Tuplasti liikkuroitua ja häiriötä

Puhuin aamulla treeneistä, tyyppi ei ymmärtänyt miksei mennä heti.

Viimeksi totesin, että ongelmamme ovat häiriössä - tai ei niinkään häiriössä, vaan liikkuroidussa treenissä. Kerkesin punomaan juoniani jo tulevaisuuden varalle, joten energiapuuskissani sovin jopa kahdet treenit tälle viikolle. Samaan paikkaan, mutta (osittain) eri ihmisten seuraan.

Keskiviikkona treenattiin aluksi yleistä hallintaa - lähinnä autosta pois tuloa ja motivaation kasvattamista. Haahuilun estoa ja korvien auki olemista, vaikka kenttä on uusi ja siellä oli muita koiria. En ole koskaan mieltänyt hallintaa meidän suurimmaksi ongelmaksi, mutta tiedostan koirani olevan niin itsenäinen, että se kyllä menee yksin ellen seuraa perässä. Haluan kuitenkin olla se, joka päättää suunnan ja vauhdin. Bortsu focusoi hyvin keskittymisensä minuun ja päästiinkin nopeasti liikkumaan ja tekemään alkuun lyhyt seuruu pätkä. Tämän jälkeen poistuttiin pienelle lenkille, jossa saatiin muun muassa pari kivaa koiraohitusta, vaikka koiralla ei ollut kaulassa reeniremeleitä.  Täällä harvemmin tulee koiria vastaan, jotka etenevät, vaan ne ovat enemmänkin maamiinoja.

Treeniseuramme saavuttua ei hirveän kauaan nokka tuhissut. Kerroin suunnitelmani siitä, että haluan siedättää itseäni liikkurin äänelle ja sille, että osaan kuunnella ohjeita. Halusin koiralle jäävän hyvän fiiliksen ja seuruutinkin Linkkiä kainalopalkalla kaksi seuruusettiä, joista molemmista palkkasin ennen viimeistä perusasentoa. Viimeisen setin tein ilman kainalopalkkaa, edeten kahdella pysähdyksellä viimeiseen perusasentoon, josta palkkasin koiran. Se ei seilannut, ei tiputellut kontaktia, koska olin itse rentoutuneempi ja varmemmalla mielellä kuin aiemmin. Se ei haaveillut muiden koirien perään, vaan keskittyi hyvin tekemiseen. Siihen oli hyvä lopettaa.

Kävimme viedä hyödyntämässä Hämeenlinnan maastoja, ja kierrettiin tuttu Linnan lenkki. Linkillä meinasi olla vähän vielä vauhti päällä ja hyvänä siedätyksenä jäätiin istumaan kolmen pokestopin keskittymään. Tekee hyvää hieman maalaistuneelle koiralle nähdä paljon ihmisiä, etenkin sinne tänne sinkoilevia lapsia, pyöriä, autoja ja ties mitä muuta. Oudosti lähelle jääviä ihmisiä, jotka tuijottelevat puhelinta. Meinasi bortsu epäonnekseen jäädä yhden kävelijän allekin, mutta pääsääntöisesti makoili rauhallisesti niin kauan kuin istuimmekin aloillamme.

Perjantaiksi olin sopinut niin tokotreenit kuin sain kutsun vierailemaan rally-tokotreeneihin. Blogia pidempään seuranneet tietävät, että suurin ongelmani koiran kanssa toimimisessa on hihna. En vain hallitse niin montaa liikkuvaa asiaa samassa paketissa. Hihna on aina ehdottomasti liikaa yhtälössä. Rallyn harrastaminen on siis jäänyt suunnitteluksi.

Paikanpäällä kuitenkin totesimme, että tämän päivän rallyradan voi ottaa helposti minulle treeninä kuunteluun, vaikka koira ei kaikkia kylttejä osaisikaan suorittaa. Perehdyttiin rataan porukalla kahteenkin kertaan. Hirveän vaikeaa on muistaa noinkin lyhyt rata kokonaan ja muutenkin rally on vähän oudon tuntuista jäykälle tokoharrastajalle - ei kuitenkaan mahdotonta. Voin kertoa, etten muista vieläkään koko rataa ja meinasin tuskastua johonkin 270asteen käännöksiin joita radalta löytyi. Käsittääkseni rata oli jotakin alokkaan tasoa. Se sisälsi tosiaan temponvaihtelua, monen monta käännöstä, koira edessä -, sekä koira paikalla -liikkeitä. Treenikaveri onneksi huuteli mitä kylttien kohdalla piti tehdä.

Kävin tekemässä alkuun Linkille kauempana lyhyen kuuntelu ja hallintatreenin varmistaakseni, että se on tässä maailmassa, vaikka paikka on veiras ja on paljon koiria. Tyyppi kuitenkin todisti olevansa hyvin kuulolla. Päädyin viemään sen hihnassa radan alkuun ja bortsun asenne oli vähän "minä teen yksin", kun niin kova kiire sillä on päästä tolppien luokse. ihmiset se kuitenkin ignoorasi hyvin. Alussa päätin, että otan hihnan kokonaan irti etten sotke itseäni. Toinen kyltti alun jälkeen oli sellainen, että koira piti ottaa eteen. Linkkihän ei osaa tulla eteen, joten hieman sompailuksi se meni ja koirakin oli kujalla siitä mitä tapahtuu. Kun sain kasattua omat ajatukseni oli loppurata kohtuu helpon oloinen, vaikka jätimmekin välistä saksalaisen täyskäännöksen ja koira edessä peruuttaen - soveltaen sen kuitenkin siihen, että koira on sivulla ja peruutimme. Kaikki käännökset se teki kohtuu tiiviisti ja hyvällä draivilla, eikä kontaktikaan tippuillut. Ihan hauskan oloista tuo rally kuitenkin on, näin ensivaikutelmaltaankin. En tiedä, jos jossain vaiheessa pääsen eroon asenneongelmastani hihnaa kohtaa voisin kuvitella kisaavani siinä.

Tokopuolelta tehtiin liikkuroitu seuruu suoraan autosta tyylillä. Linkkiä ei haitannut vierellä kävelevä liikkuri, mutta se aukesi hieman ja jouduin pyytämään korjaamista. Muuten se teki näppärän, kohtuu pitkän alokkaan seuruun. Oma mielentilani oli rauhallinen ja määrätietoinen ja se näkyi koirassa rauhallisempana suorituksena. Seuraavana pureuduttiin ongelmaan kaukot, joissa bortsu arvailee liikkeitä ja ennakoi aika rajustikin. Kolmannella kerralle se kuitenkin suoritti oikeaoppiset kaukot, kun malttoi kuunnella.

Halusin myös näyttää treenikaverille kapulanpito-ongelmaamme, tai ongelma ei liity pitoon, vaan irrotukseen. Linkki yleensä väistää sivulle päästäessään kapulasta irti - eli odottaa palkkaa ja on välillä jalat missäkin solmussa ja viimekokeessahan se piti irrotuskäskyä vapautumisena. Kumma kyllä, nyt ongelmaa ei saatu kunnolla esiin, vaan tyyppi teki kaksi näppärää pitoliikettä liikkuroituna. Se teki myös yhden noudon, jossa jalkojen asennon vaihtelu tuli esiin, mutta takamus pysyi edelleen maassa.

Kokonaisvaltaisesti todella hyvä treeni, josta jäi myös hyvä fiilis. Koira kyllä osaa niin kauan, kun minä hallitsen pääkoppani. Ehkä tästä tulee vielä oikeasti jotain. Nyt ei kuitenkaan päästä treenailemaan, kun iltavuoroviikot alkavat ja tappavat kaiken sosiaalisen elämän.

Treenin jälkeen päädyttiin taas Linnan puistoon hetkeksi chillailemaan ennen sadetta ja bordercollie oli huomattavasti rauhallisempi kokonaisuus kuin viimekerralla. Se nousi yhden ainoan kerran maasta ja silloinkin kaksi pyöräilijää ajoi melkein koiran kuonon päältä. Vieressä paukuteltiin myös mehupurkkeja, joista toiselle koira viitsi nostaa päätään, mutta jätti loput noteeraamatta. Tekee törkeän hyvää koiralle käydä välillä kaupungissa pyörimässä ja ihmettelemässä ihmisvilinää.

Käytiin testaamassa Prisman koirahäkit, en kyllä jättäisi tuonne pitkäksi aikaa koiraa (enkä mielellään ilman vahtia), mutta Link tuntui viihtyvän hyvin.

Uudella kentällä

Rasti seinään! Me käytiin viidennen kerran tänä vuonna treenaamassa jonkun kanssa. Hyvin huomaa, että oman väsymyksen ja asioiden käsittelyn jälkeen on hirveän mieltä ylentävää käydä oikeasti kentällä toisen ihmisen kanssa. Olen ollut pidempään mieltä, että jos saisin valita koira piireistä vain sen kisaamisen ja koiran kanssa olemisen ilman muita koiraihmisiä, niin olisin tyytyväinen. Ei tarvitsisi kuunnella arvostelua tai mitään muutakaan negatiivista, mitä koiramaailma tuntuu olevan hirveän täynnä. En tiedä onko se vasta viimeisen muutaman vuoden ilmiö, vai jo pidempikestoinen, joka on noussut enemmän esiin vain nyt. En kuitenkaan pidä siitä, enkä ole halunnut hakeutua paikkakunnan koirayhteisöihin sen enempää kuin on ollut tarvettakaan. Koko vuosi ollaan enemmän ja  vähemmän treenattu keskenämme.

Eilen selailin tokokokeita ajatuksella siitä ensimmäisestä ALO1 -tuloksesta. Se kuitenkin vaatisi enemmän häiriötreeniä kuin ollaan tehty. Etenkin liikkuroitua treeniä, koska minä ahdistelen ja jäykistelen liikkuria. Joudun focusoimaan ajatukseni lähinnä vasemman ja oikean ajatteluun, sekä liikkurin kuunteluun. Itsevarmuuteni karisee huomattavasti pois toisen liikkuroidessa, etenkään, jos en tiedä miten seuruukaavio menee. Linkki ei ole koira, joka peilaa minun tunteitani niin paljoa, mitä Oca teki. Siitä kuitenkin tulee tasapainottomampi seuraaja, jos itse menen epävarmaksi. Se kupla, mihin pääsemme kahdestaan tehdessä ei ole sama kuin se, johon pitää ottaa liikkurikin mukaan.

Katja onneksi suostui lähtemään kanssamme kentälle. Linkki teki ensimmäisessä setissä alokkaan liikkeitä. Liikkuroimatonta seuruuta, pitkääkin pätkää juoksuosuudella varustettuna. Se näytti ja tuntui hyvältä. Tyyppi on alkanut pitämään ihan kunnolla paikkansa, eikä tiputellut kontaktia. Fiilis oli hyvä. Seuruun jälkeen otettiin maahan - ja seisojäävät, joissa ei niissäkään mitään ongelmaa. Halusin nostattaa hieman koiraa, joten seuraavaksi otin luoksarin. Istuminen perusasentoon oli linkkimäiseen tapaan aavistuksen hidas. Palkkasin sosiaalisella palkalla luoksarista ja siirryin kaukoihin. Ensimmäinen nousu ok, samoin maahan meno, mutta seuraavan nousun ennakoi. Käskin uudestaan maahan, mutta ennakoi taas. Kävin aloittamassa liikkeen kokonaan uudelleen vähän eri paikalta ja tällä kerta koiran korvatkin olivat mukana. Palkka leluriehulla ja siitä suoraan kapulan pitoon. Rauhallinen pito, eikä koira karannut sivulta kapulan pois oton jälkeen.

Koko setistä jäi hyvä fiilis ja tyyppi toimi kuin puolikas ajatus. Linkki pääsi nesteytyksen jälkeen lepäilemään häkkiin. Teknisesti se osaa hyvin, vire pysyy hyvin ylhäällä. kestää varmasti pitkän palkattomankin pätkän, sekä palkkautuu hyvin rapsutuksista. Pysyy myös hyvin mukana, kunhan muistan itse käskyttää sen mukaan ja huolehtia, että se pysyy mukana.

Toisen setin alkuun Linkki teki liikkuroitua seuruuta. Selkeästi huomasi, että minä jännitin liikkuroimista. Seuruu oli huomattavasti huonompi kuin keskenään tehdessä ja focus meni itselläni muuhun kuin koiran seuraamiseen. Samalla se itsevarmuus ja reippaus katosi, jolloin koira lähti edistämään ja seilaamaan vähän. Pysyi kuitenkin hyvin mukana, tiputti kontaktin paristi, mutta ei kokonaisuutena ollut kovinkaan rumaa. Itse rentoutuessani palasi Linkkikin oikealle paikalle ja teki paremmin. Eli lisää vaan liikkuroitua tekemistä.

Muisteltiin tyypin kanssa ruutua. Sillä oli kuitenkin enemmän mielessä kapuloiden hakeminen, joten jouduin lähettämään ensimmäisen kerran sen läheltä ruutuun. Hyvin Linkki kuitenkin muisti ruudun, vaikka sitä on varmastikin tehty viimeksi kolme kuukautta sitten? Vai enemmänkin. Kolme kivaa ruutuun menoa - siihen oli hyvä jättää. Link teki myös minuutin paikkamakuun Katjan treenatessa Lumoa vieressä. Hieman se katseli Lumon suuntaan, mutta ei reagoinut käskyihin.

Lopulta käytettiin treenikolmikko metsälenkillä ja onnistuttiin hukkaamaan itsemme hetkeksi metsään. Ei mennyt taas niin kuin strömsöössä, mutta ainakin treenit olivat hyvät. Asiat ovat paljon paremmalla mallilla, kuin mitä itse ajattelin.

Paluu elävien kirjoihin

En tiedä, miksi blogin kirjoittamiselle ei nykyään tunnu löytyvän miltei ollenkaan aikaa. Viimeaikoina olen pohtinut aika rankasti sitä, mihin suuntaan tahdon viedä blogia. Minusta tuskin koskaan tulee mitään kantaa ottavaa bloggaajaa, en tule tekemään tuote-esittelyitä tai muutakaan. Tähän mennessä blogi on ollut lähinnä päiväkirjamainen, johon olen listannut treenit ja joitain tapahtumia. Muistoja, joita on jälkeen päin hauska lukea.

Käytiin tokokokeessa 23.1, ja postaus on odotellut tuolla loppuunkirjoittamistaan. En ole löytänyt motivaatiota siihen, saati saanut käsiini vielä videota. Link oli hyvin vallaton ja levoton uudessa halliympäristössä. Se ei kerennyt tottua kunnolla halliin ja koira tunnetusti näkee kaiken. Meillä kuitenkin oli kivaa kehässä ja ne kohdat, missä koira oli mukana tekemisessä - se teki hyvin. Loppu menikin taas ihan pitkin seiniä. Lähinnä oltiin molemmat hyvin ulkona siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Oma jännitys pysyi kurissa, fiilis oli hyvä molemmilla kehässä ja ainakin tietää mitä pitäisi treenata lisää.

Tuomarina Ralf Björklund
Paikkamakuu 5,5 - Oli vähän levoton, piippaili pikkuisen ja kävi vinoon makaamaan.
Seuruu 0 - Keskyttyminen herpaantui alun jälkeen ihan kokonaan. Nenä vei nuorta miestä hallissa, näytti osittain hyvää ja iloista seuruuta, mutta hukkui matkasta. En itse osannut vaatia sitä kunnolla mukaan enää.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Seuruussa irtosi ja muistaakseni edisti aika reippaasti, mutta teki näppärän maahanmenon. Ei ennakoinut nousukäskyä.
Luoksetulo 9 - Omaan silmään täydellinen luoksari, istui nopeasti perusasentoon.
Noutoesineen pitäminen 0 - Piti hyvin, mutta irtikäskyllä kävi antamassa tuomarille pusun.
Kauko-ohjaus 8,5 - En muista, mikä tässä tiputti pisteitä. Olisiko häiriintynyt suoraan taakse tulevasta liikkurista.
Estehyppy 0 - Teki vanhan alokkaan hypyn näppärästi - kääntyi siis selin minuun ja hämmentyi sitten täysin koko hommasta. Itsekin jäädyin pahasti.

Kokonaisvaikutus 0 - Ei tästä sitten sen enempää. Tuomarin kommenttina lisää hallintaa, koska koira väläytteli iloista tekemistä kuitenkin joukossa.

Yhteispisteet 82, ALO0

---

Tokokokeen jälkeen ollaan nyt helmikuussa ja maaliskuussa käyty treenaamassa kahtena sunnuntaina peräkkäin.

Ensimmäisen sunnuntain setissä tehtiin ruutua ja henkilöryhmäseuruuta lisäksi yhdellä häiriökoiralla. Ruudun junnu muisti yllättävän hyvin ja löysi tiensä näppärästi sinne. Henkilöryhmässä sen keskittyminen ei herpaantunut kertakaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Toisessa setissä tehtiin nouto -  ensimmäinen meni ok, mutta toisessa koira koitti varastaa kapulalle, josta kainalokyyti autoon. Halusin päästä antamaan sille jonkun konkreettisen palautteen varastamisesta. Toisella kertaa bortsu kuitenkin hallitsi hermonsa ja teki kaksi nättiä noutoa. Sen jälkeen yksi luoksari ja sitten pätkä seuruuta.

Lopuksi bortsu pääsi hengailemaan vielä hetkeksi ihmisten pariin ja rakastamaan kaikki lähellä olevat ruttuun. Ihme sosiaalinen perhonen tuo eläinkin silloin kun ei tehdä töitä.

---

Toisissa treeneissä Linkille suurimman haasteen toi kauempana pulkkaileva lapsiperhe, joten bortsu sai ensin purkaa energiaa juoksemalla frisbeen perässä parin perusasennon jälkeen. Treeneihin lähtö jäi myöhäiselle ja heti heräämisen jälkeen meikäläinenkään ei ole mitenkään parhaimmillaan.

Toisen setin kanssa jatkettiin keskittymisharjoitteita pulkkamäen läheisyydessä. Tehtiin ensin nappulapalkalla ja kun koiran focus kesti enemmän tekemistä siirryttiin tekemään pallon kanssa. Palkkailin Linkkiä pitkästä aikaa leikkimisestä itseni kanssa, jolloin se pysyy hanskassa paremmin. Muutenkin olen liian paljon palkannut sitä heittämällä palkan poispäin itsestäni ja vielä eteenpäin, josta varmaan suurin osa edistämisestä johtuu. Nyt siirsin palkan vasempaan käteen, johon vapautan koiran.

Muuten jätettiin treenit siihen, kun oma ajatus ei kulkenut. Hetken Linkki sai hengailla hihnassa kentän laidalla ennen kuin lähdettiin pois.

---

Olen koittanut laittaa enemmän ajatusta taas tokon treenaaamiseen ja siihen mitä tarvitaan, jotta oltaisiin kesällä taas koekunnossa, kun ulkokisat alkavat. Halliin en enää tuota ilmoita, ellei nyt päästäisi treenaamaan halliin enemmän. Tosi paljon vain tarvittaisiin sellaista treeniä, mitä en yksin pysty tekemään.

Muuten ollaan käyty kerran juoksemassa ja todettu teiden olevan vielä liian liukkaita. Sitäkin enemmän käyty kävelemässä Aulangolla ja Vanajan rannassa, sekä suunnattu kulkua myös enemmän keskustaan päin. Lähinnä menty hakemaan niitä ohitustilanteita, vaikka nyt uuden unirytmin myötä ollaan aika paljon liikkeellä niihin aikoihin milloin ei muita liiku niin paljoa. Meidän elämä on taas mennyt uuden rytmin opetteluun ja kaiken rennon puuhasteluun. On aika pikkuhiljaa aktivoitua takaisin treenielämän pariin.

Valmistava treeni

Omaksi opäonnekseni mahduttiinkin 23.1 olevaan kokeeseen, joten potkaistaan vuosi oikein vauhdikkaasti käyntiin. Linkki ei ole tehtnyt lenkkipolkutokoa enempää viimeaikoina, joten otettiin suunnaksi parkkihalli kera treeniseuran.

Jos jotain huomioita pitäisi tehdä, niin tyypin asenne on mennyt parempaan suuntaan. Se on röyhkeämpi, energisempi ja aktiivisempi. Liekkö sillä tauolla oikeasti tapahtunut jotain asioita. Linkki kyllä hallitsee kaikki alokkaaseen vaadittavat liikkeet, lukuunottamatta hyppyä - koska sitä ei olla treenattu.

Seuruussa sen ylitsepursuava into meinasi tulla yli ja koira keuli (siis ihan oikeasti keuli!!) seuruussa ja edisti lievästi, mutta se tekemisen asenne hohkasi oikein kunnolla mustasta. Luoksetulon käskyn olin onnistunut unohtamaan (löysin oikean käskyn kuitenkin) ja kapulaakin se piti. Korkeammassa vireessä ollessaan tyyppi meinasi hieman omia kapulaansa. Kaukoissa malttamattomuus näkyi aika hyvin ja teki vaihdon kerran ennen kuin pyysin.

Paikkamakuun olen antanut tarkoituksella hautua aika pitkään ja ollaan lähinnä tehty levollisia paikkamakuita kotona ja satunnaisesti ulkona - hieman lyhempiä näinä pakkaskeleinä. Linkin pää edelleen pyörii ja se kaipaisi lisää zen tilaa makuuseen. Selkeästi ongelma ei ole enää itse makuu, vaan se koko tilanne miten päädytään makuuseen. Rivissä odottaminen, maahan vajaminen ja siellä pysyminen. Luulen, että osittain kyse on minun jännityksestäni.

Lähdetään kuitenkin kokeeseen pitämään hauskaa ja vetämään hupinumero, tyytyväisenä siihen että saadaan edes tulos. Ainakin voin sanoa tehneeni jotain tänä vuonna! :D

BC-treenit

Keskiviikkona treffaat ihanaa narttukaksikkoa; Hoinaa&Chhainaa, sekä heidän omistajaansa Beaa. Muutaman kerran on pitänyt jo nähdä, mutta suunnitelmat ovat aina enemmän tai vähemmän kaatuneet. Nyt laitettiin tilaukseen kaunista päivää ja aamun sateiden jälkeen saatiinkin oivallinen treenisää. Kerrankin onnisti!

Linkki joutui kentän laitaan kiinni, kun rakentelin ruudun. Bea treenasi Hoinan ensin, ja nuoriherra sai kerätä lämpöä piuhassa, kun narttu kehtasi mennä hänen ruutuunsa ja noutaa (miltei hänen) kapuloitaan. Miettikää nyt mikä vääryys! Käsissäni minulla oli siis hyvin virtaa täynnä oleva junnu, joka hinkui tekemään. Ei hirveästi tarvinnut etsiskellä sitä tekemisen intoa tyypin loikkiessa tasajalkaa sivullani. Oli minulla joku suunnitelmakin, mutta onnistuin unohtamaan sen täydellisesti. Pitäisi oikeasti kirjoittaa ylös, ottaa kynä ja paperia treeniin mukaan ja tehdä vain ne asiat mitä oli suunniteltu - ei mitään muuta.

Otettiin homma seuruulla haltuun ja lähetin Linkin tyhjään ruutuun. Haki hyvin, ehkä vähän liian vasemmalle. Palkkasin ruutuun. Toistin eri matkalta tämän kolmesti ja kerran jouduin käskyttämään tyypin korjaamaan sijaintiaan. Hyvin kuitenkin löysi ruutuun ja pysyi siellä. Koitin seuruutella Linkkiä pois edistämisestä pikkuisen. Hitaassa vauhdissa se tekee paljon parempaa työtä, tarkempaa. Kävelyn nopeutuessa normaaliin käyntiin, bortsun focus menee enemmän eteenpäin ja se kiiruhtaa. Juoksussa koko pakka hajoaa. Pitäisi keksiä tähän pian joku korjaussarja. Linkki pääsi tauolle.

Seuraavassa setisä junnu sai tehdä seuruuta, yhden liikkeestä maahan jäävän, joka arpoikin seisomaan jääväksi. Mistä tämä yhtäkkinen epävarmuus? Pelotaa huisisti, kun pitäisi alkaa jo treenaamaan istumaan jäävääkin, että miten lie tuo mustavalkoinen niitä sitten sekottelee. Kerkesin valitella Bealle myös nouto-ongelmasta. Sain lainata heidän kapulaansa ja yhtäkkiä minulla olikin taas taitavasti noutava bortsu, joka ei leiki ja mählää kapulalla, ei varasta kapulalle, eikä väistä kun otan sivulta kapulan. Linkki meinasi irroittaa tosin liian aikaisin, mutta piti kuitenkin hyvin, kun erikseen käski pitämään. Kokonainen nouto tehtiin kahdesti. Jätin kapulan maahan ja seuruutin tyypin hetken matkan päähän. Ajatuksenani oli ottaa luoksari - sika kuitenkin varasti luoksarin ennen käskyä. Palautin aika ilmeettömästi Linkin takaisin paikalle ja jätin sitten narupallonkin, niin että junnun piti juosta niistä väleistä. Hirveän tahmeasti se tuli, mutta ei kuitenkaan tainnut edes ajatella ottavansa kapulaa. Linkki pääsi vielä tervehtimään Beaa vapaasti ja kovasti olisi ollut toisen namitaskussa.

Lopuksi bortsut pääsivät juoksemaan hetkeksi kentälle, mutta mustavalkoinen ei hurmannut kumpaakaan neitokaista energisyydellään.

Ja mitä henkilökohtaisella tasolla sain, niin oli ihan törkeän upeaa päästä näkemään enemmän rotua, ja juttelemaan upean ihmisen kanssa. Tällaisiä treenejä olen ehdottomasti kaivannut!

Noutokuvasta kiitos Bea!

Ruutuun mars!

Me ollaan muutamia päiviä nautiskeltu ylhäisestä yksinäisyydestä ja istuskeltu aamupäivästä etupihalla, grillin vieressä, kun sinne vielä paistaa aurinko. Linkki on saanut hengailla vapaana, lähinnä se on makoillut ja istunut katsellen maailman menoa. Bordercollie on nauttinut saamastaan privaattiajasta ulkona täysin siemauksin. Tänäänkin katseltiin, kun naapurin setä vaihtoi autoon renkaita. Pitää vain alkaa olemaan tarkkana, kun meidänkin rauhalliselta kotiseudulta löytyi lihapullia, joiden sisällä oli nauloja. Surullista, että tätä tapahtuu aivan meidän takapihalla. En vain ymmärrä. Onneksi vielä lähialueen koirat eivät ole menehtyneet ja puskaradio on pyörinyt kovin, jotta kaikki olisivat tarkkoja.

Lähdettiin kuitenkin tiistaina Idänpäähän treenaamaan pitkästä aikaa. Kulkeminen on ollut niin hankalaa, mutta vihdoin, kun pääsi kimppatreeneihin. Onneksi on kivoja ihmisiä, jotka huolii meidänkin tiimin kyytiinsä. Linkin matka meinasi mennä pipariksi, kun toinen koira lietsoi levottomuutta, kun lähestyttiin kenttään.

Kentällä koira seurasi hyvässä hallinnassa kolmen koiran läpi ja sain sen kiinnitettyä tolppaankin mainiosti. Linkki meinasi purkaa turhautumistaan ruohotupsuihin, mutta parilla käskyllä kuitenkin asettui aloilleen odottamaan. Kasailin ruudun ja jätin targetin sinne. Seuraavaksi koira kevyellä leikityksellä mukaan ja matkaa n. 10m ruudusta. Hyvin se löysi ruutuun. Vaihtelin matkaa ja otin pari kertaa välissä targetin pois ja pysäytin koiran ruutuun seisomaan ja palkkasin sen sinne. Tekeminen näyti varmalta ja Linkillä oli hirmu kivaa. Toivottavasti sen ruutu tulee näyttämäänkin siltä, miltä se näyttää nyt treenivaiheessa. Koira hallinnassa takaisin tolppaan.

Tauon jälkeen Linkki teki pari pätkää seuruuta siten, että itse kiemurtelin kävellessäni. Bortsu piti hyvin paikkansa, eikä edistänyt. Takapääkin tuntui tekävän kunnolla töitä, eikä vain puoliteholla. Kontakti pysyi myös hyvin. Palkkasin vielä pikkaisen enemmän taaksepäin. Tein myös tähän väliin kaksi tyhjää ruutua eri suunnista ja Linkki löysi ruutuun varmasti. Se pysähtyi hyvin.

Plätsiä aamulta.

Olin hieman tyhmä ja unohdin naksuttimen kotiin. Linkki kuitenkin teki sanallisesta vihjeestä ja palkkasanasta päämaassa makuita toisten koirien läheisyydessä kiinnittäen ollenkaan huomiota niihin. Tämän jälkeen otettiin vielä kolme noutoa, joista ensimmäisellä kerralla varasti kapulalle. Toisella kertaa pysyi hyvin, ja kolmannella vaadin vielä sivulle istumisen jälkeen pätkän seuruuta kapula suussa. Ote meinasi olla löysä, mutta tehdessään jotain muuta ei koira enää keskittynyt kapulan mälväämiseen. Pointsit Linkille tästä.

Junnu sai myös toimia assistenttina, kun purettiin ruutu ja hienosti pieni työmyyrä kantoi ruutunauhan treenirepulle saakka. Se ei myöskään häirinnyt muita koiria ja malttoi aloillaan, kun soin huomiota toiselle koiralle. Linkki chillaili vielä hihnassa, kun keskusteltiin muiden kanssa. Vältän yleensä koiran pitämistä hihnassa itseni läheisyydessä. Tänään sen piippaaminen oli kuitenkin hallittavissa, eikä omakaan hermo palanut kiinni ääntelevään koiraan. Linkkihän on muuten tosi hiljainen, mutta se vuotaa jonkin verran, ellei sille ole määrättyä tekemistä tai se on liian innoissaan.

Hihi, pätevä paimenpoika. Ja niin komea, näyttää ihan koiralta!

2v 2kk

Töitä, koulua, tokoa, sekä vieraita

Oi ja voi, väsymys. Se on hiipinyt salakavalasti ja on tuntunut, että huhtikuussa on ollut niin hirveästi tekemistä bloggailun ohessa. Keskiviikosta asti mun on pitänyt jaksaa kirjoittaa blogiin asioita treeneistä, joita ollaan tehty kuitenkin huimat kaksi kipalettakin. Jotenkin aika on vaan enemmän valunut lukio-opiskeluun, koska päätin kääntää vähän uutta lehteä elämässä. Aloitin nettilukion, jotta saisin lukion päättötodistuksen, sekä pääsisin yo-kirjoituksiin. Tavoitteena oppia jotain uutta ja löytää uusia asioita elämään. Nyt olen työskennellyt hirmu ahkerasti sen parissa. Kävin myös korkkaamassa uuden työpaikan, johon toivottavasti tulee enemmän vuoroja. Liityn pikaruokatyöntekijöihin, eli Hesburgerin kassalle muiden koiraihmisten sekaan. Hirmu moni kaveri ainakin uurtaa koirien kanssa uraa pikaruokaloissa.

Kuitenkin koiramaisiin kuulumisiin. Keskiviikon aprillitreenit yksin kaupunginpuistossa. Meillä teemana on ollut nyt perusasennot eri kohdista, koska haen nopeampaa istumista luoksetuloon. Vaihdoin meidän luoksarikäskyksi "si" -käskyn, joka tarkoittaa "tule sivulle". Tämä on edistänyt huimasti, ja koira tulee jo lyhyeltä matkalta hyvin ja tiiviisti sivulle. Linkin suurin ongelmahan on se, että se nostaa juostessa itseään sen verran korkealle, ettei enää malta istua.

Merkin kiertoa ollaan harjoiteltu myös ahkerasti. Pidemmältä matkalta se vaatii myös enemmän vahvistelua kuin lyhyemmältä. Linkki kiertää "kierrä" -käskyllä merkin vastapäivään ja palaa siitä sivulle. Itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että koira leikkaa tavallaan linjan. Olen miettinyt, että opettaisin Linkin kiertämään samaan syssyyn selkäni takaa sivulle.


Kuvailin seuruuta myös videolle eri tavoilla palkata koiraa, mutta en ole vielä jaksanut käsitellä videota. Treenissä tuntui, että joko koira painoi liikaa tai vaihtoehtoisesti poikitti liiaksi. Olen miettinyt, että onko se vahingossa oppinut paikan liian eteen, vaikka olen mielestäni palkannut sitä vain oikealla kohdalla olemisesta. Pitänee palata pari askelta taaksepäin ja ihmetellä enemmän videon kanssa.

Linkki dunaili myös noutoa tässä treenissä. Sen ongelmana on ollut singota kapulan perään heitettäessä, joten palkkailin koiraa siitä, että se pysyi sivulla. Kapulalle kokonaan varastamista ei ollut, vaan pieni nytkähdys vain. Koira toi nätisti kapulan päästessään hakemaan sen ja loppuun asti. Pitoa pitää tehdä enemmän, koska nyt luovutuksessa se unohtaa pitää kapulasta kunnolla kiinni, jolloin kapula valuu takahampaille ja koira jäystää helpommin sitä. Myös noudossa pitää kiinnittää huomio siihen, että se malttaa istua loppuun asti. Luovutus on ollut taas pitkän aikaa ok. Se ei väistä sivulle tai tee mitään muutakaan tyhmää.

Torstain kimppatreeneissä Linkki keskityi tekemään kivaa seuruuta, josta se sai palkan kauko/kainalopalkkana. Palkka on enimmäkseen sijoitettu kainalon takaosaan. Se karsi edistämistä hyvin pois ja saatiin pari näppärää täykkäriäkin tehtyä.

Suurin haaste Linkillä oli pää maassa makaaminen, vaikka ympärillä tapahtui. Naksuttelin sille omaehtoista pään maahan laittoa. Se teki hyvää sarjaa lyhyillä kestoilla, vaikka vieressä kulki koiria ja Katja huuteli jotain omillekin koirilleen. Lisämausteena paikalla oli kaksi narttua, joilla oli juoksut. Merkkasin liian aikaisin nousseet kerrat "oho", sanalla ja pyysin koiraa tekemään uudestaan. Linkki teki kaksi n. 20 toiston sarjaa, joista ensimmäinen oli niin, että se oli yksin kentällä muiden kävellessä ympärillä ja toinen oli niin, että toinen koira teki tokoa (mm. kapulan hakua) ja bortsun piti malttaa pitää päätä maassa. Hyvin se pysyi, yllättävän hyvin ja häntäkin heilui iloisesti. Mielentila vaikutti siis hyvältä.

Linkki teki myös lisää sivulle siirtymiä tässä kohtaa viimeisinä puhteina ja pääsi vielä hassuttelemaan kentälle. Pujottelemaan jalkoja, peruuttelemaan, hyppäämään jalan yli ja tekemään kaikkea muutakin superrrrkivaa. Ei aina tarvi olla niin vakavissaan ja bortsulla oli ihan huikeaa. Lopuksi se vielä palkittiin sillä, että pääsi antamaan kivaa koirakontaktia toyterierille, joka ei oikein puhu koiraa. Linkki on siitä kiva, että se provosoidu toisen ärinämurinasta ja vaikka pikkukaveri kävi riveleihin kiinni, ei junnu vastannut ollenkaan. Se mieluummin väistää, kun lähtee rähisemään. Jotain poikien juttuja niillä oli, kun kävivät samat puut merkkaamassa ja höpöilivät omiaan.

Tämänkin päivän jälkeen minulla makaa sohvalla tyytyväinen sosiaalibortsu. Kävi vieraita kahdessa erässä, onneksi koirarakkaita, niin Linkkikin sai rakkautta osakseen. Nätisti se peuhasi molempien vieraiden kanssa ja sain kuulla kuinka koira on rauhoittunut ja parantanut käytöstään. Jopa kaikki neljä käpälää pysyivät maassa, vaikka uusien tyyppien kanssa olisi ollut kiva painia. Jätti myös vieraat hyvin omaan arvoonsa pyynnöstä. Ihan huikea se on. Kiva kutsua vieraita, kun ei tarvi stressata siitä, että koira on ihan kakkiainen.

Ryhmätokot

Oiski poiski, nyt on niin rättiväsynyt kirjuri kuin olla ja voi. Sain kasaan itseäni pönkittävän treeniryhmän, joka kokoontui tänään ensimmäistä kertaa. Pala kakkua, ihmisiä, jotka on innostuneet tokosta. Säännöllisiä treenejä ja sen sellaista. Ihan kivan oloinen ryhmä, tänään 4/6 paikalla.

Linkin treeneihin kuului tänään Katjan viihdyttäminen, kun opastin uuden kasvon paikalle. Ei mitään hajua mitä kaksikko on puuhaillut, mutta kivaa niillä näytti olevan. Tosin, milloinka Linkillä ei olisi kivaa Katjan kanssa. Ihan sama mitä Katja tekee, niin Linkki pursuaa ylitsevuotavaa rakkautta.

Linkki teki omalla vuorollaan seuruuta. Askeleen peruutuksia, askelsiirtymiä ja neliötä vasempaan ehkäistäkseen edistämistä pois. Lopunkaiken se teki ihan hyvin. Paimen sai muistella myös ruutua namialustalla. Sehän oli hirveän kiva juttu. Niin kiva, että bordercollie haukahti kahdesti ollessaan kiinni, kun joku muu meni ruutuun! Linkillä ei siis ollut ongelmia ruudun kanssa. Kerran se hukkasi ajatuksen siitä mitä teki, ja kutsuin junnun takaisin. Seuraavalla käskyllä taas suoraan ruutuun. Mikä lie aivopieru mahtoi käydä. Koitin myös huijata bortsua käskemällä sen maahan, mutta tapojensa vastaisesti se kerrankin kuunteli.

Seuraavaksi kerroin Katjalle ongelmasta nimeltä nouto. Ehei, nyt ei ole kyse siitä, etteiko junnu noutaisi. Se noutaa aivan mielellään. Varastaa kapulalle ja ties mitä. Se on viimeaikoina tehnyt sisällä kapulajumppaa. Nostanut kapulaa ja kuljetellut sitä eri paikkoihin, dunaillut samalla kaukoja. No, se on myös istunut sivulla, kun olen heilutellut kapulaa. Aloitin nytkin heiluttelulla, jolloin bortsu kyllä nyki. Palkan se sai pysyessään paikallaan. Nytkähti jokatapauksessa lentävän kapulan perään. Palautukset hyviä, mutta pitoa se saisi parantaa. Heittelin kapulaa kolmesti - yhdellä varasti suoraa kapulalle, toisella lähti noutamaan sen ennen kuin kerkesin äännähtää muuta ja kolmannella pyöräytin meitä ensin perusasennossa, ennen kuin se sai hakea.

Tehtiin Linkille kapulataivas. En tajua miten yhden ihmisen autosta löytyy likimain kymmenen erinäköistä noutokapulaa. Linkin epäonneksi se ei vain saanut noutaa yhtäkään kapulaa, vaan junnu joutui tekemään perusasentoja kapulameren keskellä. Oli muuten hirvittävän vaikeaa pienelle eläimelle, joka oli tahtonut noutaa kaikki kapulat. Lopuksi se joutui vielä tulemaan luokse kapuloiden läpi ja siitä suoriutuessaan pääsi leikkimään narupallolle. Kerran sain rääkäistä sen kunnolla pois, kun meinasi yksi kapula vahingossa eksyä suuhun.

Lisäksi tauon jälkeen Linkki sai opettaa Tiinalle hieman mitä tokoili tuollaisen helpon bortsun kanssa on. Hieman junnu meinasi vetää läskiksi, mutta eiköhän noista koulita vielä hyvä pari ja Linkki voi valaista Tiinalle tokon ihmeellistä maailmaa omalta osaltaan. Hyvin se nytkin teki paikallaoloa ja pientä seuruupätkää. On se kiva, kun se muitakin tottelee.

Seuraavat riemuhetket Linkille koitti, kun se pääsi ensin rallaamaan Karman kanssa ja sitten autoilemaan. Piipahdettiin apsilta hakemaan vähän makkaraa ja suunnattiin grillaamaan. Meidän grillaustuokio alkoi hyvin ja hienosti härveltämättä paimen jaksoi odottaa kiinni, vaikka savu ja valtava hiekkapatsas vähän kutittelivatkin nenää. Ja minäpäs oikein nohevana tyttönä sain vielä nuotionkin syttymään! Hehe! Saatiin me sinne laavulle seuraakin, kun isä kahden pojan kanssa uskaliaasti liittyi kahden hullun koiranaisen ja neljän koiran sekaan. Tiivistäessämme Katjan kanssa Linkki joutui kauemmas kiinni, kun ei sitä ihan Lumon kylkeen viitsinyt länttää. Paimen kuitenkintyytyi kohtaloonsa ja pihapatsaan tavoin se tutki maailmaa rauhallisena. Tuo koira kyllä nauttisi omasta pihasta.

On se kyllä väsynyt. Nukkuu neljä jalkaa solmussa tuhisten vieressä. Huomenna se saakin viettää vähän löysempää päivää, kun minä kiidän tienaamaan laumalle rahaa sunnuntailisien kanssa.

Kuvat © Jenni

Noutokuuri

Tämän päivän treeneissä paneuduttiin leiriviikonlopun toko-ohjeisiin. Sen lisäksi Linkki ooiskeli odottomaan hiljaa ja nätisti tolpassa. Odottelu sujuikin hyvin, hihnassa bortsu meinasi vähän kitistä tylsyyttä. Pelkäsin, että käsissäni on ihan hirveä energiapakkaus. Energinen se pakkaus oli, hueman keskittymiskyvytön, mutta toimiva.

Hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta Linkki pääsi tekemään. Ensin se teki perusasentoja perehtyen siihen, että koira ei sinkoile sivu-käskyllä, vaan ottaa kontaktin. Linkin elämä oli hirveän vaikeaa, koska ihanan ihana Katja treenasi vieressä.  Pikku hiljaa se kuitenkin ryhdistäytyi tekemään kunnolla. Perusasentohumpan lisäksi Linkin piti tehdä yksi nouto. No, se a) varasti kapulalle ja b) heitteli kapulaa suussaan. Laitoin hetkeksi koiran kiinni, jotta sain koottua ajatuksiani siitä, miten lähteä hakemaan noutoon rauhaa ja järkeä. Linkin kanssa se tehtävä ei ole aina helpoin, kun bortsulla on kiire joka paikkaan ja se olisi menossa sinne pää viidentenä jalkana. Totesin koiran olevan taas normaalia enemmän kiinni kapulassa. Miksei se voinut näyttää tätä treenissä?

Aloin heiluttamaan kapulakättä edestakaisin ja annoin Linkille "sivu"-käskyä. Palkkasin sen hyvistä pysymisistä. Kapulaa en kuitenkaan lähtenyt heittämään, kun en luottanut koiran pysyvän. Seuraavaksi kapulan taa este, ettei sitä pääse saalistamaan ja koira sivulle. Vapautin Linkin luopumisesta lelulle ja seuraavasta nätistä perusasennosta se sai tuoda kapulan, joka oli huomattavasti rauhallisempi kuin alkunouto. Toistettiin tätä muutamaan otteeseen ja koira sai aina palkkaa, kun se luopui kapulasta ja rauhallisesta mielentilasta hakemaan kapula.

Linkki on taas keksinyt, että kapulasta voi päästää irti ennen aikojaan, kunhan vaan kädet koskee puuhun. Tätähän se ei tee kotona kapulanpitoa treenatessa, vaan silloin saa sörkkiä ja pitää kiinni ilman, että koira päästää irti. Samaa rauhaa ei vain kentällä nähty, vaan Linkki päästiirti ennen aikojaan ja oli singahtamassa muka heti lentävän kapulan perään, vaikka sille ei koskaan sitä kapulaa ole heitettykään tuollaisen liikehdinnän jälkeen. Otin kuurin sitä, että revin kapulaa, mutta toruin, jos koira päästi irti ennen käskyä. Pari kertaa hyvästä pidosta vapautin myös lelulle ja pari kertaa palkka tuli suoraan minulta.

Jätettiin nouto hautumaan ja jätettiin treenikin siihen. Alkaa kyllä ulkona olemaan sen verran vilpoinen sää, että tämä vilukissa ei mielellään lähde enää treenaamaan. Hrr. Olisipa se hallipaikka.

Loskasadeleiri

Vihdoinkin jotain jännää meidän elämään. Kesästä lähtien on ollut tiedossa leiri, jonka järjestää muutama ihminen tovereilleen. Loskasadeleiri -nimellä liikkuva leiri ei ollut niin loskainen ja sääkin pysyi semihyvänä. Pikkuisen sateli, mutta sunnuntaina saatin jo aurinkoa. Lähdettiin ajelemaan perjantaina kello 12:00 pintaan heti, kun oltiin saatu auto pakattua. Suuntasimme kohti Riihimäkeä hakemaan Tiinaa ja Karmaa mukaan. Tämän lisäksi tiputettiin Ile Helsinkiin ennen kuin päästiin ajamaan kohti Kuralan kartanoa. Pidettiin muutama tauko, mutta pääsääntöisesti eläimet ja ihmiset matkustivat miellyttävästi ja hiljaisesti erikoisista viritelmistä huolimatta.

Päästiin paikan päälle niin Maija ja Essi ohjeistivat meidät sinne minne meidän pitikin mennä:  mökeille. Purettiin auto ja koirat saivat höökailla keskenään. Satu Colhuineen liittyi joukkoomme iloiseen. Majoituimme combolla minä&Linkki, Tiina&Karma sekä Satu&Colhu samaan mökkeröiseen. Paljon oli tavaraa olla koiranaisilla pelkästään viikonlopuksi. Mökki oli kuitenkin kohtuullisen iso, mutta kolme ison koiran häkkiä, kun mahdutettiin sinne niin hyvin meni.

Kuvasta kiitos Essi!

Linkki pääsi vetämään agia Maijan ohjaamana ennen kuin muut olivat saapuneet paikalle. Meillä on ollut Maijan kanssa pientä diiliä vireillä, että jos hän alkaisin treenaamaan ja kisaamaan Linkin kanssa. Itse mielelläni kyllä toteuttaisin itse koiran kanssa tätä, mutta oma selkäni ei kestä agia ollenkaan. Kaksikon yhteistyö kuitenkin pelasi hyvin yhteen ja hetkittäin Linkki näytti ihan oikealta agikoiralta!

Kun kaikki olivat valuneet paikalle, oli meillä leirietkokisa. Ensimmäisenä haasteena oli lelun hakeminen. Linkki suoriutui tästä nopeasti ja vaivattomasti. Hieman oli hankalaa päättää mikä lelu sieltä lähtisi oikein mukaan. Seuraavana oli tokomainen rata, jossa oli kaukokäskyt, pujottelua, käännös, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Suoritustapa oli vapaa. Linkki oli hirmu kiinni kohdassa, jossa lelut oli ja rata ei meiltä mennyt ihan putkeen. Paimenen ajatukset harhailivat ja minäkään en ollut parhaassa terässä. Se kuitenkin suoritti kaikki tehtävät. Viimeinen haaste oli lihapullansyöntikisa, jossa Linkki taas oli omiaan. Nomnom!

Lauantaiaamuna oli hyvä aamupala ja aamusta alkoi myös Esa Lehdistön agilitykoulutus. Linkin kanssa me oltiin viimeisessä ryhmässä ja tämä koulutus ei tuonut meille sinällään mitään uutta. Tai minulle toi. Esa opetti meille rataa, jota muut olivat jo vetäneet aikaisemmin. Opetti myös, miten vasta-alkajana kannattaa lähteä opettelemaan radan lukemista. Opeteltiin estehakuisuutta, sekä Linkki toimi esimerkkikoirana kahdelle pennulle. Kovasti tykkäsin kyllä Esan koulutustyylistä ja muutenkin mukavan oloinen kouluttaja.

Lauantaina oli myös koiratanssia, jossa istuskelin kameran takana kuunteluoppilaana. Meitä opastamassa oli Anna, joka veti hyvän ja mielenkiintoisen koulutuksen. Oli hauska nähdä muut hulluttelemassa musiikin tahtiin, mutta samalla jäi mietityttämään, onko koiratanssi sittenkään se meidän laji. Osaan kyllä itse heittäytyä, mutta se, että osaisin luoda koreografiaa.... Huh huh, no onneksi tätäkin on aikaa miettiä vaikka kuinka paljon.

Sunnuntaina puolestaan meillä oli vihdoista viimein se kauan odotettu tokokoulutus, jonka veti Heikki Mäkinen. Kullekin koiralle oli tarjolla puolituntia treeniaikaa, joka käytiin läpi 15min seteissä. Olin valmis kaatamaan Heikille kaikki ongelmat. Ekaan settiin valitsin meille vaikean hihnaseuruun tai seuruun ylipäätään. Heikki kiinnitti huomion, että koiralla on hirveä kiire johonkin ja kyseli mitä minä haluan seuraamiselta. Kouluttajan mielestä meidän seuraaminen kaipaisi enemmän rauhaa. Sitä, että koira ottaa kontaktin, kun nyt se oli höntyilemässä eteenpäin, kun sanoin seuruukäskyn, vaikka en itse liikkunut mihinkään. Hyvin avaavasti Heikki sanoi, että ihmisiin on jostain syystä rakennettu ajatus, että tästä 50m eteenpäin ja heti. Joo, itse kävelen hirveän reippaasti ja tuntuu kuin olisi kiire. Kun jouduin oikeasti keskittymänä ja korjaamaan koiran höntyilyä, pysyin itsekin rauhallisempana, eikä ensimmäinen ajatus ollut: "Nyt seurataan lujaa!"

Samassa setissä käsittelimme luoksaria, jossa kerroin koiran tulevan pienellä banaanikaarteella ja jäävän sitten viereeni seisomaan. Kun koutsi pyysi näyttämään, Linkki teki hyvin luoksarin ja tuli suoraan sivulle. Heikki olisi jäänyt kaipaamaan siihen nopeampaa sivulletuloa, jota alettiin treenaamaan lyhyellä, sekä olemattomalla matkalla. Linkki teki hirveän hyvin ja tsemppasi, vaikka itse jouduin ihmettelemään ohjeita muutamaankin kertaan. 

Päästiin koiran kanssa breikille ja ajatukset oli hieman mitä hittoa tässä just äsken tapahtui. Hetkeen ei ole ollut sellaista zen-tilaa tokoillessa kuin äsken oli. Paremmalla mielellä lähdettiin sitten tekemään seuraavaa settiä kahden koirakin jälkeen. Linkki sai levähtää puolisen tuntia ennen kuin alettiin tekemään. Irrotin myös lyhyen hihnan pätkän sen pannasta.

Käsittelyn alle otettiin hyppy. Viimeisillä kerroilla Linkki on aina ennen mennyt haistelemaan hyppyä ensimmäisellä käskyllä ja vasta toisella painellut siitä yli. Selitin tämän koutsille ja sain luvan näyttää. No, koirahan hyppäsi ensimmäisellä ja jäin luukku auki tuijottamaan sitä. Ei sen noin pitänyt mennä? Ennen kuin kerkesin tekemään mitään, oli Linkki tullut esteen ohi ja takaisin viereeni. Heikki pyysi ottamaan uudestaan ja tällä kertaa sanoin pysäytyskäskyn, mutta koira tuli läpi siitä huolimatta. Laitettiin alusta ja sinne nakkia. Nakin syömisen jälkeen käskin koiran pysähtyä, mutta edelleen tuli läpi. Heikki totesi, että Linkkiä ahdistaa selän taakse jäävät ihmiset ja kun vaihdettiin hypynsuuntaa, teki bortsu nättejä ylityksiä ja jäi paikoilleenkin. Namialustalla lähdetään hakemaan pituutta ja rakentamaan hyppyä uudelleen.

Sitten vielä noutoa. Kerroin, kuinka Linkki varastaa kapulalle, ja kuinka se väistää kun otan kapulan. Ja kuinka se on kiinni kapulassa. Otettiin nouto ja koira ei tehnyt mitään, vaan se teki hienon noudot. Pari kertaa heittäen kapulaa, mutta hyvällä vauhdilla palauttaen. Pyhpah. Heitin, pyöritin koiraa ympäri, että saatiin ajatusta touhuun, käskin sen maahan heittoliikkeen aikana ja Linkki oli hyvin kuulolla. Viimeisillä kerroilla Heikki vei kapulan kauas ja lähetin Linkin hakemaan. Fiksu bordercollie haki kapulan ja meni riemukkaasti palauttamaan sitä kouluttajalle: "HEI! Sä unohit tän!!!"-tyylisesti. Itsellä ei enää pokka pitänyt tässä kohtaa vaan aloin nauramaan. Toi Linkki kyllä kapulan loppujen lopuksi minulle, kun ei kouluttaja siihen reagoinut. Ja taas sama toistui seuraavalla kertaa.

Kouluttajan mielestä meidän tekemisemme kaipaisi rauhallisuutta ja selkeämpää otetta, sekä kaavojen rikkomista. Linkki on fiksu koira, joka aavistelee liikaa ja luulee tietävänsä mitä on tulossa, joten sille pitäisi tehdä vaihtelevaa treeniä paljon ja rikkoa kaavoja. Olen kyllä ihan samaa mieltä, kun kangistun treenaamaan samoja juttuja samalla tavalla ja teen ongelmia.

Sunnuntaina meillä piti olla vielä hakuilua, mutta vähäisen osallistujamäärän takia jätettiin hakuilut väliin ja Linkki ja Karma saivat juosta keskenään pellolla pitkän tovin. Oli varsin positiivista, että Karma ei enää pelännyt Linkkiä, vaan ne molemmat kirmailivat tyytyväisenä ja iloisena siellä täällä leikkien somasti.

Matka takaisin oli rauhallinen koirien puolesta. Molemmat nukkuivat koko matkan ja olivat muutenkin hyvin uupuneita. Niin myös minäkin ja kotiin päästyä sänky kutsui melkein heti. Reissussa oli kuitenkin hauskaa, oli mahtavia ihmisiä ja oli kiva päästä hullujen koiranaisten sekaan koko viikonlopuksi.

Toko-ongelmia, once again.

Kuinka ollakkaan, on paimenmuksu oppinut ehkä täydellisen liikkeestä seissin - se pysähtyy näpsäkästi, harkitsematta yhtään ja tönöttää paikallaan hamaan ikuisuuteen saakka. Ainoa ongelma on siinä, että liikkeestä on tehty niin kiva ja sitä on treenattu niin paljon, että paimenlapsi tarjoaa sitä seuruussa. En onneksi ollut tuskastua iltatreenissä, kun ajattelin naksutella seuruun paikkaa, kestävyyttä ja energisyyttä ja n. 15m jälkeen koira pysähtyy täydellisesti ilman käskyä, eikä liiku. Jatkoin matkaa ajatellen, että kyllä se perässä tulee, mutta etenemisestä huolimatta se pysyi kuin tatti. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Toinen luulee olevansa niin pätevä, mutta pitänee alkaa rikkomaan taas kunnolla kaavaa, koska muuten suoritan seuruukaaviot koira seisten. Hupsista.

Maanantaiaamuna tokoiltiin, vaikka maanantai on minulle ehkä huonoin päivä tehdä yhtään mitään. Maanantait ei yleensä ole minun päiviä. Tehtiin seuruuta, jossa koira jumitteli. "Oho"-sanoista tajusi korjata paikkansa takaisin oikeaan, mutta vaati kuitenkin aina ilmoituksen väärin tehdystä tehtävästä. Kovin tarjoili sitä, että pysähtyi seisomaan. Kokeiltiin myös jäävää maahanmenoa hyvällä menestyksellä. Arpoi hetken, ennen kuin vajosi maahan, mutta suorana ja kauniina hissinä meni maahan. Luoksarin toimivuutta testailtiin myös, mutta jätettiin se kertaan, kun koira teki upeasti. Tuli laukalla ja nätisti sivulle. Mietiskelen edelleen, että pitäisi tehdä eteentulotreeniä, mutta sormi on edelleen suussa sen kanssa. Herää vain kysymys, miten...?

Maanantai iltana naksuttelin Linkille oikeaa paikkaa seuruussa ja jätin huomioimatta sen jumittelut. Koitin kuitenkin yhdistää jumittelua johonkin tiettyyn liikeeseen; esimerkiksi siihen, käännänkö olkapäätä liikaa, mutta en löytänyt ainakaan itse vastausta. Koitin myös suoristaa ryhtini, jotta koira kulkisi fiksummin. Ratkaisun kuitenkin löysin siihen, miksi koira poikittaa juoksissa. Siirrän käteni nyrkissä eteen, jolloin koira seuraa kättä. Wtf? Sitä on nyt palkattu kainalosta ja eteenpäin, niin en ymmärrä miksi se seuraa kättä. Nostaessani käden kohti kainaloa juoksussa, pysyi koira oikealla paikalla ja juoksi nätisti. Ehkä naksuttelukuurilla voisi taas korjata asioita, koska koira alkoi pysymään paremmin mukana.

Kotosalla Linkki on opetellut kapulan pitoa ja nostoa, joka on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi prosessiksi. Linkki kyllä osaa pitää kapulaa, mutta sen nostaminen on vaikeaa! Ihan käsittämättömän. Se kyllä tökkii tassulla ja jos _heitän_ kapulan, se kyllä hakee, nostaa ja palauttaa sen, mutta nostaminen ilman noutoa on vaikeaa. Ei vain iskoistunut junnun päähän. Ehkäpä se siitä taas kohta. Kuitenkin se pitää kapulaa hyvin ja tuo sen nätisti sivulle. Pitäisikö tämäkin siirtää eteen? Hmm. Hirvittävän hankalaa taas tämä koirankoulutus.

Linkki on myös tehnyt paljon sivulla olosta maahan menemistä, kun koira tuppasi olla hirveällä rullalla. Maahan meneminen on parantunut hirveän paljon, enää se ei ole hirveänä solmuna.

Potkaistaan syyskuu käyntiin!

Meinasin kirjoittaa valituksen siitä, kuinka mikään ei inspaa, eikä me päästä ikinä tästä suosta yli, mutta hemmetti. Me ollaan taistelijoita! Meillä on asennetta, kunhan sen vaan repii esille. Intoa, sekä hyvää fiilistä puhkuen otettiin kamat kantoon ja suunnattiin lauantaiaamuna ennen kymmentä kentälle.

Lähdettiin hakemaan hyvää fiilistä, onnistuneita suorituksia. Matkalla vahvistelin luoksetuloa irtiollessa, kun pojalla on meinannut korvat niin sanotusti katoilla jo yksin telmiessään. Hajut meinasivat viedä mennessään, mutta kunnon tsempillä löytyi mies luokse nopeastikin.

Kentällä aloitettiin purkamalla varusteet koiran ollessa "käy siihen"-käskyn alla chillaamassa rennosti. Linkki pysyi hienosti, eikä ollut mitään ongelmaa. Vaihdettiin reenireleet: panta ja hihnan pätkä. Sitten leikittiin hetken kahden lelun leikkiä. Leikin jälkeen tehtiin seuruuta kainalopalkalla. Lyhyitä pätkiä hyvällä fiiliksellä. Linkki yritti tosissaan ja jaksoi tehdä, tehdä ja tehdä.

Tehtiin lyhyiden seuruupätkien jälkeen ketjutettuna liikkeestä maahan ja L-kirjaimen muotoinen seuruukuvio palkaten niin, että palkkasin koiran maahan ja siitä lähdettiin seuruuttamaan kainalopalkan kanssa. Hyvällä fiiliksellä oltiin liikkeellä, kuten pitikin.

Lopuksi Linkki teki töitä kapulan noston kanssa ja tehtiin pari vauhtinoutoa, jotta koira tuli laukalla luo. Linkkihän tekee noudon teknisesti tosi hyvin oikein ja tykkää hirmuisesti liikkeestä. Palo on kova aina kapulalle, mutta se palauttaa ravilla, jota onkin lähdetty työstämään kovasti pois.

Kapulahömppäilyjen jälkeen Linkki sai hakea frisbeetä, sekä höntsäillä temppuja ja lyötiin vähän haastetta peliin muutaman lapsen mennessä ohi. Huvitettiin heitä kurre-tempulla, sekä kierimisellä! Oli kiva ilahduttaa pikkuihmisiä.

Vaikka ollaankin oltu puolitoista viikkoa hiljaisuudessa, niin ei me ihan mitään olla tekemättä oltu. Tavattiin viimeviikolla Messi-niminen pk-collie, jota lähdettiin morjestamaan metsälenkin puitteissa. Pojilla oli hirmu kivaa ja Linkki näyttikin parhaat puolet itsestään karaten mm. uimaan ilman lupaa. Hienosti mätsäsivät kaksi nuori urosta yhteen.

Tänään käytiinkin likimäin seitsemisen kilometrin lenkki hukaten itsemmän hieman noihin Hämeenlinnan metsiin, mutta löydettiin lopulta ehjänä takaisin. Linkki otti riemunirti metsäretkestä ja juoksi varmaan parinkymmenen kilometrin edestä, sekä kävi uimassa kerran. Jopa luvallisesti. Nyt on väsynyt pieni paimen kerällä vieressä.

Ei hyvä, mutta täydellinen

Tiistain extempore Katjan & Lumon, sekä Pauliinan ja Jessen kanssa. 

Eilinen treeni tarjosi pienen makupalan siitä röyhkeydestä, mitä ollaan Linkin kanssa hieman kasvateltu. Tykkään röyhkeämmästä koirasta, Linkki on kiltti, se tekee töitä ilolla ja on mahtava. Mutta semmoinen pieni röyhkeys siitä on jäänyt puuttumaan. Eilen se kuitenkin varasti palkalla ja sikaili noudoissa pienesti.

Tosiaan, niihin noutoihin. Linkki tutustui ensimmäistä kertaa metskuun, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Röyhkeästi se kävi kuitenkin omine lupineen palkkaan kiinni ja tästä pieni palaute. Koira sai olla hetken tekemättä mitään ja sen jälkeen uusi kokeilu, jolloin metsku palautui nätisti ja Linkki sai superkehut. Kaksi onnistunutta toistoa ja unohdetaan metsku taas hetkeksi. Sen jälkeen sai tehdä noudon painavemmalla puukapulalla, eikä tässäkään ollut mitään probleemaa.

Lumon tehdessä paikkamakuuta, Linkki toimi häiriökoirana. Jätin koiran istumaan, palkkasin sen kerran käveltyäni täyteen matkaan, koska häiriö oli kova. Kentän toisessa päässätenavat potkivat palloa, kentän laidalla pelattiin korista, sekä autoja liikehti ympäri kenttää. Linkki pysyi hienosti ja teki näppärän luoksetulon. Sen jälkeen seuruutin sitä pari kertaa Katjan ohi, katkaistakseni Lumon näköyhteyden Katjaan. Linkki teki seuruut tosi pätevästi, ja ilman käsiapuja!

Tein piskin kanssa molemmat jäävät ilman apuja ja hyvin ne toimivat. Vapautin kummatkin paikaltaan. Samalla Linkki tehtaili hieman avoimen kaukoja meinaten hukata pikkuisen ajatustaan. Makuutin koiraa myös paikallaan palkkaillen, kun miltei kymmenen mopoautoa päättivät lähteä yhtäaikaa parilla kaksipyöräisellä höystettynä. Junnu pysyi hyvin maassa. Mahtava otus. Tehtiin myös yksi luoksepäästävyys ja namin voimalla takamus pysyi maassa - liekkö edes huomannut Katjaa.

Linkki sai hakea myös frisbeetä ja tehdä samalla is-sei-maa-settejä eri järjestyksessä ennen kuin frisbee lensi. Linkki myös teki töitä Katjan kanssa toimien ihan hyvin hänelläkin. Moisen rupeaman jälkeen junnu toimitti seurakoiran virkaa chillaillen nurmikolla vapaana tien vieressä. Mikä mahtava jäbä!

Aikaisemmin päivällä käytiin vielä uimassa. Hieman uhkarohkeana totesin, että saakoot junnu mennä vapaana uimaan ja kadotkoon, jos käskyt ei mene läpi. Olihan meillä upea vesilelu mukana, joka ollaan saatu Jenniltä viime vuoden puolella. Mutta ei, koira ei karannut, vaikka vieressä ui kaksi sorsaperhettä ja lelukaan ei hukkunut. Puolessa välissä harjoitettiin hieman vesikävelyä hihnassa. Tekee muuten omistajankin kipeille raajoille hyvää moinen tepastelu. Kyllä sitä saa olla ylpeä koirasta.

Linkki on oikeasti sitä kaikkea, mitä voi vaikean koiran jälkeen toivoa. Tuossa eläimessä ei ole mitään vikaa ja se on aivan käsittämättömän mahtava.