Maalaistollot matkustaa: Vantaa osa 3

Kaiken ikkunaremontin ja tavaroiden siirtelyn jälkeen on vihdoin aikaa kirjoittaa viimeinen postaus Vantaan reissustamme. Sunnuntaina matka suuntautui aamusta lenkille, jolla ei onneksi sattunut mitään kommelluksia. Aamupalan jälkeen telkesimme kuuden koiran lauman omasta mielestämme turvallisiin paikkoihin taloon. Linkki sai viettää yksinolonsa meidän majoittamassamme huoneessa.

Lähdettiin suhaamaan bussilla ja junalla messukeskukseen kohti maailman voittajaa. Odotukset olivat korkealla ja jännitys kihelmöi hienoisesti. Paikalle päästyämme äimisteltiin ensin paikan hiljaisuutta, eksyttiin ihmettelemään hetkeksi doboilua ja siitä rally tokon näytöstä. Tästä lähdettiin sompailemaan ympäri halleja eksyäksemme mudikehälle. Tuli siinä katseltua niin aussieta, collieita kummassakin karvalaadussa ja shelttejä. Seefferikehällä pyörähdin ja pudistelin päätäni. Ei tämä ole sitä mitä tahdoin nähdä. Törmättiin Rebeccaan ja Ceciliin - taisi peräti olla ainoa tuttu tällä reissulla minulle. Oonan jäädessä kuvaamaan mudeja lähti meidän kolmen seurueemme kiertelemään lisää.

Villakoiria ja bortsuja, suloisia perhoskoiria. Loppujen lopuksi eksyimme katsomaan houkutusten highweytä, jossa oli tuttuja esiintyjiä. Vauhdikastempoinen kisa antoi katsojalle paljon iloa. Etenkin, kun koirakoilla näytti olevan kivaa. Sen lisäksi käytiin katsomassa aivan mahtava koiratanssiesitys suomalaisuudesta. Oma suosikkini oli ehdottomasti superupea aussie ohjaajansa kanssa angry birds-teemalla. Näistä vihaisista linnuista kun on kehittynyt oikein sisäpiiriläppä kaveriporukassa.

Loppuaika meni aikalailla shoppaillessa. Itselläni oli kohtuullisen tiukka budjetti, joten keskityin enemmän haalimaan ilmaistarjottavia ja nälkäisenä leikkimään karkkihaukkaa. Kyllähän sillä kurnivaa mahaa sai kesytettyä. Samalla keskityin tutustumaan uusiin ruokiin ja etsimään Linkille hyvää vaihtoehtoa seuraavaksi ruuaksi. Olisin halunnut ostaa vihreän gripin, sekä uuden pannan junnulle, mutta kumpaakaan en löytänyt. Mukaan tarttui ainoastaan vihreä huivi, sekä lyhyt grippi treenaukseen. Sekä kilokaupalla ilmaisnäytteitä nameista ja ruuista, sekä mukava juttutuokio bortsuihmisen kanssa.

Shoppailukierroksen jälkeen kävimme ravitsemassa itseämme kiinalaisessa Helsingin keskustassa ja ai, että kuinka maalaistollolla oli ihmeteltävää suurkaupungissa. Joku valopää on keksinyt idean, että roudataan ihmiset syömään monen metrin korkeuteen ja jotkut hullut vielä maksavat tuosta lystistä. Onneksi oma ruokapaikkamme oli tukevassa rakennuksessa.

Loppumatka taittui väsyneissä ja täysinäisissä merkeissä. Siitä ehdimme Maijalle pällistelämään sitä, mitä koirat olivat saaneet aikana. Eiväthän ne enää paikoillaan olleet, vaan joukon junnut ja Tapsa olivat onnellisesti samassa tilassa. Mitään suurempaa tuhoa ei kuitenkaan ollut käynyt - onneksi. Kaikki koirat olivat ehjiä ja iloisia kotiväen tulosta.

Junamatka kotiin päin oli onneksi hieman vähempi ruuhkainen kuin tulomatka, vaikka ihmisiä tuossakin riitti. Konnari rakastui Linkkiin ja väsynyhjäinen bortsu sai osakseen paljon huomiota ja rakkautta. Riihimäellä meidän kuitenkin piti vaihtaa junan toiseen päähän ja hylätä tämä mahtava konnari. Lippujen tarkastuksessa minulta alettiin udella lemmikkilippua, joka ei mielestäni lähijuniin kuulu (odottelen vastausta vr:ltä). En saanut kuitenkaan sakkoja, vaikkei junalippua koiralle ollutkaan. Pääsin tästä suullisella varoituksella, mutta silti VR:n sivut antavat ymmärtää, ettei minulla lemmikkilippua pitänytkään olla. Etenkin kun onnistuneesti matkustin toiseen suuntaan samalla junalla myöskin ilman lemmikkilippua. HMM?

Kotona painelinkin nukkumaan ja aika rennosti ovat viime päivät menneet, kun olemme toipuneet rankasta koettelemuksesta. Kuitenkin hyvillä mielin lähtisin reissuun uudestaankin! Ja tietenkin heti, kun siihen rahaa vain tarpeeksi löytyy.

Hupsista

Hupsista. Ei varmaan pitäisi koskaan lähteä Mustiin&Mirriin silloin, kun tietää, että sieltä voi varata etukäteen tuotteita ja palkkapäivä kolkuttelee puolen toistaviikon kuluttua ovella. Viimein rahaa tähän kitkuttamiseen! Oli muutenkin aktiivipäivä, ja melkein huonokin sellainen. Ihan kuin maanantai olisi tehnyt komean paluun tiistain valeasussa. (Onhan tänään tiistai?) Menee ihan päivistä sekaisin. Joo, paperisotaa, rahasotaa, lisää paperisotaa, ole-kolmessa-paikassa-samaan-aikaan... Ja niin edelleen. Mutta! Ruokarahat tuli, meitsi valmistuu kuin valmistuukin keväällä 2014 ja kaiken pitäisi olla reilassa! Wuhuu! Jotain positiivista!

Kotiin päästyäni... En ehtinyt edes riisumaan vaatteita, kun katselin hetken mustavalkeaa ja päätin, että nyt mennään kauppakeskukselle! Ja M&M:n! No, ei olisi pitänyt. Tuli kallis reissu. Tai ei vielä, vaan seuraava reissu on kallis... Hetken mielijohteesta päätin, että on hyvä aika sovittaa talvitakkeja! Olen tullut siihen tulokseen, että Linkillä on ihan onneton karva. Se taitaa vähän palella pakkaskeleillä ja muutenkin takki on bueno autossa odottamiseen ja muuhun tuommoiseen. No. Kokeiltiin Rukan takkia. Tarrakiinnitys ei ollut makuuni ja sitten Hurtan takki niskaan ja se näyttikin paljon paremmalta! Hah, sellainen sitten varaukseen, kun ei se hinnasta niin kii oo. Samalla uusi ruokasäkki otettiin hyllystä varaukseen, kun kerta viimoinen oli ja meikäläisen huimalla tuurilla siellä ei olisi safkaa ollut kun menen hakemaan.

Myymälässä viihdyttiin kauankin. Jään aina vahingossa suustani kiinni myyjän kanssa ja Linkillekin tuommoinen oli mukavaa siedätystä siihen, että kaikki ei rakasta sitä ja muutenkin se voi ottaa iisisti tuollaisessa tilassa. Pennulle tarttui mukaan possunkorvia ja vähän raakaa pakkaseen lisää. Nyt on väsynyt nassikka, kun meidän nopea kauppareissu kesti vain kaksi tuntia. Nooh, kerrankos sitä ja jos toisenkin.

ps. Meidän Mustiin&Mirriin on tullut VAAKA! Jee! Enää ei tarvi lähteä kauas punnaamaan koiraa (;