Näytetään tekstit, joissa on tunniste hullut koiranaiset ry. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hullut koiranaiset ry. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Ryhmätokot

Oiski poiski, nyt on niin rättiväsynyt kirjuri kuin olla ja voi. Sain kasaan itseäni pönkittävän treeniryhmän, joka kokoontui tänään ensimmäistä kertaa. Pala kakkua, ihmisiä, jotka on innostuneet tokosta. Säännöllisiä treenejä ja sen sellaista. Ihan kivan oloinen ryhmä, tänään 4/6 paikalla.

Linkin treeneihin kuului tänään Katjan viihdyttäminen, kun opastin uuden kasvon paikalle. Ei mitään hajua mitä kaksikko on puuhaillut, mutta kivaa niillä näytti olevan. Tosin, milloinka Linkillä ei olisi kivaa Katjan kanssa. Ihan sama mitä Katja tekee, niin Linkki pursuaa ylitsevuotavaa rakkautta.


Linkki teki omalla vuorollaan seuruuta. Askeleen peruutuksia, askelsiirtymiä ja neliötä vasempaan ehkäistäkseen edistämistä pois. Lopunkaiken se teki ihan hyvin. Paimen sai muistella myös ruutua namialustalla. Sehän oli hirveän kiva juttu. Niin kiva, että bordercollie haukahti kahdesti ollessaan kiinni, kun joku muu meni ruutuun! Linkillä ei siis ollut ongelmia ruudun kanssa. Kerran se hukkasi ajatuksen siitä mitä teki, ja kutsuin junnun takaisin. Seuraavalla käskyllä taas suoraan ruutuun. Mikä lie aivopieru mahtoi käydä. Koitin myös huijata bortsua käskemällä sen maahan, mutta tapojensa vastaisesti se kerrankin kuunteli.

Seuraavaksi kerroin Katjalle ongelmasta nimeltä nouto. Ehei, nyt ei ole kyse siitä, etteiko junnu noutaisi. Se noutaa aivan mielellään. Varastaa kapulalle ja ties mitä. Se on viimeaikoina tehnyt sisällä kapulajumppaa. Nostanut kapulaa ja kuljetellut sitä eri paikkoihin, dunaillut samalla kaukoja. No, se on myös istunut sivulla, kun olen heilutellut kapulaa. Aloitin nytkin heiluttelulla, jolloin bortsu kyllä nyki. Palkan se sai pysyessään paikallaan. Nytkähti jokatapauksessa lentävän kapulan perään. Palautukset hyviä, mutta pitoa se saisi parantaa. Heittelin kapulaa kolmesti - yhdellä varasti suoraa kapulalle, toisella lähti noutamaan sen ennen kuin kerkesin äännähtää muuta ja kolmannella pyöräytin meitä ensin perusasennossa, ennen kuin se sai hakea.

Tehtiin Linkille kapulataivas. En tajua miten yhden ihmisen autosta löytyy likimain kymmenen erinäköistä noutokapulaa. Linkin epäonneksi se ei vain saanut noutaa yhtäkään kapulaa, vaan junnu joutui tekemään perusasentoja kapulameren keskellä. Oli muuten hirvittävän vaikeaa pienelle eläimelle, joka oli tahtonut noutaa kaikki kapulat. Lopuksi se joutui vielä tulemaan luokse kapuloiden läpi ja siitä suoriutuessaan pääsi leikkimään narupallolle. Kerran sain rääkäistä sen kunnolla pois, kun meinasi yksi kapula vahingossa eksyä suuhun.

Lisäksi tauon jälkeen Linkki sai opettaa Tiinalle hieman mitä tokoili tuollaisen helpon bortsun kanssa on. Hieman junnu meinasi vetää läskiksi, mutta eiköhän noista koulita vielä hyvä pari ja Linkki voi valaista Tiinalle tokon ihmeellistä maailmaa omalta osaltaan. Hyvin se nytkin teki paikallaoloa ja pientä seuruupätkää. On se kiva, kun se muitakin tottelee.


Seuraavat riemuhetket Linkille koitti, kun se pääsi ensin rallaamaan Karman kanssa ja sitten autoilemaan. Piipahdettiin apsilta hakemaan vähän makkaraa ja suunnattiin grillaamaan. Meidän grillaustuokio alkoi hyvin ja hienosti härveltämättä paimen jaksoi odottaa kiinni, vaikka savu ja valtava hiekkapatsas vähän kutittelivatkin nenää. Ja minäpäs oikein nohevana tyttönä sain vielä nuotionkin syttymään! Hehe! Saatiin me sinne laavulle seuraakin, kun isä kahden pojan kanssa uskaliaasti liittyi kahden hullun koiranaisen ja neljän koiran sekaan. Tiivistäessämme Katjan kanssa Linkki joutui kauemmas kiinni, kun ei sitä ihan Lumon kylkeen viitsinyt länttää. Paimen kuitenkintyytyi kohtaloonsa ja pihapatsaan tavoin se tutki maailmaa rauhallisena. Tuo koira kyllä nauttisi omasta pihasta.

On se kyllä väsynyt. Nukkuu neljä jalkaa solmussa tuhisten vieressä. Huomenna se saakin viettää vähän löysempää päivää, kun minä kiidän tienaamaan laumalle rahaa sunnuntailisien kanssa.

Kuvat © Jenni

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Prinsessat ja prinssi tokoilee

Hullut koiranaiset kokoontuivat jälleen yhtenä kauniina perjantaina (6.2) yhteen pitämään hauskaa koiramaisissa merkeissä. Omien synttäreiden hulinoissa kerettiin sopimaan näkeminen Maijan kanssa ja mukavasti saatiin myös Katjakin liittymään laumoineen mukaan. Sovittiin treffit Hämeenlinnaan, Kaupunginpuiston idylisiin maisemiin. Onneksi oli aurattu kenttä.

Maija poimi meidät aamutuimaan mukaan ja kivasti aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Sää oli puolellamme, eikä ollut liian kylmä. Hetken juoruamisen jälkeen pääsimme tositoimiin. Linkillä oli hirveästi turhaa pölhöilyenergiaa, eikä se hävinnyt, vaikka koira sai juosta lumihangessa. Jopa se kaivoi minulle hangesta tölkin. Ajatuksena täysi kymppi, mutta ennen kuin kerkesin poimimaan aarteen talteen, oli viivakoodin kohdalla jo reikiä hampaista. Kiitos Linkki kultaisesta ajatuksesta ruokintasi suhteen.


Otettiin alkuun paikkamakuu ja makuun jälkeen paikkaistuminen. Päädyttiin ryhmässä keskelle. Linkki oli makuussa levoton. Sen pää pyöri ja hieman piippasin. Palkkailin koiraa hiljaisista hetkistä, eikä sen piippaaminen ollut mitenkään tauotonta. Suurimman osan ajasta se oli hiljaa. Maijan tullessa piilosta, nytkähti eläin hieman, mutta pysyi makuullaan. Otettiin heti perään lyhyt istuminen, jossa pään pyöriminen ja piippailu jatkui. Pysyi kuitenkin aloillaan, vaikka en kertaakaan palkannut.

Olen miettinyt tätä paikkamakuun piippausta, koska Linkki on tehnyt hyvin vähän ryhmäpaikkamakuuta. Muistelisin, että aikoinaan kun se Ziran kanssa makoili niin ääntä ei lähtenyt, eikä ensimmäisissä mölleissäkään. Toisissa mölleissähän sattui äksidentti, jossa toinen kisaaja rähähti Linkille ja tuijotti ahdistavasti bortsua koko ajan. Tämän jälkeen ollaan tehty koirien kanssa huomattavan vähän paikkista ja ensimmäinen kunnon kerta oli kokeenomaisissa, joissa Linkki oksensi (ja ajattelin sen piippaavan siksi). Nyt piippaukselle voisi olla syynä turha energia, vaikka koira oli huomattavasti levollisempi kuin aikaisemmin.

En sitten tiedä, mikä siitä kirvoittaa sitä ääntä. Kuvitteleeko se paikkamakuun olevan ahdistava (tähän mennessä maannut keskellä aina ja kahden koiran makuussa on levollinen, kuten myös yksin), jolloin taas voisi kuvitella, että muut koirat luo siihen paineen ja koiralla on väärä mielentila makuussa. Vai jännitänkö minä kenties paikkamakuuta liikaa ja tartutan levottomuuteni koiraan, jolloin se reagoi kuten reagoi. Miksi tämä on niin vaikeaa?

→ Käännyin kuitenkin fiksumpani puoleen. Maijan neuvosta otin onkeeni ja ajattelin opettaa bortsun makaamaan pää maassa. Muutamat treenit siitä onkin takana jo, ja hyvin hipeä mustavalkoinen otus tarjoaa pää maassa makaamista jo joitain sekuntteja. Häntä vaan tuppaa heilumaan, mutta silti mielentila on oikea. Saa nähdä kuinka kauan vie, että tämän voi viedä ulos. Toki näyttää rumalta, jos koira nostelee päätään kesken makuun tai tekee jotain muuta typerää. Tähän mennessä ollaan vain naksuteltu ja kerran olen vaatinut käskysanasta makaamaan.

Kuvasin treenailuista videotakin, mutta se on nähtävillä vain instagramissa. Tarkoituksena oli alkaa kuvaamaan enemmänkin tokovideoita, jotta näkisi kehityksen.



Omassa setissään sovittiin Linkin tekevän liikkuroitua treeniä, koska nyt siihen oli mahdollisuus. Pölhöilyenergiaa oli enemmän liikkeellä kuin aivoja. Liikkuroidussa seuruussa olin jähmeämpi kuin normaalisti. Jotenkin jännittää aina hieman olla fiksumman arvioivan silmän olla. Linkki reagoi (vai reagoiko?) ja teki omaa tasoaan alempana ja hukkaili ajatustaan huolella. Tosin omakaan ohjaukseni ei ollut luontevaa mihinkään suuntaan. Ei oikein saatu onnistunutta pätkää ja juoksuosuudella viimeinenkin ajatus hukkui. Tehtiin yksi onnistunut pätkä, josta palkka.



Seuraavaksi liikkeestä maahan. Koira oli aluksi hukassa, tsemppasi kyllä hyvin ja meni käskyllä maahan, mitä ei viime treeneissä suostunut tekemään kunnolla. Pysyi hyvin maassa, eikä reagoinut liikkuriin. Näytti hyvin simppeliltä ja onnistuneelta. Palkkasin pallolla.

Luoksarissa jäi hyvin, tuli ihan supervauhdilla. Viimetreeneissä hiippaili, tuli ravilla ja muutenkin epävarmasti. Nyt ei tietoakaan, ja löytyi laukkakin sieltä. Halukkaasti tuli sivulle, mutta jäi könöttämään joksikin aikaa jännittynein jaloin. Hetken kulutttua takamus painui maahan, silitin palkaksi.

Viimeisenä otettiin liikkeestä seisominen. Alussa oli jälleen hukassa ja kierroksilla. Tsemppasi hyvin mukaan, pysähtyi niiaamatta, eikä liikuttanut jalkojaan yhtään. Näppärä tyyppi. Palkkasin suoraan seisomisesta, kun oli niin kiva. Lopuksi heiteltiin hieman palloa.

Sain palautteeksi, että en edelleenkään pidä koirasta huoli liikkeiden välillä. Vaan se joutuu skarppaamaan aina itsensä ennen liikettä. Mikä on sinällään outoa, koska viimeksi kun tehtiin kokeenomaista, koira oli kokoajan hyvin messissä ja itsellä oli zen-tila. Nyt oli kuitenkin eri ääni kellossa. Taidettiin loppujen lopuksi olla molemmat yhtä ulkona.

En oikein tiedä mitä tälle pitäisi tehdä, tai pitäisikö tehdä mitään. Itse voin aina tsempata liikkeiden välejä kuntoon ja miettiä mitä ihmettä sitä lopuille tekisi. Toki voi olla, että koiralla oli vain huono päivä, kuten myös ohjaajalla. Tai sitten ollaan vaan huonoja. Mutta ainakin tietää taas, että mitä lähtee parantamaan. Ainakaan koira ei tällä kertaa oksentanut ja paikkamakuuseen meillä on suunnitelma.


Lopuksi lauman nuorimmaiset pääsivät vielä hieman painimaan ja otettiin ryhmäkuva, koska ilman sitä ei mitään olisi tapahtunut! Sen jälkeen me ihmiset pääsimme viettämään koko reissun odotetuinta, eli mäkkilounasta kera uusimpien juorujen ja rakentavien keskusteluiden keskelle. Hienoja naisia ja hienoja hetkiä, toivottavasti seuraavakin hetki tulee pian!

ps. Kiitos kuvista Maija!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Koiraihmisten hienous

Sanotaan, että koira on ihmisen paras ystävä. Niin varmasti onkin, mutta tiedättekö, kuinka hienoja ihmisiä koirat tuovat elämään? Etenkin jos jaetaan samat aatteet ja edes osittais samat koulutusmetodit. Yleensä myös toinen koiraihminen jaksaa jauhaa koirista ihan älyttömän pitkiä aikoja, rakastaa ruotia ongelmakohtia ja vaikka koirakin vaihtuu välissä, voi kuvitella saaneensa pysyvän ystävän. Etenkin, kun henkilöt tietävät, mitä on pyyteetön rakkaus jo koirien muodossa.

Olen nyt tovin koittanut muodostaa fiiliksistäni sanoja, joka on äärettömän vaikeaa. Haluaisin kuvailla teille lukijoillekin sen ilon, hyvän olon tunteen, liikutuksen, jonka aikaan sai kourallinen koiranaisia. Kerrottakaan taustana, että syntymäpäivähistoriani on kurja ja satuin täyttämään vuosia tuossa jonkin aikaa sitten. Vietettiin "synttäreitä" kahden vanhan kaverin kanssa, josta erityismaininta pikkumustalle. Junnu otti hyvin huomioon toisen koirapelon ja käyttäytyi nätisti, ei edes tunkenut yön aikana iholle.

rankat juhlat

Kun taas sinä sunnuntaina (25.1) oli se The päivä juhlia synttäreitä. Katja oli buukannut meille reissun hakemaan jotakin pöytää Helsingistä. Olin suostunut mukaan ja pääsin vielä auton rattiinkin. Hyvin veti Katja roolinsa ja selitti kovin kuinka syvältä on lähteä hakemaan pöytää, kun ei tiedä mahtuuko se autoon. Pohdiskelin hiljaa mielessäni, että olipa hyvin suunniteltu reissu. Matkamme kävi joutuisasti kohti Helsingin itäisiä osia ja aloin naureskelemaan paria risteystä ennen, että pöytähän on ihan Maijan lähellä. Voitaisiin siellä poikeata kahvilla. Tai, että Maija ainakin loukkaantuisi pahan kerran, jos jätettäisiin menemättä. Fiksu ihminenhän olisi tässä vaiheessa arvannut jotain. En minä osannut edes kuvitella.

Kurvattiin suoraan Maijan talon eteen ja naureskeltiin Katjan kanssa, että aika hauska yhteensattuma tämäkin, että pöydän nouto on samalla taloalueella. Sujuvasti vielä puijattiin, että Katja oli sopinut pöydän haun puolen tunnin päähän - joten oli luppoaikaa. Käskyn sain soittaa Maijalle (mokoma leikki hyvin yllättynyttä) ja tuli avaamaan oven. Iloisesti rupatellen yläkertaan, enkä vielä edes vaatteita riisuessa älynnyt --- Paitsi sitten huomasin kakun. Ja Essin. Ja yllätys, sekä liikutus oli taattu. Onneksi Nauru tuli pelastamaan päivän ja kaivautui rapsuteltavaksi. Hetken meni prosessoida, että oikeasti, minulle oli järkätty yllätyssynttärit. Maija oli piirtänyt upean kuvan Linkistä ja kehystänyt sen ja paikalla oli kolme minulle kohtuullisen läheistä ihmistä, joiden pariin koirat ovat vieneet.

Lahjani <3

Ensikohtaamiseni Maijan kanssa oli joskus silloin, kun Oca oli nuori ja holtiton. Silloin, kun hävetti viedä sitä mihinkään. Maijan agikoulutukseen otimme osaa ja tuo vallan hurmaava punapää tulikin hakemaan meidät mukaan. Jännitys oli käsin kosketeltava ja koko matkasta muistan hieman räväkän kuskin kommentin: "Oho, pitäs varmaan seuraa valoja, kun ei päivällä voi punaisia päin ajella." Siinä vaiheessa meikäläisen pasmat meni hieman sekaisin. Koulutus oli mukava, koira käyttäytyi ja Maija oli kiva. Erinäisesti vierailtiin agissa Ocan kanssa. Vasta viimevuonna taisin kunnolla uskaltaa ystävystyä tämän ihailemani ihmisen kanssa. Ehkä asiaa edesauttoi Ocan poismeno ja pieni Naukulainen. Nykyisimmin "nähdään kerran vuoteen" on muuttunut onneksi hieman lyhykäisemmäksi väliksi. Onneksi on facebook ja muut tavat pitää yhteyttä.

Katja taas asteli elämääni reilu vuosi sitten. Sekopäinen issikka-aussienainen puhui, puhui ja puhui. Lähtiessäni kimppalenkille, ei kyllä tylsää hetkeä tullut. Koirat bailasivat ja vielä 9kk ikäinen Linkki oli Lumonkin mielestä kiva ja hieman nuorempi Tuike tykkäsi bortsupojasta. Paljon ovat ajat muuttuneet siitä, mutta aina puhelias treeniseura ei ole koskaan huono vaihtoehto. Katja on hieno ihminen suoruudellaan, puheenlahjoillaan ja temperamentillaan. Katjan kanssa on tehty jo tähän mennessä monet reissut ja aina ne ovat huumorinsävytteisiä. Yksi parhaista.

Essin ensimmäistä kohtaamista olen joutunut muistelemaan jonkin aikaan. Mutta eipä siitä taida kunnolla vuottakaan olla, kun nähtiin ensimmäisen kerran oikeasti? Netin kautta olen Essin tuntenut jo pidempäänkin, mutta vasta viime kesänä näkeminen onnistui. Essi on mukava tyyppi suloisen pehkocollien kanssa. Aivan lyömätön pari. Essin kanssa harvemmin juttelen, mutta aina nähdessämme juttu kyllä luistaa.

Näinkin hienoja ihmisiä olen saanut elämääni koirien suhteen. En tuntisi näitä tyyppejä ilman koiria, joka olisi äärettömän surullista. Vaikka välillä ottaakin päähän Maijan tapa olla oikeassa tai Katjan jatkuva puhe. Silti olen ihan äärettömän onnellinen ja liikuttunut siitä, millaisia tyyppejä on. Vieläkin meinaan herkistyä muistellessani sitä uskomatonta fiilistä.

torstai 14. elokuuta 2014

Maalaistollot matkustaa: Vantaa osa 3


Kaiken ikkunaremontin ja tavaroiden siirtelyn jälkeen on vihdoin aikaa kirjoittaa viimeinen postaus Vantaan reissustamme. Sunnuntaina matka suuntautui aamusta lenkille, jolla ei onneksi sattunut mitään kommelluksia. Aamupalan jälkeen telkesimme kuuden koiran lauman omasta mielestämme turvallisiin paikkoihin taloon. Linkki sai viettää yksinolonsa meidän majoittamassamme huoneessa.

Lähdettiin suhaamaan bussilla ja junalla messukeskukseen kohti maailman voittajaa. Odotukset olivat korkealla ja jännitys kihelmöi hienoisesti. Paikalle päästyämme äimisteltiin ensin paikan hiljaisuutta, eksyttiin ihmettelemään hetkeksi doboilua ja siitä rally tokon näytöstä. Tästä lähdettiin sompailemaan ympäri halleja eksyäksemme mudikehälle. Tuli siinä katseltua niin aussieta, collieita kummassakin karvalaadussa ja shelttejä. Seefferikehällä pyörähdin ja pudistelin päätäni. Ei tämä ole sitä mitä tahdoin nähdä. Törmättiin Rebeccaan ja Ceciliin - taisi peräti olla ainoa tuttu tällä reissulla minulle. Oonan jäädessä kuvaamaan mudeja lähti meidän kolmen seurueemme kiertelemään lisää.

Villakoiria ja bortsuja, suloisia perhoskoiria. Loppujen lopuksi eksyimme katsomaan houkutusten highweytä, jossa oli tuttuja esiintyjiä. Vauhdikastempoinen kisa antoi katsojalle paljon iloa. Etenkin, kun koirakoilla näytti olevan kivaa. Sen lisäksi käytiin katsomassa aivan mahtava koiratanssiesitys suomalaisuudesta. Oma suosikkini oli ehdottomasti superupea aussie ohjaajansa kanssa angry birds-teemalla. Näistä vihaisista linnuista kun on kehittynyt oikein sisäpiiriläppä kaveriporukassa.

Loppuaika meni aikalailla shoppaillessa. Itselläni oli kohtuullisen tiukka budjetti, joten keskityin enemmän haalimaan ilmaistarjottavia ja nälkäisenä leikkimään karkkihaukkaa. Kyllähän sillä kurnivaa mahaa sai kesytettyä. Samalla keskityin tutustumaan uusiin ruokiin ja etsimään Linkille hyvää vaihtoehtoa seuraavaksi ruuaksi. Olisin halunnut ostaa vihreän gripin, sekä uuden pannan junnulle, mutta kumpaakaan en löytänyt. Mukaan tarttui ainoastaan vihreä huivi, sekä lyhyt grippi treenaukseen. Sekä kilokaupalla ilmaisnäytteitä nameista ja ruuista, sekä mukava juttutuokio bortsuihmisen kanssa.

Shoppailukierroksen jälkeen kävimme ravitsemassa itseämme kiinalaisessa Helsingin keskustassa ja ai, että kuinka maalaistollolla oli ihmeteltävää suurkaupungissa. Joku valopää on keksinyt idean, että roudataan ihmiset syömään monen metrin korkeuteen ja jotkut hullut vielä maksavat tuosta lystistä. Onneksi oma ruokapaikkamme oli tukevassa rakennuksessa.

Loppumatka taittui väsyneissä ja täysinäisissä merkeissä. Siitä ehdimme Maijalle pällistelämään sitä, mitä koirat olivat saaneet aikana. Eiväthän ne enää paikoillaan olleet, vaan joukon junnut ja Tapsa olivat onnellisesti samassa tilassa. Mitään suurempaa tuhoa ei kuitenkaan ollut käynyt - onneksi. Kaikki koirat olivat ehjiä ja iloisia kotiväen tulosta.

Junamatka kotiin päin oli onneksi hieman vähempi ruuhkainen kuin tulomatka, vaikka ihmisiä tuossakin riitti. Konnari rakastui Linkkiin ja väsynyhjäinen bortsu sai osakseen paljon huomiota ja rakkautta. Riihimäellä meidän kuitenkin piti vaihtaa junan toiseen päähän ja hylätä tämä mahtava konnari. Lippujen tarkastuksessa minulta alettiin udella lemmikkilippua, joka ei mielestäni lähijuniin kuulu (odottelen vastausta vr:ltä). En saanut kuitenkaan sakkoja, vaikkei junalippua koiralle ollutkaan. Pääsin tästä suullisella varoituksella, mutta silti VR:n sivut antavat ymmärtää, ettei minulla lemmikkilippua pitänytkään olla. Etenkin kun onnistuneesti matkustin toiseen suuntaan samalla junalla myöskin ilman lemmikkilippua. HMM?

Kotona painelinkin nukkumaan ja aika rennosti ovat viime päivät menneet, kun olemme toipuneet rankasta koettelemuksesta. Kuitenkin hyvillä mielin lähtisin reissuun uudestaankin! Ja tietenkin heti, kun siihen rahaa vain tarpeeksi löytyy.

tiistai 12. elokuuta 2014

Maalaistollot matkustaa: Vantaa osa 2 - Möllitoko


Lauantaiaamu alkoi aikaisin kamojen pakkaamisella, syömisellä ja koirien ulkoilutuksella. Piti muistaa rokotukset, tokokamat, juotavaa, kaikki. Kamerasta alkaen. Jännitys oli aika laantuneena siihen saakka, kunnes tajusin meidän tulleen jo kisapaikalle. NakkiAlossa oli Linkin lisäksi toinen koira, ja se alkoi aivan liian pian. Apua! Kehääntulo tarkki meni hyvin, mitä nyt Linkki olisi halunnut rakastaa. Koira tuntui hirveän haahuilevalta ja uskoisin tartuttaneeni jännitykseni siihen.

Luoksepäästävyys - 9: Haahuili jotain ensimmäisellä lähestymisellä, mutta toisella kertaa pysyi aloillaan, mutta rapsutukset oli liikaa. Meni tuomarin syliin kiehnäämään.

Paikkamakuu - 9½: Sai pitää kiinni, palkata ja olla lähellä. Otin ihan reippaan matkan, mutta toisen koiran kääntyessä rapsuttelemaan itseään jännitin sitä, että nouseeko Linkki. Palkkasin sen paikallaan olemisesta kerran, eikä se väistänyt minua ollenkaan. Nousi hyvin perusasentoon. Puolikas lähti siitä, että se oli ollut vähän levoton.

Seuraaminen kytkettynä - 6: Haahuili, unohteli käännöksiä ja oli itse hyvin hukassa. Minäkään en helpottanut ristiriitaisilla ohjeillani asiaa ollenkaan. Koitti tsempata, muttei kuitenkaan riittänyt.

Seuraaminen taluttimetta - 7: Sama meininki jatkui, mutta tsemppasi. Ajoittain teki todella hienosti! Mokailin itsekin ihan huolella, kun tein mm. täyskäännöksen väärään suuntaan. Temponvaihdoksessa koira pysyi juuri oikealla paikalla ja oli äärettömän upea!

Maahan meno seuraamisen yhteydessä - 9½: Tämän teki omalla tasollaan hienosti! Ei mitään hajua mistä puolikas lähti.

Luoksetulo - 7: Tipahti ensimmäisellä paikkakäskyllä maahan. Mikälie aivopieru. Toisella jäi hyvin ja tuli nätisti laukalla luokse ja teki hyvän, mutta vähän hitaan perusasennon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8: Haahuili ensin seuruussa, mutta tsemppasi hienosti! Valui perään kuulemma viisi askelta, mutta videolta näkyy ettei koira tullut kuin kolme pientä askelta.

Estehyppy - 5: Oma moka, kun katsoin, että koira katsoi estettä, mutta katselikin maassa istuvaa ihmistä, jonka luo olisi mennyt. Ei kuitenkaan ylittäny kehänauhaa, ja meinasi sen jälkeen hypätä esteen omine lupineen. Kuitenkin toisella käskyllä nätti ja siisti hyppy! Miltei kympin arvoinen, ottaen huomioon treenimäärän.

Kokonaisvaikutus - 7: En enää kunnolla muista mitä meille kerrottiin, mutta olin kuulemma itse hirveän levoton, annoin koiralle ristiriitaisia ohjeita, sekä liikkeiden välejä pitäisi treenata.

Sijoituttiin kuitenkin 1/2, sekä pisteitä oli yhteensä 150,5p eli ALO2.


Ei vaatisi enää paljoa siihen ALO1:n joka lähdetään varmaankin hakemaan virallisesta kokeesta, kun saadaan treenisuunnitelma valmiiksi. Pääsääntöisesti koira osaa liikkeet ja tekee hyvin, mutta jännitys vie voittoa meiltä kummaltakin. Liikkeiden välit kun treenataan kuntoon, niin hyvä tulee, ihan varmasti.

Käytiin tokojen jälkeen roskaruokailemassa ja sitten lepäiltiin ja odoteltiin Essiä ja Naria. Kun Essi saapui Hakunilaan, piipahdettiin kaupassa ostamassa tarpeita illan ruuaksi ja oikeastaan melkein heti siitä suunnattiinkin kohti Hakunilan urheilupuistoa. Urheilupuistossa tavattiin Tiia kera Gavan ja Ruutin, sekä Maria bortsukolmikkonsa kanssa.



Linkki lähinnä höntsäili. Se teki metallilla pitoa, sekä luovutusta. Muutoman seuruupätkän, frisbeen hakua ja pari liikkeestä pysähdystä. Sen jälkeen se höntsäili kevyesti temppuja mm. reiden päällä istuminen, selkään hyppääminen, sekä tanssiminen. Ehdittiin me poseeratakin yhdessä kameralle ja ottaa Linkistä uudet rakennekuvat.

Loppuilta kului pitsaa tehdessä, sekä karkkia mässyttäessä ja uunoa pelaillessa. Oikein mukava ilta, joka venyi hieman pitkäksi ottaen huomioon seuraavan päivän aikaisen herätyksen. Tänä iltana Linkki simahti yhtä nopeasti kuin minäkin.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ehdottomasti kesän paras maanantai!

(auttamattomasti olen myöhässä t. laiska bloggaaja. 
tämä siis koskee 7.7. maanantaita)


Haikeudella muistelen maanantain hyvää fiilistä, mahtavia ihmisiä ja upeita koiria. Maanantai ei tuntunut yhtään maanantailta ja sunnuntai-iltana pieni jännitys kipristeli mahassa, kun tiesin, että Maija tulee Hämeenlinnaan! Yhteiset treenit Maijan ja Katjan kanssa ovat oikeasti odottamisen arvoisia. Samalla jännitti, että miten Linkki suhtautuu, kun se oli viettänyt vapaan mökkiviikonlopun viihdyttämässä kavereitani.

Veneillessä junnu oli kuulemma käyttäytynyt hyvin, ollut oma hurmaava itsensä ja rakastanut paljon. Nukkunut ja ollut kuin kotonaan vieraissa paikoissa. Päässyt grillaamaan ja leikkimään kahden koiran kanssa, sekä näyttänyt koiraelämän parhaita puolia niitä kaipaaville. Junnusta pidettiin, ja oli ilo kuulla, että sille osattiin pitää kuria, eikä se kussut ketään linssiin. Muutenkin hurmaava oma itsensä, eikä ollut yhtään väsynyt reissusta, vaikka odotin kotiin puolikuollutta bortsua.

Mitä siihen mahtavaan maanantaihin taas tulee, niin huh huh. Vähän keskipäivän helteiden jälkeen luut raahattiinkin nurmikentälle, jossa oli kaikkien onneksi varjoa. Katjalla oli mukanaan issikat Isla ja Tuike, sekä auspai Lumo. Maija oli tullut aussiepowerilla mukaan, eli Kida ja Nauru kurkistelivat luukusta.

Linkki teki ekassa setissä vaan kevyttä höntsäilyä, pikkuisen perusasentoa, seuruuta ja muuta diipadaapailua. Myös paikkamakuun se teki muiden kanssa rivissä, palkkailin sitä kohtuu tiheästi (ei välttämättä olisi tarvinnut) rauhallisesta makuusta. Lopun kaiken palkkailin sitä, että odotteli rauhassa häiriöstä huolimatta. Toiseen settiin Linkki teki liikkuroidun alokasluokan, joka sai meikäläisen karvat nousemaan pystyyn. Koitin kertoa Maijalle, ettei se osaa! Se on pentu vasta, eikä sille ole koskaan tehty mitään tuommoista. Onneksi kitinöitäni ei otettu huomioon ja Linkki sai tehdä liikkuroidun alon lyhennetyllä seuruulla.


Luoksepäästävyydessä se oli ihan valmis rakastamaan Maijaa, mutta toisella kertaa jäi aloilleen ja tämä hoidettiin loppuun nätisti namiavulla.

Vapaassa seuruussa Linkki oli oma tavallinen superitsensä. Käännöksessä se vaan hieman aukesi ja meinasi jättää viimeisen perusasennon hakematta. Muuten se oli mainio.

Liikkeestä maahanmenossa annoin tosi vahvan vartaloavun, vaikka koira ei olisi tarjonnut sitä. Ei meinannut nousta enää sivulle.

Luoksetulossa jäi hyvin, ja tuli nätisti. Heitti ehkä hieman liian pitkän lenkin takaa sivulle.

Liikkeestä seisominen tehtiin kahteen kertaan, kun minä aivopiereskelin ja palkkasin koiran ennakoinnista. Toisella kertaa vapautin suoraan seisomisesta.

Kokonaisuutena Maija bongasi virheitä; käskytän myöhään, en luota koiraan ja annan sille turhia apuja. No, tottahan tuo on joka sana.


Loppuilta vietettiinkin Katjan luona metsälenkkeillen ison koiralauman kanssa, ja pääsi tassukansa pulahtamaan järveenkin pariin otteeseen. Lauma toimi hyvin ja ylimääräisiltä kärhämiltä vältyttiin. Linkillä oli superhauskaa Naurun kanssa, eikä koira kadonnut uidessakaan mihinkään kauemmas.



Sen jälkeen käytiin kaupassa, ja Linkki joutui hengaamaan Kidan ja Naurun kanssa takarontissa. Kida oli täpäkkänä ja laittoi nuorukaisen kuriin. Ei hirveästi poika rehannut autossa. Kauppakäynnin jälkeen päästiinkin itse asiaan ja kohokohtaan; paskanjauhamiseen sekä grillaamiseen. Omnomnom! Kyllä maha kiitti ja mieli lepäsi, aivan mahtavia ihmisiä molemmat, mahtavia koiria ja mahtavaa ruokaa!

ps. postauksen kuvista saadaan kiittää ihanaa Maijaa!