Kesäunilta heräilyä

Treenaamattomuus selätettiin ensimmäistä kertaa tiistaina, kun valjastin itseni ja koiran juoksuvermeisiin. Olen itse on/off -juoksija ja aina lenkille on hirmuisen hankala lähteä, kun en haluaisin roudata koiralle pantaa mukaan ja juoksuvaljaatkin ovat vähän nihkeät. Satoja tekosyitä välttää asiaa, joka on oikeasti pirun hauskaa. Läheisellä purtsilla kokeilin vähän miltä veto maistui ja maistuihan se. Linkki oli ihan liekeissä ja omakin juoksu kulki hyvin. Jatkettiin matkaa siis Vanajan rannan lenkille, jossa alustana olisi hiekkatie. Oma selkä ei kestä juoksua asfaltilla, joten ei ollut vaihtoehtoja.

Selätettyämme bortsun halun mennä uimaan Vanajaan (koska aina ennenkin on päässyt), pääsimme asian ytimeen. Valitsin hieman metsäisemmän reitin, jossa ei pitäisi tulla ihmisiä niin paljoa vastaan, sekä pystyisimme välttämään suurimmat pöräilijätkin. En tiedä miten koira reagoi niihin ollessaan "töissä". Juostiin n. 1,5km hyvällä draivilla kohtuu vauhdikaastikin. Link ei harhaillut ja pysyi haluamassani reunassa. Jotain mystistä oli myös oman kunnon kohdalla tapahtunut, sillä olen tainnut viimein oppia hengittämään juostessani. Puhuminen ja käskyjen huutelu onnistui hyvin. Kääntöpaikalla päästiin vetämään porrastreeni, jonka jälkeen juostiin samanmoinen lenkki takaisin päin. Linkin vetohalu ei loppunut, vaikka vauhti rauhoittuikin hieman alun menoa kohtaan. Syksyn ensimmäinen juoksu oli siis pelkkä plussakokemus! Tarkoituksena olisi alkaa mittaamaan enemmän aikaa/vauhtia/matkaa, kunhan saan oikean puhelimeni korjattua.

Torstaina korkattiin taas syksyn tokotreenit porukalla. Kesällä käyntimme on ollut satunnaista, lähinnä vain väsymyksestä johtuen. Nyt kuitenkin uudella tarmolla vanhojen asioiden kimppuun. Link opiskeli metallin kanssa sivulle siirtymistä ja pääsi hakemaankin sen muutamaan kertaan. Palkkailin kunnon otteesta kapulaan, koska koiralla on tapana kontaktia ottaessaan löystyttää leukojaan saaden kapulan pyörimään suussaan.

Vanhasta myös jatkettiin - projektina seuruun edistys pois. Vähän haistelin missä mennään tällä hetkellä, kun seuruuta ei olla tehty aikaihin ja mietin, voisiko oikean paikan naksuttelu poistaa edistämistä ja tehostaa lisäkisi palkkaussuuntaa. Linkillä on taas hirveä kiire eteenpäin. Huomasin sen antaessani seuruukäskyn koira oli jo kovaa tahtia menossa, vaikka perusasento onkin ihan ok paikalla. Pitänee siirtää huomio etenkin lähtöihin ja muuttaa koiran mielentilaa siinä.

Ruutuun Linkki sai juosta pidemmältä matkalta jälleen. Targettia kohden, jolla palkka oli. Pidemmältä matkalta itse epäonnistuin kiljaisemaan kannustuksen juuri ennen ruutua, joka sai bortusn hämmentymään ja palaamaan luokseni. Suorana seurauksena  se irtosi seuraavalla kertaa huonommin. (Note to myself: pidä se pääsi kiinni.) Ruudun lisäksi Linkki kokeili uutta alokkaan hyppyä vanhalla esteellä. Ongelmaa ei ollut vaikka jätin koiran kauas hypystä ja olin itsekin kaukana. Se lukitsi hypyn, tuli nätisti yli ja siinä kaikki.

Piilottelin Linkille myös nurmikkoon tunnarikapulaa. Pakko se on jostain alottaa ja mietin, että oman kapulan piilottelu eri paikkoihin voisi olla se hyvä keino ja opettaa koiralle käsky "oma", jolloin sillä on jo nenä auki, kun etsii omaa kapulaansa. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole hajuakaan siitä, miten tunnaria kannattaisi lähteä opettamaan. Olen koittanut lueskella asiasta, mutta toistaiseksi olen lähinnä yhtä isoa kysymysmerkkiä.

Link muisteli myös vanhaa selkäänhyppy-temppua, mutta bortsulla meinasi olla vauhtia liikaa ja tasapainokin hukassa, ettei kovin kauaa siellä selän päällä pysynyt. Pitääkin ottaa uudelleen treeniin moinen harjoite.

 Kahdesta alemmasta kuvasta kiitos Jassu!

Heinäkuun ensimmäiset

Säätä uhmaten - tällä kertaa lämpöaaltoa - lähdettiin treenaamaan porukalla. Oli iso ponnistus päästä sängystä ylös ja treenaamaan, kun viimeisen viikon olo on ollut heikko ja nytkin suuret lämpötilat koettelevat. Koitettiin varustautua hyvin, riittävällä vedellä ja kevyellä varustuksella suunnitelmissa tehdä kevyt treeni.

Lähdettiin kaupunginpuistoon ja pääsipä bortsu matkalla pulahtamaan Vanajassakin vatsaansa myöten. Seurassa siis entistä virkeämpi paimenkoira. Keskityttiin fiksaamaan seuruun paikkaa. Korjaussarjana lelupalkka haettuna takaa. Linkki on lenkillä opetellut hakemaan keskiselän kohdalta palkkaa, joten juttu ei ollut vieras. Seuruu suoristui huimasti jo muutamalla toistolla ja kestoakin siihen sai lisättyä. Palkkasin koiraa myös "heittämällä" palloa taaksepäin, joka sai siihen vielä enemmän virtaa.

Tehtiin hyppyä ja makusteltiin vielä nykyistä avohyppyä. Tulin tulokseen, että täytyy opettaa hyppyä uudestaan niin, että koira ajautuisi esteestä kauemmas, sillä nyt se jää hieman liian lähelle norkoilemaan, jolloin takaisin hyppy on täysin mahdoton onnistua.

kuvaajana toimi Bea, vanha kuva

Treenin loppuun tehtiin vielä kaksi noin minuutin paikkista kahdella koiralla, jossa häiriö oli kyllä kohtuullinen. Linkki oli taas jostain syystä hirveän levoton ja vaihteli lonkalta puolta, sekä laski ja nosti päätään. Mietin, että voisiko tämä käytös yhdistyä siihen, että liikkuruin treenin, jolloin koirani on epävarma siitä, mitä ohjaaja nyt höpisee. Toisaalta pohdinta tuntuu niin yksinkertaiselta, että se voisi olla mahdollinen, koska rauhallisempi tuo on ollut jonkun muun liikkuroidessa. Toki, unohdin myös arkipannan koiralle kaulaan, joka saattoi hämätä sitä. Tiedä häntä.

Täytyy jatkaa yksinään 10sek - 3min paikkiksia eri paikoissa ja katsoa, että koira pysyy rauhallisena. Koska eihän se makaamaan opi kuin tekemällä. Yksinään se on ollut rauhallinen, enkä ole koskaan ajatellut sen nousevan paikkiksesta tai lähtevän sieltä mihinkään. On vain äärettömän rumaa tuollainen vekslaaminen paikasta toiseen.

Treenin jälkeen Liikkis pääsi loikkaamaan laiturilta järveen ja kyllä junnu nauttikin. Vaikka korvat meinasivat olla hieman koristeea. On yksi asia, mitä tuo koira rakastaa yli kaiken ja se on kyllä uiminen.

Viimeviikonlopun (to-su) Linkki vietti vapaata minusta, kun tyyppi lähti hoitoon entiselle puolisolleni. Miehet nauttivat toistensa seurasta ja Linkki oli kuulemma hurmannut taas monia ihmisiä ja lisää hoitajaehdokkaita on jostain syystä ilmestynyt pilvin pimein. Luulisin siis koiran käyttäytyneen hyvin. On aina ilo kuulla kehuja omasta koirasta.

Meillä tuli myös Linkin kanssa 2v yhteiseloa täyteen kesäkuun 28 päivä. Eihän minusta koskaan pitänyt tulla bordercollien omistajaa. Enkä miellä itseäni vieläkään bortsuihmiseksi, olen enemmänkin Link-ihminen. Tekemisemme etenkin viimeisen vuoden aikana on mennyt huimasti eteenpäin ja nyt vihdoin voidaan alkaa treenaamaan tuleviakin luokkia, kun tilasin ruututamineet, ohjatun noudon kapuloita, sekä tunnarit kotiin. Iik! Pitää keksiä joku juttu tuohon tunnarin treenimiseen, sillä minulla ei ole mitään hajua miten liikettä lähtisi opettamaan.

Maanantaina meidän lauma hajoaa, kun nykyinen puoliso astuu armeijan vihreisiin. Saa nähdä, mitä bortsupojan kanssa keksitään kahdestaan.

Treenaus, ai niin mikä?

Olen kuullut urbaanilegendan siitä, kuinka koiran ilmoittaminen tokokokeeseen lisää treenin määrää vähäisestä aina jokapäiväiseen. Mutta pääsääntöisesti kuitenkin edes jonkin verran. Sain tietää meidän koepaikastamme kesäkuun alussa. Tämän jälkeen olemme treenanneet kerran kunnolla oikeasti treenaten, sekä kerran käyty mätsärissä. Muun ajan olen lähinnä käyttänyt mielikuvaharjoittelun ja jännittämisen sekaiseen pyörimiseen ilman koiraa. Toki elämä heitti kiireisen viikonkin, kun viimeisestä 28 päivästä 24 päivää olen ollut töissä ja väsymys alkoi iskeä tähänkin puurtajaan.

Maanantaina kuitenkin sain raahattua väsyneen itseni ja intopinkeän treenikoiran kentälle. Treenattiin nyt nurmikentällä, koulun vieressä. Häiriönä koripalloilevia lapsosia. Ajatuksena oli ottaa paikkamaku heti alkuun, mutta jouduttiinkin odottelemaan hirvittävän kauan viimeistä koirakkoa. Heittelin Linkille frisbeetä ja jotain muuta pientä tehtiin siinä. Sitten paikkamakuuseen. Alussa oli sählinkiä, kun yksi koira ei suostunut asettumaan riviin ja lähinnä vain huusi ja huusi. Tyyppi pois rivistä, jotta asiat saatiin etenemään. Linkki alkoi hieman rauhattomasti piippailla tässä tilanteessa. Otin kunnolla etäisyyttä rivistä ja käskin koiran rauhoittumaan kauemmas, ennen kuin tilanteen mennessä ohi, tulin takaisin riviin.

Linkki oli keskikoira kahden belgin välissä. Alkuun meille tehtiin luoksepäästävyys kertaa kaksi. Molemmilla kerroilla paimen nousi tervehtimään tuomaria, mutta ei teilannut tätä totaalisesti hyppäämällä syliin rakastamaan. Menee läpi minun kriteereistäni. Ei tarvitse olla täydellinen, mutta pitää hillitä itseään edes vähän.

Paikkamakuu, 2min. En oikein tiedä mitä sanoa. Makasi joo, ja hiljaa, mutta se kaikki oheissälä. Levoton makuu - ei siksi, että koira olisi paineessa, vaan siksi, että sillä oli kai tylsää ja se oli vähän epävarma mitä haetaan. Se tarjosi päätä maahan hetkeksi, mutta koska tästä ei tullut palkkaa, alkoi painon vaihtelu puolelta toiselle ja kehtasi se vähän koittaa ryömiä eteenpäin laskiessaan päätä maahan. Sika, mikä sika. Kuitenkin pysyi maassa, eikä kuvitellut sinällään edes nousevansa, vaikka idea tuntui olevan enemmän ja vähemmän hukassa koko koiralta. Epävarmoi sivulle nousua ja ennen lupaa oli puoli-istuva. Käskin takaisin maahan ja sieltä sivulle - tarkemmin kun miettii, niin olisi pitänyt vapauttaa makuusta.

-> Tähän on otettu korjaussarjana kuluneen viikon aikana n. 15sek-2min paikkamakuita vapauttaen maasta ja hyvästä ja rauhallisesta makuusta. Säheltää vieläkin toki sitä, mitä pitää tehdä, mutta nyt on pysynyt painon vaihtelu puolelta toiselle pois, mutta pää on mennyt ylös/alas liikettä. 

Tehtiin myös hyppyä - tai lähinnä sitä, että sinne ei karata, kun sanon "valmis". En tiedä, onko valmis sana liian lähellä sanaa vapaa tai jes, jotka ovat kumpikin meillä vapaustuskäskyjä (jes enemmän palkkaukseen liittyvä). Into ja focus hypylle olivat hyvät, ei tarvinnut arpoa meneekö yli ja pysähtyykö. Vähän meinaa stepata etutassuilla, kun palaan vierelle, mutta huomattavasti parempi.

Muuta ei sitten siinä treenissä tehtykään, kun oma väsymystaso alkoi olla hyvin korkealla. Ei tule mitään, jos koko kroppa ei ole mukana toimessa. Tiedän Linkin osaavan kaikki ALO:n liikkeet, siitä ei ole kysymys. On kysymys siitä, hallitsenko minä pääni ja koirani. Toivon jännityksen laskevan seuruun intoa hieman, jolloin koira olisi enemmän oikealla paikalla. Nyt sillä on kiire edetä, eikä pysy tahdissani. Kunhan muistan käskyttää oikein, kuuluvasti ja olla itse rauhallinen ja määrätietoinen, loistaa koira rinnallani. Minun pitää pitää tämä vene pystyssä, sillä Linkki ansaitsee ja tarvitsee tukeni.

Mieleni on ollut rauhallinen. Olen hirveä jännittäjä, mutta en ole ehtinyt tai onnistunut muodostamaan mitään hirveää painetta kokeista. Ovathan ne ensimmäiset, mutta mitä sitten jos ei saada tulosta? Ne ovat ensimmäiset virallisen, niin minulle kuin koiralle. Kaikki ei varmastikaan tule menemään putkeen. Olemme molemmat untuvikkoja asian kanssa ja oikeasti meidän ei edes pitänyt päästä kokeeseen, vaan ilmoitin Linkin lähinnä "läpällä, koska siellä on kuitenkin täyttä". Ja kappas, varapaikoilta päästiin mukaan.

Me ollaan hyviä, me ollaan tiimi. Kun me uskotaan itseemme, vaan taivas on rajana.

Liikkuroituja juttuja

Torstaina lähdettiin treenaamaan vaihtuvassa porukassa. Tällä kertaa oli mukana kaksi juoksunarttua, joista toisella taitaa olla tärpit pikkuhiljaa lähellä ja yksi terierimix, joka ei pidä Linkistä. Onneksi tällaiset eivät haittaa treenejä.

ai mikä energia, hmm?

Linkin setti alkoi liikkuroidulla tekemisellä. Seisomaan jäävä - maahan jäävä - luoksari. Siitä on pitkä aika, kun Linkki on viimeksi tehnyt liikkuroitua treeniä. Vieressäni minulla oli virtaa täynnä oleva ilopallo, joka poikitti ja edisti seuruussa, mutta teki hyvän seisomaan jäävän. Malttoi myös odottaa niin kauan, että liikkuri pyysi sivulle. Palkkasin sosiaalisesti taputellen ja otin koiran hyvin mukaan siirtymään. Liikkeestä maahan jäävässä ei ollut mitään muuta ongelmaa ruman seuruun lisäksi kuin se, että Linkki meinasi ponnahtaa liikkurin "käsky"-sanasta istumaan. Luoksetulossa jätin vahingossa väärällä käskyllä ja lähdin väärällä jalalla liikkeelle, joten koira tuli mukaan. Henkinen potku takamukselle itseäni. Toinen jättö oli hyvä, valitsin matkaksi n. 20m, mutta liikkurin "käsky"-sanasta bortsu nytkähti hieman paikallaan epävarmana siitä mitä piti tehdä. Toisella kertaa kuitenkin oli korvat hyvin auki ja Linkki tuli hyvin luokse, josta se sai juosta sitten pallon perään.

Hyppyä tein yhden kokeenomaisen suorituksen ilman liikkurointia. Se meni ihan ok. Ruutua treenailin pidemmältä matkalta ja edellisten treenien epävarmuutta ei näkynyt ollenkaan nyt pidemmältä matkalta juoksennellessa. Pysäytin Linkin seisomaan ruutuun ja käskin sen maahan, sekä kerran maasta seuraamaan - jonka jälkeen superpalkka. Taidettiin edetä ruutuun lähettelyssä n. 30m pari toistoa ja sitten kerta läheltä tyhjään ruutuun. Päätin lähettää Linkin vielä vesipullomerkiltä (n. 10m ruudusta) ruutuun ja hyvin junnu löysi itsensä ruutuun. Siitä superbileet.

Murheenkryyninä oli tänään paikkamakuu. Neljän koiran rivi, juoksuisten narttujen välissä. Kaksi minuuttia, itse olin n. 20m päässä. Linkki makoili hyvin, mutta oli levoton. Ensimmäisen 30sek aikana se oli kerennyt laskemaan päänsä pariin kertaan maahan ja kääntelemään hieman päätään. Minuutin kohdalla se vaihteli lonkalta toiselle pari kertaa, ennen kuin laski pään maahan hetkeksi. Rauhoittui kovin loppua kohden. Rivissä tuntui olevan muutenkin levottomuutta ja vieruskoiran pää pyöri samalla tavalla, sekä toinen narttu makasi vinossa. Linkki ei kuitenkaan piipannut, eikä näyttänyt ahdistuneelta. Luulen, että sillä oli vain liikaa energiaa työpäivän jälkeen, eikä se olisi malttanut rauhottua paikalleen.

Linkki sai myös ensimmäistä kertaa näyttelyhihna ja pantacombon kaulaansa. Minun kanssani paimen suostuu juoksemaan hyvässä kontaktissa, mutta kokeiltiin vieraalla esittäjällä. Aikansa kun Pauliina Linkin kanssa töhötti sai kaksikko aikaan ihan kivaa ravausta ja pari hyvää seisotustakin. Ehkä tuo "näyttelypuudeli" pääsee vielä tänä kesänä mätsäreihin. Pakko kai sen kanssa on alkaa myös miettimään sitä pakko-H:ta ja tulevia näyttelyitä, niin kaipaa tuo tokoeläinkin treeniä näyttelyhommiin.

Pääsipä Linkki heittämään talviturkkinsakin torstaina, kun mentiin porukalla uittamaan koiria. Tosin, bortsulle kaikista vaikeinta oli se, kun muille heiteltiin hänen järveensä keppejä etc, joita hän ei saanut hakea.

Kiitos Jassulle tokokuvista! Näyttelykuvat olen ottanut itse.

Hyviäpahojatreenejä

Mikä treeneissä oli hyvää: Paikkamakuu, hyppy, jäävät
Mikä treeneissä oli huonoa: Ruutu + yleinen oleminen

Aloitetaan huonoista: Linkistä on tullut pieni sikapossu. Olen arvostanut koirassa aina pientä röyhkeyttä ja kannustanut bortsua olemaan röyhkeä. Tänään kuitenkin se kehtasi karata käskyn alta toisen koiran pallon perään. Kirosanoja karjuessani bortsu ei kuitenkaan lähtenyt haastamaan pallosta, vaan luimuili muuten vain. Kävin hakemassa eläimen pois kentältä sadatellen ja kainalokyydillä. Sen jälkeen bortsu treenasikin sitä, miten käskyn alta ei lähdetä, vaikka tennispallo pomppisi likimain päin näköä. Nopeasti juttu meni perille.

Linkillä oli myös tuhottomasti energiaa ja se pieni seuruupätkä mitä yritettiin tehdä oli silkkaa keulimista ja poikittamista. Huh huh, sanon minä.

Ruutu taas. Tyhjään ruutuun lyhyeltä matkalta se menee hyvin, hakeutuu loistavasti likimain keskelle ruutua. Pidemmällä matkalla tein niin, että lähetin koiraa targertille. Se lähti hyvin, mutta epävarmuus iski. Uudella käskyllä löysi ruutuun. Helpotin matkaa huomattavasti, mutta taas himmaili - teki kuitenkin itsenäisen ratkaisun juosta vielä eteenpäin ja löysi ruudun hyvin. Kerran hihkaisin "jes" liian aikaisin ennen ruutua ja lisäsin vaan koiran epävarmuutta tekemisestään. Täytyy ottaa nyt kuureittain juoksemista ruudulle pidemmältä matkalta, ettei jumahdeta lyhyelle matkalle.

Mitä niihin hyviin tulee, niin: Hyppyä tehtiin nyt hieman yli Linkin säkäkorkeuden kokoisena. Ennen se ei ole suostunu (/uskaltanut) hypätä, jos hyppy on ollut täyskorkuinen. Voi johtua siitä, ettei se tiedä mitä esteen takana on, kun ei kunnolla näe sinne. Nyt se kuitenkin hyppäsi hyvin, haki tarpeksi etäisyytä hyppyyn ja oli muutenkin bueno. Tein yhden kokonaisin liikkeen, mutta enemmän palkkailin hyvästä pysähdyksestä esteen taakse.

Otettiin paikkamakuu, ennen kuin yksi treenitovereista lähti. Linkki rivin keskelle narttujen väliin, joista toisella oli juoksut. Vähän arvelutti, mutta päätin kokeilla. En vaatinut päätä maahan, koska koira oli hyvässä mielentilassa. Linkkiä häiritsi hieman se, että liikkuroin liikkeen, ja se taisi mennä jollain sanalla maahan valmiiksi. Pitäisi saada joku muu liikkuroimaan, niin voisi keskittyä omaan suoritukseen. Jäi kuitenkin hyvin ja suoraan maahan. Poistuin koiran luota n. 25m päähän (koska en muista mikä oikea matka olikaan), ja annoin maata täyden 2min. No, vesisadehan rankkeni ja vierustoverit - kuten Linkkikin alkoivat näyttää enemmän uimassa käyneiltä. Kuitenkin bortsu katsoi kerran taakseen (haukahtiko koira vai kuuluiko kovaääninen auton ääni - en muista) ja muuten sen focus oli edessä päin - minussa. Se ei myöskään reagoinut, kun liikkuroin ohjaajat takaisin ja nousi sivulle hyvin. Palkkasin sen ruhtinaalisti. Koko 2min koira makasi hiljaa, rivin keskellä. Uusi erävoitto! (Alkoi vain tuntumaan, ettei mitään ongelmaa edes ole ollut, vaan olen kuvitellu sen)

Paikkiksen jälkeen tein sateessa (kerrankin) märkää maata ja paskaa ilmaa hyödyntäen jäävät. Ensin seisomaan jäävän ja sitten maahan jäävän. Niissä ei ollut mitään ongelmaa, muuta kuin liian innokas seuruu. Pitäisi saada tehtyä sille jotain, kunhan vain keksisi mitä. Muuten täysin antoisat treenit.

Käveltiin vielä kotiinpäin juoksunartun kanssa ja onnea on koira, joka ei reagoinut juoksuihin mitenkään. Nartun tärpit tosin eivät olleet lähelläkään, mutta ihanaa omistaa koira, joka on tasapainoinen ja järkevä. Pelkäsin urosta otaessani jotain 24/7 kiimassa olevaa höyrypäätä, mutta kerta toisensa jälkeen jaksaa tuo mustavalkoinen rakkauspiski yllättää omistajansa.

Tähtiä tavoitellen

Saako hehkuttaa? No ehkä ihan vähän vain. Treenit olivat tänään hiekkakentällä, saa oli ensin pilvinen ja lopuksi kuitenkin saatiin vesisade niskaan. Ei onneksi kovinkaan raju, mutta sade kuin sade.

Aloitettiin Linkin treeni kaukoilla. Tavoitteena saada yksi nätti maasta seisomaan vaihto häiriössä. Linkki valuu hyvin nopeasti epävarmuutaan tai liikauttaa vähintään takajalkaa eteenpäin, jolloin sarjan jatkaminen on koiran kannalta vaikeampaa. Jumppasin ensin sivulla istu-maahan vaihtoja, joita ei olla tehty ties kuinka pitkään aikaan. Hyvin se kuitenkin teki ja vajosi maahankin nätisti. Yritin nostaa sitä ensin n. 5m välimatkalta seisomaan, mutta epävarmuus raastoi nuorta koiraa. Lyhyemmältä matkalta se nousi nätisi ilman askelta. Pitää siis treenata vielä enemmän ja enemmän vaihtoja kotona ja viedä niitä pikku hiljaa sitten ulos. Sisällä Linkki tekee nätisti vaihdot, mutta sortuu nopeasti sähläämiseen.

Otin sen kanssa luoksaria. Ensimmäisellä jätöllä koira nousi pompahdellessani kutsupaikalle ja tuli luokse. Palautin alkuun ja namiavulla autoin takamuksen maahan. Tuskin Linkki olisi tarvinnut sitä, kun toinen luoksari ilman namiapua ja takamus löysi edelleen maahan nopeast ja hallitusti. Linkki tuli myös pitkästä aikaa laukalla luokse. Olen jotenkin onnistunut rikkomaan varmaan liikaa vaatimalla luoksaria hitaampaan. Nyt ei kuitenkaan ollut sitä ongelmaa näkyvissä.

Tehtiin myös ruutua - lähetin koiran tyhjään ruutuun ja käskin pysähtymään, josta palkka. Linkki löysi hyvin 2-10m matkalta ruutuun ilman ongelmia. Sillä on selkeästi jo idea mitä sen pitää tehdä. Täytyy seuraavalla kerralla tehdä pidempää matkaa targetilla muuttaa hieman treenisysteemiä siihen, että koira tekee itse ratkaisuja. Nyt ruutu on jo ideatasolla okei, mutta suoritus vaatii paljon varmuutta.

Linkki tauotteli hetken aikaa ja palatiin hypyn ihmeelliseen maailmaan. Ei varastanut, mutta menohaluja oli. Kuitenkin hyppäsi ensimmäisellä käskyllä yli empimättä. Koira jää minun makuuni liian lähelle hyppyä, joka korjaantuisi targetilla. Nyt kuitenkin seisominen oli varmempaa ja pystyin tulemaan pari kertaa koiran vierelle palkkaamaan sen ilman tassujen liikehdintää. Silkkaa voittoa siis.

Ruutua myös toiseen settiin. Pari kivaa irrotelua lyhyeltä matkalta. Nyt näkyi jo epävarmuus ruutuun menossa, kun tyhjille meni. Kokeili olisiko okei jäädä ruudun etukulmaan, mutta uudella käskyllä haki takareunaa hyvin. Ei kuitenkaan tarjonnut kiertoa tai mitään muutakaan.

Linkki teki jäävien erottelun - yksi seisomaan jäävä, ja sen jälkeen heti maahan jäävä. Molemmat puhtaita. En nähnyt, että olisi hiipinyt seisomaan jäävässä perään, ja pysyi paikoillaan, vaikka kiersin koiran. Tähän lisäsin vielä luoksarin, josta palkkana hyvän istumisen jälkeen frisbeen heitto.

Treeneistä jäi hirveän hyvä fiilis. Etenkin kun paikalla oli vielä juoksunarttu ja koira toimi normaalisti. On onnea uros, joka kestää myös juoksuisen nartun läheisyyden ja tekee töitä antaamuksella tuollaisessakin tilanteessa. Treenikentältä kotiin käveltiin myös juoksunartun kanssa, eikä Linkin käytös poikennut juuri ollenkaan normaalista. Onnea on tuollainen koira. <3

 Kuvista kiitos Jassu!

Koska välitän

Meidän treenit oli kohtuullisen mielenkiintoiset tällä kertaa. Harvemmin meitä on kentältä ajettu ulos, mutta nyt oli epäkohtelias naisihminen ilmoittamassa kuinka kenttä on varattu heille. Toki pahoittelimme ja keräsimme itsemme kasaan siirtyäksemme seuraavaan paikkaan. Jäi vähän huono maku suuhun koko hommasta, mutta onneksi mahduttiin kaikki samaan autoon. Vaihdettiin siis kiltisti kenttää ja uudelleen ruudut ja esteet kasaan.

Tämän päivän treenissä oli ehdottomasti parasta se, että pääsin kokeilemaan kahta Linkkiin verrannollisesti erilaista koiraa. Pääsi leikkimään ja kokeilemaan erilaisia persoonia. On aina hirveän mielenkiintoista kokeilla muiden koiria ja katsoa osaako vielä lukea niitä. Kyllä omakin puhti meinasi loppu kahden erilaisen koiran kanssa treenatessa. Mukavia tyyppejä molemmat.

Linkin settiin kuului kuitenkin tänään hyppy. Ei mennyt ensimmäisellä käskyllä yli (oranssi puoli), mutta seuraavalla teki ihan hyvän toiston. Pysäyttelin sitä hypyn taakse ja hyppyytin myös toisesta suunnasta (tumma puoli) palkaten ylimenosta pallolla saadakseni koiraa hieman pidemmälle. Pysäyttelin sitä myös satunnaisesti hypyn taakse. Toistoja ei ollut kovinkaan paljon. Pitäisi enemmän tehdä sitä häirittynä seisomista, koska koira lähtee herkästi liikkumaan stop-käskyn jälkeen.

Tehtiin setti ruutu-treeniä targetilla 6x, matkaa n. 5-15m ja ilman targettia kahdesti n. 5m matkalta. Pysäytin koiran stop-käskyllä ja palkkasin sen ruuuun. Sen jälkeen sai juosta vielä targetille.

Linkki sai levätä hetken, jonka jälkeen tehtiin liikkuroitu seuruu. Mokasin itse ensin kääntymällä oikea-käskyllä vasemmalle. Kunnon black out. No, liikkuroitu seuruu ei mennyt niin hyvin kuin olin ajatellut. Linkki edisti ja hukkasi itsensä vähäksi aikaa oikealle, sekä vasemmalle käännöksessä ja täykkärissä alkoi edistää. Toisaalta, seuruuta on hinkattu hirveästi, mutta ehdottomasti liikkuroitua treeniä pitäisi tehdä enemmän, jotta oppii itse kuuntelemaan käskytystä ja reagoimaan siihen. Uusi tai harvaan tehty asia jännittää aina.

Uutisena omasta elämästä sen verran, että sain kirjoitettua työsopparin, joka tietää koiramaiseen elämään vapaita viikonloppuja. Ehkä mahdollisesti autoa, sekä ainakin elintason nousua. Linkille lähti myös tilaukseen paketti Petenkoiratarvikkeelta. Junnu on myös ansioitunut opiskelukoira ja ollaankin vietetty yhdessä hetkiä ulkona koiran ollessa vapaana varhtimassa selustaani ja minun laskiessa lukiomatikkaa. Hyvää seuraa tuo mustavalkoinen.

Sain myös tänään kiittää onneani sosiaalisesta koirasta, sillä avatessani kerrostalon alaovea koiraa tuli silittelemään aikuinen nuori mies. Valistin hieman järkyttyneenä häntä siitä, kuinka ei ikinä, koskaan, milloinkaan saa silittää vierasta koiraa ilman lupaa. Kerroin myös, kuinka mies saa kiittää onneaan, että koirani on kiltti. Hän ei ollut tajunnut yhtään moista vaaraa ja pyysi myös anteeksi. Ilmeisesti vielä löyty ihmisiä, jotka eivät osaa varoa koiraa tai tiedä miten niiden kanssa käyttäydytään, koska tämäkin henkilö lähestyi provosoivasti ylhäältä päin koiraa. Onneksi Linkki ei reagoi minun säikähdykseeni ja on muutenkin ystävällinen tyyppi.

Erävoitto!

Tämä päivä toi mukanaan jälleen uuden työpäivän, sekä uuden rytmin. Nyt muutaman päivän työt ajoittuvat päivän ja illan sijasta aamuun, joten jouduin kääntämään koko unirytmini ympäri. Hehe, olipas mukava herätä aikaisin aamulla ja tehdä aamutoimet rauhassa. Rakastan hitaita aamuja ja nyt sain nauttia sellaisesta. Kevyen työpäivän jälkeen (vaikkakin kävelin kotiin), päätin lähteä treenaamaan virtapallona pyörivää bortsua. En tiedä oliko sen hupulit enemmän sitä, että tulimme kerrankin molemmat samaan aikaan kotiin vai oliko sillä vain virtaa.

Urheiltiin siis treenipaikalle tyylikkäästi puolisen tuntia alkamisajankohdasta myöhässä. Ei ilmeisesti kuitenkaan oltu menetetty kovinkaan paljoa treeneistä. Kerrankin joku muu laittoi ruudun pystyyn ja sain keskittyä hetken hengähtämään. Meinasi olla virta lopussa. Päätin tyhjentää ruudun ympäristöön koko treenireppuni häiriöksi, joten sieltä löytyi kaikesta narupalloista alkaen, kapuloiden kautta vesipulloon ja sieltä hanskoihin. Vähän haastetta elämään. Linkin focushan meinasi olla pallossa ja se kerkesi kerran karkaamaankin tennispallon luo.  Ärähdys ja koira takaisin haltuun, sekä pallo kauemmas.

Itse ruutuun se kyllä löysi hyvin. Ainakin targetille, kunhan malttoi kuunnella. Kielsin sitä kerran menemästä frisbeelle, joka sotki bortsun pasmat. Se ei kuunnellut ja tarjosi merkin kiertoa (vasen takalaita, logiikka?). Se ei myöskään tahtonut löytää enää targetille, kun ajatukset oli jossain niin muualla. Sain treenattua sille kuitenkin henkilöryhmää. Ensin se teki kainalopalkalla hyvää ja pitkää pujottelua, ja sen jälkeen ilman kainalopalkkaa hieman lyhempää. Kerran kontakti tipahti, mutta ei haitannut ollenkaan ihmisten puhe. Henkilöryhmä on siis mennyt huimasti eteenpäin ja tuollaisen kaikkea rakastavan pienen bordercollien on hyvin, hyvin, hyvin vaikea tehdä töitä ihanien ihmisten keskellä. Kerran vielä ruutu targetilla, ja nyt se löytyi jo hyvin.

Linkki pääsi tauolle, ja tauon jälkeen se sai yksikerrallaan hakea minulle häiriö tavarat pois. Ensin tuli pallot, sitten frisbee, hanskat, pullo, kapulat ja vasta viimeisenä juomakuppi. Bortsu pääsi jälleen ottamaan lepiä muiden koirakoiden tehdessä ja sen jälkeen tehtiin hyppyä. Linkki meinasi sikailla ja karata hypylle ensin. Sen jälkeen treenikaveri toimi hyvänä häiriönä ja istui kuvaamassa hypyn sivussa. Linkillehän istuvat ihmiset ovat jotain niin ihanaa ja se on kahdesti hypyltä meinannut singota istuvien ihmisten syliin. Nyt se kuitenkin hyppäsi hyvin. Minun mielestäni se hyppää liian lähelle hyppyä, sekä myös steppaa pysähtymiskäskyn jälkeen. Pitää ehdottomasti irrottaa hyppytreenistä pelkkä seisomiskäsky ja tehdä sitä enemmän niin, että liikun itse. Tuoda sen jälkeen hyppy takaisin mukaan. Muutenhan se on ihan hirmu pätevä. Pieni pätkä seuruuta. Suoraa, täyskäännös, käännös oikealle ja käännös vasemmalle - palkka. Sitten bortsu takaisin lepäämään.

Viimeisenä otettiin paikkamakuu. Ensimmäinen setti oli minuutin mittainen ja Linkki sai makoilla pää maassa rivin laidalla, kun naksuttelin sille sitä. Koira ei vaikuttanut ahdistuneelta, joten päätin ottaa sen rivin keskelle makaamaan. Se jäi hyvin, ei ennakoinut käskyä (liikkuroin samalla) ja jätin sen makaamaan vain "paikka" -käskyllä. En vaatinut siltä pään maahan laittoa. Koiran focus pysyi hyvin minussa. Muutaman kerran vilkaisi vierustoveria. Se kuitenkin makasi hiljaa ja rauhassa. Palkkasin 1,5min aikana kolmesti isommasta häiriöstä (yksi koira vietiin rivistä, toinen nousi istumaan/seisomaan välillä). Loppujen lopuksi pyysin sen vielä sivulle ja pidettiin superbileet. Erävoitto!

Kumpa tällaisia onnistumisia saataisiin enemmän, sillä nyt rivissä oli äänetön ja rauhallinen koira, joka ei ahdistunut tai kuikuillut muita. Tuli ihan superhyvä fiilis siitä, että sai tuollaisen (mitättömän) asian onnistumaan. Vaikka se tuntuu pieneltä, on se suuri askel meille. Nyt, kun vain pääsisi tekemään vielä enemmän paikkamakuuta ryhmässä ja hakemaan sitä oikeaa fiilistä siihen. Täytyy olla vain tarkkana koiran mielentilan kanssa, mitä siltä voi vaatia missäkin tilanteessa. Selvästi pää maassa makoilu rauhoittaa sitä, mutta sen jälkeen se pystyi myös hyvään makuuseen pää ilmassa. Ehkä tähänkin löydetään se kultainen keskitie jostain.

Kuvista kiitos Jassu!

Tokosulkeiset

Tiistai oli meillä tokopäivä. Kentällä vierähtikin likimain viitisen tuntia kahdessa eri setissä. Olin lupautunut käymään vilkaisemassa kentän kuntoa aamusella ja kun aurinko niin kauniisti paistoi ikkunasta sisään, kokosin itseni ja koiran ulos. Kenttä oli ihan kivassa kuosissa. Siinä, missä se viime treenikerralla oli liejua, oli nyt melkotiivis hiekkapohja muutamalla lätäköllä höystettynä.

Treenihäiriönämme toimi kaksi miestä autoineen. Mietin hetken, kehtaanko mitään tehdäkään - mutta päätin ottaa Linkin kanssa kuuntelutreeniä. Se teki maanantaina näppärän zetan, joten ajattelin katsoa sekoittaako se liikkeitä. Seuruun yhteydessä suoritetut liikkeet - seisomaan ja maahan jäävät se erottaa hyvin toisistaan. Istuminen on vielä hidas ja hakee oikeaa muotomaan, kun bortsu haluaisi mieluummin jäädä vietereille - niin kuin luoksarin sivulle tulossakin. Otettiin siis kuuriluontoisesti istumisia ja palkkailin nopeista.

Teetin Linkille kentällä samaa settiä, mitä maanantaina sisätiloissa. Istu - Kurre - Maahan  - Pläts, joista viimeinen on päämaahan  käsky. Bortsun suurin ongelma on se, että sillä on liian kivaa, että se malttaisi kuunnella mitä sen oikeasti pitäisi tehdä. Pläts on muodostunut niin vahvaksi, että se tekee sen mielellään joka käskyllä. Se myös kuvittelee tietävänsä mikä käsky tulee, kun aukaisen suuni. Se sekoittaa huolella pakkaa, kun kerron sen tekevän väärin ja pyydän uudestaan. Näiden neljän liikkeen lisäksi näin oikeastaan vähän kaikkea; kierimistä, peruuttamista, sivulletuloa oikealle ja vasemmalle puolelle, sekä jopa yhden turhautumishaukahduksen. Niin siis Linkkihän ei hauku yleensä. Miltei kokonaan tuloksetta olen koittanut opettaa sitä haukkumaan. Päätettiin treeni onnistuneeseen sarjaan.

Siirryin tekemään hommia kaukopalkalla ja kuvittelin meneväni koiran kanssa paikkamakuuta tekemään. Sanoin ääneen "valmis" ja musta salama singahtaa kohti palkkaa. Treenin tarkoitus oli hieman eri, mutta jouduinkin palkkailemaan siitä, että bortsu pysyi "valmis"-sanalla vieressä, jos sen jossain aivopierussa kokeessa tulen sanomaan ääneen. Tarkoituksena olisi muodostaa tästä yhtälö "Valmis" -> kontakti. Jouduin monesti toistelemaan, ennen kuin sain halutun tuloksen ja koira otti kontaktia. Sai siitä juosta hakemaan kaukopalkan. Pieni pätkä pää maassa makuutakin tehtiin kaukopalkalla, josta suorilta vapautus palkalle. Tämän junnu handlasi hyvin.

Ennen kotiinlähtöä muisteltiin kiertämistä. Tällä kertaa lipputangolla ja molempiin suuntiin. Aluksi Linkki kokeili, että onko pakko jos ei välttämättä hirveämmin kiinnosta. Parin onnistumisen jälkeen se lähti taas tekemään muka oikeaa asiaa. Kuitenkin päästiin jonkin matkan päähän kiertämään lipputanko ja jätin siihen, kun näytti hyvältä.

---

---

Tokosulkeiset jatkuivat illemmalla, kun kimppatreeni kokoontui kentälle. Oltiin ajoissa paikalla, joten säädettyäni kameran asetukset, kaivoin tötsät esille. Nyt Linkki sai kiertää tötsää kuin vanha tekijä. Päästiin helposti kymmeneen metriin, minkä avo vaatii ja 15m kohdalla saatiin viimeinen onnistuminen mihin lopetettiin. Kiinnitin huomiota nopeisiin istumisiin takaisin vierelle palatessa. Liike tulee vaatimaan vielä vauhtia, mutta se varmasti tulee ajan kanssa.

Linkki teki odotteluajan jälkeen seuraamista ensin ympyrällä myötäpäivään ja siitä suoristellen sitä välillä, sekä neliötä vasemmalle. Edistaminen on vähentynyt. Nostin sitä myös korkeampaan viettiin niin, että joduin pari kertaa komentamaan bortsua näpsimisestä, mikä ei ole ok. Leuat kävivät takin helmassa, mutta tahdon karsia tuollaisen käytöksen heti suorilta pois. Siitä ei saa tulla vahingossakaan tapa. Seuruun lisäksi Linkki teki kaksi luoksaria, joissa namilla tintattiin takamus nopeasti maahan, eikä jätetty bortsulle muita vaihtoehtoja. (Olen ollut tässä liian kiltti ja palkannut huonoista sivulletuloista, kun en ole nähnyt, että junnu on ollut viritetyillä jousilla sensijaan, että takalisto olisi kokonaan maassa.)

Odotellessamme loppuja, naksuttelin Linkille päämaassa makuuta neljän koiran keskellä. Bortsulla oli hyvä mielentila ja se heilutteli häntää äärettömän dorkan näköisenä. Tehtiin monta hyvää toistoa, eikä sitä ollenkaan haitannut, vaikka häiriö koirat liikkuivat ja omistajat puhuivat. Se oli täysin työnsä orja ja pää pysyi pidempäänkin maassa.

Linkki sai myös toimia esimerkkikoirana kun kerroin muille ajatuksiani seuruusta. Se sai tehdä pitkästä aikaa kainalopalkalla töitä havainnollistaakseni sanojani. Seuruuprojektin jälkeen otettiin hyppyä, kun sellainen oli paikalle tuotu ja meidän hyppytreenit on olleet hyvin vähäisiä. Jätin alkuun hypyn liian korkeaksi, jolloin junnu ei suostunut hyppäämään. Yhden lankun poistolla se teki hyvää hyppyä, mutta tuppasi liikkumaan tullessani kohti. Syynkin selvitin varsin nopeasti - annoin sille väärän käskyn. Oikean käskysanan löytyessä se tönötti paikoillaan hyvin. Kertaakaan en pyytänyt sitä perusasentoon. Ajatellen kuitenkin jatkoa, Linkki hyppää liian lähelle estettä. Sen tekemiseen pitäisi saada lisää pituutta, joka varmasti hoituu namialustalla helposti pois. Estettä pääsee treenaamaan vain harmillisen vähän.

Kokonaisuudessaan treenit oli aivan muikeat. Bortsu ei vieläkään ota häiriötä, vaikka sen kanssa pitäisikin edelleen rikkoa enemmän kaavaa ja tehdä enemmän erilaisia juttuja, jotta tekemisen varmuus paranee. Kyllä siitä vielä hyvä kisakoiruus tulee.

Loskasadeleiri

Vihdoinkin jotain jännää meidän elämään. Kesästä lähtien on ollut tiedossa leiri, jonka järjestää muutama ihminen tovereilleen. Loskasadeleiri -nimellä liikkuva leiri ei ollut niin loskainen ja sääkin pysyi semihyvänä. Pikkuisen sateli, mutta sunnuntaina saatin jo aurinkoa. Lähdettiin ajelemaan perjantaina kello 12:00 pintaan heti, kun oltiin saatu auto pakattua. Suuntasimme kohti Riihimäkeä hakemaan Tiinaa ja Karmaa mukaan. Tämän lisäksi tiputettiin Ile Helsinkiin ennen kuin päästiin ajamaan kohti Kuralan kartanoa. Pidettiin muutama tauko, mutta pääsääntöisesti eläimet ja ihmiset matkustivat miellyttävästi ja hiljaisesti erikoisista viritelmistä huolimatta.

Päästiin paikan päälle niin Maija ja Essi ohjeistivat meidät sinne minne meidän pitikin mennä:  mökeille. Purettiin auto ja koirat saivat höökailla keskenään. Satu Colhuineen liittyi joukkoomme iloiseen. Majoituimme combolla minä&Linkki, Tiina&Karma sekä Satu&Colhu samaan mökkeröiseen. Paljon oli tavaraa olla koiranaisilla pelkästään viikonlopuksi. Mökki oli kuitenkin kohtuullisen iso, mutta kolme ison koiran häkkiä, kun mahdutettiin sinne niin hyvin meni.

Kuvasta kiitos Essi!

Linkki pääsi vetämään agia Maijan ohjaamana ennen kuin muut olivat saapuneet paikalle. Meillä on ollut Maijan kanssa pientä diiliä vireillä, että jos hän alkaisin treenaamaan ja kisaamaan Linkin kanssa. Itse mielelläni kyllä toteuttaisin itse koiran kanssa tätä, mutta oma selkäni ei kestä agia ollenkaan. Kaksikon yhteistyö kuitenkin pelasi hyvin yhteen ja hetkittäin Linkki näytti ihan oikealta agikoiralta!

Kun kaikki olivat valuneet paikalle, oli meillä leirietkokisa. Ensimmäisenä haasteena oli lelun hakeminen. Linkki suoriutui tästä nopeasti ja vaivattomasti. Hieman oli hankalaa päättää mikä lelu sieltä lähtisi oikein mukaan. Seuraavana oli tokomainen rata, jossa oli kaukokäskyt, pujottelua, käännös, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Suoritustapa oli vapaa. Linkki oli hirmu kiinni kohdassa, jossa lelut oli ja rata ei meiltä mennyt ihan putkeen. Paimenen ajatukset harhailivat ja minäkään en ollut parhaassa terässä. Se kuitenkin suoritti kaikki tehtävät. Viimeinen haaste oli lihapullansyöntikisa, jossa Linkki taas oli omiaan. Nomnom!

Lauantaiaamuna oli hyvä aamupala ja aamusta alkoi myös Esa Lehdistön agilitykoulutus. Linkin kanssa me oltiin viimeisessä ryhmässä ja tämä koulutus ei tuonut meille sinällään mitään uutta. Tai minulle toi. Esa opetti meille rataa, jota muut olivat jo vetäneet aikaisemmin. Opetti myös, miten vasta-alkajana kannattaa lähteä opettelemaan radan lukemista. Opeteltiin estehakuisuutta, sekä Linkki toimi esimerkkikoirana kahdelle pennulle. Kovasti tykkäsin kyllä Esan koulutustyylistä ja muutenkin mukavan oloinen kouluttaja.

Lauantaina oli myös koiratanssia, jossa istuskelin kameran takana kuunteluoppilaana. Meitä opastamassa oli Anna, joka veti hyvän ja mielenkiintoisen koulutuksen. Oli hauska nähdä muut hulluttelemassa musiikin tahtiin, mutta samalla jäi mietityttämään, onko koiratanssi sittenkään se meidän laji. Osaan kyllä itse heittäytyä, mutta se, että osaisin luoda koreografiaa.... Huh huh, no onneksi tätäkin on aikaa miettiä vaikka kuinka paljon.

Sunnuntaina puolestaan meillä oli vihdoista viimein se kauan odotettu tokokoulutus, jonka veti Heikki Mäkinen. Kullekin koiralle oli tarjolla puolituntia treeniaikaa, joka käytiin läpi 15min seteissä. Olin valmis kaatamaan Heikille kaikki ongelmat. Ekaan settiin valitsin meille vaikean hihnaseuruun tai seuruun ylipäätään. Heikki kiinnitti huomion, että koiralla on hirveä kiire johonkin ja kyseli mitä minä haluan seuraamiselta. Kouluttajan mielestä meidän seuraaminen kaipaisi enemmän rauhaa. Sitä, että koira ottaa kontaktin, kun nyt se oli höntyilemässä eteenpäin, kun sanoin seuruukäskyn, vaikka en itse liikkunut mihinkään. Hyvin avaavasti Heikki sanoi, että ihmisiin on jostain syystä rakennettu ajatus, että tästä 50m eteenpäin ja heti. Joo, itse kävelen hirveän reippaasti ja tuntuu kuin olisi kiire. Kun jouduin oikeasti keskittymänä ja korjaamaan koiran höntyilyä, pysyin itsekin rauhallisempana, eikä ensimmäinen ajatus ollut: "Nyt seurataan lujaa!"

Samassa setissä käsittelimme luoksaria, jossa kerroin koiran tulevan pienellä banaanikaarteella ja jäävän sitten viereeni seisomaan. Kun koutsi pyysi näyttämään, Linkki teki hyvin luoksarin ja tuli suoraan sivulle. Heikki olisi jäänyt kaipaamaan siihen nopeampaa sivulletuloa, jota alettiin treenaamaan lyhyellä, sekä olemattomalla matkalla. Linkki teki hirveän hyvin ja tsemppasi, vaikka itse jouduin ihmettelemään ohjeita muutamaankin kertaan. 

Päästiin koiran kanssa breikille ja ajatukset oli hieman mitä hittoa tässä just äsken tapahtui. Hetkeen ei ole ollut sellaista zen-tilaa tokoillessa kuin äsken oli. Paremmalla mielellä lähdettiin sitten tekemään seuraavaa settiä kahden koirakin jälkeen. Linkki sai levähtää puolisen tuntia ennen kuin alettiin tekemään. Irrotin myös lyhyen hihnan pätkän sen pannasta.

Käsittelyn alle otettiin hyppy. Viimeisillä kerroilla Linkki on aina ennen mennyt haistelemaan hyppyä ensimmäisellä käskyllä ja vasta toisella painellut siitä yli. Selitin tämän koutsille ja sain luvan näyttää. No, koirahan hyppäsi ensimmäisellä ja jäin luukku auki tuijottamaan sitä. Ei sen noin pitänyt mennä? Ennen kuin kerkesin tekemään mitään, oli Linkki tullut esteen ohi ja takaisin viereeni. Heikki pyysi ottamaan uudestaan ja tällä kertaa sanoin pysäytyskäskyn, mutta koira tuli läpi siitä huolimatta. Laitettiin alusta ja sinne nakkia. Nakin syömisen jälkeen käskin koiran pysähtyä, mutta edelleen tuli läpi. Heikki totesi, että Linkkiä ahdistaa selän taakse jäävät ihmiset ja kun vaihdettiin hypynsuuntaa, teki bortsu nättejä ylityksiä ja jäi paikoilleenkin. Namialustalla lähdetään hakemaan pituutta ja rakentamaan hyppyä uudelleen.

Sitten vielä noutoa. Kerroin, kuinka Linkki varastaa kapulalle, ja kuinka se väistää kun otan kapulan. Ja kuinka se on kiinni kapulassa. Otettiin nouto ja koira ei tehnyt mitään, vaan se teki hienon noudot. Pari kertaa heittäen kapulaa, mutta hyvällä vauhdilla palauttaen. Pyhpah. Heitin, pyöritin koiraa ympäri, että saatiin ajatusta touhuun, käskin sen maahan heittoliikkeen aikana ja Linkki oli hyvin kuulolla. Viimeisillä kerroilla Heikki vei kapulan kauas ja lähetin Linkin hakemaan. Fiksu bordercollie haki kapulan ja meni riemukkaasti palauttamaan sitä kouluttajalle: "HEI! Sä unohit tän!!!"-tyylisesti. Itsellä ei enää pokka pitänyt tässä kohtaa vaan aloin nauramaan. Toi Linkki kyllä kapulan loppujen lopuksi minulle, kun ei kouluttaja siihen reagoinut. Ja taas sama toistui seuraavalla kertaa.

Kouluttajan mielestä meidän tekemisemme kaipaisi rauhallisuutta ja selkeämpää otetta, sekä kaavojen rikkomista. Linkki on fiksu koira, joka aavistelee liikaa ja luulee tietävänsä mitä on tulossa, joten sille pitäisi tehdä vaihtelevaa treeniä paljon ja rikkoa kaavoja. Olen kyllä ihan samaa mieltä, kun kangistun treenaamaan samoja juttuja samalla tavalla ja teen ongelmia.

Sunnuntaina meillä piti olla vielä hakuilua, mutta vähäisen osallistujamäärän takia jätettiin hakuilut väliin ja Linkki ja Karma saivat juosta keskenään pellolla pitkän tovin. Oli varsin positiivista, että Karma ei enää pelännyt Linkkiä, vaan ne molemmat kirmailivat tyytyväisenä ja iloisena siellä täällä leikkien somasti.

Matka takaisin oli rauhallinen koirien puolesta. Molemmat nukkuivat koko matkan ja olivat muutenkin hyvin uupuneita. Niin myös minäkin ja kotiin päästyä sänky kutsui melkein heti. Reissussa oli kuitenkin hauskaa, oli mahtavia ihmisiä ja oli kiva päästä hullujen koiranaisten sekaan koko viikonlopuksi.

Maalaistollot matkustaa: Vantaa osa 1

Voivoi, jos sitä nyt olisi kasannut ja kerännyt itseään tarpeeksi siihen, että jaksaa käydä ajatuksen tasolla koko hurjan viikonlopun lävitse! Olen maanantain oikeastaan vain nukkunut, sunnuntaina ensimmäinen ajatus oli, kun pääsin kotiin, että nukkumaan. Kyllä reissut vie voimia, vaikka oli ihan äärettömän kiva ja mahtava viikonloppu.

Perjantaina starttasimme jo puolilta päivin kotoa raskaan kantamuksen kanssa. Oli iso urheilukassi, johon oli tungettu sisälle reppu, jossa oli treenijutut ja muutamia vaatekappaleita minulle, sekä vettä ja muuta juotavaa. Juna-asemalle siirryttiin paikallisbussilla, joka meinasi tuottaa ongelmia ahtaine käytävineen ja olin melkein valmis kääntymään jo kotiin. Onneksi matkustaminen rennon koiran kanssa on helppoa, kun ei tarvi pelätä, että se ragoi jokaiseen ääneen, sekä tapahtumaan terävästi. Olin myös valmis luovuttamaan seuraavan kerran, kun koitin tulostaa valmiiksi ostettua lippua VR:n automaatista. Hirvittävän hankalaa hommaa!

Seuraavan kerran katastrofin ainekset olivat kasassa, kun mentiin junaan. Se oli ihan täynnä ihmisiä, lemmikkipaikat oli tupaten täynnä ja minä isoine kantamuksineni pyysin nätisti saada tilaa, kun en enää pidemmälle voinut koiran kanssa jatkaa. Sainkin tilaa onneksi, mutta Linkki-parka joutui jäämään käytävälle, josta välillä jouduin pyytämään sen sivuun. Onneksi matkakumppaniksi eksyin mukava nuoripariskunta, jota kovasti kiinnosti koira, sekä mukavan oloinen opiskelijanainen, sekä vanhempi rouvashenkilö, joista kaikki tykkäsivät koirasta. Vaikka Linkki ilkeästi lähentelikin opiskelijan lukuevääksi tarkoitettuna miniporkkanoita ja tunkeutui kainaloon, kun raukka venytteli. Oli kuitenkin hirmuisen mukava matka!

Asemalla onneksi Maija oli vastassa, eikä unohtanut meitä pieniä maalaistolloja! Siinä vaiheessa pystyi huokaisemaan helpotuksesta ja asennoitumaan seuraaviin koettelemuksiin. Maijan kanssa käytiin suuren suuressa Jumbossa shoppailemassa epätoivoisesti tuuletinta, jota ei kuitenkaan löytynyt. Harmillista. Sitten suunnattiinkin Hakunilaan. Linkki sai jäädä autoon odottamaan, kun minä puolestani raahasin varusteeni onnellisena yläkertaan. Ylhäällä odottikin hirveän rakastava lauma koiria. Naurun pusupomput, Oran huomion kerjäämiset ja Taran hömpötykset vastaan otettuani sain rauhoittua. Ja ruokaa! Namnam, hyvää ruokaa Maija teki meille!

Seuraavana sukellettiinkin agilityn ihmemaailmaan. Lenkkeiltiin Ojankoon, joka ei enää aiheuttanut niin suurta VAU-reaktiota kuin viimeksi siellä käydessämme. Onhan se edelleenkin ihan uskomaton mesta minun silmissäni ja olisin onnesta soikea, jos tuommoinen olisi itselläkin kävelymatkan päässä. Ensin chillailtiin ja sitten päästiin tekemisen makuun!

Alkuun Linkki muisteli miten putkia mennään, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Koira oli ihan liekeissä. Sitten alettiinkin koulimaan minua ja tekemään persjättöä, sekä valssia. Hirveästi olin hukassa, mutta Linkki teki parhaansa ja oli aivan superr. Kokeiltiin myös rengasta, jossa koira tarvitsi ensin tukea, että se hyppäsi oikeasti kohtaa ja lopunkaiken se alkoi onnistumaan hyvin ja junnu pääsi rallaamaan putkeen aina renkaan jälkeen. Linkki muisteli myös kontaktiesteitä vauvapuolella. Pääse juoksemaan lujaa vauvapuomia pitkin ja jäämään kontaktille nätisti. Sama tapahtui pentu-A:lla. Linkki opiskeli myös keppien ensimmäistä väliä Maijan opastuksella ja saatiin pikku hiljaa paimenen aivot raksuttamaan. Samoin se muisteli eteenmenoa toimien ihan superisti.

Kyllä itsellä syttyi pieni palo agilityyn tämän harjoittelun kanssa taas. Harmi, että oma kroppa ei tulisi kestämään kunnolla kuin hiekkakentällä treenaamista ja tästäkin jo selkä muistutteli, että otapas rauhallisesti. Linkki olisi varmasti super mahtava koira agilityssä.

Ilalla me vain rentouduttiin ja paineltiin kohtalaisen aikaisin nukkumaan. Alkuun ei Linkki meinannut vieraaseen paikkaan rauhoittua koisimaan, mutta tunnin sähellyksen jälkeen löysi paimen paikkansa sängynalta. Sen jälkeen se nukkuikin oikein tyytyväisesti. Meidän onnemme, että Maijan asunto on iso.

 Kuvista kiitos Maijalle! Vesileimattomat ovat puolestaan omaa käden jälkeäni!

Kaksin karkuteillä

Kuumuus ei meitä kaada, kun päästään rannalle vilvoittelemaan. Taas eilen käytiin uimassa ja saatiin kahdesti, kahdesti niskaan kultsu-uros. Ei se mitään, koirien kanssa sattuu vahinkoja, mutta tämäkään omistaja ei viitsinyt pyytää anteeksi koiransa viipottelua vapaana - vaikkei lähestyjä ollutkaan vihamielinen. Mutta on se kumma, kun ei koiraansa viitsi kytkeä, vaikka näkee toisen koirakon tulevan kohti rantaa. Pläntti on onneksi niin leveä, että pystyimme valtaamaan toisen puolen siitä ja nopeasti herra lähtikin kalppimaan koirineen pois.

Linkki haki lelua ja minäkin uskallauduin uimaan bortsun kanssa. Olen kyllä iloinen siitä, että tuo ui hyvällä tyylillä ja tehokkaasti - sekä nauttii tekemisestä. Lelu löytyi joka kerta, vaikka kerran se meinasikin hukkua vesikasvustoon. Linkki ei myöskään välittänyt minusta uimasilla, vaikka moni koira olisi saattanut hätääntyä siitä. Poitsu oli äärihieno.

Illemmalle uhmattiin aurinkoa ja lähdettiin Katjan kyydillä itään treenaamaan. Oli ihan järkyttävän kuuma hiekkakentällä, josta ei juuri ollenkaan löydy varjoa. Olin lähtenyt matkaan taas vailla treenisuunnitelmaa, jotain epämääräistä olin kehitellyt hypystä, sekä seuruun käännöksistä. Pyh, hyppyä päästiin ottamaan. Huomattavasti säkää matalammilla lankuilla, mutta Linkki kuitenkin meni yli palkan luo. En laskenut toistoja, kuinka monta kertaa tehtiin niin, mutta päätin jättää hypyn hautumaan.

Pieni tauko, ja sen jälkeen otettiin paikkamakuu ryhmässä. Taisi olla kahdeksan koirakkoa rivissä ja Linkki ensimmäistä kertaa keskivaiheilla. Ei reagoinut muiden käskyihin vaan tipahti omalla hieman kieroon maahan. En tiedä kuinka kauan makuutettiin, ehdin täyteen matkaan ja palkkaamaan muutamaan otteeseen, ennen kuin paimenlapsi kyllästyi ja alkoi nyhtää kentällä kasvavia ruohotupsuja. Kävin ohjentamassa sitä kyseisestä toiminnosta ja loppuajan makasi hyvin, rauhassa ja täpäkkänä. Täytyy alkaa keksiä jotain paikkamakuuseen jipoiksi, ettei siitä tule liian tylsää liiketti.

Seuruussa Linkki kävi hirveillä kierroksilla. Sillä oli kunnollinen "Katso! Katso! Minä osaan!"-draivi päällä ja junnu tuppasi hieman edistämään, vaikka esittikin ihan mahtavaa työtä. Käännöksissä hukkui, ja oma jaksamus ei riittänyt treenaamaan näitä sen enempää. Palaillaan kotioloissa sitten enemmän. Otettiin myös yksi luoksari täydeltä matkalta ja se oli kympinarvoinen suoritus. Ei ennakoinut käskyjä. Linkki teki myös avoimen kaukot ja treenaili voivoin kaukojen m-s-vaihtoja. On se super.

Loppuajan odotteli varjossa kiinni autossa ja oli äärettömän nätisti. Autoon olisi vain tahtonut jäädä Katjan ja Tiinan koiraksi, viidenneksi pääksi laumaan. Suostui se loppujen lopuksi lähtemään minunkin matkaani. Hölmö tapaus on tuo mustavalkoinen, mutta niin mahtava ja rakas.

ps. voisi edelleen opetella suunnittelemaan treenejä.