Maaliskuun ekat tokot

Harvemmin olen niin sekopää, että sovin koiratreenejä työpäiville. Sattui kuitenkin niin sopivasti, että Jenni kertoi tulevansa Zira -belgin kanssa. Koska tuo mummobelgi ihmisineen kuuluvat minun suosikki koirakoihini, en voinut vastustaa. Hyvin Jenni myös puhui Jassun ja Demin paikalle. Itse hieman kauhistelin, kun kello herätti yhdeksältä, että kerkesin laittamaan kaiken valmiiksi. Bortsu oli jo intoa täynnä ennen kuin päästiin kentälle ja se olisi mielellään lentänyt koko matkat.

Kentällä annoin sen purkaa energiaa juoksemalla vielä lumisella kohdalla, ennen kuin aloin tekemään sen kanssa yhtään mitään. Linkki tunnetusti on hieman energiapiikki välillä, joten oli fiksu ratkaisu antaa sen purkaa itseään ensin. Aluksi se sai höntsäillä eteenmenoja targetille Jennin avustamana. Bortsu oli hukassa ensin ja oli sitä mieltä, että Jenni on kiva ja hän menee Jennin luo. No, sehän ei käynyt. Kuitenkin eläin hoksasi targetin kauempaa ja homma alkoi sujua. Muutama hyvä toisto arviolta kaukaisimmillaan n. 15 metristä. Hyvään suoritukseen lopetus.

teki se kivasti duuniakin

Tauolla Linkki oli kiinni. Tämän jälkeen se teki pientä seuruupätkää käännöksillä. Linkki teki hyvin. Ollaan duunailtu viimeaikoina paljoltikin käännöksiä vasemmalle ja olen kiinnittänyt enemmän ja enemmän huomiota siihen oikeaan paikkaan. Ollaan tehty nyt jonkin verran takapalkalla, sekä kainalopalkalla taaksepäin palkaten. Takapalkalla bortsu pysyy oikealla paikalla hyvin. Kainalopalkalla sen paikka seilaa, mutta se on innokkaampaa. Tiedä häntä taas kumpi olisi parempi tapa. Ehkä vain naksuttelen oikeaa paikkaa sille kuuriluontoisena seilauksen keskeltä.

mestari puuhassaan - poseeraa.

Linkin oli myös tarkoitus tehdä seisomaan jäävä, sekä maahan jäävä. Yhden kerran molemmat tässä järjestyksessä. No, koirahan ei malttanut kuunnella vaan vajosi seiso -käskyllä maahan. Hupsis. Viimeksi märkä maa oli niin ällö, ettei koira pystynyt menemään maahan ja nyt se meni kuin vettä vaan. Seuraavalla kokeilulla jäi seisomaan. En häiriköinyt seisomista enempää. Liikkeestä maahan se meni ensimmäisellä hyvin. Kiersin koiran ennen vierelle tuloa ja palkkasin maahan. Paketti oli kunnossa. Lisäksi junnu teki paikkaistumista häiriköitynä, kun Zira kutsuttiin luokse sen nenän edestä. Ensimmäisellä kerralla bortsu haksahti jekkuun ja ryntäsi Jennin luo. Toisella kertaa se pysyi hyvin, eikä edes nytkähtänyt sinne suuntaan.

meilläpäin bortsut ei pysy maassa

Liikkis sai myös hömppäillä, kiertää jalkoja, hypätä selkään, hyppiä jalan yli. Sillä oli hirmu kivaa, että kuuntelu meinasi jäädä toissijaiseksi ja paimen tehdä juttuja ennen käskyä. Pienen tauon jälkeen otettiin vielä paikkamakuu. Makasi nyt ihan kivasti ja rauhaksiin. Kentällä pörräsi auto ja sen mennessä pois häiriö oli liian suuri ja Linkki nousi istumaan. Naamasta näki, että se tajusi tehneensä virheen ja palasi heti makaamaan. Palkkasin rauhassa, kun laski itsensä hyvään mielentilaan. Ei piipannut, vaan oli nätisti.

Ryhmäkuvassa sillä oli hankalaa. Ne istuivat ensin Demin kanssa hienosti vieretysten, mutta Demin haistaessa Linkkiä nenästä, bortsu erehtyi nuuskimaan tyttöä. Komennosta nousi ja jätti rauhaan. Istui pienen välimatkan päähän ja tunnetusti unohti kuinka poseerataan. Huoh. Kyllähän se osaa vaikka ja mitä sirkustemppuja, mutta ryhmäkuvissa näyttää aina yhtä idiootilta. Demin lähdettyä päästin paimen pojan irti sekoilemaan. Ja sitä sekoiluahan riitti. Ikäänkuin junnu olisi vain padonnut kaiken energian koko treenin ajan ja nyt se sai pilistää. Onneksi se ei hauku, en halua tietää millainen konsertto siitä olisikaan lähtenyt.

Jenni otti meistä myös uuden kivan tiimikuvan!

Kaikki postauksen kuvat © Jenni! Kiitos niistä!

Prinsessat ja prinssi tokoilee

Hullut koiranaiset kokoontuivat jälleen yhtenä kauniina perjantaina (6.2) yhteen pitämään hauskaa koiramaisissa merkeissä. Omien synttäreiden hulinoissa kerettiin sopimaan näkeminen Maijan kanssa ja mukavasti saatiin myös Katjakin liittymään laumoineen mukaan. Sovittiin treffit Hämeenlinnaan, Kaupunginpuiston idylisiin maisemiin. Onneksi oli aurattu kenttä.

Maija poimi meidät aamutuimaan mukaan ja kivasti aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Sää oli puolellamme, eikä ollut liian kylmä. Hetken juoruamisen jälkeen pääsimme tositoimiin. Linkillä oli hirveästi turhaa pölhöilyenergiaa, eikä se hävinnyt, vaikka koira sai juosta lumihangessa. Jopa se kaivoi minulle hangesta tölkin. Ajatuksena täysi kymppi, mutta ennen kuin kerkesin poimimaan aarteen talteen, oli viivakoodin kohdalla jo reikiä hampaista. Kiitos Linkki kultaisesta ajatuksesta ruokintasi suhteen.

Otettiin alkuun paikkamakuu ja makuun jälkeen paikkaistuminen. Päädyttiin ryhmässä keskelle. Linkki oli makuussa levoton. Sen pää pyöri ja hieman piippasin. Palkkailin koiraa hiljaisista hetkistä, eikä sen piippaaminen ollut mitenkään tauotonta. Suurimman osan ajasta se oli hiljaa. Maijan tullessa piilosta, nytkähti eläin hieman, mutta pysyi makuullaan. Otettiin heti perään lyhyt istuminen, jossa pään pyöriminen ja piippailu jatkui. Pysyi kuitenkin aloillaan, vaikka en kertaakaan palkannut.

Olen miettinyt tätä paikkamakuun piippausta, koska Linkki on tehnyt hyvin vähän ryhmäpaikkamakuuta. Muistelisin, että aikoinaan kun se Ziran kanssa makoili niin ääntä ei lähtenyt, eikä ensimmäisissä mölleissäkään. Toisissa mölleissähän sattui äksidentti, jossa toinen kisaaja rähähti Linkille ja tuijotti ahdistavasti bortsua koko ajan. Tämän jälkeen ollaan tehty koirien kanssa huomattavan vähän paikkista ja ensimmäinen kunnon kerta oli kokeenomaisissa, joissa Linkki oksensi (ja ajattelin sen piippaavan siksi). Nyt piippaukselle voisi olla syynä turha energia, vaikka koira oli huomattavasti levollisempi kuin aikaisemmin.

En sitten tiedä, mikä siitä kirvoittaa sitä ääntä. Kuvitteleeko se paikkamakuun olevan ahdistava (tähän mennessä maannut keskellä aina ja kahden koiran makuussa on levollinen, kuten myös yksin), jolloin taas voisi kuvitella, että muut koirat luo siihen paineen ja koiralla on väärä mielentila makuussa. Vai jännitänkö minä kenties paikkamakuuta liikaa ja tartutan levottomuuteni koiraan, jolloin se reagoi kuten reagoi. Miksi tämä on niin vaikeaa?

→ Käännyin kuitenkin fiksumpani puoleen. Maijan neuvosta otin onkeeni ja ajattelin opettaa bortsun makaamaan pää maassa. Muutamat treenit siitä onkin takana jo, ja hyvin hipeä mustavalkoinen otus tarjoaa pää maassa makaamista jo joitain sekuntteja. Häntä vaan tuppaa heilumaan, mutta silti mielentila on oikea. Saa nähdä kuinka kauan vie, että tämän voi viedä ulos. Toki näyttää rumalta, jos koira nostelee päätään kesken makuun tai tekee jotain muuta typerää. Tähän mennessä ollaan vain naksuteltu ja kerran olen vaatinut käskysanasta makaamaan.

Kuvasin treenailuista videotakin, mutta se on nähtävillä vain instagramissa. Tarkoituksena oli alkaa kuvaamaan enemmänkin tokovideoita, jotta näkisi kehityksen.

---

Omassa setissään sovittiin Linkin tekevän liikkuroitua treeniä, koska nyt siihen oli mahdollisuus. Pölhöilyenergiaa oli enemmän liikkeellä kuin aivoja. Liikkuroidussa seuruussa olin jähmeämpi kuin normaalisti. Jotenkin jännittää aina hieman olla fiksumman arvioivan silmän olla. Linkki reagoi (vai reagoiko?) ja teki omaa tasoaan alempana ja hukkaili ajatustaan huolella. Tosin omakaan ohjaukseni ei ollut luontevaa mihinkään suuntaan. Ei oikein saatu onnistunutta pätkää ja juoksuosuudella viimeinenkin ajatus hukkui. Tehtiin yksi onnistunut pätkä, josta palkka.

Seuraavaksi liikkeestä maahan. Koira oli aluksi hukassa, tsemppasi kyllä hyvin ja meni käskyllä maahan, mitä ei viime treeneissä suostunut tekemään kunnolla. Pysyi hyvin maassa, eikä reagoinut liikkuriin. Näytti hyvin simppeliltä ja onnistuneelta. Palkkasin pallolla.

Luoksarissa jäi hyvin, tuli ihan supervauhdilla. Viimetreeneissä hiippaili, tuli ravilla ja muutenkin epävarmasti. Nyt ei tietoakaan, ja löytyi laukkakin sieltä. Halukkaasti tuli sivulle, mutta jäi könöttämään joksikin aikaa jännittynein jaloin. Hetken kulutttua takamus painui maahan, silitin palkaksi.

Viimeisenä otettiin liikkeestä seisominen. Alussa oli jälleen hukassa ja kierroksilla. Tsemppasi hyvin mukaan, pysähtyi niiaamatta, eikä liikuttanut jalkojaan yhtään. Näppärä tyyppi. Palkkasin suoraan seisomisesta, kun oli niin kiva. Lopuksi heiteltiin hieman palloa.

Sain palautteeksi, että en edelleenkään pidä koirasta huoli liikkeiden välillä. Vaan se joutuu skarppaamaan aina itsensä ennen liikettä. Mikä on sinällään outoa, koska viimeksi kun tehtiin kokeenomaista, koira oli kokoajan hyvin messissä ja itsellä oli zen-tila. Nyt oli kuitenkin eri ääni kellossa. Taidettiin loppujen lopuksi olla molemmat yhtä ulkona.

En oikein tiedä mitä tälle pitäisi tehdä, tai pitäisikö tehdä mitään. Itse voin aina tsempata liikkeiden välejä kuntoon ja miettiä mitä ihmettä sitä lopuille tekisi. Toki voi olla, että koiralla oli vain huono päivä, kuten myös ohjaajalla. Tai sitten ollaan vaan huonoja. Mutta ainakin tietää taas, että mitä lähtee parantamaan. Ainakaan koira ei tällä kertaa oksentanut ja paikkamakuuseen meillä on suunnitelma.

Lopuksi lauman nuorimmaiset pääsivät vielä hieman painimaan ja otettiin ryhmäkuva, koska ilman sitä ei mitään olisi tapahtunut! Sen jälkeen me ihmiset pääsimme viettämään koko reissun odotetuinta, eli mäkkilounasta kera uusimpien juorujen ja rakentavien keskusteluiden keskelle. Hienoja naisia ja hienoja hetkiä, toivottavasti seuraavakin hetki tulee pian!

ps. Kiitos kuvista Maija!