Kaiken ikkunaremontin ja tavaroiden siirtelyn jälkeen on vihdoin aikaa kirjoittaa viimeinen postaus Vantaan reissustamme. Sunnuntaina matka suuntautui aamusta lenkille, jolla ei onneksi sattunut mitään kommelluksia. Aamupalan jälkeen telkesimme kuuden koiran lauman omasta mielestämme turvallisiin paikkoihin taloon. Linkki sai viettää yksinolonsa meidän majoittamassamme huoneessa.
Lähdettiin suhaamaan bussilla ja junalla messukeskukseen kohti maailman voittajaa. Odotukset olivat korkealla ja jännitys kihelmöi hienoisesti. Paikalle päästyämme äimisteltiin ensin paikan hiljaisuutta, eksyttiin ihmettelemään hetkeksi doboilua ja siitä rally tokon näytöstä. Tästä lähdettiin sompailemaan ympäri halleja eksyäksemme mudikehälle. Tuli siinä katseltua niin aussieta, collieita kummassakin karvalaadussa ja shelttejä. Seefferikehällä pyörähdin ja pudistelin päätäni. Ei tämä ole sitä mitä tahdoin nähdä. Törmättiin Rebeccaan ja Ceciliin - taisi peräti olla ainoa tuttu tällä reissulla minulle. Oonan jäädessä kuvaamaan mudeja lähti meidän kolmen seurueemme kiertelemään lisää.
Villakoiria ja bortsuja, suloisia perhoskoiria. Loppujen lopuksi eksyimme katsomaan houkutusten highweytä, jossa oli tuttuja esiintyjiä. Vauhdikastempoinen kisa antoi katsojalle paljon iloa. Etenkin, kun koirakoilla näytti olevan kivaa. Sen lisäksi käytiin katsomassa aivan mahtava koiratanssiesitys suomalaisuudesta. Oma suosikkini oli ehdottomasti superupea aussie ohjaajansa kanssa angry birds-teemalla. Näistä vihaisista linnuista kun on kehittynyt oikein sisäpiiriläppä kaveriporukassa.
Loppuaika meni aikalailla shoppaillessa. Itselläni oli kohtuullisen tiukka budjetti, joten keskityin enemmän haalimaan ilmaistarjottavia ja nälkäisenä leikkimään karkkihaukkaa. Kyllähän sillä kurnivaa mahaa sai kesytettyä. Samalla keskityin tutustumaan uusiin ruokiin ja etsimään Linkille hyvää vaihtoehtoa seuraavaksi ruuaksi. Olisin halunnut ostaa vihreän gripin, sekä uuden pannan junnulle, mutta kumpaakaan en löytänyt. Mukaan tarttui ainoastaan vihreä huivi, sekä lyhyt grippi treenaukseen. Sekä kilokaupalla ilmaisnäytteitä nameista ja ruuista, sekä mukava juttutuokio bortsuihmisen kanssa.
Shoppailukierroksen jälkeen kävimme ravitsemassa itseämme kiinalaisessa Helsingin keskustassa ja ai, että kuinka maalaistollolla oli ihmeteltävää suurkaupungissa. Joku valopää on keksinyt idean, että roudataan ihmiset syömään monen metrin korkeuteen ja jotkut hullut vielä maksavat tuosta lystistä. Onneksi oma ruokapaikkamme oli tukevassa rakennuksessa.
Loppumatka taittui väsyneissä ja täysinäisissä merkeissä. Siitä ehdimme Maijalle pällistelämään sitä, mitä koirat olivat saaneet aikana. Eiväthän ne enää paikoillaan olleet, vaan joukon junnut ja Tapsa olivat onnellisesti samassa tilassa. Mitään suurempaa tuhoa ei kuitenkaan ollut käynyt - onneksi. Kaikki koirat olivat ehjiä ja iloisia kotiväen tulosta.
Junamatka kotiin päin oli onneksi hieman vähempi ruuhkainen kuin tulomatka, vaikka ihmisiä tuossakin riitti. Konnari rakastui Linkkiin ja väsynyhjäinen bortsu sai osakseen paljon huomiota ja rakkautta. Riihimäellä meidän kuitenkin piti vaihtaa junan toiseen päähän ja hylätä tämä mahtava konnari. Lippujen tarkastuksessa minulta alettiin udella lemmikkilippua, joka ei mielestäni lähijuniin kuulu (odottelen vastausta vr:ltä). En saanut kuitenkaan sakkoja, vaikkei junalippua koiralle ollutkaan. Pääsin tästä suullisella varoituksella, mutta silti VR:n sivut antavat ymmärtää, ettei minulla lemmikkilippua pitänytkään olla. Etenkin kun onnistuneesti matkustin toiseen suuntaan samalla junalla myöskin ilman lemmikkilippua. HMM?
Kotona painelinkin nukkumaan ja aika rennosti ovat viime päivät menneet, kun olemme toipuneet rankasta koettelemuksesta. Kuitenkin hyvillä mielin lähtisin reissuun uudestaankin! Ja tietenkin heti, kun siihen rahaa vain tarpeeksi löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti