Prinsessat ja prinssi tokoilee

Hullut koiranaiset kokoontuivat jälleen yhtenä kauniina perjantaina (6.2) yhteen pitämään hauskaa koiramaisissa merkeissä. Omien synttäreiden hulinoissa kerettiin sopimaan näkeminen Maijan kanssa ja mukavasti saatiin myös Katjakin liittymään laumoineen mukaan. Sovittiin treffit Hämeenlinnaan, Kaupunginpuiston idylisiin maisemiin. Onneksi oli aurattu kenttä.

Maija poimi meidät aamutuimaan mukaan ja kivasti aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Sää oli puolellamme, eikä ollut liian kylmä. Hetken juoruamisen jälkeen pääsimme tositoimiin. Linkillä oli hirveästi turhaa pölhöilyenergiaa, eikä se hävinnyt, vaikka koira sai juosta lumihangessa. Jopa se kaivoi minulle hangesta tölkin. Ajatuksena täysi kymppi, mutta ennen kuin kerkesin poimimaan aarteen talteen, oli viivakoodin kohdalla jo reikiä hampaista. Kiitos Linkki kultaisesta ajatuksesta ruokintasi suhteen.

Otettiin alkuun paikkamakuu ja makuun jälkeen paikkaistuminen. Päädyttiin ryhmässä keskelle. Linkki oli makuussa levoton. Sen pää pyöri ja hieman piippasin. Palkkailin koiraa hiljaisista hetkistä, eikä sen piippaaminen ollut mitenkään tauotonta. Suurimman osan ajasta se oli hiljaa. Maijan tullessa piilosta, nytkähti eläin hieman, mutta pysyi makuullaan. Otettiin heti perään lyhyt istuminen, jossa pään pyöriminen ja piippailu jatkui. Pysyi kuitenkin aloillaan, vaikka en kertaakaan palkannut.

Olen miettinyt tätä paikkamakuun piippausta, koska Linkki on tehnyt hyvin vähän ryhmäpaikkamakuuta. Muistelisin, että aikoinaan kun se Ziran kanssa makoili niin ääntä ei lähtenyt, eikä ensimmäisissä mölleissäkään. Toisissa mölleissähän sattui äksidentti, jossa toinen kisaaja rähähti Linkille ja tuijotti ahdistavasti bortsua koko ajan. Tämän jälkeen ollaan tehty koirien kanssa huomattavan vähän paikkista ja ensimmäinen kunnon kerta oli kokeenomaisissa, joissa Linkki oksensi (ja ajattelin sen piippaavan siksi). Nyt piippaukselle voisi olla syynä turha energia, vaikka koira oli huomattavasti levollisempi kuin aikaisemmin.

En sitten tiedä, mikä siitä kirvoittaa sitä ääntä. Kuvitteleeko se paikkamakuun olevan ahdistava (tähän mennessä maannut keskellä aina ja kahden koiran makuussa on levollinen, kuten myös yksin), jolloin taas voisi kuvitella, että muut koirat luo siihen paineen ja koiralla on väärä mielentila makuussa. Vai jännitänkö minä kenties paikkamakuuta liikaa ja tartutan levottomuuteni koiraan, jolloin se reagoi kuten reagoi. Miksi tämä on niin vaikeaa?

→ Käännyin kuitenkin fiksumpani puoleen. Maijan neuvosta otin onkeeni ja ajattelin opettaa bortsun makaamaan pää maassa. Muutamat treenit siitä onkin takana jo, ja hyvin hipeä mustavalkoinen otus tarjoaa pää maassa makaamista jo joitain sekuntteja. Häntä vaan tuppaa heilumaan, mutta silti mielentila on oikea. Saa nähdä kuinka kauan vie, että tämän voi viedä ulos. Toki näyttää rumalta, jos koira nostelee päätään kesken makuun tai tekee jotain muuta typerää. Tähän mennessä ollaan vain naksuteltu ja kerran olen vaatinut käskysanasta makaamaan.

Kuvasin treenailuista videotakin, mutta se on nähtävillä vain instagramissa. Tarkoituksena oli alkaa kuvaamaan enemmänkin tokovideoita, jotta näkisi kehityksen.

---

Omassa setissään sovittiin Linkin tekevän liikkuroitua treeniä, koska nyt siihen oli mahdollisuus. Pölhöilyenergiaa oli enemmän liikkeellä kuin aivoja. Liikkuroidussa seuruussa olin jähmeämpi kuin normaalisti. Jotenkin jännittää aina hieman olla fiksumman arvioivan silmän olla. Linkki reagoi (vai reagoiko?) ja teki omaa tasoaan alempana ja hukkaili ajatustaan huolella. Tosin omakaan ohjaukseni ei ollut luontevaa mihinkään suuntaan. Ei oikein saatu onnistunutta pätkää ja juoksuosuudella viimeinenkin ajatus hukkui. Tehtiin yksi onnistunut pätkä, josta palkka.

Seuraavaksi liikkeestä maahan. Koira oli aluksi hukassa, tsemppasi kyllä hyvin ja meni käskyllä maahan, mitä ei viime treeneissä suostunut tekemään kunnolla. Pysyi hyvin maassa, eikä reagoinut liikkuriin. Näytti hyvin simppeliltä ja onnistuneelta. Palkkasin pallolla.

Luoksarissa jäi hyvin, tuli ihan supervauhdilla. Viimetreeneissä hiippaili, tuli ravilla ja muutenkin epävarmasti. Nyt ei tietoakaan, ja löytyi laukkakin sieltä. Halukkaasti tuli sivulle, mutta jäi könöttämään joksikin aikaa jännittynein jaloin. Hetken kulutttua takamus painui maahan, silitin palkaksi.

Viimeisenä otettiin liikkeestä seisominen. Alussa oli jälleen hukassa ja kierroksilla. Tsemppasi hyvin mukaan, pysähtyi niiaamatta, eikä liikuttanut jalkojaan yhtään. Näppärä tyyppi. Palkkasin suoraan seisomisesta, kun oli niin kiva. Lopuksi heiteltiin hieman palloa.

Sain palautteeksi, että en edelleenkään pidä koirasta huoli liikkeiden välillä. Vaan se joutuu skarppaamaan aina itsensä ennen liikettä. Mikä on sinällään outoa, koska viimeksi kun tehtiin kokeenomaista, koira oli kokoajan hyvin messissä ja itsellä oli zen-tila. Nyt oli kuitenkin eri ääni kellossa. Taidettiin loppujen lopuksi olla molemmat yhtä ulkona.

En oikein tiedä mitä tälle pitäisi tehdä, tai pitäisikö tehdä mitään. Itse voin aina tsempata liikkeiden välejä kuntoon ja miettiä mitä ihmettä sitä lopuille tekisi. Toki voi olla, että koiralla oli vain huono päivä, kuten myös ohjaajalla. Tai sitten ollaan vaan huonoja. Mutta ainakin tietää taas, että mitä lähtee parantamaan. Ainakaan koira ei tällä kertaa oksentanut ja paikkamakuuseen meillä on suunnitelma.

Lopuksi lauman nuorimmaiset pääsivät vielä hieman painimaan ja otettiin ryhmäkuva, koska ilman sitä ei mitään olisi tapahtunut! Sen jälkeen me ihmiset pääsimme viettämään koko reissun odotetuinta, eli mäkkilounasta kera uusimpien juorujen ja rakentavien keskusteluiden keskelle. Hienoja naisia ja hienoja hetkiä, toivottavasti seuraavakin hetki tulee pian!

ps. Kiitos kuvista Maija!