En tiedä, miksi blogin kirjoittamiselle ei nykyään tunnu löytyvän miltei ollenkaan aikaa. Viimeaikoina olen pohtinut aika rankasti sitä, mihin suuntaan tahdon viedä blogia. Minusta tuskin koskaan tulee mitään kantaa ottavaa bloggaajaa, en tule tekemään tuote-esittelyitä tai muutakaan. Tähän mennessä blogi on ollut lähinnä päiväkirjamainen, johon olen listannut treenit ja joitain tapahtumia. Muistoja, joita on jälkeen päin hauska lukea.
Käytiin tokokokeessa 23.1, ja postaus on odotellut tuolla loppuunkirjoittamistaan. En ole löytänyt motivaatiota siihen, saati saanut käsiini vielä videota. Link oli hyvin vallaton ja levoton uudessa halliympäristössä. Se ei kerennyt tottua kunnolla halliin ja koira tunnetusti näkee kaiken. Meillä kuitenkin oli kivaa kehässä ja ne kohdat, missä koira oli mukana tekemisessä - se teki hyvin. Loppu menikin taas ihan pitkin seiniä. Lähinnä oltiin molemmat hyvin ulkona siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Oma jännitys pysyi kurissa, fiilis oli hyvä molemmilla kehässä ja ainakin tietää mitä pitäisi treenata lisää.
Tuomarina Ralf Björklund
Paikkamakuu 5,5 - Oli vähän levoton, piippaili pikkuisen ja kävi vinoon makaamaan.
Seuruu 0 - Keskyttyminen herpaantui alun jälkeen ihan kokonaan. Nenä vei nuorta miestä hallissa, näytti osittain hyvää ja iloista seuruuta, mutta hukkui matkasta. En itse osannut vaatia sitä kunnolla mukaan enää.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Seuruussa irtosi ja muistaakseni edisti aika reippaasti, mutta teki näppärän maahanmenon. Ei ennakoinut nousukäskyä.
Luoksetulo 9 - Omaan silmään täydellinen luoksari, istui nopeasti perusasentoon.
Noutoesineen pitäminen 0 - Piti hyvin, mutta irtikäskyllä kävi antamassa tuomarille pusun.
Kauko-ohjaus 8,5 - En muista, mikä tässä tiputti pisteitä. Olisiko häiriintynyt suoraan taakse tulevasta liikkurista.
Estehyppy 0 - Teki vanhan alokkaan hypyn näppärästi - kääntyi siis selin minuun ja hämmentyi sitten täysin koko hommasta. Itsekin jäädyin pahasti.
Kokonaisvaikutus 0 - Ei tästä sitten sen enempää. Tuomarin kommenttina lisää hallintaa, koska koira väläytteli iloista tekemistä kuitenkin joukossa.
Yhteispisteet 82, ALO0
Tokokokeen jälkeen ollaan nyt helmikuussa ja maaliskuussa käyty treenaamassa kahtena sunnuntaina peräkkäin.
Ensimmäisen sunnuntain setissä tehtiin ruutua ja henkilöryhmäseuruuta lisäksi yhdellä häiriökoiralla. Ruudun junnu muisti yllättävän hyvin ja löysi tiensä näppärästi sinne. Henkilöryhmässä sen keskittyminen ei herpaantunut kertakaan ympärillä oleviin ihmisiin.
Toisessa setissä tehtiin nouto - ensimmäinen meni ok, mutta toisessa koira koitti varastaa kapulalle, josta kainalokyyti autoon. Halusin päästä antamaan sille jonkun konkreettisen palautteen varastamisesta. Toisella kertaa bortsu kuitenkin hallitsi hermonsa ja teki kaksi nättiä noutoa. Sen jälkeen yksi luoksari ja sitten pätkä seuruuta.
Lopuksi bortsu pääsi hengailemaan vielä hetkeksi ihmisten pariin ja rakastamaan kaikki lähellä olevat ruttuun. Ihme sosiaalinen perhonen tuo eläinkin silloin kun ei tehdä töitä.
Toisissa treeneissä Linkille suurimman haasteen toi kauempana pulkkaileva lapsiperhe, joten bortsu sai ensin purkaa energiaa juoksemalla frisbeen perässä parin perusasennon jälkeen. Treeneihin lähtö jäi myöhäiselle ja heti heräämisen jälkeen meikäläinenkään ei ole mitenkään parhaimmillaan.
Toisen setin kanssa jatkettiin keskittymisharjoitteita pulkkamäen läheisyydessä. Tehtiin ensin nappulapalkalla ja kun koiran focus kesti enemmän tekemistä siirryttiin tekemään pallon kanssa. Palkkailin Linkkiä pitkästä aikaa leikkimisestä itseni kanssa, jolloin se pysyy hanskassa paremmin. Muutenkin olen liian paljon palkannut sitä heittämällä palkan poispäin itsestäni ja vielä eteenpäin, josta varmaan suurin osa edistämisestä johtuu. Nyt siirsin palkan vasempaan käteen, johon vapautan koiran.
Muuten jätettiin treenit siihen, kun oma ajatus ei kulkenut. Hetken Linkki sai hengailla hihnassa kentän laidalla ennen kuin lähdettiin pois.
Olen koittanut laittaa enemmän ajatusta taas tokon treenaaamiseen ja siihen mitä tarvitaan, jotta oltaisiin kesällä taas koekunnossa, kun ulkokisat alkavat. Halliin en enää tuota ilmoita, ellei nyt päästäisi treenaamaan halliin enemmän. Tosi paljon vain tarvittaisiin sellaista treeniä, mitä en yksin pysty tekemään.
Muuten ollaan käyty kerran juoksemassa ja todettu teiden olevan vielä liian liukkaita. Sitäkin enemmän käyty kävelemässä Aulangolla ja Vanajan rannassa, sekä suunnattu kulkua myös enemmän keskustaan päin. Lähinnä menty hakemaan niitä ohitustilanteita, vaikka nyt uuden unirytmin myötä ollaan aika paljon liikkeellä niihin aikoihin milloin ei muita liiku niin paljoa. Meidän elämä on taas mennyt uuden rytmin opetteluun ja kaiken rennon puuhasteluun. On aika pikkuhiljaa aktivoitua takaisin treenielämän pariin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste canicross. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste canicross. Näytä kaikki tekstit
lauantai 12. maaliskuuta 2016
sunnuntai 27. syyskuuta 2015
Kesäunilta heräilyä
Treenaamattomuus selätettiin ensimmäistä kertaa tiistaina, kun valjastin itseni ja koiran juoksuvermeisiin. Olen itse on/off -juoksija ja aina lenkille on hirmuisen hankala lähteä, kun en haluaisin roudata koiralle pantaa mukaan ja juoksuvaljaatkin ovat vähän nihkeät. Satoja tekosyitä välttää asiaa, joka on oikeasti pirun hauskaa. Läheisellä purtsilla kokeilin vähän miltä veto maistui ja maistuihan se. Linkki oli ihan liekeissä ja omakin juoksu kulki hyvin. Jatkettiin matkaa siis Vanajan rannan lenkille, jossa alustana olisi hiekkatie. Oma selkä ei kestä juoksua asfaltilla, joten ei ollut vaihtoehtoja.
Selätettyämme bortsun halun mennä uimaan Vanajaan (koska aina ennenkin on päässyt), pääsimme asian ytimeen. Valitsin hieman metsäisemmän reitin, jossa ei pitäisi tulla ihmisiä niin paljoa vastaan, sekä pystyisimme välttämään suurimmat pöräilijätkin. En tiedä miten koira reagoi niihin ollessaan "töissä". Juostiin n. 1,5km hyvällä draivilla kohtuu vauhdikaastikin. Link ei harhaillut ja pysyi haluamassani reunassa. Jotain mystistä oli myös oman kunnon kohdalla tapahtunut, sillä olen tainnut viimein oppia hengittämään juostessani. Puhuminen ja käskyjen huutelu onnistui hyvin. Kääntöpaikalla päästiin vetämään porrastreeni, jonka jälkeen juostiin samanmoinen lenkki takaisin päin. Linkin vetohalu ei loppunut, vaikka vauhti rauhoittuikin hieman alun menoa kohtaan. Syksyn ensimmäinen juoksu oli siis pelkkä plussakokemus! Tarkoituksena olisi alkaa mittaamaan enemmän aikaa/vauhtia/matkaa, kunhan saan oikean puhelimeni korjattua.
Torstaina korkattiin taas syksyn tokotreenit porukalla. Kesällä käyntimme on ollut satunnaista, lähinnä vain väsymyksestä johtuen. Nyt kuitenkin uudella tarmolla vanhojen asioiden kimppuun. Link opiskeli metallin kanssa sivulle siirtymistä ja pääsi hakemaankin sen muutamaan kertaan. Palkkailin kunnon otteesta kapulaan, koska koiralla on tapana kontaktia ottaessaan löystyttää leukojaan saaden kapulan pyörimään suussaan.
Vanhasta myös jatkettiin - projektina seuruun edistys pois. Vähän haistelin missä mennään tällä hetkellä, kun seuruuta ei olla tehty aikaihin ja mietin, voisiko oikean paikan naksuttelu poistaa edistämistä ja tehostaa lisäkisi palkkaussuuntaa. Linkillä on taas hirveä kiire eteenpäin. Huomasin sen antaessani seuruukäskyn koira oli jo kovaa tahtia menossa, vaikka perusasento onkin ihan ok paikalla. Pitänee siirtää huomio etenkin lähtöihin ja muuttaa koiran mielentilaa siinä.
Ruutuun Linkki sai juosta pidemmältä matkalta jälleen. Targettia kohden, jolla palkka oli. Pidemmältä matkalta itse epäonnistuin kiljaisemaan kannustuksen juuri ennen ruutua, joka sai bortusn hämmentymään ja palaamaan luokseni. Suorana seurauksena se irtosi seuraavalla kertaa huonommin. (Note to myself: pidä se pääsi kiinni.) Ruudun lisäksi Linkki kokeili uutta alokkaan hyppyä vanhalla esteellä. Ongelmaa ei ollut vaikka jätin koiran kauas hypystä ja olin itsekin kaukana. Se lukitsi hypyn, tuli nätisti yli ja siinä kaikki.
Piilottelin Linkille myös nurmikkoon tunnarikapulaa. Pakko se on jostain alottaa ja mietin, että oman kapulan piilottelu eri paikkoihin voisi olla se hyvä keino ja opettaa koiralle käsky "oma", jolloin sillä on jo nenä auki, kun etsii omaa kapulaansa. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole hajuakaan siitä, miten tunnaria kannattaisi lähteä opettamaan. Olen koittanut lueskella asiasta, mutta toistaiseksi olen lähinnä yhtä isoa kysymysmerkkiä.
Link muisteli myös vanhaa selkäänhyppy-temppua, mutta bortsulla meinasi olla vauhtia liikaa ja tasapainokin hukassa, ettei kovin kauaa siellä selän päällä pysynyt. Pitääkin ottaa uudelleen treeniin moinen harjoite.
Kahdesta alemmasta kuvasta kiitos Jassu!
Selätettyämme bortsun halun mennä uimaan Vanajaan (koska aina ennenkin on päässyt), pääsimme asian ytimeen. Valitsin hieman metsäisemmän reitin, jossa ei pitäisi tulla ihmisiä niin paljoa vastaan, sekä pystyisimme välttämään suurimmat pöräilijätkin. En tiedä miten koira reagoi niihin ollessaan "töissä". Juostiin n. 1,5km hyvällä draivilla kohtuu vauhdikaastikin. Link ei harhaillut ja pysyi haluamassani reunassa. Jotain mystistä oli myös oman kunnon kohdalla tapahtunut, sillä olen tainnut viimein oppia hengittämään juostessani. Puhuminen ja käskyjen huutelu onnistui hyvin. Kääntöpaikalla päästiin vetämään porrastreeni, jonka jälkeen juostiin samanmoinen lenkki takaisin päin. Linkin vetohalu ei loppunut, vaikka vauhti rauhoittuikin hieman alun menoa kohtaan. Syksyn ensimmäinen juoksu oli siis pelkkä plussakokemus! Tarkoituksena olisi alkaa mittaamaan enemmän aikaa/vauhtia/matkaa, kunhan saan oikean puhelimeni korjattua.
Torstaina korkattiin taas syksyn tokotreenit porukalla. Kesällä käyntimme on ollut satunnaista, lähinnä vain väsymyksestä johtuen. Nyt kuitenkin uudella tarmolla vanhojen asioiden kimppuun. Link opiskeli metallin kanssa sivulle siirtymistä ja pääsi hakemaankin sen muutamaan kertaan. Palkkailin kunnon otteesta kapulaan, koska koiralla on tapana kontaktia ottaessaan löystyttää leukojaan saaden kapulan pyörimään suussaan.
Vanhasta myös jatkettiin - projektina seuruun edistys pois. Vähän haistelin missä mennään tällä hetkellä, kun seuruuta ei olla tehty aikaihin ja mietin, voisiko oikean paikan naksuttelu poistaa edistämistä ja tehostaa lisäkisi palkkaussuuntaa. Linkillä on taas hirveä kiire eteenpäin. Huomasin sen antaessani seuruukäskyn koira oli jo kovaa tahtia menossa, vaikka perusasento onkin ihan ok paikalla. Pitänee siirtää huomio etenkin lähtöihin ja muuttaa koiran mielentilaa siinä.
Ruutuun Linkki sai juosta pidemmältä matkalta jälleen. Targettia kohden, jolla palkka oli. Pidemmältä matkalta itse epäonnistuin kiljaisemaan kannustuksen juuri ennen ruutua, joka sai bortusn hämmentymään ja palaamaan luokseni. Suorana seurauksena se irtosi seuraavalla kertaa huonommin. (Note to myself: pidä se pääsi kiinni.) Ruudun lisäksi Linkki kokeili uutta alokkaan hyppyä vanhalla esteellä. Ongelmaa ei ollut vaikka jätin koiran kauas hypystä ja olin itsekin kaukana. Se lukitsi hypyn, tuli nätisti yli ja siinä kaikki.
Piilottelin Linkille myös nurmikkoon tunnarikapulaa. Pakko se on jostain alottaa ja mietin, että oman kapulan piilottelu eri paikkoihin voisi olla se hyvä keino ja opettaa koiralle käsky "oma", jolloin sillä on jo nenä auki, kun etsii omaa kapulaansa. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole hajuakaan siitä, miten tunnaria kannattaisi lähteä opettamaan. Olen koittanut lueskella asiasta, mutta toistaiseksi olen lähinnä yhtä isoa kysymysmerkkiä.
Link muisteli myös vanhaa selkäänhyppy-temppua, mutta bortsulla meinasi olla vauhtia liikaa ja tasapainokin hukassa, ettei kovin kauaa siellä selän päällä pysynyt. Pitääkin ottaa uudelleen treeniin moinen harjoite.
Kahdesta alemmasta kuvasta kiitos Jassu!
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Run, run, run
Vihdoin alkaa olemaan näillä lämpötiloilla se hetki, mitä kutsutaan kevääksi. Meillä on ollut Linkin kanssa eräänlainen kesäkuntoon kamppanja menossa ja ollaan panostettukin huimasti kunnon kohotukseen ja lenkkeilyyn. Omalta osaltanihan tämä alkoi jo silloin, kun aloin tehdä rankempaa duunia. Viikottaiseen ohjelmaan on kuuluneet ravilenkit (yleensä aamupuhteiksi), leppoisammat pidemmät kävelyretket siellä täällä, sekä umpihangessa juoksentelut aina tilaisuude tullessa. Nyt hanget ovat sulaneet aikalailla kokonaan pois. Satunnaisesti ollemme käyneet heittämässä pidempää lenkkiä koiraporukalla, missä piskit ovat saaneet juoksennella omaan tahtiin. Nekin ovat mukavaa vaihtelua, koska voi samalla keskustella ja koirakin nauttii touhuamisesta muiden kanssa.
Olen korjannut omaani ja koiran ruokavaliota ja löytänyt tasapainon molempiin. Enää käsissä ei ole riukua, joka näyttää miltei eläinrääkkäystapaukselta, vaan koiralta näyttävä nuorukainen, joka kehittyy hyvää vauhtia. Sama ehkä näkyy myös itsestäni. Hetki sitten sain kuulla näyttäväni terveemmältä. Lopetettuani aktiviiharrastamisen oman lajini parissa ja annoin kuntoni vajota pohjamutiin. Etenkin metsässä asuessa oli helppo päästää koira juoksentelemaan metsiin ja löntystää itse perässä kaverin kanssa. Nyt kun muutto on tullut kaupunkiin reilu vuosi sitten, on ollut pakko kävellä enemmän. Vaikkakin tahti on edelleen ollut laiska - on siihen tullut muutos. Omaa lihaksistoanikin olen kehittänyt pikkuhiljaa, enkä ole kohta minäkään niin tuulen riepottama rantakaisla. Joten ehkä siitä terveempi vaikutelma.
Eilinen todisti taas sen, että olen saanut peruskuntoa rakennettua huisisti ylöspäin. Päätin repäistä ja lyödä koiralle vetovaljaat niskaan, sekä itselleni canicrossausvälineet ylle. Päädyttiin juoksemaan hiekkapohjalle, parempi minun kipeille nivelille, kuin koirallekin. Ja jessus sitä flowta. Juostiin varmaan kolmisen kilsaa, tarkkaa matkaa en mitannut. Koiralla oli hyvä motivaatio vetää ja yhteinen tahti löyi nopeaa. Hengitys kulki ja juoksu rullasi - ajatukset katosi päästä. Oli mukavaa painella tyhjällä rantalenkillä oikeastaan ajattelematta mitään ja katso edessä pinkovaa mustaa. Enkä piiputtanut itseäni, saati koiraa. Tajusin lopettaa ajoissa, henki kulki, vatsaan ei sattunut eikä kylkeen pistänyt. Fiilis oli aivan mahtava. Koira oli tyytyväinen ja pääsi hömpöttelemään vapaana pienen ravipalauttelun jälkeen.
Tänään käytiin myös pienellä palauttavalla kävelyllä. Olisin uskonut, että jokaista lihasta kivisti, mutta mitä vielä. Olo oli ihan superhyvä. Kun lisää vielä auringon, niin hymylle ei meinannut tulla loppua. Mitään lihasta ei särje, päinvastoin, selkäkin aukesi ikuisuusjumista hieman juoksulenkin ja kuuman suihkun ansiosta. Kehityksestähän saa aina iloita? Nyt kun huomaa, että jaksaa, niin täytyy ottaa uudestaan juoksulenkit ohjelmaan. Koiralla kun on motivaatiota, vaikka Ocan kanssa saikin tapella.
Toivottavasti tuo kevät tulee ja kuivattaa kaikki paikat. Linkki roudaa aivan järkyttävän määrän kivea sisään. En tajua miten noin niukkakarvainan koira imee hiekkaa kuin sieni. Kaiken lisäksi mustavalkoinen ei yhtään katso missä kävelee, vaan lotraa kaikki kuralätäköt läpi niin, että valkoiset sukat on ruskeat. Linkin ohjelmistoon on siis kuulunut ahkera suihkussa käynti. Lisäksi bortsu on kunnostautunut sylikoirana ja seuranpitäjänä. Aika kiva tyyppi.
Olen korjannut omaani ja koiran ruokavaliota ja löytänyt tasapainon molempiin. Enää käsissä ei ole riukua, joka näyttää miltei eläinrääkkäystapaukselta, vaan koiralta näyttävä nuorukainen, joka kehittyy hyvää vauhtia. Sama ehkä näkyy myös itsestäni. Hetki sitten sain kuulla näyttäväni terveemmältä. Lopetettuani aktiviiharrastamisen oman lajini parissa ja annoin kuntoni vajota pohjamutiin. Etenkin metsässä asuessa oli helppo päästää koira juoksentelemaan metsiin ja löntystää itse perässä kaverin kanssa. Nyt kun muutto on tullut kaupunkiin reilu vuosi sitten, on ollut pakko kävellä enemmän. Vaikkakin tahti on edelleen ollut laiska - on siihen tullut muutos. Omaa lihaksistoanikin olen kehittänyt pikkuhiljaa, enkä ole kohta minäkään niin tuulen riepottama rantakaisla. Joten ehkä siitä terveempi vaikutelma.
Eilinen todisti taas sen, että olen saanut peruskuntoa rakennettua huisisti ylöspäin. Päätin repäistä ja lyödä koiralle vetovaljaat niskaan, sekä itselleni canicrossausvälineet ylle. Päädyttiin juoksemaan hiekkapohjalle, parempi minun kipeille nivelille, kuin koirallekin. Ja jessus sitä flowta. Juostiin varmaan kolmisen kilsaa, tarkkaa matkaa en mitannut. Koiralla oli hyvä motivaatio vetää ja yhteinen tahti löyi nopeaa. Hengitys kulki ja juoksu rullasi - ajatukset katosi päästä. Oli mukavaa painella tyhjällä rantalenkillä oikeastaan ajattelematta mitään ja katso edessä pinkovaa mustaa. Enkä piiputtanut itseäni, saati koiraa. Tajusin lopettaa ajoissa, henki kulki, vatsaan ei sattunut eikä kylkeen pistänyt. Fiilis oli aivan mahtava. Koira oli tyytyväinen ja pääsi hömpöttelemään vapaana pienen ravipalauttelun jälkeen.
Tänään käytiin myös pienellä palauttavalla kävelyllä. Olisin uskonut, että jokaista lihasta kivisti, mutta mitä vielä. Olo oli ihan superhyvä. Kun lisää vielä auringon, niin hymylle ei meinannut tulla loppua. Mitään lihasta ei särje, päinvastoin, selkäkin aukesi ikuisuusjumista hieman juoksulenkin ja kuuman suihkun ansiosta. Kehityksestähän saa aina iloita? Nyt kun huomaa, että jaksaa, niin täytyy ottaa uudestaan juoksulenkit ohjelmaan. Koiralla kun on motivaatiota, vaikka Ocan kanssa saikin tapella.
Toivottavasti tuo kevät tulee ja kuivattaa kaikki paikat. Linkki roudaa aivan järkyttävän määrän kivea sisään. En tajua miten noin niukkakarvainan koira imee hiekkaa kuin sieni. Kaiken lisäksi mustavalkoinen ei yhtään katso missä kävelee, vaan lotraa kaikki kuralätäköt läpi niin, että valkoiset sukat on ruskeat. Linkin ohjelmistoon on siis kuulunut ahkera suihkussa käynti. Lisäksi bortsu on kunnostautunut sylikoirana ja seuranpitäjänä. Aika kiva tyyppi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









