Hallitreeniä kerran vuodessa

Listasin tavoitteisiin yleispätevän kohdan, että haluan olla aktiivisempi koiraurheilun saralla. Otin siis itseäni niskasta kiinni ja päädyin laittamaan Paimenlauman Leenalle viestiä, josko hänestä liikenisi treeniseuraa. Ja sitähän onneksi löytyis, samoin treenipaikka.

Perjantaina pakkasimme koko konkkaronkan autoon. Mies tahtoi mennä pojan kanssa kauppakeskukseen, joten me saatiin Linkin kanssa ihan laatuaikaa kahdestaan. Bordercollie oli innoissaan, vaikka taustalla olikin kohtuu rankka pilkkireissu edellisellä päivällä. Leenan tytöt olivat kivoja, mutta malttoi Linkki ihan kivasti lämppälenkinkin kulkea pääsääntöisesti eteen hieman leijuen maan pinnan yläpuolella

Meidän tausta on vahvasti toko - mutta pääsääntöisesti tahdoin nähdä miten Linkki käyttäytyy hallissa. Leena ehdotti, että voitaisiin tehdä Linkille hieman hyppytekniikkaa. Bortsu pääsi ensimmäisenä esteille ja muikeasti se työskenteli targetin kanssa. Pariin otteeseen meinasi noutaa targetinkin. Hulvaton eläin pitkine koipineen, mutta ihan hyvin se kasasi itseään hypyille. Putkenkin Linkki muisti mainiosti. Itseäni yllätti, kuinka hyvin tokokoira luopui kontaktistaan ja focus siirtyi esteisiin ja targettiin, sekä miten huolellinen se oli hypyissään - vaikka rimat hyvin matalalla olivatkin.

Pienen breikin jälkeen Linkki sai mennä tekemään tokoa, kun Leena toi meille aksahäiriötä. Bortsu teki seuraamista kainalopalkalla, sekä ilman näkyvää palkkaa näppärästi. Palkkalin sitä vaihtelevasti perusasennosta, sekä hyväsä liikkeestä. Tein myös juoksun seinään päin, minkä muistin olevan viime hallikokeessa ahdistava yhtälö koiralle. Nyt se ei kuitenkaan aiheuttanut mitään suurempaa ongelmaa. Tämän lisäksi Linkki teki pari paikkamakuuta takapalkalla ja toisella kertaa sain irrotettua sieltä piippaamisen, joka tulee, kun koira on liian korkeassa vireessä. Se ei meinaa malttaa laskea itseään tarpeeksi matalaan vireeseen makuussa, vaikka muuten tekikin hyvät makuut ilman pään laskemisia. Tähän ongelmaan pitää jatkossa edelleen kiinnittää huomiota, vaikka nyt se on yleisilmeeltään parempi. Tiedän myös, että ollessani enemmän koiran tukena vaikeassa tilanteessa se tekee paremman makuun. Lisäksi leikittiin ja hömpättiin vähän.

Nenä meinasi viedä hallissa hieman. Pohja tuntui olevan sellainen, että se imee hajuja hyvin itseensä, mutta niin kauan, kun itse muistin pitää koiran mukana se toimi hyvin. En näkisi tällaisellä yhden aksaavan koiran häiriöllä hallia ongelmaksi. Eniten tahdoin nähdä koiran työskentelyä ja sitä miten pystyisin hallitsemaan sitä. Treenitaukoa meillä kuitenkin on takana, eikä Link ole tehnyt hallissa mitään. Mutta se tuntuu kypsyneen pääkopaltaan kyllä - vaikka halli tekikin siihen pienen levottomuuden (tai minun jännitykseni), niin se kuitenkin kykeni toimimaan myös palkatta. Ja vaikka nenä meinasikin viedä, niin se oli myös helppo irrottaa hajumaailmastaan.

Link melkein 4v

Oli piristävää, sekä mukavaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan, sillä viimeiset treenit ovat ennen koettamme. Silloin niitä olikin huimasti kahdet putkeen ja kokeen jälkeen emme ole käyneet kenenkään kanssa treenamassa. Sen näki myös treenirepusta, josta löytyi niin viime kokeen palkinnot, kisakirjat kuin tuloslaputkin. Ruutunauhankin kaivoin ikean kassin pohjalta. Mutta ehkä tämä tästä. Pikku hiljaa hieman aktiivisemmaksi.

Loskasadeleiri

Vihdoinkin jotain jännää meidän elämään. Kesästä lähtien on ollut tiedossa leiri, jonka järjestää muutama ihminen tovereilleen. Loskasadeleiri -nimellä liikkuva leiri ei ollut niin loskainen ja sääkin pysyi semihyvänä. Pikkuisen sateli, mutta sunnuntaina saatin jo aurinkoa. Lähdettiin ajelemaan perjantaina kello 12:00 pintaan heti, kun oltiin saatu auto pakattua. Suuntasimme kohti Riihimäkeä hakemaan Tiinaa ja Karmaa mukaan. Tämän lisäksi tiputettiin Ile Helsinkiin ennen kuin päästiin ajamaan kohti Kuralan kartanoa. Pidettiin muutama tauko, mutta pääsääntöisesti eläimet ja ihmiset matkustivat miellyttävästi ja hiljaisesti erikoisista viritelmistä huolimatta.

Päästiin paikan päälle niin Maija ja Essi ohjeistivat meidät sinne minne meidän pitikin mennä:  mökeille. Purettiin auto ja koirat saivat höökailla keskenään. Satu Colhuineen liittyi joukkoomme iloiseen. Majoituimme combolla minä&Linkki, Tiina&Karma sekä Satu&Colhu samaan mökkeröiseen. Paljon oli tavaraa olla koiranaisilla pelkästään viikonlopuksi. Mökki oli kuitenkin kohtuullisen iso, mutta kolme ison koiran häkkiä, kun mahdutettiin sinne niin hyvin meni.

Kuvasta kiitos Essi!

Linkki pääsi vetämään agia Maijan ohjaamana ennen kuin muut olivat saapuneet paikalle. Meillä on ollut Maijan kanssa pientä diiliä vireillä, että jos hän alkaisin treenaamaan ja kisaamaan Linkin kanssa. Itse mielelläni kyllä toteuttaisin itse koiran kanssa tätä, mutta oma selkäni ei kestä agia ollenkaan. Kaksikon yhteistyö kuitenkin pelasi hyvin yhteen ja hetkittäin Linkki näytti ihan oikealta agikoiralta!

Kun kaikki olivat valuneet paikalle, oli meillä leirietkokisa. Ensimmäisenä haasteena oli lelun hakeminen. Linkki suoriutui tästä nopeasti ja vaivattomasti. Hieman oli hankalaa päättää mikä lelu sieltä lähtisi oikein mukaan. Seuraavana oli tokomainen rata, jossa oli kaukokäskyt, pujottelua, käännös, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Suoritustapa oli vapaa. Linkki oli hirmu kiinni kohdassa, jossa lelut oli ja rata ei meiltä mennyt ihan putkeen. Paimenen ajatukset harhailivat ja minäkään en ollut parhaassa terässä. Se kuitenkin suoritti kaikki tehtävät. Viimeinen haaste oli lihapullansyöntikisa, jossa Linkki taas oli omiaan. Nomnom!

Lauantaiaamuna oli hyvä aamupala ja aamusta alkoi myös Esa Lehdistön agilitykoulutus. Linkin kanssa me oltiin viimeisessä ryhmässä ja tämä koulutus ei tuonut meille sinällään mitään uutta. Tai minulle toi. Esa opetti meille rataa, jota muut olivat jo vetäneet aikaisemmin. Opetti myös, miten vasta-alkajana kannattaa lähteä opettelemaan radan lukemista. Opeteltiin estehakuisuutta, sekä Linkki toimi esimerkkikoirana kahdelle pennulle. Kovasti tykkäsin kyllä Esan koulutustyylistä ja muutenkin mukavan oloinen kouluttaja.

Lauantaina oli myös koiratanssia, jossa istuskelin kameran takana kuunteluoppilaana. Meitä opastamassa oli Anna, joka veti hyvän ja mielenkiintoisen koulutuksen. Oli hauska nähdä muut hulluttelemassa musiikin tahtiin, mutta samalla jäi mietityttämään, onko koiratanssi sittenkään se meidän laji. Osaan kyllä itse heittäytyä, mutta se, että osaisin luoda koreografiaa.... Huh huh, no onneksi tätäkin on aikaa miettiä vaikka kuinka paljon.

Sunnuntaina puolestaan meillä oli vihdoista viimein se kauan odotettu tokokoulutus, jonka veti Heikki Mäkinen. Kullekin koiralle oli tarjolla puolituntia treeniaikaa, joka käytiin läpi 15min seteissä. Olin valmis kaatamaan Heikille kaikki ongelmat. Ekaan settiin valitsin meille vaikean hihnaseuruun tai seuruun ylipäätään. Heikki kiinnitti huomion, että koiralla on hirveä kiire johonkin ja kyseli mitä minä haluan seuraamiselta. Kouluttajan mielestä meidän seuraaminen kaipaisi enemmän rauhaa. Sitä, että koira ottaa kontaktin, kun nyt se oli höntyilemässä eteenpäin, kun sanoin seuruukäskyn, vaikka en itse liikkunut mihinkään. Hyvin avaavasti Heikki sanoi, että ihmisiin on jostain syystä rakennettu ajatus, että tästä 50m eteenpäin ja heti. Joo, itse kävelen hirveän reippaasti ja tuntuu kuin olisi kiire. Kun jouduin oikeasti keskittymänä ja korjaamaan koiran höntyilyä, pysyin itsekin rauhallisempana, eikä ensimmäinen ajatus ollut: "Nyt seurataan lujaa!"

Samassa setissä käsittelimme luoksaria, jossa kerroin koiran tulevan pienellä banaanikaarteella ja jäävän sitten viereeni seisomaan. Kun koutsi pyysi näyttämään, Linkki teki hyvin luoksarin ja tuli suoraan sivulle. Heikki olisi jäänyt kaipaamaan siihen nopeampaa sivulletuloa, jota alettiin treenaamaan lyhyellä, sekä olemattomalla matkalla. Linkki teki hirveän hyvin ja tsemppasi, vaikka itse jouduin ihmettelemään ohjeita muutamaankin kertaan. 

Päästiin koiran kanssa breikille ja ajatukset oli hieman mitä hittoa tässä just äsken tapahtui. Hetkeen ei ole ollut sellaista zen-tilaa tokoillessa kuin äsken oli. Paremmalla mielellä lähdettiin sitten tekemään seuraavaa settiä kahden koirakin jälkeen. Linkki sai levähtää puolisen tuntia ennen kuin alettiin tekemään. Irrotin myös lyhyen hihnan pätkän sen pannasta.

Käsittelyn alle otettiin hyppy. Viimeisillä kerroilla Linkki on aina ennen mennyt haistelemaan hyppyä ensimmäisellä käskyllä ja vasta toisella painellut siitä yli. Selitin tämän koutsille ja sain luvan näyttää. No, koirahan hyppäsi ensimmäisellä ja jäin luukku auki tuijottamaan sitä. Ei sen noin pitänyt mennä? Ennen kuin kerkesin tekemään mitään, oli Linkki tullut esteen ohi ja takaisin viereeni. Heikki pyysi ottamaan uudestaan ja tällä kertaa sanoin pysäytyskäskyn, mutta koira tuli läpi siitä huolimatta. Laitettiin alusta ja sinne nakkia. Nakin syömisen jälkeen käskin koiran pysähtyä, mutta edelleen tuli läpi. Heikki totesi, että Linkkiä ahdistaa selän taakse jäävät ihmiset ja kun vaihdettiin hypynsuuntaa, teki bortsu nättejä ylityksiä ja jäi paikoilleenkin. Namialustalla lähdetään hakemaan pituutta ja rakentamaan hyppyä uudelleen.

Sitten vielä noutoa. Kerroin, kuinka Linkki varastaa kapulalle, ja kuinka se väistää kun otan kapulan. Ja kuinka se on kiinni kapulassa. Otettiin nouto ja koira ei tehnyt mitään, vaan se teki hienon noudot. Pari kertaa heittäen kapulaa, mutta hyvällä vauhdilla palauttaen. Pyhpah. Heitin, pyöritin koiraa ympäri, että saatiin ajatusta touhuun, käskin sen maahan heittoliikkeen aikana ja Linkki oli hyvin kuulolla. Viimeisillä kerroilla Heikki vei kapulan kauas ja lähetin Linkin hakemaan. Fiksu bordercollie haki kapulan ja meni riemukkaasti palauttamaan sitä kouluttajalle: "HEI! Sä unohit tän!!!"-tyylisesti. Itsellä ei enää pokka pitänyt tässä kohtaa vaan aloin nauramaan. Toi Linkki kyllä kapulan loppujen lopuksi minulle, kun ei kouluttaja siihen reagoinut. Ja taas sama toistui seuraavalla kertaa.

Kouluttajan mielestä meidän tekemisemme kaipaisi rauhallisuutta ja selkeämpää otetta, sekä kaavojen rikkomista. Linkki on fiksu koira, joka aavistelee liikaa ja luulee tietävänsä mitä on tulossa, joten sille pitäisi tehdä vaihtelevaa treeniä paljon ja rikkoa kaavoja. Olen kyllä ihan samaa mieltä, kun kangistun treenaamaan samoja juttuja samalla tavalla ja teen ongelmia.

Sunnuntaina meillä piti olla vielä hakuilua, mutta vähäisen osallistujamäärän takia jätettiin hakuilut väliin ja Linkki ja Karma saivat juosta keskenään pellolla pitkän tovin. Oli varsin positiivista, että Karma ei enää pelännyt Linkkiä, vaan ne molemmat kirmailivat tyytyväisenä ja iloisena siellä täällä leikkien somasti.

Matka takaisin oli rauhallinen koirien puolesta. Molemmat nukkuivat koko matkan ja olivat muutenkin hyvin uupuneita. Niin myös minäkin ja kotiin päästyä sänky kutsui melkein heti. Reissussa oli kuitenkin hauskaa, oli mahtavia ihmisiä ja oli kiva päästä hullujen koiranaisten sekaan koko viikonlopuksi.

Maalaistollot matkustaa: Vantaa osa 1

Voivoi, jos sitä nyt olisi kasannut ja kerännyt itseään tarpeeksi siihen, että jaksaa käydä ajatuksen tasolla koko hurjan viikonlopun lävitse! Olen maanantain oikeastaan vain nukkunut, sunnuntaina ensimmäinen ajatus oli, kun pääsin kotiin, että nukkumaan. Kyllä reissut vie voimia, vaikka oli ihan äärettömän kiva ja mahtava viikonloppu.

Perjantaina starttasimme jo puolilta päivin kotoa raskaan kantamuksen kanssa. Oli iso urheilukassi, johon oli tungettu sisälle reppu, jossa oli treenijutut ja muutamia vaatekappaleita minulle, sekä vettä ja muuta juotavaa. Juna-asemalle siirryttiin paikallisbussilla, joka meinasi tuottaa ongelmia ahtaine käytävineen ja olin melkein valmis kääntymään jo kotiin. Onneksi matkustaminen rennon koiran kanssa on helppoa, kun ei tarvi pelätä, että se ragoi jokaiseen ääneen, sekä tapahtumaan terävästi. Olin myös valmis luovuttamaan seuraavan kerran, kun koitin tulostaa valmiiksi ostettua lippua VR:n automaatista. Hirvittävän hankalaa hommaa!

Seuraavan kerran katastrofin ainekset olivat kasassa, kun mentiin junaan. Se oli ihan täynnä ihmisiä, lemmikkipaikat oli tupaten täynnä ja minä isoine kantamuksineni pyysin nätisti saada tilaa, kun en enää pidemmälle voinut koiran kanssa jatkaa. Sainkin tilaa onneksi, mutta Linkki-parka joutui jäämään käytävälle, josta välillä jouduin pyytämään sen sivuun. Onneksi matkakumppaniksi eksyin mukava nuoripariskunta, jota kovasti kiinnosti koira, sekä mukavan oloinen opiskelijanainen, sekä vanhempi rouvashenkilö, joista kaikki tykkäsivät koirasta. Vaikka Linkki ilkeästi lähentelikin opiskelijan lukuevääksi tarkoitettuna miniporkkanoita ja tunkeutui kainaloon, kun raukka venytteli. Oli kuitenkin hirmuisen mukava matka!

Asemalla onneksi Maija oli vastassa, eikä unohtanut meitä pieniä maalaistolloja! Siinä vaiheessa pystyi huokaisemaan helpotuksesta ja asennoitumaan seuraaviin koettelemuksiin. Maijan kanssa käytiin suuren suuressa Jumbossa shoppailemassa epätoivoisesti tuuletinta, jota ei kuitenkaan löytynyt. Harmillista. Sitten suunnattiinkin Hakunilaan. Linkki sai jäädä autoon odottamaan, kun minä puolestani raahasin varusteeni onnellisena yläkertaan. Ylhäällä odottikin hirveän rakastava lauma koiria. Naurun pusupomput, Oran huomion kerjäämiset ja Taran hömpötykset vastaan otettuani sain rauhoittua. Ja ruokaa! Namnam, hyvää ruokaa Maija teki meille!

Seuraavana sukellettiinkin agilityn ihmemaailmaan. Lenkkeiltiin Ojankoon, joka ei enää aiheuttanut niin suurta VAU-reaktiota kuin viimeksi siellä käydessämme. Onhan se edelleenkin ihan uskomaton mesta minun silmissäni ja olisin onnesta soikea, jos tuommoinen olisi itselläkin kävelymatkan päässä. Ensin chillailtiin ja sitten päästiin tekemisen makuun!

Alkuun Linkki muisteli miten putkia mennään, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Koira oli ihan liekeissä. Sitten alettiinkin koulimaan minua ja tekemään persjättöä, sekä valssia. Hirveästi olin hukassa, mutta Linkki teki parhaansa ja oli aivan superr. Kokeiltiin myös rengasta, jossa koira tarvitsi ensin tukea, että se hyppäsi oikeasti kohtaa ja lopunkaiken se alkoi onnistumaan hyvin ja junnu pääsi rallaamaan putkeen aina renkaan jälkeen. Linkki muisteli myös kontaktiesteitä vauvapuolella. Pääse juoksemaan lujaa vauvapuomia pitkin ja jäämään kontaktille nätisti. Sama tapahtui pentu-A:lla. Linkki opiskeli myös keppien ensimmäistä väliä Maijan opastuksella ja saatiin pikku hiljaa paimenen aivot raksuttamaan. Samoin se muisteli eteenmenoa toimien ihan superisti.

Kyllä itsellä syttyi pieni palo agilityyn tämän harjoittelun kanssa taas. Harmi, että oma kroppa ei tulisi kestämään kunnolla kuin hiekkakentällä treenaamista ja tästäkin jo selkä muistutteli, että otapas rauhallisesti. Linkki olisi varmasti super mahtava koira agilityssä.

Ilalla me vain rentouduttiin ja paineltiin kohtalaisen aikaisin nukkumaan. Alkuun ei Linkki meinannut vieraaseen paikkaan rauhoittua koisimaan, mutta tunnin sähellyksen jälkeen löysi paimen paikkansa sängynalta. Sen jälkeen se nukkuikin oikein tyytyväisesti. Meidän onnemme, että Maijan asunto on iso.

 Kuvista kiitos Maijalle! Vesileimattomat ovat puolestaan omaa käden jälkeäni!

Sunnuntaiagilityt

Sunnuntai oli meille agilityn täyteinen päivä. Lähdettiin nykyisen naapurin kanssa Pekolaan treenaamaan koiria. Ensimmäistä kertaa varmaan kahteen viikkoon minulla oli oikeasti asenne, että nyt tehdään jotain. Treenaaminen on hieman jäänyt kaiken arjen kiireen keskellä, kun on pitänyt opetella elämään ensin yksin ja kerrostalossa ja pitkien työpäivien ja sitten vielä koirankin kanssa. Rytmityksen löytäminen jokaiseen asiaan on vaikeaa, mutta pikku hiljaa me ponnistamme kuopasta ylöspäin.

Linkki on kuitenkin mainio. Se on pysynyt mukana pienelläkin aktivoinnilla, ollut rakastettava koira ja tuntuu kuin se olisi ollut aina kuvioissa mukana. Silti saan välillä muistuttaa itselleni, ettei Linkki ole Oca. Vaikka tuntuu siltä, että kaikki natsaa ja Linkki on helpompikin kuin Oca – se ei ole seefferi, joka on tulta ja tappuraa. Se on bordercollie, jossa on pieni sisäinen ärieri ja kun sen saa herätettyä…

Pekolassa Linkki muisteli lämppälenkin jälkeen putkia. Poitsu on ollut viimeksi alkusyksystä kokeilemasta agilityn ihmemaailmaa. Silloin ralliteltiin putkia ja kokeiltiin irtoamista – tänään jatkettiin samalla teemalla. Linkki oli ihan liekeissä putkesta. Se muisti ja näkyi kuinka pieni bordercollie oli haljeta innosta, kun pääsi toteuttamaan pyyntöjä. Mutkaa ja suoraa putkea. Lisäksi Linkki opetteli irtoamaan eteen, sekä otettiin kolmen esteen ”rataa” rimat maassa. Koira on pirun nopea, mutta myös pirun pätevä. On se hieno, ihan hiton upea.

Samaan aikaan tilassa treenasi toinen koira omia juttujaan, mutta ei, Linkin aktiivisuus oli kohdistettu suoraan minuun, eikä se harhautunut kuin kerran tai kaksi eri teille, mutta tuli mainiosti luo kutsusta. Otettiin sitten myös hieman tottistakin. Tehtailtiin parit perusasennot ja leikittiin. Mainio mukelo, ei valittamista.

Jospa me taas pikkuhiljaa aktiivistuttaisiin tämän treenaamisenkin saralla, kun meikäläinen pääsee olemattomalle joululomalle, joka taitaa suurissa määrin mennä töissä. Keväämmälle voisi harkita jotain agilitykurssia, vaikka oma selkäni ilmoitti taas mitä mieltä olikaan juoksemisesta kovalla alustalla. Seuraava ilta oli yhtä helvettiä. Särki ja kolotti enemmän kuin koskaan ennen, vaikka huolehdin omienkin lihaksien lämmittämisestä. Meh, ei aina voi onnistua.

Kuvarikkautta Ojangosta!

Oona sai kuvat julki, joten laitan muutamat blogiin ja lisää kivaisia kuvia voitte käydä katsomassa täältä. Kiitos Oonalle kivoista kuvista! Muistot ovat aina mukavia!

Maalaistollot kaupungissa oppimassa uutta

Jo on koirakkoa viety viimepäivinä. Perjantai ja lauantai sisälsi ahkeraa siivoamista, sekä herkkujen tekoa kera karvaisen kaverin avustuksen. Missä ruokaa, siellä myös neljä jalkaa ja heiluva häntä. Sivistyneesti pentu on rampannut mukana ulkona roskia viemässä, sekä arvioimassa kermavaahdon kuohketta, sekä lepäämässä väsyneen kokin kanssa sohvalla. Ei rumba loppunut sunnuntainakaan, vielä viimehetken siivoilut ja sitten treenikamojen pakkaus autoon. (Miksi, oi miksi, mulla on aina puoli varustekaappia mukana, jos lähden treenaamaan?) Tarkoituksena oli paeta pennun kanssa avon sukulaisia, sekä ottaa tuntumaan vähän uudelle saralle.

Ajomatka pääkaupunkiseudulle, tarkemmin Vantaalle, sujui leppoisissa merkeissä. Nurmijärven kohdalla pysähdyttiin taukojumppaamaan, asioimaan ja syömään! Ihmeteltiin isoa rekkaa, paria parkissa olevaa traktoria ja vähän treenattiin katsekontaktia. Sitten kimpsut ja kampsut takaisin autoon matkan jatkumisen merkeissä. Onneksi Linkki on helppo matkalainen ja pääosin nukkui omistajan ihmetellessä jälleen kerran, kun kaikki oli niin suurta ja ihmeellistä ja oho! Yhtäkkiä neljä kaistaa + mitämänytteen-paniikki. Selvittiin kuitenkin hengissä Maijan ja Oonan luokse, eikä eksytty kertaakaan! Wau!

Linkki sai kokea uusia kokemuksia ja pääsi auki olevan auton takaronttiin lepäilemään, kun ei sisälle kämppään sitä viitsinyt ottaa. Olisi ollut viisi säheltävää koiraa jaloissa, ja nuori mies olisi väsyttänyt itsensä liian aikaisin. Turvallisin mielin oli kiva jättää koira, kun oven sai säppiin (ja lukkoon) ja rontin luukun auki. Linkki mutusteli tyytyväisenä luuta ja pari kertaa kävin juottamassa sitä. Ikkunasta vilkuille poika pääosin vain nukkui autossa. Helppo pikkumies.

Ojankoon lähdettiin viiden koiran voimin kävellen. Suurimman osan matkasta pentu sai juosta liinaa perässä vetäen ja kivat leikitkin sai lauman nuorimmat aikaiseksi. Matka Ojankoon taittui siis joutuisasti ja ilman suurempia konflikteja tai huolta. Ojanko itsessään oli aika vaikuttava paikka tällaiselle maalaiselle. Monta kenttää täynnä agilityesteitä (ja niitä muka puuttui vielä!), tokokenttä ja ties mitä muuta mitä ei meiden sijainnistamme nähnyt. Fiilis oli vähän enemmän kuin vau. Mukaan liittyi vielä yksi koirakko, Satu kera Colhun.

Linkki odotteli omaa vuoroaan hienosti sidottuna. Kun meidän vuoro viimein koitti, olin hieman peloissani siitä, pysyykö koira lähelläni, eikä lähde viipottamaan omiaan ties minne. Noh, pelko osoittautui turhaksi, sillä näppärästi Links pysyi lähellä ja tuli luokseni kutsuttaessa. Ensimmäisenä tutustuttiin putkeen. Putken kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Ensimmäiset kerrat meni hieman epäröiden, mutta loppuvaiheessa pentu veti mutkaputkenkin vauhdilla. Sitten päästiin treenailemaan 2on2offia pentupuomille, tuttua puuhaa. Pitäisi vain lisätä kestoa pikku hiljaa tähän liikkeeseen.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä opeteltiin irtoamista. Tässä kohtaa koin itse pienen ahaa-elämyksen (kiitos Maijan!) koirani fiksuudesta. Vaikka se ei havainnut, että namia laitettiin kippoon, hakeutui se silti sinne hetken kuluttua. Vau, aukaisi ehkä hieman enemmän silmiä koiruudelle. Eteenmenossa ei siis ollu ongelmaa, vaikka se aluksi hieman haparoikin. Varmasti sitä pitää kuitenkin vielä vahvistaa paaaaaaljon.

Meidän rupatellessa kentällä, sai Linkki olla vapaana ja ihan itse pentu hakeutui rallaamaan mutkaputkea ja näytti hieman hämmentyneeltä, kun ei ollutkaan kippoa putken päässä, mutta tuli hakemaan palkan minulta toistaen sitä pariinkin kertaan. Mahti laps.

Colhu pääsi jatkamaan tekemistä, kun Linkki sai puolestaan levätä. Pientä äänihaittaa ilmeni toisen kehuessa koiriaan, koska Linkkikin havaitsi, että tekeminen on kivaa! Kuitenkaan mitään suurempaa ääntä ei lähteny, kolme haukahdusta ja vähän vikinää taisin laskea. Palkkailin pentua hiljaisuudesta. Näppärä laps.

Loppu aika me höntsäiltiin. Tai otettiin pari kertaa vielä 2on2offia ja siirryttiin sitten pois tieltä. Lopuksi koirat pääsivät reuhuamaan keskenään pienelle lenkille ja tällä kertaa Linkkikin sai touhuta ilman liinaa. Nuori herra hoksasi, että Nauru-neiti tuoksui vallan ihanalta ja meinasi selkäänkin yrittää. Mokomakin. Pysyi kuitenkin hyvin vapaana, vaikka pari kertaa tuli ihmisiä vastaan. Koirakko, kissa ja muutakin tuollaista ohiteltiin. Lapset oli selkeästi vaikeimmat.

Matka kotiin sujui autuaassa hiljaisuudessa. Pentu kuukahti etupenkin jalkatilaan ja pihahdustakaan ei kuulunut. Pää nousi vasta auton pysähtyessä kotipihaan ja hirveän väsyneesti eläin hoippui nukkumaan sohvalle. Päivä oli varsin onnistunut ja kiitos siitä osaltaan näille ihmisille:
Wipoe (Maija + Tara, Kida ja Nauru)
Susiasukit (Oona + Ora)
Team KC (Satu + Colhu ja Koda)

Maijalle vielä erityiskiitos mahtavasta opetuksesta ja oman ajan antamisesta! Parempaa koutsia on vaikea löytää, kun ajatukset kulkee samaa rataa ja opetustyyli on miulle sopiva! Toivottavasti päästää uudestaankin ruoskittavaksi!

Eteen menoa

 

Ja kuvista kiitos Team KC:n suuntaan!