Sunnuntaiagilityt

Sunnuntai oli meille agilityn täyteinen päivä. Lähdettiin nykyisen naapurin kanssa Pekolaan treenaamaan koiria. Ensimmäistä kertaa varmaan kahteen viikkoon minulla oli oikeasti asenne, että nyt tehdään jotain. Treenaaminen on hieman jäänyt kaiken arjen kiireen keskellä, kun on pitänyt opetella elämään ensin yksin ja kerrostalossa ja pitkien työpäivien ja sitten vielä koirankin kanssa. Rytmityksen löytäminen jokaiseen asiaan on vaikeaa, mutta pikku hiljaa me ponnistamme kuopasta ylöspäin.

Linkki on kuitenkin mainio. Se on pysynyt mukana pienelläkin aktivoinnilla, ollut rakastettava koira ja tuntuu kuin se olisi ollut aina kuvioissa mukana. Silti saan välillä muistuttaa itselleni, ettei Linkki ole Oca. Vaikka tuntuu siltä, että kaikki natsaa ja Linkki on helpompikin kuin Oca – se ei ole seefferi, joka on tulta ja tappuraa. Se on bordercollie, jossa on pieni sisäinen ärieri ja kun sen saa herätettyä…

Pekolassa Linkki muisteli lämppälenkin jälkeen putkia. Poitsu on ollut viimeksi alkusyksystä kokeilemasta agilityn ihmemaailmaa. Silloin ralliteltiin putkia ja kokeiltiin irtoamista – tänään jatkettiin samalla teemalla. Linkki oli ihan liekeissä putkesta. Se muisti ja näkyi kuinka pieni bordercollie oli haljeta innosta, kun pääsi toteuttamaan pyyntöjä. Mutkaa ja suoraa putkea. Lisäksi Linkki opetteli irtoamaan eteen, sekä otettiin kolmen esteen ”rataa” rimat maassa. Koira on pirun nopea, mutta myös pirun pätevä. On se hieno, ihan hiton upea.

Samaan aikaan tilassa treenasi toinen koira omia juttujaan, mutta ei, Linkin aktiivisuus oli kohdistettu suoraan minuun, eikä se harhautunut kuin kerran tai kaksi eri teille, mutta tuli mainiosti luo kutsusta. Otettiin sitten myös hieman tottistakin. Tehtailtiin parit perusasennot ja leikittiin. Mainio mukelo, ei valittamista.

Jospa me taas pikkuhiljaa aktiivistuttaisiin tämän treenaamisenkin saralla, kun meikäläinen pääsee olemattomalle joululomalle, joka taitaa suurissa määrin mennä töissä. Keväämmälle voisi harkita jotain agilitykurssia, vaikka oma selkäni ilmoitti taas mitä mieltä olikaan juoksemisesta kovalla alustalla. Seuraava ilta oli yhtä helvettiä. Särki ja kolotti enemmän kuin koskaan ennen, vaikka huolehdin omienkin lihaksien lämmittämisestä. Meh, ei aina voi onnistua.