Uudella kentällä

Rasti seinään! Me käytiin viidennen kerran tänä vuonna treenaamassa jonkun kanssa. Hyvin huomaa, että oman väsymyksen ja asioiden käsittelyn jälkeen on hirveän mieltä ylentävää käydä oikeasti kentällä toisen ihmisen kanssa. Olen ollut pidempään mieltä, että jos saisin valita koira piireistä vain sen kisaamisen ja koiran kanssa olemisen ilman muita koiraihmisiä, niin olisin tyytyväinen. Ei tarvitsisi kuunnella arvostelua tai mitään muutakaan negatiivista, mitä koiramaailma tuntuu olevan hirveän täynnä. En tiedä onko se vasta viimeisen muutaman vuoden ilmiö, vai jo pidempikestoinen, joka on noussut enemmän esiin vain nyt. En kuitenkaan pidä siitä, enkä ole halunnut hakeutua paikkakunnan koirayhteisöihin sen enempää kuin on ollut tarvettakaan. Koko vuosi ollaan enemmän ja  vähemmän treenattu keskenämme.

Eilen selailin tokokokeita ajatuksella siitä ensimmäisestä ALO1 -tuloksesta. Se kuitenkin vaatisi enemmän häiriötreeniä kuin ollaan tehty. Etenkin liikkuroitua treeniä, koska minä ahdistelen ja jäykistelen liikkuria. Joudun focusoimaan ajatukseni lähinnä vasemman ja oikean ajatteluun, sekä liikkurin kuunteluun. Itsevarmuuteni karisee huomattavasti pois toisen liikkuroidessa, etenkään, jos en tiedä miten seuruukaavio menee. Linkki ei ole koira, joka peilaa minun tunteitani niin paljoa, mitä Oca teki. Siitä kuitenkin tulee tasapainottomampi seuraaja, jos itse menen epävarmaksi. Se kupla, mihin pääsemme kahdestaan tehdessä ei ole sama kuin se, johon pitää ottaa liikkurikin mukaan.

Katja onneksi suostui lähtemään kanssamme kentälle. Linkki teki ensimmäisessä setissä alokkaan liikkeitä. Liikkuroimatonta seuruuta, pitkääkin pätkää juoksuosuudella varustettuna. Se näytti ja tuntui hyvältä. Tyyppi on alkanut pitämään ihan kunnolla paikkansa, eikä tiputellut kontaktia. Fiilis oli hyvä. Seuruun jälkeen otettiin maahan - ja seisojäävät, joissa ei niissäkään mitään ongelmaa. Halusin nostattaa hieman koiraa, joten seuraavaksi otin luoksarin. Istuminen perusasentoon oli linkkimäiseen tapaan aavistuksen hidas. Palkkasin sosiaalisella palkalla luoksarista ja siirryin kaukoihin. Ensimmäinen nousu ok, samoin maahan meno, mutta seuraavan nousun ennakoi. Käskin uudestaan maahan, mutta ennakoi taas. Kävin aloittamassa liikkeen kokonaan uudelleen vähän eri paikalta ja tällä kerta koiran korvatkin olivat mukana. Palkka leluriehulla ja siitä suoraan kapulan pitoon. Rauhallinen pito, eikä koira karannut sivulta kapulan pois oton jälkeen.

Koko setistä jäi hyvä fiilis ja tyyppi toimi kuin puolikas ajatus. Linkki pääsi nesteytyksen jälkeen lepäilemään häkkiin. Teknisesti se osaa hyvin, vire pysyy hyvin ylhäällä. kestää varmasti pitkän palkattomankin pätkän, sekä palkkautuu hyvin rapsutuksista. Pysyy myös hyvin mukana, kunhan muistan itse käskyttää sen mukaan ja huolehtia, että se pysyy mukana.

Toisen setin alkuun Linkki teki liikkuroitua seuruuta. Selkeästi huomasi, että minä jännitin liikkuroimista. Seuruu oli huomattavasti huonompi kuin keskenään tehdessä ja focus meni itselläni muuhun kuin koiran seuraamiseen. Samalla se itsevarmuus ja reippaus katosi, jolloin koira lähti edistämään ja seilaamaan vähän. Pysyi kuitenkin hyvin mukana, tiputti kontaktin paristi, mutta ei kokonaisuutena ollut kovinkaan rumaa. Itse rentoutuessani palasi Linkkikin oikealle paikalle ja teki paremmin. Eli lisää vaan liikkuroitua tekemistä.

Muisteltiin tyypin kanssa ruutua. Sillä oli kuitenkin enemmän mielessä kapuloiden hakeminen, joten jouduin lähettämään ensimmäisen kerran sen läheltä ruutuun. Hyvin Linkki kuitenkin muisti ruudun, vaikka sitä on varmastikin tehty viimeksi kolme kuukautta sitten? Vai enemmänkin. Kolme kivaa ruutuun menoa - siihen oli hyvä jättää. Link teki myös minuutin paikkamakuun Katjan treenatessa Lumoa vieressä. Hieman se katseli Lumon suuntaan, mutta ei reagoinut käskyihin.

Lopulta käytettiin treenikolmikko metsälenkillä ja onnistuttiin hukkaamaan itsemme hetkeksi metsään. Ei mennyt taas niin kuin strömsöössä, mutta ainakin treenit olivat hyvät. Asiat ovat paljon paremmalla mallilla, kuin mitä itse ajattelin.

Paluu elävien kirjoihin

En tiedä, miksi blogin kirjoittamiselle ei nykyään tunnu löytyvän miltei ollenkaan aikaa. Viimeaikoina olen pohtinut aika rankasti sitä, mihin suuntaan tahdon viedä blogia. Minusta tuskin koskaan tulee mitään kantaa ottavaa bloggaajaa, en tule tekemään tuote-esittelyitä tai muutakaan. Tähän mennessä blogi on ollut lähinnä päiväkirjamainen, johon olen listannut treenit ja joitain tapahtumia. Muistoja, joita on jälkeen päin hauska lukea.

Käytiin tokokokeessa 23.1, ja postaus on odotellut tuolla loppuunkirjoittamistaan. En ole löytänyt motivaatiota siihen, saati saanut käsiini vielä videota. Link oli hyvin vallaton ja levoton uudessa halliympäristössä. Se ei kerennyt tottua kunnolla halliin ja koira tunnetusti näkee kaiken. Meillä kuitenkin oli kivaa kehässä ja ne kohdat, missä koira oli mukana tekemisessä - se teki hyvin. Loppu menikin taas ihan pitkin seiniä. Lähinnä oltiin molemmat hyvin ulkona siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Oma jännitys pysyi kurissa, fiilis oli hyvä molemmilla kehässä ja ainakin tietää mitä pitäisi treenata lisää.

Tuomarina Ralf Björklund
Paikkamakuu 5,5 - Oli vähän levoton, piippaili pikkuisen ja kävi vinoon makaamaan.
Seuruu 0 - Keskyttyminen herpaantui alun jälkeen ihan kokonaan. Nenä vei nuorta miestä hallissa, näytti osittain hyvää ja iloista seuruuta, mutta hukkui matkasta. En itse osannut vaatia sitä kunnolla mukaan enää.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Seuruussa irtosi ja muistaakseni edisti aika reippaasti, mutta teki näppärän maahanmenon. Ei ennakoinut nousukäskyä.
Luoksetulo 9 - Omaan silmään täydellinen luoksari, istui nopeasti perusasentoon.
Noutoesineen pitäminen 0 - Piti hyvin, mutta irtikäskyllä kävi antamassa tuomarille pusun.
Kauko-ohjaus 8,5 - En muista, mikä tässä tiputti pisteitä. Olisiko häiriintynyt suoraan taakse tulevasta liikkurista.
Estehyppy 0 - Teki vanhan alokkaan hypyn näppärästi - kääntyi siis selin minuun ja hämmentyi sitten täysin koko hommasta. Itsekin jäädyin pahasti.

Kokonaisvaikutus 0 - Ei tästä sitten sen enempää. Tuomarin kommenttina lisää hallintaa, koska koira väläytteli iloista tekemistä kuitenkin joukossa.

Yhteispisteet 82, ALO0

---

Tokokokeen jälkeen ollaan nyt helmikuussa ja maaliskuussa käyty treenaamassa kahtena sunnuntaina peräkkäin.

Ensimmäisen sunnuntain setissä tehtiin ruutua ja henkilöryhmäseuruuta lisäksi yhdellä häiriökoiralla. Ruudun junnu muisti yllättävän hyvin ja löysi tiensä näppärästi sinne. Henkilöryhmässä sen keskittyminen ei herpaantunut kertakaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Toisessa setissä tehtiin nouto -  ensimmäinen meni ok, mutta toisessa koira koitti varastaa kapulalle, josta kainalokyyti autoon. Halusin päästä antamaan sille jonkun konkreettisen palautteen varastamisesta. Toisella kertaa bortsu kuitenkin hallitsi hermonsa ja teki kaksi nättiä noutoa. Sen jälkeen yksi luoksari ja sitten pätkä seuruuta.

Lopuksi bortsu pääsi hengailemaan vielä hetkeksi ihmisten pariin ja rakastamaan kaikki lähellä olevat ruttuun. Ihme sosiaalinen perhonen tuo eläinkin silloin kun ei tehdä töitä.

---

Toisissa treeneissä Linkille suurimman haasteen toi kauempana pulkkaileva lapsiperhe, joten bortsu sai ensin purkaa energiaa juoksemalla frisbeen perässä parin perusasennon jälkeen. Treeneihin lähtö jäi myöhäiselle ja heti heräämisen jälkeen meikäläinenkään ei ole mitenkään parhaimmillaan.

Toisen setin kanssa jatkettiin keskittymisharjoitteita pulkkamäen läheisyydessä. Tehtiin ensin nappulapalkalla ja kun koiran focus kesti enemmän tekemistä siirryttiin tekemään pallon kanssa. Palkkailin Linkkiä pitkästä aikaa leikkimisestä itseni kanssa, jolloin se pysyy hanskassa paremmin. Muutenkin olen liian paljon palkannut sitä heittämällä palkan poispäin itsestäni ja vielä eteenpäin, josta varmaan suurin osa edistämisestä johtuu. Nyt siirsin palkan vasempaan käteen, johon vapautan koiran.

Muuten jätettiin treenit siihen, kun oma ajatus ei kulkenut. Hetken Linkki sai hengailla hihnassa kentän laidalla ennen kuin lähdettiin pois.

---

Olen koittanut laittaa enemmän ajatusta taas tokon treenaaamiseen ja siihen mitä tarvitaan, jotta oltaisiin kesällä taas koekunnossa, kun ulkokisat alkavat. Halliin en enää tuota ilmoita, ellei nyt päästäisi treenaamaan halliin enemmän. Tosi paljon vain tarvittaisiin sellaista treeniä, mitä en yksin pysty tekemään.

Muuten ollaan käyty kerran juoksemassa ja todettu teiden olevan vielä liian liukkaita. Sitäkin enemmän käyty kävelemässä Aulangolla ja Vanajan rannassa, sekä suunnattu kulkua myös enemmän keskustaan päin. Lähinnä menty hakemaan niitä ohitustilanteita, vaikka nyt uuden unirytmin myötä ollaan aika paljon liikkeellä niihin aikoihin milloin ei muita liiku niin paljoa. Meidän elämä on taas mennyt uuden rytmin opetteluun ja kaiken rennon puuhasteluun. On aika pikkuhiljaa aktivoitua takaisin treenielämän pariin.

Kesäunilta heräilyä

Treenaamattomuus selätettiin ensimmäistä kertaa tiistaina, kun valjastin itseni ja koiran juoksuvermeisiin. Olen itse on/off -juoksija ja aina lenkille on hirmuisen hankala lähteä, kun en haluaisin roudata koiralle pantaa mukaan ja juoksuvaljaatkin ovat vähän nihkeät. Satoja tekosyitä välttää asiaa, joka on oikeasti pirun hauskaa. Läheisellä purtsilla kokeilin vähän miltä veto maistui ja maistuihan se. Linkki oli ihan liekeissä ja omakin juoksu kulki hyvin. Jatkettiin matkaa siis Vanajan rannan lenkille, jossa alustana olisi hiekkatie. Oma selkä ei kestä juoksua asfaltilla, joten ei ollut vaihtoehtoja.

Selätettyämme bortsun halun mennä uimaan Vanajaan (koska aina ennenkin on päässyt), pääsimme asian ytimeen. Valitsin hieman metsäisemmän reitin, jossa ei pitäisi tulla ihmisiä niin paljoa vastaan, sekä pystyisimme välttämään suurimmat pöräilijätkin. En tiedä miten koira reagoi niihin ollessaan "töissä". Juostiin n. 1,5km hyvällä draivilla kohtuu vauhdikaastikin. Link ei harhaillut ja pysyi haluamassani reunassa. Jotain mystistä oli myös oman kunnon kohdalla tapahtunut, sillä olen tainnut viimein oppia hengittämään juostessani. Puhuminen ja käskyjen huutelu onnistui hyvin. Kääntöpaikalla päästiin vetämään porrastreeni, jonka jälkeen juostiin samanmoinen lenkki takaisin päin. Linkin vetohalu ei loppunut, vaikka vauhti rauhoittuikin hieman alun menoa kohtaan. Syksyn ensimmäinen juoksu oli siis pelkkä plussakokemus! Tarkoituksena olisi alkaa mittaamaan enemmän aikaa/vauhtia/matkaa, kunhan saan oikean puhelimeni korjattua.

Torstaina korkattiin taas syksyn tokotreenit porukalla. Kesällä käyntimme on ollut satunnaista, lähinnä vain väsymyksestä johtuen. Nyt kuitenkin uudella tarmolla vanhojen asioiden kimppuun. Link opiskeli metallin kanssa sivulle siirtymistä ja pääsi hakemaankin sen muutamaan kertaan. Palkkailin kunnon otteesta kapulaan, koska koiralla on tapana kontaktia ottaessaan löystyttää leukojaan saaden kapulan pyörimään suussaan.

Vanhasta myös jatkettiin - projektina seuruun edistys pois. Vähän haistelin missä mennään tällä hetkellä, kun seuruuta ei olla tehty aikaihin ja mietin, voisiko oikean paikan naksuttelu poistaa edistämistä ja tehostaa lisäkisi palkkaussuuntaa. Linkillä on taas hirveä kiire eteenpäin. Huomasin sen antaessani seuruukäskyn koira oli jo kovaa tahtia menossa, vaikka perusasento onkin ihan ok paikalla. Pitänee siirtää huomio etenkin lähtöihin ja muuttaa koiran mielentilaa siinä.

Ruutuun Linkki sai juosta pidemmältä matkalta jälleen. Targettia kohden, jolla palkka oli. Pidemmältä matkalta itse epäonnistuin kiljaisemaan kannustuksen juuri ennen ruutua, joka sai bortusn hämmentymään ja palaamaan luokseni. Suorana seurauksena  se irtosi seuraavalla kertaa huonommin. (Note to myself: pidä se pääsi kiinni.) Ruudun lisäksi Linkki kokeili uutta alokkaan hyppyä vanhalla esteellä. Ongelmaa ei ollut vaikka jätin koiran kauas hypystä ja olin itsekin kaukana. Se lukitsi hypyn, tuli nätisti yli ja siinä kaikki.

Piilottelin Linkille myös nurmikkoon tunnarikapulaa. Pakko se on jostain alottaa ja mietin, että oman kapulan piilottelu eri paikkoihin voisi olla se hyvä keino ja opettaa koiralle käsky "oma", jolloin sillä on jo nenä auki, kun etsii omaa kapulaansa. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole hajuakaan siitä, miten tunnaria kannattaisi lähteä opettamaan. Olen koittanut lueskella asiasta, mutta toistaiseksi olen lähinnä yhtä isoa kysymysmerkkiä.

Link muisteli myös vanhaa selkäänhyppy-temppua, mutta bortsulla meinasi olla vauhtia liikaa ja tasapainokin hukassa, ettei kovin kauaa siellä selän päällä pysynyt. Pitääkin ottaa uudelleen treeniin moinen harjoite.

 Kahdesta alemmasta kuvasta kiitos Jassu!

BC-treenit

Keskiviikkona treffaat ihanaa narttukaksikkoa; Hoinaa&Chhainaa, sekä heidän omistajaansa Beaa. Muutaman kerran on pitänyt jo nähdä, mutta suunnitelmat ovat aina enemmän tai vähemmän kaatuneet. Nyt laitettiin tilaukseen kaunista päivää ja aamun sateiden jälkeen saatiinkin oivallinen treenisää. Kerrankin onnisti!

Linkki joutui kentän laitaan kiinni, kun rakentelin ruudun. Bea treenasi Hoinan ensin, ja nuoriherra sai kerätä lämpöä piuhassa, kun narttu kehtasi mennä hänen ruutuunsa ja noutaa (miltei hänen) kapuloitaan. Miettikää nyt mikä vääryys! Käsissäni minulla oli siis hyvin virtaa täynnä oleva junnu, joka hinkui tekemään. Ei hirveästi tarvinnut etsiskellä sitä tekemisen intoa tyypin loikkiessa tasajalkaa sivullani. Oli minulla joku suunnitelmakin, mutta onnistuin unohtamaan sen täydellisesti. Pitäisi oikeasti kirjoittaa ylös, ottaa kynä ja paperia treeniin mukaan ja tehdä vain ne asiat mitä oli suunniteltu - ei mitään muuta.

Otettiin homma seuruulla haltuun ja lähetin Linkin tyhjään ruutuun. Haki hyvin, ehkä vähän liian vasemmalle. Palkkasin ruutuun. Toistin eri matkalta tämän kolmesti ja kerran jouduin käskyttämään tyypin korjaamaan sijaintiaan. Hyvin kuitenkin löysi ruutuun ja pysyi siellä. Koitin seuruutella Linkkiä pois edistämisestä pikkuisen. Hitaassa vauhdissa se tekee paljon parempaa työtä, tarkempaa. Kävelyn nopeutuessa normaaliin käyntiin, bortsun focus menee enemmän eteenpäin ja se kiiruhtaa. Juoksussa koko pakka hajoaa. Pitäisi keksiä tähän pian joku korjaussarja. Linkki pääsi tauolle.

Seuraavassa setisä junnu sai tehdä seuruuta, yhden liikkeestä maahan jäävän, joka arpoikin seisomaan jääväksi. Mistä tämä yhtäkkinen epävarmuus? Pelotaa huisisti, kun pitäisi alkaa jo treenaamaan istumaan jäävääkin, että miten lie tuo mustavalkoinen niitä sitten sekottelee. Kerkesin valitella Bealle myös nouto-ongelmasta. Sain lainata heidän kapulaansa ja yhtäkkiä minulla olikin taas taitavasti noutava bortsu, joka ei leiki ja mählää kapulalla, ei varasta kapulalle, eikä väistä kun otan sivulta kapulan. Linkki meinasi irroittaa tosin liian aikaisin, mutta piti kuitenkin hyvin, kun erikseen käski pitämään. Kokonainen nouto tehtiin kahdesti. Jätin kapulan maahan ja seuruutin tyypin hetken matkan päähän. Ajatuksenani oli ottaa luoksari - sika kuitenkin varasti luoksarin ennen käskyä. Palautin aika ilmeettömästi Linkin takaisin paikalle ja jätin sitten narupallonkin, niin että junnun piti juosta niistä väleistä. Hirveän tahmeasti se tuli, mutta ei kuitenkaan tainnut edes ajatella ottavansa kapulaa. Linkki pääsi vielä tervehtimään Beaa vapaasti ja kovasti olisi ollut toisen namitaskussa.

Lopuksi bortsut pääsivät juoksemaan hetkeksi kentälle, mutta mustavalkoinen ei hurmannut kumpaakaan neitokaista energisyydellään.

Ja mitä henkilökohtaisella tasolla sain, niin oli ihan törkeän upeaa päästä näkemään enemmän rotua, ja juttelemaan upean ihmisen kanssa. Tällaisiä treenejä olen ehdottomasti kaivannut!

Noutokuvasta kiitos Bea!

Liikkuroituja juttuja

Torstaina lähdettiin treenaamaan vaihtuvassa porukassa. Tällä kertaa oli mukana kaksi juoksunarttua, joista toisella taitaa olla tärpit pikkuhiljaa lähellä ja yksi terierimix, joka ei pidä Linkistä. Onneksi tällaiset eivät haittaa treenejä.

ai mikä energia, hmm?

Linkin setti alkoi liikkuroidulla tekemisellä. Seisomaan jäävä - maahan jäävä - luoksari. Siitä on pitkä aika, kun Linkki on viimeksi tehnyt liikkuroitua treeniä. Vieressäni minulla oli virtaa täynnä oleva ilopallo, joka poikitti ja edisti seuruussa, mutta teki hyvän seisomaan jäävän. Malttoi myös odottaa niin kauan, että liikkuri pyysi sivulle. Palkkasin sosiaalisesti taputellen ja otin koiran hyvin mukaan siirtymään. Liikkeestä maahan jäävässä ei ollut mitään muuta ongelmaa ruman seuruun lisäksi kuin se, että Linkki meinasi ponnahtaa liikkurin "käsky"-sanasta istumaan. Luoksetulossa jätin vahingossa väärällä käskyllä ja lähdin väärällä jalalla liikkeelle, joten koira tuli mukaan. Henkinen potku takamukselle itseäni. Toinen jättö oli hyvä, valitsin matkaksi n. 20m, mutta liikkurin "käsky"-sanasta bortsu nytkähti hieman paikallaan epävarmana siitä mitä piti tehdä. Toisella kertaa kuitenkin oli korvat hyvin auki ja Linkki tuli hyvin luokse, josta se sai juosta sitten pallon perään.

Hyppyä tein yhden kokeenomaisen suorituksen ilman liikkurointia. Se meni ihan ok. Ruutua treenailin pidemmältä matkalta ja edellisten treenien epävarmuutta ei näkynyt ollenkaan nyt pidemmältä matkalta juoksennellessa. Pysäytin Linkin seisomaan ruutuun ja käskin sen maahan, sekä kerran maasta seuraamaan - jonka jälkeen superpalkka. Taidettiin edetä ruutuun lähettelyssä n. 30m pari toistoa ja sitten kerta läheltä tyhjään ruutuun. Päätin lähettää Linkin vielä vesipullomerkiltä (n. 10m ruudusta) ruutuun ja hyvin junnu löysi itsensä ruutuun. Siitä superbileet.

Murheenkryyninä oli tänään paikkamakuu. Neljän koiran rivi, juoksuisten narttujen välissä. Kaksi minuuttia, itse olin n. 20m päässä. Linkki makoili hyvin, mutta oli levoton. Ensimmäisen 30sek aikana se oli kerennyt laskemaan päänsä pariin kertaan maahan ja kääntelemään hieman päätään. Minuutin kohdalla se vaihteli lonkalta toiselle pari kertaa, ennen kuin laski pään maahan hetkeksi. Rauhoittui kovin loppua kohden. Rivissä tuntui olevan muutenkin levottomuutta ja vieruskoiran pää pyöri samalla tavalla, sekä toinen narttu makasi vinossa. Linkki ei kuitenkaan piipannut, eikä näyttänyt ahdistuneelta. Luulen, että sillä oli vain liikaa energiaa työpäivän jälkeen, eikä se olisi malttanut rauhottua paikalleen.

Linkki sai myös ensimmäistä kertaa näyttelyhihna ja pantacombon kaulaansa. Minun kanssani paimen suostuu juoksemaan hyvässä kontaktissa, mutta kokeiltiin vieraalla esittäjällä. Aikansa kun Pauliina Linkin kanssa töhötti sai kaksikko aikaan ihan kivaa ravausta ja pari hyvää seisotustakin. Ehkä tuo "näyttelypuudeli" pääsee vielä tänä kesänä mätsäreihin. Pakko kai sen kanssa on alkaa myös miettimään sitä pakko-H:ta ja tulevia näyttelyitä, niin kaipaa tuo tokoeläinkin treeniä näyttelyhommiin.

Pääsipä Linkki heittämään talviturkkinsakin torstaina, kun mentiin porukalla uittamaan koiria. Tosin, bortsulle kaikista vaikeinta oli se, kun muille heiteltiin hänen järveensä keppejä etc, joita hän ei saanut hakea.

Kiitos Jassulle tokokuvista! Näyttelykuvat olen ottanut itse.

Hyviäpahojatreenejä

Mikä treeneissä oli hyvää: Paikkamakuu, hyppy, jäävät
Mikä treeneissä oli huonoa: Ruutu + yleinen oleminen

Aloitetaan huonoista: Linkistä on tullut pieni sikapossu. Olen arvostanut koirassa aina pientä röyhkeyttä ja kannustanut bortsua olemaan röyhkeä. Tänään kuitenkin se kehtasi karata käskyn alta toisen koiran pallon perään. Kirosanoja karjuessani bortsu ei kuitenkaan lähtenyt haastamaan pallosta, vaan luimuili muuten vain. Kävin hakemassa eläimen pois kentältä sadatellen ja kainalokyydillä. Sen jälkeen bortsu treenasikin sitä, miten käskyn alta ei lähdetä, vaikka tennispallo pomppisi likimain päin näköä. Nopeasti juttu meni perille.

Linkillä oli myös tuhottomasti energiaa ja se pieni seuruupätkä mitä yritettiin tehdä oli silkkaa keulimista ja poikittamista. Huh huh, sanon minä.

Ruutu taas. Tyhjään ruutuun lyhyeltä matkalta se menee hyvin, hakeutuu loistavasti likimain keskelle ruutua. Pidemmällä matkalla tein niin, että lähetin koiraa targertille. Se lähti hyvin, mutta epävarmuus iski. Uudella käskyllä löysi ruutuun. Helpotin matkaa huomattavasti, mutta taas himmaili - teki kuitenkin itsenäisen ratkaisun juosta vielä eteenpäin ja löysi ruudun hyvin. Kerran hihkaisin "jes" liian aikaisin ennen ruutua ja lisäsin vaan koiran epävarmuutta tekemisestään. Täytyy ottaa nyt kuureittain juoksemista ruudulle pidemmältä matkalta, ettei jumahdeta lyhyelle matkalle.

Mitä niihin hyviin tulee, niin: Hyppyä tehtiin nyt hieman yli Linkin säkäkorkeuden kokoisena. Ennen se ei ole suostunu (/uskaltanut) hypätä, jos hyppy on ollut täyskorkuinen. Voi johtua siitä, ettei se tiedä mitä esteen takana on, kun ei kunnolla näe sinne. Nyt se kuitenkin hyppäsi hyvin, haki tarpeksi etäisyytä hyppyyn ja oli muutenkin bueno. Tein yhden kokonaisin liikkeen, mutta enemmän palkkailin hyvästä pysähdyksestä esteen taakse.

Otettiin paikkamakuu, ennen kuin yksi treenitovereista lähti. Linkki rivin keskelle narttujen väliin, joista toisella oli juoksut. Vähän arvelutti, mutta päätin kokeilla. En vaatinut päätä maahan, koska koira oli hyvässä mielentilassa. Linkkiä häiritsi hieman se, että liikkuroin liikkeen, ja se taisi mennä jollain sanalla maahan valmiiksi. Pitäisi saada joku muu liikkuroimaan, niin voisi keskittyä omaan suoritukseen. Jäi kuitenkin hyvin ja suoraan maahan. Poistuin koiran luota n. 25m päähän (koska en muista mikä oikea matka olikaan), ja annoin maata täyden 2min. No, vesisadehan rankkeni ja vierustoverit - kuten Linkkikin alkoivat näyttää enemmän uimassa käyneiltä. Kuitenkin bortsu katsoi kerran taakseen (haukahtiko koira vai kuuluiko kovaääninen auton ääni - en muista) ja muuten sen focus oli edessä päin - minussa. Se ei myöskään reagoinut, kun liikkuroin ohjaajat takaisin ja nousi sivulle hyvin. Palkkasin sen ruhtinaalisti. Koko 2min koira makasi hiljaa, rivin keskellä. Uusi erävoitto! (Alkoi vain tuntumaan, ettei mitään ongelmaa edes ole ollut, vaan olen kuvitellu sen)

Paikkiksen jälkeen tein sateessa (kerrankin) märkää maata ja paskaa ilmaa hyödyntäen jäävät. Ensin seisomaan jäävän ja sitten maahan jäävän. Niissä ei ollut mitään ongelmaa, muuta kuin liian innokas seuruu. Pitäisi saada tehtyä sille jotain, kunhan vain keksisi mitä. Muuten täysin antoisat treenit.

Käveltiin vielä kotiinpäin juoksunartun kanssa ja onnea on koira, joka ei reagoinut juoksuihin mitenkään. Nartun tärpit tosin eivät olleet lähelläkään, mutta ihanaa omistaa koira, joka on tasapainoinen ja järkevä. Pelkäsin urosta otaessani jotain 24/7 kiimassa olevaa höyrypäätä, mutta kerta toisensa jälkeen jaksaa tuo mustavalkoinen rakkauspiski yllättää omistajansa.

Tähtiä tavoitellen

Saako hehkuttaa? No ehkä ihan vähän vain. Treenit olivat tänään hiekkakentällä, saa oli ensin pilvinen ja lopuksi kuitenkin saatiin vesisade niskaan. Ei onneksi kovinkaan raju, mutta sade kuin sade.

Aloitettiin Linkin treeni kaukoilla. Tavoitteena saada yksi nätti maasta seisomaan vaihto häiriössä. Linkki valuu hyvin nopeasti epävarmuutaan tai liikauttaa vähintään takajalkaa eteenpäin, jolloin sarjan jatkaminen on koiran kannalta vaikeampaa. Jumppasin ensin sivulla istu-maahan vaihtoja, joita ei olla tehty ties kuinka pitkään aikaan. Hyvin se kuitenkin teki ja vajosi maahankin nätisti. Yritin nostaa sitä ensin n. 5m välimatkalta seisomaan, mutta epävarmuus raastoi nuorta koiraa. Lyhyemmältä matkalta se nousi nätisi ilman askelta. Pitää siis treenata vielä enemmän ja enemmän vaihtoja kotona ja viedä niitä pikku hiljaa sitten ulos. Sisällä Linkki tekee nätisti vaihdot, mutta sortuu nopeasti sähläämiseen.

Otin sen kanssa luoksaria. Ensimmäisellä jätöllä koira nousi pompahdellessani kutsupaikalle ja tuli luokse. Palautin alkuun ja namiavulla autoin takamuksen maahan. Tuskin Linkki olisi tarvinnut sitä, kun toinen luoksari ilman namiapua ja takamus löysi edelleen maahan nopeast ja hallitusti. Linkki tuli myös pitkästä aikaa laukalla luokse. Olen jotenkin onnistunut rikkomaan varmaan liikaa vaatimalla luoksaria hitaampaan. Nyt ei kuitenkaan ollut sitä ongelmaa näkyvissä.

Tehtiin myös ruutua - lähetin koiran tyhjään ruutuun ja käskin pysähtymään, josta palkka. Linkki löysi hyvin 2-10m matkalta ruutuun ilman ongelmia. Sillä on selkeästi jo idea mitä sen pitää tehdä. Täytyy seuraavalla kerralla tehdä pidempää matkaa targetilla muuttaa hieman treenisysteemiä siihen, että koira tekee itse ratkaisuja. Nyt ruutu on jo ideatasolla okei, mutta suoritus vaatii paljon varmuutta.

Linkki tauotteli hetken aikaa ja palatiin hypyn ihmeelliseen maailmaan. Ei varastanut, mutta menohaluja oli. Kuitenkin hyppäsi ensimmäisellä käskyllä yli empimättä. Koira jää minun makuuni liian lähelle hyppyä, joka korjaantuisi targetilla. Nyt kuitenkin seisominen oli varmempaa ja pystyin tulemaan pari kertaa koiran vierelle palkkaamaan sen ilman tassujen liikehdintää. Silkkaa voittoa siis.

Ruutua myös toiseen settiin. Pari kivaa irrotelua lyhyeltä matkalta. Nyt näkyi jo epävarmuus ruutuun menossa, kun tyhjille meni. Kokeili olisiko okei jäädä ruudun etukulmaan, mutta uudella käskyllä haki takareunaa hyvin. Ei kuitenkaan tarjonnut kiertoa tai mitään muutakaan.

Linkki teki jäävien erottelun - yksi seisomaan jäävä, ja sen jälkeen heti maahan jäävä. Molemmat puhtaita. En nähnyt, että olisi hiipinyt seisomaan jäävässä perään, ja pysyi paikoillaan, vaikka kiersin koiran. Tähän lisäsin vielä luoksarin, josta palkkana hyvän istumisen jälkeen frisbeen heitto.

Treeneistä jäi hirveän hyvä fiilis. Etenkin kun paikalla oli vielä juoksunarttu ja koira toimi normaalisti. On onnea uros, joka kestää myös juoksuisen nartun läheisyyden ja tekee töitä antaamuksella tuollaisessakin tilanteessa. Treenikentältä kotiin käveltiin myös juoksunartun kanssa, eikä Linkin käytös poikennut juuri ollenkaan normaalista. Onnea on tuollainen koira. <3

 Kuvista kiitos Jassu!

Koska välitän

Meidän treenit oli kohtuullisen mielenkiintoiset tällä kertaa. Harvemmin meitä on kentältä ajettu ulos, mutta nyt oli epäkohtelias naisihminen ilmoittamassa kuinka kenttä on varattu heille. Toki pahoittelimme ja keräsimme itsemme kasaan siirtyäksemme seuraavaan paikkaan. Jäi vähän huono maku suuhun koko hommasta, mutta onneksi mahduttiin kaikki samaan autoon. Vaihdettiin siis kiltisti kenttää ja uudelleen ruudut ja esteet kasaan.

Tämän päivän treenissä oli ehdottomasti parasta se, että pääsin kokeilemaan kahta Linkkiin verrannollisesti erilaista koiraa. Pääsi leikkimään ja kokeilemaan erilaisia persoonia. On aina hirveän mielenkiintoista kokeilla muiden koiria ja katsoa osaako vielä lukea niitä. Kyllä omakin puhti meinasi loppu kahden erilaisen koiran kanssa treenatessa. Mukavia tyyppejä molemmat.

Linkin settiin kuului kuitenkin tänään hyppy. Ei mennyt ensimmäisellä käskyllä yli (oranssi puoli), mutta seuraavalla teki ihan hyvän toiston. Pysäyttelin sitä hypyn taakse ja hyppyytin myös toisesta suunnasta (tumma puoli) palkaten ylimenosta pallolla saadakseni koiraa hieman pidemmälle. Pysäyttelin sitä myös satunnaisesti hypyn taakse. Toistoja ei ollut kovinkaan paljon. Pitäisi enemmän tehdä sitä häirittynä seisomista, koska koira lähtee herkästi liikkumaan stop-käskyn jälkeen.

Tehtiin setti ruutu-treeniä targetilla 6x, matkaa n. 5-15m ja ilman targettia kahdesti n. 5m matkalta. Pysäytin koiran stop-käskyllä ja palkkasin sen ruuuun. Sen jälkeen sai juosta vielä targetille.

Linkki sai levätä hetken, jonka jälkeen tehtiin liikkuroitu seuruu. Mokasin itse ensin kääntymällä oikea-käskyllä vasemmalle. Kunnon black out. No, liikkuroitu seuruu ei mennyt niin hyvin kuin olin ajatellut. Linkki edisti ja hukkasi itsensä vähäksi aikaa oikealle, sekä vasemmalle käännöksessä ja täykkärissä alkoi edistää. Toisaalta, seuruuta on hinkattu hirveästi, mutta ehdottomasti liikkuroitua treeniä pitäisi tehdä enemmän, jotta oppii itse kuuntelemaan käskytystä ja reagoimaan siihen. Uusi tai harvaan tehty asia jännittää aina.

Uutisena omasta elämästä sen verran, että sain kirjoitettua työsopparin, joka tietää koiramaiseen elämään vapaita viikonloppuja. Ehkä mahdollisesti autoa, sekä ainakin elintason nousua. Linkille lähti myös tilaukseen paketti Petenkoiratarvikkeelta. Junnu on myös ansioitunut opiskelukoira ja ollaankin vietetty yhdessä hetkiä ulkona koiran ollessa vapaana varhtimassa selustaani ja minun laskiessa lukiomatikkaa. Hyvää seuraa tuo mustavalkoinen.

Sain myös tänään kiittää onneani sosiaalisesta koirasta, sillä avatessani kerrostalon alaovea koiraa tuli silittelemään aikuinen nuori mies. Valistin hieman järkyttyneenä häntä siitä, kuinka ei ikinä, koskaan, milloinkaan saa silittää vierasta koiraa ilman lupaa. Kerroin myös, kuinka mies saa kiittää onneaan, että koirani on kiltti. Hän ei ollut tajunnut yhtään moista vaaraa ja pyysi myös anteeksi. Ilmeisesti vielä löyty ihmisiä, jotka eivät osaa varoa koiraa tai tiedä miten niiden kanssa käyttäydytään, koska tämäkin henkilö lähestyi provosoivasti ylhäältä päin koiraa. Onneksi Linkki ei reagoi minun säikähdykseeni ja on muutenkin ystävällinen tyyppi.

Erävoitto!

Tämä päivä toi mukanaan jälleen uuden työpäivän, sekä uuden rytmin. Nyt muutaman päivän työt ajoittuvat päivän ja illan sijasta aamuun, joten jouduin kääntämään koko unirytmini ympäri. Hehe, olipas mukava herätä aikaisin aamulla ja tehdä aamutoimet rauhassa. Rakastan hitaita aamuja ja nyt sain nauttia sellaisesta. Kevyen työpäivän jälkeen (vaikkakin kävelin kotiin), päätin lähteä treenaamaan virtapallona pyörivää bortsua. En tiedä oliko sen hupulit enemmän sitä, että tulimme kerrankin molemmat samaan aikaan kotiin vai oliko sillä vain virtaa.

Urheiltiin siis treenipaikalle tyylikkäästi puolisen tuntia alkamisajankohdasta myöhässä. Ei ilmeisesti kuitenkaan oltu menetetty kovinkaan paljoa treeneistä. Kerrankin joku muu laittoi ruudun pystyyn ja sain keskittyä hetken hengähtämään. Meinasi olla virta lopussa. Päätin tyhjentää ruudun ympäristöön koko treenireppuni häiriöksi, joten sieltä löytyi kaikesta narupalloista alkaen, kapuloiden kautta vesipulloon ja sieltä hanskoihin. Vähän haastetta elämään. Linkin focushan meinasi olla pallossa ja se kerkesi kerran karkaamaankin tennispallon luo.  Ärähdys ja koira takaisin haltuun, sekä pallo kauemmas.

Itse ruutuun se kyllä löysi hyvin. Ainakin targetille, kunhan malttoi kuunnella. Kielsin sitä kerran menemästä frisbeelle, joka sotki bortsun pasmat. Se ei kuunnellut ja tarjosi merkin kiertoa (vasen takalaita, logiikka?). Se ei myöskään tahtonut löytää enää targetille, kun ajatukset oli jossain niin muualla. Sain treenattua sille kuitenkin henkilöryhmää. Ensin se teki kainalopalkalla hyvää ja pitkää pujottelua, ja sen jälkeen ilman kainalopalkkaa hieman lyhempää. Kerran kontakti tipahti, mutta ei haitannut ollenkaan ihmisten puhe. Henkilöryhmä on siis mennyt huimasti eteenpäin ja tuollaisen kaikkea rakastavan pienen bordercollien on hyvin, hyvin, hyvin vaikea tehdä töitä ihanien ihmisten keskellä. Kerran vielä ruutu targetilla, ja nyt se löytyi jo hyvin.

Linkki pääsi tauolle, ja tauon jälkeen se sai yksikerrallaan hakea minulle häiriö tavarat pois. Ensin tuli pallot, sitten frisbee, hanskat, pullo, kapulat ja vasta viimeisenä juomakuppi. Bortsu pääsi jälleen ottamaan lepiä muiden koirakoiden tehdessä ja sen jälkeen tehtiin hyppyä. Linkki meinasi sikailla ja karata hypylle ensin. Sen jälkeen treenikaveri toimi hyvänä häiriönä ja istui kuvaamassa hypyn sivussa. Linkillehän istuvat ihmiset ovat jotain niin ihanaa ja se on kahdesti hypyltä meinannut singota istuvien ihmisten syliin. Nyt se kuitenkin hyppäsi hyvin. Minun mielestäni se hyppää liian lähelle hyppyä, sekä myös steppaa pysähtymiskäskyn jälkeen. Pitää ehdottomasti irrottaa hyppytreenistä pelkkä seisomiskäsky ja tehdä sitä enemmän niin, että liikun itse. Tuoda sen jälkeen hyppy takaisin mukaan. Muutenhan se on ihan hirmu pätevä. Pieni pätkä seuruuta. Suoraa, täyskäännös, käännös oikealle ja käännös vasemmalle - palkka. Sitten bortsu takaisin lepäämään.

Viimeisenä otettiin paikkamakuu. Ensimmäinen setti oli minuutin mittainen ja Linkki sai makoilla pää maassa rivin laidalla, kun naksuttelin sille sitä. Koira ei vaikuttanut ahdistuneelta, joten päätin ottaa sen rivin keskelle makaamaan. Se jäi hyvin, ei ennakoinut käskyä (liikkuroin samalla) ja jätin sen makaamaan vain "paikka" -käskyllä. En vaatinut siltä pään maahan laittoa. Koiran focus pysyi hyvin minussa. Muutaman kerran vilkaisi vierustoveria. Se kuitenkin makasi hiljaa ja rauhassa. Palkkasin 1,5min aikana kolmesti isommasta häiriöstä (yksi koira vietiin rivistä, toinen nousi istumaan/seisomaan välillä). Loppujen lopuksi pyysin sen vielä sivulle ja pidettiin superbileet. Erävoitto!

Kumpa tällaisia onnistumisia saataisiin enemmän, sillä nyt rivissä oli äänetön ja rauhallinen koira, joka ei ahdistunut tai kuikuillut muita. Tuli ihan superhyvä fiilis siitä, että sai tuollaisen (mitättömän) asian onnistumaan. Vaikka se tuntuu pieneltä, on se suuri askel meille. Nyt, kun vain pääsisi tekemään vielä enemmän paikkamakuuta ryhmässä ja hakemaan sitä oikeaa fiilistä siihen. Täytyy olla vain tarkkana koiran mielentilan kanssa, mitä siltä voi vaatia missäkin tilanteessa. Selvästi pää maassa makoilu rauhoittaa sitä, mutta sen jälkeen se pystyi myös hyvään makuuseen pää ilmassa. Ehkä tähänkin löydetään se kultainen keskitie jostain.

Kuvista kiitos Jassu!

Nurmen korkkaus

Olen hirveän laiska treenaamaan yksin. On siis saavutus, että perjantaina käytiin hömpöttelemässä nurmikentällä pitkästä aikaa. Talvihan ollaan treenattu lumessa/märällä hiekkakentälle tai vaihtoehtoisesti parkkihallissa. Nurmi oli siis uusi juttu pitkästä aikaa.

Perjantaina kopiteltiin frisbeetä, kun nuorisoa pelaili korista/jalkapalloa vieressä, autoja ja mopoja ajoi ohi, sekä satunnaisia lenkkeilijöitäkin. Linkin focus oli kokoajan minussa ja frisbeessä, eikä se meinannut vahingossakaan lähteä kenenkään muun luo. Nuorisolaumasta muutama kyllä katseli meitä kiinnostuneena. Pujoteltiin jalkojen välistä, pakiteltiin, kierrettiin maalia, ja kopiteltiin fribaa. Sellaista pikkukivaa puuhastelua, joista tuloksena oli tyytyväinen koira.

Lauantaiaamuna otin itseäni sitten niskasta kiinni ja pakkasin treenikamat kantoon. Vielä, kun ruutu on meillä niin paras treenata sitä. Käveltiin Linkin kanssa rauhaksiin kentälle ja jätin sen käskyn alle makaamaan, kun kasailin ruudun ja vein häiriöksi noutokapulan syrjemmälle. Lisämausteena oli kaksi poikaa pelaamassa koripalloa ja satunnaista liikennettä. Ei oikeastaan mitään kummempaa.

Lähetin tyhjään ruutuun läheltä, mutta meinasi käydä kiertämässä törpön. Seuraavalla lähetyksellä löysi suoraan ruutuun. 5x targetilla + pysäytyksen, 2x tyhjään ja 4x pitkältä matkalta targetille. Kertaakaan ei eksynyt ja löysi hyvin ruudun ja maltoi pysähtyä. Tuntui jäävän kunnon palo lähteä ruutuun, kun meinasi pariin otteeseen karatakin sinne touhuamaan.

Tämän jälkeen kutsuin koiraa seuruuseen maasta, istumasta ja seisomasta. Palkka heti kainalosta, kun hakeutui oikealle kohdalle. Linkki oli täysin liekeissä ja siitä tällainen erilainen puuha oli oikein kivaa. Tähän väliin laitoin sen rauhoittumaan hetkeksi ja keräilin ruudun nippuun. Nostelin törpöt yhteen kasaan ja seuraavaksi Linkki sai treenailla kohteen kiertämistä. Palkkasin sen muutamaan kertaan heittämällä frisbeen hyvästä suorituksesta. Kuuma meinasi koiralle tulla, mutta hyvin se makasi myös hählättäen näennäisesti päämaassa. Mielentila oli hyvä, eikä pää kohottut tanteraasta ollenkaan. Taisi makoilla jonkin 30 sekuntia minun puuhastellessa kamoja kasaan. Malttoi pysyä hyvin.

Loppua kohden humppailtiin vielä pari kertaa frisbeen kanssa ja lähdettiin sitten kotiin. Lopunkaiken jäi hyvät fiilikset koko treenistä. En tällä kertaa tehnyt liikaa, enkä samoja juttuja. Pystyin pitämään hermot kurissa, vaikka treenasin yksin ja oma asennekin oli hyvä. Koiran asenteesta puhumattakaan.

Ruutuun mars!

Me ollaan muutamia päiviä nautiskeltu ylhäisestä yksinäisyydestä ja istuskeltu aamupäivästä etupihalla, grillin vieressä, kun sinne vielä paistaa aurinko. Linkki on saanut hengailla vapaana, lähinnä se on makoillut ja istunut katsellen maailman menoa. Bordercollie on nauttinut saamastaan privaattiajasta ulkona täysin siemauksin. Tänäänkin katseltiin, kun naapurin setä vaihtoi autoon renkaita. Pitää vain alkaa olemaan tarkkana, kun meidänkin rauhalliselta kotiseudulta löytyi lihapullia, joiden sisällä oli nauloja. Surullista, että tätä tapahtuu aivan meidän takapihalla. En vain ymmärrä. Onneksi vielä lähialueen koirat eivät ole menehtyneet ja puskaradio on pyörinyt kovin, jotta kaikki olisivat tarkkoja.

Lähdettiin kuitenkin tiistaina Idänpäähän treenaamaan pitkästä aikaa. Kulkeminen on ollut niin hankalaa, mutta vihdoin, kun pääsi kimppatreeneihin. Onneksi on kivoja ihmisiä, jotka huolii meidänkin tiimin kyytiinsä. Linkin matka meinasi mennä pipariksi, kun toinen koira lietsoi levottomuutta, kun lähestyttiin kenttään.

Kentällä koira seurasi hyvässä hallinnassa kolmen koiran läpi ja sain sen kiinnitettyä tolppaankin mainiosti. Linkki meinasi purkaa turhautumistaan ruohotupsuihin, mutta parilla käskyllä kuitenkin asettui aloilleen odottamaan. Kasailin ruudun ja jätin targetin sinne. Seuraavaksi koira kevyellä leikityksellä mukaan ja matkaa n. 10m ruudusta. Hyvin se löysi ruutuun. Vaihtelin matkaa ja otin pari kertaa välissä targetin pois ja pysäytin koiran ruutuun seisomaan ja palkkasin sen sinne. Tekeminen näyti varmalta ja Linkillä oli hirmu kivaa. Toivottavasti sen ruutu tulee näyttämäänkin siltä, miltä se näyttää nyt treenivaiheessa. Koira hallinnassa takaisin tolppaan.

Tauon jälkeen Linkki teki pari pätkää seuruuta siten, että itse kiemurtelin kävellessäni. Bortsu piti hyvin paikkansa, eikä edistänyt. Takapääkin tuntui tekävän kunnolla töitä, eikä vain puoliteholla. Kontakti pysyi myös hyvin. Palkkasin vielä pikkaisen enemmän taaksepäin. Tein myös tähän väliin kaksi tyhjää ruutua eri suunnista ja Linkki löysi ruutuun varmasti. Se pysähtyi hyvin.

Plätsiä aamulta.

Olin hieman tyhmä ja unohdin naksuttimen kotiin. Linkki kuitenkin teki sanallisesta vihjeestä ja palkkasanasta päämaassa makuita toisten koirien läheisyydessä kiinnittäen ollenkaan huomiota niihin. Tämän jälkeen otettiin vielä kolme noutoa, joista ensimmäisellä kerralla varasti kapulalle. Toisella kertaa pysyi hyvin, ja kolmannella vaadin vielä sivulle istumisen jälkeen pätkän seuruuta kapula suussa. Ote meinasi olla löysä, mutta tehdessään jotain muuta ei koira enää keskittynyt kapulan mälväämiseen. Pointsit Linkille tästä.

Junnu sai myös toimia assistenttina, kun purettiin ruutu ja hienosti pieni työmyyrä kantoi ruutunauhan treenirepulle saakka. Se ei myöskään häirinnyt muita koiria ja malttoi aloillaan, kun soin huomiota toiselle koiralle. Linkki chillaili vielä hihnassa, kun keskusteltiin muiden kanssa. Vältän yleensä koiran pitämistä hihnassa itseni läheisyydessä. Tänään sen piippaaminen oli kuitenkin hallittavissa, eikä omakaan hermo palanut kiinni ääntelevään koiraan. Linkkihän on muuten tosi hiljainen, mutta se vuotaa jonkin verran, ellei sille ole määrättyä tekemistä tai se on liian innoissaan.

Hihi, pätevä paimenpoika. Ja niin komea, näyttää ihan koiralta!

2v 2kk

Ryhmätreenit vol 2

Jokainen varmasti tietää sen illan, milloin on tullut valvottua hieman liina myöhään ja kello herättää, että treeneihin pitäisi mennä. Se henkinen kamppailu, minkä käyt itsesi kanssa, että pääset ylös. Huh, huh. Kävin itseni kanssa sunnuntaina sellaisen taistelun, mutta selvisin voittajana. Makasin sängyssä, ja koitin etsiä motivaation rippeita siitä, että jaksan nousta, pukea ja lähteä kentälle palelemaan. Muutaman päivän tähtien asennotkin ovat olleet sitä vastaan, olo on ollut huono, päätä on särkenyt, väsyttänyt... Sivuutin kuitenkin urhoollisesti kaikki keksimäni vastaväitteet ja revin sohvaltakin ylös sen tyypin, joka vihaa minua enemmän aamuherätyksiä. Nyt siis puhun Linkistä. Tosin tässä taloudessa joillakin muillakin on hyvät unenlahjat.

Käveltiin kentälle ja olin vielä sen verran myöhään liikkeellä, että kuljimme suorinta tietä. Normaalisti tykkään lähteä ajoissa ja kiertää hieman, jotta saan erään energiaa purettua tarpeeksi. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että bortsukin oli vielä väsynyt edellisen päivän puhteista. Koira kiinni ja ruutu rakennukseen. Linkki oli treenivuorossa ensimmäisenä ja oma mieli rauhallinen, kun tiesin koiran olevan normaalia väsympi.

Linkillä oli alkuun hankaluuksia tulla hallintaan, eikä se meinannut mitenkään asettua paikoilleen. Alkuhöntsänä tehtiin ruutua eri etäisyyksiltä aina targetille lähettäen. Pari kertaa pyysin koiraa pysähtymään ruutuun seisomaan ja kävin palkkaamassa sen vielä sinne. Ruudun kanssa ei ollut ongelmia, pitäisi vain enemmän tehdä vielä toistoja ja poistella välillä targetia. Ja muistaa tehdä eri suunnista, kun nyt ollaan jumituttu yhteen suuntaan. Koska siihen kentän laitaan ruutu on helpoin ja turvallisin rakentaa. Pitää muistaa hakea vaihtelevuuta ruututreeniin ennen kuin alkaa menemään eteenpäin.

Treeni oli tänään palkattomuustreeni. Tai treeni pelkällä sosiaalisella palkalla. Tehtiin liikkeestä seis - liikkeestä maahan - luoksari -combolla. Meinasi hieman painaa ja poikittaa seuruussa, mutta keräsi itsensä hienosti. Ei sekoittanut eri jääviä keskenään, vaan peräkkäinkin onnistui. Muistin pitää koiran siirtymissä hyvin mukana. Loppuun leikittiinkin sitten suurella riemulla ja koira sai hakea patukkaa kauempaakin.

Linkille tuli pieni tauko, ennen kuin se pääsi tekemään pää maassa makailua, kun toinen treenikaveri teki tokoa. Lentäviä palloja, kapuloita ja muuta sellaista oli menossa, mutta bortsu taipui hyvin olemukseensa. Harmillisesti ei keretty ottamaan paikkamakuuta ollenkaan tähän. Pitäisi päästä jo rivin keskelle tuomaan tuota makuuta.

Loppuun vielä videota seuruusta, sekä jäävistä. Jos vieo ei toimi, sen voi katsoa tästä.

Ryhmätokot

Oiski poiski, nyt on niin rättiväsynyt kirjuri kuin olla ja voi. Sain kasaan itseäni pönkittävän treeniryhmän, joka kokoontui tänään ensimmäistä kertaa. Pala kakkua, ihmisiä, jotka on innostuneet tokosta. Säännöllisiä treenejä ja sen sellaista. Ihan kivan oloinen ryhmä, tänään 4/6 paikalla.

Linkin treeneihin kuului tänään Katjan viihdyttäminen, kun opastin uuden kasvon paikalle. Ei mitään hajua mitä kaksikko on puuhaillut, mutta kivaa niillä näytti olevan. Tosin, milloinka Linkillä ei olisi kivaa Katjan kanssa. Ihan sama mitä Katja tekee, niin Linkki pursuaa ylitsevuotavaa rakkautta.

Linkki teki omalla vuorollaan seuruuta. Askeleen peruutuksia, askelsiirtymiä ja neliötä vasempaan ehkäistäkseen edistämistä pois. Lopunkaiken se teki ihan hyvin. Paimen sai muistella myös ruutua namialustalla. Sehän oli hirveän kiva juttu. Niin kiva, että bordercollie haukahti kahdesti ollessaan kiinni, kun joku muu meni ruutuun! Linkillä ei siis ollut ongelmia ruudun kanssa. Kerran se hukkasi ajatuksen siitä mitä teki, ja kutsuin junnun takaisin. Seuraavalla käskyllä taas suoraan ruutuun. Mikä lie aivopieru mahtoi käydä. Koitin myös huijata bortsua käskemällä sen maahan, mutta tapojensa vastaisesti se kerrankin kuunteli.

Seuraavaksi kerroin Katjalle ongelmasta nimeltä nouto. Ehei, nyt ei ole kyse siitä, etteiko junnu noutaisi. Se noutaa aivan mielellään. Varastaa kapulalle ja ties mitä. Se on viimeaikoina tehnyt sisällä kapulajumppaa. Nostanut kapulaa ja kuljetellut sitä eri paikkoihin, dunaillut samalla kaukoja. No, se on myös istunut sivulla, kun olen heilutellut kapulaa. Aloitin nytkin heiluttelulla, jolloin bortsu kyllä nyki. Palkan se sai pysyessään paikallaan. Nytkähti jokatapauksessa lentävän kapulan perään. Palautukset hyviä, mutta pitoa se saisi parantaa. Heittelin kapulaa kolmesti - yhdellä varasti suoraa kapulalle, toisella lähti noutamaan sen ennen kuin kerkesin äännähtää muuta ja kolmannella pyöräytin meitä ensin perusasennossa, ennen kuin se sai hakea.

Tehtiin Linkille kapulataivas. En tajua miten yhden ihmisen autosta löytyy likimain kymmenen erinäköistä noutokapulaa. Linkin epäonneksi se ei vain saanut noutaa yhtäkään kapulaa, vaan junnu joutui tekemään perusasentoja kapulameren keskellä. Oli muuten hirvittävän vaikeaa pienelle eläimelle, joka oli tahtonut noutaa kaikki kapulat. Lopuksi se joutui vielä tulemaan luokse kapuloiden läpi ja siitä suoriutuessaan pääsi leikkimään narupallolle. Kerran sain rääkäistä sen kunnolla pois, kun meinasi yksi kapula vahingossa eksyä suuhun.

Lisäksi tauon jälkeen Linkki sai opettaa Tiinalle hieman mitä tokoili tuollaisen helpon bortsun kanssa on. Hieman junnu meinasi vetää läskiksi, mutta eiköhän noista koulita vielä hyvä pari ja Linkki voi valaista Tiinalle tokon ihmeellistä maailmaa omalta osaltaan. Hyvin se nytkin teki paikallaoloa ja pientä seuruupätkää. On se kiva, kun se muitakin tottelee.

Seuraavat riemuhetket Linkille koitti, kun se pääsi ensin rallaamaan Karman kanssa ja sitten autoilemaan. Piipahdettiin apsilta hakemaan vähän makkaraa ja suunnattiin grillaamaan. Meidän grillaustuokio alkoi hyvin ja hienosti härveltämättä paimen jaksoi odottaa kiinni, vaikka savu ja valtava hiekkapatsas vähän kutittelivatkin nenää. Ja minäpäs oikein nohevana tyttönä sain vielä nuotionkin syttymään! Hehe! Saatiin me sinne laavulle seuraakin, kun isä kahden pojan kanssa uskaliaasti liittyi kahden hullun koiranaisen ja neljän koiran sekaan. Tiivistäessämme Katjan kanssa Linkki joutui kauemmas kiinni, kun ei sitä ihan Lumon kylkeen viitsinyt länttää. Paimen kuitenkintyytyi kohtaloonsa ja pihapatsaan tavoin se tutki maailmaa rauhallisena. Tuo koira kyllä nauttisi omasta pihasta.

On se kyllä väsynyt. Nukkuu neljä jalkaa solmussa tuhisten vieressä. Huomenna se saakin viettää vähän löysempää päivää, kun minä kiidän tienaamaan laumalle rahaa sunnuntailisien kanssa.

Kuvat © Jenni

Uusia vanhoja juttuja

Käytiin tokoilemassa kaupunginpuiston kentällä vaihtelun vuoksi. Idän treenit oli siirretty sinne oman kentän huonouden takia, joten mekin lähdettiin hakemaan onnistumisia sinne. Miksipäs sitä muuten lähtisikään treenaamaan. Tuntui kyllä hetkellisesti siltä, että treeni oli sysipaskaa ja kaikki meni mönkään, mutta normaaleista tavoistani poiketen purin treenin puhumalla kaverin kanssa, kun mokoma erehtyi kysymään maagisen kysymyksen: "No, mites teidän treenit meni?" Loppujen lopuksi treenistä löytyi kuitenkin paljon hyvääkin, jos ei lasketa sitä, että sain kahdesti koiran näpeilleni palkkauksessa.

Alkuun Linkki teki pienen pätkän seuruuta. Sen myös videoin pitkästä aikaan. Linkistä ei taida olla kuin möllitokosta kunnollinen seuruu videolla. Kaivelin vanhoja juttuja ja sieltä löytyi enimmäkseen yhden - kahden - kolmen -askeleen seuruita.. Junnulla oli virtaa ja se tuppasi hieman edistämään ja painamaan, sekä siitä johtuen poikittaakin hieman. Pitää alkaa palkata se taaksepäin. Yhden perusasennon jättää vajaaksi ja hieman hölmöilee alkuun, taisi painaa huomattavasti jalkaan. Täykkäri on edelleen ruma ja koira irtoaa siinä hieman ja hakee omaa paikkaansa hetken aikaa. Toisen pään täykkriä en näe, mutta tuskimpa se sen kauniimpi oli. Ei se kuitenkaan näyttänyt niin pahalta kuin kuvittelin. Videon oton jälkeen seuruuttelin Linkkiä vielä isolla ympyrällä kumpaankin suuntaan ja se tuntui olevan ihan hyvin mukana siinä mitä tehtiin.



Seuraavaksi Linkki sai muistella merkin kiertoa. Se on viime aikoina kierrellyt ahkerasti eri objektiivejä alkaen puista, tolpista, kylteistä, kokonaisista pienistä rakennuksista... Myös silloin, kun ajattelin naksutella Linkille merkkiä, se kiersi merkin. No, nyt paimenpoika koitti kertoa, että se on kokonaan unohtanut miten merkki kierretään. Lyhyellä matkalla onnistui kiertäminen, muutaman kerran ajatus meinasi kokonaan hukkua, kun junnu tykkäsi singota täysiä eteenpäin tai kaataa koko törpön. Toki varmasti isompi ja korkeampi objekti on helpompi hahmottaa, mutta kyllä nyt luulisi kunnolla kiertävän pienemmänkin. Oli vain hieman aivot narikassa fiilis.

Otettiin ryhmässä paikkamakuu. Linkki kahden koiran välissä. Alkuun oli sitä mieltä, että rauhoittuminen ja käskyt ovat ihan turhia ja härväsi härväämistään typerästi. Moka oli kyllä omanikin, kun en ottanut koiraa kunnolla haltuun ennen riviin siirtymistä. Kun sain koiran vihdoin kontaktiin, ei sillä ollut hirveästi aikaa hölmöillä. Meni hieman vinoon makaamaan (pitää alkaa kiinnittää huomiota) ja piippaili parikertaa, mutta makasi rauhallisena. Palkkailin sitä välissä monta kertaa ja miinuutin jälkeen kävin vapauttamassa sen hyvästä makuusta käytyäni täydessä matkassa ja palattuani takaisin. Poistuttiin rivistä hallitusti ja riehuttiin vasta kauempana.

Lopuksi Linkki sai juosta ruutuun targetille vaihtelevilla etäisyyksillä. Bortsu muisti hyvin mitä ruudulta haettiin ja teki pätkät näppärästi. Se sai myös juosta tyhjään ruutuun, jääden kyllä hyvin paljon etureunan tuntumaan. Lopuksi vielä juoksi targetille, että saatiin hyvä paikka ja fiilis ruutuun.

Lopunkaiken junnu venaili kivasti tolpassa ja sai pariin otteeseen huomauttaa siitä, että sen pitäisi muistaa olla hiljaakin siellä. Teki hyvin töitä, sekä pääsi loppujen lopuksi Katjan tyttöjen kanssa leikkimään. Tai lähinnä Linkki rääkkäsi issikoita ja Lumo Linkkiä.

Hei me hengaillaan ja opitaan uutta!

Vau. Linkin blogin lukukertoja on kertynyt jo oli 10 000! Kommentteja ei nimeksikään, mutta ehkä joku sitten kuitenkin lukee meidänkin turinoita, kun sivua pälyillään niin usein.

Tässä valmistumisen hötäkässä ehdin viettää viikon ainoan työpäivän koiramaisissa merkeissä. Aamulla suunnattiin match showhun Linnan puistoon. Linkki oli vain seuraherrana mukana opiskelemassa erinäköisiä odottamisia, kun minä taas puolestani hengasin kameran kanssa, sekä pääsin esittämään nauhakehään rakkauspojan - eli amerikanakita Jehun. On hetki siitä, kun viimeksi on nähnyt tuota poikaa, mutta Jehu muisti ja meillä oli hauskaa. Mainittavaa sijoitusta ei tullut, mutta pätevästi koira esiintyi, vaikka minä en kehässä ole varmaan puoleen vuoteen ollut. On se Jehu vaan niin ihana!

Koska kolme tuntia sateisessa mätsärissä ei mitenkään voinut riittää. Kun mennään, niin sitten mennään. Suunnattiin Katjan kyydillä Idänpään toko/arkitottistreeneihin. Linkki teki paljon perusasentoja ja muuta helppoa. Palkkailin kontaktista, koska Lumolla oli kivat palloleikit ja junnua vähän kiinnosti. Katjan vaihtaessa koiraa, keskityinkin naksuttelemaan kontaktia ja saatiin esiin se työmies, joka ei kiinnittänyt huomiota. Pari näpäkkään alkeisjäävää tehtiin myös patukalla. Linkin yhden naisen, Dianan, saapuessa paikalle tehtiin Katjan avulla pari kertaa ruutua. Ruutu on Linkille ihan vieras käsite, ei ole pieni paimenpoika koskaan nähnytkään ruutua. Katja meni ruutuun lelun kanssa ja minä lähetin koiran sinne. Ensimmäisellä kerralla junnu jäätyi vain olemaan täpäkästi perusasennossa. Lähti kuitenkin hyvin ja oli kivaa. Toistettiin vielä toiseen kertaan ja jätettiin sitten hautumaan.

Koska tokohömppäily ei maistunut, pakkasimme kamat ja vaihdoimme lajia. Esineruutua! Kävely metsään ei tuottanut ongelmia, vaikka oltiinkin jonossa toisena. Mustavalkea kunnioitti huomautuksin minun kävelylinjaani, eikä koittanut änkeä vänkeä ohi, yli ja ympäri. Joutui kiinni puuhun siksi aikaa, kun tallasimme esineruudun ja ensimmäisen koiran suorituksen. Mietin hetken, tarvisiko Linkki apuja esineruutuun, mutta totesin itsekseni, että kyllä se menee. Lähetin koiran ruutuun "Hae"-käskyllä ja Linkki oli ihan selkeästi menossa etsimään ukkoja ensin, mutta varsin nopeasti se löysi esineen ja toi hienosti. Vaihdettiin hieman kohtaa ja seuraava esine löytyi myös helposti. Seuraavien lähetysten jälkeen kuitenkaan mitään ei noussut, niin päätin palkita koiran. Se kävi kyllä merkkaamassa mm. puhelimen, muttei tajunnut tuoda sitä (hyi, ällö ja kova).  Linkki työskenteli hyvin, pysyi ruudussa mitä ihmettelin ja oli muutenkin superupea.

Toisella kertaa koira nosti myös kaksi esinettä, joista toista joutui etsimään hieman kauemmin ja otti hieman Katjasta häiriötä. Linkki sanoi "JEEE! Ukko! Ukko!" Muttei saanutkaan palkkaa, niin hyvin jatkoi työskentelyään. Ihan superkoira ja supertreeni. Treenistä jäi ihan mahtava fiilis, ja paimen pääsi juosentelemaan naislauman kanssa hetkeksi, ennen kuin joutui piuhaan välttäen mm. mutaojan ja muun uimisen. Nätisti se kulki hihnassa, vaikka muut hösäsivätkin ympärillä.

Ollaan myös hömpötelty paljon kiertämällä puita ja hyvin vastaanottavainen paimen on siunaantunut mulle. En ehkä malta odottaa sitä, että pääsen Maijan oppiin kokeilemaan taas agia.