Run, run, run

Vihdoin alkaa olemaan näillä lämpötiloilla se hetki, mitä kutsutaan kevääksi. Meillä on ollut Linkin kanssa eräänlainen kesäkuntoon kamppanja menossa ja ollaan panostettukin huimasti kunnon kohotukseen ja lenkkeilyyn. Omalta osaltanihan tämä alkoi jo silloin, kun aloin tehdä rankempaa duunia. Viikottaiseen ohjelmaan on kuuluneet ravilenkit (yleensä aamupuhteiksi), leppoisammat pidemmät kävelyretket siellä täällä, sekä umpihangessa juoksentelut aina tilaisuude tullessa. Nyt hanget ovat sulaneet aikalailla kokonaan pois. Satunnaisesti ollemme käyneet heittämässä pidempää lenkkiä koiraporukalla, missä piskit ovat saaneet juoksennella omaan tahtiin. Nekin ovat mukavaa vaihtelua, koska voi samalla keskustella ja koirakin nauttii touhuamisesta muiden kanssa.

Olen korjannut omaani ja koiran ruokavaliota ja löytänyt tasapainon molempiin. Enää käsissä ei ole riukua, joka näyttää miltei eläinrääkkäystapaukselta, vaan koiralta näyttävä nuorukainen, joka kehittyy hyvää vauhtia. Sama ehkä näkyy myös itsestäni. Hetki sitten sain kuulla näyttäväni terveemmältä. Lopetettuani aktiviiharrastamisen oman lajini parissa ja annoin kuntoni vajota pohjamutiin. Etenkin metsässä asuessa oli helppo päästää koira juoksentelemaan metsiin ja löntystää itse perässä kaverin kanssa. Nyt kun muutto on tullut kaupunkiin reilu vuosi sitten, on ollut pakko kävellä enemmän. Vaikkakin tahti on edelleen ollut laiska - on siihen tullut muutos. Omaa lihaksistoanikin olen kehittänyt pikkuhiljaa, enkä ole kohta minäkään niin tuulen riepottama rantakaisla. Joten ehkä siitä terveempi vaikutelma.

Eilinen todisti taas sen, että olen saanut peruskuntoa rakennettua huisisti ylöspäin. Päätin repäistä ja lyödä koiralle vetovaljaat niskaan, sekä itselleni canicrossausvälineet ylle. Päädyttiin juoksemaan hiekkapohjalle, parempi minun kipeille nivelille, kuin koirallekin. Ja jessus sitä flowta. Juostiin varmaan kolmisen kilsaa, tarkkaa matkaa en mitannut. Koiralla oli hyvä motivaatio vetää ja yhteinen tahti löyi nopeaa. Hengitys kulki ja juoksu rullasi - ajatukset katosi päästä. Oli mukavaa painella tyhjällä rantalenkillä oikeastaan ajattelematta mitään ja katso edessä pinkovaa mustaa. Enkä piiputtanut itseäni, saati koiraa. Tajusin lopettaa ajoissa, henki kulki, vatsaan ei sattunut eikä kylkeen pistänyt. Fiilis oli aivan mahtava. Koira oli tyytyväinen ja pääsi hömpöttelemään vapaana pienen ravipalauttelun jälkeen.

Tänään käytiin myös pienellä palauttavalla kävelyllä. Olisin uskonut, että jokaista lihasta kivisti, mutta mitä vielä. Olo oli ihan superhyvä. Kun lisää vielä auringon, niin hymylle ei meinannut tulla loppua. Mitään lihasta ei särje, päinvastoin, selkäkin aukesi ikuisuusjumista hieman juoksulenkin ja kuuman suihkun ansiosta. Kehityksestähän saa aina iloita? Nyt kun huomaa, että jaksaa, niin täytyy ottaa uudestaan juoksulenkit ohjelmaan. Koiralla kun on motivaatiota, vaikka Ocan kanssa saikin tapella.

Toivottavasti tuo kevät tulee ja kuivattaa kaikki paikat. Linkki roudaa aivan järkyttävän määrän kivea sisään. En tajua miten noin niukkakarvainan koira imee hiekkaa kuin sieni. Kaiken lisäksi mustavalkoinen ei yhtään katso missä kävelee, vaan lotraa kaikki kuralätäköt läpi niin, että valkoiset sukat on ruskeat. Linkin ohjelmistoon on siis kuulunut ahkera suihkussa käynti. Lisäksi bortsu on kunnostautunut sylikoirana ja seuranpitäjänä. Aika kiva tyyppi.