä - 9½: Tämän teki omalla tasollaan hienosti! Ei mitään hajua mistä puolikas lähti.

Luoksetulo - 7: Tipahti ensimmäisellä paikkakäskyllä maahan. Mikälie aivopieru. Toisella jäi hyvin ja tuli nätisti laukalla luokse ja teki hyvän, mutta vähän hitaan perusasennon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8: Haahuili ensin seuruussa, mutta tsemppasi hienosti! Valui perään kuulemma viisi askelta, mutta videolta näkyy ettei koira tullut kuin kolme pientä askelta.

Estehyppy - 5: Oma moka, kun katsoin, että koira katsoi estettä, mutta katselikin maassa istuvaa ihmistä, jonka luo olisi mennyt. Ei kuitenkaan ylittäny kehänauhaa, ja meinasi sen jälkeen hypätä esteen omine lupineen. Kuitenkin toisella käskyllä nätti ja siisti hyppy! Miltei kympin arvoinen, ottaen huomioon treenimäärän.

Kokonaisvaikutus - 7: En enää kunnolla muista mitä meille kerrottiin, mutta olin kuulemma itse hirveän levoton, annoin koiralle ristiriitaisia ohjeita, sekä liikkeiden välejä pitäisi treenata.

Sijoituttiin kuitenkin 1/2, sekä pisteitä oli yhteensä 150,5p eli ALO2.


Ei vaatisi enää paljoa siihen ALO1:n joka lähdetään varmaankin hakemaan virallisesta kokeesta, kun saadaan treenisuunnitelma valmiiksi. Pääsääntöisesti koira osaa liikkeet ja tekee hyvin, mutta jännitys vie voittoa meiltä kummaltakin. Liikkeiden välit kun treenataan kuntoon, niin hyvä tulee, ihan varmasti.

Käytiin tokojen jälkeen roskaruokailemassa ja sitten lepäiltiin ja odoteltiin Essiä ja Naria. Kun Essi saapui Hakunilaan, piipahdettiin kaupassa ostamassa tarpeita illan ruuaksi ja oikeastaan melkein heti siitä suunnattiinkin kohti Hakunilan urheilupuistoa. Urheilupuistossa tavattiin Tiia kera Gavan ja Ruutin, sekä Maria bortsukolmikkonsa kanssa.



Linkki lähinnä höntsäili. Se teki metallilla pitoa, sekä luovutusta. Muutoman seuruupätkän, frisbeen hakua ja pari liikkeestä pysähdystä. Sen jälkeen se höntsäili kevyesti temppuja mm. reiden päällä istuminen, selkään hyppääminen, sekä tanssiminen. Ehdittiin me poseeratakin yhdessä kameralle ja ottaa Linkistä uudet rakennekuvat.

Loppuilta kului pitsaa tehdessä, sekä karkkia mässyttäessä ja uunoa pelaillessa. Oikein mukava ilta, joka venyi hieman pitkäksi ottaen huomioon seuraavan päivän aikaisen herätyksen. Tänä iltana Linkki simahti yhtä nopeasti kuin minäkin.

Maalaistollot matkustaa: Vantaa osa 1


Voivoi, jos sitä nyt olisi kasannut ja kerännyt itseään tarpeeksi siihen, että jaksaa käydä ajatuksen tasolla koko hurjan viikonlopun lävitse! Olen maanantain oikeastaan vain nukkunut, sunnuntaina ensimmäinen ajatus oli, kun pääsin kotiin, että nukkumaan. Kyllä reissut vie voimia, vaikka oli ihan äärettömän kiva ja mahtava viikonloppu.

Perjantaina starttasimme jo puolilta päivin kotoa raskaan kantamuksen kanssa. Oli iso urheilukassi, johon oli tungettu sisälle reppu, jossa oli treenijutut ja muutamia vaatekappaleita minulle, sekä vettä ja muuta juotavaa. Juna-asemalle siirryttiin paikallisbussilla, joka meinasi tuottaa ongelmia ahtaine käytävineen ja olin melkein valmis kääntymään jo kotiin. Onneksi matkustaminen rennon koiran kanssa on helppoa, kun ei tarvi pelätä, että se ragoi jokaiseen ääneen, sekä tapahtumaan terävästi. Olin myös valmis luovuttamaan seuraavan kerran, kun koitin tulostaa valmiiksi ostettua lippua VR:n automaatista. Hirvittävän hankalaa hommaa!


Seuraavan kerran katastrofin ainekset olivat kasassa, kun mentiin junaan. Se oli ihan täynnä ihmisiä, lemmikkipaikat oli tupaten täynnä ja minä isoine kantamuksineni pyysin nätisti saada tilaa, kun en enää pidemmälle voinut koiran kanssa jatkaa. Sainkin tilaa onneksi, mutta Linkki-parka joutui jäämään käytävälle, josta välillä jouduin pyytämään sen sivuun. Onneksi matkakumppaniksi eksyin mukava nuoripariskunta, jota kovasti kiinnosti koira, sekä mukavan oloinen opiskelijanainen, sekä vanhempi rouvashenkilö, joista kaikki tykkäsivät koirasta. Vaikka Linkki ilkeästi lähentelikin opiskelijan lukuevääksi tarkoitettuna miniporkkanoita ja tunkeutui kainaloon, kun raukka venytteli. Oli kuitenkin hirmuisen mukava matka!

Asemalla onneksi Maija oli vastassa, eikä unohtanut meitä pieniä maalaistolloja! Siinä vaiheessa pystyi huokaisemaan helpotuksesta ja asennoitumaan seuraaviin koettelemuksiin. Maijan kanssa käytiin suuren suuressa Jumbossa shoppailemassa epätoivoisesti tuuletinta, jota ei kuitenkaan löytynyt. Harmillista. Sitten suunnattiinkin Hakunilaan. Linkki sai jäädä autoon odottamaan, kun minä puolestani raahasin varusteeni onnellisena yläkertaan. Ylhäällä odottikin hirveän rakastava lauma koiria. Naurun pusupomput, Oran huomion kerjäämiset ja Taran hömpötykset vastaan otettuani sain rauhoittua. Ja ruokaa! Namnam, hyvää ruokaa Maija teki meille!


Seuraavana sukellettiinkin agilityn ihmemaailmaan. Lenkkeiltiin Ojankoon, joka ei enää aiheuttanut niin suurta VAU-reaktiota kuin viimeksi siellä käydessämme. Onhan se edelleenkin ihan uskomaton mesta minun silmissäni ja olisin onnesta soikea, jos tuommoinen olisi itselläkin kävelymatkan päässä. Ensin chillailtiin ja sitten päästiin tekemisen makuun!


Alkuun Linkki muisteli miten putkia mennään, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Koira oli ihan liekeissä. Sitten alettiinkin koulimaan minua ja tekemään persjättöä, sekä valssia. Hirveästi olin hukassa, mutta Linkki teki parhaansa ja oli aivan superr. Kokeiltiin myös rengasta, jossa koira tarvitsi ensin tukea, että se hyppäsi oikeasti kohtaa ja lopunkaiken se alkoi onnistumaan hyvin ja junnu pääsi rallaamaan putkeen aina renkaan jälkeen. Linkki muisteli myös kontaktiesteitä vauvapuolella. Pääse juoksemaan lujaa vauvapuomia pitkin ja jäämään kontaktille nätisti. Sama tapahtui pentu-A:lla. Linkki opiskeli myös keppien ensimmäistä väliä Maijan opastuksella ja saatiin pikku hiljaa paimenen aivot raksuttamaan. Samoin se muisteli eteenmenoa toimien ihan superisti.


Kyllä itsellä syttyi pieni palo agilityyn tämän harjoittelun kanssa taas. Harmi, että oma kroppa ei tulisi kestämään kunnolla kuin hiekkakentällä treenaamista ja tästäkin jo selkä muistutteli, että otapas rauhallisesti. Linkki olisi varmasti super mahtava koira agilityssä.

Ilalla me vain rentouduttiin ja paineltiin kohtalaisen aikaisin nukkumaan. Alkuun ei Linkki meinannut vieraaseen paikkaan rauhoittua koisimaan, mutta tunnin sähellyksen jälkeen löysi paimen paikkansa sängynalta. Sen jälkeen se nukkuikin oikein tyytyväisesti. Meidän onnemme, että Maijan asunto on iso.





 Kuvista kiitos Maijalle! Vesileimattomat ovat puolestaan omaa käden jälkeäni!

maanantai 4. elokuuta 2014

Onnistumisia

Tänään (eilen) oli huikea päivä koiraurheilun saralla, kun Maija ja Kida nousivat kolmosiin, Rebecca ja Cecil aivan huikealla kahden kisan kokemuksella haalivat viimeiset LUVA:t kakkosiin ja vielä Jenny ja Ilo kävivät luustokuvissa hyvin tuloksin. Myös tuttavapiiristä Katjan Lumo ja Isla kävivät luonnetestissä koiran näköisin tuloksin. Olen niin onnellinen tuttavien ja ystävien saavutuksista, että miltei tihkun onnesta! Harmi, etten yksiinkään kekkereihin päässyt bilettämään.

Mitä me ollaan tehty? No! Mehän käytiin treenaamassa. Eikä missä tahansa, vaan ihan Hämeenlinnan torilla illan viilentyessä. Tässä tuppukylässäkin on elämää vielä siihen aikaan, etenkin baarien läheisyydessä. Ihmisiä siis oli jonkin verran liikkeellä. Katja oli saapunut viihdyttämään meitä Tuikun kanssa. Linkki rakastaa Tuituita ja Tui rakastaa Linkkiä. Höpsöjä lapsosia.

Ihan extempore olivat nuo treenit kuitenkin, kun ainakin minulla oli tarkoituksena mennä vaan chillailemaan koiran kanssa ja nauttimaan elämästä. Mutta ei, mitä vielä. Tuntui hyvältä, joten treenattiin. Tehtiin seuruuta, jossa naksuttelin hyvästä tekemisestä ja käännöksistä. Tehtiin myös onnistunut maahan jäävä, sekä luoksari. Linkki myös kierteli neljän penkin ympäri ja toimi mainiosti. Se hengaili vapaana lähellä ja oli muutenkin pätevä seurakoira.

Mutta Linkille sattui vahinko. Linkki unohti, miten mennään maahan sivulla. Hups. Koira katsoi minua hämmentyneenä, kun käskytin sen maahan. Onneksi unohdus oli vain hetkittäinen ja pian nuorukainen järjesteli palikat päässään ja tekikin muutaman nätin maahanmenon sivulla. Linkki on myös alkanut luistamaan liikkeestä seissiä, ja kokeilee vähän mitä saa tehdä ja mistä tulee palautetta.

Muuten Linkki suoritti uraansa hyvin seurapiiripaimenena, kun käytiin rääppijäisissä ja hengailtiin pihallakin pitkään. Mahtipaimen, mahti seura ja mahti päivä!

lauantai 2. elokuuta 2014

Elokuun startti!

miltei 1,5v

Heinäkuu vaihtui elokuuksi. Syksy tulee kohinalla, mutta ei kuitenkaan ilmojen puolesta. Aurinko paistaa pitkälti koko päivän täydeltä terältä - paitsi viimeviikolla, kun ukkonenkin kävi pariin otteeseen kylässä. Silti on aistittavissa pieni syksyn tuulahdus. Ennen odotin syksyä, mutta nyt en tiedä miten suhtautuisin siihen. Itselläni ei ole syksyä varten mitään odotettavaa, on vain tyhjää.

Linkin kanssa ollaan käyty treenaamassa tokoa painottaen kovasti tekemistä seuruun käännöksiin, sekä paikkamakuuseen. Yleensä laiskoina treenaamme takapihalla olevalla tienkaistaleella illalla. Hirveästi olen naksutellut sille hyvistä suorituksista ja palkinnut runsaasti. Yleensä ollaan pidetty joka toinen päivä pientä palkattomuustreeniä, että paimen joutuu odottamaan ruokaansa. 

Torstaina käytiinkin treenaamassa Pauliinan ja Jessen kanssa ihan oikealla kentällä. Linkki teki tällöinkin pidempää settiä seuruuta, luoksaria, ja jääviä. Lisäksi se sai hakea kentän keskeltä esineitä. Kuuma kyllä oli, sen näki junnusta ihan kokonaan. Loppua kohden Linkki suoritti kaksi noutoa. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Lauantaiaamun startatessa arvuuttelin lähtisinkö jouksemaan vai kesäretkelle rauhalliseen tahtiin. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja nappasin jopa kameran mukaani. Minusta on tullut hirveän laiska kuvaaja, mikä on kyllä todella harmi. Enemmän tunnun napsivan puhelimella kuvia kuin koneella. Sijoitin lenkkireittimme kauniinVanajan ympäristöön, jossa olisi helppo päästää koiraa pulahtamaan virkistävään veteen.



koska normaalilta näyttäminen on mainstream

Käveltiin aina Aulangolle asti välillä pysähtyen varjoon ja välillä kuvia napsien. Tehtiin retkeä rauhalliseen tahtiin ja saatiikin tähän reissuun uppoamaan kolme tuntia. Bongattiin hääkuvausta, joku herrasmies otti uimassa olevasta Linkistä kuvia, sekä jäätiin katselemaan hevosia ja ratsastustuntia, mikä tuntui olevan hyvinkin mielenkiintoinen paimenen silmin. Ei sillä, että itsekään olisin aikoihin päässyt hevosten lähelle ja kieltämättä pieni kutina alkoi polttelemaan siitä, että kipuisi taas isomman eläimen kyytiin.

Koko reissun ajan Linkki käyttäytyi hyvin. Se pysyi lähellä, kun pyydettiin ja sai mennä viipottaa kauempanakin. Muutaman kerran se kyseenalaisti käskyjä olla kiusaamatta sorsia tai mennä järveen, mutta muuten koiran kanssa oli tosi kiva liikkua. Loppua kohden alkoi vaan tulla kuuma ja allekirjoittaneella on kameran hihnasta rusketusraja - jes!

L katselee heppoja


chillailukaveri


tuntuuko sinusta joskus, että joku tuijottaisi? HMMM..